Haku

maaliskuuta 31, 2022

Sähköpotkulauta on positiivinen lisä kaupunkiin!


Luitko taas uutisen sähköpotkulaudoista?


Media muokkaa sitä miten katsomme maailmaa ja jos jokainen sähköpotkulautoihin tai "scootteihin" liittyvä uutinen on negatiivisen sävyinen, yliajo tai kolari niin se muuttaa mielikuvaamme kyseisestä laitteesta. Mutta mistä ei uutisoida? Siitä että niitä käytetään turvallisesti joka ikinen päivä. 

Olen ajanut tiereillä ja voilla siitä asti kun ne Tampereelle rantautuivat. En ole koskaan ollut kolarissa enkä ole koskaan niillä kaatunut. Käytän niitä joka päivä kun liikun pidempiä matkoja esim. keskustaan, kaverille tai kesäisin rannalle ja harrastuksiin. Toki en talvisin.

Limellä pääsee Kaupinojan rantaan uimaan jos ei kävely paikalle hotsita. Tierillä pääsee suoraan kaupin reittien alkuun ja voilla nopeasti keskutaan pyöräteitä pitkin. Jätän aina potkulaudat järkevästi tien sivuun, pois jaloista tai kulkureiteiltä. Kuten pitäisikin. 

Vaikka näitä käytän todella paljon arjessani, ymmärrän myös sen ärsytys puolen. Moni jättää niitä lojumaan tai tuuli kaataa domino-efektillä suoran rivin scootteja mikä näyttää ikävältä katukuvassa. Tietyt asiat myös keräävät näitä lautoja, kuten yliopistojen eteen ennen luentojen alkua tai esim juna-aseman sisäänkäynti - ei nättiä eikä kätevää muun liikkumisen kannalta.


Näitä myös rikotaan aika paljon, mikä tekee ajokokemuksesta epämukavan. Joskus ei toimi jarrut, joskus tierin vilkku on koko ajan päällä tai vauhti ei kiihdy siihen maksimiin mihin sen pitäisi. Joskus kun on kiire niitä ei ole missään saatavilla (kaikki on yliopistoilla ja amkilla) ja joskus kun mietit että haluat kävellä ja saada hyötyliikuntaa - huutaa ne heti pihassa nimeäsi. 

Väitän silti, että skuutit jopa lisäävät liikuntaa. Itse rakastan käydä uimassa kesäisin parin päivän välein ja joskus on sen verran poikki että uimaan haluisi, mutta ei kävellä tuota parinkymmenen minuutin matkaa läpi Taysin saastehelvetin kuumalla asvaltilla - mutta jos voin hurahtaa sinne skuutilla nautin uimisesta ja kesästä pari tuntia hyvällä omalla tunnolla. Se on usein joko tai - ja näin se skuutti vei minut liikkumaan. 

Ymmärrän ärsyyntymisen potkulautoihin jos oma kokemus on "se tyyppi" joka ajoi melkein päin tai ylemmän kuvan mukaiset ronkkiot skuutteja. Jos kokemus on keskellä tietä makaava vilkkuva kapistus ja väkivalloin kohdellut laitteet jotka paistaa järven pohjasta. Suututtaahan se. Kuitenkin yleistäminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä, ihan minkä asian kanssa tahansa ja haluan muistuttaa tästä myös sähköpotkulautoihin liittyvissä ajatuksissa. 

Ei kaikki ajajat ole kusipäitä. Itse olen niitä kuskeja jotka odottaa kävelijän takana kunnes pääsee ohittamaan, käytän pyöräteitä, parkeeraan sivuun ja nostelen lautoja jos näen että ne on kaatuneet maastossa. Ja minunlaisia on monia - uskallan jopa väittää että suurinosa. Ongelmia kuitenkin tulee, joten mitä tehdä?

Miten muuttaa systeemiä?


Koska ihmiset on kuitenki ihmisiä, pitäisi kaikkien muistaa pari nyrkkisääntöä. Ensimmäinen olisi se, että älä kokeile näitä ekaa kertaa kännissä - mikään uusi kokemus kännissä ei yleensä ole kovin sujuva. Ymmärrän tilanteen, löydät itsesi humalassa keskustassa ilman kyytiä eikä taksi hotsita jos vaikka laatta sattuisi lentämään. Näet tierin minkä saat helposti puhelimella auki ja kotiin voisit hurahtaa muutamissa minuuteissa. Sitten se laite otetaan ekan kerran käyttöön kännissä, kaadutaan pahasti ja skuuttien nimi taas tahraantuu vaikka tässä oli selkeästi ongelma alkoholilla - ei laitteella. 

Skuutti kiihdyttää ja jarruttaa nopeasti eikä humalassa se ensikaasutus ole aina hellintä, mikä aiheuttaa helposti sen että se "lähtee käsistä". Myöskin hallittavuuden kanssa voi olla ongelmia. Moni yrittää mutkassa kääntyessään kääntää ohjaustankoa rajusti, kun skuutteja pitäisi ohjata kääntymään lähinnä painon vaihtamisella puolelta toiselle. Käännät rajusti ohjasutankoa ja rengas kääntyy poikittain = kaadut.

Potkulautoihin on tullut alkolukot mutta ainakin omalla kokemuksella sen läpäisee vaikka vähän humalassakin olisi. Parempi ratkaisu olisi laittaa ensikertalais-tili kaikille uusille käyttäjille. Tällöin esim ensimmäiset ajetut 10 minuuttia olisi puolet hitaammalla vauhdilla, antaen käyttäjälle mahdollisuuden totutella uuteen laitteeseen. 

Potkulautayhtiöt voisi tehdä myös katukuvakannustimen, missä otat ensin kuvan kaatuneista skuuteista, korjaat ne tien sivuun ja otat uuden kuvan ja tätä työtä vasten saat esim yhden kreditin/minuutin ajoaikaa tms. Tehdä skuuteista yhteisöllinen juttu, kun ovat elämäämme kerta tulleet. Tällei myös niistä voi nauttia (tai ainakin olla vihaamatta) myös ne ketkä niillä ei paljon aja.


Skuutit ovat tulleet (toivottavasti) jäädäkseen ja on hyvä koittaa ottaa avoimin mielen vastaan muutosta. Hyväksyä tämä laite joka tuskin vaikuttaa elämääsi lähes ollenkaan, mutta voi olla pelinmuuttaja jollekin toiselle. Miksi kokea negatiivisuutta asiasta, minkä hyvät puolet ovat kymmenkertaiset huonoihin nähtynä? Etenkin ihmetyttää ihmiset jotka eivät niitä edes käytä, ärtyvät - kuten homoliittoa vastustavat heterot "ei se mitenkään mun elämään vaikuta mutta olempa vaan vihainen ja vastaan silti, pyh!". Antaa olla ja syleilee tätä hienoa maailmaa missä vaihtoehtoja on jokaiselle ihmiselle, kaikki kun eivät halua käyttää samoja kulkemistapoja kuin juuri sinä. 

Hyötyliikunnan vähentymistä usein kirotaan, miten nuoret lihoo ja menettää kävelykykynsä kun vaan huristavat potkulaudoilla joka paikkaan. Ensinnäkin, jos nuorten lihoaminen kiinnostaa niin sen juurisyyt on jossain muualla kuin skuuteissa, ihan yhtälailla ne siellä auton ratissa "välttää liikuntaa" ja olisi hyvä ymmärtää globaali ylipaino-ongelma yleisesti, eikä dumpata tätä vihaa uutta keksintöä kohtaan, kun ylipainohan ei mikään uusi ilmiö ole. Lukuvinkki: Nyt puhutaan kiloista



Sähköpotkulautojen eettisyys


Tämä on myös tärkeä asia. Skuutteja valmistetaan nopeaa tahtia ja mainos slogan kuuluukin että ovat ilmastoystävällinen vaihtoehto. Sinällään tämä on totta, koska eivät kuluta bensaa vaan niissä on akut mitkä ladataan. Kuitenkin valmistusprosessi ja skuutin elinkaari on tarkastelunarvoinen asia. Eetti ry keräsi talvella kassaa tämän asian tutkimiseen ja seurasin heidän tietoja tarkasti. 


Vielä ei ole tullut uusia tutkimuksia asiasta, mutta voit lukea lisää täältä: Eetti selvittää sähköpotkulautojen vastuullisuutta. Toivoisin todella kuluttajana että saisimme lisää läpinäkyvyyttä näiden kolmen Suomessa esiintyvän merkin valmistusprosesseihin sekä myös sen, mitä tapahtuu rikotuille skuuteille. Tämä auttaisi meitä tekemään oikeasti hyviä päätöksiä ja mahdollisesti lisätä tukea tälle kulkutavalle.


Käyttökokemus


Potkulautoja on Suomessa kolme eri merkkiä vuokraamassa: Tier, Voi sekä Lime. Minulla on nämä kaikki kolme appia ja käytän näitä kaikkia kolmea lautaa. Halusin jakaa oman arviointini käyttökokemuksesta jokaisen kanssa. 

Voi - 5/5

Kuten ehkä kuvasarjasta voisi päätellä, Voi on oma lempparini. Se on kevyt, ketterä ja mukava nopeudellaan. Sitä on sujuva ajaa ja hallita eikä käännökset tai mäen tee pahaa vaikka olisi painava reppukin selässä. Voi-jäsenyys paranee mitä enemmän sitä käyttää (kuten kai kaikissa apeissa) joten hintakin on parhailla käyttökausilla aika hyvä. Voissa on keskijalka ja enemmän tilaa jaloille laudassa.

Suosionsa vuoksi kuitenkin ne on usein rikottu (jarrut, ohjaus jne) ja niitä ei ruuhkaisiin aikoihin oikein ole saatavilla. Käyttöönotto on aina ripeää ja lähes ongelmatonta.

Tier - 4/5

Tokana tuleekin sitten Tier, se oli aluksi oma lempparini koska oli silloin vielä ketterä ja mukava ajella. Nykyään se on aika massiivinen laite, millä jotkut on sanonut kokevansa enemmän ajoturvallisuuden tunnetta ja tasaisuutta. Itsellä kokemus on että jokainen möykky tuntuu kaksinkerroin ja sen kanssa on hankala mennä käännöksiin. Ajokokemus ei ole mieluisin mutta kyllä sen ottaa jos Voi:ta ei ole saatavilla. Tierissä on keskijalka ja vilkut jotka joskus toimii.

Ennen sen vahvuus oli ajoreitin laajuus, mutta nykyään Voilla pääsee yhtä pitkälle, ellei jopa pidemmälle kuin Tierillä. Tierin kanssa on myös jokus ongelmia ja hitautta käyttöönottaessa.

Lime - 2/5

Tämä onkin sitten se vähemmän suosittu laite. Sen ohjaustanko on todella korkealla, mikä tekee sen että jos on reppu selässä niin hartiat menee jumiin. Pitkille ihmisille varmasti mukavampi kuin Voi tai Tier. Tässä ei myöskään ole keskijalkaa ja kaasu lähtee toimimaan hiukan jäljessä, tehden ajosta aika nykivää ja pomppuisaa. Se ei myöskään jaksa mäkiä, vaan vaatii lisäpotkuja jalka avituksella.

Limen hyvä puoli on se, että sillä pääsee Kaupinojan rantaan, alas asti. Tämä on mun rantaskuutti. 

maaliskuuta 26, 2022

Saako enää laihduttaa?

Haluan heti aloittaa sanomalla, miten hienoa on että elämme maailmassa missä on ihanaa että kaikki saavat olla sitä kehoa kuin haluavat, itseä opetellaan arvostamaan missä kehossa vain, kehopositiivuus on noussut tagiksi ja fatsheimaus ikäviin piirteiisiin ihmisessä. Se on vain myös - harmillisesti tehnyt laihduttamisesta täyden tabun. 

Ylipainon pois tiputtaminen on nykyaikana melkein synti ja tarkoittaa automaattisesti sitä, ettet pidä itsestäsi. Tämä on se varjopuoli mikä on tullut kehopositiivisuus-aallon mukana. Saako enää laihduttaa?

2013 - 2021

Jos olet ylipainoisessa kehossa, on sinulla faktana erilaisia terveysriskejä kuten nivelten isompi rasittuminen, diabetesriski, uniapnea, nivelrikko, lapsettomuus, kohonnut verenpaine, ihon venyminen, alempi eliniän odote ja mahdollisesti ruokailuun liittyvistä ongelmista sydän- ja verisuonitauti riskejä. On täysin ok, jos et halua pitää terveyttäsi riskissä. On myös täysin ok, jos sinulle terveysriskit eivät ole suuri ongelma tai vältyt niiltä isolta osin. Kaikkia ei kiinnosta terveys yhtä paljoa kuin esim täysillä eläminen ja hetkestä nauttiminen (=not kalorien laskeminen). Itsellä on ylipainoa mutta kaikki arvoni verikokeissa on aina huippuluokkaa (paitsi anemia mikä ei liity ylipainoon: Koko elämän anemia ja rautainfuusio) - koska en kuitenkaan elä huonolla ruoalla enkä täten ole riskissä monissa niissä asioissa missä monet ylipainoiset ovat. Joskus olin myös ylipainoinen todella surkealla ruokavaliolla milloin oli myös varmasti riskiä juurikin sydän- ja verisuoni asioissa.

Maailmassa on myös tilanteita ja ihmisiä joiden on lähes mahdoton tiputtaa painoa, tai muut tekijät elämässä pitävät painoa yllä eikä heille olisi mitenkään optimaalista koko ajan tähdätä johonkin saavuttamattomissa olevaan painoon ja elää kituutellen vaan nimenomaan hyväksyä oma tilanne ja nauttia elämästä täysin rinnoin. Ymmärrän kehopositiivisuuden pointin, mutta haluankin puhua tästä varjopuolesta. Ylipainoakaan ei edes halutessaan tiputeta pois yhdessä yössä, joskus vasta yhdessä vuosikymmenessä ja onkin elintärkeää rakastaa itseään myös matkalla siihen terveempään kehoon mitä havittelee. 

Kuitenkin kun olemme lisänneet hyväksyntää sille ettei ihmisten tarvitse laihduttaa, olemme lisänneet skismaa heille jotka haluavat ja tällä tavoin jatkaneet fatsheimausta vielä entisestään. 

Ylipainossa puhutaan kuitenkin fyysisen terveyden ongelmista, mielenterveysongelmista sekä jaksamiseen liittyvistä asioista. Jos tavoitteissasi on olla hyvä kuntoinen ja hyvinvoiva ihminen, on täysin ok haluta tiputtaa painoa jotta pääset pois terveysriskeistä ja sellaiseen kehoon mikä mukautuu hyvin liikkuvaan elämään. Ettei esim tarivtse kantaa vaelluksilla 20 ekstrakiloa mukana. Tästäkin pitäisi saada puhua, koska muuten lisäisimme vain skismaa ylipainoisten kesken jotka haluavat terveempään kehoon. Siinä ei ole mitään väärää.

Jos joku haluaa pudottaa painoa, sitä ei pitäisi joutua perustelemaan tai pitämään alkuspiikkejä siitä että "ei siis kaikkien tarvitse eikä edes vaikka olisi minun kokoiseni tarkoita että pitäisi mutta itse koen että minun ehkä pitäisi" - koska paino on useille jo itsessään vaikea aihe eikä ansaitse päälleen vielä uutta kasaa häpeää ja selittelyä, toki niin voi tehdä jos ei koe siitä ongelmaa. 

2012

Minulle on aivan sama haluaako joku normaalipainoinen tiputtaa sen kaksi kiloa jotta housut istuu paremmin tai se todella ylipainoinen puolet painostaan jotta pääsisi joskus tavoitteisiinsa. Laihduttaa saa, mieluiten ilman pikadiettejä (koska ne ei toimi & ovat rasite keholle), terveellisesti, päämäärätietoisesti ja itseään arvostavasti. Enemmänkin meidän tapa miettiä laihduttamista on se minkä pitäisi muuttua siitä että sinun täytyy, siihen että itse haluat. Samanlainen itsetutkiskelun paikka kuitenkin kuin Täyteaineet ja itsensä ehostaminen aiheessa, tuleeko se päätös sinulta vai ympärilläsi piilevistä paineista, odotuksista ja kulttuurista? En itse usko että BMI on paras mittari mitata kehon tilaa saatika että sitä käytettäisiin aina oiken (esim. ala-asteella kasvaville lapsille kertominen että hei oot ylipainoinen aiheuttaa enemmän hallaa kuin mitään hyötyä) mutta se on ihan oma aiheensa.

Jotain mitä kannattaa miettiä kun puhuu ja kuuntelee ihmisten puhuvan kehopositiivisuudesta ja laihduttamisesta. Olemmeko niin avoinmielisiä kuin kuvittelemme vai ainoastaan niistä asioista mitkä sopivat siihen narratiiviin mitä kerromme?

maaliskuuta 20, 2022

Ero ei ole epäonnistuminen

Parisuhdeaiheita on tullut ulos blogissani jo muutama ja ne ovat aina olleet kovin suosittuja. Olen myös törmännyt uudelleenjakoihin mikä aina lämmittää sydäntä & toivonkin että niistä olisi joillekkin apua tai iloa. Aikaisempia aiheita pääset lukemaan klikkailemalla: Miten löydän elämänkumppanin?, Mistä rakentuu terve parisuhde?, Mikä ei ole oikein parisuhteessa, Yksinolo on tärkeää ja Aikuisuuden suurin huijaus. Olen lukenut lähiaikoina todella paljon kirjoja jotka kertovat henkisestä ja fyysisestä väkivallasta parisuhteissa (voit lukea kirja-arviot näistä "Mikä ei ole oikein parisuhteessa" kirjoituksesta) ja keskeinen teema uhreilla on ollut se, että ero on nähty epäonnistumisena.


Mikä saa ihmiset jäämään huonoihin suhteisiin? 


Useiden eri lähteiden mukaan moni saattaa ignoorata alkusuhteen punaisena liehuvat liput sen takia, koska ovat juuri epäonnistuneet pitkässä parisuhteessa, eivätkä halua epäonnistua heti uudelleen. He saattavat jäädä huonoihin suhteisiin koska pelkäävät epäonnistumista ja täten selitellä monet asiat sillä että kyllä ne asiat korjaantuu. Punaiset liput vähätellään ja laitetaan erilaisten asioiden piikkiin siinä toivossa että ne vain menisivät pois.

Voin kuvitella tilanteen missä olet juuri eronnut puolisostasi monen vuoden jälkeen, jotkut vähän ihmettelevät eroa koska olitte se "täydellinen pari" ja koet sosiaalista häpeää (mikä on turhaa mutta miten yhteiskunnassamme toimitaan) ja tapaat jonkun uuden. Koet että se on saatava toimimaan niin kaikki ymmärtää aikaisemman erosi. Ero onkin nyt hyvä asia koska sen avulla löysit tämän oikeasti hyvän suhteen. Ja kun väkivalta, rajoittaminen ja henkinen painostus alkaakin, koet ettet voi epäonnistua uudestaan ja peität väkivallan.

Tulee mieleen Ross Frendeissä, joka ei mitätöinyt kännissä tehtyä avioliittoa ystävänsä kanssa, koska ei halunnut olla kolmesti eronnut. Ero, liitetään epäonnistumiseen. Ehkä sen juuret tulee vanhasta ajasta, missä mentiin naimisiin ekan pojan kanssa kenen kanssa tunsi mitään, tehtiin lapset, työskenneltiin tehtaissa ja pysyttiin yhdessä vanhaan ikään saakka. Ne naiset jotka miehensä jätti sai kauhistuksen reaktioita ja olivat marttakerhon juorun kohde "kuulitko jo Heidistä? Sekin nyt sit erosi siitä miehestä. Ei saanut kestämään". Tai jos olit eronnut ja vielä vanhana yksin olit "hullu kissanainen" tai se tarkoitti että sinussa on jotain vikaa.

Sosiaalinen paine ja häpeä saa ihmiset nielemään paljon kuraa vain sen vuoksi, ettei suhde olisi "epäonnistunut". 


Että olemme varmasti tehneet ja antaneet kaikkemme parisuhteelle, eikä kukaan voisi syyttää sinua helposti jättäväksi. Ettet saisi toksisesta suhteesta lähtemisestä vielä päälle syyllistystä siitä, että miten se Martti-Petteri nyt jätettiin yksin. Ero, ei ole syyllistämisen paikka.


Tykkään kuitenkin enemmän Himymin Barneyn ja Robinin ajattelusta. Kun he erosivat, olivat heidän ystävät surullisia tästä epäonnistuneesta avioliitosta, mihin he vastasitvat että ei se ollut epäonnistunut liitto, vaan todella onnistunut liitto mikä sattui kestämään vain muutaman vuoden. 

Ja kun mietitään taas sitä vanhaa aikaa, miksi se on nostettu jalustalle? Moni eläkeläinen on antanut ilmi eliniän pituisia väkivallan kokemuksia, parisuhteet missä ei ole ollut mitään yhteistä kuin se painostettu liitto ja lapset. On toki onnellisia loppujakin, mutta olisi aika muistaa että nykyään meillä on valintoja. Meillä on vaihtoehtoja sen ensimmäisen tapaamamme kultakutrisen henkilön lisäksi. Meillä on omat tarpeemme ja halumme. Omat arvot ja haaveet elämälle ja on tärkeää löytää rinnalle joku kenen kanssa nämä jakaa (Miten löydän elämänkumppanin?) Ja sitä varten tapailu on. Tapailu ei ole vielä lupaus liitosta ja senkin saa lopettaa heti jos siltä tuntuu.

Voimme tapailla ihmisiä, deittailla ja treffailla ja jos jokin ei tunnu meistä hyvältä voimme hidastaa. Jos henkilö ei sovi meille, voimme päättää tapailun. Voimme alkaa suhteeseen ja kun ajan kanssa käy ilmi ettei suhde toimi tai henkilö muuttuu siitä henkilöstä kehen rakastuimme, voimme myös lopettaa suhteen. Mikään ei velvoita sinua jäämään huonoon tilanteeseen tai näyttämään maailmalle miten "nyt et epäonnistu" vaan olet suhteessa. 

Eikö se todellinen epäonnistunut liitto ole sellainen, missä roikumme kynsin ja hampain, vaikka voimme huonosti, emme elä elämää mitä halusimme, kärsimme mahdollisesti päivittäin ja pyörittelemme mielessä eroa vaihtoehtona? Tämä on epäonnistunut liitto joten se kannattaisi silloin lopettaa. Eikö vain?


Sosiaalinen häpeän paine on toisaalta siinäkin, että miten ihmiset suhtautuvat minuun sen jälkeen, kun eroan ja käy ilmi että puolisoni petti ja hakkasi minua viimeiset kymmenen vuotta. Tämä helposti johtaa siihen että ei erota, ettei tämä realisoidu. Jos siitä ei muut tiedä, voi esittää ettei se ole totta.

Mikä riittää lähtöön


Tai jos suhde toimii arjessa ihan hyvin, koti ja koirat hoidetaan, huumorintaju kohtaa ja riitoja ei ole, mutta et ole onnellinen - voitko erota? Monille on niin selkeää että sua lyötiin - Ero. Mutta jos sä haluat seikkailuja ja matkustaa ympäri maailmaa asettumatta ja puolisosi ei, on kysymys enemmänkin "miten niin ero?" Ei ymmärretä niiden pienienkin asioiden vaikutuksia. Jos et saa älykästä keskustelua puolisosi kanssa, seksiä tarpeeksi omaan libidoosi nähden tai haaveilette erilaisista tulevaisuuksista on silloin samantekevää se kuinka arkenne pyörii ja vitsit lentää. Jos et saa onnea suhteesta, eikä sinua lyödä, saat silti erota.

Tietenkin olisi parasta jo alunperin koittaa löytää sellainen ihminen rinnalle kenen kanssa jakaa potentiaalisen tulevaisuuden, mutta etenkin nuorena tavanneet parit voivat kasvaa erilleen kun arvomaailmat vasta kehittyvät. Ihminen on täysin kehittynyt vasta noin 25 vuotiaana, joten on hyvin mahdollista rakastua ja rakentaa elämä jonkun kanssa, joka ei myöhemmin enää tarjoa samaa tunnetta. Onkin silloin tärkeä punnita omat ilot ja halut elämässä ja sitten joko jäädä tai erota, mutta muistaen ettei se ero ole epäonnistuminen. 

Siinä vaiheessa olet onnistunut, kun elät onnellista elämää yksin tai jonkun kanssa. Tai joidenkin kanssa jos se on sun juttusi. Mutta älä tuhlaa elämääsi miettien joka päivä lähtemistä. Silloin olisi jo pitänyt lähteä kauan sitten. 

maaliskuuta 17, 2022

28 / 02 / 2022



It is the weakest man who says attack is the best defence.
The weak man who uses others with no remorse.
Lies and betrays.
Cheats and laughs while he does it.
Who can't have your back, as he doesn't have a spine of his own.
No legs to stand on.
It is the weakest man who has something to prove
Who cannot sit still, look into himself and brew.
He is casting a shadow longer than his reign.
Karma will get you, and oh - you will feel pain.
No matter your wrath, we defend.
It is the weakest man left crying in the corner, with no one left to control or order.

- jowi 2022 The weakest man

 

maaliskuuta 14, 2022

Minecraft - Elämässäni

 

Peli mihin en ikinä ajatellut hurahtavani, ennenkuin J sitä ehdotti pari vuotta sitten ja sille tielle jäätiin, on Mincraft. Toki, olen enemmän yhteisöjen rakentaja kuin enderiin tähtäävä pelaaja. Jos löydän portin alun metsästä en mieti miten sen saisi rakennettua loppuun vaan varastan kullat sisustuselementeiksi! 

Mutta jokainen tavallaan I guess. Sarjojen lisäksi pelit ovat olleet minulle suuri henkireikä jo Halo 2 ajoista ala-asteen alussa sekä esim The Sims 2 läpi elämän. Olen löytänyt pelimaailmasta ihastuksen, ystäviä, parisuhteen laatuaikaa ja saanut vain yksinkertaisesti vietettyä aikaa itseni kanssa niiden parissa. Liika on kaikessa liikaa - mutta eivät videopelit ole se iso paha susi miten se aikanaan meille opetettiin. Lue aiheet: Gta V - Elämässäni sekä Zelda - Elämässäni.

Sekä muut saman aihe-alueen kirjoitukset: Muumit - Elämässäni ja Digimon - Elämässäni

Minecraftissa voit pelata luovaa tilaa missä käytännössä lennetään ja rakennetaan ilman zombi-uhkia tai avointa maailmaa missä on vaikeusasteet (mikä vaikuttaa mm. siihen, kuinka paljon örkit ja monsterit hyökkäilee kimppuusi).





Pelaan itse molempia näistä, mutta "tiloja" on muitakin. Luovassa tilassa tykkään rakennella erilaisia kartanoita, linnoja, puumajoja tai igluja kun materiaalia on koko ajan saatavilla eikä sitä tarvitse itse louhia. Sekä siksi, että voit lentää ja näin ihastella tekeleitäsi ilmasta käsin.

Avoimessa maailmassa yö spawnaa kartalle eli örkkejä kuten zombeja tai creepereitä mitkä sitten räjähtelevät ja yrittävät tappaa sinut. Rakennat itsellesi majoja tai taloja missä olet turvassa heiltä ja onkin aika jännää pelailla välillä öisin kun katselet heitä turvasta rakentamastasi lasitornista. Mappeja on myös monenlaisia, synnyt randomilla erilaiseen maastoon mikä voi olla koivumetsä, suoalue, vuoristo tai vaikka sienimetsä. Kaikki mitä näet on louhittavissa ja kaikesta saat tavaraa, millä voit rakentaa ja tehdä lisää eri tavaraa! Esim louhit hakulla hiilikiveä ja kirveellä puuta jotta voit tehdä puukimpaleesta tikkuja ja sitten tikuista+hiilestä soihtuja! Näin saat valoa reitellesi/taloosi eikä zombit spawnaa sinne. 

Myöskin, zombit eivät ole mitään juoksevia masiinoita kuten ne tuntuu nykyään olevan elokuvissa (ei zombit viddu juokse?) vaan aika lällyjä hakkaajia jotka voitat helposti. Vaara tuntuu ainakin itsellä olevan enemmän äänissä ja pimeydessä - hyvin toimii.


Suosittelen tätä peliä monenikäisille, siellä voi todella toteuttaa sitä omaa meininkiä. Kasvattaa eläimiä, rakennella tai lähteä vaikka sinne enderiinkin voittamaan koko peli läpi. Tiedän että pelistä nauttii niin nuoret kuin vanhemmatkin ja se tarjoaa vähän jotain jokaiselle.

Meillä on puolison kanssa yhteinen servu eli siis olemme samassa maailmassa yhdessä. Hän pelaa peliä ns kuten pitäisikin eli yrittää louhia meille timanttia ja tehdä loitsuja, rakentaa levu-taloja ja kaikke mitä itse en harrasta alkuunkaan. Itse laitan kaikkia kasveja kasvamaan kauniissa muodostelmissa ja teen isoja elintiloja eri eläimille mitä sit päästän takaisin luontoonkin :D Tykkään tehdä majoja ja ns kylää, etenkin ikkuna alueet on omaa suosikkia pelissä. Mutta tämä toimiikin meillä hyvin kun molemmat saa tehä omaa juttua, ja molempien omat jutut auttaa toisenkin juttuja! Esim hän saa syötävää taisteluihinsa ettei kuolisi - ja itse saan välineitä ja materiaalia talojen rakennukseen. Perinteistä.

Omaa aikaa saa vietettyä tällei pelien äärellä myös. Korkkaa lohilo-jäätelön tai lasin viiniä ja peli auki. Mahtavaa. Lue myös: Yksinolo on tärkeää ja Miten nautin hetkestä?