Miten lopetin tupakan 6 vuotta sitten?

 Lue ensimmäinen aiheeni: Quit smoking (english) 2017

Aloitin tupakoinnin kun olin 15 vuotias. Olin ylä-asteen kahdeksannella luokalla ja kuten moni ikäiseni, se tuli mukaan ensin ryyppytupakointina ja sitten se tapa jäikin päälle. Olin myös totaali ketjupolttaja, en koskaan sen yhdeksän vuoden aikana edes yrittänyt lopettaa ja aina kuuntelin ystävien lopetusaikeita miettien että nähdään taas pian tupakan äärellä - koska tupakkahan oli parasta mitä oli. 

Mä todella tykkäsin tupakoinnista. Aina kun pääsi jostain ulos, sytytti tupakan. Aina bussia odotellessa, poltti tupakan. Heräsit aamulla, tupakka. Sait taidetyön valmiiksi, tupakka. Katsoit leffan loppuun, tupakka. Se oli tapa myöskin keskeyttää yksi tekeminen ennenkuin aloitti toisen. Se oli vitutukseen hyvä, mutta toki juhlaankin. Tai jos piti valmistautua johonkin, odottaa jotakuta tai no, ihan muutenkin vain. En halunnut siitä eroon. 

Lapsuudessa

Olen sinänsä ollut hyvin klassinen tupakoitsija, koska vanhempani polttavat. He polttivat jo silloin kun olin nuori joten tupakka oli "osa elämää" tavalla tai toisella. Autoissa ei poltettu mutta sen haistoi että niissä oli poltettu ja myöskin sen tavan näki vanhemmilta, missä eri tilanteissa tupakalle mentiin ja miten osa arkea se oli. Olin joskus hyvinkin päihdevastainen lapsi ja tein jopa vanhemmille lahjaksi vihon, mihin olin kerännyt kymmeniä tupakka-askin varoitustekstejä motivaatioksi heille lopettaa. Tuloksetta valitettavasti. Vaikkei kotona annettu ikinä lupaa polttaa, se kiellettiin eikä kukaan tunkenut röökiä suuhuni, kyllä ympäristö vaikuttaa siihen miten kasvamme. Jos vertaa mahdollisuuksia tupakointiin ihmisellä kenen elämässä moni tupakoi vs lapsen kenen elämässä kukaan ei polta. Ei tämä lapsi silloin oikein tiedä tupakasta.. mitään. 

Toki sittenkun teininä tupakoin itse, se olikin vain hienoa että porukat poltti, kun pystyi joskus pöllimään sen aamukessun ilman että vanhemmat huomaa. Paitsi jos ottikin pari ja veli perässä ottamassa kourallisen. Jäätiinhän siitä kiinni myös ja huutia tuli. Do as I say, not as I do.

Ensimmäisen kerran olin päivän tupakoimatta 18-vuotiaana kun vahingossa nukuin 26 tuntia ja missasin päivän. 

Vuonna 2013 muutin Tampereelta Kauhajoelle ja lopetin juomisen. Elämänmuutos teki itselle hyvää ja olenkin siitä puhunut aikaisemmin aiheissa Nyt puhutaan kiloista sekä Alkoholisti, absolutisti, mikä lie. Kuitenkin, vaikka hippipuoleni pääsi kukoistamaan, omat arvot vakavoitumaan ja moni "paha tapa" jäi pois, tupakka pysyi. Jossain vaiheessa se tuntui itselle todella ristiriitaiselta esim. rakastaa luontoa ja sen puhtautta, mutta tupakoida. Kuitenkin henkinen ja fyysinen koukku oli voimakkaampi, sekä myös pelko lopettamisen vaikeudesta. 

Muistan kun jouduin Seinäjoella sairaalaan pahan mononukleoosin takia. Tauti on pahin sairaus   mitä ikinä olen kokenut. Tiedän sen olevan yksilöllistä, jotkut tuskin tuntee sitä ja jotkut joutuu kolmeksi päiväksi sairaalaan, kuten minä. Vaikka en pystynyt puhumaan ja vain juuri ja juuri hengittämään - silti ennen sairaalan ovia hiisasin viimeistä tupakkaa koska tiesin etteivät he päästä minua ulos. 

Sairaalareissu kesti kolme päivää ilman ulkoilua, eli tämä oli toinen kerta tuon 9 vuoden aikana kun olin päivän polttamatta. Muita ei ollutkaan. Tämä ehkä kertoo siitä, että todella olin koukussa tupakointiin. Minulla oli myös paljon ystäviä jotka tuntuivat tupakoivan lähinnä seurassani tai ainakin lisääntyneesti silloin. Ei kovin hyvä vaikutus siis.

Meni muutama vuosi keksien syitä sille, miksi en voi lopettaa tupakointia vaikka tunsin sitä kohtaan ristiriitoja. "En voi lopettaa kun sit lihon", "Oon lopettanu kaikki muut niin kylmä tupakan pidän" jne. Vaadittiin parisuhde, että oikea motivaatio löytyi. Puolisoni ei tupakoinut kun tapasimme, mutta aloitti uudelleen koska minä poltin. Kävi kuitenkin ilmi ettei nikotiini todella sopinut hänelle ja hän päätti lopettaa. Nyt olin siis tilanteessa missä puolison pitää lopettaa, aionko itse jatkaa siinä vieressä, tehden sen hänelle haastavaksi vai lopetanko vihdoin tekosyiden viljelyn ja samalla tupakan? Tottakai lopetin tupakan. Mutta miten?

Sähkörööki

Oli syksy 2017 ja hankimme sähkötupakat itsellemme Finvapesta. Kun teki mieli tupakkaa, menimme sähkötupakalle. Aluksi noin 50% kerroista oli oikeaakin tupakkaa koska eihän se ihan sama ole. Kuitenkin sähkötupakan nikotiini piti fyysisen koukun kun tapa muuttui. Viikon päästä nikotiinia alettiin kanssa tiputtaan pikkuhiljaa ja koska kelit kylmeni, teki mieli vähemmän mennä ulos jolloin tupakointi väheni. 

Jos astuin ulos bussista, mietin että yleensä nyt polttaisin, joten nyt vapotin. Tapa muuttui ja nikotiinikoukku väheni, pian ei tehnyt mieli ottaa edes sähköröökiä esille ja näin tupakointi loppui 9vuoden jälkeen yllättävän helposti ja siihen se myös jäi. Puoliso voi polttaa esim viihteellä mutta itse tiedän että lankeisin samantien vanhoihin tapoihin, joten tupakka on jäädäkseen. 

Azei - Askilaukku

Opiskelijabudjetti aikana tein niin, että kotona poltin sätkiä ja kun olin muualla oli tehdastupakkaa. Näin säästi muutaman lantin. Askeja ja toppia tuli kerättyä välillä sivuun ja askartelin silloin kaksi asiaa noista askeista. Toinen oli tupakka-askeista tehty kori missä pidin kaikki käärintäkamani. Tästä ei taida olla mitään kuvaa eikä se ole olemassakaan enää. Toinen oli tämä pähee askilaukku minkä saatoin ottaa baariin tai juhliin bilelaukuksi.

Yksinkertaisesti tein kaksi liuskaa askeja mitkä päällystin ja yhdistin toisiinsa kontaktimuovilla, sitten lisäsin topasta "haitarin" molempiin reuniin ja vielä kansi. Kiinnitys-systeemi on tehty rautalangalla ja hihna jokin lankahässäkkä. Tätä en ole heittänyt pois ihan siksi että se on pirun hieno, vaikken sitä ikinä käyttäisi enää :D Ehkä.. Ainakin voi ihastella vanhoja vihreitä Smartteja kyljessä.