
Lepää rauhassa, Osku </3
Rankin puoli eläintenhoitajan työssä on rakkaiden eläinystävien jatkuva menetys. Kyllä, työssä meillä on perus sähköpostienkirjoitus työtä etuoikeutetumpi asema huolehtia ihanista vekkuleista eläimistä, kehen tutustumme ja ketkä tutustuu meihin. Päivän aikana saatat kumahtaa selällesi vuohi-kilin leikkisästä puskusta, todistaa hevosten irrottelua laitumella pitkän talven jälkeen tai saada kukon niskaasi hengaamaan siivotessa. He ovat mukana jokapäiväisessä elämässäsi ja mietit heitä pakosti myös vapailla, myös ollessasi poissa.
Jos on sairauksia, vaivoja ja kolotuksia, mietit mikä tilanne on kun palaat. Jollain on tulossa isompi eläinlääkärikäynti, mistä mietit näetkö heitä enää koskaan. Sekä tietty muiden kuin lemmikkieläinten kohdalla, kun tiedossa olevat "hoitokeinot" on usein vaan pois nukutus - mietit osataanko tätä tärkeää eläintä auttaa? Voidaanko edes kokeilla?
Eläintenhoitajan työ menee ääripäästä toiseen. Saamme rakastaa täysillä ja kokea paljon kiitollisuutta kun katseemme osuu muihin elollisiin ja varmistaa heidän hyvinvointiaan mutta samalla joudumme sanomaan hyvästejä. Joudumme odottamaan kuulumisia eläinlääkäristä vain kuullaksemme ettei sieltä selviydytty. Aina emme myöskään saa sanoa hyvästejä vaan loppu voi tulla yllättäenkin, usein se tuleekin. Kulman takaa nopeasti ja viiltäen.
Kuinka moni suree työssään samalla tavalla kuin hoitoala? Ihmisiä ja eläimiä hoitavat tietävät kokemuksesta mitä on menettää jatkuvasti, samalla yrittäen estää kylmettymisen. Että jaksaa antaa itsensä tuntea vaikka tietää että se sattuu sitä enemmän.
Joskus sitä miettii, että olisi helpompaa varmaan myydä dna liittymiä, jakaa sitä yöpostia tai leipoo pizzaa kotipizzassa kuin olla näinkin läsnä kuoleman kanssa kuin mitä eläintenhoitajana on. Mutta samalla se on kaksisuuntainen tie, koska olemme läsnä menetyksen kanssa, se tarkoittaa että olemme läsnä elämän kanssa. Emme surisi, jos emme ensin olisi saanut tuntea heitä. Hoitaa ja leikkiä.
Vaikka menetämme, en usko että yksikään eläintenhoitaja vaihtaisi versioon missä ei tuntenut Oskua. Tai muita hoidokkejaan. Sellaista versioo minusta ei ole, joka ei olisi tuntenut ja vaikuttunut eläinystävien elämästä.