Haku

huhtikuuta 04, 2026

Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

 USA ROADTRIP 

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Toinen päivä roadtrippia lyhyesti: 614 km 13h 45min matkantekoa. Suomen maahanmuuttohistoriaa, Michiganin pohjoisin kolkka ja sen maisemat, uiminen Lake Superiorissa ja pimeällä seuraavaan majapaikkaan navigoimista. 


Tiesin että tästä päivästä tulee piiiitkä.

Wisconsinin majoituksen hieno lisä oli se, että siellä oli oma Starbucks, joten aamulla kipaisin käytännössä yökkäris hakemaan sieltä kahvin että saan tarvittavan energia pakata kamat autoon ja lähteä kohti pisintä matkauspäivää. 

Pohjois-Wisconsinissa pysähdyin tankkaamaan ja tien toisella puolella näytti olevan jotain muistomerkkejä joten kävin ne katsomassa, perus tankkien, aseiden ja muistolaattojen takaa pilkisti peuroja, joten tietty juoksin heidän luokse. En tiennyt miksi ne ovat siinä ja ketä varten, mutta aitauksessa oli usea peura, joille sai ostaa kolikoilla automaatista maissinjyviä, mitä peurat söi tutusti kädestä aidan rakojen välistä. Myöhemmän Googlailun mukaan paikan nimi on Crandon Deer mutten löytänyt mitään syytä sille, miksi peurat oli siellä. Vierailin myös muistopuiston käsityöliikkeessä mutta en löytänyt sieltä mitään kotiin vietävää. Liityin myöhemmin alueen FB ryhmään vain tiedustellakseni peurojen alkuperää ja pitosyytä mutta moni sanoi vain että siellä on aina ollut peuroja heidän koko elämä, joku sanoi että niitä rokotetaan jotain tautia vastaan ja toinen sanoi että ne on emottomia rescueita. Mene ja tiedä.


Seuraaville kohteille oli aikaa monta tuntia, joten katsoin kartasta muutaman random pysähdyksen ettei suoraa ajamista tulisi liikaa, tälläisiä extempore kohteita tuli siis myös - kuten ekan roadtrippäivän eläinpatsaat (linkki alhaalla). Pysähdyin jollakin koskella, mutta kävi ilmi että se olikin vain padottu putous eikä siellä ollut mitään nähtävää. Tämäkin on osa matkustusta, kaikki kohteet ei ole "superhienoja" ja joskus käy ilmi ettei niitä ole edes olemassa. Kuitenkin kun ajoi näin keskelle metsää pääsi puskapissalle ja jatkamaan taas matkaa.

Toinen pysähdys tälle vajaan 3h ajolle oli tämä Van Gogh seinämaalaus - harmillisesti katoksen alle ei näe enää samalla tavalla kuin ennen katosta, mikä on vuoden 2025 lisäys. Maalaus itsessään oli pienen kylän tapaisen alueen keskellä, ilman erityistä huomiota. Se oli vähän sad mutta hauskaa, että se oli siellä. *selfie!*

Nämä kohteet oli sellaisia mitä en ollut merkinnyt etukäteen vaan katsoin ne aamulla hakiessani kahvia. Yli 400 merkintää olin reissua varten tehnyt mutta silti päätyi ihan uusiinkin paikkoihin!

Sanoin heipat Wisconsinin osavaltiolle ja jatkoin Michiganin yläosuuteen. Tämä oli nyt osavaltio 5/5 reissulle ja loppuajan pysyisinkin Michiganin osavaltiossa. Koska täällä päin luonto on hyvin samanlaista kuin Suomessa, tiet hyvin samannäköisiä ja kuuntelin paljon suomeksi äänikirjoja ja podcasteja tuhansien kilometrien ajojen aikana, usein kävi niin että havahduin ajaessa siihen, etten olekaan suomessa! Tulee vastaan esim. kyltti englanninkielisillä teksteillä tai outo rekisterinumero ja silloin aina muisti missä on. Muutoin maisemat ja ajokokemus voisi mennä Suomesta. Mutta toki vain päivisin. Yöt täällä on kesällä pimeitä ja ötökät hakkautuu valopilkkuun, eli autoon koko ajan. Siihen ei tottunut. 

Iha ku suooomes

Minnesotan tapaan, paljon suomalaisia on asettunut aikanaan näille maille. Mitä lähemmäks menee Hancockin ja Houghtonin kaupunkeja, sitä enemmän näkyy tienviittoja ja tiennimiä Suomeksi. Valitettavasti monet suomiputiikit oli kiinni sinne saapuessa, joten suuntasin suoraan Hancokin pääkadulle, missä kävin kirpputorilla sekä Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. mistä voit lukea täältä lisää: Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Upper Peninsula tai "UP" kuten täällä sanotaan oli alue mitä odotin pitkään. Jotenkin ajatus siitä, että pääsen ylimpään kohtaan Michiganissa tuntui houkuttelevalta. Hancockin ja Houghtonin jälkeen alkoi todella rehevä ja lehtipuinen ajo ylöspäin. Roadtrippini oli erittäin kuumaan aikaan heinäkuun ekalla viikolla ja heatwave-varoituksia näkyi kaikkialla, ensitöikseni siis kävin uimassa Lake Superiorissa!

Lake Superior

Olo oli kuin olisi meressä uinut. Suomessa on tottunut siihen, että järvissä näkee pitkälti rantaviivaa ja vastarantaa tai pieniä saaria. Lake Superior eli Yläjärvi on yksi Pohjois-Amerikan isoista järvistä. Näistä kahdessa uin reissuni aikana. Se on niin suuri, että tuntui kuin olisi merelle katsonut. Yyteri kokemukset myöskin veivät suoraan meri-maisemiin hiekkarannan ja aaltojen kera. Parkkipaikka rannalle oli todella "jenkkimäinen", eli tien vieressä oli puuaita, parkkipaikat ja piknik pöytiä ja roskiksia. Siitä raput alas rannalle, missä ei ollut hirveästi ihmisiä pyyhkeillä vaan he sitten istuivat tuolla tien vieressä. Jos tulisin tänne viettämään perheen kanssa aikaa, koen että rannalla oleminen tuntuisi järkevältä niin lasten tarkkailussa aallokossa kuin maiseman ja äänimaailman takia. Olin kuitenkin pulahdusreissulla, niin vaihdoin vaatteet autolla kahden-oven taktiikalla ja join red bullin ihaillen maisemaa edessäni, kunnes oli aika jatkaa ajamista syvemmälle peninsulaan.

Pelkkä ajaminen täällä oli todella kaunista. Tuli vähän mieleen kun ajat Suomessa jossain vähän "paremmalla" mökkialueella, missä on hienoja yksityiskohtaisia aitoja, kukka-asetelmia, lipputankoja jossa ihania erilaisia pride-lippuja ja kaikki maalit mökeissä on priimakunnossa. Sellainen, että näistä pidetään huolta. Uskon siis että tämä on kallista ja haluttua aluetta, mikä pitää mökit tässä kunnossa. Alue oli myös korkealla, eli maisemat näistä mökeistä oli toinen toistaan kauniimpia. Matkalla "huipulle" tuntui että olisi voinut koko ajan pysähtyä ottamaan kuvia. 

Luonto oli Suomi steroideissa, kukkulaa ja kaikkea vielä villimpää kasvia sekaisin tuttujen kuusi- ja lehtipuiden kanssa. Samaan aikaan tunsi koko ajan että valo tulee loppumaan kesken päivän, on outoa että kesäisin loppuu valo kesken!

Brockway Mountain huiputettu autolla:D

Brockway Mountain Dr vei näköalapaikalta vielä kivalle maisemapaikalle ja siitä sitten takaisin alas pohjoisimmasta peninsulasta. Ihan "kärjessä" en käynyt koska siellä ei olisi ollut mitään "suurta" merkkipaalua eikä kai edes autolla ajamiseen reittiä, mutta jos joku lukija kävi esim. Cobber Harborin jälkeen Keweenaw Rocket Rangella, niin let me know! Voin sitten harmitella jos siellä olikin joku upea paikka!


Ajoin koko matkan alas jonkun nuoren pariskunnan kanssa ja tuli kunnon sellainen suomalainen kiusallisuus, tulin eka yhdelle pysähdykselle, he tuli perässä ja parkkeeras mun taakse, sit he lähti ennen mua ja sitten pysähdyin seuraavassa heidän taakse ja kuljettiin jonossa näköalapaikoille. Miten sitä voisi kokea olonsa yksinäiseksi kun on tälläisiä kohtaamisia, mitä se pariskunta ei varmaan edes huomannut!

Ajoin loppumatkan seuraavalle hotellilleni pitkälti pimeässä kuunnellen Eminemiä, olihan häneen liittyvät kohteet enää parin päivän päässä. Pysähdyin Marquettessa hakemassa Taco Belliä ja lähes 14 tuntia myöhemmin pääsin majoitukseeni. Se on aina vähän mysteeri että mitä on vastassa, mutta samalla väsymyksen takia kaikki käy. Onneksi en kerennyt suihkuun, koska vedenpainetta ei ollut lainkaan. Se oli sit unelle koska huomenna olisi taas aikainen herätys. 



Pävän saldo: 614 km 13h 45min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Tulevat linkit:
Roadtrip päivä 3 - Upper Peninsula ja luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

joulukuuta 05, 2025

Sosionomin menetelmäsalkku


Vähän erilainen aihe tänään, meinaan osana sosionomin opintoja piti työstää itselle (ja muille) tulevaisuutta varten tälläinen "menetelmäsalkku" eli sosiaalialan hyvät käytännöt ja "käyttöteoriat". Henkilökohtaisesti ajattelen että salkku olisi voinut olla 3.vuoden opinnoissa eikä näin alussa, kun kaikki menetelmät on lähinnä teoriaa, mutta ehkä tätä voi sitten katsoa joskus ja miettiä että mitkä oli hyviä ideoita ja mitkä ei. Halusin jakaa sen nyt täällä blogin puolella myös muille sosiaalialaa opiskeleville infopaketiksi. Salkku on erityisesti lastensuojeluun, koulukuraattorille ja muihin one-on-one tapaamisiin suunnattu.

Tehnyt: Jonna Sihvonen, HAMK

Blogissahan on viimeisen ~10 vuoden aikana puhuttu myös mielenterveysaiheista sekä ihmissuhteista: Mistä rakentuu terve parisuhde? Miten löydän elämänkumppanin? Kasvanut masennukseen, Elämä dissosiaatiohäiriön kanssa, Alkoholisti, absolutisti, mikä lie, Miten nautin hetkestä? Mikä ei ole oikein parisuhteessa? ja Yksinolo on tärkeää  

Tältä osin ajattelin että aihe sopii tänne ja menee ainakin hyvät menetelmät myös muille mahdollisesti saataville. Päätin käyttää tehtävässä valmiiksi annettuja alaotsikoita koska ne tuntui sopivilta.

Mindset

Menetelmien tavoissa näkyy monet eri oppimis- ja ihmiskäsitykset. Konstruktiivinen voi toimia esimerkiksi lastensuojelussa: nuori osallistuu itse oman suunnitelmansa laadintaan. Humanistinen ihmiskäsitys voi näkyä esim. perhetyössä: keskitytään voimavaroihin, ei vain ongelmiin. Ratkaisukeskeinen orientaatio voi näkyä esimerkiksi kuraattorityössä: nuoren kanssa asetetaan yksi konkreettinen tavoite kerrallaan.

Eri menetelmiä voidaan käyttää tilannekohtaisesti, kognitiivisella oppimiskäsityksellä voidaan auttaa asiakasta ymmärtämään syy–seuraus-suhteita. Esimerkiksi sosiaaliohjauksessa: yhdessä jäsennetään, miten taloudellinen tilanne syntyi ja miten sitä voi hallita.

Itsellä oma kokemus ja kokemusasiantuntijuus näkyy ymmärryksenä laajempaa kokonaisuutta kohtaan, sekä tunnetasoisella vertaisuudella. Tiedän minkä asioiden kanssa nuori painii ja voin täten antaa eri tason ymmärrystä kuin joku, joka tietää tämän vain teorian pohjalta. (Mielen ry, koulutettu kokemusasiantuntija 2024). Yleensä kaiken tuhoisan käytöksen ja elämäntavan takana on syitä, minkä ymmärtämisestä saamme ymmärrystä teoille ja on jotain konkreettista mihin keskittyä. 

Jokainen nuori kohdataan yksilöllisesti, eikä liukuhihna työskentelynä. Tärkeää on kuulla ja antaa tilaa myös ikäville tunteille. Ratkaisukeskeinen ajattelu voi hypätä mukaan siinä vaiheessa, kun nuori on itse myös valmis tekemään tiukempia päätöksiä elämästään. Siihen saakka kuuntelu, tuki ja läsnäolo on tärkeämmässä roolissa. Skillsetit on käytössä ja nuori kohdataan kokonaisuutena, eikä pelkkänä ongelmana tai hänen ongelmiensa kautta.

Ekososiaalityö on tärkeä osa sosiaalityötä ja sellainen asia mikä näkyy elämässäni jo arjessa ja arvoissa, sekä tulee näkymään sosiaalityössäni. Ekososiaalityö on sosiaalityön suuntaus, joka yhdistää ihmisten hyvinvoinnin, yhteisöjen toimivuuden ja luonnon elinvoimaisuuden samaan tarkastelukehykseen. Kun ajatellaan sosiaaliohjaajan menetelmiä, ekososiaalinen näkökulma ei ole irrallinen lisä, vaan se muuttaa sitä, miten ohjaaja ymmärtää asiakkaan tilanteen, mihin hän ohjaa ja millaisia toimintatapoja hän valitsee. Kyse on ajattelutavasta, jossa ihminen on osa isompaa kokonaisuutta, eikä toisinpäin. 

Kiinnostavia artikkeleita ja ideoita:



Skillset

"Tunne- ja kaveritaitojen harjoittelu on tärkeää tämän päivän alakouluissa. Koulukuraattori voi tukea oppilaita taitojen harjoittelussa luokassa ja pienryhmissä erilaisten menetelmien keinoin, esimerkiksi korttien, pelien ja erilaisten hankkeiden työstämän materiaalin avulla." (Metropolia, Luettu 5.12.2025)

Perehdytysopas peruskoulun koulukuraattorille opinnäytetyö tuo esiin mielenkiintoisia pointteja (Thesus, luettu 1.2.2025). Koulukuraattorin työ näyttäytyy dokumentissa monialaisena sosiaalityön asiantuntijuutena, jossa keskeistä on varhainen tuki, oppilaan kokonaisvaltainen hyvinvointi ja kouluyhteisön sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen. Kuraattorin tehtävä sijoittuu opetuksen ja sosiaalihuollon rajapintaan: hän ei toimi terapeuttina eikä ensisijaisesti kriisiorganisaationa, vaan ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon ammattilaisena, jonka työn perustana ovat dialogisuus, osallisuus, yhdenvertaisuus ja oppilaiden sekä kouluyhteisöjen sosiaalinen vahvistaminen. Dokumentissa korostuu ajatus siitä, että kuraattorin työ ei ole irrallinen lisä koulun arkeen, vaan osa sen rakenteita ja hyvinvointia ylläpitäviä järjestelmiä.

Menetelmien osalta työ rakentuu pääasiassa yksilötyöstä, yhteisöllisestä opiskeluhuollosta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Yksilötyössä kuraattori tapaa oppilaita matalalla kynnyksellä ja keskustelee heidän hyvinvoinnistaan, koulunkäynnistään, sosiaalisista suhteistaan ja arjen haasteistaan. Menetelmissä painottuvat dialoginen työskentely, voimavaralähtöisyys ja ratkaisuorientaatio: oppilasta ei määritellä ongelman kautta, vaan pyritään tunnistamaan hänen vahvuutensa ja vahvistamaan omaa toimijuuttaan. Tarvittaessa kuraattori ohjaa oppilaan muiden palveluiden piiriin, mutta ohjaus perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja yhteiseen arvioon tuen tarpeesta. Dokumentissa tuodaan esiin, että kuraattorin tulee olla helposti lähestyttävä ja näkyvä osa koulua, jotta oppilaat uskaltavat hakea tukea ajoissa.

Perhetukikeskuksessa haastatteluni perusteella on käytetty muutamanlaisia eri menetelmiä nuorten kanssa. Tunnekortit on olleet käytössä esimerkiksi perhetapaamisessa, helpottamaan koettujen tunteiden sanottamista. Perhetukikeskuksesta löytyy kortit mm. "Keskustelunavaus kortit" missä on esimerkiksi kysymys "Mikä on pisin minuutti, jonka olet koskaan kokenut?". "The Bears" tunneilmaisukortit sekä Fiilari keskustelupeli. Fiilarissa on 48 korttia, mistä jokainen vuorollaan nostaa kortin ja täydetää lauseen. Lauseet voi alkaa yksinkertaisesti "Tunnen syyllisyyttä.." ja siitä sitten keskustelua jatketaan.

Ekososiaalityö

Ekososiaalityö voisi näkyä sosiaaliohjaajan työssä esimerkiksi niin, että asiakkaan hyvinvointia ei tarkastella pelkästään yksilön sisäisenä asiana tai sosiaalisten suhteiden kysymyksenä, vaan myös ympäristön tarjoamien ja rajoittamien mahdollisuuksien näkökulmasta. Ohjaus voisi silloin kohdistua esimerkiksi arjen rakenteisiin, ympäristöihin, liikkumiseen, luonnossa palautumiseen tai yhteisöllisiin tiloihin, ei pelkästään palvelujärjestelmään. 

Ohjaaja voi tietoisesti huomioida, miten esimerkiksi luonnon saavutettavuus, melu, asumisen laatu, taloudelliset rajoitteet tai ympäristöön liittyvät riskit vaikuttavat asiakkaan jaksamiseen ja toimintakykyyn. Asiakastilanteita voidaan pitää luonnonkohteissa ja metsäkävelyillä, mielessä pitäen saavutettavuus ja sääolosuhteet.


Lammasterapia

Ryhmätoiminnassa lammasterapia tarjoaa monta erilaista mahdollisuutta. Ryhmätoiminnassa nuoret myös peilaavat toisiaan, kun he näkevät muiden kanssakäymisen lampaiden kanssa, se voi olla heille helpompaa itsekin hypätä mahdollisuuteen mukaan. Jaettu kokemus toislajisten kanssa toimimisesta lisää ihmiselle tärkeää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ryhmätoiminta alkaa jo matkalla tilalle. Voidaan käydä aluksi kuulumiset läpi ja tarvittaessa esitellä toisemme, esim. jos ryhmässä on uusia. Autossa voidaan keskustella myös jo siitä, minne ollaan menossa ja nuorten mahdollisista aiemmista kokemuksista eläinten parissa, lempieläimistä ja siitä, millaisia odotuksia nuorilla on tulevasta aktiviteetista. Yhteinen keskustelu toimii pohjustuksena ja innostajana toiminnalle.

Itse aktiviteetissa nuoret istuvat oljessa lämpimillä alustoilla alas ja saavat antaa lammasystävällisiä raksuja lampaille. Lampaita saa silittää ja harjata. Nuorille luontaista saattaa olla myös lampaista kuvien ottaminen esimerkiksi muistoksi.

Ryhmätapaamisen voi lopettaa myös muilla tavoin kuin vain ohjaajien monologilla. Lopetuksessa voidaan palata alussa asetettuihin tavoitteisiin. Osallistujat voivat selata kuvia mitä ottivat ja kertoa niiden tarinan. Voidaan myös esim. piirtää tulospuu, missä juuret voi edustaa opittuja asioita, runko prosessia ja oksat tulevia toimia tai ajatuksia mitä heräsi lampaiden seurassa vietetystä ajasta. Tippuvat lehdet voi olla asioita, joita nuoret haluavat niin sanotusti jättää sinne olkipedille (käytöksiä tai toimia mitkä haluavat jättää taakseen).
 

Toolbox


Kirjailijan uralla olen kehittänyt siihen sopivan "toolboxin". Jotta saan luotua ihanteellisen tilanteen kirjoittamiselle tai vaikka opiskelulle. Siihen kuuluu Chillhopin sesonkiin sopiva soittolista (kevät, kesä, syksy, talvi). Tykkään Chillhopin listoista koska ne eivät sisällä laulamista (mikä voisi viedä keskittymisen) ja ovat tosi rentoja ja tunnelmallisia, meno pysyy samana taustamusana koko keskittymisen ajan. Usein laitan toiselle näytölle feikkitakkatulen ropisemaan orgaanisen fiiliksen luontiin. Keitän kahvia tai teetä, riippuen kellonajasta ja katson että on villasukat jalassa ja mukava olla. Luon ympärilleni sen tunnelman, mikä auttaa pääsemään halutun aktiviteetin pariin. 

Esimerkki video kun tein yhdistykselle apurahahakemusta samaa työkalua käyttäen: Havukettu/TikTok

Samantapaisilla menetelmillä saadaan varmasti haluttuja lopputuloksia myös muissa tilanteissa, tasainen taustamusiikki voi auttaa pysymään kiinni luovassa tekemisessä tai fiilistelemään tekemistään vielä enemmän. Etenkin nuorille, joilla on keskittymisogelmia voi taustaääni auttaa uppoutumaan tekemäänsä asiaan.

Taide osana toimintaa


Nuorten tai lasten kanssa taide on itselle "helppo" väylä luoda keskusteluyhteyksiä ja ohjata lapset toimintaan. Ryhmä muotoisesti "piirrustusidearinki", missä kaikki piirtää saman annetun asian ilman mallia paperille. Myös Värityskirja voi toimia tässä ja sosionomi voi luoda itselleen oman version, haluamillaan kuvilla esim näin: Värityskansion DIY ohje

Yksilötyössä "unelmakartta" missä piirretään ja askarrellaan unelmakartta tai haastavampi "unelma-aikajana" vanhemmille nuorille, missä mietitään elämän ajankohtia. Mitä elämältä haluat ja miltä se näyttäisi "aikajanallisesti". 

Uusien taitojen oppiminen, esimerkiksi makrame, savityö tai maalaaminen on hyvä tapa saada onnistumisen tunteita. 



Nuorille aikuisille

Oma "The Seinä" toimisi oivana opiskelua auttavana menetelmänä aikuisille opiskelijoille. Ammattikorkeakoulu voi tuntua epäselvältä, haastavalta ja monimutkaiselta kokonaisuudelta ja siihen tämä auttaa, etenkin erittäin visuaalisia oppijoita. Siksi sen itsellenikin tein. 

Tässä on seinälle laputettu koko sosionomi-opintoni. Pinkki on vuosi1, lila vuosi2 ja sininen vuosi3. Vihreä on kesä. Jokainen opinto on sinitarralla kiinni, niitä voi liikutella toteutuksen, ahotoinnin ja suorituksen mukaisesti minne haluaa. Perhoset on työharjoitteluita. 

Lähteet:

- Kaypahoito.fi https://www.kaypahoito.fi/nix00269
- Lammas terapiaeläimenä https://www.rantakorpi.fi/lammas-terapiaelaimena/
- Eläinavusteinen psykososiaalinen kuntoutus https://www.duodecimlehti.fi/duo16383
- Menetelmiä ryhmätoimintaan Yhdistysyhteistyö.fi
- Kulttuurihyvinvointi Taike.fi (luettu 1.5.2025)
- Koulukuraattori tukee tunne- ja kaveritaitojen harjoittelua, Metropolia
- Perehdytysopas peruskoulunkoulukuraattorille, Thesus
- Osallisuutta ja toimintakykyä vahvistava aikuissosiaalityö– opas ammattilaisille Julkari.fi
- Kokemusasiantuntijuus & koulutus Mielen ry
- Paikallista ja kuitenkin globaalia ekososiaalisen sosiaalityön ilmiöitä Suomessa ja maailmalla, Kandidaatin tutkielma, Lumi Karjalainen, 2024, Tuni.fi

- Käytin tekoälyä antamaan esimerkkejä eri oppimistapojen arkisista tilanteista ja tiivistämään "Perehdytysopas peruskoulun koulukuraattorille" opinnäytetyöstä keräämäni tekstin.