Haku

syyskuuta 26, 2021

Ensimmäinen sienimetsä

 

Kävin ystäväni kanssa Kurussa järjestetyn "Sienten kanssa sinuiksi" - kurssin. Ennen tätä kurssia, en ollut koskaan käynyt sienessä ja ehkä yhden käden sormin laskettavan määrän kertoja edes maistanut sieniä. Yleensä uskomattoman pettymyksen huokailevana kun tatteja on kehuttu maasta taivaisiin ja auralla täytettyjä sieniä kaupattu sanoin "sä rakastat auraa, tää maistuu vaan siltä" - ja limaset sienivedet suussa sylkenyt roskikseen. 

Miksi siis halusin päästä sienten kanssa sinuiksi?

Omavaraisen elämän haaveilu on varmaan yksi isoimmista lähtökohdista, että voisi kävellä luontoon ja löytää jotain suuhunpantavaa. Kasvisruokavaliolla myös sienet olisi oiva lisä ja ulkomailla ei kokisi sitä pettymystä kun vegeburgerin sisällä onkin pihvin sijaan sienen hattu. Puoliso rakastaa jo sieniä niin tässä olisi iloa yhdessäkin - ruokana ja harrastuksena. Oli mulla sellainen kutinakin että olin vain saanut huonon lähtökohdan koko kasville (aitotumaiselle epäkasville?) - miksei kellekkään tullut mieleen maistattaa jotain muuta sientä / kokata ilman sitä sieninestettä? Oltais voitu aikaistaa tää harrastus vuosikymmenellä. 

Äitini on kova sienestäjä mutta lähtee siihen aikaan metsään kun ite painelen nukkumaan eikä olla (ainakaan vielä) päästy jakamaan tätä harrastusta yhdessä. Maistoin kerran vanhassa työharkkapaikassani täytettyjä paprikoita koska se oli ainoa vegevaihtoehto ja sen sisässähän oli jotain tattipaloja. Se oli yksi parhaista ruoista koko vuonna ja jäi mieleeni. Aikaisemmin tänä vuonna tämä sama ystävä jonka kanssa kurssin kävimme näytti miten sienet kannattaa kokata - kuivalla pannulla kunnes kaikki nesteet on haihtunut pois. Toinen positiivinen kokemus ja uusi alku sienten kanssa.


Sienten kanssa sinuiksi - kurssi

LuontoLeenan järjestämällä Tredun kurssilla käytiin aluksi teoriaa sienistä, hiukan tunnisteltiin ja sit lähdettiin porukalla metsään. Siellä huomasin oppineeni tunnistamaan jo kourallisen sieniä kuten suppilovahvero, lampaankääpä, isohapero ja kantarelli. Näitä paljon tulikin koppaan ja myöhemmin loihdin ensimmäisen sienipiiraani! Suppikset ja kantarellit savujalotofun sekä fetan kanssa. Oli muuten todella hyvä sieniruoka vaikka itse sanonkin. 

LuontoLeenan kotisivuille pääset täältä: luontoleena.wordpress.com
Tredun kurssit: (Kurun jutuille valitse metätien toimipiste): tredu.fi/hae-opiskelemaan

Nyrkkisääntöinä, tatit eivät ole koskaan myrkyllisiä, mutta muutama pahanmakuinen löytyy. Rouskut täytyy ryöpätä eli ns keittää ja että älä kerää jos et tunnista. Sienilajeja on tuhansia, joten on helpompaa keskittyä etsimään niitä mitä tunnistat, kuin koittaa miettiä jokainen vastaantuleva sieni erikseen. 



Välineet

Mullahan ei mitään sienestysvälineitä ollut joten sellaiset piti hankkia. Kirppareilta ei löytynyt omaan hätään nopeasti lähentyvän kurssin kanssa mitään, mutta Partioaitan lahjakortilla (minkä sain viime vuonna joululahjaksi) pääsi ostamaan sieniveitsen. Käteen tarttui Laatupuikko.

Kaunis ja palkittu käsintehty kotimainen sieniveitsi valmistetaan aidoista luonnon materiaaleista. Veitsen terä on ruostumatonta ja karkaistua terästä, ja terä valmistetaan Suomessa. Kahva ekologisella puuvahalla oranssinkeltaiseksi värjättyä kotimaista koivua ja tuppi värjättyä OEKO-TEX–standardoitua luonnollista villahuopaa. Harja veitsen päässä on luonnonkuiduista. Arvoketjultaan ja materiaaleiltaan aidosti kotimainen sieniveitsi on laadukkaasti kaunis ja käytännöllinen, todellinen sieniveisten aatelinen. www.partioaitta.fi/laatupuukko


Sienikori oli toinen hankinta. Käsityö-yrittäjyyttä pääsimme tukemaan vierailemalla Korimiehen (/Koriset) hallissa ja valitsemaan pärekorit kotiin. Itselleni otin tumman sävyisen korin missä on reilusti tilaa tulevaisuutta ajatellen (välineet, vesipullo, marjoille oma osuus tms!). Ystäväni osti samasta paikasta sienikorin lisäksi puuhaloille koreja kaksi uuteen omakotitaloonsa. 

Koriset kotisivut ja verkkokauppa: https://www.koriset.info/
Ostin myös Suomalaisesta Kirjakaupasta sienikirja, sen kokoisen että pystyy hyvin olemaan korissa mukana. Tämän: suomalainen.com/products/sieniopas


Kurssin lopuksi joimme vielä nokipannukahvit ja kertasimme oppimaamme. Voitin arvonnasta valokuvakirja minkä aiheena on luonnonpelastus eli oikeaan osoitteeseen tuli. Saimme myös todistukset kurssistamme ja oli oikein mukava ilmapiiri. Tällä porukalla voisi sienestää useamminkin. 

Tunnen että tulin sienten kanssa sinuiksi ja odotankin jos pääsisi vielä tänä syksynä sienimetsälle. Jos ei, niin tiedän mitä teen ensi keväästä - syksyyn. 😎🍂

7 kommenttia:

  1. Mullakin riittää varmaan yhden käden sormet sienimetsäkokemuksille. Suppilovahveroita osattiin noukkia, kun ei muuta tunnista. Niin, sitten on se keltainen vahvero, jonka nimeä en nyt muista. Hyvän makuinen.

    Mulla kävi oliivien kanssa noin kuin sulle sienten. Joskus yläasteella biologian opettaja kertoi syöttävänsä meille sivistystä ja laittoi oliivipurkin luokassa kiertämään. Mulla ei ollut mitään tietoa oliiveista siihen aikaan. Tungin ison oliivin suuhun ja puraisin. Yääk, maku ja oliviin rakenne oli jotain älyttömän pahaa. Ei varmaan ollut ihan parhaita oliivejakaan, jota ope meille syötti. Meni varmaan parikymmentä vuotta kunnes opin syömään. Siis piti ihan pieninä paloina opetella. Halusin oppia sillä niitä oli aina siellä täällä tarjolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle oliivit maistuivat ensimmäisestä puraisusta kyllä :)

      Poista
    2. Hauska ajatella että oliivit oli se uus hauska juttu! Enpä kyllä itekkään kun vastaikää niitä alkanut testaamaan :P

      Poista
  2. Harmi, ettei Turun alueella kenellekään tullut mieleen järjestää samanlaisen kurssin. Meillä oli Paimiossa niin suuri takapiha, että siellä kasvoi ihan oikeita sieniäkin. Olisi kiva tietää, kelpasiko ne edes ruokaan. Suomessa kasvavista sienistä osaan erottaa vain kärpässienen �� https://viaperasperaadastra.com/2021/09/12/syksyssa-on-oma-lumonsa/

    Mukavia sienistyshetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Myrkyllisiä on ainakin enemmän kuin tarpeeksi :D

      Poista
  3. Kiitos vinkistä! Asun Ylöjärven rajalla Tampereella, joten voisin hyvinkin lähteä itse seuraavalle sienikurssille! Tunnistan karvarouskun, suppilovahveron, kärpässienen, kanttarellin ja siinäpä se sitten onkin :) Hyödyllinen postaus!

    VastaaPoista