Haku

maaliskuuta 22, 2019

Shamanism products ENG


In Sami shamanism, the noaidi – the Sami shaman, used the drum to get into trance, or to obtain information from the future or about other places. My Shaman drums are not made with reindeer hide, they are decorative. I'm am working on making vegan shaman drums that you can even play.
I make shamanic items, that brings you closer to your practice, or just closer to nature.

Shaman-necklace
Not every shaman needs a drum, but we can soak the energy by carrying this wooden handmade shaman drum around our necks. To really remind us where our roots are, and who we are.
Price: 9,00€

Shamanrock
Difficulty sleeping? Bad dreams? Or maybe no dreams at all? The shaman rock is perfect for that kind of problems. It is blessed by a shaman. Keep it close to the bed, and before tucking in, hold it in your arms. Use it with an open heart, and it may free you to the land of dreams. 
Price: 6,00€

Travis-raddle
Nature is such a big part of our life and that is why I decided to make these raddles from Himalayan salt rocks, and Walnuts. The sound is light and gentle. 

Travis name comes from it's handy travel size. A big drum can be hard to carry around, but this small walnut you can just clip onto your necklace and go walk outside. Unclip and use when needed.
Price: 21,00€

Shamanic trivets
Woodburned shamanic trivets and coasters. Big ones are perfect for 4 L saucepan, and the small ones are thick enough to be placed under a hot pan.
Price of the big one 23,00€
Price of the little ones: 6,00-11,00€

DRUMS

In Sami shamanism, the noaidi – the Sami shaman, used the drum to get into trance, or to obtain information from the future or about other places. My Shaman drums are not made with reindeer hide, they are decorative.

Each drum is different from the next, you can order specifically white lines or black lines. Other wise I do as I feel at the moment. They are painted and decorative.
I have some ready-to-go shaman drums on my Facebook page. You can see them there
Facebook > Albums > Shamaanituotteet
Or click here: Link


Round shaman drum
Diameter starting from 20cm, and as it grows, so does the price. For example: 20cm - 20,00€, 30cm - 30,00€, 40cm - 40,00€ etc.

Small shaman drum
Size: 20cm x 30cm
Price: 20,00€

Big shaman drum
Size: 30cm x 40cm
Price: 25,00€

CUSTOM MADE 
You can order a custom made shamandrum for your bohemian needs. Decide the size, if you want a sun in the center or a divided worldview, and if you want it to be light, or dark. Just message me in Facebook: Jowisfreelife

maaliskuuta 12, 2019

Mikä susta tulee isona?

Vanhoja kuvia selatessa löysin tämän emokuninkuuden, joka on otettu ylä-asteen kuvistunnilta. Ajatukset takaisin tuohon aikaan palasi mieleen. Mietin, miten hukassa olin. Olin 16-vuotias, ryyppäävän masentunut teini, ja minun pitäisi päättää mitä lähden opiskelemaan. Vaikka nykyään tiedetään ettei sen tarvitse olla loppuelämän ammatti, tuolloin se tuntui siltä. Iso päätös.

Oppiaineideni keskiarvo taisi ilman valinnaisia olla jotain kutosen ympäriltä. Kuitenkin kuvis, kässä ja musiikki nostivat englannin kanssa kokonais arvosanani jopa sinne seiskan ympärille. Tuolloin se tuntui niin automaattiselta, haluan tehdä jotakin luovaa.

Kuitenkin ainoa "ammatti" mitä osasin luovalta alalta edes miettiä, oli baskeripäinen taidemaalari, joka pitäisi näyttelyitä ja saisi elantonsa niiden myynneistä. Tämä ei tuntunut kovin tavoiteltavalta ammatilta, etenkin kun en ollut ihan varma mikä siellä luovuudessa oli se, mitä voisin ja haluaisin tehdä. "Ei taide ole työ vaan harrastus", puheet opettajilta, perhetutuilta ja ystäviltä onnistui iskemään tämän päähäni, enkä miettinyt taide-kouluja edes vaihtoehtona. Ymmärrän kyllä miksi näin sanottiin ja varoiteltiin, mutta ei se täysi unelmien lynkkaus auta myöskään.

Muistan myös, että toitotettiin että jos taiteella haluaa tehdä elantonsa, pitää olla kaikista paras. Mitä en tietenkään ollut, saatika tuossa iässä ajatellut että voisin ikinä olla tarpeeksi hyvä.

Muistan miettineeni myös eläintenhoitajan ammattia, mutta kaikki kertoi miten siltä alalta ei saa töitä. Meidän koulun opo sanoi että "Sussa on potentialia fysioterapeutiksi", mutta hän sanoikin sen kaikille.

Unelma toiveista tehty saavuttamattomia, taiteella ei tienata, eläintenhoitajilla ei ole töitä ja raha ratkaisee. Näiden ajatusten saattelemana lähdin ravintola-alalle, mistä valmistuisin kokiksi neljässä vuodessa samalla kun masennukseni pahenee alan takia mistä en todella nauttinut.

Sitä kyllä miettii miten erilailla asiat olisi saattaneet mennä, jos olisinkin lähtenyt jatko-opiskelemaan taide-alaa, taikka hypännyt suoraan eläintenhoitajan alalle sen menetetyn neljän vuoden sijaan. Tuntuu että kaikkien asenne oli lähtökohtaisesti se, että sitä sitten pitää tehdä koko päivä, joka päivä ja jos siitä ei saa tarpeeksi rahaa tai ei ole tarpeeksi tunteja, sitten valitaan joku muu missä on.

Mikään välimaastollinen asia ei tullut kenenkään mieleen. Kukaan ei osannut ajatella asiaa boksin ulkopuolelta. Kukaan ei ajatellut että valitsisi kaksi eri työtä, tai tekisi yrittäjän töitä. Tai helpoteta taakkaa kertomalla ettei elämä kaadu siihen jos valitsee väärän alan. Toiminimistä tai osa-aika yrittäjistä ei ollut puhettakaan, vaan aina se sama elinikäinen ball-in-chain vakityöstä mitä vihaat tehdä.

Sen verran aina eronnut massasta, ja eronnut ajattelutyyli muista, että osaan myös arvostaa päätöksiäni ja että olen lähtenyt tallaamaan omaa polkuani. Se ei todellakaan ole valmis vielä, kun lähdet keksimään pyörää uudestaan siinä menee hetki. Työn ei tarvitse olla se sama asia 8-16 joka päivä. Sen ei tarvitse olla sitä samaa alaa seuraavat neljäkymmentä vuotta. Voit nauttia elämästäsi jo ennen eläkettä. Voit hyödyntää taitosi ja tietosi, ja valita elantosi asiasta mitä rakastat tehdä. Sä voit tehdä ihan mitä vaan, pitää vaan kekata että miten.

maaliskuuta 11, 2019

Love is tall mountains

Love is tall mountains

In the valley, by the lake house
In the soft couch, by the fire

I sing the songs of true love
And fell to your arms.

In the pier, by the lake itself
In the covers, feeling the warmth

I clink my mug to yours
And drink my coffee with peace in my heart.

maaliskuuta 10, 2019

Eka tatuointi, eka lävistys

#10yearchallengejen johtelemana halusin palata muutamaan asiaan mitkä minulla on ollut kymmenisen vuotta. Mielenkiintoista itsellenikin mennä takaisin ajassa, ja koittaa muistaa nämä Ekat.


Ensimmäinen tatuointi


Muistan, että yritin ylä-asteella muutaman kerran tehdä (todella epämääräisesti ja epäterveellisesti) itse ilman mitään tietoa tai taitoa tatuoinnin käteeni. Tapa oli niinkin järkevä, kuin viiltää kuvio ja piirtää tussilla kuvion sisään! OMG! Mitä hittoa oikeesti? Miten mä ajattelin että tämä olisi toimiva tapa johonkin muuhun kuin verimyrkytykseen? -jota ei onneksi tullut.

Tämä ei luonnollisesti toiminut ja hylkäsin tatuointi ideat hetkeksi. Tatuoinnit oli kuitenkin enemmän sellasen aikuisten juttu, joten jatkoin suunnittelua ja unelmoimista mutta itse toteutus ei enää käynyt mielessä.

Aloitin kokki-koulun Ahlmanin ammattiopistossa vuonna 2009, kun koulun alueella sai vielä tupakoida ja nykyiset opettajien huoneet olivat oppilaiden asuntola. Yksi luokkamme vanhemmista oppilaista oli väsännyt oman kotitekoisen tatska-koneen jolla päätin hetken mielijohteesta kuvan ottaa. Sama kuva mitä olin vuosia aikaisemmin itsekin yrittänyt duunata eli numero 2, pikkurillin ja nimettömän väliin.

Luokkalaiseni ei ollut mikään ammatti-tatuoija ja hakkasi kuvan hiukan liian syvälle (kuten ilmeestä voisi päätellä). Muste on siis vähän levinnyt ihon alla. Tätä ei pahemmin huomaa edes nykyään, koska käteni on muutenkin tatuointien peitossa ja kyseinen kakkonen, joka vuosia näytti vain joutsenelta on jo korjattu.

Ensimmäinen tatuointini oli siis numero 2, kun olin 17-vuotias ja se tehtiin kouluni asuntolan keittiössä. Jos joku meinaa kysyä niin vastaus jo tässä, en kadu mutta en ehkä suosittelisi. :D


Ensimmäinen lävistys

Ensinnäkin pieni hiljaisuuden hetki tälle emokypärälle.

Noniin.
Samoihin aikoihin kun ylä-astekkin alkoi kukoistamaan, alkoi myös mietteet lävistyksistä. Joillain ketä tunsi oli jo nenäkorua taikka napakorua, ja jotkut kertoi aikovansa hankkia sellaiset mahdollisimman pian. Paras ystäväni alkoi noihin aikoihin hurahtamaan enemmän näihin lävistys-asioihin ja alkoi niitä tekemään ystävillemme ja itselleen.

Halusin kovasti huulikorut, ne olisi niin hienot, "mun on pakko saada ne" -ajatukset pyöri päässä kun soitin äidilleni ja kysyin "Voiko Mimmi tehä mulle huulikorun?", no sehän oli sanomattakin selvää että ei missään nimessä. En ollut mikään aukroriteetteja rakastava teini, mutta kun kyseessä oli se joka oli vastuussa ryyppyrahojen jaosta, häntä ei suututeta.

Kerroin malttavani ja kovasti toivoin (/vaadin) että sellaisen saisin syntymäpäivä lahjaksi, ja toisen sitten myöhemmin. Äiti suostui yhteen huulikoruun joka tehdään lävistämö-liikkeessä hygieenisissä tiloissa, ja näin sain ensimmäisen lävistykseni! No, niiden korvakorujen lisäksi.

Ensimmäinen lävistykseni oli vuonna 2008, se oli huulikoru renkaalla missä on pallo, ja olin juuri täyttänyt 15. Otin sen Putka Tattoossa, mihin muutama vuosi myöhemmin Mimmikin rantautui ammatti-lävistäjäksi. Korun otosta meni muutama kuukausi, kunnes pääsin ripille ja sain riparilahjaksi sitten toisen huulikorun. Näin saaden koko Snakebites -setin kasaan.

Mutta...
Kun olin viidennellä-kuudennella luokalla, tein itselleni lävistyksen. Työnsin neulan ranteen ulkosyrjässä olevan luun (herneluun?) iho-osan läpi ja laitoin siihen korvakorun. :D Random.
Tein tämän molemmille puolille mutta ne repesivät seuraavana päivänä matkalla kouluun.

Do not try these at home.

maaliskuuta 09, 2019

Äkkilähtöön valmistelua

Kuten saatoit jo lukea aiheestani "Yritä ajatella ministi", tiedätkin jo että olen vähän paininut kauniiden tavaroiden hylkäämisen kanssa. Ei niinkään siksi etten pystyisi luopumaan, vaan enemmän siksi että en haluaisi ostaa niitä kaikkia uudestaan jostain random senttikaupasta. Tänään ajatuksissani pauhaa enemmänkin sellainen, että jos se lähtö tulisi, mitä ottaisin mukaan? Mitkä menisi selkeästi varastoon odottamaan forever-homea, ja mitä myisin? Aloitetaan kahdella helpolla.

WC + Eteinen

Joillekkin vessa, suihku, hoito -setti osio tuntuisi vaikealta. Itselläni se on (onneksi) helpoin koska en käytä (tai omista) meikkiä enkä käytä mitään aineita hiuksissani. Tähän siis lukeutuisi hammasharja, palasaippua, palashamppoo ja pesupähkinät pyykille. Dödön, tahnan ja sheivereitä saa mistä tahansa senttikaupasta, siihen asti että löydän razorin jossa olisi vaihdettava terä (ostoslistalla). Asustepuolelta ottaisin virkkuukoukut takkuja varten, ponnarit, ja varmaan isäni kaulakorun. Muut korut joko myisin, tai laittaisin forever-home laatikkoon.

Toinen mikä itselleni tuntuisi helpolta on eteinen. En omista kuin rakkaan talvitakkini ja pari ponchoa. Näistä olisi helppo päättää ketkä tulee mukaan matkalle. Kengissäkään ei olisi suurta ongelmaa. Ottaisiin varmaan vain kevät kenkäni, riippuen kuinka kylmään/lämpimään maahan matkaisimme.

Eteisestä löytyy mukavasti myös urheilutavaraa. Näistä iso kasa menisi kenkien ja ponchojen mukana odottamaan forever-homeen. Koska hyviä luistimia ja mailoja joita tarvitsee vain joskus, mutta tuskin ulkomailla -ei kannattaisi myydä. Kuitenkin sellaiset mitä ei ikinä käyttäisi, joutaisi myyntiin.


Lue myös: Eko-kylppärini
Lue myös: Naisten kengät ja korkkarit

Makuuhuone

Makkarin asioihin lukeutuisi siis kaikkein painavemmin vaatteet. Tämäkin on osasto mikä on aika kondiksessa jo tälläiseen elämään mitä elän. Mutta jos kyseessä olisi muutaman matkalaukun muutto, pitäisi karsia 2/3 varmaankin pois. Tietty riippuu kohdemaasta. Kuumassa maassa en kaipaisi mitään lämmintä, ehkä yhdet villasukat nuhapäiville. Kylmässä maassa tuskin tarvitsen mitään shortseja. Mukaan lähtisi lempivaatteet, ja sellaista millä pärjäisi useassa tilanteessa, urheilullisia ja väljiä vaatteita. Tuskin yhtiäkään farkkuja.

Makkarista forever-homeen suuntaisi meidän ihan-the-best sänky, ja pikku telkkarini. Hyllyt ja yöpöydät menisi myyntiin. Petivaatteista mukaan varmaan vain yksi pari, ja toisen ostaisi paikanpäältä, sehän olisi kuitenkin fiksuinta.

Lue myös: Virheistä makuuhuoneen sisustuksessa
Viereisessä kuvassa vanhan asuntoni makuuhuone, silloin kun se oli myös olohuone samassa.


Keittiö

Olen käyttänyt paljon aikaa siihen, että pystyisin elämään mahdollisimman muovitonta elämää. Eniten tämä näkyy keittiössä. Ei muovisia leikkuulautoja, lastoja, lautasia, mukeja jne. Joissain määrin matkaakin vielä on, en sitä kiellä. Mutta tämä aiheuttaa ehkä eniten päänvaivaa, koska en halua ostaa muovisia uudesta maasta näiden puisten tilalle.

Kattilat ja pannut varmaan ostettaisiin paikanpäältä. Mukaan ottaisin meidän isoimman leikkuulaudan ja se saisi riittää. Pakkaisin myös lempipuulastat ja lempimukini. Rakastan mukejani ja joutuisin niistä kyllä muutaman lähettämään forever-kotia kohti, tapaisimme joku toinen päivä sitten taas.

Helppoja myytäviä olisi loput leikkuu/paisto asiat mitä emme mukaan ottaisi. Leivonta-hommat ja uunivuoat. Jälkiruokakipot joita ei olla jaksettu laittaa myyntiin ja varmaan lautasetkin, ellei isäpuoleni haluaisi niitä takaisin. (Kun muutin pois kotoa sain hänen hienot mustat lautaset. Ne oli yhtä tummia kuin sieluni silloin lol)

Myyntiin menisi myös iso kasa kodinkoneita, kuiva-aineita ja siivousvälineitä. Sit vaan jäljelle jäisi stressi siitä, että saisi kaiken myytyä.

Kissat

Tosiaan jos joku sitä vielä mietti, niin kyllä, kissat tulee mukaan. Viime kesänä kisuille on hommattu passit, heidät on sirutettu ja rokotettu. Tehtiin tämä ajoissa, jotta kun se äkkilähtö tulee, ovat kisut valmiina. Ollaan hommattu heille mahtavat no-smell peewee kissanhiekkikset. Joissa skuupataan vaan se kakka pois, ja kusi menee alemmalle tasolle ja tyhjätään noin kerran viikossa. Nämä on mahtavat hiekkikset, mutta en usko että niitä viitsii mukaan roudata. Pitää tulevassa maassa hommata normi hiekkalaatikot ja toivoo että löytyy joku ei-haiseva kombo, mistä kisutkit tykkää.

Ruokaa mukaan tulisi pieni pussi matkaa ja matkan jälkeistä aikaa varten mutta ei sen enempää, nekin saa hommattua sieltä. Lempilelut tulisi kotoisan tuoksun tekijäksi mukaan.

Raapimapuu joutaisi myyntiin taikka roskalavalle. Hiekkalaatikot jemmaan koska on todettu hyvin toimiviksi. Loput lahjoituksena jonnekkin hoitolalle.


Käsityöt

Kun tein viimeksi muuttoa 2018 kesäkuussa, huomasin että kamani mahtui ihan muutamaan laatikkoon. Tuntu että kaiken kaikkiaan, arkiset tarvikkeet, kattilat ja vuoat, tulostimet ja konsolit veivät sellaisen rapiat kymmenen laatikkoa. No, sitten pakkasin käsityöt ja materiaalit ja yhtäkkiä laatikkomäärä hipo kolmeakymmentä. Miten olla minimalisti, kun olet luova?

Aihe mitä kyllä paljon miettinyt, mutta vastausta en ole vielä keksinyt. Miten muka voisin muuttaa parissa matkalaukussa kaikki materiaalini, ja valmiit työt? En mitenkään. Olen päättänyt että tulostin saisi mennä roskalavalle, on jo niin vanhakin ettei sillä useaa vuotta ole jäljellä. Tarkistaisin saako materiaali-liikkeistäni tilattua kys. maahan, jos saa niin en välttämättä kaikkea pakkaisi mukaan. Luulempa että yksi laukullinen menisi TYÖ- asioille.

Vähän jo äitini kanssa suunniteltiin, että veisin hänelle säästöön valmiisiin paketteihin tietojen kanssa kaikki valmiit työt, joita kun myyn hän saa postitella ne eteenpäin pientä maksua vastaan. Ei mun kannata laatikollista valmiita töitä kantaa mukanani, vaan että voin postittaa ne eteenpäin. Rekki mitä käytän tuotteiden teossa menisi varmaan näiden tuotteiden säilytystä varten tuonne äidille.

Olohuone 

Osa olohuonetta on työhuoneeni. Kaksi hyllyä ja työpöytä on roskalavalta pelastettuja, ja sitä kautta poiskin lähtisivät. Kaikki boksit käyttäisin varastoinnissa hyödyksi, kankaat myös. Ompelukone menisi vaatetusalan ystävälle lainaan ja iso kasa varastoon. Työtuoli saattaisi mennä kaupaksi, mutta tämän alueen huonekalut eivät varastoon pääse.

Toinen puoli olohuonetta onkin tv-alue. Sohva menisi myyntiin, nojatuoli varmaan myös. Mutta äitini pelastama vanha sininen lipasto menisi joko äidille takaisin lainaan, taikka sitten varastoon odottamaan forever-kotia. Sitä en myy. Iso peilimme menisi myyntiin lampun, rahien ja tv-tason kanssa. Itse telkkarin kohtalosta en osaa sanoa, mutta pieni arkku minkä olen skidinä saanut pitää varastoida. Elokuvat varastoon DVD-soittimen kanssa. Se on kiva olla.

Tietokoneet tulisi mukaan, molemmat läppärini ja näppäimistö. Digikamera ja ständi kuvausta varten. Konsoleista Xbox 360 menisi varastoon, Xbox One myyntiin. Pleikka, Switch ja mininessit tulisi mukaan.

Kuinkahan paljon tilaa olen jo mielikuvituksessani käyttänyt? Varmaan silti liikaa. Jos tälläinen muutto tapahtuu, se on pelottavaa, kamalaa, ihanaa, mielenkiintoista ja jännittävää. Sitä samaan aikaan odottaa innolla ja pelkää tuleeko se. Pääasia on olla avoin mille tahansa mahdollisuudelle mitä elämä heittääkään tiellemme. Ill keep posting.

maaliskuuta 08, 2019

Yritä ajatella ministi

Mahdollinen äkkilähtö voi laukaista kaikenlaisia ajatuksia. Mitkä on ajatukset, kun päässä seikkailee taisteleva minimalisti, sekä kauniiden asioiden rakastaja?


Meidän perheessä on työn takia tiedossa, että muutto ulkomaille saattaa tulla, ja se saattaa tulla nopeasti. Muutto olisi johonkin Euroopan maahan, mukaan otettaisiin vain tarpeelliset ja toivottavasti yhdellä lennolla saisi homman hoidettua.

Kun olet viimeisen yhdeksän vuoden ajan siirtynyt 17-vuotiaasta "ihan sama mitä ryyppykämpäs on" tytöstä, tähän joka ei halua ekstraa, mutta kuitenkin on kiintynyt kotinsa tavaroihin. Että ne mitä täällä on, on jotenkin... kivoja. On todella mielenkiintoinen fiilis alkaa miettimään asioiden myymistä, varastoimista ja niitä mitä mukaan ottaisit.

Sisällä kasvava minimalistini on muutaman vuoden ajan yrittänyt poistaa turhaa tavaraa, ja on paljon aikaankin saanut. Kamaa on lähtenyt huonekaluista koruihin asti, ja isoja määriä. Vuosi sitten kumppanin kanssa tavaroiden yhteen liittäminen nosti taas tavaran määrää, mutta olemme niitä yhdessä ja erikseen päässeet käymään läpi. Asuntomme on vain 50 neliön kokoinen, joten tuntuu että tavaran holttittomassa määrässä on tällä hetkellä ihan rauhaisa olo, tilan pienuus vain saa pienenkin määrämme näyttämään suurelta. Mutta juuri kun pääni alkaa hyväksymään tavaran määrän, tajuan että muutto saattaa olla ihan oven takana, ja taas alan käymään kaappeja läpi.

Muutto ulkomaille pienen omaisuuden kanssa on minimalisesti ajatellen aivan ihana mahdollisuus. Että sulla on vain ne oikeasti tärkeät, joka päiväiset asiat mukana, eikä mitään ekstraa. Huonekalut kuten sänky ja pöytä, voidaan hommata kun saavutaan. Mutta se, kun olet valikoinut tarkasti elämässäsi ne asiat mitä sinulla on, ja sitten pitäisi ne myydä ja hommata niitä paikallisesta tokmannista uudestaan? Ei hotsita.

Esimerkiksi juustohöyläni on käsinmaalatussa posliinissa, ostettu Hollannista. Pullonavaajamme on käsintaottu Fiskarsissa. Sohvatäkkimme on minun itse käsinompelema ja kynttilät käsintehtyjä myös. Asiat mitä arkipäiväisessä elämässä käytän, ovat vähän tokmannia merkityksellisempiä, joten kauhistuttaa ajatus mennä johonkin senttikauppaan ja hommata näitä samoja asioita sitten sinne uuteen asuntoon, uudessa maassa.

Mutta! Siinä taas se oma minimalisti puoli huutaa että "Mitä sitten!". Ne onkin nimenomaan niitä tavaroita, asioita, huonekaluja, ziisus juustohöyliä millä ei ole mitään väliä. Jos ja kun asumme ulkomailla, en mieti aikaani Kissanmaalla ajatuksilla kuten "Harmi kun siellä oli niin kauniit vesilasit", vaan mietin niitä hetkiä ja muistoja mitä kämpässä koimme. Miten vihasimme vieressä pauhaavaa työmaata, miten lähellä kauppi oli, ja miten saatoin mennä Prismaan pariksi tunniksi vain lukemaan tuoteselostuksia koska se oli niin lähellä. Se on osa sitä haastetta kun siirrät elämäsi toiseen maahan, päästää irti niistä materialistisista omaisuuksita. Otat mukaan ilon, perheen, ja rakkauden. Et lamppua, paskaa sohvaa & tulostinta.