Haku

Näytetään tekstit, joissa on tunniste roadtrip. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste roadtrip. Näytä kaikki tekstit

elokuuta 20, 2025

Roadtrip yksin kolmen osavaltion läpi


Jenkkireissu alkoi ja olin ekat kaksi viikkoa Minnesotassa, missä olin vapaaehtoisena oppihenkilönä Saveafox Rescuella. Tämän jälkeen lähdin toteuttamaan toista unelmaa. 

Olen ollut koko elämäni Eminem-fani. Kun olin vitos-kutosluokkalainen napero, löysin hänet Demi-lehden julisteiden välistä ja söpöyden perässä tuli musiikkikin, yhtä vahvana ensireaktiona. Olen usein sanonut että masennukseni pelasti kissani sekä Eminem, koska ihan sama mitä paskaa koin päiväni aikana, kuinka pahalta elämä tuntui, aina Eminemin luukutus täysillä auttoi. Aina. (ja tietty The Sims2)

Joten kun olin Minnesotassa, vain kahden osavaltion päässä Eminemistä, tiesin että Detroittiin pitäisi päästä. En halunnut lentää osavaltioiden läpi, koska tuskastutti jo se lentämisen määrä mitä piti tehdä vain päästäkseni tänne - sekä olisihan se hienoa nähdä tuo matka myös. 

Näin alkoi viiden päivän kestänyt roadtrip, mistä kerron jokaisesta päivästä erikseen, myöhemmin. Ensin päivä 1 Wisconsiniin kasinohotelliin, päivä 2 ylös Upper Peninsulan huipulle ja takaisin alas. Päivä 3 oli Michiganin luontoalueita ja Kanadan rajan tähystelyä. Päivä 4 ajoin alas itsenäisyyspäivän paraatin nähtyäni hiekkasärkien kautta Saginawaan ja Päivä 5 saavuin Detroittiin.

Detroisissa kävin Eminemin nykyisellä sekä lapsuudenkodilla ja monella 8 Mile elokuvan kuvauspaikalla, mutta niistä myöhemmin myös. Hitsi miten paljon kerrottavaa! Sen verran kerron nyt, että kävin kahdesti syömässä Eminemin ravintolassa, Mom's Spaghettissa ja vegaaniversio eli "Rabbit Balls" oli yks parhaista pastoista mitä oon eläessäni syönyt - not even joking. 

elokuuta 11, 2025

Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa


Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa



Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..


Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D


Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)


Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa


Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!


Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center
435 Quincy St, Hancock, MI 49930
Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

toukokuuta 14, 2023

Vrbnik ja maailman kapein katu


Kesäisellä Kroatian matkallamme pysähdyimme Krk:n rantojen jälkeen vielä muutaman tunnin päiväreissulle Vrbnikkiin - joka on perustettu keskiajalla. Sen historia ja vanhat rakennukset näkyvät kaikessa sen ympärillä. Kaupungin pieni koko ja vain noin tuhannen ihmisen asutus luo todella kauniin päiväreissun kuljettavaksi. 



Jätimme auton "public parking space" alueelle ja kolikoilla saimme kaksi tuntia kävelyaikaa. Suosittelisin heti alkuun ottamaan 3 tai jopa 4 tuntia kiekkoon koska meille tuo aika oli vähän tiukka ja sen pelasti vain se että ruoka saapui ravintolassa mihin päädyimme- seitsemässä minuutissa. Tästä kuljimme Supec tien suuntaan ja saavuimme Zgribnica Beach - rannalle missä pulahdin uimaan. Vesi oli jotenkin lämpimämpää täällä kuin Krk:n saarella, mutta uinti jäi lyhyeen energiavajeen takia. Tässä vaiheessa olimme matkanneet jo viikon Itävallasta saakka ja edellinen alkoholin täytteinen yö oli menty ihan muutaman tunnin unilla. 

Lue myös: Pieni kaupunki Kočevje, Vanha ja historiallinen Wien


Rannalta nousimme ylös maisemapaikkoja kohti ja siitä ns vanhaa kaupunkia kiertämään. Sieltä löydät maailman kapeimman kadun, tai ainakin yksi kapeimmista. Tien nimi on Klančić ja sen leveys on huimat 43cm. Ruokailu kannattaakin jättää nautittavaksi vasta tämän nähtävyyden jälkeen. Maailmaennätyskirjojen mukaan Saksassa on vielä kapeampi tie (40cm) joten sinne sitten seuraavaksi eikös niin.

 


Riippuen siitä koska matkustat Kroatiaan, kannattaa ottaa huomioon raha. Sinne on tulossa/asettumassa eurot joten periaatteessa siellä hyväksytään eurot käteisenä, mutta koska tämä käytäntö ei ole täysin muuttunut vielä on joidenkin kauppojen vaikea hyväksyä euroja koska saavat ne lunastettua käyttöön vasta jonkun ajan kuluttua. Kuitenkin, mitä isompi on ostoksesi hinta sen helpommin saat käyttää eurojasi - as its hyödyllisempää myös heille. Sekä toki jos tätä postausta lukiessa on aikaa meidän 2022 kesästä jo kulunut tarpeeksi, saat varmasti eurosi käyttää heti.


Ostan aina postikortteja kun matkustan joista lähetän äidilleni yhden, valikoiduille ystäville ja perheelle omat sekä yhden itselleni kotiin, minkä sitten asetan teipillä matkakirjan takakanteen reissun jälkeen.


Tiesimme että aika alkaa käymään vähiin ennenkö mittarista loppuu aika, emmekä halunneet reissulle toista sakkoa niin päätimme kiiruhtaa ruokapaikkaa kohti. Postikortit oli vielä hakematta koska Krk:n rantojen puodeissa ei niitä myyty joten pysähdyimme matkalla jollekkin puodille keskellä vanhoja rakennuksia korttia ostamaan. Oli varmaan nopein kauppa koskaan, kysyin montako korttia eurolla (vai kahdella) saa, vastaus oli kaksi, nappasin rekistä kaksi korttia ja annoin kolikon miehelle. Pääsimme minuuttia myöhemmin syömään ja nyt oli kortitkin mukana.



Olimme nääntymässä nälkään kun pääsimme ravintolaan ja tilasimme kaikki omat pizzat sekä kaksi salaattia jaettavaksi. Oli onnemme että ruoat tuli alle kymmenessä minuutissa ja taisimme syödä samaan tahtiin koska emme myöhästyneet autolle pääsystäkään. Kaikki poltti selkänsä reissussa Kroatian puolella ja lähdimme onnellisten muistojen kera takaisin kohti Sloveniaa ja siitä Itävaltaa.

Olen todella iloinen siitä että ystävämme Tea vei meitä pitkin maita näkemään paikkoja mistä emme ehkä olisi muutoin edes kuulleet tai osanneet haluta käydä siellä. Muistoja tuli niin paljon että tuntuu että vieläkin prosessoin niitä. Vrbnik jäi kuitenkin viimeiseksi tämän reissukokonaisuuen kohteeksi mutta paluumatka se vasta oma reissunsa olikin. Draamaa, unenpuutetta, vararikkoa ja jännitettä ei puuttunut. Siitä tuleekin oma postaus samalla kun kokoan koko roadtripin yhdeksi julkaisuksi - helpottaa myös muita matkaajia jotka suunnitelee jotain samantyyppistä läpiajoa!



Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa