Näppärä näppis

Vuonna 2015, kun kirjoitus intoni oli huipussaan, mietin että tarvitsen jonkun helpon tavan kirjoittaa, aina kun siltä tuntuu. Menin ja ostin torista miniläppärin. Ihanan pienen läppärin, jonka koristelin tarroilla ja kannoin mukanani. Näin kirjoitus inspiraation tullen, voin vain ottaa sen esiin ja alkaa typettään! Tämä toimikin hetken aikaa, tuntui että vaikka se vähä painoi, ja oli hidas, ja vaati mobiilista netin jaon, se oli sen arvoista. Sillä laitoin puolet kirjani saduistakin aluilleen.

Kuitenkin tässä parin vuoden aikana mainitut ongelmat alkoivat käymään liian isoiksi, ja miniläppäri jäi laatikon pohjalle. Usean siivouksen aikana en sitä ole heittänyt pois, koska jotenkin päässäni on ollut se kuvitelma, että kyllähän minä sitä vielä käytän. Surukseni on pakko todeta, että en kyllä käytä, viimeksi vuonna 2016. Tässä oli muutenkin jo vuoden writer's block, enkä blogia jaksanut myöskään pitää. Jotenkin se, että pitäisi aina odottaa kotio pääsyä, tai mennä kahvilaan sitä motia varta vasten hakemaan tuntui liian pakotetulta, eikä se toiminut myöskään.

Nyt uudelleen kirjotusinnon noustua, mietin jälleen tätä ongelmaa. Pitäisi olla tarpeeksi pieni läppäri aina mukana, että voi kirjoittaa kun inspiraatio iskee. Puhelimen näppäimistö aiheuttaa vain peukkukramppeja. Läppäri ei saisi silti olla hidas, eikä painava eikä hankala että sitä tulisi jopa käytettyä, joten mitä ihmettä keksin?

Olin kahvilassa istumassa, miettimässä tätä, ja sitten se iski! Kuin salama kirkkaalta taivaalta: Erillinen mininäppäimistö puhelimeen. Näin on aina netti (sekä bloggerin oma app puhelimessa), puhelin nyt on aina mukana, ja nyt vain tämä pienen pieni näppis myöskin. Luurini takana on popsocket mikä pitää puhelimen näyttöä läppärin tavoin esillä, ja taidampa jopa tehdä pienen pussukan näppikselle niin se tulee tyylillä mukana kanssa.

Jos kirjoittamiseen haluan panostaa, niin tämä oli ehdottomasti ostos mitä tarvitsin. Minimalisti puoleni haluaa nyt vaihtoehtoisesti myydä tuon miniläppärin, niin tavaran määrä ei lisääntyisi, ja onhan se aika turha atm. Rakas mutta turha.

Tämä on Rapoo E6350 Bluetooth Ultra-Slim keyboard

Saa ainakin Koskikeskuksen Teknik magasinet kaupasta.

54,99€ jonka otin itse 9,99€/kk osamaksulle koska olen köyhäpaska. :D

Kuuntele hetki

Istun junassa ja kaivan reppuani. Tajuan unohtaneeni kuulokkeet mikä tarkoittaa että elämä pakottaa minut kuuntelemaan junan ääniä, ihmisiä, sekä junan hurinaa. Yleensä ihmisjoukot aiheuttavat lähinnä päänsärkyä, ja kun vain mahdollista pakenen musiikin tai podcastien maailmaan. Tänään pako olisi ollut tarpeen.

Viime yönä nukuin vähän päälle kolme tuntia ennen herätystä, ja matkasin juna-asemalle. Päätäni särkee ja nyt minua vastapäätä junassa istuu kaksi naista, jotka haaveleivat vaateliikkeiden saapumisesta heidän lähelleen. Sanat kuten Zara ja Mango aiheuttaa päässäni lähinnä pahemman päänsäryn, kun mietin mitä kaikkea nuo liikkeet kantavat mukanaan. Vaateteollisuuden orjuuden, kulutuskulttuurin sekä ison kasan ihmisoikeusloukkauksia. Voi kun nyt olisi musiikkia ja pääsisin pakoon.

Saan ärtymykseni purettua tekstareissa ystävälleni, mutta sitten vavahdun kuulemaan, miten toisella puolella käytävää istuva naispari juttelee siitä, miten on vain pakko shopata, vaikkei mitään tarvitsekkaan. "Mulla tuntuu vain olevan sellanen tarve ostaa!" Suosittelisin puhumaan terapeutille, jos tunnet tälläistä tarvetta, jotta voit selvittää mistä se oikeasti kumpuaa. Shoppailu on vain laastari johonkin isompaan.

Ironista tässä on se, että olen matkalla ilmastomarssiin sekä koulutukseen vaikuttamistoiminnasta. Kun itse (monen muun tavoin junassa) olen matkalla vähän vielä laajempaan tietoon sekä mahdollisuuteen vaikuttaa ja olla vieläki vihreämpi, joidenkin mielessä on vain shoppailu ja kulutus. Miten monta eri elämää voikin matkustaa yhdessä junassa.

Enkä minä tietenkään voi tietää kuinka vihreitä he ovat. He saattavat olla täysin vegaaneja, entisiä shopaholikkeja jotka ovat tulleet jo pitkälle shoppailun-vähentämis suunnassaan. Se, että he ostavat vain sen yhden paidan tällä viikolla, saattaa olla monta kertaa parempi kuin miten he ovat joskus toimineet.

Kuulokkeiden olemassaolo tässä tilanteessa olisi saattanut vain lisätä tätä pientä kytevää ihmisärsykettä, mutta koska minun piti kuunnella, ja miettiä yksilökehitystä, en tunne tuota ärsykettä enää. Onneksi siis ei ollut musiikkia.

Ekotasot - yksi

Tuntuuko sinusta siltä, että haluat auttaa? Haluat elää terveellisemmin? Haluat olla vihreämpi mutta vegaaniksi hyppääminen tuntuu aivan liian karmivalta idealta edes aloittaa? Se on varmasti monelle tuttu fiilis, ja siihenkin on ratkaisuja.

Olen miettinyt paljon omaa matkaani siihen ns. 'eko-pisteeseen' mihin olen päätynyt, ja eihän se kaikki ole kerralla tapahtunut. Ei halu muuttaa arkea, saatika se tieto mitä kertynyt vuosien varrella. Joten halusin jakaa eko-elämän tasoiksi, se helpottaa monelle aloittamista, kun ei tarvitse tehdä heti hullua elämänmuutosta, ne hullut elämänmuutokset kun eivät yleensä toimi. Itsekkään en ole täysi vegaani, koska en ole siellä vielä, matka on kesken ja onneksi opittavaakin on aina lisää <3

Tässä siis BETTER LIFE - EKOTASO - LEVEL 1 - YKSI

Shampoon sekä saippuan vaihtaminen kemikaalittomaan versioon. Puhun tästä lisää aiheessa; What I use for my hair? Muista antaa 1-2 viikkoa hiuksillesi, sekä hiuspohjallesi aikaa tottua uuteen elämään. Vältä eniten sodium laureth sulfaattia.

Oletko kuullut pesupähkinöistä? Pesuaineet millä pesemme pyykkimme ovat oikein mukava pläjäys kemikaaleja. Osassa jopa merkki, että ärsyttää ihoa, joten miksi ihmeessä uittaisit vaatteesi siinä? Pesupähkinät, ovat luonnollinen pesuaine, eivät maksa paljon mitään, koska yhtä pähkinä satsia (3-5 pähkinää) voit käyttää kolmeen koneelliseen. Ei ärsytä ihoa, ei haise, ja puhdistaa kaiken hikisistä reenivaatteista kissankuseen. Kokemusta on.
Kun tulee aika vaihtaa hammasharja, suosittelisin Humble Brushia, mikä pärjää kaikissa testeissä muovihammasharjalle, mutta on biohajoava, sekä jokaisen ostosta lahjoittuu myös harja kehitysmaihin. Humble smile with a humble brush! Käytä nykyinen harjasi loppuun ennen uuden ostamista. Tästä ja pesupähkinöistä voi lukea lisää kirjoittamastani aiheesta: Eko kylppärini.

Jos meikkaat, koita vaihtaa meikkisi cruelty-free meikkeihin. Sano ei- eläinkokeille! Ja kaikelle muulle negatiiviselle mikä tulee isojen meikkifirmojen kanssa.

Kahvin juojat voivat vaikuttaa valitsemalla Reilun Kaupan kahvia. Mutta jos se Juhla mokka on vakkari, niin ota edes luomua. Et huomaa eroa muualla kuin omatunnossasi.

On myös paljon raaka-aineita, mitkä pystyt vaihtamaan kasvivaihtoehtoihin, ilman että edes maistat eroa. Tämä ei siis tee kirjaimellisesti muutakuin parin kymmenen sentin eron elämässäsi. Ja kenellä ei olisi 20 senttiä laittaa terveemmän, monipuolisemman, cruelty-free:n elämän puolesta?

Esimerkiksi, ruokakerma. Todella simppeli pieni asia, jolla on kuitenkin isot markkinat. Tähän löytyy Oatlylta, plantilta, alprolta ja monelta muulta sopivia vaihtoehtoja. Riisikermaa, mantelikermaa, kaurakermaa, soijakermaa jne. Ja tietkö mikä parasta? Koska ne ei sisällä eläintuotteita, päiväykset menee jopa vuoden päähän, osta kerralla useampi, jolloin sitä on sitten aina kaapissa kun "Pitäs jotain kokata" -ja loihtia kaapin perukoilta. Aina saat kermakastikkeen loihdittua.

Jos käytät kananmunia, valitse ne luomut, vapaan kanan munat. Pieni apu, pienellä muutoksella. Jos tuntuu että käytät niin paljon, että hintakin alkaa sit vaikuttaa, niin herranjesta vältä korkea verenpaine äläkä syö niitä joka aterialla! Mutta sitten kun ostat, osta luomua.

Ylipäätään vältä ostamasta muovia, jos tarvitset uuden lastan kokkaukseen, tai henkarin tai jotain mitä yleinen muovikrääsä on, koita valita joku muu materiaali (heti sen jälkeen kun olet miettinyt, tarvitsetko tuotetta oikeasti?). Koita olla shoppaamatta turhaan, tee ekan tason kierrätys keskus kotiisi ja erottele nyt edes ne pahvit ja lasit. Jos tuntuu että pystyt parempaankin niin miksei bio ja pari muuta vielä!

Isoimpia ympäristöön vaikuttavia muutoksia millä voit auttaa, on tietenkin lihansyönnin lopettaminen. Mutta ei siinäkään tarvitse panikoida, voit aloittaa vaikka jättämällä punaisen lihan pois, tai pidä 4 lihapäivää ja 3 vegepäivää viikkoon. Opettele kokkaan vegeruokia, ja lisää sitä mukaan vegepäivien määrää. Aloitus on jo askel kotia päin.

Koita välttää kertakäyttöastoiden liiallista ostamista, sekä palmuöljyä. Siinä yksi ympäristö hirviö jo ihan itsessään. Lisää luettavaa esim. Ruohonjuuren sivulla: LINK

Sähkösi voit valita tulevan ympäristöystävällisestä lähteestä, valinnan varaa on. Myös paperin käyttöä voit vähentää ottamalla laskusi e-laskuiksi, ainakin niin monta niistä kuin suinkin mahdollista!

Tässä oli nyt muutama tapa aloittaa se puhtaampi, parempi, terveempi elämä. Ei viedä kaikkea meidän pallolta vaan autetaan sitä kantaa meitä. Taso kaksi tulee pian perässä <3

Eko kylppärini

Yleensä kylpyhuoneeseen liittyy vahvasti sanat kuten, pesuaineet, kemikaalit, vahvat hajusteet. Well, not here. Aiheina hampaat, pyykki sekä peseytyminen.

Joskus luin minimalisti ryhmässä aiheen, kuinka montaa asiaa käytät joka aamu. Olen tästä puhunut jo Ei meikkiä aiheessa, miten jotkut rasvaavat naaman, laittavat useaa meikki tuotetta, sekä ainetta hiuksiinsa. Itselläni aamuisiin asioihin kuuluu hammastahna hampaille, eikä muuta. En käytä meikkiä, en rasvoja tai naamioita, enkä hiuksissa aineita.

Ystäväni sanoi, että minun on helppo olla käyttämättä meikkiä, kun on niin hyvä iho. Mutta totuushan on se, että se iho on hyvä, juurikin siksi ettei sitä meikkiä käytä. Se on ikuinen noidankehä, meikkaat koska iho voi huonosti, mutta meikin takia se voi vielä huonommin, ja pakottaa täten käyttämään lisää meikkiä. Pitää olla hetken aikaa tyytyväinen huonon ihon kanssa elämiseen, kunnes se alkaa taas hengittään ja voimaan hyvin. Yleisesti elämäntavat vaikuttaa tottakai myös, stressi, tupakointi, alkoholi, huono ruoka sekä ihan perinnöllisyys.

Kyllä minullekkin finnejä puhkeaa jos olen syönyt esim. juustoa, mutta se nyt kuuluu ihan siihen että ollaan ihmisiä ja meillä on iho mikä reagoi siihen miten terveellisesti elämme. Eikä sitä tarvitse peitellä.

Muutaman tuotteen käyttäminen ei ole ainoastaan minimalismi asia, vaan myös ekologinen asia. Käytän Humble Brush hammasharjaa, mikä on BPA vapaa, ja bio hajoava 2-3 vuodessa jättämättä mitään myrkkyjä jälkeensä. Kestää yhtä kauan kuin muovinen hammasharja, mutta eettisyydessä ottaa selvästi voiton. Myöskin jokaisesta harjan ostamisesta, lähtee harja myös kehitysapuun. Itselleni parasta eko-hammastahnaa olen vielä etsimässä, mutta voin postata asiasta oman aiheen kun hyvään päädyn! Pieni vertailu kirjoitus kenties?

Hiukseni pesen nurmen avokado palashampoolla, ja kehoni samanmoisella saippua-palalla. Ei kemikaaleja ihooni, hiuksiini, eikä viemäristä alas.
Hiukseni ovat luonnolliset, puhtaat eivätkä sähköisty talvella, tai muodistu liimaletiksi.

Pyykkieni pesussa käytän pesupähkinöitä. Se on luonnon pesuaine, riittoisa, edullinen sekä tehokas. Huom. Tehokkuus ei tarkoita materiaalien tuhoamista, kuten marketti-pesuaineissa, vaan poistaa lian ja bakteerin, kuten pesuaineen kuuluukin. Omalla kokemuksella puhdistaa hyvin kaiken hikireenipyykistä - kissan pissaan. Puhdasta ja ekologista!

Yhteydenotto

Facebook:

facebook.com/jowisfreelife

Päivittäisiä uutisia, kuvia sekä kaikki myynnissä olevat tuotteet. Myöskin usein arvontoja!

Instagram:

Personal: instagram.com/jowibarina

Business: instagram.com/jowisfreelife

Omalla kanavallani pääset seuraamaan ihan jowin arkea, luontoa, matkustusta, kokkaushommia, kissoja, eläimiä ja elämää. 

Business kanavalla on jowisfreelifen töitä, makramet rummut ja riimut sekä making off meininkiä. 

Etsy:

etsy.com/shop/jowisfreelife

Etsy kaupastani voit ostaa töitä. Tämä on kansainvälinen kanava, joten siellä on myynnissä vain pieniä, helposti postitettavia tuotteita. Ainakin tällä hetkellä. 

Youtube:

youtube.com/user/ilovelaso

Elämäntapadietti videoita, tampere-videoita ja muuta.

Kuninkaankulman vegekebu

Tekeekö mieli kokata jotain uskomattoman hyvää ja epäterveellistä? Tässä olis nyt kultasella lautasella vegeherkku, mitä ei moni lihaherkku edes voita, so good.

Vaikka ehdottomasti elämän goal on elää terveellisesti, ja tällä hetkellä esim alhaisemmalla kalorimäärällä, välillä kroppaa pitää shokeerata taas kuluttamaan, jolloin tämä herkku toimii kuin sukka jalkaan. Kutsun reseptiä nimellä Kuninkaankulman vegekebu, koska sitä se nimensä mukaisesti on. Kaikki nämä tarvittavat ainekset löytyvät siis kyseisestä kaupasta, ja tässä nopea ohje annoksen tekoon!

- Paketti kuninkaankulman seitankebua, mausta peruna&vihannesmausteella.
- 750g-1kg vapaa valintaisia raneja, jos maustamattomia, mausta itse esim. grilli & paprika mausteilla.
- Salaattia varten; salaatti, kurkku, tomaatti, punasipuli (oman maun mukaan simppeli salaatti)
- Hesburgerin curry-salaatinkastike
- Turkkilaiseen jugurttiin kebukastike; lisäksi persiljaa sekä valkosipulia. Mausta suolalla ja pippurilla.
- Köntti auraa kylkeen

Chop chop done! Hyvää ruokahalua! 

Tuiskeessa 3/3

Tämä on "Tuiskeessa" lyhyt tarinan kolmas ja viimeinen osa.
Kirjoitettu alunperin vuonna 2016 "Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta" -kirjoituskilpailua varten.

Alkoholiton elämä pienessä kaupungissa luonnon lähellä todella toi esiin ne omat piirteeni ja arvoni mitkä olin hukuttanut kirkkailla. Aikaisempi elämä tuntui niin kaukaiselta usvalta, että tiesin ettei siihen enää palata. Vuosien vieriessä tiedän aikuistuneeni, näen kyseiset touhut sellaisena, mitä nuoret tekee, eivät aikuiset. Teininä on vaikea muutenkin elää ja hormonien alta on vaikea saada happea, mutta tämän laantuessa, ei itsensä tuhoaminen kuulu terveeseen, tasapainoiseen elämään.

Vaikka sinne kuuteen vuoteen mahtuu paljon surua, draamaa ja tapaturmia, en vaihtaisi päivääkään pois. Nuoruuteni on mielenkiintoinen, tapahtumarikas ja todellakin erilainen. Löytyy uskomattomia tarinoita, ja muistoja ja mikä parasta, tiedän eläneeni täysillä, vaikkakin väärillä motiiveilla. Tämä nuoruus on jotain mitä en tietoisesti suosittelisi, koska jos muutama asia olisi mennyt eri tavalla en varmaan tänä päivänä olisi elossa. Elämisen ei tarvitse olla itselleen tuhoisaa, ja on tärkeää että nuoret oppii sen ennenkuin on liian myöhäistä. Itse en kadu villiä nuoruuttani, vaan vaalin niitä muistoja. Me elettiin, me koettiin, me opittiin. Aika sen jälkeen on ollut ihan yhtä mielenkiintoista, mutta ei tuhoisaa, kenellekään.

Olen astunut ulos tuosta kuplasta, mihin monet tutut ja ystävät jäivät ja olen onnellinen itseni puolesta. Hyppäsin pois junasta ennen sen törmäämistä, laskuvarjoni oli se joka toimi, tulipalon yllättäessä ikkunani vieressä oli palotikkaat, mikä tahansa vertauskuva onkaan, olen iloinen etten jäänyt kyytiin. Olen myös onnellinen siitä, että moni ystävistäni on poistunut omin avuin tuosta rappion kuplasta, ja aion tehdä varmaksi myös sen, ettei sinne minulle tärkeät ihmiset myöskään jää. Kuplan on mentävä.

Se mikä tässä on kaikkein hauskinta on se, että vuosia katsoimme sarjaa nimeltä Skins, missä kasa nuoria sekoilee, on koko ajan sekaisin ja tekee kaikkea hullua. Aina kun sarjaa katsoimme, kaipasimme ja halusimme Skins-nuoruuden. Nyt kun jälkikäteen asiaa ajattelee, meillä oli juurikin se Skins-nuoruus.

Tämä on vain yksi tuhannesta nuoren tarinasta, mutta haluan sen kertoa. Elämä sujuu nykyään hyvin, en ole koskenut viinaan tai vahvempaan vuosiin, mutta elän yhä täysillä, enkä ole koskaan ollut onnellisempi. Nautin elämästä, enkä halua sitä mennä enää koskaan pakoon.

Lyhyt tarina ilmastonmuutoksesta

Vuonna 2017 kirjoittamani lyhyt tarina ilmastonmuutoksesta, turhautumisesta, sekä siitä mitä asioista puhuminen auttaa.

"Istumme tyttöporukalla illallisella paikallisessa ranskalaisessa ravintolassa. Olen vaipunut kuuntelemaan tarkkaa tarinaa mitä Senna kuvailee ihmisistä, jotka eivät osaa kierrättää. “He leikkaavat muovi osan irti maitopurkista, ja huuhtelevat kartongin ennen kierrätykseen laittamista, jolloin tuhlattu vesi kumoaa kierrätyksen pointin”. Nojaan poskella vasempaan käteeni ja siristän silmiäni. Vaikka Senna onkin asian ytimessä, en voi olla huomaamatta ironiaa siitä, että samalla kun häntä häiritsee veden käyttö maitotölkkien pesussa, hän leikkaa veitsellä pihviä edessään. Mutta en sano mitään.

Seuraavana päivänä kahvilassa kirjoittaessa, jään puolivahingossa kuuntelemaan kahden nuoren naisen keskustelua siitä, miten on mukavaa, että nykyään talvi kestää niin vähän aikaa. “Hyrr, mitä lyhyempi sen parempi”. He jatkavat keskustelua instagrampretty-kuvista mitä aikovat ottaa kun pääsevät lomareissulleen Hollantiin, enkä voi olla miettimättä ironiaa siitä, että heidän ilonsa lyhyestä talvesta on myöskin kiinni siinä, että jäätiköiden sulaessa Amsterdam on pian vedenalainen kaupunki. Ei niinkään instagram-nättejä kuvia, vaan enemmänkin World Magazine- “tunne kauhu”- kuvia. Mutta en sano mitään.

Koko viikon olen juossut bussilta toiselle, kestänyt kirkuvia lapsia vieressäni, sekä vanhempia naisia jotka ovat käteni päälle istuneet. Olen kärsivällisesti mennyt jatkuvasti muuttuvien ja myöhässä olevien aikataulujen perässä ja ajoittanut elämääni uudelleen, tiedostaen että pakkaset ja kinokset vaikuttavat bussien kulkuun. Pysäkit eivät ole mukavasti sijoittuneet ja kävelen siitä vielä töihin posket punaisena ja lasit huurussa. Kunnes muutenkin välinpitämättömän ärsyttävä työkaverini valittaa kun hänen autonsa ei kerkeä lämpiämään kunnolla tuon kilometrin ajomatkan aikana. Silmissäni näen hänen sielunsa sulavan ilmaston lämpenemisen myötä vaikka auto pysyisikin kylmänä, harmi minkä hänen kylmä kroppansa tuntee tuon kymmenen minuutin aikana, ei ole mitään verrattuna siihen mitä hän tekee maapallolle. Mutta en sano mitään.

Kerrostalo alueen pihalla istuessani ei ajatukseni saa rauhaa, kun kaksi vanhaa naista keskustelevat miten mukavaa on saada lisää lapsenlapsia nyt kun Aino ja Pauliina ovat molemmat raskaana. “Ehkä he voivat sitten taistella tämän maailman puolesta”. Vaikkakin mukava ja moderni ajatus, palan halusta sanoa heille että ihmisten ylipopuloituminen ei ainakaan auta maailmamme menoa, tai elinympäristöjen sekä varojen nousua. Heidän katseen kohdatessa omaani puren huultani enkä sano mitään.

Näen ystäväni innostuneen katseen kun hän yrittää saada minuakin innostumaan hullujen päivien super alennuksista ja shoppailu mahdollisuuksista. Saan vedettyä vihaiset kulmani takaisin normaaliin asentoon, kun ajatukset ylikuluttamisesta, pikamuodista sekä kamaa pursuavista kaatopaikoista vilahtaa mielessäni. Mietin, riittääkö edes, että sanon jotain?"

Tuiskeessa 2/3

Tämä on "Tuiskeessa" lyhyt tarinan toinen osa.
Kirjoitettu alunperin vuonna 2016 "Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta" -kirjoituskilpailua varten.

Ajan mittaan kerääntyi ja löytyi erilaisia porukoita, kuten keittojengi joiden kanssa juotiin viikkoja putkeen jossain valtaamassamme talossa, kiipeillen katolla, ja ajaen abc:lle yksi keittolainen auton konepellillä.

Kerran menimme koko yön ryypänneenä keittolaisen mukaan hänen koulunsa aamu joulupuurolle. Nuhjuisina ja viinalta haisevina hikotimme soppajonossa kunnes pitkien katseiden saattelemana lähdettiin keskustaan ostamaan lisää viinaa.

Tai miten sain ystäväni suvun vihat niskaani? Kun sovimme yhden keittolaisen kanssa, että hän menee edeltä, ja me tulemme perässä sitten kattoikkunan kautta hänen huoneeseensa nukkumaan. No kävikin niin, että koputin kuudelta aamulla, katolle kiipeämisen jälkeen ystäväni äidin makuuhuoneen ikkunaan. En keksinyt siinä muuta, kuin kysyä onko tämä ystäväni kotona, minkä jälkeen koko suku luulee että yritettiin murtautua heidän taloonsa.

Tapahtumatonta päivää ei tällä porukalla ole. Joko jäädään maalle jumiin etsien kaapelijohtoja vastaan ajavilta autoilta oman auton käynnistystä varten, tai keittolainen oksentaa viemärit tukkoon ja pidätellään naurua kun talon omistaja joutuu niitä haarukalla avaamaan.

Toisenlaisia tarinoita syntyi VT-porukan kanssa. Aina juotiin Jankan valintatalolla sytyttäen tulipaloja lehtiroskiksiin lämmikkeeksi, ja juosten poliiseja karkuun Jankan puistoon. Kerran saimme yhden illan aikana paikalle ambulanssin, palokunnan ja poliisit.

Kerran kun kahdenkymmenen hengen porukka lähtee poliiseja karkuun, lähdin täysin eri suuntaan, kaaduin ja sammuin jonkun omakotitalon pihaan kunnes kuulin koiran haukuntaa. Tätä tietysti luulin poliisikoiraksi ja lähdin sitä ääntä myös karkuun, lopulta löytäen muun porukan luokse.

Sekaryhmiä oli myös, mutta kaikkien kanssa juotiin ja riehuttiin. Baariin ala-ikäisenä, joutuen baaritappeluihin tai lähdettyä tuntemattomien jätkien kanssa toiselle paikkakunnalle. Yhden ystäväni synttäreillä tipahdin parvekkeelta, milloin loppuilta meni pakastepussi olkapäällä, sylkien verta ämpäriin. Paikalle saapuneet poliisit kysyivät vain, että oliko rankka ilta. Olihan se.

Juominen oli helppo tapa päästä pois todellisuudesta ja vastuista, kun tuolloin millään ei ollut väliä. Ei väliä huomisella, eikä sillä hetkelläkään.

Siinä alkoi jo kehittyä tietynlainen maine, mistä oli vaikea päästä eroon. Kuuden vuoden ajan join vähintään kerran viikossa, useammin jos mahdollista, kunnes 21-vuotiaana aloin nähdä mihin tämä polku vie ja mitä siellä odottaa. Olin alkanut käymään terapiassa AA-terapian lisäksi mikä tietenkin auttoi. Myöskin vihaamastani ammattikoulusta valmistuminen kevensi taakkaa olkapäillä ja näköni kirkastui. Syksyllä muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan alaa mitä rakastan, eikä kukaan siellä tiennyt maineestani, tai menneisyydestäni. Oli helppo aloittaa alusta.

Lue kolmas ja viimeinen osa painamalla tästä