Haku

toukokuuta 29, 2023

Varjoista - Nousemisen runokirja 06/2023

 

Nimi: Varjoista
Alaotsikko: Nousemisen runokirja
Aihe: Runokirja
Koko: A5 - ~120 sivua
Kirjoittanut: © Jonna Jowi Sihvonen
Julkaistaan: 2023 kesä
Alkuperäiset kotisivut: Jowisbooks - Varjoista

Esipuhe


Varjoista nousemisen runokirja ei ole pelkästään runokirja. Se on terapiaväline menetyksen käsittelyssä. Runot nousee menetyksen kriittisimmästä kohdasta, epätoivosta, synkkyydestä ja surusta kohti parantumista ja kestämistä. Keskivaiheilla on yhä käsittelyä ja mietintää tapahtuneesta ja jatkosta ilman menetettyä ystävää. Loppua kohden siirrymme hyväksyntään, kiitollisuuteen sekä elämän jatkumiseen ja voimaan. Kirja on kirjaimellisesti varjoista nousemisen kirja.

Runojen eri vaiheet auttaa eri vaiheissa suruprosessia, sekä liikuttaa meitä siitä eteenpäin. Runojen seassa on myös terapeutillisia kirjoituksia sekä tehtäviä mitkä auttaa menetyksestä ylitse pääsemisessä.

Suru.
Menetys.
Rakkaus.

Lemmikki ei (etenkään modernissa maailmassa) ole vain navettakissa joka hoitaa alueen hiiret tai tunteeton elukka tiedonpuutteen takia, vaan lemmikki on osa perhettä. Eläin tuntee, kokee, huomioi ja rakastaa sinua ehdoitta. Jokaisella eläimellä on oma persoona ja luonne minkä omistaja oppii tuntemaan. Kun menetät rakkaan lemmikkisi, menetät ystävän, toverin, perheenjäsenen.

Usein omistajina olemme se henkilö, joka saattaa lemmikin viimeiselle matkalle. Olemme mukana alusta loppuun saakka ja vaikka eläin on vain pieni osa elämäämme - me olemme heille koko elämä.

Ystävä.
Tuki.
Perhe.

Kirja on ensimmäinen laaja ja kattava taideteos markkinoilla. Se sisältää runoja niin suomeksi kuin englanniksi,, eri tunnekuohuista liittyen menetykseen.

Se ei keskity pelkästään epätoivon tunteisiin vaan auttaa sinut myös pääsemään surustasi yli ja hyväksymään menetyksen. Tästä on apua myös myöhemmin kun alamme menettämään myös läheisiä ihmisiä, yleensä lemmikit lähtee ekana joten on tärkeää osata käsitellä surun ja menetyksen tunteita jo lemmikkien kohdalla.

Viimeisiltä sivuilta löydät tyhjät kehykset muutaman runon kanssa, minkä päälle kirjan omistajana voit liimata tai teipata oman lemmikkinsä kuvan - näin sisällyttäen hänet suruprosessin viimeisiin hetkiin mukaan.

Terapia.
Käsittely.
Taide.

Jokaisella aukeamalla on eri artistien tekemiä taideteoksia, missä kaikissa on tärkeänä elementtinä "Hetki lemmikin kanssa". Kuvissa esiintyy ne hetket, mitkä tulemme aina muistamaan. Ne hetket mitä kaipaamme herkkinä hetkinä sekä ne muistot mitkä aika kultaa. Työt onkin tehty kirjaa varten. Artistit ovat tehneet työt näkyvyyttä vastaan "pro bono" meiningillä, sekä saavat oman kappaleen kustannuksitta.

Kirjassa näemme näillä näkymin yli 20 artistin kädenjälkeä. Meillä on vesiväritöitä, digitekniikkaa, maalauksia ja kaikkea mitkä tuo elon uudelleen joka aukeamalle.

Kuvittajat esiintymisjärjestyksessä


Maikki Ahvenainen @maikkiart
Roosa Lindevall
Jonna jowi Sihvonen @jowiwrites
Suvi Hynninen
Micaela Morero
Henna
Tuuli Luminen @kauheetuuli
Vili Ahlfors
Varpu Saari - FB Pupu & Karhu
Tuuni Turula - tuuniturula.fi
Säilä Turunen
Heli Palviainen
Katri Havukainen @havukart
Paju Lampila
Tanja Kähkönen metsalla.fi
Camilla Westerlund
Salla Vuorenmaa @syyssielu

Kesäkuu 2023 - Ennakkotilaus


Kirjan taitto tehdään 4.6 minkä jälkeen se lähtee kohti painotaloa. Eli kirjan ennakkotilaus on alkanut ja tämä onkin ainoa aika kun kirjan saa alennettuun hintaan 15,00€ kpl + postikulut! Tämän jälkeen hinta muuttuu sen ulosmyyntihintaan (17,00€) + postikulut. Nyt onkin siis aika miettiä montako kappaletta itselle, ystäville, jouluksi, lahjaksi, kuka läheiseni omistaa rakkaita karvalapsia, kuka hyötyy tästä teoksesta?
Kuka saa tukea ja turvaa tästä?
Kuka arvostaa runoutta? Jne!

Ennakkotilausaika ei kestä kuin muutaman viikon joten mieti määräsi ja ota minuun yhteyttä joko somessa (jowiwrites, jowisfreelife, jowibarina) tai laittamalla sähköpostia jonna.jowi.sihvonen@gmail.com. Monta kirjaa samoilla posteilla!

Ihania yksityiskohtia tästä kirjasta. Runoja löytyy niin suomeksi kuin englanniksi! Eli runojen maailma on kaksikielinen. Jotkut asiat ja sanat toimii paremmin ja "runollisemmin" englanniksi kun taas jotkut sanat tippuvat hyvin suusta vain suomeksi. Tämän vuoksi löydät runoutta molemmilla kielillä kirjasta. ​

Mukana on myös kaksi sponsoria, ketkä osallistuvat lemmikin menettämisen aiheeseen omalla tarinallaan, miten- ja missä muistat lemmikkiäsi? Heidän osuudet löydät kirjan loppuosasta, missä on myös tyhjiä sivuja sinun omien lemmikkien kuvia varten. Sisällytä heidät osaksi suruprosessiasi.

Kuvittajat todella antoiat sielun runoilleni ja olen heidän pro bono työlle ikuisesti kiitollinen. Kuvituksen suhteen annoin teeman mutta työt ovat täysin heidän oman kädenjälkensä ja mielikuvituksenta tuotetta. Halusin myös edetä kuvittajien ehdoilla, mikä on yksi tekijä kirjan pitkän teon takana. Kirjaahan aloitin kirjoittamaan jo vuonna 2016, kun lemmikkini kuoli pitkän sairastelun jälkeen syliini. Kuvittajia kirjaan osallistui 17 eri henkistä ihmistä - Kiitos heille.

Ennakkotilausten jälkeen kirjaa saattaa tulla myös arvontoina alkuperäisten kuvitusten kanssa esiin eli kannattaa pitää silmät ja korvat tarkkana ja seurata somessa!

toukokuuta 22, 2023

Miten lopetin tupakan 6 vuotta sitten?

 Lue ensimmäinen aiheeni: Quit smoking (english) 2017


Aloitin tupakoinnin kun olin 15 vuotias. Olin ylä-asteen kahdeksannella luokalla ja kuten moni ikäiseni, se tuli mukaan ensin ryyppytupakointina ja sitten se tapa jäikin päälle. Olin myös totaali ketjupolttaja, en koskaan sen yhdeksän vuoden aikana edes yrittänyt lopettaa ja aina kuuntelin ystävien lopetusaikeita miettien että nähdään taas pian tupakan äärellä - koska tupakkahan oli parasta mitä oli. 

Mä todella tykkäsin tupakoinnista. Aina kun pääsi jostain ulos, sytytti tupakan. Aina bussia odotellessa, poltti tupakan. Heräsit aamulla, tupakka. Sait taidetyön valmiiksi, tupakka. Katsoit leffan loppuun, tupakka. Se oli tapa myöskin keskeyttää yksi tekeminen ennenkuin aloitti toisen. Se oli vitutukseen hyvä, mutta toki juhlaankin. Tai jos piti valmistautua johonkin, odottaa jotakuta tai no, ihan muutenkin vain. En halunnut siitä eroon. 

Lapsuudessa

Olen sinänsä ollut hyvin klassinen tupakoitsija, koska vanhempani polttavat. He polttivat jo silloin kun olin nuori joten tupakka oli "osa elämää" tavalla tai toisella. Autoissa ei poltettu mutta sen haistoi että niissä oli poltettu ja myöskin sen tavan näki vanhemmilta, missä eri tilanteissa tupakalle mentiin ja miten osa arkea se oli. Olin joskus hyvinkin päihdevastainen lapsi ja tein jopa vanhemmille lahjaksi vihon, mihin olin kerännyt kymmeniä tupakka-askin varoitustekstejä motivaatioksi heille lopettaa. Tuloksetta valitettavasti. Vaikkei kotona annettu ikinä lupaa polttaa, se kiellettiin eikä kukaan tunkenut röökiä suuhuni, kyllä ympäristö vaikuttaa siihen miten kasvamme. Jos vertaa mahdollisuuksia tupakointiin ihmisellä kenen elämässä moni tupakoi vs lapsen kenen elämässä kukaan ei polta. Ei tämä lapsi silloin oikein tiedä tupakasta.. mitään. 

Toki sittenkun teininä tupakoin itse, se olikin vain hienoa että porukat poltti, kun pystyi joskus pöllimään sen aamukessun ilman että vanhemmat huomaa. Paitsi jos ottikin pari ja veli perässä ottamassa kourallisen. Jäätiinhän siitä kiinni myös ja huutia tuli. Do as I say, not as I do.

Ensimmäisen kerran olin päivän tupakoimatta 18-vuotiaana kun vahingossa nukuin 26 tuntia ja missasin päivän. 


Vuonna 2013 muutin Tampereelta Kauhajoelle ja lopetin juomisen. Elämänmuutos teki itselle hyvää ja olenkin siitä puhunut aikaisemmin aiheissa Nyt puhutaan kiloista sekä Alkoholisti, absolutisti, mikä lie. Kuitenkin, vaikka hippipuoleni pääsi kukoistamaan, omat arvot vakavoitumaan ja moni "paha tapa" jäi pois, tupakka pysyi. Jossain vaiheessa se tuntui itselle todella ristiriitaiselta esim. rakastaa luontoa ja sen puhtautta, mutta tupakoida. Kuitenkin henkinen ja fyysinen koukku oli voimakkaampi, sekä myös pelko lopettamisen vaikeudesta. 

Muistan kun jouduin Seinäjoella sairaalaan pahan mononukleoosin takia. Tauti on pahin sairaus   mitä ikinä olen kokenut. Tiedän sen olevan yksilöllistä, jotkut tuskin tuntee sitä ja jotkut joutuu kolmeksi päiväksi sairaalaan, kuten minä. Vaikka en pystynyt puhumaan ja vain juuri ja juuri hengittämään - silti ennen sairaalan ovia hiisasin viimeistä tupakkaa koska tiesin etteivät he päästä minua ulos. 

Sairaalareissu kesti kolme päivää ilman ulkoilua, eli tämä oli toinen kerta tuon 9 vuoden aikana kun olin päivän polttamatta. Muita ei ollutkaan. Tämä ehkä kertoo siitä, että todella olin koukussa tupakointiin. Minulla oli myös paljon ystäviä jotka tuntuivat tupakoivan lähinnä seurassani tai ainakin lisääntyneesti silloin. Ei kovin hyvä vaikutus siis.



Meni muutama vuosi keksien syitä sille, miksi en voi lopettaa tupakointia vaikka tunsin sitä kohtaan ristiriitoja. "En voi lopettaa kun sit lihon", "Oon lopettanu kaikki muut niin kylmä tupakan pidän" jne. Vaadittiin parisuhde, että oikea motivaatio löytyi. Puolisoni ei tupakoinut kun tapasimme, mutta aloitti uudelleen koska minä poltin. Kävi kuitenkin ilmi ettei nikotiini todella sopinut hänelle ja hän päätti lopettaa. Nyt olin siis tilanteessa missä puolison pitää lopettaa, aionko itse jatkaa siinä vieressä, tehden sen hänelle haastavaksi vai lopetanko vihdoin tekosyiden viljelyn ja samalla tupakan? Tottakai lopetin tupakan. Mutta miten?

Sähkörööki

Oli syksy 2017 ja hankimme sähkötupakat itsellemme Finvapesta. Kun teki mieli tupakkaa, menimme sähkötupakalle. Aluksi noin 50% kerroista oli oikeaakin tupakkaa koska eihän se ihan sama ole. Kuitenkin sähkötupakan nikotiini piti fyysisen koukun kun tapa muuttui. Viikon päästä nikotiinia alettiin kanssa tiputtaan pikkuhiljaa ja koska kelit kylmeni, teki mieli vähemmän mennä ulos jolloin tupakointi väheni. 

Jos astuin ulos bussista, mietin että yleensä nyt polttaisin, joten nyt vapotin. Tapa muuttui ja nikotiinikoukku väheni, pian ei tehnyt mieli ottaa edes sähköröökiä esille ja näin tupakointi loppui 9vuoden jälkeen yllättävän helposti ja siihen se myös jäi. Puoliso voi polttaa esim viihteellä mutta itse tiedän että lankeisin samantien vanhoihin tapoihin, joten tupakka on jäädäkseen. 


Azei - Askilaukku

Opiskelijabudjetti aikana tein niin, että kotona poltin sätkiä ja kun olin muualla oli tehdastupakkaa. Näin säästi muutaman lantin. Askeja ja toppia tuli kerättyä välillä sivuun ja askartelin silloin kaksi asiaa noista askeista. Toinen oli tupakka-askeista tehty kori missä pidin kaikki käärintäkamani. Tästä ei taida olla mitään kuvaa eikä se ole olemassakaan enää. Toinen oli tämä pähee askilaukku minkä saatoin ottaa baariin tai juhliin bilelaukuksi.

Yksinkertaisesti tein kaksi liuskaa askeja mitkä päällystin ja yhdistin toisiinsa kontaktimuovilla, sitten lisäsin topasta "haitarin" molempiin reuniin ja vielä kansi. Kiinnitys-systeemi on tehty rautalangalla ja hihna jokin lankahässäkkä. Tätä en ole heittänyt pois ihan siksi että se on pirun hieno, vaikken sitä ikinä käyttäisi enää :D Ehkä.. Ainakin voi ihastella vanhoja vihreitä Smartteja kyljessä.





toukokuuta 14, 2023

Vrbnik ja maailman kapein katu


Kesäisellä Kroatian matkallamme pysähdyimme Krk:n rantojen jälkeen vielä muutaman tunnin päiväreissulle Vrbnikkiin - joka on perustettu keskiajalla. Sen historia ja vanhat rakennukset näkyvät kaikessa sen ympärillä. Kaupungin pieni koko ja vain noin tuhannen ihmisen asutus luo todella kauniin päiväreissun kuljettavaksi. 



Jätimme auton "public parking space" alueelle ja kolikoilla saimme kaksi tuntia kävelyaikaa. Suosittelisin heti alkuun ottamaan 3 tai jopa 4 tuntia kiekkoon koska meille tuo aika oli vähän tiukka ja sen pelasti vain se että ruoka saapui ravintolassa mihin päädyimme- seitsemässä minuutissa. Tästä kuljimme Supec tien suuntaan ja saavuimme Zgribnica Beach - rannalle missä pulahdin uimaan. Vesi oli jotenkin lämpimämpää täällä kuin Krk:n saarella, mutta uinti jäi lyhyeen energiavajeen takia. Tässä vaiheessa olimme matkanneet jo viikon Itävallasta saakka ja edellinen alkoholin täytteinen yö oli menty ihan muutaman tunnin unilla. 

Lue myös: Pieni kaupunki Kočevje, Vanha ja historiallinen Wien


Rannalta nousimme ylös maisemapaikkoja kohti ja siitä ns vanhaa kaupunkia kiertämään. Sieltä löydät maailman kapeimman kadun, tai ainakin yksi kapeimmista. Tien nimi on Klančić ja sen leveys on huimat 43cm. Ruokailu kannattaakin jättää nautittavaksi vasta tämän nähtävyyden jälkeen. Maailmaennätyskirjojen mukaan Saksassa on vielä kapeampi tie (40cm) joten sinne sitten seuraavaksi eikös niin.

 


Riippuen siitä koska matkustat Kroatiaan, kannattaa ottaa huomioon raha. Sinne on tulossa/asettumassa eurot joten periaatteessa siellä hyväksytään eurot käteisenä, mutta koska tämä käytäntö ei ole täysin muuttunut vielä on joidenkin kauppojen vaikea hyväksyä euroja koska saavat ne lunastettua käyttöön vasta jonkun ajan kuluttua. Kuitenkin, mitä isompi on ostoksesi hinta sen helpommin saat käyttää eurojasi - as its hyödyllisempää myös heille. Sekä toki jos tätä postausta lukiessa on aikaa meidän 2022 kesästä jo kulunut tarpeeksi, saat varmasti eurosi käyttää heti.


Ostan aina postikortteja kun matkustan joista lähetän äidilleni yhden, valikoiduille ystäville ja perheelle omat sekä yhden itselleni kotiin, minkä sitten asetan teipillä matkakirjan takakanteen reissun jälkeen.


Tiesimme että aika alkaa käymään vähiin ennenkö mittarista loppuu aika, emmekä halunneet reissulle toista sakkoa niin päätimme kiiruhtaa ruokapaikkaa kohti. Postikortit oli vielä hakematta koska Krk:n rantojen puodeissa ei niitä myyty joten pysähdyimme matkalla jollekkin puodille keskellä vanhoja rakennuksia korttia ostamaan. Oli varmaan nopein kauppa koskaan, kysyin montako korttia eurolla (vai kahdella) saa, vastaus oli kaksi, nappasin rekistä kaksi korttia ja annoin kolikon miehelle. Pääsimme minuuttia myöhemmin syömään ja nyt oli kortitkin mukana.



Olimme nääntymässä nälkään kun pääsimme ravintolaan ja tilasimme kaikki omat pizzat sekä kaksi salaattia jaettavaksi. Oli onnemme että ruoat tuli alle kymmenessä minuutissa ja taisimme syödä samaan tahtiin koska emme myöhästyneet autolle pääsystäkään. Kaikki poltti selkänsä reissussa Kroatian puolella ja lähdimme onnellisten muistojen kera takaisin kohti Sloveniaa ja siitä Itävaltaa.

Olen todella iloinen siitä että ystävämme Tea vei meitä pitkin maita näkemään paikkoja mistä emme ehkä olisi muutoin edes kuulleet tai osanneet haluta käydä siellä. Muistoja tuli niin paljon että tuntuu että vieläkin prosessoin niitä. Vrbnik jäi kuitenkin viimeiseksi tämän reissukokonaisuuen kohteeksi mutta paluumatka se vasta oma reissunsa olikin. Draamaa, unenpuutetta, vararikkoa ja jännitettä ei puuttunut. Siitä tuleekin oma postaus samalla kun kokoan koko roadtripin yhdeksi julkaisuksi - helpottaa myös muita matkaajia jotka suunnitelee jotain samantyyppistä läpiajoa!



Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa