Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

 USA ROADTRIP 

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Toinen päivä roadtrippia lyhyesti: 614 km 13h 45min matkantekoa. Suomen maahanmuuttohistoriaa, Michiganin pohjoisin kolkka ja sen maisemat, uiminen Lake Superiorissa ja pimeällä seuraavaan majapaikkaan navigoimista. 

Tiesin että tästä päivästä tulee piiiitkä.

Wisconsinin majoituksen hieno lisä oli se, että siellä oli oma Starbucks, joten aamulla kipaisin käytännössä yökkäris hakemaan sieltä kahvin että saan tarvittavan energia pakata kamat autoon ja lähteä kohti pisintä matkauspäivää. 

Pohjois-Wisconsinissa pysähdyin tankkaamaan ja tien toisella puolella näytti olevan jotain muistomerkkejä joten kävin ne katsomassa, perus tankkien, aseiden ja muistolaattojen takaa pilkisti peuroja, joten tietty juoksin heidän luokse. En tiennyt miksi ne ovat siinä ja ketä varten, mutta aitauksessa oli usea peura, joille sai ostaa kolikoilla automaatista maissinjyviä, mitä peurat söi tutusti kädestä aidan rakojen välistä. Myöhemmän Googlailun mukaan paikan nimi on Crandon Deer mutten löytänyt mitään syytä sille, miksi peurat oli siellä. Vierailin myös muistopuiston käsityöliikkeessä mutta en löytänyt sieltä mitään kotiin vietävää. Liityin myöhemmin alueen FB ryhmään vain tiedustellakseni peurojen alkuperää ja pitosyytä mutta moni sanoi vain että siellä on aina ollut peuroja heidän koko elämä, joku sanoi että niitä rokotetaan jotain tautia vastaan ja toinen sanoi että ne on emottomia rescueita. Mene ja tiedä.

Seuraaville kohteille oli aikaa monta tuntia, joten katsoin kartasta muutaman random pysähdyksen ettei suoraa ajamista tulisi liikaa, tälläisiä extempore kohteita tuli siis myös - kuten ekan roadtrippäivän eläinpatsaat (linkki alhaalla). Pysähdyin jollakin koskella, mutta kävi ilmi että se olikin vain padottu putous eikä siellä ollut mitään nähtävää. Tämäkin on osa matkustusta, kaikki kohteet ei ole "superhienoja" ja joskus käy ilmi ettei niitä ole edes olemassa. Kuitenkin kun ajoi näin keskelle metsää pääsi puskapissalle ja jatkamaan taas matkaa.

Toinen pysähdys tälle vajaan 3h ajolle oli tämä Van Gogh seinämaalaus - harmillisesti katoksen alle ei näe enää samalla tavalla kuin ennen katosta, mikä on vuoden 2025 lisäys. Maalaus itsessään oli pienen kylän tapaisen alueen keskellä, ilman erityistä huomiota. Se oli vähän sad mutta hauskaa, että se oli siellä. *selfie!*

Nämä kohteet oli sellaisia mitä en ollut merkinnyt etukäteen vaan katsoin ne aamulla hakiessani kahvia. Yli 400 merkintää olin reissua varten tehnyt mutta silti päätyi ihan uusiinkin paikkoihin!

Sanoin heipat Wisconsinin osavaltiolle ja jatkoin Michiganin yläosuuteen. Tämä oli nyt osavaltio 5/5 reissulle ja loppuajan pysyisinkin Michiganin osavaltiossa. Koska täällä päin luonto on hyvin samanlaista kuin Suomessa, tiet hyvin samannäköisiä ja kuuntelin paljon suomeksi äänikirjoja ja podcasteja tuhansien kilometrien ajojen aikana, usein kävi niin että havahduin ajaessa siihen, etten olekaan suomessa! Tulee vastaan esim. kyltti englanninkielisillä teksteillä tai outo rekisterinumero ja silloin aina muisti missä on. Muutoin maisemat ja ajokokemus voisi mennä Suomesta. Mutta toki vain päivisin. Yöt täällä on kesällä pimeitä ja ötökät hakkautuu valopilkkuun, eli autoon koko ajan. Siihen ei tottunut. 

Iha ku suooomes

Minnesotan tapaan, paljon suomalaisia on asettunut aikanaan näille maille. Mitä lähemmäks menee Hancockin ja Houghtonin kaupunkeja, sitä enemmän näkyy tienviittoja ja tiennimiä Suomeksi. Valitettavasti monet suomiputiikit oli kiinni sinne saapuessa, joten suuntasin suoraan Hancokin pääkadulle, missä kävin kirpputorilla sekä Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. mistä voit lukea täältä lisää: Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Upper Peninsula tai "UP" kuten täällä sanotaan oli alue mitä odotin pitkään. Jotenkin ajatus siitä, että pääsen ylimpään kohtaan Michiganissa tuntui houkuttelevalta. Hancockin ja Houghtonin jälkeen alkoi todella rehevä ja lehtipuinen ajo ylöspäin. Roadtrippini oli erittäin kuumaan aikaan heinäkuun ekalla viikolla ja heatwave-varoituksia näkyi kaikkialla, ensitöikseni siis kävin uimassa Lake Superiorissa!

Lake Superior

Olo oli kuin olisi meressä uinut. Suomessa on tottunut siihen, että järvissä näkee pitkälti rantaviivaa ja vastarantaa tai pieniä saaria. Lake Superior eli Yläjärvi on yksi Pohjois-Amerikan isoista järvistä. Näistä kahdessa uin reissuni aikana. Se on niin suuri, että tuntui kuin olisi merelle katsonut. Yyteri kokemukset myöskin veivät suoraan meri-maisemiin hiekkarannan ja aaltojen kera. Parkkipaikka rannalle oli todella "jenkkimäinen", eli tien vieressä oli puuaita, parkkipaikat ja piknik pöytiä ja roskiksia. Siitä raput alas rannalle, missä ei ollut hirveästi ihmisiä pyyhkeillä vaan he sitten istuivat tuolla tien vieressä. Jos tulisin tänne viettämään perheen kanssa aikaa, koen että rannalla oleminen tuntuisi järkevältä niin lasten tarkkailussa aallokossa kuin maiseman ja äänimaailman takia. Olin kuitenkin pulahdusreissulla, niin vaihdoin vaatteet autolla kahden-oven taktiikalla ja join red bullin ihaillen maisemaa edessäni, kunnes oli aika jatkaa ajamista syvemmälle peninsulaan.

Pelkkä ajaminen täällä oli todella kaunista. Tuli vähän mieleen kun ajat Suomessa jossain vähän "paremmalla" mökkialueella, missä on hienoja yksityiskohtaisia aitoja, kukka-asetelmia, lipputankoja jossa ihania erilaisia pride-lippuja ja kaikki maalit mökeissä on priimakunnossa. Sellainen, että näistä pidetään huolta. Uskon siis että tämä on kallista ja haluttua aluetta, mikä pitää mökit tässä kunnossa. Alue oli myös korkealla, eli maisemat näistä mökeistä oli toinen toistaan kauniimpia. Matkalla "huipulle" tuntui että olisi voinut koko ajan pysähtyä ottamaan kuvia. 

Luonto oli Suomi steroideissa, kukkulaa ja kaikkea vielä villimpää kasvia sekaisin tuttujen kuusi- ja lehtipuiden kanssa. Samaan aikaan tunsi koko ajan että valo tulee loppumaan kesken päivän, on outoa että kesäisin loppuu valo kesken!

Brockway Mountain huiputettu autolla:D

Brockway Mountain Dr vei näköalapaikalta vielä kivalle maisemapaikalle ja siitä sitten takaisin alas pohjoisimmasta peninsulasta. Ihan "kärjessä" en käynyt koska siellä ei olisi ollut mitään "suurta" merkkipaalua eikä kai edes autolla ajamiseen reittiä, mutta jos joku lukija kävi esim. Cobber Harborin jälkeen Keweenaw Rocket Rangella, niin let me know! Voin sitten harmitella jos siellä olikin joku upea paikka!

Ajoin koko matkan alas jonkun nuoren pariskunnan kanssa ja tuli kunnon sellainen suomalainen kiusallisuus, tulin eka yhdelle pysähdykselle, he tuli perässä ja parkkeeras mun taakse, sit he lähti ennen mua ja sitten pysähdyin seuraavassa heidän taakse ja kuljettiin jonossa näköalapaikoille. Miten sitä voisi kokea olonsa yksinäiseksi kun on tälläisiä kohtaamisia, mitä se pariskunta ei varmaan edes huomannut!

Ajoin loppumatkan seuraavalle hotellilleni pitkälti pimeässä kuunnellen Eminemiä, olihan häneen liittyvät kohteet enää parin päivän päässä. Pysähdyin Marquettessa hakemassa Taco Belliä ja lähes 14 tuntia myöhemmin pääsin majoitukseeni. Se on aina vähän mysteeri että mitä on vastassa, mutta samalla väsymyksen takia kaikki käy. Onneksi en kerennyt suihkuun, koska vedenpainetta ei ollut lainkaan. Se oli sit unelle koska huomenna olisi taas aikainen herätys. 

Pävän saldo: 614 km 13h 45min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Yksinolo on tärkeää, vietä treffit itsesi kanssa

Viihdytkö itsesi kanssa? Pystytkö viettämään miellyttävää aikaa ilman muuta seuraa? Saako ajatus yksin kahvittelusta sinut tuntemaan olosi noloksi tai sille, kuin olisit avoinna tuomioille? Tänään mietitään yksinäisyyttä ja omaa aikaa.

Miksi?

Miksi pitää viettää aikaa yksin? Tämä on varmasti ajatus mikä on käynyt monien meidän mielessä. Mitä hyötyä, iloa tai apua on yksin vietetystä ajasta?

Oma suhteeni yksinoloon on kaksipiippuinen. Toisaalta minulla on ollut parhaita ystäviä lapsesta saakka, laajat kaveripiirit ja olen kiitollinen siitä että elämässäni on minulle läheisiä ystäviä - lähes aina ollut. Minua on kuitenkin myös koulukiusattu ja koin yksinäisyyttä koska kannoin nuorelle lapselle aika isoja taakkoja selässäni enkä kokenut että saisin vertaistukea. Isäni on hylännyt meidät lapsena ja sukuani miettiessä myös usein yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat olleet läsnä (Lue: Miksi teen sukututkimusta). 

Kuitenkin fyysistä ja isointa yksinäisyyttä koin kun asuin yksin. Muutin pois kotoa jo 17-vuotiaana ja asuin yksin "ikisinkkuna" 23-vuotiaaksi asti. Rakastin yksinasumista ja omaa aikaa ja muistan ison osan tuosta ajasta vain itsenäisen onnellisena, mutta kuitenkin muistan tunteneeni myös yksinäisyyttä ja halua pyytää ystäviä kylään - ja pettymystä kun he joutuivat keskiyöntunneilla lähtemään. Mutta missä on ero yksinäisyyden ja yksinolemisen kanssa?

On tärkeää erottaa yksinolon (solitude) ja yksinäisyyden erot. Toinen on tärkeä ja terve osa tasapainoista elämää ja toinen on surullinen asia mihin on hyvä hakea parannusta. 

Yksinolo on aikaa vain sinulle. Vietät kaikista ihmisistä ympärilläsi eniten aikaa kuitenkin itsesi kanssa, joten on luonnollista tutustua tähän henkilöön. Siihen kuuluu arkisemmat asiat kuten miten tykkäät viettää aikaa, mikä on turvasatamaleffasi ja herkku mikä aina piristää. Sekä isommat asiat kuten mitä haluat elämältä, millaisen parisuhteen haluat sekä missä näet itsesi viiden vuoden päästä? (Lue myös: Miten löydän elämänkumppanin?). Itsenäisenä ihmisenä pystyt ruokkimaan itsesi, pitämään huolen itsestäsi ja selviytymään yksin. Se on elämäntaito minkä avulla et ole riippuvainen puolisostasi tai muista läheisitä. Tämä johtaa terveempiin ja tasapainoisempiin suhteisiin, koska ne rakentuu kahdesta yksilöstä eikä riippuvuusmalleista. 

Yksinollessa lepäämme, lataamme akkuja - niin fyysisiä kuin sosiaalisia ja opimme kohtaamaan erilaisia tunteita. Joillekkin akkujen lataus yksin kestää kauemmin kuin muilla, joillain ne hoituu pienessä hetkessä. Joskus oma-aika on hauskaa ja mukavaa, mutta ei aina. Eikä aina etenkään aluksi.

Missä?

Minun oman-ajan lempitekemisistä on maisemahunttaus. Haluan etsiä kauniita paikkoja missä vain olla. Joskus ilman mitään tekemistä mutta usein jollain luovalla twistillä. Jos tavoittena on vain mennä viettämään aikaa, saatan keittää teet termariin ja ottaa vihon mukaan runojen raapustelua varten. Joskus korvilla voi olla kuulokkeista podcasti tai äänikirja. Joskus luonnon ääniä ja raapustelua. Oma hetki voi olla aamukahvi parvekkeella ilman puhelinta, ottamassa sen hetken omaksi.

Kuitenkin jos lähden vain kävelylle aikomuksena pysähtyä vain jos paikka löytyy olen silloin täysin puhelimen ja sen tarjottavien ehdoilla. Motivaatio lähteä liikkeelle tulee podcastista tai musiikista mutta tarpeen tullen ja jos kiva paikka löytyy, voi ihan vain istua hiljaa kauniissa maisemassa. 

Kaupungissa ei pääse aina nauttimaan oikeasta hiljaisuudesta, minkä takia miellän musiikin tms kuuntelun tähän ajanviettoon. Oikeasti rauhallisessa luonnossa asia on eri eikä metelinpeittäjiä tarvita. 

Kesät tarjoaa paljon asioita missä voit viettää aikaa itsesi kanssa. Rannalle uimaan, lukemaan kirjaa, makoilemaan ja katselemaan tuulta puissa tai vaikka laavulle grillaamaan ruokaa. Maailma on täynnä erilaisia asioita mitä voit tehdä porukassa tai yksin. Talvi on kuitenkin ehkä haasteellisin koska ulkona ei ole niin paljon matalan kynnyksen asioita tehtävänä - jos et esim. omista talviurheilukamoja tai hyviä ulkoiluvaatteita. Talvisin tekemisiin kuuluu (etenkin aikana ennen Kta) kahvilahengaus missä voi katsoa luennon, kirjoittaa tai tehdä muuten töitä. Uimahalliin saunomaan ja rentoutumaan tai trampalle meno kuulokkeiden kanssa. Luistelu ja pakkasaurinko kävelyt ovat ihania.

Sisätekemisistä paras on kuitenkin kahvilat. Voit mennä pyöriin muutaman kirpparin läpi ja suunnata kahvilaan hörppiin kuumaa tai jopa ostamaan vaikka palan kakkua. Live a little. Itse kirjailijana tykkään mennä läppärin kanssa kirjoittamaan koska en aina saa tehtyä töitä kotona häiriötekijöiden takia. Lue myös: Miksi ABC on oiva kahvila? 

Kahvilaa voi käyttää myös lukemiseen, kalenterin päivitykseen, piirtämiseen mihin vain.

Kotona oma-aika voi olla sukeltaminen lempielokuvan pariin, ottaa koko vaatekaappi alas ja käydä se läpi tai viettää illan viimeinen tunti ihonhoidon ja lukemisen parissa.

Lähtökohtaisesti kaikki mitä voit tehdä jonkun muun kanssa, voit tehdä myös yksin. Ne ovat vain erilaisia tapoja käyttää aikasi ja saada erilaisia kokemuksia. Pointti onkin ehkä tehdä asioita mitä haluat tehdä, hemmotella itseäsi arkisilla asioilla ja oppia todella nauttimaan vain ylpeästi omasta seurasta.

Oma aika auttaa mielenterveyden kanssa, se edistää positiivisesti sosiaalisia suhteitamme, olemme varmempia ja tietoisempia päätöksistämme ja opimme käsittelemään paremmin eri tunteita. Mutta miksi se on niin vaikeaa?

Miten?

Moni kokee että ulkona yksin istuminen olisi jotenkin noloa tai heille tulee sellainen olo kuin olisivat suurennuslasin alla. Tähänkin asiaan liittyy varmasti paljon opittua skismaa lapsuudesta, yhteiskunnasta ja populaarikulttuurista. 

Sarjoissa nainen itkee häpeissään ravintolassa koska hänen deittinsä ei tullut paikalle = tyhjä tuoli vastapäätä kertoo että hänelle on tehty oharit ja joku on hylännyt hänet yksin ravintolaan. Yhteiskunnassamme naisia on usein viety syömään, eikä niinpäin että nainen veisi itse itsensä tai miehensä syömään. On siis voitu nähdä "yleisten normien" vastaisena sellainen tilanne missä nainen olisi päätynyt istumaan kahville yksin. Lapsena opimme että yksin nukkumaan meneminen tai äidin kadottaminen kaupassa on pelottavaa, epämieluisaa ja sitä ei halua kokea uudestaan. On siis ihan luonnollistakin kokea että näihin tilanteisiin liittyy epämukavuuksia. 

Kaikki muutokset rutiineissamme alkaa siitä että teemme jotain eritavalla. Joku sanoi että vie 100 toistoa kunnes uudesta asiasta tulee osa arkeamme ja uskon saman pätevän myös tässä. Ekalla kerralla yksin kahvilassa olo voi olla epämukava. Seuraavalla viidellä kerralla myös, mutta ehkä vähemmän. Jossain vaiheessa sinua ei kiinnosta mitä muut ajattelee ja sitten taas kiinnostaa. Sahaat edestakaisin kunnes et edes huomaa että enää et koe häpeää, et olemattomia tuomitsevia katseita selässäsi ja oikeasti menit paikalle koska halusit pienen hetken itsellesi. 

Rutiinit muuttuu kun muutamme niitä ja skisma poistuu ajan kanssa. Kun tekeminenkin on mieluisa, miksi et viettäisi sitä aikaa itsellesi?

Oman ajan viettäminen ei tee ihmisestä itsekästä tai hedonistista. Ehkä jopa päinvastoin, koska olet parempi ihminen sen avulla. Pystyt olemaan läsnä myös muille. Joskus omaan aikaan on kiva sisällyttää mielekästä tekemistä, mutta jos et vietä ollenkaan aikaa ilman häiriötekemistä niin välillä pysähdy jonnekin ilman puhelinta tai musiikkia. Ja vain ole. 

Lue lisää: Psykologi: ”Yksinolo on elintärkeää, vaikka se ei tuntuisi aina hyvältä”

Lue lisää: Opettele olemaan yksin

Yksinäisyys

On eri asia kuin yksinoleminen. Halusin erotella nämä kaksi asiaa heti alkuun, koska jos joku tuntee kovaa yksinäisyyttä - ei hänen silloin tarvitse "vaan nauttii omasta ajasta". Tällöin on kyse jostain muusta. Solitude on asia mistä nautimme sosiaalisen elämämme ympärillä, ottaen akkujenlatausbreikkiä aina silloin tällöin. Yksinäisyys on sosiaalisen elämän ammottava kuilu missä omaa aikaa on vietetty mutta kaipaa muutakin kuin sitä.

Jos joku on yksinäinen, siihen ei auta nämä keinot. Joskus kuitenkin voimme erehtyä ajattelemaan kestämättömyyttämme yksinolemisessa = yksinäisyydeksi joten on hyvä tarkastella omia tuntemuksia ja miettiä onko niissä kyse toisten ihmisten kaipuusta vai siitä ettei vain halua olla yksin. 

Yksinäisyys on aiheena monimutkaisempi, koska siihen ei ole helppoa ratkaisua. "Helppo" ratkaisu on sanoa että hanki ympärillesi ihmisiä, mutta a) niiden etsiminen ei ole nopeaa ja b) syvien yhteyksien löytäminen on vaikeaa eikä vähempi täytä yksinäisyyttä. Aihe on laaja mutta ensihätään olen luonut kanavan Helsingin Jodeliin mikä ehkä voisi auttaa. Se on nimellä "Kirjekaverit" - minne voi anonyymisti kirjoittaa aloituksen esim siitä, millainen ihminen on, mistä päin etsii kahvikaveria ja vaikka lempipuuhia. Jos vaikka kaksi sielua löytäisi toisensa. Voit laittaa "kotipaikkakunnaksi" Jodelissa Helsingin ja näin seilata tämän ja oman paikkakuntasi välillä postauksissa, näin myös kanava saa saman ja laajemman reachin. Kanava on varmasti pitkään pieni eli word-of-mouth mainonta nyt auttaisi kanssa. Vinkatkaa liittymään ja vinkatkaa eteenpäin - vaikkette itse kokisi yksinäisyyttä arjessanne.

Tulossa myös postaus yleisesti yksinäisyydestä sekä "oma-aika parisuhteessa". Aiheen laajuus on hyvä jakaa omiin osioihinsa! Linkit tulee perässä myös tähän postaukseen. Suosittelen sillävälin lukemaan: Miten nautin hetkestä? postauksen! Kiitos.