Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Neljäs päivä lyhyesti: 521 km, 12h matkantekoa, Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän paraati Gaylordissa, hiekkasärkät, uinti Lake Michiganissa, vika päivä ennen Detroittia, auton siivous ja kamojen pakkaus.

Valitettavasti Google Maps ei osannut rekisteröidä tätä päivää, mutten ihmettele, oli niin kuuma että puhelinkin hikoili. Kuitenkin kun uudelleen loin reitin myöhemmin koneella, se antoi kilsatkin.

Tämä on ainoa roadtrip reissu mistä yksi osuus on jäänyt hämärän peittoon muistissani, eli tuo matka uinnista hotellille. Se autopilottimode on jännä tunne, mutta yleensä tarkoittaa vain todella tylsää ajoreittiä (ja sitähän täällä riitti).

Itsenäisyyspäivä 4th of July

Pääsin "viettämään" jenkkien itsenäisyyspäivää koska roadtrippini tapahtui juuri tällä aikavälillä. Siksi joka paikassa olikin paljon jenkkituristeja, koska ilmeisesti se on se tapa miten tätä pyhäpäivää vietetään. Matkataan ja nähdään päivän ajan rakasta kotimaata. Majoitukseni valitsin tarkoituksella paikasta minkä lähellä pidetään paraati, joten ensimmäisenä asiana aamusta kävin hakemassa kahvin ja etsin paraatikulkuuen sijainnin. Olin ensin väärän tien varressa joten en nähnyt alkupäätä tästä kulkueesta mutta loput siitä huusi amerikkalaisuutta. Ihmiset huusi kirjaimellisesti "we love you firefighters!" ja muuta mitä olen varmasti kuullut filmiltä. Se tuntui vähän elokuvahetkeltä, koska elokuvissa yleensä vain saa mitään käsistystä itsenäisyyspäivän kulkueista. Toki, pieni kaupunki tarkoitti pientä kulkuetta, sellainen 4th of July Kurikka versio. 

Huomasin kyllä että tässä vaiheessa reissua alkoi olla aika väsynyt. Jatkuva kuumuus +30c, kirkkaus mihin mun harmaat silmät ei vain anna mitään helpostusta ja tietty se reissaus vievät oman osuutensa. Koti-ikävää tai yksinäisyyttä en koe reissatessa, olenhan aika sosiaalisesti pitkin reissua ja viestejä saa kyllä lähetettyä kotiin. Jotenkin ihastutti tämä kaupunki mihin asetuin paraatia katsomaan, koska sen nimi on Gaylord.

Gaylord kutsuu itseään alppikyläksi ja on tunnettu talvisista lumikerroksista ja kesän miedoista lämmöistä. En kyllä itse voi allekirjoittaa näitä mietoja lämpöjä koska saavuin kuumimpaan aikaan. Kaupunki oli alunperin epäviralliselta nimeltään Barnes mutta sinne perustettiin Gaylord nimisiä virastorakennuksia ja nimi Gaylord vakiintui vuonna 1874. Augustine Smith Gaylord kenen mukaan kaupunki ja sen rakennukset nimettiin oli Michigan Central Railroad -yhtiöön liittyvä asianajaja. Hänen asianajotoimistonsa sijaitsi Saginaw'ssa (minne matkasin sattumalta tämän päivän päätteeksi). Herra Gaylord ei koskaan asunut nimikkokaupungissaan, mutta hän omisti kiinteistöjä Hayesin kunnassa.

Gaylordissa oli "Call of the wild" niminen luonnonmuseo missä vierailin. Se tuntui aika kotoisalta koska näitä on tietty ympäri maailmaa, myös Suomessa. Tässä oli myös giftshop missä sai taas käydä keskustelut matkasta, mistä tulen, oi! tulempa kaukaa, mitä olen tykännyt jne - aina hauskoja kohtaamisia. Jenkit todella on sosiaalisia ihmisiä, se small talkin määrä on kuormittava mutta he eivät vaikuta ärsyyntyneiltä jos todella jäättekin juttelemaan. Ostin täältä tuliaiseksi puolisolle "Sasquatch" sukat koska hänhän asuu Minnesotassa/Michiganissa.

Kävin Olive Gardenissa syömässä. Pakko sanoa, että täällä ruoka on aika pahaa. Jopa ne todella "hyvät paikat", ovat kyllä parempia kuin naapurinsa mutta jos mietin ruokaa kotona tai muissa maissa missä käynyt, niin täällä kyllä maistuu se keinotekoisuus ja huono laatu todella hyvin. Koin välillä ihan fyysistä pahoinvointia "ruoasta" mitä söin viikkoja putkeen. Olive Garden oli sellainen okei paikka missä voisi käydä kyllä toistekin, ei tarvisi pikaruokaa syödä niin paljoa. 

Ruoka masussa sulamassa olin ihan done kuumuuteen. Olin varautunut uimaan menemisellä, mutta kun pääsin Sleeping Bear Duneseille (nukkuvan karhun hiekoille) oli näky leuan alas tipauttava. En tiennyt että kyseessä on valtava, parin sadan metrin korkuinen hiekkamäki ja 56 kilometriä rantaviivaa. Istahdin hiekkaan koska näky oli monella tapaa päätä huimaava. Kuvasta näkyy horisontti korkealla ja samalla ihmiset juoksee alas äkkijyrkkää hiekkaa pitkin. Ihmiset konttasi sieltä ylös nelinkontin ja vieressäni samaa ihasteleva/kauhisteleva mies kysyi yhdeltä kipuajalta että kauanko sieltä kestää tulla ylös, kipuaja vastasi että reilu tunti. Pohdin hetken että haluanko kokea tuon kipuamisen ylös, mutta tbh - pelkkä siihen pisteeseen pääsy autolta tuotti tuskaa joten tiesin että tämä kokemus on minulle katselijan näkökulmasta.

Tämän ihastelutuokion jälkeen lähdin, koska todella kaipasin dippausta tuohon siniseen viilentävään voimaan. Autolla sai kierrettyä jonkun näköalareitin matkalla tänne ja pois, tämä tuntui todella jenkkimäiseltä idealta. Autot hitaasti köröttelee jonossa ja katselee auton ikkunasta maisemia. Pääsin alemmas rannikkoa ja löysin melkein tyhjän rannan (Ludigtong Park Beach) ja uin aalloissa jonkun lapsiperheen kanssa (joku ankkuri ihmisiin on hyvä olla kun matkaat yksin, ettei käy mitään!).

Uinnin jälkeen on tuo tyhjä kohta muistissa. Tästä oli vielä 3 tuntia ajamista majoiteukselleni ja muistan että kun pimeä tuli ajelin ihme landereittejä pitkin kohti Saginawaa, koska oli itsenäisyyspäivä siellä räjähteli raketit ja niitä näki aina välillä. Kuuntelin myös paljon äänikirjoja ja sellaiset pitkät suorat, yksin landeteillä, kirjan kanssa saattaa mennä vähän autopilotilla. 

Kaikki videot ja kuvat matkalta majoitukseen on lähinnä auton tuulilasista, kun kaikki ötökät hyökkää valonlähteeseen, eli autoon. Se oli jäätävä kokemus, auto oli täysin covered ötökänruumiilla joka ilta-ajon jälkeen. Olin käynyt varmaankin myös tankkaamassa, hakemassa juotavaa ja snäksiä hotellille ja sinnekin saavuin aikaisemmin kuin aikasempiin majoituksiin, joskus yhdeksältä illalla. 

Relax Innin pihassa siivosin autoa, ja roudasin kaikki kamat sisälle. Tässä nyt viikon autosta eläneenä on tullut ostoksia, on tullu pengottua vaatteita ja aina illalla olen kantanut rinkan ja kassit majoitukseen ja takaisin autoon. Nyt ne pitäisi kuitenkin pakata järkevästi ja saada mahtumaan yhteen rinkkaan ja pikkureppuun. Pitää katsoa pohjalle ne mihin ei tarvitse enää koskea ja katsoa vähän mitä vaatetta sitä pukisi tuleville päiville. Auton palautus olisi kanssa edessä pian aamupäivästä, joten se piti saada mahdollisimman hyvään kuntoon. Onneksi olen kaikkeen varautunut! Palautusaika oli varattu niin että pääsen sieltä check-iniin seuraavaan majoitukseen ja käymään parissa paikassa vielä ennen sitä. Minulla oli mukana pesuaineita ja paperia millä sen vielä siivosin (en halua mitään sakkoa sotkuista!)

Uskomatonta mutta totta, sain kaiken mahtumaan rinkkaan ja kävin suihkussa. Suihkussa oli vastassa hämähäkki jonka nimesin Michaeliksi (Meillä on kotona hämähäkki minkä puoliso nimesi Mustiksi, joten tämä on Mustin serkku Michael). Vaikka sanoin Michaelille tarkasti että hän ei saisi liikkua suihkun katosta kun olen siellä, etten saa paniikkia (ja ettei hän huku) alkoi Michael tekemään tietään kohti lattiaa, määrätietoisen itsetuhoisesti heti kun vesi meni päälle. Päätin kastella kaakeleita suihkulla jotta hän ymmärtää että siellä on märkää, mutta mitä kävikään. Michael pysähtyi vesirajalle kaakelissa, joi siitä tovin ja sitten kipusi takaisin katon reunaan, käpertyi kerälle nukkumaan. Hänellä oli vain jano! Toivottavasti Michael osasi piiloutua siivoojilta ja jatkaa elämäänsä tuolla jossain Keski-Michiganissa. 

Majoituksista on tulossa ihan oma postaus, mutta oli pakko mahduttaa Michael tähän päiväreissuun mukaan. Olihan hän kuitenkin iso tekijä talossa!

Pävän saldo: 521 km 12h

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Kolmas päivä roadtrippiä lyhyesti: 443 km 11h 15 min matkantekoa. Luontokohteiden helmi, turkoosista vedestä kallionkielekkeisiin, auringonlaskuun majakalla ja Michiganin osavaltion alaosaan siirymisellä.

Juuri sellainen välipäivä mitä voisi toivoa.

Kolmas roadtrip päivä oli hyvin luontokeskeinen, eikä ihme! Tämä osuus Michigania on täynnä luonnonpuistoja, kaunista järvirantaa Lake Superiorille ja erikoisia luontovoimaisia nähtävyyksiä. Aloitin aamuni siirtymällä paikkaan nimeltä Kitch-iti-kipi, mystinen kupliva lähde! 

"Palms Book State Parkin sydämessä sijaitsee Kitch-iti-kipi, Michiganin suurin luonnollinen makean veden lähde. Sen alati kupliva, sinivihreä vesi puiden ympäröimänä on lumoavaa voimaa, jonka ojibwat löysivät vuosisatoja sitten. He antoivat tälle muinaiselle lähteelle lempinimen "Taivaan peili" - Uptravel.com" 

Tänne jonotettiin, parikytä ihmistä kerrallaan lautalle mitä vedettiin manuaalisesti. Näimme pohjan ja lähdeveden kuplinnan, vapaana elävät kalat jotka jäävät alueelle koska saavat siellä ruokaa ja ihmisten jatkuva läsnäolo karkoittaa pedot. Pakko sanoa että paikka oli todella kaunis ja maaginen. Vaikka siellä oli turismia oli se kuitenkin samalla rauhallinen ja luonnonmukainen. Parkkipaikka, vessat, giftshop sun muut oli tarpeeksi kaukana niittyjen vieressä ja jonotus tapahtui metsässä mutkittelevan päällystetyn polun varrella. Lauttaa vedettiin köydellä, eli ei mitään moottoreiden suhinoita.

Hauska että sattumalta roadtrip osuuteni osui itsenäisyyspäivän juhlan aikaan, mikä on ilmeisesti jenkeillä tavanomaisesti aika milloin lähdetään kiertämään osavaltioita. Eli olin vain yksi turisti muiden joukossa näissä kohteissa, jonotusta oli enemmän kuin ehkä normaalisti ja minua luultiin taas enemmän ja enemmän jenkiksi (= yhdeksi osavaltio matkaajaksi). Joka ikinen päivä sain myös kehuja tatuoinneistani - ihmiset saattoi pysäyttää ohi kävellessään ja kovaan ääneen kehui jotain tiettyä kuvaa tai sitten yleisesti. Olihan sentään kesä ja t-paita+shortsit kelit. Tämä on sinänsä uutta, Suomessa kyllä katsotaan, ehkä hymyillään ja joskus kehutaan ääneen. Mutta täällä - joka päivä!

Sama Lake Superior eiliseltä oli maisemissa myös tänään, toki tällä kertaa ei tullut uitua. Vedin tämän päivän aikana vähän ylös alas UP:ta ja Kitch-iti-kipistä ajelin lounaalle Munisingin kaupunkiin. Täällä kävin myös parissa Souvenier puodissa ja sitten suuntasin kylläisenä Miners Castle nimiselle näköalapaikalle. Järvi on Lake Superior mutta maisema ei tunnu mitenkään "järvimaisemalta" ja viimeistään tässä kohtaa tajusi ettei todella ole Suomessa enää! Hyvä se on 3,5vko reissun alkamisesta tämä tajuta. 

Näköala oli kaunis ja olin merkannut karttaan kohteita kuten Lovers Leap ja Battleship Rock, mutta niihin pitää vaellella parkkipaikalta pari tuntia suunta - ja totesin aika nopeasti ettei aikatauluni tule sopimaan tähän ollenkaan, eikä ihan hirveästi tehnyt mieli mennä vaeltaan tuntemattomaan metsään, vieraassa maassa, ilman kunnon varustautumista - saatika yksin! Turvallisuus ensin kuitenkin. Mutta jos olet alueella porukalla, ne voisi toimia kivoina kohteina. 

Kävin taas UPn keskiosassa koska piti löytää bensaa ja niitä ei oikein ollut aina saatavilla, mutta sitten piti alkaa päättää jo viimeisiä paikkoja. Olisi ollut hauska nähdä Kanada "vastarannalta" ja käydä jossain majakalla mutta matkalla oli vielä Tahquamenon Falls mikä kiinnosti vielä enemmän. Monesta eri putouksesta koostuva kokonaisuus on isoin Michiganin vesiputous "kollaasi" ja putous kuvissa on noin 15metrin korkuinen. Täällä oli ylä- sekä alaosuus missä pääsi katsomaan putouksia. Tapasin mukavia ihmisiä kun näin heillä olevan vaikeuksia mahtua yhteen selfieen, tarjouduin ottamaan heistä kuvan ja he tekivät saman. 

Aurinko on jo laskemassa kuvissa ja toi omaa kauneutta paikkaan ja päivään. Tämä oli paikka missä hetken vain nojasin kaiteeseen katsellen tuota kauneutta ja kuunnellen lorinaa. Tiesin että päivä alkoi olla pulkassa ja pian se jenkikesän pimeys tulisi. Kävin vielä syömässä Tahquamenon Fallsin parkkipaikan yhteydessä olevassa ravintolassa, sain siellä ladata kirjaimellisesti akkuja, tankata ja valmistautua seuraavaan osioon rauhakseen. 

Puhelimeni on 5-6 vuotta vanha mutta valikoin sen aikanaan hyvän kameran takia. Kamera on yhä lähes täydellinen mutta akku ei meinaa kestää ja vaatii latausta pitkin päivää, etenkin jos käytän puhelinta paljon. Reissussa kuitenkin kuuntelin ajot podcasteja, vaadin mapsia eikä latauspaikkoja ole ihan jokaisella kallionkukkulalla (edes jenkeissä) niin ravintolat oli oivia paikkoja ladata akkuja. Ensin tabletti, sitten puhelin ja vikaksi vielä vara-akku. Tällä kolmikolla menin koko reissun. Aina sama latausrinki myös kun saapui majoitukseen. Majoituksista tulee ihan oma postauksensa koska oli nekin aikamoisia helmiä.

Kun ajoin kohti tuota siltaa mikä jakaa Michiganin kahteen osaan aurinko oli laskemassa. Vieressäni puiden välistä näin mitä kauniimpia maisemia Lake Huronin puolella ja päätin että nyt en kiirehdi sillalle, pimeä tulee joten pysähdyn ekalle parkkipaikalle mihin saa pysähtyä. Pian tulikin majakka minkä edessä oli hiekkaranta. Kiiruhdin sinne, kuten oli moni muukin tehnyt ja hengasin hiekalla puolisen tuntia katsoen yhtä kauneimmista auringonlaskuista ikinä. Täällä myös kuvasin porukoille videon, missä laulan Haloo Helsingin kertsin, Maailman toisella puolen ja kuulemma itkut oli siitä kotona tullut. 

Päivä oli monella tapaa täydellinen, paljon luontoa ja tässä rannassa istuessa, katsellessa yhtä kauneimmista auringonlaskuista tunsin todella paljon iloa ja turvallisuutta siitä että olin juuri siellä, juuri nyt. Kun tietää että se pimeys tulee kuitenkin loppumatkalle, oli tärkeää nauttia näistä vikoista valoista. Sitten sillan yli ja Michiganin alaosuuteen.

Pimeässä suunnistellen saavuin taas uuteen majoitukseen. Jotenkin tuntui todella utopiselta olla täällä, ihan yksin, reissun päällä. Kyllä näissä reissuissa aina huomaa sen, miksi vanlife tai RV-life on aina kiinnostanut, tietty nomadius ja sellainen hetkellinen juurettomuus. On ajatuksena vapauttavaa. Onneksi sitä saa myös osissa, koska oma pesä kotona odottamassa maadottaa vielä enemmän<3

Majoitukseen, suihkuun, nukkumaan - avot. 

Pävän saldo: 443 km 11h 15min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

 USA ROADTRIP 

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Toinen päivä roadtrippia lyhyesti: 614 km 13h 45min matkantekoa. Suomen maahanmuuttohistoriaa, Michiganin pohjoisin kolkka ja sen maisemat, uiminen Lake Superiorissa ja pimeällä seuraavaan majapaikkaan navigoimista. 

Tiesin että tästä päivästä tulee piiiitkä.

Wisconsinin majoituksen hieno lisä oli se, että siellä oli oma Starbucks, joten aamulla kipaisin käytännössä yökkäris hakemaan sieltä kahvin että saan tarvittavan energia pakata kamat autoon ja lähteä kohti pisintä matkauspäivää. 

Pohjois-Wisconsinissa pysähdyin tankkaamaan ja tien toisella puolella näytti olevan jotain muistomerkkejä joten kävin ne katsomassa, perus tankkien, aseiden ja muistolaattojen takaa pilkisti peuroja, joten tietty juoksin heidän luokse. En tiennyt miksi ne ovat siinä ja ketä varten, mutta aitauksessa oli usea peura, joille sai ostaa kolikoilla automaatista maissinjyviä, mitä peurat söi tutusti kädestä aidan rakojen välistä. Myöhemmän Googlailun mukaan paikan nimi on Crandon Deer mutten löytänyt mitään syytä sille, miksi peurat oli siellä. Vierailin myös muistopuiston käsityöliikkeessä mutta en löytänyt sieltä mitään kotiin vietävää. Liityin myöhemmin alueen FB ryhmään vain tiedustellakseni peurojen alkuperää ja pitosyytä mutta moni sanoi vain että siellä on aina ollut peuroja heidän koko elämä, joku sanoi että niitä rokotetaan jotain tautia vastaan ja toinen sanoi että ne on emottomia rescueita. Mene ja tiedä.

Seuraaville kohteille oli aikaa monta tuntia, joten katsoin kartasta muutaman random pysähdyksen ettei suoraa ajamista tulisi liikaa, tälläisiä extempore kohteita tuli siis myös - kuten ekan roadtrippäivän eläinpatsaat (linkki alhaalla). Pysähdyin jollakin koskella, mutta kävi ilmi että se olikin vain padottu putous eikä siellä ollut mitään nähtävää. Tämäkin on osa matkustusta, kaikki kohteet ei ole "superhienoja" ja joskus käy ilmi ettei niitä ole edes olemassa. Kuitenkin kun ajoi näin keskelle metsää pääsi puskapissalle ja jatkamaan taas matkaa.

Toinen pysähdys tälle vajaan 3h ajolle oli tämä Van Gogh seinämaalaus - harmillisesti katoksen alle ei näe enää samalla tavalla kuin ennen katosta, mikä on vuoden 2025 lisäys. Maalaus itsessään oli pienen kylän tapaisen alueen keskellä, ilman erityistä huomiota. Se oli vähän sad mutta hauskaa, että se oli siellä. *selfie!*

Nämä kohteet oli sellaisia mitä en ollut merkinnyt etukäteen vaan katsoin ne aamulla hakiessani kahvia. Yli 400 merkintää olin reissua varten tehnyt mutta silti päätyi ihan uusiinkin paikkoihin!

Sanoin heipat Wisconsinin osavaltiolle ja jatkoin Michiganin yläosuuteen. Tämä oli nyt osavaltio 5/5 reissulle ja loppuajan pysyisinkin Michiganin osavaltiossa. Koska täällä päin luonto on hyvin samanlaista kuin Suomessa, tiet hyvin samannäköisiä ja kuuntelin paljon suomeksi äänikirjoja ja podcasteja tuhansien kilometrien ajojen aikana, usein kävi niin että havahduin ajaessa siihen, etten olekaan suomessa! Tulee vastaan esim. kyltti englanninkielisillä teksteillä tai outo rekisterinumero ja silloin aina muisti missä on. Muutoin maisemat ja ajokokemus voisi mennä Suomesta. Mutta toki vain päivisin. Yöt täällä on kesällä pimeitä ja ötökät hakkautuu valopilkkuun, eli autoon koko ajan. Siihen ei tottunut. 

Iha ku suooomes

Minnesotan tapaan, paljon suomalaisia on asettunut aikanaan näille maille. Mitä lähemmäks menee Hancockin ja Houghtonin kaupunkeja, sitä enemmän näkyy tienviittoja ja tiennimiä Suomeksi. Valitettavasti monet suomiputiikit oli kiinni sinne saapuessa, joten suuntasin suoraan Hancokin pääkadulle, missä kävin kirpputorilla sekä Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. mistä voit lukea täältä lisää: Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Upper Peninsula tai "UP" kuten täällä sanotaan oli alue mitä odotin pitkään. Jotenkin ajatus siitä, että pääsen ylimpään kohtaan Michiganissa tuntui houkuttelevalta. Hancockin ja Houghtonin jälkeen alkoi todella rehevä ja lehtipuinen ajo ylöspäin. Roadtrippini oli erittäin kuumaan aikaan heinäkuun ekalla viikolla ja heatwave-varoituksia näkyi kaikkialla, ensitöikseni siis kävin uimassa Lake Superiorissa!

Lake Superior

Olo oli kuin olisi meressä uinut. Suomessa on tottunut siihen, että järvissä näkee pitkälti rantaviivaa ja vastarantaa tai pieniä saaria. Lake Superior eli Yläjärvi on yksi Pohjois-Amerikan isoista järvistä. Näistä kahdessa uin reissuni aikana. Se on niin suuri, että tuntui kuin olisi merelle katsonut. Yyteri kokemukset myöskin veivät suoraan meri-maisemiin hiekkarannan ja aaltojen kera. Parkkipaikka rannalle oli todella "jenkkimäinen", eli tien vieressä oli puuaita, parkkipaikat ja piknik pöytiä ja roskiksia. Siitä raput alas rannalle, missä ei ollut hirveästi ihmisiä pyyhkeillä vaan he sitten istuivat tuolla tien vieressä. Jos tulisin tänne viettämään perheen kanssa aikaa, koen että rannalla oleminen tuntuisi järkevältä niin lasten tarkkailussa aallokossa kuin maiseman ja äänimaailman takia. Olin kuitenkin pulahdusreissulla, niin vaihdoin vaatteet autolla kahden-oven taktiikalla ja join red bullin ihaillen maisemaa edessäni, kunnes oli aika jatkaa ajamista syvemmälle peninsulaan.

Pelkkä ajaminen täällä oli todella kaunista. Tuli vähän mieleen kun ajat Suomessa jossain vähän "paremmalla" mökkialueella, missä on hienoja yksityiskohtaisia aitoja, kukka-asetelmia, lipputankoja jossa ihania erilaisia pride-lippuja ja kaikki maalit mökeissä on priimakunnossa. Sellainen, että näistä pidetään huolta. Uskon siis että tämä on kallista ja haluttua aluetta, mikä pitää mökit tässä kunnossa. Alue oli myös korkealla, eli maisemat näistä mökeistä oli toinen toistaan kauniimpia. Matkalla "huipulle" tuntui että olisi voinut koko ajan pysähtyä ottamaan kuvia. 

Luonto oli Suomi steroideissa, kukkulaa ja kaikkea vielä villimpää kasvia sekaisin tuttujen kuusi- ja lehtipuiden kanssa. Samaan aikaan tunsi koko ajan että valo tulee loppumaan kesken päivän, on outoa että kesäisin loppuu valo kesken!

Brockway Mountain huiputettu autolla:D

Brockway Mountain Dr vei näköalapaikalta vielä kivalle maisemapaikalle ja siitä sitten takaisin alas pohjoisimmasta peninsulasta. Ihan "kärjessä" en käynyt koska siellä ei olisi ollut mitään "suurta" merkkipaalua eikä kai edes autolla ajamiseen reittiä, mutta jos joku lukija kävi esim. Cobber Harborin jälkeen Keweenaw Rocket Rangella, niin let me know! Voin sitten harmitella jos siellä olikin joku upea paikka!

Ajoin koko matkan alas jonkun nuoren pariskunnan kanssa ja tuli kunnon sellainen suomalainen kiusallisuus, tulin eka yhdelle pysähdykselle, he tuli perässä ja parkkeeras mun taakse, sit he lähti ennen mua ja sitten pysähdyin seuraavassa heidän taakse ja kuljettiin jonossa näköalapaikoille. Miten sitä voisi kokea olonsa yksinäiseksi kun on tälläisiä kohtaamisia, mitä se pariskunta ei varmaan edes huomannut!

Ajoin loppumatkan seuraavalle hotellilleni pitkälti pimeässä kuunnellen Eminemiä, olihan häneen liittyvät kohteet enää parin päivän päässä. Pysähdyin Marquettessa hakemassa Taco Belliä ja lähes 14 tuntia myöhemmin pääsin majoitukseeni. Se on aina vähän mysteeri että mitä on vastassa, mutta samalla väsymyksen takia kaikki käy. Onneksi en kerennyt suihkuun, koska vedenpainetta ei ollut lainkaan. Se oli sit unelle koska huomenna olisi taas aikainen herätys. 

Pävän saldo: 614 km 13h 45min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip yksin kolmen osavaltion läpi

Jenkkireissu alkoi ja olin ekat kaksi viikkoa Minnesotassa, missä olin vapaaehtoisena oppihenkilönä Saveafox Rescuella. Tämän jälkeen lähdin toteuttamaan toista unelmaa. 

Olen ollut koko elämäni Eminem-fani. Kun olin vitos-kutosluokkalainen napero, löysin hänet Demi-lehden julisteiden välistä ja söpöyden perässä tuli musiikkikin, yhtä vahvana ensireaktiona. Olen usein sanonut että masennukseni pelasti kissani sekä Eminem, koska ihan sama mitä paskaa koin päiväni aikana, kuinka pahalta elämä tuntui, aina Eminemin luukutus täysillä auttoi. Aina. (ja tietty The Sims2)

Joten kun olin Minnesotassa, vain kahden osavaltion päässä Eminemistä, tiesin että Detroittiin pitäisi päästä. En halunnut lentää osavaltioiden läpi, koska tuskastutti jo se lentämisen määrä mitä piti tehdä vain päästäkseni tänne - sekä olisihan se hienoa nähdä tuo matka myös. 

Näin alkoi viiden päivän kestänyt roadtrip, mistä kerron jokaisesta päivästä erikseen, myöhemmin. Ensin päivä 1 Wisconsiniin kasinohotelliin, päivä 2 ylös Upper Peninsulan huipulle ja takaisin alas. Päivä 3 oli Michiganin luontoalueita ja Kanadan rajan tähystelyä. Päivä 4 ajoin alas itsenäisyyspäivän paraatin nähtyäni hiekkasärkien kautta Saginawaan ja Päivä 5 saavuin Detroittiin.

Detroisissa kävin Eminemin nykyisellä sekä lapsuudenkodilla ja monella 8 Mile elokuvan kuvauspaikalla, mutta niistä myöhemmin myös. Hitsi miten paljon kerrottavaa! Sen verran kerron nyt, että kävin kahdesti syömässä Eminemin ravintolassa, Mom's Spaghettissa ja vegaaniversio eli "Rabbit Balls" oli yks parhaista pastoista mitä oon eläessäni syönyt - not even joking. 

Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa

Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..

Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D

Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)

Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa

Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!

Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center

https://fahc.finlandiafoundation.org/ 

435 Quincy St, Hancock, MI 49930

Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

https://areena.yle.fi/1-71693644

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

Vrbnik ja maailman kapein katu

Kesäisellä Kroatian matkallamme pysähdyimme Krk:n rantojen jälkeen vielä muutaman tunnin päiväreissulle Vrbnikkiin - joka on perustettu keskiajalla. Sen historia ja vanhat rakennukset näkyvät kaikessa sen ympärillä. Kaupungin pieni koko ja vain noin tuhannen ihmisen asutus luo todella kauniin päiväreissun kuljettavaksi. 

Jätimme auton "public parking space" alueelle ja kolikoilla saimme kaksi tuntia kävelyaikaa. Suosittelisin heti alkuun ottamaan 3 tai jopa 4 tuntia kiekkoon koska meille tuo aika oli vähän tiukka ja sen pelasti vain se että ruoka saapui ravintolassa mihin päädyimme- seitsemässä minuutissa. Tästä kuljimme Supec tien suuntaan ja saavuimme Zgribnica Beach - rannalle missä pulahdin uimaan. Vesi oli jotenkin lämpimämpää täällä kuin Krk:n saarella, mutta uinti jäi lyhyeen energiavajeen takia. Tässä vaiheessa olimme matkanneet jo viikon Itävallasta saakka ja edellinen alkoholin täytteinen yö oli menty ihan muutaman tunnin unilla. 

Lue myös: Pieni kaupunki Kočevje, Vanha ja historiallinen Wien

Rannalta nousimme ylös maisemapaikkoja kohti ja siitä ns vanhaa kaupunkia kiertämään. Sieltä löydät maailman kapeimman kadun, tai ainakin yksi kapeimmista. Tien nimi on Klančić ja sen leveys on huimat 43cm. Ruokailu kannattaakin jättää nautittavaksi vasta tämän nähtävyyden jälkeen. Maailmaennätyskirjojen mukaan Saksassa on vielä kapeampi tie (40cm) joten sinne sitten seuraavaksi eikös niin.

 

Riippuen siitä koska matkustat Kroatiaan, kannattaa ottaa huomioon raha. Sinne on tulossa/asettumassa eurot joten periaatteessa siellä hyväksytään eurot käteisenä, mutta koska tämä käytäntö ei ole täysin muuttunut vielä on joidenkin kauppojen vaikea hyväksyä euroja koska saavat ne lunastettua käyttöön vasta jonkun ajan kuluttua. Kuitenkin, mitä isompi on ostoksesi hinta sen helpommin saat käyttää eurojasi - as its hyödyllisempää myös heille. Sekä toki jos tätä postausta lukiessa on aikaa meidän 2022 kesästä jo kulunut tarpeeksi, saat varmasti eurosi käyttää heti.

Ostan aina postikortteja kun matkustan joista lähetän äidilleni yhden, valikoiduille ystäville ja perheelle omat sekä yhden itselleni kotiin, minkä sitten asetan teipillä matkakirjan takakanteen reissun jälkeen.

Lue myös: Matkakirjan DIY teko-ohje

Tiesimme että aika alkaa käymään vähiin ennenkö mittarista loppuu aika, emmekä halunneet reissulle toista sakkoa niin päätimme kiiruhtaa ruokapaikkaa kohti. Postikortit oli vielä hakematta koska Krk:n rantojen puodeissa ei niitä myyty joten pysähdyimme matkalla jollekkin puodille keskellä vanhoja rakennuksia korttia ostamaan. Oli varmaan nopein kauppa koskaan, kysyin montako korttia eurolla (vai kahdella) saa, vastaus oli kaksi, nappasin rekistä kaksi korttia ja annoin kolikon miehelle. Pääsimme minuuttia myöhemmin syömään ja nyt oli kortitkin mukana.

Olimme nääntymässä nälkään kun pääsimme ravintolaan ja tilasimme kaikki omat pizzat sekä kaksi salaattia jaettavaksi. Oli onnemme että ruoat tuli alle kymmenessä minuutissa ja taisimme syödä samaan tahtiin koska emme myöhästyneet autolle pääsystäkään. Kaikki poltti selkänsä reissussa Kroatian puolella ja lähdimme onnellisten muistojen kera takaisin kohti Sloveniaa ja siitä Itävaltaa.

Olen todella iloinen siitä että ystävämme Tea vei meitä pitkin maita näkemään paikkoja mistä emme ehkä olisi muutoin edes kuulleet tai osanneet haluta käydä siellä. Muistoja tuli niin paljon että tuntuu että vieläkin prosessoin niitä. Vrbnik jäi kuitenkin viimeiseksi tämän reissukokonaisuuen kohteeksi mutta paluumatka se vasta oma reissunsa olikin. Draamaa, unenpuutetta, vararikkoa ja jännitettä ei puuttunut. Siitä tuleekin oma postaus samalla kun kokoan koko roadtripin yhdeksi julkaisuksi - helpottaa myös muita matkaajia jotka suunnitelee jotain samantyyppistä läpiajoa!

Lue myös tältä reissulta: Vanha ja historiallinen Wien, Pieni kaupunki Kocevje

Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa