Dissotattoo, awareness tatuointi Dissosiaatiohäiriölle

Aloin enemmän panostamaan handpoke tatuoimiseen jo vuonna 2020 mutta pääsin vauhtiin oikeastaan vasta tämän vuoden puolella. Kirjoitin jo handpoke menetelmissä niiden omalla sivulla ja myös siellä kaikki kuvat mitä olen tehnyt. Voit siirtyä sinne täältä: Handpoke Tatuoinnit

 Halusin suunnitella oman tatuoinnin dissosiaatiota sairastaville, tuodakseni tietoisuutta tätä mielenterveysongelmaa kohti.

Dissosiaatiohäiriö

Monille mielenterveys ongelmille on oma "awareness" tatuointi kuten puolipilkku. Tällä tatuoinnilla halun lisätä tietoa häiriöstä mikä tuntuu olevan jopa joilekin lääkäreille uusi juttu. Kärsin itsekin avun piirissä kymmenisen vuotta väärien diagnoosien kanssa kunnes itse tutustutin lääkärilleni disson. Tämä otti vanhan opuksen hyllystä, puhalsi pölyt sen päältä ja totesi saman.

Olen kirjoittanut omasta kokemuksestani aiheen aikaisemmin: Elämä dissosiaatiohäiriön kanssa.

Muita aiheita mitkä voisi kiinnostaa: Kasvanut masennukseen, Alkoholisti, absolutisti, mikä lie, Miten nautin hetkestä?, Yksinolo on tärkeää, Ero ei ole epäonnistuminen, Taidenäyttely: Masennus

Tatuointi

Sinulla ei tarvitse olla diagnoosia dissosiaatiohäiriöstä jotta voit ottaa tämän tatuoinnin, enkä sellaista kysele. Muste palassa paperia ei tee sinusta dissoa, eikä sen puute poista sitä. Tämän tatuoinnin tarkoitus on lisätä tietoisuutta tästä sairaudesta sekä tietyllä tavalla auttaa dissoavaa henkilöä hyväksymään itsensä sekä poistamaan skismaa.

 Kerron enemmän tatuointien tekemisestä yleisesti sivullani Handpoke Tatuoinnit, mutta tekniikassa ei käytetä koneita vaan tatuointi ns tökitään ihoon ihan käsin käyttämällä tatuointineulaa. Minulla on puinen työkalu ja mahdollisimman muoviton setti minkä otan mukaan tatuointia tehdessä.

Alla selitän kuvan eri osat ja liitän tämän tekstin loppuun kaikki tehdyt kuvat, heiltä jotka ovat antaneet luvan jakaa tänne. Dissotattoo kuva koostuu käytännössä viidestä osasta.

Ympyrä olet "pää"sinä. Kolmio on sinusta dissonnut osa mihin vaikuttaa ympäristö ja muut tekijät. Te olette yhtä mutta erillänne. Musta osuus on "pimeys minussa" eli ne negatiiviset asiat mitä disso tuo elämään. Alareunassa on muutama viiva kuvaten eri osien määrää. Tämä määrä viivoja voi olla omavalitsema tai standardi (2-3). Yllä menevä aaltoviiva on erilainen joka kerta ja kuvastaa yksilöllistä kokemusta. 

Toivon että jos otat kuvan jollain muulla tai teet itse, että muistat antaa creditit kuitenkin tatuoinnin suunnittelijalle, eli minulle. (Instagram @jowibarina & @jowisfreelife)

Dissosiaatiohäiriön tietoisuuden tatuointi. c) Jonna jowi Sihvonen

Kiitos luottamuksesta!

Tehtyjä dissokuvia tulee tähän alle. Jokainen kuva on yksilöllinen jo yksityiskohtia myöten. Jos haluat nähdä lisää muita tehtyjä poketatskojani, mene sivulle: Handpoke tatuoiminen

10/2022 *fresh

03/2022

Uusi vuosi & takaisin katsominen

Aika rankan lapsuuden ja nuoruusiän jälkeen paranemisprosessi on tuonut uusia rutiineja. Kun olet elänyt ahdingossa, toivoen kuolemaa, odottaen sitä ilman mitään elämänintoa - on todellinen lahja kun voit viettää uudenvuoden oikeasti kiittäen menneestä vuodesta ja odottaen innolla tulevaa. Vaikka olenkin ollut mielenterveyden paremmalla puolen jo lähes vuosikymmenen on tämä tapa kestänyt vasta muutaman vuoden. Ihan vahingossa on tullut instagramiin päivitettyä tilannetta vuodesta 2018 ja haluan jakaa ne nyt. Viimeisenä tämän kuluneen vuoden ajatukset ja suunnitelmat. 

Ihanaa uutta kierrosta auringon ympäri.

 Vuonna 2018

Olin iloinen kuluneesta vuodesta. Olin käynyt vartijankoulutuksen jotta voisin mahdollisesti hakea yörytmiin sopivia töitä siltä alalta. Tämä oli iso muutos koska en ollut mikään kiltein lapsi, mutta pätevyys kourassa tässä seistään yhä. Matkustin New Yorkiin mistä on tulossa matkaopaskirjakin, puolisoni vei minut Berliiniin joululahjaksi keikalle katsomaan toista suosikki artistiani ja vietimme ihania hetkiä elämässä. Muutimme myös yhteen ja aloin enemmän kiinnittämään huomiota liikkumiseeni sekä syömiseen. Matka terveisiin elämäntapoihin on ollut pitkä ja tulee olemaan pitkä, mutta mitään ei ikinä tapahdu ellei aloita jostain. 

Tulevalle vuodelle tavoitteissa oli oman alan työtä, lisää jatketta terveille elämäntavoille, uuden ammatin hommaamista ja stressitöntä elämää. 

"Elämä on joskus mennyt niin kovaa alamäkeen, että nykyään tuntuu joka uv menneen paremmin. Tää on hyvä. Happy new year 🌈✨🎉"

Lukuvinkki: Nyt puhutaan kiloista
Lukuvinkki: Berlin 2017
Lukuvinkki: New York kirjasta ja blogeista

Vuonna 2019

Uuden ammatin periaattessa hankinkin koska seuraavan vuoden verran jaoin courierina aamulehteä ja yötyökin täyttyi. Paremmin vain, koska sain urheilua sisältävän työn missä voin kuunnella musiikkia, podcasteja ja äänikirjoja. Kuitenkin myös siivoojan sopparini yhtäkkiä aktivoitui vuoden tauon jälkeen ja sain sieltäkin työvuorot. Yrittäjyyskurssikin jatkui ja teinkin yhtäkkiä aamu, ilta ja yöhommia. Läheinen sairastui ja kahden työn tekeminen tämän lisäksi aiheutti burn outin missä piti tehdä päätöksiä. Terveysprojekti olikin tällä kertaa henkinen ja lopetin ensin courierin työn ja siirryin kokoaikaiseksi siivoomaan ja tällä piti mennä seuraavaan vuoteen.

Vuoteen mahtui reissu Norjaan, Berliiniin ja Hollantiin. Ajoin vihdoin ajokorttini ja pääsin askeleen lähemmäs vanlife unelmaa.

Tulevalle vuodelle kaipasin rutiinia, iloa ja ihania hetkiä lempi ihmisten kanssa. Simple.

Oma kanava painoon liittyville jutuille instassa: @jowigetsfit
Lukuvinkki: Vuosi courierina
Lukuvinkki: Utøyan saarella
Lukuvinkki: Vapaus Hollannissa
Lukuvinkki: Äkkilähtö Berliiniin -19
Lukuvinkki: Ajokortti +25 vuotiaana
Lukuvinkki: Jowisvanlife

Vuonna 2020

Vuosi kyllä alkoi mukavalla rutiinilla. Ma, ke ja pe oli työvuoro, sitä ennen salille. Tiistaisin peppuvatsa-jumppa ja torstaisin yrittäjyyspuolta. Henkisen burn outin jälkeen ilmottauduin Tampereen avoimeen yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja filosofiaa ja nämä luennot oli aina aamuisin, lähes joka päivä. Menoa ja rutiinia siis riitti. Iloa tuli myös siitä, että vihdoin lähdin toteuttamaan itseäni ja lapuudesta asti nousseita unelmia. Julkaisin myös toisen kirjani.

Sitten tuli korona. Siivoojantyöni loppui ja opiselut meni etähommiksi. Tämä oli meille ihan ok tilanne, puolisoni tekee kotoa töitä ja tehtiin jopa kokeilu missä oltiin todella vapaaehtoisessa karanteenissa lähes 4kk - minimoiden kaikki sosiaaliset näkemiset ja missään käymiset. Ruoka tilattiin kotiin ja ulkoiltiin yhdessä öisin. Tuli ihan uusia rutiineja ja paljon niitä lempihetkiä lempi-ihmiseni kanssa. Toki "oikeat" rutiinit on sellasia mitkä elämästä yhä uupuu.

Tulevalle vuodelle halusin oman alan töitä, panostaa kirjailijan uraan ja nauttia siitä mihin voi itse vaikuttaa.

Tavoite panostaa kirjailija-puoleeni sekä eläintenhoitaja-puoleeni. Vuodelle 2021 tulee ehkä neljäs perheenjäsen, ehkä muutto ulkomaille, ehkä korkeakoulua - paljon on auki. Keskitytään siihen mihin voidaan vaikuttaa ❤️❄️

Videovinkki: Korona ja kotona oleminen - 1kk vai 4kk?
Lukuvinkki: Mikä susta tulee isona? 
Lukuvinkki: Avoimeen yliopistoon

Vuonna 2021

Pääsin heti vuoden alusta toteuttamaan oman alan hommia ja tein 3kk työkokeilun eläinklinikalla. Jyväskylän avoimessa yliopistossa jatkui psykologian opiskelu sekä Oulun avoimessa luovan kerronnan perusteet sekä proosakerronnan kurssi eli kirjailijan uraan panostettu. Vuoden 2021 loppuun sain suoritettua Proosakerronnan sekä Psykologian perusteet! Olen myös kahta kirjaa työstänyt lähes valmiiseen kuntoon ja jos kuvitusasiat sujuu kuten olen suunnitellut niin ainakin toinen julkaistaan vuonna 2022. Uusi (karvainen) perheenjäsen tulee vasta seuraavaan asuinrakennukseen ja ulkomaille muutto onkin asia mikä ei ole meidän käsissä. Seuraavan vuoden avoin yliopisto onkin Helsingissä missä suoritan toivottavasti vielä filosofian opinnot tähän päälle. Kävin uimassa säännöllisesti kesäkuusta syyskuuhun, sain päätökseen kolmen vuoden psykoterapian ja kaivettiin viiden vuoden aikakapselikin ylös.  

Vuosi oli monella tapaa sellainen kuin halusinkin ja olen iloinen tästäkin kierroksesta auringon ympäri.

Tulevalle vuodelle toivon julkaistua kirjaa, uuden asian oppimista, etätenttejä Helsingin avoimesta (:D), rauhaa, luontoa ja lisää puihin kiipeämistä. Haluan käydä tekemässä taas vapaaehtoistyötä Tuulispäällä, tehdä asioita valmiiksi tulevaa varten, panostaa enemmän taidepuoleen ja kuunnella monta kirjaa. 

Lukuvinkki: Veikkauksen monopoli pitäisi lakkauttaa
Lukuvinkki: Näin teet viiden vuoden aikakapselin

Mistä rakentuu terve parisuhde?

Aluksi, En ole ekspertti enkä halua sellaisena esiintyä. Puhun kokemuksesta, nimenomaan ulkopuolisesta joka on seurannut sinkkuvuodet useiden läheisten, useita suhteita. Kun et ole suhteessa mutta läheinen suhteille, näet asiat eritavalla. Suhteessa ollaan yleensä niin lähellä ja rakkauden sokaisemia ettei kaikki ongelmat näyttäydy samalla tavalla. Olin sinkku 22-vuotiaaksi asti ja ennen tätä useille ystäville ns parisuhdeterapeutti. Olen myös ollut kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten välisistä suhteita lapsuudesta saakka ja opiskelenkin psykologiaa avoimessa ylipistossa. 

Halusin pohtia seikkoja parisuhteen rakentamisessa, mitkä olen kokenut tärkeimmiksi. Nämä eivät varmasti kaikille pidä paikkaansa, jokainen suhde ja yksilö on omanlaisensa. Nämä olisi vain omat mietteeni asiasta. Kuitenkin ennenkuin mietitään miten rakentaa terve parisuhde, lue ensin: Miten löydän elämänkumppanin? , siitä miten saat itsesi suhteelle valmiisiin lähtöasemiin. 

Arvot ja tulevaisuuden haaveet.

Tämän on oltava tärkein. Jotta sinulla voi olla pitkäkestoinen, aikaa kantava ja toimiva parisuhde, mielestäni yksi tärkeimmistä on se, että arvot ja tulevaisuuden haaveet menee käsikädessä. Jos sinulle on tärkeää että tuleva puolisosi ei ole rasisti, homofoobikko, sovinisti tai päihteidenkäyttäjä - älä ota vierellesi puolisoa joka näitä asioita edustaa. Itsereflektio on myös tärkeää, koska vasta kun tiedät mitä itse haluat elämältä, voit käydä nämä keskustelut puolisoehdokkaan kanssa ja katsoa sopivatko ne toisiinsa. Halutko asua kaupungissa vai maalla? Lapsia vai ei? Muutto ulkomaille? Adoptio ok? Miten näkee elävänsä elämää. 

Vastavuoroisuus

Saa, anna ja huomioi toinen. Tasa-arvoinen parisuhde on vastavuoroisuutta. Se on sitä että huomioidaan toinen ja näytetään että välitetään. Joillekkin se tarkoittaa hieronnan tarjoamista, pään hipsuttelua, ruoan tekemistä, yllätyssiivousta ja toiselle kukkien ostoa tai viikonloppureissua. Älä anna rakkautta vain, jotta saat, anna koska haluat näyttää välittämisen toiselle ja sen pitäisi näkyä myös takaisin. Toisenkin pitäisi haluta antaa koska haluaa näyttää välittämisen - ja kehä muodostuu. Jos kokee suhteessa että itse aina antaa muttei saa pyytteetöntä rakkautta takaisin, asiasta kannattaa keskustella vakavasti.

Eksät on osa ihmisen historiaa

Omien epävarmuuksien takia usein välttelemme miettimästä puolisomme eksiä. Emme ehkä halua niistä kuulla tai välttelemme aiheita missä he voivat tulla esiin. Eksistä puhuminen ei liity heidän takaisin haluamiseen. Meillä kaikilla on historia ennekuin tapaamme toisemme ja kaikki mitä siellä on, on oleellinen osa sitä, keitä me olemme. Sinun pitää voida puhua kokemuksistasi vapaasti vaikka niissä pyörii joskus se eksäkin. Puhua epävarmuudesta mitä koit hänen kanssaan koska olit nuori, huvipuisto missä olet kerran käynyt eksän kanssa tai kun viimeksi asuit jonkun kanssa yhdessä oli ongelmakohtiasi x, y ja z. Jos omat epävarmuudet saa otettua pois yhtälöstä, voi päästä vielä syvempään ymmärykseen puolison kanssa. Myös jos huomaat että puheesi eksästä saa puolisosi epävarmaksi, voit varmistaa hänen oloaan kertomalla ettet kaipaa exää takaisin ja että olet onnellinen puolisosi kanssa - halusit vain jakaa tämän asian elämästäsi.

Huom. Eksien perään kuolaaminen/tai jos selkeästi ei ole yli erosta on täysin eri asia, kuin puhua elämänkokemuksista. Myöskään exiin vertailu ei ole ok.

Mustasukkaisuus ei ole välittämistä

Tämä ilmiö on edistynyt etenkin nuorten keskuudessa, on saatettu ihmetellä ettei yhtään viestiä oo tullut perään kun oltu vastakkaisen sukupuolen kanssa jossain ja luettu tämä tarkoittamaan ettei toinen välitä. Tai jos joku on mennyt mökille kaveriporukalla missä vastakkaista sukupuolta, olisi monelle merkki tunteiden hiipumisesta jos ei yhtään huolestuttaisi. Toki nuorissa suhteissa tunteet on muutenkin niin ääripää luokkaa, mutta tämä vie monesti koko potin. 

Syitä omalle mustasukkaisuudelle kannattaa pohtia. Vaikuttaako taustalla aikaisemmat kokemukset? Mitä oikeastaan pelkäät tapahtuvan? Luotatko kumppaniin?

Jos puolisosi lähtee reissuun ystävänsä kanssa, ei pitäisi olla väliä mitä sukupuolta ystävä edustaa. Mieti vaikka hetki, voisiko bi-ihmisellä olla yhtään ystävää jos kaikki olisi mahdollisia uhkia parisuhteelle? Jos puoliso päätyisi pettämään, se vain tarkottaisi ettei ollut "se oikea" sinulle. Luota puolisoosi.

Ilman luottamusta ei ole suhdetta

Tämä on mielestäni hyvin yksinkertainen, mutta samaan aikaan ei. Yksinkertaisesti ilman luottamusta, ei ole tervettä suhdetta. Kuitenkin, tunnetta ei välttämättä heti tunnista, sen eteen voi tehdä töitä, käsitellä mistä luotonpuute johtuu ja lopulta päästä luotonpuutteesta eroon. Toki muutokseen pitää olla haluavainen ja nähdä itsekin että ongelma löytyy.

Riitoihin ilman egoa

Riitoja tai erimielisyyksiä tulee ja menee, mutta on hyvä tietää miksi riitelee. Erimielisyyteen olisi hyvä pystyä astumaan ilman egoa mukana. Tavoite ei saisi olla voittaa riitaa, vaan niissä on tarkoitus ymmärtää mitä toinen sanoo, miksi hän ajattelee niin sekä rakentavasti argumentoida erimielisyydet. Helpommin sanottu kuin tehty, koska olemme ihmisiä ja meillä on vahvoja tunteita eri asioista. Kuitenkin, jos pystyt astumaan triggeröivään tilanteeseen ilman egoa, valmiina myös myöntämään omat heikkoutesi, käsittelemään kommunikaatio ongelmaa yhdessä ja tähtäämään sopuun, eikä voittoon - voi olla että riitelyltä säästyy, ainakin suurimmaksi osaksi kokonaan. 

Joskus tunteet kuitenkin kuumenee. Oma vinkkini on se, ettei ikinä vihaisena nukkumaan. Asiat käsitellään ja sovitaan vaikka lyhyempien unien uhalla. 

Ei likaa maton alle

Aikaisempaan liittyvä, joskus voi olla helpompi koittaa ignoorata valtava riita mikä juuri käytiin, energiat on lopussa eikä ole enää mitään sanottavaa jäljellä. Kuitenkin, jos riitojen syitä ei käsittele vaan lakaisee maton alle, käy siinä monien riitojen jälkeen niin että ne samat toistuu käsittelemättömyyttään jokaisessa riidassa ja lopulta sulla on möykkyinen matto ja liikaa asioita käsiteltäväksi. Riidat ja erimielisyydet olisi hyvä käsitellä mahdollisimman pian!

Suhde ei ole oikeutus seksille

Moni (etenkin) nuorempi saattaa ajatella että "jes, parisuhteessa saa seksiä sit koko ajan" - ja todellisuus on se, että toisen ei aina tee mieli samaan aikaan kuin sinun. Toisella saattaa olla pahat kuukautiskivut mitkä vie halut, haluihin vaikuttaa ruoka, liikunta, stressi, ehkäisy (hormonit, pillerit) ja lääkkeet. Ja joskus se toinen ei vain halua seksiä ja hänellä on kaikki oikeus kieltäytyä, ilman että siitä tulee henkistä painetta (esim. mykkäkoulua tai suuttumista).

Henkinen tai fyysinen väkivalta ei kuulu terveeseen suhteeseen. Seksiä ei myöskään kuulu käyttää vallankäytössä, olemalla suostumatta siihen (vaikka mielikin tekisi) ennenkö saa esim tahtonsa läpi tms. 

Kumppania ei voi muuttaa, mutta kuka vaan voi kehittyä ihmisenä 

Suhteeseen lähteminen sillä lähtökohdalla että "No mut, tossa se varmasti muuttuu" tai "Ei se sit tota kyl tee suhteessa" on todella väärä. Ihmistä ei saa lähteä vartavasten muuttamaan haluamaansa muotoon, vaan suhteeseen ryhdytään koska rakastetaan juuri sitä ihmistä, virheineen päivineen. Kuitenkin, ihminen voi aina kehittyä (tai taantua) itsensä kanssa ja monen suunta onkin ylöspäin, milloin omiin ikäviin piirteisiin kiinnitetään huomiota, käsitellään lähtökohtia ja joitain asioita voi ns "korjaantua" itsestään. On oletettavaa sekä toivottavaakin että me ihmisinä ja yksiöinä kehitymme vuosien kuluessa, mutta toista ei lähdetä muuttamaan omaan haluttuun suuntaan pakolla.

Kotitalous on jaettava tasaisesti

Tähän ei ole tiettyä kaavaa vaan on pariskunnasta kiinni. Tienaatteko saman verran? Tekeekö toinen enemmän töitä/opiskelua kuin toinen? 

Olen kuullut järjestelyistä missä isommin tienaava maksaa hiukan enemmän koska on ollut se osapuoli joka haluaa enemmän esim. tilailla ruokaa, eikä tästä halua luopua. Yleisin varmaan on joko 50-50 jos on samanverran tienaavia, tai sitten prosentuaalisesti - esim molemmat maksaa 50% palkasta yhteiselle tilille, mistä hoidetaan kotitalouskulut. Mikä ikinä onkaan teidän järjestely, päätös siitä pitää tehdä yhdessä ja niin että molemmat ovat tyytyväisiä.

Raha on asia mikä on monille vaikea aihe puhua, mutta puolison kanssa siihen keskusteluun kannattaa pyrkiä ja löytää ratkaisu mikä toimii molemmille ja molemmille jää siitä turvallinen olo. 

Muutkin ovat kauniita

Terveeseessä parisuhteessa voisi kuvitella olevan myös avoin keskustelu tästä aiheesta. Kauniit tai komeat ihmiset eivät maailmasta häviä, vaikka päätät lynkata astiat yhteen jonkun ihmisen kanssa. Usein jos emme halua että puoliso näkee muita kauniina/komeana, annamme omille epävarmuuksillemme valtaa. Vaikka todellisuudessa, toimivassa parisuhteessa se ei ole keneltäkään pois jutella avoimesti myös näistä asioista. Eikä pelkkä ulkonäkö ole ainoa kehumisen arvoinen asia, jos koemme jonkun hahmon elokuvassa olevan upea, hauska, hyvässä kunnossa, badass jne - sanomme usein molemmat sen. Oli kyseessä mies tai nainen. Tämä voi poikia hyviä keskusteluita, kunhan se nyt ei ole "Toi on maailman kaunein nainen eikä kukaan tule lähellekkään" tyylistä heittoa, vaan oikeaa keskustelua. 

Tietenkin myös itsetyydytys tai pornon katselu on terveessä suhteessa ok, eikä tälläistä luonnollista aktia pitäisi lähteä kieltämään tai rajoittamaan. Vasta jos itsetyydytys vaikuttaa pariskunnan väliseen seksiin negatiivisesti (esim seksiä ei ole ollenkaan tämän takia) on se asia mikä vaatii vakavaa keskustelua. 

Kommunikaatio

Kommunikaationpuute on nimetty yhdeksi isoimmista parisuhteen ongelmista. Jokaisen ongelman ratkomisen, toiveiden, halujen ja yheisen elämän taustalla on kommunikaatio, ja jos sitä ei ole, miten mikään toimisi?  Asioista pitää pystyä keskustelemaan vaikka se joskus olisikin hankalaa tai epämukavaa. Asioiden itsellään pitäminen erkaannuttaa kumppanista ja usein tällä kertyy sitä likaa maton alle - mikä sitten moninkertaistuu ja tulee kaikki kerralla ulos negatiivisesti. 

Kommunikaatiotaitoja voi harjoitella yhdessä. Etenkin miehet kärsii kommunikaatio-ongelmista yleisemmin koska heidät on useimmin kasvatettu toksiseen miehisyyteen "tosimies ei itke" tyylisellä ohjenuoralla, mikä on tietenkin täyttä hevonps... Joten rohkeasti hakemaan apua ja korjaamaan väärin opetetut oletukset päässä!

Yhteinen aika on tärkeää

On tärkeää satsata parisuhteeseen. Alkuhuuma loppuu aikanaan ja suhde arkistuu, silloin usein aletaan pitämään toista itsestäänselvyytenä ja koska nähdään aamuisin hampaiden pesun aikana ei mietitä että aikaa pitäisi viettää myös tämän lisäksi. Yhteinen tekeminen, harrastus, pelit (video tai lauat), kävelyt jne ovat helppoja tapoja lisätä yhteistä aikaa, mutta myös treffi-illat tekee paljon!

Lue myös: Treffi-ilta / Date Night paketit

Lue myös: Krääsätön lahjakalenteri

Mutta myös oma aika

Ajan viettäminen yhdessä on hirmu tärkeää parisuhteessa, mutta myös itsenäisyyden pitäminen ja oman ajan arvostus. Olet silti kokonainen ihminen ilman puolisoasi, jolla on omat menot, mielipuuhat ja ystävät. Ei puolisoa tarvi raahata jokaiseen kiiltotarrakerhoon tai joka kaverin kanssa kahville mukaan. Vietä aikaa kaverisi kanssa kaksin ja panosta siihen suhteeseen, nauti harrastuksestasi yksin ja tunne ilo palata kotiin puolison luokse. Älä menetä itsenäisyyttäsi suhteessa, äläkä pakota jokaista mielenkiinnonkohdettasi myös toisen kurkusta alas. Löydä se hyvä balance omien ja yhteisten menojen kanssa.

On-off suhteille on yleensä syy (tai syitä) sille miksi ero tapahtuu jatkuvasti, tärkeää onkin kuunnella sitä miksi niin on käynyt. Onko syy ollut väärinymmärrykset, äkkipikaiset luonteet, kommunikaationgelmat vai mikä? Jos syy on korjattavissa terapiassa, suunnatkaa sinne. Jos syy on pettämistä, epäkunnioitusta, kaltoinkohtelua jne - kannattaa pohtia pitäisikö suhde lopettaa Off:ille.

Leikki

Huumori, leikki, hauskuus, pelleily jne. Tämä on vähän ekstrajuttu, mutta parisuhteessa on hyvä pystyä pitämään hauskaa. Oli se sitten sosiaalisesti juttujen kertominen mikä saa toisen repeilemään, painit ja leikit toisen kanssa missä pääsee lapsenomaisen hauskuuden rajoille, yhteinen nautinto komediasta elokuvista tai stand upista jne. Löydä se, mikä on parisuhteessasi hauskaa!

Ei ihme että meillä on yhteiskunta missä parisuhteissa kipuillaan niin paljon. Takana on älyttömän nopeasti liikkuva ihmisen sosiaalinen kehitys, terapian tarve vs kuinka moni oikeasti sitä hyödyntää ja meidän kulttuurimme. Mietitään vaikka paria 90 luvulta 2000 luvulle jatkunutta sarjaa, mistä imemme parisuhdemalleja. 

Frendeissä "ihannepari" jonka matkaa seuraamme on-off fiaskoista on Ross & Rachel, keiden ei todellakaan kuuluisi olla yhdessä. Heillä ei ole mitään yhteistä, Ross on äärimmäisen omistuksenhaluinen, Rachel giveuppaa unelmatyönsä Ranskassa ja he vähättelevät toistensa saavutuksia jatkuvasti. Miksi heitä ihannoidaan? Koska tällä parilla luotiin draamaa. Onko se jotain mitä meidän pitäisi hakea omiin suhteisiimme? Ei. Kukaan ei hehkuta Chandleria ja Monicaa, keille muodostuu hyvä ja terve parisuhde, koska se ei tuo draamaa. 

Sinkkuelämässä on ehkä yksi selkeimmistä huudoista millaista suhdetta sinun ei pitäisi jahdata, mutta draaman avulla on saatu Carrien ja Biginkin suhde näyttämään joltain, mitä havitellaan ja hehkutetaan. Big on alusta alkaen selkeä siitä, ettei halua sitoutua, ei halua parisuhdetta, Carrie ei voi jättää hänen luokseen mitään, kokee joutuvansa "poseeraamaan" koko ajan ja olemaan täydellinen, Big vaihtaa moodia lennosta eikä hakeudu terapiaan käsittelemään näitä selkeitä sitoutumiskammoisia ongelmiaan. Carriekin jää koukkuun tähän draamaan ja luulee sen olevan rakkautta, ja dumppaa monta hyvää parisuhdetta koska ei saa niistä sitä, mihin on tottunut. Carrien onneksi hän ei usko terapiaan. Pitäisköhän. 

Tässä oli 15 asiaa mistä rakentuu (minun mielestäni) terve parisuhde. Moni asia voi tuntua todella itsestäänselvyyksiltä, mutta en olisi kokenut tarvetta tälle kirjoitukselle ellen olisi törmännyt elämässäni jatkuvasti tilanteisiin missä näitä ei todellakaan ole pidetty itsestäänselvyyksinä. Parisuhteista ei puhuta tarpeeksi kun miettii kuinka paljon tilaa ne vievät elämässämme. Aikaa ja energiaa. Ne antaa ja ne vie - minkätakia mielestäni onkin tärkeää että se ihminen sun vieressä, on kaiken sen ajan arvoinen, ja sä myös hänelle.

Muista seurata myös kanavaani @jowibarina instagramissa ja saat uusimmat postaukset heti tietoon sitä kautta!

Elämä dissosiaatiohäiriön kanssa

Mielenterveysaiheet jatkuu ja aloitetaan sillä hatun nostolla että #Psykoterapianpuolesta - kansalaisaloite on luovutettu eduskunnalle. Aloite puhuu maksuttoman psykoterapiakoulutuksen puolesta. Myös Mieli ry on ollut mukana esimerkiksi laskemassa taloudellista puolta tämän hankkeen mahdollistamiseksi. Tämä aloite ojennettiin mun ja Kamun syntymäpäivänä eteenpäin ja innoitti jatkamaan mielenterveyteen liittyvien aiheiden kirjoitusta. 

Aikaisemmat aiheet niiden nimiä painamalla; Ensimmäinen kirjoitus masennuksesta (Kasvanut masennukseen), toinen aihe käsitellen masennuksen itsehoitoa alkoholilla ja aika sen jälkeen (Alkoholisti, absolutisti, mikä lie) sekä taidenäyttelyni Gta V kuvilla, aiheena masennus. 

Haluaisin muistuttaa myös ennen aloitusta että puhun tässä postauksessa omasta kokemuksestani disson kanssa, omista oireista ja jälkipuinneista. En voi puhua muiden puolesta tai kertoa pelkistettyä totuutta. 

 

Traumaperäinen Dissosiaatiohäiriö

Miten tälläinen mielenterveysongelma tulee? Text-book selitys on, kun mieli on todella pahan uhan alla, eikä pääse pois on ainut keino selviytyä - dissosioida. Poistua henkisesti paikalta, check-out. Kun mieli dissosioi, se jakautuu kahtia (/useaan osaan). Osa elää visusti kiinni traumamuistossa kun taas toinen osa yrittää jatkaa elämäänsä kuin ei olisikaan. Tämä johtaa mukaviin sivuoireisiin, osien eriaikaiseen kehitykseen ja muuhun mukavaan. Vaikka mieltä-tuhoavia tapahtumia ei olisi tapahtunut vuosikausiin jää mielelle tavallaan disso "päälle". Tänään haluan kertoa miten se vaikuttaa elämääni sekä omat tapani päästä pois dissosta. Toivon että näistä olisi jollekkin hyötyä tai vähintään lisää tietoisuutta!

Dissosiaatio ilmenee usein vaihtelevina somaattisina oireina, joihin ei löydy lääketieteellistä selitystä, tai voimakkaina psyykkisinä oireina, kuten äänten kuulemisena pään sisältä tai muistin menetyksenä. -Duodecim, Dissosiaatiohäiriö: varhaisen, jatkuvan traumatisoitumisen pitkäaikaisseuraamus

Mut on väärin diagnosoitu rajatilapersoonallisuudeksi, ahdistushäiriölliseksi, kaksisuuntaiseksi ja stressireaktioksi. Kesti vuosia ennenkuin itse löysin oireilleni jotain selitystä ja sain itse tuotua sairauden hoitohenkiökunnan eteen. On täysin oma aiheensa miten ihmisiä pallotellaan hoidonpiirissä ja joskus kirjoitan tästäkin. 

Yksi aihe mihin mulle määrättiin jopa psykoosilääkitys sekä aivojen kuvaus (pattien varalta) oli äänet ja näköharhat mitä kuulin 18-vuotiaana. No, psykoosia minulla ei ollut mutta osien erilainen ajattelutapa kuullosti "ääniltä" vaikka kyseessä oli vain omat ajatukseni. Ainakin näin jälkipuinnin mukaan - se oli keskustelua missä en ollut mukana. Tätä en ole kokenut tuon vuoden jälkeen koska lääkkeet tuhosi jotain mielestä mikä ei nostanut tätä enää pintaan, mutta osat käyvät yhä keskusteluita ilman minua mikä on välillä todella inhottavaa ja välillä todella koomista. 

Koomisia hetkiä on esimerkiksi bussia odotellessa ajatusvirta on niin voimakas että saatan ilmeillä ja mouthata sanoja kunnes havahdun jossain vaiheessa miettimään että miltähän tää näyttää. Raskaita on ne kerrat kun osat taistelee jostain aivan älyttömän turhasta asiasta (sanamuodosta lauseessa mitä en ikinä tule sanomaan tms) ja joudut siinä sivusta kuuntelemaan argumentteja kunnes vaan voisit huutaa että HILJAA - mutta sekös vasta hullulta näyttää.

Isoimmat oireet mistä kärsin vielä tänä päivänä, on muistiongelmat. Koska disso opettaa mielen poistumaan paikalta traumaattisen kokemuksen aikana, se ei lopulta ole niin hyvä tulkitsemaan aikaa näiden jälkeen. Muisti saattaa unohtaa että olet kertonut jonkun tarinan jo kahdeksan kertaa, mikä on syntymäpäiväsi tai että sinulla on tapaaminen siellä ja täällä ja tuolla. Mieli vaan tiputtelee informaatiot pois koska sen ainoa oppi on ollut unohtaa. 

Yksi paikka missä tämä näkyy, on jos esimerkiksi tulee riita parisuhteessa. Kesken riidan unohdan kaiken mitä on sanottu ja oikeastaan senkin miksi riitelette. Koita siinä sitten argumentoida puoltasi!

Tähän amnesiaan on auttanut kalenterin pitäminen, mihin kirjoitan kaiken. Se on mun vara-aivot ja ajan kanssa on muistikin parantunut (kun sairaus on edennyt parempaan suuntaan). Muita tapoja pitää elämänlanka käsissä hajonneiden palasten sijaan, on kuvien ottaminen ja esimerkiksi olen jokaisella ulkomaanmatkalla kirjoittanut päiväkirjaa ja kotona sitten tulostanut sinne matkakuvia, liimannut kuitit ja liput jne. Nämä matkat unohtuisi ajankanssa (normaalia nopeammin ja pysyvemmin) joten kirjojen tekeminen on omaa muistinpalautus prosessia. 

Muissa oireissa on esimerkiksi riippuvuudet (Alkoholisti, absolutisti, mikä lie), muut mielenterveysongelmat (Kasvanut masennukseen), syömishäiriöt (Päätään nostava BED), vieraantuminen kehosta, osien eriytyminen sekä monena muuna oireena mitkä saatetaan helposti sekoittaa muihin sairauksiin. Näössä saattaa iskeytyä salamoita, omituisia kehokipuja, päänsärkyjä, korkea kivunkesto, ei tietoa ajasta tai paikasta jne. Isoin omalla kokemuksella on kuitenkin itsestä eriytymisen tunne.

Kun mieli on jakautunut osiin on todella normaalia että osat muistaa ja ajattelee eri tavalla. Esimerkiksi kun muistelen jotain tilannetta, nään sen aina kolmannen osapuolen kuvakulmasta, jostain takaviistosta - enkä omasta katseestani. Yleensä dissokohtauskin alkaa sillä ettei tämä ole minun kehoni, tai että nämä eivät ole minun käteni. Kerron alempana omia hyväksikoettuja tapoja päästä näistä kohtauksista pois. Mutta mikä on "dissokohtaus"?

Niinkutsuttu dissokohtaus & Miten siitä pääsee pois?

Nykyään sairaus on elämässäni aika hyvin hallussa oleva asia. Se ei johda elämääni ja elän hyvin onnellista arkea. Kuitenkin kärsin sen oireista aina välillä ja ehkä kerran vuoteen saan dissokohtauksen. Teini-iässä sain näitä jatkuvasti, lähes päivittäin. Toki silloin ei dissosta ollut tietoakaan ja luulin sen olevan jonkinlainen masennuksen oire. Yleensä jos mieli luulee että trauma on tapahtumassa tai jos sitä ei ole käsitellyt ja joku nostaa sen esiin, mieli dissosioi. Disso menee "päälle" ja tulee kohtaus. Tapa miten voisin kuvailla olotilaa heille jotka eivät tätä sairasta, on "Tv:n lumisade". Vanhan putkitelevision kun laitat päälle ilman kanavaa tulee siihen se kohiseva pikseli-lumisade - siltä dissokohtaus tuntuu. 

Samaan aikaan sinulla on kahdeksansataa asiaa ja ajatusta - ja et pysty ajattelemaan millisekuntia pidemmälle. Jos esimerkiksi joku olisi ulkopuolella ja ääneen kyselisi että "mikä on?", et voi vastata edes sanaa "disso" koska kun pääset "d..." on lumisade jo vienyt sen mukanaan. Tämä näkyy siis ulospäin niin, että olet hiljaa ja heijaat edes-takaisin / menet "lukkoon". Vaikka ajatuksia on tusina, mikään niistä ei pääse eteenpäin kun hukkuu jo lumeen. 

Lievä kohtaus

Jos kohtaus on lievä, eli tunnet että se on tulossa mutta pystyt yhä toimimaan ja puhumaan on minulla siihen yksi keino. Ensimmäinen triggeröityvä olo on se, kun kätesi eivät tunnu sinun käsiltä. Joten teen niin, että pidän vasenta kättä edessäni ja oikealla kädellä kosketan vasemmasta silmäluomesta sormella vasempiin sormiin asti. Kuljetan sormen päästä-päähän samalla katsoen sitä. Tavallaan yhdistäen mieleeni että tästä näkökentästä tänne kädelle on yhtä matkaa, eli sen on oltava käteni - eli dissolle ei ole syytä.

Vaikea kohtaus

Jos ollaan lumisade-tv vaiheessa ei käden hively auta. Tähän tilaan on oikeastaan tullut apu vasta parisuhteen myötä, ja se on matikka. Yleensä jos J huomaa että ollaan dissokohtauksessa eikä mikään sana tai ajatus tule ulos, hän tietää mitä tehdä. Hän on tukena ja kysyy jonkin helpon matikkalaskun. Esimerkiksi "Paljonko on 3+5". Kun lumisateeseen heitetään porkkana, missä sen ylikumpuavan ajatusmäärän sijaan keskityt siihen matikkalaskuun saat tavallaan taas elämästä kiinni ja vedettyä itseni pois pimeästä. Aina vastaus ei tule heti ja J kysyy hetken päästä uuden helpon laskun. Jossain vaiheessa pystyn vastaamaan luvun, ja hän kehuu ja kysyy toisen. Et tietenkään voi sanoa kahdeksaasataa asiaa samaan aikaan, mutta voit miettiä paljonko on 2+3. Pikkuhiljaa sanat ja ajatukset menevät järjestykseen, mieli muistaa miten lauseita rakkenetaan ja normaali tila palautuu. 

Yksin ollessa en pistänyt ikinä merkille että mitkä on ne asiat millä kohtaus lähtee. Uskoisin että alemmat "arkiset" teot lopulta aina voitti pimeyden - se vaan saattoi viedä useita päiviä aikaa.

Arjessa

Disso voi olla päällä myös ilman "kohtausta". Se on jäätymistä suihkussa, se on ympäristön kyseenalaistamista, se tuntuu kuin olisit vaihtanut kehoa, se on väsymystä, se on epävarmuutta, se on lieviä aistiharhoja ja kipuja. Joskus isomman elämänmuutoksen jälkeen sen huomaa että "leijailee" hiukan irrallaan siitä omasta minästä. Näinä hetkinä onkin entistä tärkeämpää keskittyä arjessa niihin maadoittaviin asioihin. 

Kerroin Sarjani -aiheessa miten sarjat on mulle kuin toinen koti. Ne tuo mulle todella paljon turvallisuuden tunnetta ja siksi ne on yksi listani top 5 maadoittajasta. Mitä vahvemmin tunnen irrallisuuden tunnetta, sitä tutumpi ja rakkaampi sarja pitää laittaa tulemaan. Katson siis joka päivä sarjoja samalla kun teen kaikkea pitkin kämppää. Tässä ajanjaksossa mikä on nyt ollut töiden jälkeen on nyt katseltavana ollut Täydelliset Naiset. Taas.

Ajan viettäminen tutussa ympäristössä auttaa, oli se sitten se oma koti, vanhempien koti tai puolison koti. Missä sulla on kotoisa olo, siellä disso ei laukea. Koska olin työn takia paljon henkisesti ja fyysisesti poissa kotoa, olen nyt käynyt paljon kaappeja läpi. Otan kaiken ulos ja järjestän ne takaisin (samalla ottaen kaiken ylimääräisen myös pois). Tämä maadoittaa ja auttaa tietyllä tavalla kontrollin tunteessa. Tiedän mitä kotona on.

Lemmikit ja läheiset on tietenkin tukipilari mutta myös yksinoleminen ja asioiden tekeminen itseä varten. Maalaa ja kuuntele räppiä, kokkaa ja kuuntele podcastia, pelaa videopelejä kahdeksan tuntia putkeen jne. Mikä tuo sinulle onnea? Pieniä maadoittavia asioita mitkä palauttaa sinua takaisin siihen arkeen ja tavoitteisiin kiinni. 

Haluan antaa lohduttavan lopetuksen kaikille teille, jotka mietitte mikä teitä vaivaa ja mistä olonne johtuu. Teissä ei ole mitään vikaa. Sä olet kaunis, hieno ihmissielu olit sitten kokonainen tai jakautunut eri osiin. Dissosiaatiohäiriön kanssa voi oppia elään. Se ei tule aina olemaan niin vahva, kuin miltä se joskus voi tuntua. Joskus tulet vielä elämään niin että et edes muista sen olemassa oloa. Tai sitten se on vain se amnesia. =D Avun hakeminen on tärkeää, jotkut osat voi korjata itsenäisellä työllä - niin itse tein kun en saanut asianmukaista apua. Mutta on myös osia mitä et voi itse korjata ja viimeistään silloin olisi hyvä hakeutua psykoterapian pariin, keissiisi erikoistuneisiin käsiin. 

Oma haaveeni olisi joskus tarjota apua terapian tai psykoterapian muodossa apua tarvitseville ja auttaa, miten minua ei autettu. Olla paikalla. Olla jollekkin se avun lähde, ettei kaikkien tarvitsisi itse omia haavojaan nuolla. Se on vaikea polku tallata. Teen myös dissotatskoja handpoke tyylillä, lue lisää täältä: Dittotattoo

Rankkaa psykoterapiaa.

Toivon myös että tämä kirjoitus nosti tietoisuutta heille ketkä eivät tätä sairautta sairasta. Ihanaa kevättä.

Kasvanut masennukseen - Ja sen yli

Tajusin yksi päivä etten ole hirveästi avannut mielenterveysasioita blogissani. On jännä miten olen halunnut ja tajunnut jakaa joitain niin pieniä ja arkisia asioita täällä itsestäni, näyttää esimerkkiä miten myös puiset hammasharjat ovat yhtä tehokkaita tai miksi en käytä meikkiä, mutta en ole tajunnut puhua siitä elefantista joka on varjostanut minua koko elämäni. Masennuksesta. Aihe on pitkä, joten malttia.

Nimesin tekstin "Kasvanut masennukseen" koska en muista ajanjaksoa elämässäni, lapsuudessani kun en olisi ollut masentunut. Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön takia muistini on "heikko niinkuin jäinen keli" mikä toki rajoittaa muistojen määrää. Koin traumaattisia asioita hyvin nuorella iällä kun isäni katosi teille tuntemattomille ollessani vain 6-vuotias. Ala-asteella oireilin masennusta isäni lähdön sekä esimerkiksi koulukiusaamisen takia, mutta opettajille olin vain näsäviisas tai laiska. Näin uskoin itsekin, en jaksanut koulua ja pojat haukkui läskiksi - olin siis vain laiska läski. 

"en jaksanut koulua ja pojat haukkui läskiksi - olin siis vain laiska läski"

En usko että kellään oli tuolloin ysärin lopussa/2000-luvun alussa oikein tutkaa edes näille asioille. Nykyään onkin paljon puhuttu miten esim ADHD lapset ovat saaneet paskan maineen aina kouluissa vaikka kyse ei ole ollut heidän "haitallisesta piirteestä" vaan käytöksen takana on ollut legit syy. Nykyään tiedetään enemmän ja moni varmaan katsoisi minunkin menoa ja toteaisi että tämä lapsi tarvitsee apua. 

No, ilman apua tämä tilanne ei johtanut mihinkään muuhun kuin emo-skidiin joka alkoi lääkitä oloaan viiltelyllä sekä alkoholilla. Löysin keinon paeta todellisuutta, oloani, arkeani, kaikkea sitä mitä masennus oli varjostanut jo vuosia ja käytin tilaisuuden hyväksi. Voit lukea aiheesta lisää: Alkoholisti, absolutisti, mikä lie

Voin vain kuvitella miten ärsyttävää ryyppyseuraa välillä olin: Vedin aina pään täyteen, raivosin "Kuka on juonut mun viinat" ja periaate oli että pää pitää saada niin sekaisin kuin vain mahdollista. Koska en oikein osannut käsitellä oloani muulla tavoin ja yritin pitää kulisseja yllä arjessani, oli aika perus että avauduin kännissä sitten asioista tutuille, tuntemattomille ja kelle vaan joka sattui röökille samaan aikaan purkaukseni kanssa. Tehtiin typeriä ja itsetuhoisia asioita koska tavoite oli usein kuolla. Hyvin simppelisti. Sekakäyttöä ja randomien mukaan lähtöä. Yritin itsemurhaa useita kertoja, joskus vakavasti, joskus en onnistunut koska en päässyt kiipeämään sillan kaiteen yli kun toisessa kädessä oli pullo viinaa ja toisessa rööki - joten naurahdin ja jätin myöhemmälle.

Asia mitä masennukseni ei tajunnut huomioida elämässäni plussana oli se, että minulla oli ala-asteen kiusaamisten jälkeen ylä-asteella aika laajakin kaveripiiri, on yhä. Parhaan ystävän kanssa ollaankin tunnettu 2-vuotiaasta asti, koulukavereita kuoriutui useampi ja ylä-aste toi mukanaan lisää. Erilaiset ryyppyporukat ja hengausporukat koostui 10-30 nuoresta joiden kaikkien kanssa oli jollain tasolla ystäviä. Silloin silti tuntui että oli niin yksin - Mikä kyllä piti myös paikkaansa koska en saanut tarvittavaa apua masennukseeni.

Yhdessä kaveriporukassa oli nuoria jotka näkivät etten voi hyvin. Jotka pelkäsivät puolestani. Nämä ystävät veivät teräni tai puhuivat kanssani kun osuin syvälle ja puhuivat minut tyrehdyttämään vuodon. He kuuntelivat itkujani, haluani kuolla, itsemurhayrityksiä ja aina jaksoivat olla tukena. Eivät varmaan nähneet vaihtoehtoa, koska jos eivät olisikaan paikalla, mitä tekisin? 

Tämä on ollut varmasti uskomattoman raskas taakka 16-vuotiaille nuorille. Ja olen pahoillani aiheuttamasti draamasta, pelosta ja kaikesta. Meni vuosia ennenkuin näistä ystävistä yhä elämässäni olevat oppi avautumaan myös minulle, että en ole enää rikki ja kestän sen. Ettei ystävyytemme ole enää yksisuuntainen vaan haluan sen tasapainoiseksi. "Valita mulle, ihan sama mistä!"

Nämä ystävät raahasivat minut psykiatrille juttelemaan. Tai oikeastaan he kertoivat historiani ja tilanteeni tälle ihmiselle ja muistan vain raapineeni lyijykynästä sitä keltaista maalia pois - olin pinnallisesti vähän vihainen tästä huiputuksesta, mutta samaan aikaan tuntui kuin jyrkäle olisi nostettu rintani päältä ja pystyin hengittämään. Tämä ei ala-ikäisyyteni takia oikein johtanut mihinkään sen isompaan hoitokontaktiin mutta opin luottamaan terapeutteihin ja "psykoihin". 

Ennen tätä ainoa kokemukseni minkään mielenterveyden työntekijän kanssa oli koulun kuraattori, jolle ystävä oli puhunut minusta ja huolesta vointiani kohtaan. "Jouduin" hänen vastaanotolle ja ensin hän 30 minuuttia kertoo miten mikään ei poistu tästä huoneesta, kaikki jää meidän väliseksi ja miten voin puhua. Sanoin kaksi lausetta ja hän totesi että soittaa äidilleni. Luotto meni samantien, joten ystävien "pakotus" psykiatrille oli lopulta opettavainen kokemus ja pakotti nousemaan takaisin hevosen selkään.

Joku oikeasti jopa sanoi että olen "liian vaikea tapaus" hänen taidoilleen.

18-vuotiaana hakeuduin terapiaan, mutta aina kun sain kerrottua jollekkin menneisyyteni, minut pistettiin seuraavalle. Joku oikeasti jopa sanoi että olen "liian vaikea tapaus" hänen taidoilleen. Se oli erikoinen kommentti mutta otin sen silloin enemmänkin kohteliaisuutena. "En ihan turhaan ole ollut näin sekaisin". Sain lopetettua viiltelyn lähinnä sen takia miten isot jäljet siitä jäi. Mua ei haittaa arvet mutta en jaksanut sitä miten ihmiset tuijotti ja tuomitsi minua käteni takia. Viimeisin viilto oli 18-vuotiaana, nilkkaan ja syvyytensä takia ne näkyykin vieläkin. Tämän jälkeen asuin itsemurhayksiössäni, en nukkunut, tein tatskoja arpieni päälle, pelasin simssiä, katsoin sarjoja ja söin. En voinut hyvin ja sainkin sen aikaiselta terapeutilta masennuslääkkeet. 

Masennuslääkkeet auttoi pahimpaan oloon, mutta veivät myös kaikki huiput elämästä, ne hyvät sekä ne huonot. Lihosin 50kg alle puolessa vuodessa eikä tämä aikankaan helpottanut itsetuntoa, omakuvaa tai no, oloa. Kun repeää tuolla tavalla joka suuntaan se jättää elinikäiset traumat kehoon joista kärsin vielä tänäkin päivänä. 

Lue myös: Nyt puhutaan kiloista

Olen tässä yksiö-vaiheessa ollut masentunut yli kymmenen vuotta. Minulla on selkeät syyt ja tekijät taustalla, joten ei pitäisi kenellekkään olla epäselvää missä mennään. Kuitenkin jotta saan diagnoosin pitää minun lopettaa juominen. Kävin sitten samanaikaisesti AA-klinikalla, psykolla sekä vielä kun ihmeteltiin mistä kilot kertyy (mistäköhän), kävin myös ravitsemusterapeutilla. Kukaan ei keksinyt miksi lihosin, kunnes yksi yö luin haittavaikutuksia ja löysin useasti mainittuna nesteen kertymisen, ruokahalun nousun, painonnousun jne. Lopetin lääkkeet siihen. Isoin apu olooni oli vihaamani kokkikoulun loppuminen (valmistuminen) sekä Kauhajoelle muutto ja ns alusta aloittaminen.

"Lihosin 50kg alle puolessa vuodessa eikä tämä aikankaan helpottanut oloa"

Kävin kymmenen vuotta psykoilla jotka kysyivät vain "mitä kuuluu" kun suurinpiirtein vuodan ranteista verta heidän edessään. Kuraattorilla joka tuhoaa pohjan luottamukselle sekä seksuaaliterapeutilla joka kertoo että seksuaalisuus -käsitteeni on "ihan väärin" mutta ei kerro miten väärin? Olen aikalailla hoitanut itse itseni ja kun pääsin nykyiselle psykoterapeutilleni hän sanoi ettei ole törmännyt ennen näin vaikean menneisyyden kokeneeseen joka olisi näin hyvin itse itsensä korjannut. Ongelmat mitä en osannut itse korjata, korjaamme niitä psykoni kanssa.

Kuten puhuin Nyt puhutaan kiloista aiheessa, Kauhajoelle muutto oli käännekohta elämässäni. Alkoholin lopetus, arvoihin herääminen ja siihen astisen elämäni parhaan psykon saaminen - samalla opiskellen unelma-alaa keskellä luontoa teki todellakin hyvää. En tiedä mikä on salaisuus paranemiseen, onko sellaista edes. Osa syy oli masennuslääkkeet kun nostivat syvästä suosta, mutta päihteet vaikuttaa mielenterveyteen, ei pelkästään silloin kun niitä käytät vaan vielä päiviä tai jopa viikkoja sen jälkeen. Jos juot joka viikko - ne vaikuttaa päässäsi koko ajan. Olosuhteiden muutos oli iso tekijä ja sen energian löytäminen toteuttaa asioita elämässä mitkä antoi innostusta. 

"aina säilyy tietynlainen "herkkyys" sairaudelle"

En sano että asiat muuttui heti täydelliseksi, ekan 6kk jälkeen en pystynyt käymään koulussa aamuntunneilla ja aloin valvomaan joka toisen yön ja nukkumaan joka toisen. Mutta se on kaikki osa sitä pidempää prosessia missä otetaan askel kerrallaan eteenpäin. Nyt vaikeimmista ajoista on jo yli 7 vuotta enkä koe olevani vakavasti masentunut enää. Viimeisin "virallinen diagnoosi" taisi olla jopa ettei masennusta ole ollenkaan. Tiedän kyllä että tulen aina oireilemaan jotenkin, ja aina säilyy tietynlainen "herkkyys" sairaudelle - mutta muutoin koen olevani parantunut masennuksesta. On hyvin erilainen kokemus "kasvaa masennukseen" kun et tavallaan tiedä että sinussa on vikaa - tai tiedät muttet osaa suhteuttaa sitä. Kuin sitten sairastua masennukseen kun pystyt miettimään pakonomaisesti että "haluan takaisin sen mitä minulla oli". Minulle jokainen päivä ilman masennusta on tavallaan sellainen "Aa ompa tää kyl mukavaa - olimpa paskana joskus" tajuaminen. Sama kuin anemiani kanssa, sairastanut sitä koko ikäni mutta vasta kun sain rautinfuusion sain sellaisen "tältä pitäisi tuntua" haistattelun päivän ajaksi ja sit palattiin takaisin omaan normiin. En olisi ehkä halunnut tietää. 

Elämääni on isommilta osin varjostanut masennus tai muut mielenterveys - sekä syömishäiriöt ja ne ovat myös kouluttaneet musta hyvän kuuntelijan ja ongelmien ymmärtäjän. Olen haaveillut psykoterapeutin ammatista jo ylä-asteelta saakka mutta vasta 2020 lähdin sitä tavoittelemaan (kiitos masennuksen aiheuttamat rajoitukset elämässä - Lue koko juttu: Avoimeen yliopistoon). Siksi myös päätin nyt avata tämän oven elämääni täysin, on aika puhua psykoterapiasta.

Halusin kirjoittaa kiitokset kaikille heille jotka oli mun tukena teininä. En tiedä mitä olisi käynyt jos ei olisi ollut joitain jolle purkaa oloa, joku joka varmistaa että olen elossa ja vain antaa, vaikkei multa saanut varmaan yhtään mitään takaisin. Haluan puhua tästä koska mielenterveysongelmat pitää saada näkyväksi ja poistaa skismaa. Haluan toimia esimerkkinä siitä, että vaikka lähtökohdat olisi elämässä todella paskat - ja paskaa sataisi niskaan, aina voi nousta. Haluan nostaa aiheen esiin koska Suomessa tarvitaan aina psykoterapeutteja ja tähän ammattiin kouluttautuminen maksaa 20-60 000 euroa. Tällä hetkellä on menossa kampanja mikä toimii tämän ammatin opiskelun maksuttomuuden puolesta. Mielenterveysongelmat ei ole poistumassa meidän yhteiskunnasta. Ainoa tapa vaikuttaa on normalisoida avun hankinta, se että pääsee avun piiriin aikaisemmin kuin 6kk jonojen jälkeen ja että se apu on mahdollista myös vähävaraisille. 

Lue lisää aiheesta: Psykoterapian puolesta – Kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi sekä Kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi etenee eduskuntaan

#mielenterveysnäkyväksi #psykoterapianpuolesta

Kannata aloitetta täältä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7206

#Psykoterapianpuolesta kirjoitukseni:

Taidenäyttely: Masennus

Alkoholisti, absolutisti, mikä lie

Kasvanut masennukseen - Ja sen yli

Masennuslääkkeet lihotti 50kg (tulossa)

Päätään nostava BED