Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Kolmas päivä roadtrippiä lyhyesti: 443 km 11h 15 min matkantekoa. Luontokohteiden helmi, turkoosista vedestä kallionkielekkeisiin, auringonlaskuun majakalla ja Michiganin osavaltion alaosaan siirymisellä.

Juuri sellainen välipäivä mitä voisi toivoa.

Kolmas roadtrip päivä oli hyvin luontokeskeinen, eikä ihme! Tämä osuus Michigania on täynnä luonnonpuistoja, kaunista järvirantaa Lake Superiorille ja erikoisia luontovoimaisia nähtävyyksiä. Aloitin aamuni siirtymällä paikkaan nimeltä Kitch-iti-kipi, mystinen kupliva lähde! 

"Palms Book State Parkin sydämessä sijaitsee Kitch-iti-kipi, Michiganin suurin luonnollinen makean veden lähde. Sen alati kupliva, sinivihreä vesi puiden ympäröimänä on lumoavaa voimaa, jonka ojibwat löysivät vuosisatoja sitten. He antoivat tälle muinaiselle lähteelle lempinimen "Taivaan peili" - Uptravel.com" 

Tänne jonotettiin, parikytä ihmistä kerrallaan lautalle mitä vedettiin manuaalisesti. Näimme pohjan ja lähdeveden kuplinnan, vapaana elävät kalat jotka jäävät alueelle koska saavat siellä ruokaa ja ihmisten jatkuva läsnäolo karkoittaa pedot. Pakko sanoa että paikka oli todella kaunis ja maaginen. Vaikka siellä oli turismia oli se kuitenkin samalla rauhallinen ja luonnonmukainen. Parkkipaikka, vessat, giftshop sun muut oli tarpeeksi kaukana niittyjen vieressä ja jonotus tapahtui metsässä mutkittelevan päällystetyn polun varrella. Lauttaa vedettiin köydellä, eli ei mitään moottoreiden suhinoita.

Hauska että sattumalta roadtrip osuuteni osui itsenäisyyspäivän juhlan aikaan, mikä on ilmeisesti jenkeillä tavanomaisesti aika milloin lähdetään kiertämään osavaltioita. Eli olin vain yksi turisti muiden joukossa näissä kohteissa, jonotusta oli enemmän kuin ehkä normaalisti ja minua luultiin taas enemmän ja enemmän jenkiksi (= yhdeksi osavaltio matkaajaksi). Joka ikinen päivä sain myös kehuja tatuoinneistani - ihmiset saattoi pysäyttää ohi kävellessään ja kovaan ääneen kehui jotain tiettyä kuvaa tai sitten yleisesti. Olihan sentään kesä ja t-paita+shortsit kelit. Tämä on sinänsä uutta, Suomessa kyllä katsotaan, ehkä hymyillään ja joskus kehutaan ääneen. Mutta täällä - joka päivä!

Sama Lake Superior eiliseltä oli maisemissa myös tänään, toki tällä kertaa ei tullut uitua. Vedin tämän päivän aikana vähän ylös alas UP:ta ja Kitch-iti-kipistä ajelin lounaalle Munisingin kaupunkiin. Täällä kävin myös parissa Souvenier puodissa ja sitten suuntasin kylläisenä Miners Castle nimiselle näköalapaikalle. Järvi on Lake Superior mutta maisema ei tunnu mitenkään "järvimaisemalta" ja viimeistään tässä kohtaa tajusi ettei todella ole Suomessa enää! Hyvä se on 3,5vko reissun alkamisesta tämä tajuta. 

Näköala oli kaunis ja olin merkannut karttaan kohteita kuten Lovers Leap ja Battleship Rock, mutta niihin pitää vaellella parkkipaikalta pari tuntia suunta - ja totesin aika nopeasti ettei aikatauluni tule sopimaan tähän ollenkaan, eikä ihan hirveästi tehnyt mieli mennä vaeltaan tuntemattomaan metsään, vieraassa maassa, ilman kunnon varustautumista - saatika yksin! Turvallisuus ensin kuitenkin. Mutta jos olet alueella porukalla, ne voisi toimia kivoina kohteina. 

Kävin taas UPn keskiosassa koska piti löytää bensaa ja niitä ei oikein ollut aina saatavilla, mutta sitten piti alkaa päättää jo viimeisiä paikkoja. Olisi ollut hauska nähdä Kanada "vastarannalta" ja käydä jossain majakalla mutta matkalla oli vielä Tahquamenon Falls mikä kiinnosti vielä enemmän. Monesta eri putouksesta koostuva kokonaisuus on isoin Michiganin vesiputous "kollaasi" ja putous kuvissa on noin 15metrin korkuinen. Täällä oli ylä- sekä alaosuus missä pääsi katsomaan putouksia. Tapasin mukavia ihmisiä kun näin heillä olevan vaikeuksia mahtua yhteen selfieen, tarjouduin ottamaan heistä kuvan ja he tekivät saman. 

Aurinko on jo laskemassa kuvissa ja toi omaa kauneutta paikkaan ja päivään. Tämä oli paikka missä hetken vain nojasin kaiteeseen katsellen tuota kauneutta ja kuunnellen lorinaa. Tiesin että päivä alkoi olla pulkassa ja pian se jenkikesän pimeys tulisi. Kävin vielä syömässä Tahquamenon Fallsin parkkipaikan yhteydessä olevassa ravintolassa, sain siellä ladata kirjaimellisesti akkuja, tankata ja valmistautua seuraavaan osioon rauhakseen. 

Puhelimeni on 5-6 vuotta vanha mutta valikoin sen aikanaan hyvän kameran takia. Kamera on yhä lähes täydellinen mutta akku ei meinaa kestää ja vaatii latausta pitkin päivää, etenkin jos käytän puhelinta paljon. Reissussa kuitenkin kuuntelin ajot podcasteja, vaadin mapsia eikä latauspaikkoja ole ihan jokaisella kallionkukkulalla (edes jenkeissä) niin ravintolat oli oivia paikkoja ladata akkuja. Ensin tabletti, sitten puhelin ja vikaksi vielä vara-akku. Tällä kolmikolla menin koko reissun. Aina sama latausrinki myös kun saapui majoitukseen. Majoituksista tulee ihan oma postauksensa koska oli nekin aikamoisia helmiä.

Kun ajoin kohti tuota siltaa mikä jakaa Michiganin kahteen osaan aurinko oli laskemassa. Vieressäni puiden välistä näin mitä kauniimpia maisemia Lake Huronin puolella ja päätin että nyt en kiirehdi sillalle, pimeä tulee joten pysähdyn ekalle parkkipaikalle mihin saa pysähtyä. Pian tulikin majakka minkä edessä oli hiekkaranta. Kiiruhdin sinne, kuten oli moni muukin tehnyt ja hengasin hiekalla puolisen tuntia katsoen yhtä kauneimmista auringonlaskuista ikinä. Täällä myös kuvasin porukoille videon, missä laulan Haloo Helsingin kertsin, Maailman toisella puolen ja kuulemma itkut oli siitä kotona tullut. 

Päivä oli monella tapaa täydellinen, paljon luontoa ja tässä rannassa istuessa, katsellessa yhtä kauneimmista auringonlaskuista tunsin todella paljon iloa ja turvallisuutta siitä että olin juuri siellä, juuri nyt. Kun tietää että se pimeys tulee kuitenkin loppumatkalle, oli tärkeää nauttia näistä vikoista valoista. Sitten sillan yli ja Michiganin alaosuuteen.

Pimeässä suunnistellen saavuin taas uuteen majoitukseen. Jotenkin tuntui todella utopiselta olla täällä, ihan yksin, reissun päällä. Kyllä näissä reissuissa aina huomaa sen, miksi vanlife tai RV-life on aina kiinnostanut, tietty nomadius ja sellainen hetkellinen juurettomuus. On ajatuksena vapauttavaa. Onneksi sitä saa myös osissa, koska oma pesä kotona odottamassa maadottaa vielä enemmän<3

Majoitukseen, suihkuun, nukkumaan - avot. 

Pävän saldo: 443 km 11h 15min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Minnesotan suurin karkkikauppa

 

Tää kohde tuli listalle täysin vahingossa, ja silti tuli käytettyä 80 dollaria sinne. Olin menossa Mill Pondille uimaan ja huomasin tämän kartassa reitilläni. Paikka oli ulkoa jo todella mielenkiintoinen, valtava seinäpalapeli, spiderman kiipeilemässä seinää pitkin ja erilaisia maalauksia johdatellen sisäänkäynnille. Niiden crazy teema myös jatkui sisällä, Toy Story aihetta sekä isossa kupolissa kuulemma vaihtuu aihe säännöllisesti.

Tänne kannattaa varata ainakin tunti tai kaksi, jos haluaa rauhassa katsoa vaihtoehdot läpi. Keskellä on riveittäin erilaisia karkkeja, toffeita ja nugaita mitä voi punnita pusseihin ja reunoja koristaa kaikenlainen artesaanituote, sinappeja, hunajaa, mausteita ja makeisia. Paikasta löytyy myös kansainvälisiä herkkuja kuten Fazerin sinistä, mitä vein maistettavaksi majoitukseeni. 

Amerikkalaiset suklaat maistuu ihan jaloille, joten voitte kuvitella miten iso hitti oli meidän sinisemme. Kaikki vaparit kehui sen koostumusta sekä makua. Jopa paikalliset jotka ovat tottuneet "huonoon" suklaaseen, vapautti makunystyränsä ja koki jotain uskomatonta suklaan nautintoa. 

Löytyi tälläinen ennätys-karkki-käärme. Näyttää hienolta mutta on varmaan aika karseen makuinen!

Karkkikaupassa oli myös valokuva-automaatti mistä sai muistaakseni 2 dollarilla tälläiset kuvat otettua, ja niitä tuli 2 kopioo (jos oot esim jonkun kanssa niin molemmat saa!). Lähetin toisen äidille ja toisen pistän reissukirjan väliin! Lue myös: Matkakirjan DIY ohje

Itselle tarttui mukaan jonkinverran tuliaisia, sweet water toffeeta (se mainitaan liian usein sarjoissa ettenkö sitä ostaisi), fazerin sinistä töihin, hunajakeppejä rakkaalle teen-juoja ystävälle tuliaiseksi ja muutama muu asia. Kuitenkin se herkku mitä odotin ehkä eniten tästä karkkikaupasta oli kuitenkin kassalta ostettu "candid apple". Oletin, että se on varmaan aika meh - mutta oli muuten tosi hyvää. Omena sai jotenkin parhaat puolensa enemmän esiin tällä tiukalla kinuskikuorrutteella. Eikä kinuski ollut ollenkaan valuvaa vaan pysyi hyvin päällä. 5/5!

Menin Mill Pondin rantaan syömään ompun ja uimaan. Tää oli yks kivoimmista uintipaikoista Minnesotassa, ranta oli aika tyhjä ja vesi kirkkaampaa kuin monessa muussa paikassa. Täällä usein pienien kylien nimet lukee noissa vesitorneissa, tää pikkualue on Jordan mutta jos paikat kiinnostaa ne löytyy täältä:

Karkkikauppa:
20430 Johnson Memorial Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Mill Pond:
300 Park Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Vanha ja historiallinen Wien

Vietimme yhden kokonaisen päivän pyörien, syöden ja makustellen historiaa Wienissä. Tämä kaupunki tarjoaa useaksi päiväksi tekemistä ja jos vietät siellä kauemmin kuin päivän, suosittelen tutustumaan myös kerranelämässä blogiin hänen lukuisien Wieniin sijoittuvien blogipostausten ansiosta. Mutta näin vietät reippaan päivän Wienissä! 

Antin ja Villen sivustolle: kerranelamassa.fi/itavalta-matkailu/wien

Karlskirche

Karlskirche on yksi Wienin näyttävimmistä nähtävyyksisä, eikä turhaan. Se on vuosina 1715-1737 rakennettu katolilainen kirkko. Ruttoepidemian piinatessa Wieniä vuonna 1713 keisari lupasi rakentaa kirkon pyhälle Carlo Borromeolle, jota pidettiin rutosta parantumisen suojeluspyhimyksenä. Kirkon nimi kääntyy, Karlskirchestä Kaarlenkirkoksi. Se on arkkitehtuurillisesti kaunis yhdistelmä.

Hofburg

Hofburg on entinen keisarillinen palatsi Wienissä. Hofburg on todella iso rakennus minkä sisään emme menneet, mutta kävelimme sen läpi toiselle puolen ihastellen sen monia, monia yksityiskohtia. Nykyään Hofburgin tiloissa toimii lukuisia museoita sekä Itävallan liittopresidentin kanslia ja virka-asunto.

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Naschmarkt

Tori - Naschmarkt

Wienin suosituin tori sijaitsee Wienin joen vieressä ja on noin 1,5 km pitkä. Jo 1600-luvulta asti pyörinyt tori sisältää nykyään lukuisia vaihtoehtoja verrattuna aikaan kun siellä myytiin vain maitopulloja (mistä nimikin tulee). 1793 vuodesta lähiten siellä myytiin myös kaikki hedelmät ja kasvikset mitä Wieniin tuotiin ja nykyäänkin sieltä löydät tuoreita kasviksia kaikkien kojujen, ravintoloiden ja puotien keskeltä. Ostin itselleni hamppurepun sieltä, koska olen etsinyt pienempää "käsilaukkua" missä kantaa vain vähän mukana, mutta mikä ei olisi olkalaukku ja tämä reppu oli täydellinen ostos. Myöskin paljon tuliaisia sai täältä, kuten Itävallan kuuluisia Mozart & Manner suklaita.

Tori oli todella positiivinen kokemus, kojuja oli runsaasti ja valikoimaa paljon. Yhdestä keittiötavarapuodista olisin voinut ostaa _kaiken_ mutta ei ihan mahdu käsimatkatavaroihin. Tämä paikka kannattaa sisällyttää päivääsi. Nauti lounas paikan päällä! Söimme Aasialaisessa hyvät Pad Thait ja jatkoimme keskustaan.

Sacher kakkua

Yksi makea leivonnainen mitä sinun vain täytyy maistaa vieraillessasi Wienissä on sacherkakku. Se on suklaakuorrutteinen kakku minkä sisässä on aprikoosihilloa. Ruhtinas Klemens Wenzel von Metternichin keittiömestari Franz Sacher kehitti kakun vuonna 1832.

Menimme reitillämme OBERLAA Konditorei GmbH & Co KG - nimiseen kahvilakonditoriaan kakkukahville. Täällä sai kauramaitoa mikä oli itselle plussa mutta kakku oli kaikkien mielestä ehkä hiukan kuivaa. Voi olla että itse kakku on kuivahko taikinainen tai sitten se oli kuivaa vain täällä. Oma makuaistini onkin enemmän mutakakkujen ystävä. 

Wienistä löytyy myös paikkoja missä tämän kakun voi nauttia vegaanisena. Esimerkiksi Simply Raw Bakery at Drahtgasse 2, 1010 Wien. 

Kakun tekijänoikeusasioissa on ollut paljon oikeustoimia, minkä kaiken lopputuloksena ainoastaan Hotel Sacherilla on oikeus kutsua kakkuaan Sacherkakuksi ja kaikki muut joutuvat käyttämään jotain muuta nimeä, huomioi tämä matkustaessasi. Hyvät kakut voi kulkea myös muulla nimellä.

Votivkirche

Votivkirche on Wienissä sijaitseva kirkkorakennus mikä rakennettiin vuosina 1855-1879. Sillä on mielenkiintoinen historia, koska se rakennettiin Keisariin kohdistuneen epäonnistuneen murhanyrityksen muistoksi. Nykyisin kirkko toimii Wienin Yliopiston kirkkona. Kirkko sijaitsee keskellä shoppailuareaa, josta itse löysin lähinnä souvenier shoppeja. Ne on best.

Schönbrunn

Schönbrunnin alue on iso vehreä alue Wienin keskustan ulkopuolella. Tänne uppoisi helposti kokonainen päivä, etenkin jos haluaa sisällyttää eläintarhan ja museot päiväänsä. Me kävelimme linnan etupihalle ihastelemaan kukkasia ja istutuksia sekä teimme matkan ylös Keisarinnan aamiaispalatsiin. 

Kuulimme että Maria Theresa lisäsi Glorietta paviljonkin vuonna 1775 jotta voisi nauttua aamupalansa aina kauneimmalla näkymällä. Toki tuon mäen kivuttua mietimme että Maria varmaan otti hevoskärryt paikalle.

Itse linnassa on yli tuhat huonetta vaikka vain osa niistä on auki yleisölle. Puistossa on myös Roomalaiset rauniot, yksi maailman vanhimmista palmuhuoneista sekä labyrintti.

Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa

Lue myös Skotlannissa: 23-vuotiaan ensimmäinen matka, Dunnottar Castle

Päivä Goudassa

Jos mietit Hollannin matkallesi päiväreissua johonkin pienempään kaupunkiin, niin Gouda on se paikka. Kohteessa saa vietettyä joko yhden vierailupäivän tai tehdä kuten me teimme ja ottaa yöksi hotelli. Meidän valinta oli Relais & Châteaux Weeshuis Gouda hotelli mille annamme täyden arvosanan. Koska olimme siellä vain yhden yön, ajattelimme ottaa kaiken irti ja buukkasimme viiden tähden hotellin. 

Relais & Châteaux Weeshuis

Rakennus on vanha orpokoti joka on uudistettu hotellikäyttöön. Henkilökunta oli todella avulias ja kohtelias, saattoivat jopa huoneeseen. 

Itse huone oli korkeakattoinen, puulankkuinen ja siellä oli hyvin tilaa. Koska huone on modernisoitu on esimerkiksi suihku erillään, ilman ovea. Älä siis jaa huonetta anopin kanssa! Myöskin lavuaari ja lisätasot ovat päähuoneessa. Se on siis erikoinen mutta se kaikki myös todella toimii. 

Parasta on varmaankin vanhat ikkunat jotka aukeavat takapihan maisemalle (niiden edessä on myös toiset ikkunat estämään vetoa). Vanhassa talossa saa myös olettaa vähän ääniä muista huoneista, mutta jopa me kaksi uniongelmaista nukuimme hyvin.

Kaupunki on siitä hyvä, että nähtävyydet alkaa jo juna-asemalta. Tie on täynnä vanhoja rakennuksia ja pääsy keskustan "ympyrään" on ihan muutaman sadan metrin päässä. Junailu on helppoa Hollannissa, mistä puhuinkin jo Haag & Mövenpick aiheessa.

Muita aiheita Hollannin matkustukseen liittyen: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick

Torstaisin Goudan keskustassa on huhtikuusta elokuuhun juustotori (klo 10-13) mikä houkuttelee kymmeniä tuhansia turisteja vuosittain. Me saavuimme torille kymmenen yli yksi joten missasimme sen muutamalla kymmenellä minuutilla! Itse Gouda on pyöreä kuin juusto, pyöreä kanaali reunustaa vanhaa aluetta, minkä keskellä on tämä aukio missä juustotorikin pidetään ja sen keskellä vielä 1500-luvulta säilynyt rakennus. Goudassa pyöreys on mahtipontista.

Keskusaukiota/toria ympäröi useampi eri ravintola ja kahvila. Me kävimme Italialaisessa nauttimassa pizzat, mitkä olivat täydellinen kokemus maiseman, auringon ja makumaailman kanssa. Sen naapurissa oli Gelato paikka mistä sitruuna-suklaa gelato sekä Bounty gelato maistuivat makeisiin suihin.

Stadhuis van Gouda

Keskusaukiolla komeileva rakennus on Goudan kaupungintalo. Se on rakennettu vuosina 1448–1450 ja on goottityylissään yksi Alankomaiden vanhimmista rakennuksista. Sen sivussa on nukketeatraalinen esitys joka puolen tunnin ja tunnin välein. Se soittaa nukketeatterin kanssa kaunista sävelmää ja tuo tuon pienen kylän ihan omalla tavalla eloon. Rakastan vanhoja kelloja ja sointuja.

Houtmansplantsoen 

Torilta pohjoisessa on puisto Houtmansplantsoen minkä kupeessa on vanha tuulimylly, paljon nurmikkoa vaikka piknikille ja penkkejä missä istua ja ihastella hiljaista luontoa. Kuvan tuulimylly on nimeltään Molen 't Slot ja se on ollut/on jauhomylly. 

Se on Googlen mukaan lauantaisin auki muutaman tunnin mutta se mitä sen sisässä on jäi mysteeriksi.

Jos sinulla on useampi päivä Goudassa ja majoituksesi on keskustassa olisi tämä puisto hyvä paikka viettää iltapäivä. Eväät tai haettu lounas jostain mukaan ja rauhoittumaan maisemien ääreen. Meidän vierailu Goudaan oli kesäkuun alussa ja kun kelit suosi tämän täällä vietetyn päivän aikana, kyllä siitä iso osa istuttiin eri paikoissa ja imettiin maisemaa sieluun.

Goudaa ympäröi kanaali ja täällä voit saada kauniimpiakin kuvia kuin Amsterdamissa koska pääset katselemaan näiden halki yksin, ilman kymmeniä turistidudeja seisoskelemassa ympärilläsi. Vesi oli aika matalalla ja likaista vierailumme aikana mutta toisaalta samaa se oli dameissakin.

Kävelimme kanaalin eri puolia hyppien siltojen kautta puolelta toiselle. Matkaa on lopulta hyvin vähän joten et puhko kenkiäsi tällä reissulla.

Onze-Lieve-Vrouwetoren

Onze-Lieve-Vrouwetoren on jäännös puretusta Onze-Lieve-Vrouwe-kappelista Nieuwehavenin ja Vrouwesteegin kulmassa Goudan kaupungissa. Marialle omistettu kappeli tornineen rakennettiin vuosina 1489–1494 Rosary Confraternityn määräyksestä. Kappeli toimi köyhien tyttöjen kouluna, he saivat ilmaisia ​​luku- ja uskonnontunteja. Uudistuksen jälkeen kappelia käytettiin protestanttien jumalanpalvelukseen, ennen kuin he alkoivat käyttää Pyhän Johanneksen kirkkoa. Penkit siirrettiin Johanneksen kirkkoon vuonna 1574. Myöhemmin kappeli purettiin, mutta torni on säilynyt.

Vuonna 1754 perustusta oli vahvistettava ja tukipylväitä asennettiin estämään lisävajoaminen. Vuonna 1957 tornin rakenteellinen kunto oli huonontunut niin paljon, että se jouduttiin poistamaan. Kesti viisi vuotta, ennen kuin torniin pystyttiin sijoittamaan uusi torni, kopio vanhasta.

Tämä pikku nähtävyys sijaitsee Goudan eteläisessä osassa, kauppakadun lähellä.

Sint Janskerk

Pääkirkko nähtävyytenä on kuitenkin Sint Janskerkin kirkko (mikä on sopivasti myös hotelliamme vastapäätä). Kirkko on tunnettu sen lasi-ikkunoista, minkä johdosta se on myös mainittu Hollannin top 100 monumenttia listauksessa. Kirkko on todella pitkä ja korkea, mitattuna vuonna 1485 sillä oli pituutta 123 metriä. Se on rakennettu 1500-1600 luvulla.

Itse kirkko on toki kaunis nähtävyys, mutta ostimme liput kirkon katolle. Aulassa on koodilukollisia kaappeja mihin voi (onneksi) jättää laukut, ettei tarvitse kivuta katolle rinkka selässä. Eikä olisi saanutkaan. Rappuset matkalla ovat korkeat ja jyrkät, samalla nähden erilaisia museo-esineitä ja tuota vanhaa rakennusta sisältä.

Ylhäällä on kaiteet ja vähän "työmaan" näköinen hökkelikkö missä ihmiset saavat tepasella ja ottaa kuvia. Sisäänpääsymaksu oli noin 15€ nuppi. Joillekkin tämä on rahan arvoinen mutta joillekin ei välttämättä. Itselle korkeiden paikkojen rakastajana tästä sai paljon irti.

Poistut eri reittiä ja saat vielä kauniin sivuprofiilin kirkosta. Vaikka en jumaliin usko, rakastan aina kirkkoja matkoillani. Ne on usein se ainoa vanha ja säilynyt osa historiaa mitä eri kaupungeista löytyy. Kirkon kupeessa on myös pieni puisto alue missä saimme istua rauhassa, kunnes lintu kakkasi päälleni. Onneksi oli hotelli ja suihku ihan kiven heiton päässä!

Goudassa voi päivän viettää katsellen vanhoja rakennuksia, kukkivaa luontoa, juoda aamukahvin myllyllä ja päivällä ostaa pari tuliaista puodeista. Käydä juustokaupassa tai hakea Albert Hejnistä syötävää. Mennä torille ja valita lukuisten raflojen valikoimasta omansa. Syödä terassilla katsellen vanhaa keskusaukiota ja kaupungintaloa, kuunnella teatteriesitystä jäätelön kanssa ja illalla jäädä drinksulle tai kävellä kanaaleja pitkin majoitukseen. Parhaillaan täällä voisi viettää muutamankin päivän mutta viikko voisi olla liikaa, toki jos hakee fiilistä eikä nähtävää niin viikko täällä on varmasti rentouttava, esim jossain Airbnbssä.

Pinnaa myöhempää varten!

Matkakirjan DIY - Muista matkasi

 

Koska matkustin ensimmäisen kerran vasta 23-vuotiaana, minulla oli mahdollisuus kehitellä perinteitä mitä pitää jokaisella matkalla. Ei, en ollut poistunut kotimaasta edes perus Tallinnaan tai Ruotsiin.

Blogiani lukeneet saattaa muistaa kirjoitukseni: Elämä dissosiaatiohäiriön kanssa - ja täten tietää että dissosiaatiohäiriö vaikuttaa esim. muistiin, miksi minulta puuttuukin kokonaisia palasia ympäri elämää. Joten kun aika matkalle tuli, päätin pitää päiväkirjaa reissun ajalta ja säästää kaikki kuitit ja lappuset. Halusin todella muistaa koko reissuni, enkä vain joitain kohokohtia.

Lue myös: 23-vuotiaan ensimmäinen matka

Jätin tekstien sekaan tyhjiä kohtia mihin voin myöhemmin tulostaa kuvia matkalta. Näin reissua ei unohda ja siitä säilyy upea muisto. Yleensä päiväkirjatyylillä sinne kirjaa sellaisiakin asioita mitä ei muuten muistaisi enää kun matkasta puhuu. Ihmisten nimiä, korttipelin pelaamisohje minkä opin Norjassa tai Sloveniaksi pisin sana kuten meidän epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän.

Tällaisen matkakirjan luomiseen tarvitset:

    - Tyhjä kirja. Itse suosin kovakantisia kirjoja vihkojen sijaan säilymisen ja tukevuuden vuoksi, ja näissäkin nimenomaan (esim) Suomalaisessa Kirjakaupassa myytäviä luonnoskirjoja. Niissä on paksummat sivut kuin perus paperivihoissa, eli voit kirjoitella stabiloilla ja tusseilla ilman pelkoa että kaikki valuu toiselle puolelle läpi. Niissä on myös inhimillinen määrä sivuja (100) verrattuna ns. perus kovakantiseen vihkoon (250 sivua) mikä riittää matkaamiseen oikein hyvin. Pienemmille matkoille minulla on kaksi isoa mustaa kirjaa (pienet matkat ulkomaille sekä kotimaan reissut) mihin mahtuu useampi matka ja isoille reissuille (kuten nykille) on omat kirjat. Oma teemani on aina musta kirja missä valkoinen teksti, mutta vois itse miettiä oman kirjasi teeman!

    - Kyniä ja liimaa. Mitä askarteluun tulee, on tällaisen kirjan pitäminen lopulta aika helppoa. Reissussa tykkään itse laittaa jokaisen päivän otsikon eri värillä mutta tekstit usein kuulakärkikynällä. Kannattaa pakata muutama kynä, jos menee rikki tai loppuu muste. Kotona tarvitset liimaa kun laittelet kuvat, kuitit ja laput kirjaan.

    - Kuvia varten joko tulostin tai valokuvina. Itse asettelen lomakuvat Docs tiedostossa sen kokoisiksi miten ne kirjaan haluan ja tulostan. Sitten leikkaan ne paperista ja lopulta liimailen paikoilleen. Tämä menee nykyään jo kuin vasemmalla kädellä, mutta muistan alussa olleen vähän ongelmia ymmärtää minkä kokoisina kuvat kannatti tulostaa. Joskus tulostimen laatu on myös todella surkea ja kuvatkin sitten kärsii. Toinen vaihtoehto on teettää kuvat esim. ifolorilla reissun jälkeen, mutta silloin ne vie aika paljon tilaa eikä silloin ihan kaikkea saa kirjaan.

Esim. Nämä ovat kuvia mitä en teettäisi mutta tulostaessa saa yhdelle sivulle monta pientä kuvaa.

Tai tässä, kun soitetaan puhelua oravagraffitin luona tai kuva grilled cheese leivästä.

Toki jos kuvien teettäminen on ehdottomasti tapasi tehdä kirja, siinä tapauksessa kirjoittaisin tekstin aina kirjan sivun alalaitaan, jotta sen yläpuolelle saa 1-3 kuvaa aseteltua. Usein niistä voi repiä osan, tehden lisää tilaa ja saa mahtumaan useamman kuvan:

Tässä on aukeamalla kuitenkin neljä kuvaa, mutta ne vie vähemmän tilaa kun niitä asettelee lomittain tai repii vain "oleellisen" irti muusta osasta kuvaa.

Itsellä on tapana myös reissussa lähettää postikortteja Suomeen ja lähetän aina itselleni myös kortin. Kun/jos se saapuu, laitan sen teipillä reissukirjan vikalle sivulle muistoksi. Ainoastaan toinen Berliinin kortti on jättänyt saapumatta :D Tästä koko hommasta on muotutunut kiva pikku perinne ja antaa myös aina kivaa tekemistä ennen ja jälkeen matkan. Usein ekat sivut käytän suunnitteluun, listaan paikkoja missä haluisin käydä, sekä pakkauslistaa. Viimeisille sivuille postikortin lisäksi tulee kiitokset esim kisujen hoitajille ja matkaseuralle.