Pride Minneapoliksessa (MN)

Kesäkuisen Pride kuukauden kunniaksi halusin kertoa mun viimevuoden Pridestä! Olin meinaan Minnesotassa kesä-heinäkuun 2025 aikaan kuukauden ja siellä ollessa oli Minneapoliksen Pride, minne tietysti suuntasin. Mulla oli jopa tälle ajalle hotelli yhdeksi yöksi ihan keskustasta. Majoituksista tulee myöhemmin oma postaus, mutta tässä myös muut jenkkireissuni aiheet lukuun: 

Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Minnesotan suurin karkkikauppa

Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip intro

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Kun alunperin saavuin Minneapoliksen lentokentälle, piti vuokra-auto ajaa pois keskustasta kohti asutustani. Priden koittaessa ei hotsittanut ajella keskustaan enää uudelleen, joten selvitin itselleni läheltä keskustaa parkkihallin ja varasin sieltä autolle paikan. Sitten tilasin Lyftin siihen ja pääsin pahimman ruuhkan läpi Lyftillä hotellille, mistä oli kävelymatka Prideille. 

Autottomuus isossa kaupungissa missä oli kaksi valtavaa tapahtumaa samaan aikaan oli aika järkevää. Pääsin myös Lyftillä matkasessa katsoon vähän maisemia ja ottamaan kuvia ikkunasta!

Suomessa tuntuu noi jäähilejuomat olevan se The Juttu - mut täällä ei niitä näkynyt, oli vaan "shaved ice cones" eli tälläsii sheivattua jäätä/jäähilettä muovitöttörössä. Soosipöydässä sait kaataa eri makusiirappeja mauksi, mut pakko sanoa että tää oli pettymys ja suurinosa meni roskiin. Lähinnä siitä tuli olo että olispa jäätelöä tai jäähilejuomaa. Jää oli joko mautonta kun siirappi valunut pohjalle, tai sitten liian siirappista koska maut oli tosi makeita. Minnesotan helleaallossa tämä ei siltikään edes viilentänyt vaan aivot jäätyi syödessä!

Pridet oli puistossa Minneapoliksen keskustassa, vain muutamalla sisäänkäynnillä. Juhlat oli todella isot ja jotenkin ns suljetummat. Ehkä koska puiston reunoja kiersi käsityö- ja ruokakojut luoden sisäänsä suojaisan festarialueen. Puisto oli myös esim. Tampereen sorsapuistoa noin 4x isompi, kojuja oli ihan joka lähtöön mutta silti oli tilaa vain istua nurtsillakin ns rauhassa. En muista syöneeni hirveästi, koska vegaanisia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut ja laktoosi-intorelantikkona pitää miettiä aina juustoruokien kanssa vähän veskien sijainteja. Taisin jotkut juustokuutiot tilata, kun niitä jenkeissä saa joka paikasta. Laktoosinpilkkojien maku (vanilija) tuli jo loppureissusta korvista ulos, pilasi vanilijan mulle kyllä täysin!

Asuvaihtoehtona toisena päivänä oli Save A Foxin "Yoga with Foxes" paita jossa on hieno solmuvärjäys ja toisena päivänä Goodwillista ostamani halinallepaita missä menee sateenkaari keskellä nallejen kanssa. Olin kuukauden reissussa rinkan kanssa, joten vaatevalikoima oli aika pieni - kuitenkin nämä kaksi löytä oli täältä!

Ihanin asia kojuilla oli se, että monet jakoi ilmaiseksi tarroja. Tarroja, tarroja, tarroja - joka paikassa oli tarroja! Piti ihan pitää itsensä ruodussa etten anasta kaikkia niistä. Paljon oli myös käsityöntekijöitä ja alla on löytöni, vasemmalla ilmaiseksi saadut ja oikealla maksulliset: 

Pride käsikoru ja kaulakoru meni tuliaisina kummilapsille. Myös näitä ilmaisia Pride-tarroja meni muille kummilapsille. Ne tulee kuitenkin tökättyä johonkin mekon reunaan, satukirjan sivuun tai sängyn alle niin on ihan ok, ettei ne ole maksanut kauheasti ja ovat samalla todella reissusta saamiani tuliaisia, hyvästä asiasta ja ihanan värikkäitä!

Ystävälle meni trans aksolotli, itselle ace ja muutaman tarran ostin myös ystäville. Ostin reissuni aikana Mall of Americasta retron hupparin "Rags" kaupasta. Siitä tulisi reissupaitani, ja nyt löysin Priden käsityöpuodista useamman kangasmerkin, mitkä oli juuri niissä väreissä mitä paitanikin on. Astronautti, pehmeät kukat ja hymynaama tuli yhdeltä tekijältä ja "Randy" nimikyltti piti tietty kanssa ostaa toiselta. Olisi ehkä pitänyt ostaa näitä useampikin, olisi ollut hieno jossain haalarissakin. Näissä iskee vain se pelko helposti että "olen jo käyttänyt varmaan sata euroa" ja todellisuudessa olisit voinut käyttää sen 2e toiseen nimikylttiin. 

Kerään myös erilaisia kettukortteja sekä kettutarroja, niin reissusta sain muutaman molempiin kokoelmiin,
mm. tämä kettutarra!

Perjantaina Priden jälkeen matkalla hotelliini olin katsonut että naapurirakennuksessa on kattoterassiravintola joten suuntasin sinne, todella väsyneenä ja liian vähän syöneenä. Sieltä löytyi ensimmäinen suoraan vegaaninen tuote menusta, Beyond Meat Burgeri. Tilasin sen ja kesäisen drinkin mitä siemailin odotellessa ruokaa. Olin niin väsynyt ja kuivunut että drinkki nousi todella kätevästi päähän ja sain fiilistellä iltaa keskenäni tässä upeassa ravintolassa. Ruoka oli erinomaista (CRAVE Food & Drink LaSalle Plaza-Minneapolis).

Hotellissa huomasin että Pridejen afterbaari oli ikkunaani vastapäätä ja musiikki tuli huoneeseen todella kovalla volyymilla. Seurasin illan uutisia koska myös tornado-varoitus oli lähestymässä Minneapolista kovaa tahtia. Klo 00 kuitenkin Pridebileet hiljeni huomattavasti ja päätin että menen nukkumaan, mikäli tornadovaroitus tulee, siitä kyllä sitten ilmoitetaan hotellin puolesta, koputellaan ovia tms. Aamulla kun heräsin oli klo 01 tullut tälläinen ilmoitus puhelimeen: 

Luin myöhemmin että se oli usea tornado pyörinyt alueella, joku ottanut usean kosketuksen maahan ja nämä lueketeltiin EF-0, EF-1 ja EF-2 tasoisiksi Tornadoiksi. Nukuin sikeästi ikkunan vieressä, mutta toki uskon yhä että jos hotellilla oltaisiin oltu huolissaan, olisivat he herättäneet kaikki jollain hälytyksellä tms! 

Mutta tulipahan sekin "koettua".

Toisena Pridepäivänä tapasin ystäväni isän vanhan bändikaverin ja hänen perheensä piknikille. Suomi, torille jne! Meillä oli kyllä mukava päivä, kiersimme kojuja ja katsoimme tanssiesityksiä. 

Jos vertaan ilmapiiriä Suomen Prideihin mihin olen osallistunut (Lähinnä Tampereen Manse Pride) tuntuu että meno oli täällä todella vapautunut. Enemmän topless menoa, enemmän biletyshenkeä ja ehkä vain ihmisiä enemmän sekä tilaa enemmän.

Hieno Pride-kokemus ja oli kiva viettää Minnesota reissun aikana aikaa myös Minneapoliksessa. Tokana Pridepäivänä tuli nähtyä myös keskustapuiston LOVE-kyltti, mikä on jo toinen tällainen matkoiltani (toinen oli New Yorkissa) sekä Minneapoliksen kuuluisa kirsikka-lusikka. 

Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Viimeinen roadtrip päivä lyhyesti: 93 km 5h 10 min. Eminemin kotitalo ja siellä hälytyksen aiheuttaminen, White Castle hampparit, autovuokran palautus ja lyfti.

Tänään oli monella tapaa jännittävin päivä reissusta. Päämääräni, eli Detroit häämötti jo horisontissa, edessä olisi auton palautus ja viimeinen osa matkaa. En halunnut ajaa Detroitissa autolla, etenkin kun kohteet missä haluan käydä ovat isolta osin lähellä toisiaan, joten tavoite oli ottaa pari Detroitin laidalla sijaitsevaa kohdetta, käydä autopesussa ja sitten palauttaa auto Detroitin lentokentälle. 

Pakkasin auton ja lähdin kohti roadtripin kohokohtaa: Eminemin taloa. 

Tälläisenä total-fanina tiedän että fanina minun pitäisi kunnioittaa hänen rauhaansa - ja näin aioinkin tehdä. Samalla tietty se, että jotenkin edes saan toteutettua superfanitustani olisi ideaalia. Eminemin koti sijaitsee ihan perus naapurustossa (ei aidattu) ja hiekkatien varrella. Jätin auton pienelle parkkipaikalle lähellä ja päätin että teen kävelyn tällä julkisella tiellä missä kävelen hänen talonsa ohi. Se olisi minulle tarpeeksi. Olen vain yksi ihminen naapurustossa kävelyllä. Nappasin vesipullon ja lähdin hellepäivän kävelylleni, ohitin Eminemin talon, mikä tuntui aivan uskomattomalta. Poimin jopa maasta lehden talteen itselleni. Kävelin tietä jonkin aikaa ja päätin kääntyä takaisin, nyt kun taas pysähdyin hetkeksi talon kohdalle ottaakaseni kuvan: 

Eminemin kotitalosta ja portista, oli ilmeisesti kahdesti portilla hengailu putkeen riittävästi häirötä aiheuttaakseen hälytyksen. Pieni sireeni taisi soida ja kuului "warning" tms - äkkiä pyytelin anteeksi ja lähdin kävelemään pois alueelta. En usko että tämä menee Eminemille asti, ja todella toivon näin koska en halua olla taas yksi fani joka menee rajan yli, mutta tietty samalla olin. Enkä voi sitä perua. 

Uskon että hälytys menee liiketunnistimella ja vasta jos se ei riitä vaan triggeröityy uudelleen, tulee ns oikea hälytys. Nähdä missä Eminem asuu oli hieno kokemus, en voi kiistää. Jopa kun kävin tankkaamassa lähellä tämän jälkeen mietin "onkohan eminem käyttänyt tätä bensa-asemaa", "onkohan hän tankannut tällä samalla kahvalla" jne- ihan kreisiä. Em on myös harvoja noin julkkiksia ihmisiä jotka eivät ole vain muuttaneet johonkin Kaliforniaan tai New Yorkiin, hän on pysynyt Detroitissa, tukee yhteisöä, maksaa vähävaraisten lasten kouluruokavelkoja ja on mukana parantamassa Detroittia. Se on ollut hänenkin elämä, hän tietää mitä on olla köyhä ja kasvaa naapurustoissa. Tulin myös oppimaan että hän on myös paikallisten silmissä pidetty henkilö. 

White Castle oli yksi pikaruokala missä halusin käydä reissun aikana. En ole siellä koskaan käynyt ja se on kuitenkin populaarikulttuurissa tuttu paikka. Heillä on nykyään myös vegevaihtoehto joten päätös oli helppo! Puoliso halusi tietää miltä se maistuu ja kuvasin hänelle täältä maisteluvideonkin. Se oli ihan jees, mutta ei niin hyvä kuin ehkä olisin toivonut! 6/10. Innostunut videoni löytyy täältä.

Kävin autopesulassa, tankkaamassa vielä ihan tappiin auton ja sitten ajelin Detroitin lentokentälle sen palautukseen. Yritin siellä ollessa vielä siistiä vikoja räkäpapereita mutta siivoojat oli ihan yllättyneitä ja sanoivat että älä siivoo et me tehää se ennekö auto menee tarkastukseen. Sakko siisteydestä koskeekin siis varmaan ns oikeita sotkuja (oksennusta, paskaa jne). Sain kuitin myöhemmin, ja tiedon että ajoin reissuni aikana lähes 5000 km.

Lentokentältä otin Lyftin majoitukseen ja sain odottaa siellä tunnin verran aulassa. Join vettä ja lepäsin, myös sain hienot keskustelut kahden työntekijän kanssa jotka ilmeisesti hoitavat jotain asioita siellä, mutta ei huoneita. Kysyin heiltä että onko se noloa tulla Michiganiin vain Eminemin takia, kun heille hän on tietty aika arkipäiväinen asia. Mutta he sanoivat että ei missään nimessä. Eminemlove on myös paikallisten keskuudessa iso juttu. Hän tukee urheiluseuroja ja on jollain tavoin osana yhteisöä. Myöhemmin opin lyft kuskeilta, että he käyvät paljon hänen ravintolassaan (Mom's spaghetti) koska se on edullinen ja hyvällä paikalla. Keskustelut oli lämpimiä ja aulassa odotti ruotsalainenkin pariskunta, saatiin vähän suomi vs ruotsi vitsiä heitettyä ennenkö päästiin huoneisiin. Laitan majoituksista oman postauksen mutta vihdoin oli keittiö ja täällä viettäisin sitten seuraavat kolme päivää.

Detroisissa vietin yhteensä kolme päivää ja kaksi yötä ennen poistumista vielä maaseudulle, walk-in tatskaan ja toiseen ketturescueen missä kävin tutustumassa. Kaikista Eminemiin liittyvistä tekemisistä teen oman aiheen. 

Lue: Reissupäivät Detroitissa, Eminem, 8 Mile & Mom's Spaghetti

Detroitilla on mielenkiintoinen ja surullinen historia. Detroitista kasvoi suurkaupunki 1900-luvun alussa, kun Henry Ford perusti sinne ensimmäisen T-Fordeja valmistaneen autotehtaansa. 1960- ja 1970-luvuilla kaupunki kuitenkin alkoi rappeutua öljykriisin ja tuontiautojen lisääntymisen takia. Kaupungin asukasluku on puolittunut 1950-luvun 1,8 miljoonasta nykyiseen reiluun 900 000 asukkaaseen. 

1900-1930 luvuilla Detroitin asukasluku viisinkertaistui ja Detroit oli rikkaimpia kaupunkeja Pohjois-Amerikassa ja joidenkin lähteiden mukaan heillä oli koko maailman paras elintaso (Wikipedia). Kuitenkin heti 30-luvun lama veti Detroitin alas, työttömyys luvut pamahti kattoon ison väkiluvun myötä. Kolmessa vuodessa Detroittiin oli muodostunut "rotusota" missä hyväpalkkaiset työt säästettiin valkoisille ja tummaihoisille annettiin vain huonopalkkaisia töitä, valkoihoiset polttivat tummaihoisten asutuksia, menivät lakkoon jos "joutuivat" tekemään töitä tummaihoisten kanssa ja kaikki tämä johti myös 30 ihmisen kuolemaan (Detroithistorical). 60-80-luvuilla aluelle muutti enemmän tummaihoisia autotehtaiden töiden perässä, mikä sai valkoiset ja parempi palkkaiset muuttamaan lähiöihin pohjoiseen, minne ei tummaihoiset voineet edes muuttaa. 

Tämä loi 8 Mile valtaväylän sosiaaliseksi ja merkittäväksi tunnukseksi rasismista Detroitissa, missä valkoiset ja rikkaat asui pohjoisessa ja tummaihoiset ja köyhät etelässä.

Siniset kuvastaa tummaihoista aluetta, punaiset pisteet valkoista lähiöö. Rajana 8 mile valtatie.

90-luvulla yhdistustoimin tien ympäristöä siistittiin ja tehtiin turvallisemmaksi. Yleinen rasismi on laantunut mikä on yhdistänyt alueita enemmän sulavakaksi kokonaisuudeksi. Tie toimii yhä rotujen välisenä seinänä mutta alueet sen ympärillä on turvallisempia ja huollettuja. (Urbanhistory). Kävin 8 Milella tietysti reissuni aikana, siitä lue täältä: Reissupäivät Detroitissa, Eminem, 8 Mile & Mom's Spaghetti (tulossa)

Yllätyin siitä erityisesti, että Detroitissa oli pilvenpiirtäjiä. Keskusta oli todella iso, maineikkaan näköinen ja jopa ylellinen. Samaan aikaan pilvenpiirtäjien joukossa oli tehtaita ja lähellä hylättyjä rakennuksia. Yhtenä päivänä liikkuessa saavuin Eastern-market nimiselle alueelle missä oli menossa lauantaimarkkinat. Täysin yllättävä tapahtuma, koska olin alueella vain etsimässä D12 muraalia, mikä oli ilmeisesti peitetty tai aidatun alueen takana. 

Vanha pariskunta myi kuulakärkikyniä ja sellaisen ostin kun oli hieno. Se on valitettavasti mennyt rikki kotona ollessa, en tiedä oliko vika minussa vai kynässä mutta nyt se on jossain laatikon pohjalla. Muuta en tainnut täältä ostaa, mutta oli kivaa kierrellä ja jutella ihmisten kanssa.

Lopulta kuukauden reissuni alkoi Minnesotasta ja loppu Detroittiin. Vuokrasin vikalle päivälleni vielä auton koska check-out oli 11sta ja lento 9 illalla. Kävin ottamssa walk-in tatuoinnin (lisää toisessa aiheessa) ja ajelin vielä toiselle ketturescuelle tutustumaan. Sehän oli mitä olin tehnyt muutaman viikon täällä jenkeissä ollessa. Kun palasin Suomeen tuli ystäväni hakemaan minua ja sitten sai alkaa kotiutumaan taas. Upea, kamala ja tapahtumarikas reissu. 

Tähän loppui Roadtrip osuus. 

Pävän saldo: 93 km 5h 10min

Lue myös:
Roadtrip intro

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Neljäs päivä lyhyesti: 521 km, 12h matkantekoa, Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän paraati Gaylordissa, hiekkasärkät, uinti Lake Michiganissa, vika päivä ennen Detroittia, auton siivous ja kamojen pakkaus.

Valitettavasti Google Maps ei osannut rekisteröidä tätä päivää, mutten ihmettele, oli niin kuuma että puhelinkin hikoili. Kuitenkin kun uudelleen loin reitin myöhemmin koneella, se antoi kilsatkin.

Tämä on ainoa roadtrip reissu mistä yksi osuus on jäänyt hämärän peittoon muistissani, eli tuo matka uinnista hotellille. Se autopilottimode on jännä tunne, mutta yleensä tarkoittaa vain todella tylsää ajoreittiä (ja sitähän täällä riitti).

Itsenäisyyspäivä 4th of July

Pääsin "viettämään" jenkkien itsenäisyyspäivää koska roadtrippini tapahtui juuri tällä aikavälillä. Siksi joka paikassa olikin paljon jenkkituristeja, koska ilmeisesti se on se tapa miten tätä pyhäpäivää vietetään. Matkataan ja nähdään päivän ajan rakasta kotimaata. Majoitukseni valitsin tarkoituksella paikasta minkä lähellä pidetään paraati, joten ensimmäisenä asiana aamusta kävin hakemassa kahvin ja etsin paraatikulkuuen sijainnin. Olin ensin väärän tien varressa joten en nähnyt alkupäätä tästä kulkueesta mutta loput siitä huusi amerikkalaisuutta. Ihmiset huusi kirjaimellisesti "we love you firefighters!" ja muuta mitä olen varmasti kuullut filmiltä. Se tuntui vähän elokuvahetkeltä, koska elokuvissa yleensä vain saa mitään käsistystä itsenäisyyspäivän kulkueista. Toki, pieni kaupunki tarkoitti pientä kulkuetta, sellainen 4th of July Kurikka versio. 

Huomasin kyllä että tässä vaiheessa reissua alkoi olla aika väsynyt. Jatkuva kuumuus +30c, kirkkaus mihin mun harmaat silmät ei vain anna mitään helpostusta ja tietty se reissaus vievät oman osuutensa. Koti-ikävää tai yksinäisyyttä en koe reissatessa, olenhan aika sosiaalisesti pitkin reissua ja viestejä saa kyllä lähetettyä kotiin. Jotenkin ihastutti tämä kaupunki mihin asetuin paraatia katsomaan, koska sen nimi on Gaylord.

Gaylord kutsuu itseään alppikyläksi ja on tunnettu talvisista lumikerroksista ja kesän miedoista lämmöistä. En kyllä itse voi allekirjoittaa näitä mietoja lämpöjä koska saavuin kuumimpaan aikaan. Kaupunki oli alunperin epäviralliselta nimeltään Barnes mutta sinne perustettiin Gaylord nimisiä virastorakennuksia ja nimi Gaylord vakiintui vuonna 1874. Augustine Smith Gaylord kenen mukaan kaupunki ja sen rakennukset nimettiin oli Michigan Central Railroad -yhtiöön liittyvä asianajaja. Hänen asianajotoimistonsa sijaitsi Saginaw'ssa (minne matkasin sattumalta tämän päivän päätteeksi). Herra Gaylord ei koskaan asunut nimikkokaupungissaan, mutta hän omisti kiinteistöjä Hayesin kunnassa.

Gaylordissa oli "Call of the wild" niminen luonnonmuseo missä vierailin. Se tuntui aika kotoisalta koska näitä on tietty ympäri maailmaa, myös Suomessa. Tässä oli myös giftshop missä sai taas käydä keskustelut matkasta, mistä tulen, oi! tulempa kaukaa, mitä olen tykännyt jne - aina hauskoja kohtaamisia. Jenkit todella on sosiaalisia ihmisiä, se small talkin määrä on kuormittava mutta he eivät vaikuta ärsyyntyneiltä jos todella jäättekin juttelemaan. Ostin täältä tuliaiseksi puolisolle "Sasquatch" sukat koska hänhän asuu Minnesotassa/Michiganissa.

Kävin Olive Gardenissa syömässä. Pakko sanoa, että täällä ruoka on aika pahaa. Jopa ne todella "hyvät paikat", ovat kyllä parempia kuin naapurinsa mutta jos mietin ruokaa kotona tai muissa maissa missä käynyt, niin täällä kyllä maistuu se keinotekoisuus ja huono laatu todella hyvin. Koin välillä ihan fyysistä pahoinvointia "ruoasta" mitä söin viikkoja putkeen. Olive Garden oli sellainen okei paikka missä voisi käydä kyllä toistekin, ei tarvisi pikaruokaa syödä niin paljoa. 

Ruoka masussa sulamassa olin ihan done kuumuuteen. Olin varautunut uimaan menemisellä, mutta kun pääsin Sleeping Bear Duneseille (nukkuvan karhun hiekoille) oli näky leuan alas tipauttava. En tiennyt että kyseessä on valtava, parin sadan metrin korkuinen hiekkamäki ja 56 kilometriä rantaviivaa. Istahdin hiekkaan koska näky oli monella tapaa päätä huimaava. Kuvasta näkyy horisontti korkealla ja samalla ihmiset juoksee alas äkkijyrkkää hiekkaa pitkin. Ihmiset konttasi sieltä ylös nelinkontin ja vieressäni samaa ihasteleva/kauhisteleva mies kysyi yhdeltä kipuajalta että kauanko sieltä kestää tulla ylös, kipuaja vastasi että reilu tunti. Pohdin hetken että haluanko kokea tuon kipuamisen ylös, mutta tbh - pelkkä siihen pisteeseen pääsy autolta tuotti tuskaa joten tiesin että tämä kokemus on minulle katselijan näkökulmasta.

Tämän ihastelutuokion jälkeen lähdin, koska todella kaipasin dippausta tuohon siniseen viilentävään voimaan. Autolla sai kierrettyä jonkun näköalareitin matkalla tänne ja pois, tämä tuntui todella jenkkimäiseltä idealta. Autot hitaasti köröttelee jonossa ja katselee auton ikkunasta maisemia. Pääsin alemmas rannikkoa ja löysin melkein tyhjän rannan (Ludigtong Park Beach) ja uin aalloissa jonkun lapsiperheen kanssa (joku ankkuri ihmisiin on hyvä olla kun matkaat yksin, ettei käy mitään!).

Uinnin jälkeen on tuo tyhjä kohta muistissa. Tästä oli vielä 3 tuntia ajamista majoiteukselleni ja muistan että kun pimeä tuli ajelin ihme landereittejä pitkin kohti Saginawaa, koska oli itsenäisyyspäivä siellä räjähteli raketit ja niitä näki aina välillä. Kuuntelin myös paljon äänikirjoja ja sellaiset pitkät suorat, yksin landeteillä, kirjan kanssa saattaa mennä vähän autopilotilla. 

Kaikki videot ja kuvat matkalta majoitukseen on lähinnä auton tuulilasista, kun kaikki ötökät hyökkää valonlähteeseen, eli autoon. Se oli jäätävä kokemus, auto oli täysin covered ötökänruumiilla joka ilta-ajon jälkeen. Olin käynyt varmaankin myös tankkaamassa, hakemassa juotavaa ja snäksiä hotellille ja sinnekin saavuin aikaisemmin kuin aikasempiin majoituksiin, joskus yhdeksältä illalla. 

Relax Innin pihassa siivosin autoa, ja roudasin kaikki kamat sisälle. Tässä nyt viikon autosta eläneenä on tullut ostoksia, on tullu pengottua vaatteita ja aina illalla olen kantanut rinkan ja kassit majoitukseen ja takaisin autoon. Nyt ne pitäisi kuitenkin pakata järkevästi ja saada mahtumaan yhteen rinkkaan ja pikkureppuun. Pitää katsoa pohjalle ne mihin ei tarvitse enää koskea ja katsoa vähän mitä vaatetta sitä pukisi tuleville päiville. Auton palautus olisi kanssa edessä pian aamupäivästä, joten se piti saada mahdollisimman hyvään kuntoon. Onneksi olen kaikkeen varautunut! Palautusaika oli varattu niin että pääsen sieltä check-iniin seuraavaan majoitukseen ja käymään parissa paikassa vielä ennen sitä. Minulla oli mukana pesuaineita ja paperia millä sen vielä siivosin (en halua mitään sakkoa sotkuista!)

Uskomatonta mutta totta, sain kaiken mahtumaan rinkkaan ja kävin suihkussa. Suihkussa oli vastassa hämähäkki jonka nimesin Michaeliksi (Meillä on kotona hämähäkki minkä puoliso nimesi Mustiksi, joten tämä on Mustin serkku Michael). Vaikka sanoin Michaelille tarkasti että hän ei saisi liikkua suihkun katosta kun olen siellä, etten saa paniikkia (ja ettei hän huku) alkoi Michael tekemään tietään kohti lattiaa, määrätietoisen itsetuhoisesti heti kun vesi meni päälle. Päätin kastella kaakeleita suihkulla jotta hän ymmärtää että siellä on märkää, mutta mitä kävikään. Michael pysähtyi vesirajalle kaakelissa, joi siitä tovin ja sitten kipusi takaisin katon reunaan, käpertyi kerälle nukkumaan. Hänellä oli vain jano! Toivottavasti Michael osasi piiloutua siivoojilta ja jatkaa elämäänsä tuolla jossain Keski-Michiganissa. 

Majoituksista on tulossa ihan oma postaus, mutta oli pakko mahduttaa Michael tähän päiväreissuun mukaan. Olihan hän kuitenkin iso tekijä talossa!

Pävän saldo: 521 km 12h

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Kolmas päivä roadtrippiä lyhyesti: 443 km 11h 15 min matkantekoa. Luontokohteiden helmi, turkoosista vedestä kallionkielekkeisiin, auringonlaskuun majakalla ja Michiganin osavaltion alaosaan siirymisellä.

Juuri sellainen välipäivä mitä voisi toivoa.

Kolmas roadtrip päivä oli hyvin luontokeskeinen, eikä ihme! Tämä osuus Michigania on täynnä luonnonpuistoja, kaunista järvirantaa Lake Superiorille ja erikoisia luontovoimaisia nähtävyyksiä. Aloitin aamuni siirtymällä paikkaan nimeltä Kitch-iti-kipi, mystinen kupliva lähde! 

"Palms Book State Parkin sydämessä sijaitsee Kitch-iti-kipi, Michiganin suurin luonnollinen makean veden lähde. Sen alati kupliva, sinivihreä vesi puiden ympäröimänä on lumoavaa voimaa, jonka ojibwat löysivät vuosisatoja sitten. He antoivat tälle muinaiselle lähteelle lempinimen "Taivaan peili" - Uptravel.com" 

Tänne jonotettiin, parikytä ihmistä kerrallaan lautalle mitä vedettiin manuaalisesti. Näimme pohjan ja lähdeveden kuplinnan, vapaana elävät kalat jotka jäävät alueelle koska saavat siellä ruokaa ja ihmisten jatkuva läsnäolo karkoittaa pedot. Pakko sanoa että paikka oli todella kaunis ja maaginen. Vaikka siellä oli turismia oli se kuitenkin samalla rauhallinen ja luonnonmukainen. Parkkipaikka, vessat, giftshop sun muut oli tarpeeksi kaukana niittyjen vieressä ja jonotus tapahtui metsässä mutkittelevan päällystetyn polun varrella. Lauttaa vedettiin köydellä, eli ei mitään moottoreiden suhinoita.

Hauska että sattumalta roadtrip osuuteni osui itsenäisyyspäivän juhlan aikaan, mikä on ilmeisesti jenkeillä tavanomaisesti aika milloin lähdetään kiertämään osavaltioita. Eli olin vain yksi turisti muiden joukossa näissä kohteissa, jonotusta oli enemmän kuin ehkä normaalisti ja minua luultiin taas enemmän ja enemmän jenkiksi (= yhdeksi osavaltio matkaajaksi). Joka ikinen päivä sain myös kehuja tatuoinneistani - ihmiset saattoi pysäyttää ohi kävellessään ja kovaan ääneen kehui jotain tiettyä kuvaa tai sitten yleisesti. Olihan sentään kesä ja t-paita+shortsit kelit. Tämä on sinänsä uutta, Suomessa kyllä katsotaan, ehkä hymyillään ja joskus kehutaan ääneen. Mutta täällä - joka päivä!

Sama Lake Superior eiliseltä oli maisemissa myös tänään, toki tällä kertaa ei tullut uitua. Vedin tämän päivän aikana vähän ylös alas UP:ta ja Kitch-iti-kipistä ajelin lounaalle Munisingin kaupunkiin. Täällä kävin myös parissa Souvenier puodissa ja sitten suuntasin kylläisenä Miners Castle nimiselle näköalapaikalle. Järvi on Lake Superior mutta maisema ei tunnu mitenkään "järvimaisemalta" ja viimeistään tässä kohtaa tajusi ettei todella ole Suomessa enää! Hyvä se on 3,5vko reissun alkamisesta tämä tajuta. 

Näköala oli kaunis ja olin merkannut karttaan kohteita kuten Lovers Leap ja Battleship Rock, mutta niihin pitää vaellella parkkipaikalta pari tuntia suunta - ja totesin aika nopeasti ettei aikatauluni tule sopimaan tähän ollenkaan, eikä ihan hirveästi tehnyt mieli mennä vaeltaan tuntemattomaan metsään, vieraassa maassa, ilman kunnon varustautumista - saatika yksin! Turvallisuus ensin kuitenkin. Mutta jos olet alueella porukalla, ne voisi toimia kivoina kohteina. 

Kävin taas UPn keskiosassa koska piti löytää bensaa ja niitä ei oikein ollut aina saatavilla, mutta sitten piti alkaa päättää jo viimeisiä paikkoja. Olisi ollut hauska nähdä Kanada "vastarannalta" ja käydä jossain majakalla mutta matkalla oli vielä Tahquamenon Falls mikä kiinnosti vielä enemmän. Monesta eri putouksesta koostuva kokonaisuus on isoin Michiganin vesiputous "kollaasi" ja putous kuvissa on noin 15metrin korkuinen. Täällä oli ylä- sekä alaosuus missä pääsi katsomaan putouksia. Tapasin mukavia ihmisiä kun näin heillä olevan vaikeuksia mahtua yhteen selfieen, tarjouduin ottamaan heistä kuvan ja he tekivät saman. 

Aurinko on jo laskemassa kuvissa ja toi omaa kauneutta paikkaan ja päivään. Tämä oli paikka missä hetken vain nojasin kaiteeseen katsellen tuota kauneutta ja kuunnellen lorinaa. Tiesin että päivä alkoi olla pulkassa ja pian se jenkikesän pimeys tulisi. Kävin vielä syömässä Tahquamenon Fallsin parkkipaikan yhteydessä olevassa ravintolassa, sain siellä ladata kirjaimellisesti akkuja, tankata ja valmistautua seuraavaan osioon rauhakseen. 

Puhelimeni on 5-6 vuotta vanha mutta valikoin sen aikanaan hyvän kameran takia. Kamera on yhä lähes täydellinen mutta akku ei meinaa kestää ja vaatii latausta pitkin päivää, etenkin jos käytän puhelinta paljon. Reissussa kuitenkin kuuntelin ajot podcasteja, vaadin mapsia eikä latauspaikkoja ole ihan jokaisella kallionkukkulalla (edes jenkeissä) niin ravintolat oli oivia paikkoja ladata akkuja. Ensin tabletti, sitten puhelin ja vikaksi vielä vara-akku. Tällä kolmikolla menin koko reissun. Aina sama latausrinki myös kun saapui majoitukseen. Majoituksista tulee ihan oma postauksensa koska oli nekin aikamoisia helmiä.

Kun ajoin kohti tuota siltaa mikä jakaa Michiganin kahteen osaan aurinko oli laskemassa. Vieressäni puiden välistä näin mitä kauniimpia maisemia Lake Huronin puolella ja päätin että nyt en kiirehdi sillalle, pimeä tulee joten pysähdyn ekalle parkkipaikalle mihin saa pysähtyä. Pian tulikin majakka minkä edessä oli hiekkaranta. Kiiruhdin sinne, kuten oli moni muukin tehnyt ja hengasin hiekalla puolisen tuntia katsoen yhtä kauneimmista auringonlaskuista ikinä. Täällä myös kuvasin porukoille videon, missä laulan Haloo Helsingin kertsin, Maailman toisella puolen ja kuulemma itkut oli siitä kotona tullut. 

Päivä oli monella tapaa täydellinen, paljon luontoa ja tässä rannassa istuessa, katsellessa yhtä kauneimmista auringonlaskuista tunsin todella paljon iloa ja turvallisuutta siitä että olin juuri siellä, juuri nyt. Kun tietää että se pimeys tulee kuitenkin loppumatkalle, oli tärkeää nauttia näistä vikoista valoista. Sitten sillan yli ja Michiganin alaosuuteen.

Pimeässä suunnistellen saavuin taas uuteen majoitukseen. Jotenkin tuntui todella utopiselta olla täällä, ihan yksin, reissun päällä. Kyllä näissä reissuissa aina huomaa sen, miksi vanlife tai RV-life on aina kiinnostanut, tietty nomadius ja sellainen hetkellinen juurettomuus. On ajatuksena vapauttavaa. Onneksi sitä saa myös osissa, koska oma pesä kotona odottamassa maadottaa vielä enemmän<3

Majoitukseen, suihkuun, nukkumaan - avot. 

Pävän saldo: 443 km 11h 15min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa

Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..

Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D

Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)

Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa

Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!

Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center

https://fahc.finlandiafoundation.org/ 

435 Quincy St, Hancock, MI 49930

Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

https://areena.yle.fi/1-71693644

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Yksi päiväreissu minkä tein harjoitteluni aikana oli Iowan pohjois-osiolle. Pakko sanoa että vaikka oli hyvää, oli myös vähän inhottavaa ja niistä kerron nyt lisää. En tiedä haluanko uudelleen Iowaan!

Hyvät puolet! Syy koko päiväreissulle ja ehdoton gem keskellä maissipeltoja - oli Pocahontas niminen kylä. Tämä on pieni, noin 1800 ihmisen asuttama vuonna 1892 perustettu pieni alue mikä tuli myös tunnetuksi Alaskassa toimineen sarjamurhaajan kotikaupunkina. Itselle tämä oli uusi tieto koska tietysti päädyin sinne Pocahontas nimen takia.

Rakkaus Pocahontasiin on varmasti alkanut perinteisesti Disney-elokuvan myötä ja myöhemmin syventynyt historiaan ja alkuperäiskansojen kulttuuriin ja tilanteeseen Amerikassa ja Kanadassa. Jos mietitään tätä elokuvaa pelkästään (ilman historiallisia puolia) se on osoitus itsenäisyydestä, rakkaudesta katsomatta alkuperään ja syvä kunniallinen osoitus luonnolle. Värit Tuulen Arja Korisevan laulamana on yhä soittolistallani koska se on niin kaunis teos, käännös ja toteutus. Muutama suora lainaus heille jotka eivät ole kuulleet sitten julkaisuvuosien:

On kaikki sinulle vain omaisuutta
Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät;
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
Elämä ja henki on sisällään.

Voit kieriskellä rikkauksissa aina,
huomaat sen mikä niiden arvo on.

On veljiäni sade sekä tuuli
ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen
joka tietä elämän käy kulkien.

Käy näin puumme korkeuksiin,
jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan...

Sanat mitkä ihmisten pitäisi nykyäänkin kuulla ja ymmärtää. Tietysti Pocahontaksen, kuten monien muidenkin Disneynaisten suhde luonnoneläimiin oli jotain mitä tälläinen tuleva eläintenhoitaja pienokainen myös ihaili. Pocahontas ei jäänyt odottamaan pelastumista vaan vaikutti omaan tiehensä. 

Elokuva sai tultuaan osittain huonoja arvosteluja. Pocahontaksen isän, Chiefin, ääninäyttelijä ja alkuperäiskansojen aktivisti Russell Means ylisti elokuvaa sanoen "Pocahontas on ensimmäinen kerta kun eurooppa-keskeinen mies-yhteiskunta myöntää historiallisen petoksensa" ja että se tekee "hämmästyttävän tunnustuksen" siitä, että eurooppalaisten Amerikan siirtokuntien tarkoituksena oli "tappaa intiaaneja ja raiskata ja ryöstää maa".

("Pocahontas is the first time Eurocentric male society has admitted its historical deceit", and that it makes the "stunning admission" that the purpose of the European colonization of the Americas was "to kill Indians and rape and pillage the land.")

Mutta sitten on tietysti se historiallinen puoli tarinasta. Oikea Pocahontas, Powathan heimopäällikön (Wahunsenacawhin) tytär jonka Englantilaiset siirtomaalaiset kidnappasivat ja pitivät lunnaita vastaan, pakottivat kääntymään kristinuskoon, kastoivat uudelle nimelle Rebecca ja naittivat tupakkakasvattaja John Rolfen kanssa, kenen kanssa hän sai lapsen tammikuussa 1615 noin 17-vuotiaana. Pocahontas kuoli 20-vuotiaana Englannissa.

Smithin kirjoitusten mukaan tilanne, missä hänet oltiin tappamassa ja Pocahontas tuli väliin oikeasti tapahtui, mistä myöhemmin Disney-elokuva on varmasti saanut idean romanttisesta tarinasta. Kuitenkin tämän lisäyksen Smith teki vasta kun Pocahontas meni naimisiin John Rolfen kanssa. Smith oli myöskin karski niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan, toisin kuin elokuvassa eikä heillä ollut Pocahontasin kanssa mitään romanttista suhdetta mistä tiedettäisiin (myös, Pocahontas oli vielä lapsi). Pocahontasin uskottiin olevan lempinimi lapselle (playful one, leikkisä) mutta elokuvassa nimi yhä pitää, hänellä uskottiin olleen myös muita nimiä: Matoaka ja Amonute.

Uusi tieto itselle oli, että Pocahontasin jälkeläisiä on yhä elossa. Esimerkiksi Fight Club elokuvasta tuttu näyttelijä Edward Norton on Pocahontasin jälkeläinen 12.sukupolvessa.

Ymmärrän Disneyn pulman, eivät he voi tehdä elokuvaa missä 14-vuotias lapsi tapaa kolmekymppisen miehen, mies kiinnostuu lapsesta ja ottaa omakseen. Ei tietenkään. Kysymys ehkä onkin, että oliko tarpeellista tehdä sitten elokuvaa ollenkaan? 

Itse ajattelen että monella tapaa (vaikkei historiallisesti oikein) elokuva toi esiin monia tärkeitä elementtejä historiasta lapsi-ystävällisellä tavalla. Historiallisesti oikean luonteen siirtolaisten agressiivisesta valloituksesta, alkuperäiskansoja vastaan taistelusta ja heitä ylimielisesti "villeiksi" kutsumisesta. Etenkin Usa:ssa on yhä jotenkin onnellinen käsitys maiden kaappauksesta ja sitä jopa juhlistetaan Kiitospäivänjuhlana (Thanksgiving). Tosiasiassa tuosta päivästä alkoi alkuperäiskansojen kansanmurha. 

Elokuvassa myös valkoiset näytetään pahiksina ja alkuperäiskansat hyviksinä, asia mitä ei usein tähän aikaan ole nähty. Luontosuhde on ihailtava, tietynlainen itsenäisen elämän valinnan tärkeys sen järjestetyn avioliiton sijaan ja jopa Pocahontas viedään toisessa osassa Englantiin, puetaan korsetteihin ja hänen koko maailmankuvansa muutetaan, yrittäen saada mahtumaan kuvaan mitä hän ei yksinkertaisesti ole. Monia hyviä oppeja ja ainakin tälläiselle Suomalaiselle pikkutytölle oli ihan uutta oppia "intiaaneista" ja siitä miten upeita he ovat ja olivat. Tietysti myös opin Pocahontasin oikean tarinan myöhemmin ja se ehkä onkin tärkeää. Että kukaan ei unohtaisi miten historia oikeasti meni.

Olin Pocahontasin kylässä vähän pettynyt siihen, miten vähän mitään souvenier-hommia siellä oli. Eli siis ei käytännössä yhtään! Kävelin keskustassa hetken (+30c joten todella hetken) ja löysin kirjakaupan mikä oli juuri sulkeutumassa. Sieltä löysin kauppiaan itsetekemän magneetin ja postikortin missä oli kuva tämän kirjoituksen ensimmäisestä kuvasta. Eli jotain sain ja sentään sit käsityönä! Tuli kyllä inspiraatio tehdä heille jokin korttityö vapaaseen käyttöön.. Lisään sen tänne jos joskus innostun. 

Olen iloinen siitä että kävin Pocahontasissa ja tulipa uusi osavaltiokin zekattua. Kuitenkin Iowassa oli vielä edessä uskonnollisuuden huomaaminen sekä se kun sheriffi pysäytti!

Heti kun "astuit" osavaltioon, alkoi näkyä erityisen paljon kylttejä "God bless you", "Have a blessed day" sekä esim. abortin vastaisia kylttejä. Yksi mikä toistui (myös Minnesotan rajalla) oli vauvan kuva ja "I have fingerprints at conception" (=Minulla on sormenjäljet jo hedelmöittymisestä). Järkyttävää. Pysähdyin myös yhdellä uskonnollisella kohteella, toiveissa että heidän Giftshopissa olisi jotain "Iowa" aiheista. Palvontapaikka: Shrine of the Grotto of the Redemption oli kyllä hieno, pienistä kivistä tehty pyhäpaikka. Sain kuitenkin ikävää palvelua, aika varmasti tatuointieni takia. En ole "uskovainen" mutta en sitä tuo esiin vieraillessani, koska haluan kunnioittaa heidän päätöksiään kerta menen heidän alueelleen ihailemaan kädentaitoja tai kirkkoja, mitkä nyt yleensä ovat ne historialliset ja säilyneet rakennukset. Olin sit varmaan vaan ulkoisesti heille liikaa, varmaan näytin joltain saatananpalvojalta heille vaikka animisti olen. 

Muut nähtävyydet alueella oli lähinnä kivimaalauksia missä näkyi isänmaallisuus tai uskonto. Kun lähdin ajamaan kohti seuraavaa kivenmurikkaa, sheriffi pysäytti!

Olin mennyt vähän ylinopeutta ja sheriffi ilmestyi taakse ja tajusin siirtyä tiensivuun. Pieni paniikki iski, koska jos jotain tietää Amerikkalaista poliiseista, niin sen ettei ole turvassa. Oma etuoikeus on onneksi se, että olen valkoinen niin ei tarvinnut pelätä niin paljon, kuin mitä monet muut joutuvat. Hän kysyi ajokortin ja rekisteriotteen, annoin ajokorttini, passini ja kansainvälisen ajokorttini. Rekisteriotetta minulla ei ollut ja hän pyysi tulemaan istumaan hänen autoonsa kun katsoo tiedot ja autovuokraus asian läpi. Istahdin siis sheriffin etupenkille ja autoin häntä navigoimaan läpi ajokorttini. Heillä kun lukee yleensä osoite suoraan kortissa niin piti selittää ettei "Väylä ja Liikennevirasto" ole mun osoite. Piti myös näyttää ostokuitti sähköpostista auton vuokraamisesta, mikä oli suomeksi joten piti sekin kääntää. Sheriffi oli tosi mukava ja päästi mut varoituksella jatkamaan. Kuitenkin tässä vaiheessa kellokin alkoi olla sen verran että aika suunnata se kolme tuntia takaisin päin. 

Iowasta jäi käteen ihana Pocahontas, huonot tuliais-kaupat, poliisin pysäytys ja uskonto-overload. En siis usko että tarvii tänne enää toiste tulla, ellei sitten ole jokin läpiajo matka joskus kyseessä!

Myöhempää varten voit pinnata julkaisun ja laittaa nämä osoitteet ylös! Pistän myös kohteet missä en itse viihtynyt jospa ne jollain muulla resonoi=) 

Pocahontas Roadside Statue and Teepee (patsas)

23001-23019 520th St, Pocahontas, IA 50574

Heart Designs LLC, dba Creator's - Books, Crafts & More (kirjakauppa)

326 N Main St, Pocahontas, IA 50574

Shrine of the Grotto of the Redemption

208 1st Ave NW, West Bend, IA 50597

Pocahontas County, Rolfe Iowa Freedom Rock

805 Broad St, Rolfe, IA 50581

Livermore Freedom Rock Humboldt County

400 4th Ave, Livermore, IA 50558

Top of Iowa Welcome Center

4705 Wheelerwood Rd, Northwood, IA 50459

Etelä-Dakota ja Sioux Falls

 

Tiesin matkani alussa että tulen matkaamaan ainakin neljällä osavaltiolla, kuitenkaan Etelä-Dakota ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Sitten tilasin paidan minkä pystyi noutamaan täältä ja tajusin että tässä olisi ihan Minnesotan rajalla jopa pari paikkaa missä halusin käydä - ja näin muodostui päiväreissu Sioux Fallseille!

Kosken päällä on kahvila/ravintola missä oli ihan hyviä tarjottavia sekä myytiin jonkinverran muistoesineitä. Sieltä nappasin jäälaten mantelimaidolla ja suuntasin vesiputouksille. Hauskaa tässä paikassa on se, että se todella on ihan keskustan ytimessä. Kaupunki on rakennettu vesiputousten ympärille.

Etelä-Dakotan reissu on Jakso 4 videoissani mitkä löytyy instasta, tiktokista, fbstä sekä youtubesta!

Vaikka paikka on keskellä kaupunkia ja saavuin sopivaan ruuhka-aikaan, oli ihmismäärä pienempi kuin mitä voisi kuvitella. Moni vain istui kallioilla nautiskellen hyvästä säästä ja kahvilan tarjottavista. Tänne voisi helposti tulla viettämääm pidemmänkin ajan, ottaa luovan piirros/kirjoitushetken itselleen tai viettää treffiaikaa. Putous oli todella kaunis.

Fallsin alueella pääsee kulkemaan pidemmänkin reitin tai kävelemään kosken läpi menevää siltaa toiselle puolelle. Siellä on vähän isompi matkamuistokauppa sekä näkötorni (minne pääsee joko rappusia tai hissillä) mistä maisema oli oikein mieluisa.

Että jos pyörit Minnesotan, Iowan ja Etelä-Dakotan lähistöllä olet hyvällä sijainnilla päiväreissulle Sioux Fallseille. Tässä lähellä oli myös kolmen osavaltion tapaamiskohta, missä pylvästä ympäri pörräämällä pystyit vierailemaan kaikissa kolmessa osavaltiossa. Hauska pikku kivi keskellä peltoa. Tästä vinkit ylös:

Sioux Falls

131 E Falls Park Dr, Sioux Falls, SD 57104, Yhdysvallat

Kolmen osavaltion pysäkki

26799 488th Ave, Valley Springs, SD 57068, Yhdysvallat

Tallenna myöhempää varten: