Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa

Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..

Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D

Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)

Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa

Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!

Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center

https://fahc.finlandiafoundation.org/ 

435 Quincy St, Hancock, MI 49930

Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

https://areena.yle.fi/1-71693644

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Yksi päiväreissu minkä tein harjoitteluni aikana oli Iowan pohjois-osiolle. Pakko sanoa että vaikka oli hyvää, oli myös vähän inhottavaa ja niistä kerron nyt lisää. En tiedä haluanko uudelleen Iowaan!

Hyvät puolet! Syy koko päiväreissulle ja ehdoton gem keskellä maissipeltoja - oli Pocahontas niminen kylä. Tämä on pieni, noin 1800 ihmisen asuttama vuonna 1892 perustettu pieni alue mikä tuli myös tunnetuksi Alaskassa toimineen sarjamurhaajan kotikaupunkina. Itselle tämä oli uusi tieto koska tietysti päädyin sinne Pocahontas nimen takia.

Rakkaus Pocahontasiin on varmasti alkanut perinteisesti Disney-elokuvan myötä ja myöhemmin syventynyt historiaan ja alkuperäiskansojen kulttuuriin ja tilanteeseen Amerikassa ja Kanadassa. Jos mietitään tätä elokuvaa pelkästään (ilman historiallisia puolia) se on osoitus itsenäisyydestä, rakkaudesta katsomatta alkuperään ja syvä kunniallinen osoitus luonnolle. Värit Tuulen Arja Korisevan laulamana on yhä soittolistallani koska se on niin kaunis teos, käännös ja toteutus. Muutama suora lainaus heille jotka eivät ole kuulleet sitten julkaisuvuosien:

On kaikki sinulle vain omaisuutta
Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät;
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
Elämä ja henki on sisällään.

Voit kieriskellä rikkauksissa aina,
huomaat sen mikä niiden arvo on.

On veljiäni sade sekä tuuli
ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen
joka tietä elämän käy kulkien.

Käy näin puumme korkeuksiin,
jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan...

Sanat mitkä ihmisten pitäisi nykyäänkin kuulla ja ymmärtää. Tietysti Pocahontaksen, kuten monien muidenkin Disneynaisten suhde luonnoneläimiin oli jotain mitä tälläinen tuleva eläintenhoitaja pienokainen myös ihaili. Pocahontas ei jäänyt odottamaan pelastumista vaan vaikutti omaan tiehensä. 

Elokuva sai tultuaan osittain huonoja arvosteluja. Pocahontaksen isän, Chiefin, ääninäyttelijä ja alkuperäiskansojen aktivisti Russell Means ylisti elokuvaa sanoen "Pocahontas on ensimmäinen kerta kun eurooppa-keskeinen mies-yhteiskunta myöntää historiallisen petoksensa" ja että se tekee "hämmästyttävän tunnustuksen" siitä, että eurooppalaisten Amerikan siirtokuntien tarkoituksena oli "tappaa intiaaneja ja raiskata ja ryöstää maa".

("Pocahontas is the first time Eurocentric male society has admitted its historical deceit", and that it makes the "stunning admission" that the purpose of the European colonization of the Americas was "to kill Indians and rape and pillage the land.")

Mutta sitten on tietysti se historiallinen puoli tarinasta. Oikea Pocahontas, Powathan heimopäällikön (Wahunsenacawhin) tytär jonka Englantilaiset siirtomaalaiset kidnappasivat ja pitivät lunnaita vastaan, pakottivat kääntymään kristinuskoon, kastoivat uudelle nimelle Rebecca ja naittivat tupakkakasvattaja John Rolfen kanssa, kenen kanssa hän sai lapsen tammikuussa 1615 noin 17-vuotiaana. Pocahontas kuoli 20-vuotiaana Englannissa.

Smithin kirjoitusten mukaan tilanne, missä hänet oltiin tappamassa ja Pocahontas tuli väliin oikeasti tapahtui, mistä myöhemmin Disney-elokuva on varmasti saanut idean romanttisesta tarinasta. Kuitenkin tämän lisäyksen Smith teki vasta kun Pocahontas meni naimisiin John Rolfen kanssa. Smith oli myöskin karski niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan, toisin kuin elokuvassa eikä heillä ollut Pocahontasin kanssa mitään romanttista suhdetta mistä tiedettäisiin (myös, Pocahontas oli vielä lapsi). Pocahontasin uskottiin olevan lempinimi lapselle (playful one, leikkisä) mutta elokuvassa nimi yhä pitää, hänellä uskottiin olleen myös muita nimiä: Matoaka ja Amonute.

Uusi tieto itselle oli, että Pocahontasin jälkeläisiä on yhä elossa. Esimerkiksi Fight Club elokuvasta tuttu näyttelijä Edward Norton on Pocahontasin jälkeläinen 12.sukupolvessa.

Ymmärrän Disneyn pulman, eivät he voi tehdä elokuvaa missä 14-vuotias lapsi tapaa kolmekymppisen miehen, mies kiinnostuu lapsesta ja ottaa omakseen. Ei tietenkään. Kysymys ehkä onkin, että oliko tarpeellista tehdä sitten elokuvaa ollenkaan? 

Itse ajattelen että monella tapaa (vaikkei historiallisesti oikein) elokuva toi esiin monia tärkeitä elementtejä historiasta lapsi-ystävällisellä tavalla. Historiallisesti oikean luonteen siirtolaisten agressiivisesta valloituksesta, alkuperäiskansoja vastaan taistelusta ja heitä ylimielisesti "villeiksi" kutsumisesta. Etenkin Usa:ssa on yhä jotenkin onnellinen käsitys maiden kaappauksesta ja sitä jopa juhlistetaan Kiitospäivänjuhlana (Thanksgiving). Tosiasiassa tuosta päivästä alkoi alkuperäiskansojen kansanmurha. 

Elokuvassa myös valkoiset näytetään pahiksina ja alkuperäiskansat hyviksinä, asia mitä ei usein tähän aikaan ole nähty. Luontosuhde on ihailtava, tietynlainen itsenäisen elämän valinnan tärkeys sen järjestetyn avioliiton sijaan ja jopa Pocahontas viedään toisessa osassa Englantiin, puetaan korsetteihin ja hänen koko maailmankuvansa muutetaan, yrittäen saada mahtumaan kuvaan mitä hän ei yksinkertaisesti ole. Monia hyviä oppeja ja ainakin tälläiselle Suomalaiselle pikkutytölle oli ihan uutta oppia "intiaaneista" ja siitä miten upeita he ovat ja olivat. Tietysti myös opin Pocahontasin oikean tarinan myöhemmin ja se ehkä onkin tärkeää. Että kukaan ei unohtaisi miten historia oikeasti meni.

Olin Pocahontasin kylässä vähän pettynyt siihen, miten vähän mitään souvenier-hommia siellä oli. Eli siis ei käytännössä yhtään! Kävelin keskustassa hetken (+30c joten todella hetken) ja löysin kirjakaupan mikä oli juuri sulkeutumassa. Sieltä löysin kauppiaan itsetekemän magneetin ja postikortin missä oli kuva tämän kirjoituksen ensimmäisestä kuvasta. Eli jotain sain ja sentään sit käsityönä! Tuli kyllä inspiraatio tehdä heille jokin korttityö vapaaseen käyttöön.. Lisään sen tänne jos joskus innostun. 

Olen iloinen siitä että kävin Pocahontasissa ja tulipa uusi osavaltiokin zekattua. Kuitenkin Iowassa oli vielä edessä uskonnollisuuden huomaaminen sekä se kun sheriffi pysäytti!

Heti kun "astuit" osavaltioon, alkoi näkyä erityisen paljon kylttejä "God bless you", "Have a blessed day" sekä esim. abortin vastaisia kylttejä. Yksi mikä toistui (myös Minnesotan rajalla) oli vauvan kuva ja "I have fingerprints at conception" (=Minulla on sormenjäljet jo hedelmöittymisestä). Järkyttävää. Pysähdyin myös yhdellä uskonnollisella kohteella, toiveissa että heidän Giftshopissa olisi jotain "Iowa" aiheista. Palvontapaikka: Shrine of the Grotto of the Redemption oli kyllä hieno, pienistä kivistä tehty pyhäpaikka. Sain kuitenkin ikävää palvelua, aika varmasti tatuointieni takia. En ole "uskovainen" mutta en sitä tuo esiin vieraillessani, koska haluan kunnioittaa heidän päätöksiään kerta menen heidän alueelleen ihailemaan kädentaitoja tai kirkkoja, mitkä nyt yleensä ovat ne historialliset ja säilyneet rakennukset. Olin sit varmaan vaan ulkoisesti heille liikaa, varmaan näytin joltain saatananpalvojalta heille vaikka animisti olen. 

Muut nähtävyydet alueella oli lähinnä kivimaalauksia missä näkyi isänmaallisuus tai uskonto. Kun lähdin ajamaan kohti seuraavaa kivenmurikkaa, sheriffi pysäytti!

Olin mennyt vähän ylinopeutta ja sheriffi ilmestyi taakse ja tajusin siirtyä tiensivuun. Pieni paniikki iski, koska jos jotain tietää Amerikkalaista poliiseista, niin sen ettei ole turvassa. Oma etuoikeus on onneksi se, että olen valkoinen niin ei tarvinnut pelätä niin paljon, kuin mitä monet muut joutuvat. Hän kysyi ajokortin ja rekisteriotteen, annoin ajokorttini, passini ja kansainvälisen ajokorttini. Rekisteriotetta minulla ei ollut ja hän pyysi tulemaan istumaan hänen autoonsa kun katsoo tiedot ja autovuokraus asian läpi. Istahdin siis sheriffin etupenkille ja autoin häntä navigoimaan läpi ajokorttini. Heillä kun lukee yleensä osoite suoraan kortissa niin piti selittää ettei "Väylä ja Liikennevirasto" ole mun osoite. Piti myös näyttää ostokuitti sähköpostista auton vuokraamisesta, mikä oli suomeksi joten piti sekin kääntää. Sheriffi oli tosi mukava ja päästi mut varoituksella jatkamaan. Kuitenkin tässä vaiheessa kellokin alkoi olla sen verran että aika suunnata se kolme tuntia takaisin päin. 

Iowasta jäi käteen ihana Pocahontas, huonot tuliais-kaupat, poliisin pysäytys ja uskonto-overload. En siis usko että tarvii tänne enää toiste tulla, ellei sitten ole jokin läpiajo matka joskus kyseessä!

Myöhempää varten voit pinnata julkaisun ja laittaa nämä osoitteet ylös! Pistän myös kohteet missä en itse viihtynyt jospa ne jollain muulla resonoi=) 

Pocahontas Roadside Statue and Teepee (patsas)

23001-23019 520th St, Pocahontas, IA 50574

Heart Designs LLC, dba Creator's - Books, Crafts & More (kirjakauppa)

326 N Main St, Pocahontas, IA 50574

Shrine of the Grotto of the Redemption

208 1st Ave NW, West Bend, IA 50597

Pocahontas County, Rolfe Iowa Freedom Rock

805 Broad St, Rolfe, IA 50581

Livermore Freedom Rock Humboldt County

400 4th Ave, Livermore, IA 50558

Top of Iowa Welcome Center

4705 Wheelerwood Rd, Northwood, IA 50459

Minnesotan suurin karkkikauppa

 

Tää kohde tuli listalle täysin vahingossa, ja silti tuli käytettyä 80 dollaria sinne. Olin menossa Mill Pondille uimaan ja huomasin tämän kartassa reitilläni. Paikka oli ulkoa jo todella mielenkiintoinen, valtava seinäpalapeli, spiderman kiipeilemässä seinää pitkin ja erilaisia maalauksia johdatellen sisäänkäynnille. Niiden crazy teema myös jatkui sisällä, Toy Story aihetta sekä isossa kupolissa kuulemma vaihtuu aihe säännöllisesti.

Tänne kannattaa varata ainakin tunti tai kaksi, jos haluaa rauhassa katsoa vaihtoehdot läpi. Keskellä on riveittäin erilaisia karkkeja, toffeita ja nugaita mitä voi punnita pusseihin ja reunoja koristaa kaikenlainen artesaanituote, sinappeja, hunajaa, mausteita ja makeisia. Paikasta löytyy myös kansainvälisiä herkkuja kuten Fazerin sinistä, mitä vein maistettavaksi majoitukseeni. 

Amerikkalaiset suklaat maistuu ihan jaloille, joten voitte kuvitella miten iso hitti oli meidän sinisemme. Kaikki vaparit kehui sen koostumusta sekä makua. Jopa paikalliset jotka ovat tottuneet "huonoon" suklaaseen, vapautti makunystyränsä ja koki jotain uskomatonta suklaan nautintoa. 

Löytyi tälläinen ennätys-karkki-käärme. Näyttää hienolta mutta on varmaan aika karseen makuinen!

Karkkikaupassa oli myös valokuva-automaatti mistä sai muistaakseni 2 dollarilla tälläiset kuvat otettua, ja niitä tuli 2 kopioo (jos oot esim jonkun kanssa niin molemmat saa!). Lähetin toisen äidille ja toisen pistän reissukirjan väliin! Lue myös: Matkakirjan DIY ohje

Itselle tarttui mukaan jonkinverran tuliaisia, sweet water toffeeta (se mainitaan liian usein sarjoissa ettenkö sitä ostaisi), fazerin sinistä töihin, hunajakeppejä rakkaalle teen-juoja ystävälle tuliaiseksi ja muutama muu asia. Kuitenkin se herkku mitä odotin ehkä eniten tästä karkkikaupasta oli kuitenkin kassalta ostettu "candid apple". Oletin, että se on varmaan aika meh - mutta oli muuten tosi hyvää. Omena sai jotenkin parhaat puolensa enemmän esiin tällä tiukalla kinuskikuorrutteella. Eikä kinuski ollut ollenkaan valuvaa vaan pysyi hyvin päällä. 5/5!

Menin Mill Pondin rantaan syömään ompun ja uimaan. Tää oli yks kivoimmista uintipaikoista Minnesotassa, ranta oli aika tyhjä ja vesi kirkkaampaa kuin monessa muussa paikassa. Täällä usein pienien kylien nimet lukee noissa vesitorneissa, tää pikkualue on Jordan mutta jos paikat kiinnostaa ne löytyy täältä:

Karkkikauppa:
20430 Johnson Memorial Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Mill Pond:
300 Park Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Etelä-Dakota ja Sioux Falls

 

Tiesin matkani alussa että tulen matkaamaan ainakin neljällä osavaltiolla, kuitenkaan Etelä-Dakota ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Sitten tilasin paidan minkä pystyi noutamaan täältä ja tajusin että tässä olisi ihan Minnesotan rajalla jopa pari paikkaa missä halusin käydä - ja näin muodostui päiväreissu Sioux Fallseille!

Kosken päällä on kahvila/ravintola missä oli ihan hyviä tarjottavia sekä myytiin jonkinverran muistoesineitä. Sieltä nappasin jäälaten mantelimaidolla ja suuntasin vesiputouksille. Hauskaa tässä paikassa on se, että se todella on ihan keskustan ytimessä. Kaupunki on rakennettu vesiputousten ympärille.

Etelä-Dakotan reissu on Jakso 4 videoissani mitkä löytyy instasta, tiktokista, fbstä sekä youtubesta!

Vaikka paikka on keskellä kaupunkia ja saavuin sopivaan ruuhka-aikaan, oli ihmismäärä pienempi kuin mitä voisi kuvitella. Moni vain istui kallioilla nautiskellen hyvästä säästä ja kahvilan tarjottavista. Tänne voisi helposti tulla viettämääm pidemmänkin ajan, ottaa luovan piirros/kirjoitushetken itselleen tai viettää treffiaikaa. Putous oli todella kaunis.

Fallsin alueella pääsee kulkemaan pidemmänkin reitin tai kävelemään kosken läpi menevää siltaa toiselle puolelle. Siellä on vähän isompi matkamuistokauppa sekä näkötorni (minne pääsee joko rappusia tai hissillä) mistä maisema oli oikein mieluisa.

Että jos pyörit Minnesotan, Iowan ja Etelä-Dakotan lähistöllä olet hyvällä sijainnilla päiväreissulle Sioux Fallseille. Tässä lähellä oli myös kolmen osavaltion tapaamiskohta, missä pylvästä ympäri pörräämällä pystyit vierailemaan kaikissa kolmessa osavaltiossa. Hauska pikku kivi keskellä peltoa. Tästä vinkit ylös:

Sioux Falls

131 E Falls Park Dr, Sioux Falls, SD 57104, Yhdysvallat

Kolmen osavaltion pysäkki

26799 488th Ave, Valley Springs, SD 57068, Yhdysvallat

Tallenna myöhempää varten:

Vrbnik ja maailman kapein katu

Kesäisellä Kroatian matkallamme pysähdyimme Krk:n rantojen jälkeen vielä muutaman tunnin päiväreissulle Vrbnikkiin - joka on perustettu keskiajalla. Sen historia ja vanhat rakennukset näkyvät kaikessa sen ympärillä. Kaupungin pieni koko ja vain noin tuhannen ihmisen asutus luo todella kauniin päiväreissun kuljettavaksi. 

Jätimme auton "public parking space" alueelle ja kolikoilla saimme kaksi tuntia kävelyaikaa. Suosittelisin heti alkuun ottamaan 3 tai jopa 4 tuntia kiekkoon koska meille tuo aika oli vähän tiukka ja sen pelasti vain se että ruoka saapui ravintolassa mihin päädyimme- seitsemässä minuutissa. Tästä kuljimme Supec tien suuntaan ja saavuimme Zgribnica Beach - rannalle missä pulahdin uimaan. Vesi oli jotenkin lämpimämpää täällä kuin Krk:n saarella, mutta uinti jäi lyhyeen energiavajeen takia. Tässä vaiheessa olimme matkanneet jo viikon Itävallasta saakka ja edellinen alkoholin täytteinen yö oli menty ihan muutaman tunnin unilla. 

Lue myös: Pieni kaupunki Kočevje, Vanha ja historiallinen Wien

Rannalta nousimme ylös maisemapaikkoja kohti ja siitä ns vanhaa kaupunkia kiertämään. Sieltä löydät maailman kapeimman kadun, tai ainakin yksi kapeimmista. Tien nimi on Klančić ja sen leveys on huimat 43cm. Ruokailu kannattaakin jättää nautittavaksi vasta tämän nähtävyyden jälkeen. Maailmaennätyskirjojen mukaan Saksassa on vielä kapeampi tie (40cm) joten sinne sitten seuraavaksi eikös niin.

 

Riippuen siitä koska matkustat Kroatiaan, kannattaa ottaa huomioon raha. Sinne on tulossa/asettumassa eurot joten periaatteessa siellä hyväksytään eurot käteisenä, mutta koska tämä käytäntö ei ole täysin muuttunut vielä on joidenkin kauppojen vaikea hyväksyä euroja koska saavat ne lunastettua käyttöön vasta jonkun ajan kuluttua. Kuitenkin, mitä isompi on ostoksesi hinta sen helpommin saat käyttää eurojasi - as its hyödyllisempää myös heille. Sekä toki jos tätä postausta lukiessa on aikaa meidän 2022 kesästä jo kulunut tarpeeksi, saat varmasti eurosi käyttää heti.

Ostan aina postikortteja kun matkustan joista lähetän äidilleni yhden, valikoiduille ystäville ja perheelle omat sekä yhden itselleni kotiin, minkä sitten asetan teipillä matkakirjan takakanteen reissun jälkeen.

Lue myös: Matkakirjan DIY teko-ohje

Tiesimme että aika alkaa käymään vähiin ennenkö mittarista loppuu aika, emmekä halunneet reissulle toista sakkoa niin päätimme kiiruhtaa ruokapaikkaa kohti. Postikortit oli vielä hakematta koska Krk:n rantojen puodeissa ei niitä myyty joten pysähdyimme matkalla jollekkin puodille keskellä vanhoja rakennuksia korttia ostamaan. Oli varmaan nopein kauppa koskaan, kysyin montako korttia eurolla (vai kahdella) saa, vastaus oli kaksi, nappasin rekistä kaksi korttia ja annoin kolikon miehelle. Pääsimme minuuttia myöhemmin syömään ja nyt oli kortitkin mukana.

Olimme nääntymässä nälkään kun pääsimme ravintolaan ja tilasimme kaikki omat pizzat sekä kaksi salaattia jaettavaksi. Oli onnemme että ruoat tuli alle kymmenessä minuutissa ja taisimme syödä samaan tahtiin koska emme myöhästyneet autolle pääsystäkään. Kaikki poltti selkänsä reissussa Kroatian puolella ja lähdimme onnellisten muistojen kera takaisin kohti Sloveniaa ja siitä Itävaltaa.

Olen todella iloinen siitä että ystävämme Tea vei meitä pitkin maita näkemään paikkoja mistä emme ehkä olisi muutoin edes kuulleet tai osanneet haluta käydä siellä. Muistoja tuli niin paljon että tuntuu että vieläkin prosessoin niitä. Vrbnik jäi kuitenkin viimeiseksi tämän reissukokonaisuuen kohteeksi mutta paluumatka se vasta oma reissunsa olikin. Draamaa, unenpuutetta, vararikkoa ja jännitettä ei puuttunut. Siitä tuleekin oma postaus samalla kun kokoan koko roadtripin yhdeksi julkaisuksi - helpottaa myös muita matkaajia jotka suunnitelee jotain samantyyppistä läpiajoa!

Lue myös tältä reissulta: Vanha ja historiallinen Wien, Pieni kaupunki Kocevje

Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa

Tutustuin Blediin

BLED

Bled on kahdeksantuhannen ihmisen kunta Sloveniassa. Yli puolet ihmisistä siellä asustaa samannimisellä keskustan alueella vaikka alue jakautuu vuorien taakse myös. Bled on suosittu lomakohde sen jäätikkömäisen järven ja ympäristön vuoksi. 

Pakko sanoa että järvi yllätti minutkin vaikka Suomalaisena sitä on tottunut näkemään järviä kaikkialla ja koko ajan. Näytti siltä, kuin järvi olisi allas ja pohjasta hohkaisi sininen muovi, mutta ei. Myös sorsat yllätti, uroksia oli erivärisiä!

You weren't born to just pay bills and die.

En ihmettele ollenkaan sitä, että järvi ja linna sen kukkulalla ovat suosittuja vihkimispaikkoja. Luonnon kauneus ja tunnelma vierii pitkin koko kylän. Parhaiden sesonkien aikaan ihmispopulaa saattaa olla (ainakin omaan makuun) liikaa mutta nyt oli todella rauhallista, pienen sateen jälkeen.

Paikka on kuin sadusta. Todella.

Bledin järvi sijaitsee Julisilla alpeilla ja sitä kutsutaankin usein maailman tunnetuimmaksi järveksi. Jos minulta olisi kysytty tiedänkö Bledin, olisi vastaus ollut ei. Kuitenkin vasta kun meidän local guide vei meidät tänne tajusin että hetkinen, täältä ne kuvat mun Pinterest kansiossa muuten on! Eli allekirjoitan tunnetuimman järven kommentin.

Paikka missä olen halunnut käydä, konkretisoitui tajuamatta.

Sloveniassa monesti maisemat vain nousevat tyhjästä suoraan yläpuolellesi. Sama pätee Bledin linnaan mikä seisoo 130 metrisen kallionkielekkeen reunalla. Linna on mahtipontisuudessaan yksi Slovenian vierailluimmista nähtävyyksistä. Varhaisin maininta siitä kirjallisuudessa voidaan sijoittaa jonnekkin 1004 vuoden tienoille! Linnan torni ja vanhimmat osat ovat romaanista arkkitehtuuria, mutta siihen on lisätty osia keskiajalla.

Tänne matkatessa otimme kyytiin liftarin. Ranskalainen nuori tyttö liittyi meidän mukaan ja lähti extemporeena kanssamme Blediin. Hän oli ollut täällä aikaisempana päivänä kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja kertoi käyneensä ylhäällä linnan luona ja kuulemma maisema on aina parempi linnaa katsoessa kuin sieltä. 

Bledistä jäi erikoinen kokemus, me kaksi Suomalaista nauttimassa Slovenialaisen ystävämme kanssa reissusta, sekä liftari Ranskalainen joka kutsui oman Bledissä yöpyvän Ranskalaisen kaverinsa mukaan ja näin viiden poppoo tallusti rantaviivaa muutaman tunnin ajan.

Kohteen voisi kuvitella myös romanttisessa miljöössä kaksin penkeillä istuen ja maisemaa ihaillen - mutta Bled tuntuukin olevan vähän-kaikkea-kaikille tyyppinen mesta. 

Lue myös Sloveniasta: Pieni kaupunki Kočevje

Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa

Lue myös Itävallasta: Vanha ja historiallinen Wien

Lue myös Skotlannista: 23-vuotiaan ensimmäinen matka, Dunnottar Castle

Lue myös New Yorkista (eng): Cold at Coney Island, Everything near Battery Park, Nature in Central Park, Series in Greenwich, Silly at Staten Island, Bouncing in Brooklyn

Amsterdamin Botanical Garden & MOAKS

Hortus Botanicus

Amsterdamissa on paljon nähtävää myös punaisten lyhtyjen ja coffeeshoppien ulkopuolella. Ihan kävelymatka keskustan hälskeestä tarjoaa Artis eläinpuiston lisäksi päivän Botanical Gardenilla ja tähän voi yhdistää jotain mitä Hollannissa ollessa on lähes pakko tehdä - syödä pannukakkuja.

Muita aiheita Hollannin matkustukseen liittyen: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick

Keskustasta menee noin vartti ja olet jo pyrähtänyt paikalle, riippuen toki mistä päin lähdet liikkeelle. Paikka on auki 10-17 (tarkista vielä ajankohtainen tieto Googlesta tai kotisivuilta) ja tämän päivän sisältö on lähinnä ulkona, joten valitse päivällesi sellainen keli mikä tukee tätä.

Hortus Botanicus

Plantage Middenlaan 2A

1018DD Amsterdam

Paina tästä kotisivuille

Hortus Botanicus perustettiin vuonna 1638 tarjoamaan yrttivalikoimaa apteekkareille ja lääkäreille. Alkuperäinen valikoima tuotiin Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian mukana ja esimerkiksi yksi kahvikasvi Hortuksen valikoimassa, toimi esi-isänä kaikelle kahvikulttuurille Keski- ja Etelä-Amerikassa. Jotkut puutarhassa kasvavista kasveista ja puista ovat uhanalaisia.

Sisäänkäynnin portti on rakennettu aikaisella 1700-luvulla.
Hortus Botanicus (Amsterdam)

Otimme kohteessa todella kevyen päivän. Istuimme penkeillä mitä löytyy lähes joka polun taitteesta, käänsimme Google Lensellä joidenkin kasvien infotauluja uuden oppimisen valossa ja vain nautimme tästä pienestä keitaasta isossa Amsterdamin kaupungissa.

MOAKS

Aivan alueen vieressä kivenheiton päässä on yksi parhaiksi luetelluista pannukakku paikoista. Moaks on sokerivapaa ja heillä on myös katse tulevaisuudessa (kuten kahvit kauramaidolla ja vegaani pistaasijäätelö). Annoksilla on myös kokoa joten suosittelen ottamaan suolaisen ja makean annoksen vain jos on oikeasti todella nälkä. 

Me laitettiin annokset puokkiin että saatiin maisteltua molemmat versiot. Ruoka oli hyvää ja oli kivan hiljaistakin. Paikan miljöössä ei ollut huonoa sanottavaa myöskään ja pieni skumppa sopi kyytipojaksi.