Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Kolmas päivä roadtrippiä lyhyesti: 443 km 11h 15 min matkantekoa. Luontokohteiden helmi, turkoosista vedestä kallionkielekkeisiin, auringonlaskuun majakalla ja Michiganin osavaltion alaosaan siirymisellä.

Juuri sellainen välipäivä mitä voisi toivoa.

Kolmas roadtrip päivä oli hyvin luontokeskeinen, eikä ihme! Tämä osuus Michigania on täynnä luonnonpuistoja, kaunista järvirantaa Lake Superiorille ja erikoisia luontovoimaisia nähtävyyksiä. Aloitin aamuni siirtymällä paikkaan nimeltä Kitch-iti-kipi, mystinen kupliva lähde! 

"Palms Book State Parkin sydämessä sijaitsee Kitch-iti-kipi, Michiganin suurin luonnollinen makean veden lähde. Sen alati kupliva, sinivihreä vesi puiden ympäröimänä on lumoavaa voimaa, jonka ojibwat löysivät vuosisatoja sitten. He antoivat tälle muinaiselle lähteelle lempinimen "Taivaan peili" - Uptravel.com" 

Tänne jonotettiin, parikytä ihmistä kerrallaan lautalle mitä vedettiin manuaalisesti. Näimme pohjan ja lähdeveden kuplinnan, vapaana elävät kalat jotka jäävät alueelle koska saavat siellä ruokaa ja ihmisten jatkuva läsnäolo karkoittaa pedot. Pakko sanoa että paikka oli todella kaunis ja maaginen. Vaikka siellä oli turismia oli se kuitenkin samalla rauhallinen ja luonnonmukainen. Parkkipaikka, vessat, giftshop sun muut oli tarpeeksi kaukana niittyjen vieressä ja jonotus tapahtui metsässä mutkittelevan päällystetyn polun varrella. Lauttaa vedettiin köydellä, eli ei mitään moottoreiden suhinoita.

Hauska että sattumalta roadtrip osuuteni osui itsenäisyyspäivän juhlan aikaan, mikä on ilmeisesti jenkeillä tavanomaisesti aika milloin lähdetään kiertämään osavaltioita. Eli olin vain yksi turisti muiden joukossa näissä kohteissa, jonotusta oli enemmän kuin ehkä normaalisti ja minua luultiin taas enemmän ja enemmän jenkiksi (= yhdeksi osavaltio matkaajaksi). Joka ikinen päivä sain myös kehuja tatuoinneistani - ihmiset saattoi pysäyttää ohi kävellessään ja kovaan ääneen kehui jotain tiettyä kuvaa tai sitten yleisesti. Olihan sentään kesä ja t-paita+shortsit kelit. Tämä on sinänsä uutta, Suomessa kyllä katsotaan, ehkä hymyillään ja joskus kehutaan ääneen. Mutta täällä - joka päivä!

Sama Lake Superior eiliseltä oli maisemissa myös tänään, toki tällä kertaa ei tullut uitua. Vedin tämän päivän aikana vähän ylös alas UP:ta ja Kitch-iti-kipistä ajelin lounaalle Munisingin kaupunkiin. Täällä kävin myös parissa Souvenier puodissa ja sitten suuntasin kylläisenä Miners Castle nimiselle näköalapaikalle. Järvi on Lake Superior mutta maisema ei tunnu mitenkään "järvimaisemalta" ja viimeistään tässä kohtaa tajusi ettei todella ole Suomessa enää! Hyvä se on 3,5vko reissun alkamisesta tämä tajuta. 

Näköala oli kaunis ja olin merkannut karttaan kohteita kuten Lovers Leap ja Battleship Rock, mutta niihin pitää vaellella parkkipaikalta pari tuntia suunta - ja totesin aika nopeasti ettei aikatauluni tule sopimaan tähän ollenkaan, eikä ihan hirveästi tehnyt mieli mennä vaeltaan tuntemattomaan metsään, vieraassa maassa, ilman kunnon varustautumista - saatika yksin! Turvallisuus ensin kuitenkin. Mutta jos olet alueella porukalla, ne voisi toimia kivoina kohteina. 

Kävin taas UPn keskiosassa koska piti löytää bensaa ja niitä ei oikein ollut aina saatavilla, mutta sitten piti alkaa päättää jo viimeisiä paikkoja. Olisi ollut hauska nähdä Kanada "vastarannalta" ja käydä jossain majakalla mutta matkalla oli vielä Tahquamenon Falls mikä kiinnosti vielä enemmän. Monesta eri putouksesta koostuva kokonaisuus on isoin Michiganin vesiputous "kollaasi" ja putous kuvissa on noin 15metrin korkuinen. Täällä oli ylä- sekä alaosuus missä pääsi katsomaan putouksia. Tapasin mukavia ihmisiä kun näin heillä olevan vaikeuksia mahtua yhteen selfieen, tarjouduin ottamaan heistä kuvan ja he tekivät saman. 

Aurinko on jo laskemassa kuvissa ja toi omaa kauneutta paikkaan ja päivään. Tämä oli paikka missä hetken vain nojasin kaiteeseen katsellen tuota kauneutta ja kuunnellen lorinaa. Tiesin että päivä alkoi olla pulkassa ja pian se jenkikesän pimeys tulisi. Kävin vielä syömässä Tahquamenon Fallsin parkkipaikan yhteydessä olevassa ravintolassa, sain siellä ladata kirjaimellisesti akkuja, tankata ja valmistautua seuraavaan osioon rauhakseen. 

Puhelimeni on 5-6 vuotta vanha mutta valikoin sen aikanaan hyvän kameran takia. Kamera on yhä lähes täydellinen mutta akku ei meinaa kestää ja vaatii latausta pitkin päivää, etenkin jos käytän puhelinta paljon. Reissussa kuitenkin kuuntelin ajot podcasteja, vaadin mapsia eikä latauspaikkoja ole ihan jokaisella kallionkukkulalla (edes jenkeissä) niin ravintolat oli oivia paikkoja ladata akkuja. Ensin tabletti, sitten puhelin ja vikaksi vielä vara-akku. Tällä kolmikolla menin koko reissun. Aina sama latausrinki myös kun saapui majoitukseen. Majoituksista tulee ihan oma postauksensa koska oli nekin aikamoisia helmiä.

Kun ajoin kohti tuota siltaa mikä jakaa Michiganin kahteen osaan aurinko oli laskemassa. Vieressäni puiden välistä näin mitä kauniimpia maisemia Lake Huronin puolella ja päätin että nyt en kiirehdi sillalle, pimeä tulee joten pysähdyn ekalle parkkipaikalle mihin saa pysähtyä. Pian tulikin majakka minkä edessä oli hiekkaranta. Kiiruhdin sinne, kuten oli moni muukin tehnyt ja hengasin hiekalla puolisen tuntia katsoen yhtä kauneimmista auringonlaskuista ikinä. Täällä myös kuvasin porukoille videon, missä laulan Haloo Helsingin kertsin, Maailman toisella puolen ja kuulemma itkut oli siitä kotona tullut. 

Päivä oli monella tapaa täydellinen, paljon luontoa ja tässä rannassa istuessa, katsellessa yhtä kauneimmista auringonlaskuista tunsin todella paljon iloa ja turvallisuutta siitä että olin juuri siellä, juuri nyt. Kun tietää että se pimeys tulee kuitenkin loppumatkalle, oli tärkeää nauttia näistä vikoista valoista. Sitten sillan yli ja Michiganin alaosuuteen.

Pimeässä suunnistellen saavuin taas uuteen majoitukseen. Jotenkin tuntui todella utopiselta olla täällä, ihan yksin, reissun päällä. Kyllä näissä reissuissa aina huomaa sen, miksi vanlife tai RV-life on aina kiinnostanut, tietty nomadius ja sellainen hetkellinen juurettomuus. On ajatuksena vapauttavaa. Onneksi sitä saa myös osissa, koska oma pesä kotona odottamassa maadottaa vielä enemmän<3

Majoitukseen, suihkuun, nukkumaan - avot. 

Pävän saldo: 443 km 11h 15min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

Tulevia tekstejä: 
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin


Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls