Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä.
Minnesotassa
Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta.
Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen.
Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..
Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.
Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D
Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)
Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.
Michiganissa
Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula
Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot.
Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi.
Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!
Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.
Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!
Finnish American Heritage Center
435 Quincy St, Hancock, MI 49930
Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.
Yle Areena, Tämä on Amerikka
Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia
Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kopioi viestisi koska jos se häviää bittiavaruuteen voit yrittää uudestaan! Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua - pidäthän viestisi asiallisena :>