Haku

tammikuuta 17, 2022

Yksinolo on tärkeää, vietä treffit itsesi kanssa

Viihdytkö itsesi kanssa? Pystytkö viettämään miellyttävää aikaa ilman muuta seuraa? Saako ajatus yksin kahvittelusta sinut tuntemaan olosi noloksi tai sille, kuin olisit avoinna tuomioille? Tänään mietitään yksinäisyyttä ja omaa aikaa.


Miksi?


Miksi pitää viettää aikaa yksin? Tämä on varmasti ajatus mikä on käynyt monien meidän mielessä. Mitä hyötyä, iloa tai apua on yksin vietetystä ajasta?

Oma suhteeni yksinoloon on kaksipiippuinen. Toisaalta minulla on ollut parhaita ystäviä lapsesta saakka, laajat kaveripiirit ja olen kiitollinen siitä että elämässäni on minulle läheisiä ystäviä - lähes aina ollut. Minua on kuitenkin myös koulukiusattu ja koin yksinäisyyttä koska kannoin nuorelle lapselle aika isoja taakkoja selässäni enkä kokenut että saisin vertaistukea. Isäni on hylännyt meidät lapsena ja sukuani miettiessä myös usein yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat olleet läsnä (Lue: Miksi teen sukututkimusta). 

Kuitenkin fyysistä ja isointa yksinäisyyttä koin kun asuin yksin. Muutin pois kotoa jo 17-vuotiaana ja asuin yksin "ikisinkkuna" 23-vuotiaaksi asti. Rakastin yksinasumista ja omaa aikaa ja muistan ison osan tuosta ajasta vain itsenäisen onnellisena, mutta kuitenkin muistan tunteneeni myös yksinäisyyttä ja halua pyytää ystäviä kylään - ja pettymystä kun he joutuivat keskiyöntunneilla lähtemään. Mutta missä on ero yksinäisyyden ja yksinolemisen kanssa?


On tärkeää erottaa yksinolon (solitude) ja yksinäisyyden erot. Toinen on tärkeä ja terve osa tasapainoista elämää ja toinen on surullinen asia mihin on hyvä hakea parannusta. 

Yksinolo on aikaa vain sinulle. Vietät kaikista ihmisistä ympärilläsi eniten aikaa kuitenkin itsesi kanssa, joten on luonnollista tutustua tähän henkilöön. Siihen kuuluu arkisemmat asiat kuten miten tykkäät viettää aikaa, mikä on turvasatamaleffasi ja herkku mikä aina piristää. Sekä isommat asiat kuten mitä haluat elämältä, millaisen parisuhteen haluat sekä missä näet itsesi viiden vuoden päästä? (Lue myös: Miten löydän elämänkumppanin?). Itsenäisenä ihmisenä pystyt ruokkimaan itsesi, pitämään huolen itsestäsi ja selviytymään yksin. Se on elämäntaito minkä avulla et ole riippuvainen puolisostasi tai muista läheisitä. Tämä johtaa terveempiin ja tasapainoisempiin suhteisiin, koska ne rakentuu kahdesta yksilöstä eikä riippuvuusmalleista. 

Yksinollessa lepäämme, lataamme akkuja - niin fyysisiä kuin sosiaalisia ja opimme kohtaamaan erilaisia tunteita. Joillekkin akkujen lataus yksin kestää kauemmin kuin muilla, joillain ne hoituu pienessä hetkessä. Joskus oma-aika on hauskaa ja mukavaa, mutta ei aina. Eikä aina etenkään aluksi.

Missä?

Minun oman-ajan lempitekemisistä on maisemahunttaus. Haluan etsiä kauniita paikkoja missä vain olla. Joskus ilman mitään tekemistä mutta usein jollain luovalla twistillä. Jos tavoittena on vain mennä viettämään aikaa, saatan keittää teet termariin ja ottaa vihon mukaan runojen raapustelua varten. Joskus korvilla voi olla kuulokkeista podcasti tai äänikirja. Joskus luonnon ääniä ja raapustelua. Oma hetki voi olla aamukahvi parvekkeella ilman puhelinta, ottamassa sen hetken omaksi.

Kuitenkin jos lähden vain kävelylle aikomuksena pysähtyä vain jos paikka löytyy olen silloin täysin puhelimen ja sen tarjottavien ehdoilla. Motivaatio lähteä liikkeelle tulee podcastista tai musiikista mutta tarpeen tullen ja jos kiva paikka löytyy, voi ihan vain istua hiljaa kauniissa maisemassa. 

Kaupungissa ei pääse aina nauttimaan oikeasta hiljaisuudesta, minkä takia miellän musiikin tms kuuntelun tähän ajanviettoon. Oikeasti rauhallisessa luonnossa asia on eri eikä metelinpeittäjiä tarvita. 


Kesät tarjoaa paljon asioita missä voit viettää aikaa itsesi kanssa. Rannalle uimaan, lukemaan kirjaa, makoilemaan ja katselemaan tuulta puissa tai vaikka laavulle grillaamaan ruokaa. Maailma on täynnä erilaisia asioita mitä voit tehdä porukassa tai yksin. Talvi on kuitenkin ehkä haasteellisin koska ulkona ei ole niin paljon matalan kynnyksen asioita tehtävänä - jos et esim. omista talviurheilukamoja tai hyviä ulkoiluvaatteita. Talvisin tekemisiin kuuluu (etenkin aikana ennen Kta) kahvilahengaus missä voi katsoa luennon, kirjoittaa tai tehdä muuten töitä. Uimahalliin saunomaan ja rentoutumaan tai trampalle meno kuulokkeiden kanssa. Luistelu ja pakkasaurinko kävelyt ovat ihania.

Sisätekemisistä paras on kuitenkin kahvilat. Voit mennä pyöriin muutaman kirpparin läpi ja suunnata kahvilaan hörppiin kuumaa tai jopa ostamaan vaikka palan kakkua. Live a little. Itse kirjailijana tykkään mennä läppärin kanssa kirjoittamaan koska en aina saa tehtyä töitä kotona häiriötekijöiden takia. Lue myös: Miksi ABC on oiva kahvila? 

Kahvilaa voi käyttää myös lukemiseen, kalenterin päivitykseen, piirtämiseen mihin vain.

Kotona oma-aika voi olla sukeltaminen lempielokuvan pariin, ottaa koko vaatekaappi alas ja käydä se läpi tai viettää illan viimeinen tunti ihonhoidon ja lukemisen parissa.


Lähtökohtaisesti kaikki mitä voit tehdä jonkun muun kanssa, voit tehdä myös yksin. Ne ovat vain erilaisia tapoja käyttää aikasi ja saada erilaisia kokemuksia. Pointti onkin ehkä tehdä asioita mitä haluat tehdä, hemmotella itseäsi arkisilla asioilla ja oppia todella nauttimaan vain ylpeästi omasta seurasta.

Oma aika auttaa mielenterveyden kanssa, se edistää positiivisesti sosiaalisia suhteitamme, olemme varmempia ja tietoisempia päätöksistämme ja opimme käsittelemään paremmin eri tunteita. Mutta miksi se on niin vaikeaa?

Miten?

Moni kokee että ulkona yksin istuminen olisi jotenkin noloa tai heille tulee sellainen olo kuin olisivat suurennuslasin alla. Tähänkin asiaan liittyy varmasti paljon opittua skismaa lapsuudesta, yhteiskunnasta ja populaarikulttuurista. 

Sarjoissa nainen itkee häpeissään ravintolassa koska hänen deittinsä ei tullut paikalle = tyhjä tuoli vastapäätä kertoo että hänelle on tehty oharit ja joku on hylännyt hänet yksin ravintolaan. Yhteiskunnassamme naisia on usein viety syömään, eikä niinpäin että nainen veisi itse itsensä tai miehensä syömään. On siis voitu nähdä "yleisten normien" vastaisena sellainen tilanne missä nainen olisi päätynyt istumaan kahville yksin. Lapsena opimme että yksin nukkumaan meneminen tai äidin kadottaminen kaupassa on pelottavaa, epämieluisaa ja sitä ei halua kokea uudestaan. On siis ihan luonnollistakin kokea että näihin tilanteisiin liittyy epämukavuuksia. 


Kaikki muutokset rutiineissamme alkaa siitä että teemme jotain eritavalla. Joku sanoi että vie 100 toistoa kunnes uudesta asiasta tulee osa arkeamme ja uskon saman pätevän myös tässä. Ekalla kerralla yksin kahvilassa olo voi olla epämukava. Seuraavalla viidellä kerralla myös, mutta ehkä vähemmän. Jossain vaiheessa sinua ei kiinnosta mitä muut ajattelee ja sitten taas kiinnostaa. Sahaat edestakaisin kunnes et edes huomaa että enää et koe häpeää, et olemattomia tuomitsevia katseita selässäsi ja oikeasti menit paikalle koska halusit pienen hetken itsellesi. 

Rutiinit muuttuu kun muutamme niitä ja skisma poistuu ajan kanssa. Kun tekeminenkin on mieluisa, miksi et viettäisi sitä aikaa itsellesi?

Oman ajan viettäminen ei tee ihmisestä itsekästä tai hedonistista. Ehkä jopa päinvastoin, koska olet parempi ihminen sen avulla. Pystyt olemaan läsnä myös muille. Joskus omaan aikaan on kiva sisällyttää mielekästä tekemistä, mutta jos et vietä ollenkaan aikaa ilman häiriötekemistä niin välillä pysähdy jonnekin ilman puhelinta tai musiikkia. Ja vain ole. 



Yksinäisyys


On eri asia kuin yksinoleminen. Halusin erotella nämä kaksi asiaa heti alkuun, koska jos joku tuntee kovaa yksinäisyyttä - ei hänen silloin tarvitse "vaan nauttii omasta ajasta". Tällöin on kyse jostain muusta. Solitude on asia mistä nautimme sosiaalisen elämämme ympärillä, ottaen akkujenlatausbreikkiä aina silloin tällöin. Yksinäisyys on sosiaalisen elämän ammottava kuilu missä omaa aikaa on vietetty mutta kaipaa muutakin kuin sitä.

Jos joku on yksinäinen, siihen ei auta nämä keinot. Joskus kuitenkin voimme erehtyä ajattelemaan kestämättömyyttämme yksinolemisessa = yksinäisyydeksi joten on hyvä tarkastella omia tuntemuksia ja miettiä onko niissä kyse toisten ihmisten kaipuusta vai siitä ettei vain halua olla yksin. 

Yksinäisyys on aiheena monimutkaisempi, koska siihen ei ole helppoa ratkaisua. "Helppo" ratkaisu on sanoa että hanki ympärillesi ihmisiä, mutta a) niiden etsiminen ei ole nopeaa ja b) syvien yhteyksien löytäminen on vaikeaa eikä vähempi täytä yksinäisyyttä. Aihe on laaja mutta ensihätään olen luonut kanavan Helsingin Jodeliin mikä ehkä voisi auttaa. Se on nimellä "Kirjekaverit" - minne voi anonyymisti kirjoittaa aloituksen esim siitä, millainen ihminen on, mistä päin etsii kahvikaveria ja vaikka lempipuuhia. Jos vaikka kaksi sielua löytäisi toisensa. Voit laittaa "kotipaikkakunnaksi" Jodelissa Helsingin ja näin seilata tämän ja oman paikkakuntasi välillä postauksissa, näin myös kanava saa saman ja laajemman reachin. Kanava on varmasti pitkään pieni eli word-of-mouth mainonta nyt auttaisi kanssa. Vinkatkaa liittymään ja vinkatkaa eteenpäin - vaikkette itse kokisi yksinäisyyttä arjessanne.


Tulossa myös postaus yleisesti yksinäisyydestä sekä "oma-aika parisuhteessa". Aiheen laajuus on hyvä jakaa omiin osioihinsa! Linkit tulee perässä myös tähän postaukseen. Suosittelen sillävälin lukemaan: Miten nautin hetkestä? postauksen! Kiitos.

11 kommenttia:

  1. Yksin oleminen on mulle todella tarkeää. Lyhyempikin aika usein riittää, mutta välillä on ihanaa olla pidempiäkin aikoja yksin. Samat asiat kokee niin eri tavalla yksin kuin seurassa, esim. luonnossa liikkumisen.

    VastaaPoista
  2. Olen oppinut nauttimaan yksinolosta vanhetessani. Lapsena koin yksinäisyyttä, jonka takia en osannut aikuistuttuakaan nauttia siitä omasta ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo etenkin jos sitä yksinäisyyttä on taustalla on vaikea yhtäkkiä nauttia olosta yksin. Hienoa että huomasit sen.

      Poista
  3. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat todellakin eri asioita. Yksin oleminen on taitolaji. Hyvä kirjoitus

    VastaaPoista
  4. Joskus on todella hyvä mennä treffeille itsensä kanssa. Itsekin teen tätä ja nyt voisi olla taas aika sille. Tärkeää muistaa myös itsensä.

    VastaaPoista
  5. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa, mutta välillä on tarve vetäytyä itekseen.

    VastaaPoista
  6. Minun on taas vaikeaa ymmärtää, jos joku ei pysty olemaan yksin hetkeäkään. Ei kestä olla yksinään ajatuksinsa kanssa.

    Minulla ei koskaan ole tylsä yksin, ei sisällä eikä ulkona. Yksinoloa tarvitaan siihen, että pystyn itsekin tietämään, millainen ihminen olen. Jos minulla olisi tylsä itseni kanssa, varmaan muillakin olisi kanssasi tylsä. Olen sattumalta kirjoittanut aiheesta postauksenkin äskettäin: https://viaperasperaadastra.com/2022/01/23/introvertti-sunnuntai/

    Yksinolo ja yksinäisyys eivät todellakaan ole sama asia, niin kuin sanoit.

    VastaaPoista

Kopioi viestisi koska jos se häviää bittiavaruuteen voit yrittää uudestaan! Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua - pidäthän viestisi asiallisena :>