Marin tyttäret - Mary's Daughters - Makramee käsilaukut

Muotiin mahtuu montaa väriä, kuosia ja tyyliä. Kuitenkin yksi asia mikä sinne ehdottomasti kuuluisi kuulua jokaisessa päätöksessä on laatu & käsityö.

There are many ways to dress your personal style, and I'm all for that. There are lots of different shapes and sizes that help you bring your self to the table. But I do feel like there is one thing that should always be part of any personal style, and that is quality of handmade item. 

Töistäni ei ihan hirveästi löydy vaatteita, tai asusteita mutta laukut löytyy. Marin tyttäret-makramee käsilaukut ovat käsin punottuja laukkuja, jokainen yksilöllinen ja erilainen sekä tietenkin söpöjä ja pieniä. Sen saa lenkeistä kiinni esim vyöhön, jolloin sen saa muunnettua vyötärö -tai vyölaukuksi. Sen saa myös kuljetettua ihan kädessä juhlia varten. Olkahihnan lisäyksellä se muuntuu olkalaukuksi. Joissain laukuissa on renkaat tätä varten, joissain klipit voi laittaa suoraan punontaan kiinni. Makramee on reikäinen, joten en suosittele pienille itemeille, kuten korvakoruille. Joissain laukuissa on sisällä vuori.

Käsilaukkuja saa tehtyä myös tilauksesta, mutta tähän listaan vapaana olevat laukut. Jos olet kiinnostunut tilaustyöstä, otathan yhteyttä esim Face sivullani! www.facebook.com/jowisfreelife

Kaikki myynnissä olevat, on ostettavissa Facebookissa tai Etsy sivullani:

Etsy: Mary's Daughters - Macrame clutchbag - Marin Tyttäret

I don't do a lot of clothes in my store, but I do have these purses along with some jewelry. Mary's Daughters purses are handmade, each unique, different and super cute. You can attach them to a belt making it a fanny bag, or higher to your waist. You can put a leach on it to make it into a shoulderbag. The world is your oyster. 

Macrame has some holes in it, so I wouldn't keep the smallest of items in the bag, like loose earrings. These items are made with love in Finland Tampere. Small city in the grand scale of things. Choose the Custom - if you want a custom piece made. And message me the color.

These are the available ones, and visit Etsy to order a custom one:

Etsy: Mary's Daughters - Macrame clutchbag - Marin tyttäret

Henni

Herkän Hennin ulkomuodon on tarjonnut moppari niminen makramelanka mikä on 80% kierrätyspuuvillaa. Väreinä on ruosteinen kupari sekä läpässä kuparin kaveriksi tuli beige mukaan. Värit sointuvat keskenään oikein kauniisti. Edessä on kauniit hapsut ja takana menee lenkit mistä saa vyön läpi. Tilava!

Hinta: 60,00€

Aino

Tiheämpi kuosi kertoo meille että Marin tytär Aino on saanut komeaksi materiaalikseen Mopparin  (Materiaali: 75 % kierrätyspuuvilla, 25 % akryyli, Paksuus: tex 100x10x3). Ekologisen materiaalin väri on Vaalea Terra, ja se muistutaa vähän lohenpunaista, vaalenapunaisra sekä oranssia - kaikkia samaan aikaan, riippuen valosta. Päällä sillä on hapsuhelma ja takana paikat vyölle.

Hinta: 50,00€

Lotta

Paksumman paulina-kuosin (Materiaali: Eko-puuvillaa (80 % kierrätyspuuvilla, 20% polyesteri) omistava Lotta on värikkään sielun paras kaveri. Väri on mintun vihreä ja heleä silmille. Päältä löytyy valkoiset lumipisarat, sekä helma joka on juutilla punottu kiinni. Takaa saa myös vyön läpi ja laukun vyötärölle.

Hinta: 25,00€

Helga

Toinen mainitun paulina punoskuteen omistava kaunokainen. Tämä tytär viettää aikaansa tummemmassa - metsän tunnelmaisessa värikombossa. Pääväri on ruskea, ja sen keskellä ilahduttava harmaa. Tässä laukussa on renkaat sivuilla olkahihnaa varten, ja takaa on mahdollista laittaa vyö läpi vyötärölaukkua varten. Tämän laukun kuosi oli niin avonainen, että laitoin muurahaiskuvioisen kankaan tämän laukun sisään.

Hinta: 35,00€

Olga
myyty mutta saatavilla tilaustyönä

Oliivinvihreä Olga edustaa mopparin kierrätyspuuvillaa, ja pidempää kuosia. Matkaan mahtuu Mytho juomapullo, kotiavaimet, puhelin ja vähän ekstraa. Kätevä ilta kävelyille sekä sinne yökerhoon. Tässäkin mallissa on hapsut edessä, sekä vyölenkeille paikka takana.

Hinta: 50,00€

Ajokortti +25 vuotiaana 1/2

"Dear diary, tänään melkein purskahdin itkuun autokouluopettajani edessä, kun en päässyt lähtemään risteyksestä ilman että auto hyppii ja lopulta sammuu" - On juuri sen tyylinen aloitus minkä voisin tänään kirjoittaa. Olen 26-vuotias autokouluoppilas jolla on ollut kaksi tuntia auton ratin takana. Samaan aikaan kun naureskelen teoriamateriaalin "Muista ettei baari-illasta lähdetä auton rattiin" merkinnöille, olen aivan paskana jos pitää vaihtaa kolmosvaihde päälle. Maailma menee hyvää tahtia kakkosvaihteella. Kakkosvaihde on mun mukavuusalue, enkä enää tässä iässä siitä helpolla osaa mennä pois.

Kun käyt autokoulun täysi-ikäisyyden kynnyksellä olet vielä nuori ja peloton. Autokortti hankitaan koska vitsi tottakai, se on siistii ja sit pääsee ajeleen. Sillä todistat baarissa että olet täysi-ikäinen ja kurvailu taidoilla näytät tinder-treffilles että oot hyvä tyyppi. Mutta mitäs sitten kun oot vetäny sen nuoren, päheen ja pelottoman ikävaiheesi jo 15-21 vuotiaana? Nykyään sua alkaa huimaan jos kurkkaat sängyn alle ja laitat mielummin ne mukavat housut jalkaan, kuin ahtaat itsesi skinny jeanseihin. Tässä vaiheessa sitten päätät lähtee harjotteleen ajaan sellasta metallilohkoa, mikä tappaa tuhansia ihmisiä päivittäin. "Jei mennään oleen osa tota".

Jotenkin 18-vuotiaana kaikki ne vaarat ja onnettomuudet on niin absurdeja, että "Joo niitä sattuu mutta ei mulle, ei täällä". Tässä iässä niiden todellisuus on hyvin lähellä omaa todellisuutta. Tässä vanhemmassa iässä mahdollisuudet sille, että on jo voinut menettää ystäviä tai sukulaisia auto-onnettomuuksille on korkeammat. Tai olet voinut itse olla sellaisessa. On nähnyt huomattavasti enemmän crash test dummies-videoita siitä miten turvatyynyt tappaa ja mietit että jos ajat järveen et saa rullattua ikkunoita auki kun kaikki toimii sähköllä ja kuolet. Todella iloista.

Teininä kaverit lenteli mopojen selästä jatkuvasti, mutta kaikki silti ajoi. Lapsi joka kaatuu, nousee takaisin juoksemaan. Uuden kokeiluun liittyy myös paljon muttia, vaivoja ja tietoa, mikä tietty lisää tuskaa. "Vähän noi iltapäivä tunnit on huonoja kun sillon on aina sokerit alhaalla", "Mun vasen lonkka menee jumiin jos istun ja stressaan samaan aikaan", "Minkä vuoden auto tää on? Koska vuonna x tehdyissä on löytynyt valmistusvirhe joka..." Ja niin edelleen. Musta tuntuu että jos nyt ajaisin autokoulussa kolarin, se pelko olisi paljon pahempi voittaa kuin nuorella iällä. Tarvitsisi paljon enemmän kannustusta päästä takaksin hevosen selkään.

Tässä on pieni vuodatus siitä mikä ero on lähteä vanhemmalla iällä ajaan korttia. Ne joilla se on jo sieltä täysi-ikäisyydestä asti ollut, ei voi tähän vastaväitteitä sanoa koska - You don't know.

Mutta, hyvä puolihan tässä on se, että vaikka kuinka pelottaa, jännittää tai meinaat itkeä siellä ratissa, kaikki paranee oppimalla. Se ei auta mitään, että asiaa vain välttelee. Se vain stressaa lisää, mitä enemmän ylimietit asiaa. Tässä tilanteessa on helponta yrittää vähän palauttaa mieleen sitä hurjapäätä joka veti mopolla liiankin riskejä kulmia, hyppi silloilta alas lumikasoihin ja ajoi autolla jäällä seitsemän-vuotiaana. Nyt on vain se etu, että voin oppia vastuullisen tavan ja uuden skillin mitä tarvitsen tulevaisuudessa.

Ainoastaan ajotunneille menemällä, menee se asia eteenpäin. Ajotunnit kestää vain nimensämukaisesti tunnin, joten jos tuntuu että tulee liikaa tietoa kerralla, sen on myös loputtava jossain vaiheessa. Jos ajotuntiesi jälkeen tuntuu yhä ettei ole valmis menemään yksin auton rattiin, ostaa lisätunteja. Tai aluksi pyydät äitisi mukaan ajamaan ja tuomaan turvallista auktoriteettiä.

Pitää muistaa että hyvin se menee, me kaikki aloitetaan jostain ja kaikki ovat amatööreja jossain vaiheessa. Kirjoitan uuden aiheen kun kortti on taskussa koko kokemuksesta eli jos haluat saada sähköpostiin tiedon, niin syötä se sivun alaosassa olevaan kohtaan.

Taidampa lukea ison kasan teoriaa tänään. Ja kaikki te joita myös jännittää aikuis-iän kortti, niin laittakaa viestiä ja jutellaan yhdessä niiden halki. Mulla on tapana sanoa että asioilla on tapana järjestyä, koska jos potkaset pallon ilmaan, sen on tultava alas. Jos pölläytät hiekkaa, sen on laskeuduttava. Myös tämän stressaamisen on tultava päätökseen.

Lue toinen osa: Ajokortti +25 vuotiaana 2/2

Kikkaratukkainen jousiampuja

Kaikki lähti varmaan Disney elokuvasta Brave, ellei otsikko jo siihen tarpeeksi viitannut.

Se jäi jotenkin mieleen, pidän simppeleistä asioista, asioista jotka ovat mitä ovat ilman hirveästi extraa. Kuten pyörä auton sijaan, kasvot ilman meikkiä, hiukset ilman aineita, vaatteet ilman koruja jne. Se yksinkertaisuus ja puhtaus jotenkin ihastuttaa, ja tämä vetosi jousipyssyssäkin, ei aseita, mutta taipuva osa joka ponkaisee nuolen puuhun, taidetta.

Kuitenkin ihanne jousuammuntaan puhkesi kukkaan vielä enemmän Zelda pelien aikana. Pienien kylien hahmojen vaatetus ja se simppeli elämä mitä elivät jotenkin vetosi minuun, ja näin aloin purkamaan tätä ihastusta kokeilemalla jousiammuntaa sekä kyseisen tyylisten vaatteiden tekoa.

Jousiammunta oli kyllä hienoa! Heti kun tekniikasta sai vähän kiinni se alkoi tuntua niin hienolta. En vain oppinut käden suoristusta tarpeeksi ajoissa ja sain komean mustelman haban alle. Tästä huolimatta, käteen jäi sen lisäksi mukava kokemus. Kun työllistyn paremmin, ajattelin tämän aloittaa ihan joka viikkoisena harrastuksena, tällä hetkellä pienikin summa on liian tyyris.

Brave elokuvan tavoin jousiammuntaan sekä tämän tyyliseen vaatetukseen liittyy vahvasti mielikuva kikkaratukkaisesta tytöstä, simppeleissä vaatteissa, ei mitään korsetteja vaan mukavat, joustavat vaatteet päällä, ratsastaa hevosen selässä ja ampuu maalitauluja jousipyssyllä. Tämä on jotenkin jäänyt todella vahvasti mieleen. Zelda pelin kylissä tulee nimenomaan tämä pieni, simppeli, elämä ja vaatetus mieleen. Seikkaillaan, ja käydään auttaan kyläläisiä monsterijahdissa, kiivetään vuorelle ratkomaan mysteereitä ja värjätään kasviväreillä niihin vaatteisiin päivitystä. Yleisesti legginsit alla (koska kuka nyt sukkiksia käyttää), siihen pidempi paita, pepun yli ja vyötärölle vyö+laukku kombo. Olen todennut tämän vyö+laukku systeemin erittäin mukavaksi sekä käteväksi! Kaikki ei paina taskuissa, saatika olkapäällä iso laukku.

Uskon siis tämän ns. lookin tuovan mukanaan unohdetun käytännöllisyyden, helppouden ja kätevyyden, koska välillä tuntuu ettei nykyään vaatteita ole tehty kestämään elämistä. Usko että ne kestäisi. Monessa tyylissä ei myöskään ole vaatteen tarkoituksen kanssa harmoniaa, kuten että nilkat vilkkuu paljaana pakkasilla, tai pipo mikä menee korvien yli pakkasella. Olkapäälaukku mikä tungetaan täyteen tavaraa vuosia ja sitten ihmetellään kun on toispuoleinen ryhti. Vyölaukku mikä tungetaan tissien väliin vetämään painopistettä keskiselkään. Itsellekkin on jäänyt olkalaukusta huono ryhti joten nykyään osaan arvostaa helpompia tapoja, ja etsiä niistä kauneutta.

On ihana tunne oppia itsestä vähän lisää, ja tuntea oman polun näyttävän vielä vähän enemmän itseltä.

Äkkilähtö Berliiniin -19

Kesäkuun lopulla oli tosiaan tuo kauan puhuttu Norjan matka Utøyan saarelle. Reissu oli monipuolinen, opettavainen, kaunis ja kaikin puolin mieluisa. Ainoastaan se, että nukuttiin ystäväni kanssa joku 3-5 tuntia per yö, piti meidät aika hapoilla koko reissun. Yleensä aktiviteeteistä palauduttiin kyllä ajoissa mutta mökissä juttelua riitti, sekä yritin kirjoittaa aina päivän tapahtumat matkakirjaani. Mietittiin että no reissun jälkeen keretään nukkumaan.

Lue: Utøyan saarella

Lue: Utøya kutsuu!  

Muistan paluu matkan kotiin. Lento oli myöhässä, mikä sai meidät missaamaan viimeisen junan. Yksi keskiyön bussi kuitenkin meni Tampereen suuntaan ja siihen nokkamme suunnistimme. Huomasi että moni muukin oli junan missannut, koska porukkaa bussiin oli tulossa huomattavasti enemmän kuin mitä penkkejä riitti. Kuskikin kun tuli ulos bussista sanoi "Aiotteko te kaikki kyytiin tulla?". 

Tälläisessä tilanteessa näkyi hienosti Suomalaisten paniikki. Kaikki pelkäsi ettei pääse kyytiin, joten porukka yritti ängetä sisään. Mutta ei elokuvamaisella kyynerpäät tönien ja muille huutaen - vaan hiljakseen ahdistus mielessä yritti ohittaa vierustoverin. Pääsimme ystäväni kanssa viimeiselle kahden hengen paikalle kun muu bussi täyttyi käytävälle asti. Kaikki alusta asti jonottaneet otettiin kyytiin, ja käytävällä seisojat tyhjennettiin toiseen bussiin myöhemmin. 

Bussin ja taksin jälkeen saavuin kotiin vasta neljältä yöllä. Kotona odotti pizzeriasta aura-paprika-kirsikkatomaatti-rukola pizza, minkä ahmin naamariin ja pääsin ihanalle levolle. Nukuin on-off seuraavat 10 tuntia, heräillen kissojen maukumiseen ja ulkona olevan ikuisen-työmaan meteleihin. Nukuin ihan hyvin. 

Maanantai ennen kumppanin ulkomaanreissua vietettiin yhdessä käyden kaupassa ja tekemällä ruokaa. Harmitti kovasti että juuri kun itse tulen reissusta - toinen lähtee, joten alettiin katsomaan "ihan läpällä" hotelleja sekä lentoja Berliiniin. Kuin onnen saumasta löyty kuin löytykin halvat lennot sekä upgrade hotelli hostellin hinnalla. Ostettiin liput ja laput ja lähtö olisi kahden tunnin päästä. 

Vuoden 2017 Hollannin matka oli minulle "nopea lähtö" kun päätös lähteä tapahtui perjantaina, ostin liput sunnuntaina ja lähdin keskiviikkona. Mutta tämä Norjan jälkeinen oli vielä sitäkin nopeampi siirtymä. Hyväksi onneksi reppu oli yhä esillä, sisältäen kaikki kamerat ja ständit mitä Utoyalla oli mukana, joten eikun likaset pyykit pois ja puhtaat tilalle. Kavereille äkkiä viestiä kuka voisi päästä nopealla aikataululla hoitaan kissoja pari päivää, saaden siitä tottakai nopean aikataulun palkinnonkin. Peruutin muutaman menon mitä olisi viikolla ollut ja ei muutakun junalle.

Poikien lento lähti jo heti tuolloin 10 aamulla, mutta oma lentoni oli vasta viitisen tuntia myöhemmin. Minulle ei onneksi tälläiset odottelut ole ikinä tuntunut elämää isommalta asialta. Ymmärrän pointin että olisi niin paljon monia mukavempiakin asioita tehtävänä, minkä takia lentokenttä hengailu tuntuu ajan tuhlaukselta. Itse yritän aina make the best out of a bad situation, ja esim nyt kirjoitin blogia, muokkasin tuotekuvia, lisäsin tuotteita Etsyyn ja join kahvia ja relasin. Pienistä hetkistä nauttiminen on huomattavasti mukavempaa kuin pienten hetkien vihaaminen.

Miten siis äkkilähtöön voi valmistautua?

Ensimmäisenä avoimella mielellä. Ei kannata lähteä ajatukseen paniikissa tai epätoivossa. Manaus siitä mitä kaikkea unohdat, tai miten et tiedä mitä tehdä - on täysin turhaa, eli jos vain mahdollista, älä panikoi.

Koita miettiä pakolliset mitä tarvitset, passi, rahaa, hampaidenpesu jutut, yöpaitaa ja kiskoja jne. Geneeriset tärkeät, sekä sinulle henkilöhkohtaisesti tärkeät asiat. Katso sääennuste ja pakkaa vaatteita sen mukaan. Jos olet lyhyen ajan, pärjäät yhdillä housuilla ja parilla parilla vaihtopaitaa ja alkkareita. Jos tiedossa on pitkiä odotusjaksoja, voit tehdä kuten itse tein ja pakata läppärin. Tai esim kannettava peli kuten Nintendo DS tai Switch toimii kuin kullattu.

Äkkilähtöön valmistautuminen on eniten asenteesta kiinni - sä pystyt tekeen ja pakkaan kaiken tärkeän vielä lyhyemmässäkin ajassa kuin kahdessa tunnissa. Itse kävin tässä välissä vielä pitkässä suihkussakin. Mieti vain millä pärjäät, miltä haluat näyttää ja miten toimit arjessa. Jos äkkilähdön hinta on pieni budjetti, suosittelen syömään enemmän kaupan paistopisteeltä sekä koottavia salaatteja kuin rafloissa. Terveellisyydestä en mee mitään lupaan jos kroissuja vetää lounaaks mutta voi säästää muutaman euron. Pidemmillä matkoilla vko-kortti julkisiin voi säästää rahaa, ja muutenkin etäisyyksiä kannattaa kävellä niin paljon kuin mahdollista (+hyötyliikunta!)

Lue lisää: Amsterdamin budjetti nähtävyydet
Tämä oli toinen reissuni Berliiniin. Voi lukea ensimmäisestä joululahja-matkastani Berliiniin tästä: Berlin -17 (ENG)