Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Neljäs päivä lyhyesti: 521 km, 12h matkantekoa, Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän paraati Gaylordissa, hiekkasärkät, uinti Lake Michiganissa, vika päivä ennen Detroittia, auton siivous ja kamojen pakkaus.

Valitettavasti Google Maps ei osannut rekisteröidä tätä päivää, mutten ihmettele, oli niin kuuma että puhelinkin hikoili. Kuitenkin kun uudelleen loin reitin myöhemmin koneella, se antoi kilsatkin.

Tämä on ainoa roadtrip reissu mistä yksi osuus on jäänyt hämärän peittoon muistissani, eli tuo matka uinnista hotellille. Se autopilottimode on jännä tunne, mutta yleensä tarkoittaa vain todella tylsää ajoreittiä (ja sitähän täällä riitti).

Itsenäisyyspäivä 4th of July

Pääsin "viettämään" jenkkien itsenäisyyspäivää koska roadtrippini tapahtui juuri tällä aikavälillä. Siksi joka paikassa olikin paljon jenkkituristeja, koska ilmeisesti se on se tapa miten tätä pyhäpäivää vietetään. Matkataan ja nähdään päivän ajan rakasta kotimaata. Majoitukseni valitsin tarkoituksella paikasta minkä lähellä pidetään paraati, joten ensimmäisenä asiana aamusta kävin hakemassa kahvin ja etsin paraatikulkuuen sijainnin. Olin ensin väärän tien varressa joten en nähnyt alkupäätä tästä kulkueesta mutta loput siitä huusi amerikkalaisuutta. Ihmiset huusi kirjaimellisesti "we love you firefighters!" ja muuta mitä olen varmasti kuullut filmiltä. Se tuntui vähän elokuvahetkeltä, koska elokuvissa yleensä vain saa mitään käsistystä itsenäisyyspäivän kulkueista. Toki, pieni kaupunki tarkoitti pientä kulkuetta, sellainen 4th of July Kurikka versio. 

Huomasin kyllä että tässä vaiheessa reissua alkoi olla aika väsynyt. Jatkuva kuumuus +30c, kirkkaus mihin mun harmaat silmät ei vain anna mitään helpostusta ja tietty se reissaus vievät oman osuutensa. Koti-ikävää tai yksinäisyyttä en koe reissatessa, olenhan aika sosiaalisesti pitkin reissua ja viestejä saa kyllä lähetettyä kotiin. Jotenkin ihastutti tämä kaupunki mihin asetuin paraatia katsomaan, koska sen nimi on Gaylord.

Gaylord kutsuu itseään alppikyläksi ja on tunnettu talvisista lumikerroksista ja kesän miedoista lämmöistä. En kyllä itse voi allekirjoittaa näitä mietoja lämpöjä koska saavuin kuumimpaan aikaan. Kaupunki oli alunperin epäviralliselta nimeltään Barnes mutta sinne perustettiin Gaylord nimisiä virastorakennuksia ja nimi Gaylord vakiintui vuonna 1874. Augustine Smith Gaylord kenen mukaan kaupunki ja sen rakennukset nimettiin oli Michigan Central Railroad -yhtiöön liittyvä asianajaja. Hänen asianajotoimistonsa sijaitsi Saginaw'ssa (minne matkasin sattumalta tämän päivän päätteeksi). Herra Gaylord ei koskaan asunut nimikkokaupungissaan, mutta hän omisti kiinteistöjä Hayesin kunnassa.

Gaylordissa oli "Call of the wild" niminen luonnonmuseo missä vierailin. Se tuntui aika kotoisalta koska näitä on tietty ympäri maailmaa, myös Suomessa. Tässä oli myös giftshop missä sai taas käydä keskustelut matkasta, mistä tulen, oi! tulempa kaukaa, mitä olen tykännyt jne - aina hauskoja kohtaamisia. Jenkit todella on sosiaalisia ihmisiä, se small talkin määrä on kuormittava mutta he eivät vaikuta ärsyyntyneiltä jos todella jäättekin juttelemaan. Ostin täältä tuliaiseksi puolisolle "Sasquatch" sukat koska hänhän asuu Minnesotassa/Michiganissa.

Kävin Olive Gardenissa syömässä. Pakko sanoa, että täällä ruoka on aika pahaa. Jopa ne todella "hyvät paikat", ovat kyllä parempia kuin naapurinsa mutta jos mietin ruokaa kotona tai muissa maissa missä käynyt, niin täällä kyllä maistuu se keinotekoisuus ja huono laatu todella hyvin. Koin välillä ihan fyysistä pahoinvointia "ruoasta" mitä söin viikkoja putkeen. Olive Garden oli sellainen okei paikka missä voisi käydä kyllä toistekin, ei tarvisi pikaruokaa syödä niin paljoa. 

Ruoka masussa sulamassa olin ihan done kuumuuteen. Olin varautunut uimaan menemisellä, mutta kun pääsin Sleeping Bear Duneseille (nukkuvan karhun hiekoille) oli näky leuan alas tipauttava. En tiennyt että kyseessä on valtava, parin sadan metrin korkuinen hiekkamäki ja 56 kilometriä rantaviivaa. Istahdin hiekkaan koska näky oli monella tapaa päätä huimaava. Kuvasta näkyy horisontti korkealla ja samalla ihmiset juoksee alas äkkijyrkkää hiekkaa pitkin. Ihmiset konttasi sieltä ylös nelinkontin ja vieressäni samaa ihasteleva/kauhisteleva mies kysyi yhdeltä kipuajalta että kauanko sieltä kestää tulla ylös, kipuaja vastasi että reilu tunti. Pohdin hetken että haluanko kokea tuon kipuamisen ylös, mutta tbh - pelkkä siihen pisteeseen pääsy autolta tuotti tuskaa joten tiesin että tämä kokemus on minulle katselijan näkökulmasta.

Tämän ihastelutuokion jälkeen lähdin, koska todella kaipasin dippausta tuohon siniseen viilentävään voimaan. Autolla sai kierrettyä jonkun näköalareitin matkalla tänne ja pois, tämä tuntui todella jenkkimäiseltä idealta. Autot hitaasti köröttelee jonossa ja katselee auton ikkunasta maisemia. Pääsin alemmas rannikkoa ja löysin melkein tyhjän rannan (Ludigtong Park Beach) ja uin aalloissa jonkun lapsiperheen kanssa (joku ankkuri ihmisiin on hyvä olla kun matkaat yksin, ettei käy mitään!).

Uinnin jälkeen on tuo tyhjä kohta muistissa. Tästä oli vielä 3 tuntia ajamista majoiteukselleni ja muistan että kun pimeä tuli ajelin ihme landereittejä pitkin kohti Saginawaa, koska oli itsenäisyyspäivä siellä räjähteli raketit ja niitä näki aina välillä. Kuuntelin myös paljon äänikirjoja ja sellaiset pitkät suorat, yksin landeteillä, kirjan kanssa saattaa mennä vähän autopilotilla. 

Kaikki videot ja kuvat matkalta majoitukseen on lähinnä auton tuulilasista, kun kaikki ötökät hyökkää valonlähteeseen, eli autoon. Se oli jäätävä kokemus, auto oli täysin covered ötökänruumiilla joka ilta-ajon jälkeen. Olin käynyt varmaankin myös tankkaamassa, hakemassa juotavaa ja snäksiä hotellille ja sinnekin saavuin aikaisemmin kuin aikasempiin majoituksiin, joskus yhdeksältä illalla. 

Relax Innin pihassa siivosin autoa, ja roudasin kaikki kamat sisälle. Tässä nyt viikon autosta eläneenä on tullut ostoksia, on tullu pengottua vaatteita ja aina illalla olen kantanut rinkan ja kassit majoitukseen ja takaisin autoon. Nyt ne pitäisi kuitenkin pakata järkevästi ja saada mahtumaan yhteen rinkkaan ja pikkureppuun. Pitää katsoa pohjalle ne mihin ei tarvitse enää koskea ja katsoa vähän mitä vaatetta sitä pukisi tuleville päiville. Auton palautus olisi kanssa edessä pian aamupäivästä, joten se piti saada mahdollisimman hyvään kuntoon. Onneksi olen kaikkeen varautunut! Palautusaika oli varattu niin että pääsen sieltä check-iniin seuraavaan majoitukseen ja käymään parissa paikassa vielä ennen sitä. Minulla oli mukana pesuaineita ja paperia millä sen vielä siivosin (en halua mitään sakkoa sotkuista!)

Uskomatonta mutta totta, sain kaiken mahtumaan rinkkaan ja kävin suihkussa. Suihkussa oli vastassa hämähäkki jonka nimesin Michaeliksi (Meillä on kotona hämähäkki minkä puoliso nimesi Mustiksi, joten tämä on Mustin serkku Michael). Vaikka sanoin Michaelille tarkasti että hän ei saisi liikkua suihkun katosta kun olen siellä, etten saa paniikkia (ja ettei hän huku) alkoi Michael tekemään tietään kohti lattiaa, määrätietoisen itsetuhoisesti heti kun vesi meni päälle. Päätin kastella kaakeleita suihkulla jotta hän ymmärtää että siellä on märkää, mutta mitä kävikään. Michael pysähtyi vesirajalle kaakelissa, joi siitä tovin ja sitten kipusi takaisin katon reunaan, käpertyi kerälle nukkumaan. Hänellä oli vain jano! Toivottavasti Michael osasi piiloutua siivoojilta ja jatkaa elämäänsä tuolla jossain Keski-Michiganissa. 

Majoituksista on tulossa ihan oma postaus, mutta oli pakko mahduttaa Michael tähän päiväreissuun mukaan. Olihan hän kuitenkin iso tekijä talossa!

Pävän saldo: 521 km 12h

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Kolmas päivä roadtrippiä lyhyesti: 443 km 11h 15 min matkantekoa. Luontokohteiden helmi, turkoosista vedestä kallionkielekkeisiin, auringonlaskuun majakalla ja Michiganin osavaltion alaosaan siirymisellä.

Juuri sellainen välipäivä mitä voisi toivoa.

Kolmas roadtrip päivä oli hyvin luontokeskeinen, eikä ihme! Tämä osuus Michigania on täynnä luonnonpuistoja, kaunista järvirantaa Lake Superiorille ja erikoisia luontovoimaisia nähtävyyksiä. Aloitin aamuni siirtymällä paikkaan nimeltä Kitch-iti-kipi, mystinen kupliva lähde! 

"Palms Book State Parkin sydämessä sijaitsee Kitch-iti-kipi, Michiganin suurin luonnollinen makean veden lähde. Sen alati kupliva, sinivihreä vesi puiden ympäröimänä on lumoavaa voimaa, jonka ojibwat löysivät vuosisatoja sitten. He antoivat tälle muinaiselle lähteelle lempinimen "Taivaan peili" - Uptravel.com" 

Tänne jonotettiin, parikytä ihmistä kerrallaan lautalle mitä vedettiin manuaalisesti. Näimme pohjan ja lähdeveden kuplinnan, vapaana elävät kalat jotka jäävät alueelle koska saavat siellä ruokaa ja ihmisten jatkuva läsnäolo karkoittaa pedot. Pakko sanoa että paikka oli todella kaunis ja maaginen. Vaikka siellä oli turismia oli se kuitenkin samalla rauhallinen ja luonnonmukainen. Parkkipaikka, vessat, giftshop sun muut oli tarpeeksi kaukana niittyjen vieressä ja jonotus tapahtui metsässä mutkittelevan päällystetyn polun varrella. Lauttaa vedettiin köydellä, eli ei mitään moottoreiden suhinoita.

Hauska että sattumalta roadtrip osuuteni osui itsenäisyyspäivän juhlan aikaan, mikä on ilmeisesti jenkeillä tavanomaisesti aika milloin lähdetään kiertämään osavaltioita. Eli olin vain yksi turisti muiden joukossa näissä kohteissa, jonotusta oli enemmän kuin ehkä normaalisti ja minua luultiin taas enemmän ja enemmän jenkiksi (= yhdeksi osavaltio matkaajaksi). Joka ikinen päivä sain myös kehuja tatuoinneistani - ihmiset saattoi pysäyttää ohi kävellessään ja kovaan ääneen kehui jotain tiettyä kuvaa tai sitten yleisesti. Olihan sentään kesä ja t-paita+shortsit kelit. Tämä on sinänsä uutta, Suomessa kyllä katsotaan, ehkä hymyillään ja joskus kehutaan ääneen. Mutta täällä - joka päivä!

Sama Lake Superior eiliseltä oli maisemissa myös tänään, toki tällä kertaa ei tullut uitua. Vedin tämän päivän aikana vähän ylös alas UP:ta ja Kitch-iti-kipistä ajelin lounaalle Munisingin kaupunkiin. Täällä kävin myös parissa Souvenier puodissa ja sitten suuntasin kylläisenä Miners Castle nimiselle näköalapaikalle. Järvi on Lake Superior mutta maisema ei tunnu mitenkään "järvimaisemalta" ja viimeistään tässä kohtaa tajusi ettei todella ole Suomessa enää! Hyvä se on 3,5vko reissun alkamisesta tämä tajuta. 

Näköala oli kaunis ja olin merkannut karttaan kohteita kuten Lovers Leap ja Battleship Rock, mutta niihin pitää vaellella parkkipaikalta pari tuntia suunta - ja totesin aika nopeasti ettei aikatauluni tule sopimaan tähän ollenkaan, eikä ihan hirveästi tehnyt mieli mennä vaeltaan tuntemattomaan metsään, vieraassa maassa, ilman kunnon varustautumista - saatika yksin! Turvallisuus ensin kuitenkin. Mutta jos olet alueella porukalla, ne voisi toimia kivoina kohteina. 

Kävin taas UPn keskiosassa koska piti löytää bensaa ja niitä ei oikein ollut aina saatavilla, mutta sitten piti alkaa päättää jo viimeisiä paikkoja. Olisi ollut hauska nähdä Kanada "vastarannalta" ja käydä jossain majakalla mutta matkalla oli vielä Tahquamenon Falls mikä kiinnosti vielä enemmän. Monesta eri putouksesta koostuva kokonaisuus on isoin Michiganin vesiputous "kollaasi" ja putous kuvissa on noin 15metrin korkuinen. Täällä oli ylä- sekä alaosuus missä pääsi katsomaan putouksia. Tapasin mukavia ihmisiä kun näin heillä olevan vaikeuksia mahtua yhteen selfieen, tarjouduin ottamaan heistä kuvan ja he tekivät saman. 

Aurinko on jo laskemassa kuvissa ja toi omaa kauneutta paikkaan ja päivään. Tämä oli paikka missä hetken vain nojasin kaiteeseen katsellen tuota kauneutta ja kuunnellen lorinaa. Tiesin että päivä alkoi olla pulkassa ja pian se jenkikesän pimeys tulisi. Kävin vielä syömässä Tahquamenon Fallsin parkkipaikan yhteydessä olevassa ravintolassa, sain siellä ladata kirjaimellisesti akkuja, tankata ja valmistautua seuraavaan osioon rauhakseen. 

Puhelimeni on 5-6 vuotta vanha mutta valikoin sen aikanaan hyvän kameran takia. Kamera on yhä lähes täydellinen mutta akku ei meinaa kestää ja vaatii latausta pitkin päivää, etenkin jos käytän puhelinta paljon. Reissussa kuitenkin kuuntelin ajot podcasteja, vaadin mapsia eikä latauspaikkoja ole ihan jokaisella kallionkukkulalla (edes jenkeissä) niin ravintolat oli oivia paikkoja ladata akkuja. Ensin tabletti, sitten puhelin ja vikaksi vielä vara-akku. Tällä kolmikolla menin koko reissun. Aina sama latausrinki myös kun saapui majoitukseen. Majoituksista tulee ihan oma postauksensa koska oli nekin aikamoisia helmiä.

Kun ajoin kohti tuota siltaa mikä jakaa Michiganin kahteen osaan aurinko oli laskemassa. Vieressäni puiden välistä näin mitä kauniimpia maisemia Lake Huronin puolella ja päätin että nyt en kiirehdi sillalle, pimeä tulee joten pysähdyn ekalle parkkipaikalle mihin saa pysähtyä. Pian tulikin majakka minkä edessä oli hiekkaranta. Kiiruhdin sinne, kuten oli moni muukin tehnyt ja hengasin hiekalla puolisen tuntia katsoen yhtä kauneimmista auringonlaskuista ikinä. Täällä myös kuvasin porukoille videon, missä laulan Haloo Helsingin kertsin, Maailman toisella puolen ja kuulemma itkut oli siitä kotona tullut. 

Päivä oli monella tapaa täydellinen, paljon luontoa ja tässä rannassa istuessa, katsellessa yhtä kauneimmista auringonlaskuista tunsin todella paljon iloa ja turvallisuutta siitä että olin juuri siellä, juuri nyt. Kun tietää että se pimeys tulee kuitenkin loppumatkalle, oli tärkeää nauttia näistä vikoista valoista. Sitten sillan yli ja Michiganin alaosuuteen.

Pimeässä suunnistellen saavuin taas uuteen majoitukseen. Jotenkin tuntui todella utopiselta olla täällä, ihan yksin, reissun päällä. Kyllä näissä reissuissa aina huomaa sen, miksi vanlife tai RV-life on aina kiinnostanut, tietty nomadius ja sellainen hetkellinen juurettomuus. On ajatuksena vapauttavaa. Onneksi sitä saa myös osissa, koska oma pesä kotona odottamassa maadottaa vielä enemmän<3

Majoitukseen, suihkuun, nukkumaan - avot. 

Pävän saldo: 443 km 11h 15min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät

Tulevia tekstejä: 
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin


Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls