"Dear diary, tänään melkein purskahdin itkuun autokouluopettajani edessä, kun en päässyt lähtemään risteyksestä ilman että auto hyppii ja lopulta sammuu" - On juuri sen tyylinen aloitus minkä voisin tänään kirjoittaa. Olen 26-vuotias autokouluoppilas jolla on ollut kaksi tuntia auton ratin takana. Samaan aikaan kun naureskelen teoriamateriaalin "Muista ettei baari-illasta lähdetä auton rattiin" merkinnöille, olen aivan paskana jos pitää vaihtaa kolmosvaihde päälle. Maailma menee hyvää tahtia kakkosvaihteella. Kakkosvaihde on mun mukavuusalue, enkä enää tässä iässä siitä helpolla osaa mennä pois.
Kun käyt autokoulun täysi-ikäisyyden kynnyksellä olet vielä nuori ja peloton. Autokortti hankitaan koska vitsi tottakai, se on siistii ja sit pääsee ajeleen. Sillä todistat baarissa että olet täysi-ikäinen ja kurvailu taidoilla näytät tinder-treffilles että oot hyvä tyyppi. Mutta mitäs sitten kun oot vetäny sen nuoren, päheen ja pelottoman ikävaiheesi jo 15-21 vuotiaana? Nykyään sua alkaa huimaan jos kurkkaat sängyn alle ja laitat mielummin ne mukavat housut jalkaan, kuin ahtaat itsesi skinny jeanseihin. Tässä vaiheessa sitten päätät lähtee harjotteleen ajaan sellasta metallilohkoa, mikä tappaa tuhansia ihmisiä päivittäin. "Jei mennään oleen osa tota".
Jotenkin 18-vuotiaana kaikki ne vaarat ja onnettomuudet on niin absurdeja, että "Joo niitä sattuu mutta ei mulle, ei täällä". Tässä iässä niiden todellisuus on hyvin lähellä omaa todellisuutta. Tässä vanhemmassa iässä mahdollisuudet sille, että on jo voinut menettää ystäviä tai sukulaisia auto-onnettomuuksille on korkeammat. Tai olet voinut itse olla sellaisessa. On nähnyt huomattavasti enemmän crash test dummies-videoita siitä miten turvatyynyt tappaa ja mietit että jos ajat järveen et saa rullattua ikkunoita auki kun kaikki toimii sähköllä ja kuolet. Todella iloista.
Teininä kaverit lenteli mopojen selästä jatkuvasti, mutta kaikki silti ajoi. Lapsi joka kaatuu, nousee takaisin juoksemaan. Uuden kokeiluun liittyy myös paljon muttia, vaivoja ja tietoa, mikä tietty lisää tuskaa. "Vähän noi iltapäivä tunnit on huonoja kun sillon on aina sokerit alhaalla", "Mun vasen lonkka menee jumiin jos istun ja stressaan samaan aikaan", "Minkä vuoden auto tää on? Koska vuonna x tehdyissä on löytynyt valmistusvirhe joka..." Ja niin edelleen. Musta tuntuu että jos nyt ajaisin autokoulussa kolarin, se pelko olisi paljon pahempi voittaa kuin nuorella iällä. Tarvitsisi paljon enemmän kannustusta päästä takaksin hevosen selkään.
Tässä on pieni vuodatus siitä mikä ero on lähteä vanhemmalla iällä ajaan korttia. Ne joilla se on jo sieltä täysi-ikäisyydestä asti ollut, ei voi tähän vastaväitteitä sanoa koska - You don't know.
Mutta, hyvä puolihan tässä on se, että vaikka kuinka pelottaa, jännittää tai meinaat itkeä siellä ratissa, kaikki paranee oppimalla. Se ei auta mitään, että asiaa vain välttelee. Se vain stressaa lisää, mitä enemmän ylimietit asiaa. Tässä tilanteessa on helponta yrittää vähän palauttaa mieleen sitä hurjapäätä joka veti mopolla liiankin riskejä kulmia, hyppi silloilta alas lumikasoihin ja ajoi autolla jäällä seitsemän-vuotiaana. Nyt on vain se etu, että voin oppia vastuullisen tavan ja uuden skillin mitä tarvitsen tulevaisuudessa.
Ainoastaan ajotunneille menemällä, menee se asia eteenpäin. Ajotunnit kestää vain nimensämukaisesti tunnin, joten jos tuntuu että tulee liikaa tietoa kerralla, sen on myös loputtava jossain vaiheessa. Jos ajotuntiesi jälkeen tuntuu yhä ettei ole valmis menemään yksin auton rattiin, ostaa lisätunteja. Tai aluksi pyydät äitisi mukaan ajamaan ja tuomaan turvallista auktoriteettiä.
Pitää muistaa että hyvin se menee, me kaikki aloitetaan jostain ja kaikki ovat amatööreja jossain vaiheessa. Kirjoitan uuden aiheen kun kortti on taskussa koko kokemuksesta eli jos haluat saada sähköpostiin tiedon, niin syötä se sivun alaosassa olevaan kohtaan.
Taidampa lukea ison kasan teoriaa tänään. Ja kaikki te joita myös jännittää aikuis-iän kortti, niin laittakaa viestiä ja jutellaan yhdessä niiden halki. Mulla on tapana sanoa että asioilla on tapana järjestyä, koska jos potkaset pallon ilmaan, sen on tultava alas. Jos pölläytät hiekkaa, sen on laskeuduttava. Myös tämän stressaamisen on tultava päätökseen.
Lue toinen osa: Ajokortti +25 vuotiaana 2/2
Niin upeeta tekstiä taas Jonna <3
VastaaPoista