Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

 USA ROADTRIP 

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Toinen päivä roadtrippia lyhyesti: 614 km 13h 45min matkantekoa. Suomen maahanmuuttohistoriaa, Michiganin pohjoisin kolkka ja sen maisemat, uiminen Lake Superiorissa ja pimeällä seuraavaan majapaikkaan navigoimista. 

Tiesin että tästä päivästä tulee piiiitkä.

Wisconsinin majoituksen hieno lisä oli se, että siellä oli oma Starbucks, joten aamulla kipaisin käytännössä yökkäris hakemaan sieltä kahvin että saan tarvittavan energia pakata kamat autoon ja lähteä kohti pisintä matkauspäivää. 

Pohjois-Wisconsinissa pysähdyin tankkaamaan ja tien toisella puolella näytti olevan jotain muistomerkkejä joten kävin ne katsomassa, perus tankkien, aseiden ja muistolaattojen takaa pilkisti peuroja, joten tietty juoksin heidän luokse. En tiennyt miksi ne ovat siinä ja ketä varten, mutta aitauksessa oli usea peura, joille sai ostaa kolikoilla automaatista maissinjyviä, mitä peurat söi tutusti kädestä aidan rakojen välistä. Myöhemmän Googlailun mukaan paikan nimi on Crandon Deer mutten löytänyt mitään syytä sille, miksi peurat oli siellä. Vierailin myös muistopuiston käsityöliikkeessä mutta en löytänyt sieltä mitään kotiin vietävää. Liityin myöhemmin alueen FB ryhmään vain tiedustellakseni peurojen alkuperää ja pitosyytä mutta moni sanoi vain että siellä on aina ollut peuroja heidän koko elämä, joku sanoi että niitä rokotetaan jotain tautia vastaan ja toinen sanoi että ne on emottomia rescueita. Mene ja tiedä.

Seuraaville kohteille oli aikaa monta tuntia, joten katsoin kartasta muutaman random pysähdyksen ettei suoraa ajamista tulisi liikaa, tälläisiä extempore kohteita tuli siis myös - kuten ekan roadtrippäivän eläinpatsaat (linkki alhaalla). Pysähdyin jollakin koskella, mutta kävi ilmi että se olikin vain padottu putous eikä siellä ollut mitään nähtävää. Tämäkin on osa matkustusta, kaikki kohteet ei ole "superhienoja" ja joskus käy ilmi ettei niitä ole edes olemassa. Kuitenkin kun ajoi näin keskelle metsää pääsi puskapissalle ja jatkamaan taas matkaa.

Toinen pysähdys tälle vajaan 3h ajolle oli tämä Van Gogh seinämaalaus - harmillisesti katoksen alle ei näe enää samalla tavalla kuin ennen katosta, mikä on vuoden 2025 lisäys. Maalaus itsessään oli pienen kylän tapaisen alueen keskellä, ilman erityistä huomiota. Se oli vähän sad mutta hauskaa, että se oli siellä. *selfie!*

Nämä kohteet oli sellaisia mitä en ollut merkinnyt etukäteen vaan katsoin ne aamulla hakiessani kahvia. Yli 400 merkintää olin reissua varten tehnyt mutta silti päätyi ihan uusiinkin paikkoihin!

Sanoin heipat Wisconsinin osavaltiolle ja jatkoin Michiganin yläosuuteen. Tämä oli nyt osavaltio 5/5 reissulle ja loppuajan pysyisinkin Michiganin osavaltiossa. Koska täällä päin luonto on hyvin samanlaista kuin Suomessa, tiet hyvin samannäköisiä ja kuuntelin paljon suomeksi äänikirjoja ja podcasteja tuhansien kilometrien ajojen aikana, usein kävi niin että havahduin ajaessa siihen, etten olekaan suomessa! Tulee vastaan esim. kyltti englanninkielisillä teksteillä tai outo rekisterinumero ja silloin aina muisti missä on. Muutoin maisemat ja ajokokemus voisi mennä Suomesta. Mutta toki vain päivisin. Yöt täällä on kesällä pimeitä ja ötökät hakkautuu valopilkkuun, eli autoon koko ajan. Siihen ei tottunut. 

Iha ku suooomes

Minnesotan tapaan, paljon suomalaisia on asettunut aikanaan näille maille. Mitä lähemmäks menee Hancockin ja Houghtonin kaupunkeja, sitä enemmän näkyy tienviittoja ja tiennimiä Suomeksi. Valitettavasti monet suomiputiikit oli kiinni sinne saapuessa, joten suuntasin suoraan Hancokin pääkadulle, missä kävin kirpputorilla sekä Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. mistä voit lukea täältä lisää: Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Upper Peninsula tai "UP" kuten täällä sanotaan oli alue mitä odotin pitkään. Jotenkin ajatus siitä, että pääsen ylimpään kohtaan Michiganissa tuntui houkuttelevalta. Hancockin ja Houghtonin jälkeen alkoi todella rehevä ja lehtipuinen ajo ylöspäin. Roadtrippini oli erittäin kuumaan aikaan heinäkuun ekalla viikolla ja heatwave-varoituksia näkyi kaikkialla, ensitöikseni siis kävin uimassa Lake Superiorissa!

Lake Superior

Olo oli kuin olisi meressä uinut. Suomessa on tottunut siihen, että järvissä näkee pitkälti rantaviivaa ja vastarantaa tai pieniä saaria. Lake Superior eli Yläjärvi on yksi Pohjois-Amerikan isoista järvistä. Näistä kahdessa uin reissuni aikana. Se on niin suuri, että tuntui kuin olisi merelle katsonut. Yyteri kokemukset myöskin veivät suoraan meri-maisemiin hiekkarannan ja aaltojen kera. Parkkipaikka rannalle oli todella "jenkkimäinen", eli tien vieressä oli puuaita, parkkipaikat ja piknik pöytiä ja roskiksia. Siitä raput alas rannalle, missä ei ollut hirveästi ihmisiä pyyhkeillä vaan he sitten istuivat tuolla tien vieressä. Jos tulisin tänne viettämään perheen kanssa aikaa, koen että rannalla oleminen tuntuisi järkevältä niin lasten tarkkailussa aallokossa kuin maiseman ja äänimaailman takia. Olin kuitenkin pulahdusreissulla, niin vaihdoin vaatteet autolla kahden-oven taktiikalla ja join red bullin ihaillen maisemaa edessäni, kunnes oli aika jatkaa ajamista syvemmälle peninsulaan.

Pelkkä ajaminen täällä oli todella kaunista. Tuli vähän mieleen kun ajat Suomessa jossain vähän "paremmalla" mökkialueella, missä on hienoja yksityiskohtaisia aitoja, kukka-asetelmia, lipputankoja jossa ihania erilaisia pride-lippuja ja kaikki maalit mökeissä on priimakunnossa. Sellainen, että näistä pidetään huolta. Uskon siis että tämä on kallista ja haluttua aluetta, mikä pitää mökit tässä kunnossa. Alue oli myös korkealla, eli maisemat näistä mökeistä oli toinen toistaan kauniimpia. Matkalla "huipulle" tuntui että olisi voinut koko ajan pysähtyä ottamaan kuvia. 

Luonto oli Suomi steroideissa, kukkulaa ja kaikkea vielä villimpää kasvia sekaisin tuttujen kuusi- ja lehtipuiden kanssa. Samaan aikaan tunsi koko ajan että valo tulee loppumaan kesken päivän, on outoa että kesäisin loppuu valo kesken!

Brockway Mountain huiputettu autolla:D

Brockway Mountain Dr vei näköalapaikalta vielä kivalle maisemapaikalle ja siitä sitten takaisin alas pohjoisimmasta peninsulasta. Ihan "kärjessä" en käynyt koska siellä ei olisi ollut mitään "suurta" merkkipaalua eikä kai edes autolla ajamiseen reittiä, mutta jos joku lukija kävi esim. Cobber Harborin jälkeen Keweenaw Rocket Rangella, niin let me know! Voin sitten harmitella jos siellä olikin joku upea paikka!

Ajoin koko matkan alas jonkun nuoren pariskunnan kanssa ja tuli kunnon sellainen suomalainen kiusallisuus, tulin eka yhdelle pysähdykselle, he tuli perässä ja parkkeeras mun taakse, sit he lähti ennen mua ja sitten pysähdyin seuraavassa heidän taakse ja kuljettiin jonossa näköalapaikoille. Miten sitä voisi kokea olonsa yksinäiseksi kun on tälläisiä kohtaamisia, mitä se pariskunta ei varmaan edes huomannut!

Ajoin loppumatkan seuraavalle hotellilleni pitkälti pimeässä kuunnellen Eminemiä, olihan häneen liittyvät kohteet enää parin päivän päässä. Pysähdyin Marquettessa hakemassa Taco Belliä ja lähes 14 tuntia myöhemmin pääsin majoitukseeni. Se on aina vähän mysteeri että mitä on vastassa, mutta samalla väsymyksen takia kaikki käy. Onneksi en kerennyt suihkuun, koska vedenpainetta ei ollut lainkaan. Se oli sit unelle koska huomenna olisi taas aikainen herätys. 

Pävän saldo: 614 km 13h 45min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

On vielä kesää jäljellä - Paras aika Kalajoella

Kaikki manaa että Suomen kesä on parhaimmillaan kesä- ja heinäkuussa, mutta entä elokuu? Kävimme tekemässä kotimaan matkana reissun Kalajoelle elokuun 8-12. eikä olisi voinut olla parempaa ajankohtaa tälle reissulle. Hoidimme reissun autotta eli julkisia hyödyntämällä ja siinä menetettiin enemmän aikaa sekä rahaa että ihan loihdin toisen aiheen asiasta: Miksei julkisilla lomailu houkuta?

Kalajoki suurimmassa loistossaan jäi ihan iän puolesta kokematta kun ysärivillitys piti paikkaa kuumilla kivillä. Ennen ei ollut samalla tavalla varaa matkustaa ulkomaille milloin paikat kuten Kalajoki olivat pieni lomakohde kotimaassa. Tapahtumien ja häppeninkien aikaan paikka vetää vielä hyvin populaa ja hiekkasärjet auringonottajia päivävarjoineen. 

Meidän elokuun aikaan saimme olla täysin rauhassa. 

Alueella näkyi aina vanhempi pariskunta tai lapsiperhe "jossain tuolla" kauempana. Ei ruuhkia, tuskin edes toisten ohituksia jalankulkulaitureilla. Aina löytyi penkki vapaana missä katsoa auringonlaskua ja uimapaikka mikä oli vain meille. 

Okei, ei ollut se kaikkein lämpimin keli mutta yhtäkään päivää ei menty niin että olisi shortsit kaduttanut asuvalintana. Pitkät housut laitoin yhtenä vähän tihuttavana päivänä, mutta hikoilin sitten niissä koko päivän. 

Tuona päivänä piipahdimme Pikku Kirppiksellä siikarysässä mistä löytyi vanha Witch - vihko sekä tunnelmallinen vanha talo missä kalaa on tehty vuosikymmeniä. Sitä paikkaa voisin tuon minikirppiksen puolesta suositella, todella vanhoja juttuja siellä!

Kasvissyöjänähän ei mitään ongelmaa ole Kalajoelta ruokaa löytää. Emme käyneet missään näistä kalaisista paikoista koska meillä oli upea huoneisto missä kokkasimme itse ruokaa. Kalaa en ole itse syönyt koskaan. Tarkoitus oli käydä joku mesta katsomassa, mutta omat ruoat olikin parempia.

Kuitenkin jos ravintolasuositteluja voi laittaa eteenpäin, niin paikallinen ystävä suositteli Lohilaaksoa. Heille kun pisti sähköpostia, olisi paikalla ollut myös kasvisvartaita ja muuta, eli rohkeasti suunnittelemaan reissua!

Elokuut toki vaihtelevat vuosittain, juuri sain instasta muiston vuoden takaa kun rantavarusteisiin oli kuulunut tumput, villasukat ja pipo kun nyt on +30c. Meidän Kalajoen reissulla kyllä tuuli oikein mukavasti, mikä toi uudenlaisia kokemuksia. Välillä hiekka hakkasi piiskamaisesti jalkoihin mikä oli uutta ja pääsi näkemään kun varjoliitäjät (?) seikkaili laudoillaan hyppien useiden metrien korkeuteen tuulen voimasta merellä. Sitä oli hieno katsella. 

Kävimme heittämässä myös frisbeegolfradan mille isot suosittelut. Kuitenkin biitsiosuudella tuuli niin kovaa että kun heitin kiekon, tuli se takaisin bumerangina ja laskeutui taakseni. En usko että olen koskaan kokenut tuollaista tuulta kuin Kalajoella - eikä se silti ollut kylmää!

Hiekkasärkät/särjet olivat myös hieno kokemus ihan kotisuomen sisässä. Kun vedessä kahlattiin kauemmalle särkälle tuntui kuin seisoisit keskellä merta, vaikket nyt ihan keskellä ollutkaan. Ihan.

Aurinkokin päätti laskea sinne kauniisti, priva ranta teki hetkistä todella romanttisia ja kauniita. Paikka jätti todella positiivisen kokemuksen mieleemme. Pysyimme tällä ilmeisesti "vanhusten puolella" koska tokavikana päivänä uskauduimme kesäteatteriin sekä baari-iltaa viettämään ja nähtiin jopa muita nuoria. Menomestoja etsiessä siis enemmän tuo ABCn puoli on niitä täynnä. 

Kesäteatteri oli aika hyvä kanssa ja irkkupubissa osattiin tehdä punaista kalaa drinkkinä eli olinkin sit vielä kolmelta yöllä saunassa kun tajuttiin että niin nois kaikis juomis on ollut sit red bullia! Huoneistosta pari sanaa..

Otimme huoneiston Rantakallan vierestä, Timantista. Ylempi kuva oli meidän lasitetun parvekkeen maisema, keittiössä tehtiin omat ruoat (mulle ketona) ja huoneistoissa on saunat tällä samaisella maisemalla. Oikein hyvät löylyt sai siellä, vaikka en ihan ymmärrä tätä 60c rajaa hotellisaunoissa. Okei, kaikki ei osaa ja vaarantaa itsensä mutta miksi sitten kuumasaunahupi otetaan kaikilta pois?

Sauna päälle ja rantaan laituria pitkin uimaan. Ainoa miinus onkin varmaan tuossa saunassa, koska se oli supermoderni - ei siinä ollut jaloille kaidetta ja kiuas oli vain suoraan edessä. Siinä on jo turvallisuusriskikin jos joku on juonut tai muutoin horjahtaa. Etenkin kun tämä riski tulee ilman mitään pointtia, ei ole nyt jalkatukeakaan. Tämä on kuitenkin ainoa miinus paikasta ja voin sitä sydämellisesti suositella. Off-sesonki aikana ei huoneisto ollut super kallis (kun miettii mitä sillä saa + missä voi säästää tekemällä itse esim. ruoka) ja kun katsoimme tapahtuman aikaan samaa huonetta sen hinta oli satoja enemmän per yö. Siksi myös ajankohdalla on väliä.

Kalajoella on myös Joe sähköskuutit toiminnassa joten niillä pääset myös autottomana hurahtamaan paikasta toiseen! Kyllä kuulkaa on vielä kesää jäljellä, ei unohdeta elokuuta. Tämä blogikirjoitus on tehty yhteistyössä bloggaajakommuunini kanssa ja voit lukea heidän samanaiheiset kirjoitukset näistä linkeistä: 

On vielä kesää jäljellä by Via Per Aspera Ad Astra

On vielä kesää jäljellä by Aito Ajatus

On vielä kesää jäljellä by Villa Nanna