Haku

toukokuuta 28, 2022

Mäkissä viimeksi 12 vuotta sitten

 

Laskeskelin tuossa että siitä on noin 12 vuotta kun viimeksi söin mäkissä.

Ylempi kuva on vuodelta 2009 kun mentiin ylä-asteella mäkkäriin ja sain euron juustoon siemensämpylän, mikä oli ilmeestä päätellen valtava pettymys. Joitain kuukausia tästä eteenpäin olin jo amiksen ykkösellä ja mäkissä ystäväni kanssa, sanoin hänelle että hänhän oli minulle euron juuston velkaa ja hän sen kiltisti minulle toimitti. Ei hän tainnut velkaa olla mutta se jäi jostain syystä viimeiseksi mäkkärikokemuksekseni. Loput postauksen kuvat on mm. Pancho Villasta ja Friends & Brgrs:sta.

Tuohon aikaan en elellyt nykyistä vaikuttaja-minääni vaan lähinnä koitin selviytyä päivistä hoitamattomien mielenterveysongelmien sekä henkisen alkoholiriippuvuuteni kanssa mutta jokin sisälläni sanoi etten halua tätä enempää tukea, vaikka juustohamppari ja daimijäde olivatkin lemppareitani. Tämä on siis tavallaan eka asia mitä boikotoin, ainakin kaupallisissa asioissa. Lue myös: Alkoholisti, absolutisti, mikä lie

Kirjoitin vuonna 2014 vanhaan blogiini mäkkäristä aiheen ja ajattelin että onhan aika päivittää tämä tännekkin, eihän tuosta ole kuin kohta kahdeksan vuotta aikaa (btw wtf). 

Harmittaa pikaruoan yleistyminen, ihmisillä on koko ajan enemmän ja enemmän kiire koska meille uskotellaan että vain työtehokkuus on hyvän elämän mittari, ei ole aikaa odottaa ravintola-annosta ja halutaan tietää tasan mitä sieltä tiskin takaa saa, joka kaupungissa samana. Se on pikaruokaa. Samaa pakasteshaibaa joka kiskalta, muuten hyvä idea mutta mites tuo terveys ja työntekijöiden hyvinvointi? Olisipa tarjoiltu annos edes se mikä on kuvissa ja mainoksissa. Kun valehtelu alkaa jo tuotteen mainonnasta, mitä itse tuotteelta voi edes odottaa? 

Tuntuu että nykyään pikaruoka on sellainen vaijettu yhteinen ärsyke yhteiskunnassa. Kaikki tietää ettei ulkona näkyviin burgerikuviin voi luottaa, mainoksissa hampparien koko on tehty jo niin överiksi ettei se muistuta edes kaukaisesti oikeaa tuotetta ja tämä on ok, mutta god forbit sanot kauramaitoa maidoksi. "Valheita!"



Harmittaa että usein niitä hyviä ruokapaikkoja saa metsästää, kuin etsisi neulaa mäkkisuovasta. Jenkeistä puhumattakaan missä lautasella ei tarjoilla värejä tai kasviksia, kaikki on beigeä, uppopaistettua ja jopa kouluruoka on hamppareita ja pizzaa. Jenkit on ihan oma aiheensa, mutta Suomessakin pikaruokalat ovat yleistyneet ja korvanneet raflojen paikkoja. Pikaruoan halpa hinta on myös usein se mikä houkuttelee vähävaraisia ja opiskelijoita. Vaikka lopulta se raha mitä käytät yhteen annokseen, ostaisi kokkaukseen usen annoksen ainekset, vaiva pitäisi vain nähdä itse.

Alkuperäisestä kirjoituksesta on liki kahdeksan vuotta ja voin ilokseni todeta että monessa asiassa on menty myös parempaan suuntaan. Vaikka pikaruokaloita on avattu lisää ja uusia ketjuja tuotu Suomeen, on myös moni paikka lopettanut ja uutisoitu että esim Tampereen mäkkärit tekee tappiota. Myöskin isompi askel on tehty kahviloissa ja lounaspaikoissa kun hernekeittolounaan sijaan vaihtoehtoja on enemmän ja monipuolisemmin tarjolla, myös vitriinituotteina, milloin se pikahamppari ei ole ainoa nopea vaihtoehto. Tuntuu että ihmisille nykyään on enemmän väliä sillä mitä syödään, kuin se minkä hintaista se on, koska se oikea "hinta" ruoan takana on enemmän tietoisuudessa. 

Yksi esiin noussut asia on tietenkin työolosuhteet. Mäkkärihän on tunnetusti se "the paikka" mihin mennään hakemaan ensimmäinen työkokemus, meillä ehkä myös Hesburger ja näistä on tullut ylivuotavan paljon kertomuksia ja kokemustarinoita kamalista työolosuhteista, kiireestä, huonosta palkasta, burn outeista jne. Kannattaa ottaa seurantaan Instassa tili nimeltä @mieluummintyoton

Vielä kymmenen vuotta sitten saatoit olla tietämätön siitä että usein nugetit tehdään pinkistä lihamössöstä, mikä on käytännössä broileriteollisuuden jätettä (peräaukkoja, jalkoja, nokkia jne) mutta nykyään tämä on lähes kaikkien aikuisten tiedossa. Vanhemmilla on myös vastuu, koska usein lapsille annetaan nugettilautanen pikaruokalassa tiedostomatta että siinä annoksessa on suolaa yli puolet aikuisen päivätarpeesta puhumattakaan kaikesta muusta mitä niistä löytyy. Myöskin, koska nykyään saat vegenä nugetteja voit välttää tämän peräreikäpäätöksen ja silti täyttää rasvanhimosi. Burger King esim tekee niin vakuuttavia vegenugetteja että ihmiset on tehnyt niistä valituksia, luullessaan että ovat saaneet väärän annoksen.

Suomessa ei yhtä pahasti kuin Yhdysvalloissa


On myös todella erikoista miten ravintosisältö vaihtelee eri alueiden välillä. Lontoossa saatat saada mäkkärissä luomumaitoa kun taas jenkeissä mäkkiruokien sisällöistä löytyy esim seuraavia: TBHQ (isoissa annoksissa aiheuttanut mahasyöpää rotille testeissä), BHA (käytetään kuorimaan ihohuokosia), propyl gallate (käytetään elintarvikkeiden, öljyjen, vahojen, liukasteaineiden ja voimansiirtoöljyjen hapettumisenesto- ja säilöntäaineena), azodicarbonamide (tärkein käyttökohde on vaahtokumien ja vaahtomuovien valmistuksessa vaahdotusaineena käyttäminen. Aineen käyttö on kielletty Euroopan komission antaman direktiivin perusteella), sodium phosphate (käytetään mm. pyykinhuuhteluaineissa ja ruosteen estämisessä) sekä artificial colors (synteettisiä). 

Et jos joskus on EU vituttanut niin tässä ihan pari hyvää syytä tykätä näistä rajojen vetämisistä. 


Se, että perhe menee silloin tällöin syömään pikaruokaravintolaan on aika yksinkertaisesti osa nykyistä yhteiskuntaa. Mutta sekin jatkuu vain siksi, ettei vanhemmat kyseenalaista sen tarvetta. Ei lapsen kasvatuksessa tarvita perjantaimäkkäriä. Pitäkää perjantaipiknik. Ei kukaan pakota tukemaan ketjuja, se päätös tehdään täysin itse. Joten, jos sen päätöksen tekee, kannattaa olla todella tietoinen että sen tekee. 

Itselle se päätös on helpompaa, mutta lapsi luottaa siihen että ruoka mitä vanhempi tarjoaa on hyväksi, jolloin vastuu on vanhemmalla. Pikaruoka voi olla se asia mitä harrastetaan harvoin, vaikka kesäloman kunniaksi tai jotenkin muuten "special" juttuna.

Kun olin töissä ostoskeskuksessa siivoojana, näin aivan liikaa ylipainoisia lapsia vierimässä mäkkäriin vanhempiensa kanssa. Uudestaan ja uudestaan. Liian usein siihen nähden, mitä ravintoa sellainen ruoka tarjoaa. Kyllähän se suruttaa, ihan sen lapsen puolesta. Tässäkin pätee sama kuin monessa muussakin asiassa: Kohtuu kaikessa!

En sano ketään huonoksi vanhemmaksi joka vie lapsensa mäkkiin. Mutta jos lapsen ruokavalio koostuu niin paljon pikaruoasta että se vaikuttaa hänen terveyteen, on jo eri keskustelun paikka.


Vaikka mäkkäritaukoa on kestänyt 12 vuotta ilman aikeita ikinä siellä uudestaan syödä, en ole kaikkia pikaruokaloita laittanut banniin. Käymme välillä Panchossa juhlistamassa merkkipäivää tai ennen elokuvaa Friends & Brgrs:ssa. Burger Kingin chili cheese bitesit on suurin heikkouteni ja Hesburgerin vekehampparit on todella hyviä. Naughty Burgerin savujalapeno makaronipuikkohommat on taivaallisia ja ehkä lempparina silti seisoo Fafa's - sekin on pikaruokaa.

Kuitenkin kun tiedostaa näiden ruokien tarjoaman ravinnon, niiden rasvaisuuden ja kaloritkin - tietää ettei niitä voi usein nauttia jos välittää omasta terveydestä. Välillä menee vuosi ettei ole jossain käynyt ja välillä tilaatkin pari kertaa viikossa Foodoralla kotiin. Sen kyllä huomaa aina olossa että on syönyt jotain "pskaa", eikä siinä olossa halua liian kauaa olla. Suolaisuus turvottaa kehon ja ravinneköyhyys pitää energiatason matalalla. Mielestäni pikaruoan voi totaalikieltää jos siltä tuntuu mutta jo sillä tekisi paljon oman hyvinvoinnin eduksi jos olisi tietoinen ruokapaikkapäätöksistä ja pitäisi tämän rasvaisen herkun kaukana arjen rutiineista.

Luettavaa: This Is For Everyone That Still Eats at McDonald’s (Even if they won’t admit it!), What’s Really in a Chicken Nugget?, Koskikeskuksen McDonald’s suljettiin lopullisesti, Pikaruuan terveellisyys puhuttaa, Researchers have found a ‘striking’ new side effect from eating fast food, Miltä näyttää 60-vuotta vanhat ranskalaiset

toukokuuta 13, 2022

Matkakirjan DIY - Muista matkasi

 

Koska matkustin ensimmäisen kerran vasta 23-vuotiaana, minulla oli mahdollisuus kehitellä perinteitä mitä pitää jokaisella matkalla. Ei, en ollut poistunut kotimaasta edes perus Tallinnaan tai Ruotsiin.

Blogiani lukeneet saattaa muistaa kirjoitukseni: Elämä dissosiaatiohäiriön kanssa - ja täten tietää että dissosiaatiohäiriö vaikuttaa esim. muistiin, miksi minulta puuttuukin kokonaisia palasia ympäri elämää. Joten kun aika matkalle tuli, päätin pitää päiväkirjaa reissun ajalta ja säästää kaikki kuitit ja lappuset. Halusin todella muistaa koko reissuni, enkä vain joitain kohokohtia.


Jätin tekstien sekaan tyhjiä kohtia mihin voin myöhemmin tulostaa kuvia matkalta. Näin reissua ei unohda ja siitä säilyy upea muisto. Yleensä päiväkirjatyylillä sinne kirjaa sellaisiakin asioita mitä ei muuten muistaisi enää kun matkasta puhuu. Ihmisten nimiä, korttipelin pelaamisohje minkä opin Norjassa tai Sloveniaksi pisin sana kuten meidän epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän.

Tällaisen matkakirjan luomiseen tarvitset:


    - Tyhjä kirja. Itse suosin kovakantisia kirjoja vihkojen sijaan säilymisen ja tukevuuden vuoksi, ja näissäkin nimenomaan (esim) Suomalaisessa Kirjakaupassa myytäviä luonnoskirjoja. Niissä on paksummat sivut kuin perus paperivihoissa, eli voit kirjoitella stabiloilla ja tusseilla ilman pelkoa että kaikki valuu toiselle puolelle läpi. Niissä on myös inhimillinen määrä sivuja (100) verrattuna ns. perus kovakantiseen vihkoon (250 sivua) mikä riittää matkaamiseen oikein hyvin. Pienemmille matkoille minulla on kaksi isoa mustaa kirjaa (pienet matkat ulkomaille sekä kotimaan reissut) mihin mahtuu useampi matka ja isoille reissuille (kuten nykille) on omat kirjat. Oma teemani on aina musta kirja missä valkoinen teksti, mutta vois itse miettiä oman kirjasi teeman!

    - Kyniä ja liimaa. Mitä askarteluun tulee, on tällaisen kirjan pitäminen lopulta aika helppoa. Reissussa tykkään itse laittaa jokaisen päivän otsikon eri värillä mutta tekstit usein kuulakärkikynällä. Kannattaa pakata muutama kynä, jos menee rikki tai loppuu muste. Kotona tarvitset liimaa kun laittelet kuvat, kuitit ja laput kirjaan.

    - Kuvia varten joko tulostin tai valokuvina. Itse asettelen lomakuvat Docs tiedostossa sen kokoisiksi miten ne kirjaan haluan ja tulostan. Sitten leikkaan ne paperista ja lopulta liimailen paikoilleen. Tämä menee nykyään jo kuin vasemmalla kädellä, mutta muistan alussa olleen vähän ongelmia ymmärtää minkä kokoisina kuvat kannatti tulostaa. Joskus tulostimen laatu on myös todella surkea ja kuvatkin sitten kärsii. Toinen vaihtoehto on teettää kuvat esim. ifolorilla reissun jälkeen, mutta silloin ne vie aika paljon tilaa eikä silloin ihan kaikkea saa kirjaan.

Esim. Nämä ovat kuvia mitä en teettäisi mutta tulostaessa saa yhdelle sivulle monta pientä kuvaa.


Tai tässä, kun soitetaan puhelua oravagraffitin luona tai kuva grilled cheese leivästä.


Toki jos kuvien teettäminen on ehdottomasti tapasi tehdä kirja, siinä tapauksessa kirjoittaisin tekstin aina kirjan sivun alalaitaan, jotta sen yläpuolelle saa 1-3 kuvaa aseteltua. Usein niistä voi repiä osan, tehden lisää tilaa ja saa mahtumaan useamman kuvan:

Tässä on aukeamalla kuitenkin neljä kuvaa, mutta ne vie vähemmän tilaa kun niitä asettelee lomittain tai repii vain "oleellisen" irti muusta osasta kuvaa.

Itsellä on tapana myös reissussa lähettää postikortteja Suomeen ja lähetän aina itselleni myös kortin. Kun/jos se saapuu, laitan sen teipillä reissukirjan vikalle sivulle muistoksi. Ainoastaan toinen Berliinin kortti on jättänyt saapumatta :D Tästä koko hommasta on muotutunut kiva pikku perinne ja antaa myös aina kivaa tekemistä ennen ja jälkeen matkan. Usein ekat sivut käytän suunnitteluun, listaan paikkoja missä haluisin käydä, sekä pakkauslistaa. Viimeisille sivuille postikortin lisäksi tulee kiitokset esim kisujen hoitajille ja matkaseuralle.