Havukettu ry on perustettu.

Moi. Mä halusin kertoa teille pitkäaikaisesta unelmasta.
Matkasta, joka on alkanut vuosikymmen sitten.
Koska yhdistys Havukettu ry - on nyt virallisesti toiminnassa.

Olen ollut lapsesta saakka todella eläinrakas ihminen. Perinteisesti perheemme kissa oli ensikosketus eläinten sielunmaisemaan ja vaikka kaupungin kasvatti olenkin, vietimme sukulaisilla ja heidän metsissä nuoruusvapaat - kuten pitkät pätkät kesällä ja talven lomia.

Hyväntekeväisyys toiminta starttasi vuonna 2004 WWF:n Panda-agenttina. Olin todella ylpeä nelosluokkalainen kun liikuin esitteiden kanssa pitkin kotiseutua, tuntui hyvältä tehdä jotain hyvää eläinten hyödyksi - sekä lapselle tietenkin oli kiva motivaatio se merch mitä tulisi saamaan jos saa paljon lahjoittajia. En muista enää mitä pisteilläni ostin, mutta varmaan jonkun lumileopardi pehmon!

Päädyin WWF:n tiloihin toistamiseen kun vuonna 2018 kävin öljyntorjuntajoukkojen peruskoulutuksen ja myöhemmin erikoistuin öljynneiden eläinten pelastustiimiin. Öljykatastrofin sattuessa olen taisteluvalmiudessa auttamaan lintuja ja meriä.

Tiesin että tulevaisuuteni on tehdä jotain hyvää eläimet ja luonto mielessä ja lähdin kouluttautumaan eläintenhoitajan ammattiin vuonna 2013 Etelä-Pohjanmaalle. Muutin sinne yksin, autottomana kolmen kissani kanssa vain sillä päämäärällä, että valmistun unelma-alalleni. Koulu ja asuinympäristö opetti minulle henkilökohtaisessa elämässäni paljon erilaisten kokemuksien kautta, mutta kuitenkin myös paljon eläinalasta. Etelä-Pohjanmaan maatalouspainottumisesta sekä siitä, että alueen eläintenhoitajat valmistuu turkistarhoille - ei eläintensuojeluun. Pidin ajatusta käsittämättömänä ja kun turkislobbausta tehtiin meille oppituntina myös koulussa ilman vastapuolen argumentteja, tiesin että tulevaisuuteni on ajaa näitä tahoja alas.

Sen ajan "unelma ajatukseni" oli pelastaa turkistarhakettu ja käydä sen ketun kanssa Suomen eläintenhoitaja kouluissa puhumassa eläintenoikeuksista. Näyttää heille, mitä eläintä siellä häkissä pidetään. Ajatus on nykyään absurdi ja romantisoitu - mutta se pitää sisällään sen palon, mikä eläintenhoitajana sisälläni kasvoi. Halu oli saada eläimet pois ikävistä oloista, pois häkeistä ja vapauteen. Tällöin kärsin myös kovasta maailmantuskasta mikä ei helpottanut oppiessani lisää ja lisää eläintenoikeuksista. Haave oli aina perustaa valmistumisen jälkeen kotieläinpiha. Se oli ainoa eläintenpito muoto mitä silloin tiesin. 

Näihin aikoihin Eläinsuojelukeskus Tuulispää oli alkanut rantautumaan ihmisten tietoisuuteen, minullekkin ystäväni kautta ja se avarsi niin omaani, mutta myös tuhansien Suomalaisten käsitystä eläinten pidosta, eläinten asemasta ja uursi kivijalan eläinsuojelutyöhön Suomessa. Jossain taustalla Tuulispää - eläinalan mekka, toi toivoa toisenlaisesta ajattelusta. Se vahvisti sitä ettei omat ajatukset pelastetuista turkisketuista olleet hulluja, vaan jopa toivottuja. Ja että samanmielisiä ihmisiä on Suomessa - paljonkin.

Olin masentunut lapsi, teini ja nuori aikuinen ja kävin läpi henkilökohtaisessa elämässä rankkoja asioita. Näihin keskittyminen, käsittely ja parantelu on ollutkin ensisijaisia nuoressa elämässäni jotta olen pääsy tähän pisteeseen missä nyt olen, koulutettu kokemusasiantuntija sekä sosionomi-opiskelija. Kuitenkin aina, pahimman masennuksenikin aikaan taustalla oli palo auttaa heitä kenen ääniä emme ota huomioon. Muistan hämärästi jo ylä-asteella miettineeni kasvisyöntiä, mutta masennuksen takaa ei ollut tilaa tai mahdollisuutta haaveiluun tai itsensäkehittämiseen.

Unelman toteutukseen lähtemisessä usein kompastuskiveksi muodostui tilan puute. Asuin valmistumisen jälkeen taas Tampereella. Minulla ei ollut autoa tai ajokorttia joten muut kuin kaupungit ei tuntuneet hyviltä ratkaisuilta ja muut mielenkiinnon kohteet vei mukanaan. Nekalan puutalo elämää vallitsi nyrkkeily, kirjojen kirjoittaminen, taide, kevyt yrityksen perustaminen, hanttihommat ja rakkauden etsintä. Kuitenkin aina sillä ajatuksella omasta paikasta. "Sitten kun" tuli liiankin tutuksi ajatukseksi. Suunnittelin paikkaa jota ei tulisi minulla olemaan vielä vuosiin. Vuosikymmeniin. Elämän ohella pidin eläinalani lähellä. Syvensin osaamistani erilaisilla kursseilla sekä toimien vapaaehtoisena mm. Oikeutta Eläimille ja Animalia (& Animalian lehtiryhmä) järjestöissä. Myös ajatus omasta yhdistyksestä nosti päätään, mutta päätin hakea ensin enemmän kokemusta alaltani. Eläintenhoitajan-bingosta sain ruksittua perus lemmikki- ja maatilaeläinten lisäksi mangustit, ketut, poron, piikkisian, wallabit ja agutit hoidettavien eläinten listalta. Kävin keräämässä työkokemusta eläinhoitoloista, eläinlääkäriasemilta sekä perus eläintenhoidon parista erilaisissa paikoissa - aina rakastaen alaa minkä olin vuosia sitten valinnut.

Kirjoittamisen ja taiteen tekemisen ohella alkoi herätä kysymys, kuinka paljon voisin toteuttaa haavettani, ennenkuin olisi fyysiset tilat minne pelastaa eläimiä? Voisinko opiskella enemmän? Voisinko hakea osaamiskokemusta enemmän Suomesta sekä ulkomailta? Pystyisinkö jo toteuttamaan ammattitason koulutusta eläimisistä, ja itseasiassa olisiko minulla jopa nyt eniten aikaa näihin asioihin, kun ei ole ruokittava suita kotona? Voisinko perustaa yhdistyksen, jo nyt?

Isot kysymyksen johti toimiin. Kirjoitin vuonna 2019 hakemuksia erilaisiin kansainvälisiin eläinsuojiin, kunnes maailmalle järisyttänyt kovid kuitenkin pisti stopin tämän tapaisille ajatuksille pariksi vuodeksi ja näin elämä valui eteenpäin.

Vuonna 2022 kuitenkin havahduin suunnitelmiini ja siihen, että aika on taas ottanut itsensä kiinni. Nyt voisi taas matkustaen toteuttaa haaveita. Lähetin 11 hakemusta erilaisiin kansainvälisiin kettu-rescue paikkoihin toivoen että joku pystyisi ottamaan minut oppipojakseen. Osa viesteistä tuli bomerangina takaisin viallisten sähköpostien takia ja osalla ei ollut tiloja ollenkaan. Jatkoin yhteyden ottoja ja samalla etsin töitä ja työkokemuksia Suomesta.

Tampereella asuminen ja luonnon vähäisyys kävi koko ajan raskaammaksi. Etelä-Pohjanmaalla asuessa vihastutti eläintenoikeuksien puute, mutta luontosuhde pääsi kasvamaan. Ympärillä oli (toki paljon peltoa) mutta myös metsiä ja luonnonsuojelualueita. Hiljaisuus ja metsät paransi. Kun sitten muutin takaisin ja olin vanhempieni kanssa parvekkeella Tampereen Turtolassa, kuulin kovan metelin ja kysyin että "mikä tuo ääni on?", mihin ääneen tottuneet vanhemani totesivat sen olevan Hervannan valtaväylä. Humiseva ääni mitä en itsekkään ennen kuullut kaikui nyt erityisen kovalla, koska olin päässyt maistamaan hiljaisuutta ja sitä miten tälläinen ääniherkkä rentoutui. Tiesin, että lähtö Tampereelta olisi joskus tiedossa.

Tämän jälkeen on kaikki lähimetsien tuhot ollut koko ajan tuskaisempaa katsottavaa. Valtateiden ja opiskelija-asuntojen edestä kaadetaan sitä pientä puuplänttiä mitä Tampere vielä pitää sisällään. Halutaan kaataa Kaupin puita ja nyt Lempäälääkin. Jano suojella metsiä on ottanut asemaa eläintenoikeuksien rinnalla. Mitä hyötyä on pelastaa eläimiä, jos niiden kodit on tuhottu?

Vuonna 2024 olin töissä Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Paikka, johon olisin voinut vain villimmissä unelmissani päästä töihin oli nyt osa sielunmaisemaani. Nämä eläimet niin tärkeitä ja työympäristö kultaa. Paikka, missä olen mieluusti töissä loppuelämäni ajan ja ajanjakso minkä tulen muistamaan lämmöllä elämäni lopputaipaleeni ajan. 

Tuulispäästä sain myös ammoisan kasan kokemusta, merkitystä ja inspiraatiota - mikä vei mieleni takaisin tuohon Etelä-Pohjanmaalla syntyneeseen Jowiin. Mietin tuota paikkaa mistä olen haaveillut ja mitä olen suunnitellut 11 vuotta. Miten paljon tärkeämmältä se tuntuikaan nyt, kun olen saanut näin paljon kokemusta elämääni. Milloin on se hetki tehdä ensi askeleet? Minne sen tulen perustamaan? Tai koska? Ainakin se oli varmaa, tuo haaveilu ei ollut unohdettua tai hetken huumaa. Paikka tuntui jo luodulta pääni sisällä, muovattuna yli vuosikymmenen ajan omaan muotoonsa. 

Olin ollut Tuulispäässä kuukauden töissä, kun puhelimeni kilahti. Yksi vanhaan meiliin menneistä sähköpostiviesteistä oli jotenkin ongittu päivitettyyn osoitteeseen ja sain vastauksen USA:sta. They would love to have me. 

Alkoi vuoden kestänyt suunnittelu, vuoropuhelut, aikataulujen sopiminen sekä budjetin kerääminen. Lähdin kesällä 2025 sosionomi-pääsykokeiden jälkeen Minnesotaan Save a Fox Rescuelle oppipojaksi (oppihenkilöksi?) pariksi viikoksi minkä perään tein vielä itselleni henkilökohtaisesti tärkeän roadtripin kolmen osavaltion läpi yksin Detroittiin imemään kaiken fangirlin irti Eminem-rakkaudestani. Kaikista matkustuskohteista on täällä blogissa lisää.

Saveafoxilla oli noin 30 kettua mutta myös muita eläimiä. Sain hoitaa niinkutsuttujen peruskettujen lisäksi harmaakettuja, hiekkakettuja, minkkejä, kanadannäätiä, kojootteja, vaippasakaaleja ja saimpa tuttavallisen puraisun rengashäntämakiltakin. "Interninä" sain olla työntekijöiden mukana ja hoitaa aamulääkinnät ja muut isomman vastuun hommat myös. Minnesotassa tapahtui paljon, valitettavasti paikan omistaja ja eläinoikeustyön legenda Mikayla Raines menehtyi ja jätti jälkeensä paljon kaipausta ja surua. Hänen taistelu eläintenpuolesta alkoi lapsuudesta ja jatkui kuolemaan saakka. Hänen perhe ja työntekijät aikovat jatkaa Saveafoxin toimintaa ja tärkeää eläinoikeustyötä minkä Mikaylan aloitti ja perusti Minnesotassa. 

Ennen lähtöäni, tein kuitenkin jotain tärkeää.

Otin ensimmäisen askeleen kohti tuota unelmaa.
Toukokuussa 2025 perustettiin eläin- ja luonnonsuojelu-yhdistys: Havukettu ry

Ja näin alkoi meidän tarinamme. Se on lähtenyt lapsuudenpalosta, unelma-ammattiin ja tähän päivään. Kokemusasiantuntijana puhun siitä, miten tärkeää unelmat ovat. Ja kaiken henkiökohtaisen elämäni kamppailun aikana jaksoin aina unelmoida, tästä. Havukettu ry:ssä yhdistyy henkinen palo näiden asioiden äärelle ja niistä voit lukea kotisivuiltamme enemmän. Mutta näin tämä kaikki alkoi.

Jos haluat tietää kaiken jo nyt heti, tutustu kotisivuihimme. 

www.havukettu.fi ja verkkokauppa holvi.com/shop/havukettu
Instagram: havukettu.rescue
Tiktok: havukettu.rescue
Facebook: Havukettu

Jos olet maltillinen, kerron täälläkin lisää myöhemmin. 
Voit jo liittyä kannatusjäseneksi täältä ja jos haluat liittyä Discord kanavalle missä ilmaisia luentoja ja tiedot tapahtumista, sinne pääset täältä. 

- jowi

Eläintenhoidon toinen puoli

Lepää rauhassa, Osku </3

Rankin puoli eläintenhoitajan työssä on rakkaiden eläinystävien jatkuva menetys. Kyllä, työssä meillä on perus sähköpostienkirjoitus työtä etuoikeutetumpi asema huolehtia ihanista vekkuleista eläimistä, kehen tutustumme ja ketkä tutustuu meihin. Päivän aikana saatat kumahtaa selällesi vuohi-kilin leikkisästä puskusta, todistaa hevosten irrottelua laitumella pitkän talven jälkeen tai saada kukon niskaasi hengaamaan siivotessa. He ovat mukana jokapäiväisessä elämässäsi ja mietit heitä pakosti myös vapailla, myös ollessasi poissa.
Jos on sairauksia, vaivoja ja kolotuksia, mietit mikä tilanne on kun palaat. Jollain on tulossa isompi eläinlääkärikäynti, mistä mietit näetkö heitä enää koskaan. Sekä tietty muiden kuin lemmikkieläinten kohdalla, kun tiedossa olevat "hoitokeinot" on usein vaan pois nukutus - mietit osataanko tätä tärkeää eläintä auttaa? Voidaanko edes kokeilla?

Eläintenhoitajan työ menee ääripäästä toiseen. Saamme rakastaa täysillä ja kokea paljon kiitollisuutta kun katseemme osuu muihin elollisiin ja varmistaa heidän hyvinvointiaan mutta samalla joudumme sanomaan hyvästejä. Joudumme odottamaan kuulumisia eläinlääkäristä vain kuullaksemme ettei sieltä selviydytty. Aina emme myöskään saa sanoa hyvästejä vaan loppu voi tulla yllättäenkin, usein se tuleekin. Kulman takaa nopeasti ja viiltäen.

Kuinka moni suree työssään samalla tavalla kuin hoitoala? Ihmisiä ja eläimiä hoitavat tietävät kokemuksesta mitä on menettää jatkuvasti, samalla yrittäen estää kylmettymisen. Että jaksaa antaa itsensä tuntea vaikka tietää että se sattuu sitä enemmän.

Joskus sitä miettii, että olisi helpompaa varmaan myydä dna liittymiä, jakaa sitä yöpostia tai leipoo pizzaa kotipizzassa kuin olla näinkin läsnä kuoleman kanssa kuin mitä eläintenhoitajana on. Mutta samalla se on kaksisuuntainen tie, koska olemme läsnä menetyksen kanssa, se tarkoittaa että olemme läsnä elämän kanssa. Emme surisi, jos emme ensin olisi saanut tuntea heitä. Hoitaa ja leikkiä.

Vaikka menetämme, en usko että yksikään eläintenhoitaja vaihtaisi versioon missä ei tuntenut Oskua. Tai muita hoidokkejaan. Sellaista versioo minusta ei ole, joka ei olisi tuntenut ja vaikuttunut eläinystävien elämästä.

Tämän kirjoituksen on kuvittanut Osku. Eläinsuojelukeskus Tuulispään vanha pappa villisika, joka nukkui pois 7.4.2025. Lepää rauhassa rakas. Kiitos että sain sut tuntea ja sinua hoitaa.

Huonoja uutisia

Hallitusohjelma Heikko ja Säälittävä Suomi julkaistiin 16.6.2023 ja jos ei uuden oikeistohallituksen tähän mennessä tekemät päätökset saaneet uskomaan jonkinlaiseen reality-tv punked scenaarioon tai simulaatioteoriaan siitä miten kukaan voisi olla näin total idiotismia että on a) tullut aivopestyksi siihen että tämä hallitus oli hyvä idea tai b) uskoisi yhä tämän olevan hyvä idea - niin tässä vähän eläinten oikeuksista, tai niinkin niiden puutteesta otteita.

Hallituskaudella ei tehdä kansallisesti sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouteen kohdistuvia kustannuksia. Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Kalankulutuksen hallitus aikoo saada kasvuun saatavuutta ja vientiä lisäämällä ja keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä. Näiden eläinryhmien hyvinvoinnista hallitusohjelma ei puhu. Tunnistaa suomalaisen alkutuotannon kuten eläintilojen, porotalouden ja turkisalan tärkeyden. Hallitusohjelma mainitsee, että metsästyksen ”yhteiskunnallinen merkitys tunnustetaan ja sen tulevaisuus turvataan”. merimetsot ja valkoposkihanhet siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta. Hylkeiden metsästyksen lisäämisestä ja lupaa toimia aktiivisesti hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen puolesta. Liikuntasetelin käyttöalaan lisätään kalastus- ja eräpalvelut. Naakkojen ja varisten tappamista lisätään. Hylkeiden metsästystä merialueilla tehostetaan. Vieraslajien metsästystä ja tappamista aiotaan tehostaa.

Hallituksen näkökulma eläimiin on ohjelman perusteella hyötykeskeinen ja vihamielinen. Eläintuotanto jatkunee entiseen malliin ja monia luonnonvaraisia eläimiä uhkaa tappotuomio. Vieraslajeille, metsästettäville lajeille, suurpedoille ja tuotantoeläimille on siis luvassa heikentävää eläinpolitiikkaa.

Turhauttaa. Itkettää ja ahdistaa. Onko tätä maailmamme meno? On ainoa kysymys minkä uskallan kysyä. Halu ignoorata tämä kaikki on vahva ja samaan aikaan palo taistella on myös suuressa tulessa, mutta laantumassa energian puutteeseen. 

Haluan vain oman tilan minne pelastaa eläimiä. Heihin ei voisi kukaan kajota. 

No sentään natsiministeri on eronnut virastaan niin kai tässä jokin toivonkipinä on auennut maailmaa kohtaan. Ehkä saamme vielä toivon verran happea. Se on ainakin varmaa että vuoden alusta alkanut burn-out on näyttänyt jatkoaikaa oleskelulleen. 

Elämäntapa valintoja - Vege 6 vuotta

Ajoittain mieleen nouseva maailmanviha ei ole mikään helppo tunne. Ihminen on mielestäni itsekkäin eläin mitä maapallolta löytyy, se on varmaa ja mitä tulee ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, se vie välillä voimat. Kahdeksan vuotta sitten pidin blogia kaikesta mikä maailmassa oli vialla. Olin niin täynnä vihaa, että ekaa kertaa halusin kuolla pois muista syistä kuin masennuksen aiheuttamista itsetuhoisista. En halunnut elää tällä pallolla enää sekuntiakaan. Tästä on tultu pois vihasta ja kohti rakentavia muutoksia. Vaikka joskus voimat lähtee, koitan miettiä asioita missä olen voinut vaikuttaa, edes jotenkin.

Mietin asioita millä yritän edistää omaa osallistuvuuttani...

En syö lihaa, en omista autoa, en käytä haitallisia kemikaaleja pesuaineissa, käytän pestäviä kestoliinoja, pyykin hoitaa pesupähkinät sekä itsetehdyt huuhteluaineet, kierrätän, uudelleenkäytän pahvit ja paperit, hyötykäytän lasit, paketoin yrityksen tuotteet 100% kierrätettyyn pahviin ja paperiin, en kuluta turhaan ja olin toki myös ekat 23 vuotta elämästäni lentämättä tai ulkomaille matkustamatta kokonaan ja ajamatta autoa täysin 26-vuotiaaseen asti. Pyrin tähtäämään aina muovittomaan, ekologiseen vaihtoehtoon, en shoppaa muuhun kuin tarpeeseen suosien (lähes) aina second handia, koitan punnita jokaisen ostopäätöksen, tuen käsitöitä, kihlasormus on taottu - ei veritimantteja, teen paljon itse, teen omat kombuchat, pesu- ja huuhteluaineet ja joskus toivottavasti myös shampoot. Käytän paljon kuukuppia ja kestositeitä vaikken vielä kokonaan poistunut kerttiksistä, sheiveri on kirpparilta ostettu metallinen, en värjää hiuksia, en käytä meikkiä, hajuvesiä tai ihonhoitotuotteita minkä teollisuudessa omat saasteensa, en käytä kuivausrumpua jottei vaatteet kulu liikaa, keittiössä käytän lasia ja muovittomuutta ja suosin kangaskasseja. En tue turkistarhaa tai eläinkokeita (etenkin turhimpia) enkä eläinten tajutonta jalostusta. Koitan olla tietoinen päätöksistäni. 

Paljon on yhä tehtävää eikä elämämme ole todellakaan täydellisesti ekoa. Pelkästään kissojen omistus sekä hormoniehkäisy aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Jos tarvitsemme uuden tietokoneen jotta voimme tehdä töitä, ostamme sen. Puhelimeni on vasta vuoden vanha ja nykyään on tullut matkustettuakin ilman tarkoitusta lopettaa. Juomme myös virvoitusjuomia ja ostamme tuotteita mitkä tulee muovipaketeissa ja näyttää siltä että auto saattaa pian kuulua osittain elämäänkin - kaikkea emme vielä osaa välttää ja kaikkea emme ehkä koskaan pysty välttään (- jos haluamme olla jotenkin osa yhteiskuntaa).

Kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään olisi edes mahdollista siihen täysin pyrkiä. Pelkästään se että ylipäätään syöt-olet-ja-hengität on jotenkin kuormittavaa koska maailmamme on kuormittunut. Minkä takia en myöskään halua yhtään lasta tähän ylipopuloituneeseen maailmaan tehdä. On mahdotonta elää täysin kuormittamatta ympäristöä, mutta tärkein olisikin keskittyä tekemään edes se oma osuus. Emme elä pisteessä missä vaikuttaminen on vapaaehtoista, se on ainoa tapa ihmisten elämän jatkumoon maapallolla. Jos olemme tietoisia tekojemme vastuusta, se jo itsessään auttaa miettimään niitä kahdesti.

Lue myös: Miksi en halua biologisia lapsia? #Lempivaatteeni, Miksi en halua kuivausrumpua?, Oikeasti luonnollinen huuhteluaine, Teimpä kombuchaa, Kuukuppi mukaan elämään, Miksi en käytä meikkiä?, Kestorätit, Kemikaaliton tiskiaine sekä pullo, 

Yleensä historiassa olemme menettäneet vuosittain vain muutaman lajin sukupuutolle, mutta ilmastonmuutos uhkaa yli miljardin lajin menettämistä. Olemme menettäneet satoja tonneja jäätä Grönlannista ja Anarktikalta. Kanadassa hivotaan 50 celsiuksen paahdetta kesäisin. Amazonin sademetsistä 15% on tuhottu ja rannikkosademetsistä 90%. Joka kymmenes sekunti tapetaan noin 24 000 tuotantoeläintä. Eläintuotanto voi pahimmillaan olla syynä jopa puoleen kaikista ihmisten aiheuttamista ilmastopäästöistä. Suomessa teurastetaan vuodessa 79 miljoonaa lintua. Emakkoa pidetään häkissä, kyljellään & paikallaan 9 viikkoa jokaisen porsimisen jälkeen. Kymmeniä miljoonia ihmisiä on joutunut jättämään kotinsa ilmastonmuutoksesta johtuvien tulvien takia. 

Nämä ovat vain lukuja. Numeroita keskenään keitä yhdistää sama asia. Maailmamme hätähuuto. Moni ei muuta elämäänsä yhden ig postauksen takia. Tai tuhansien blogipostauksien takia. Moni tietää kaiken tämän ja menee illalla hakemaan paketin jauhelihaa kaupasta. Moni sanoo että välittää, samalla kun juottaa lapselle jonkun tapetun vasikan äidin maitoa. 

Mä haluan jakaa näistä asioista koska en tiedä miten päin olisin jos en yrittäisi tehdä edes jotain meidän maapallon, eläinten ja ihmisten vuoksi. Mä en voisi katsoa itseäni peilistä jos en toimisi näiden arvojen mukaan, tai miettisi tapoja miten tehdä enemmän. Kuva on otettu sen jälkeen kun luin taas lisää tietoa kalastuksesta, merielämän kuolemisesta, ihmisten itsekkyydestä, orjatyön käytöstä ja jäätiköiden sulamisesta. (Lue: Mitä katsoa & Mistä oppia?). Itken myös siksi ettei kaikkea voi tehdä. Siksi että aina voisi tehdä enemmän. Siksi, miten tämä maailman tilanne ahdistaa.

Oon halunnut integroida yritykseeni auttamista, mulla on lukuisia tuotteita tai tuotesarjoja mistä lähtee lahjoituksia eri järjestöihin tai hyväntekeväisyys kohteisiin. Mulla on tää blogi missä yritän jutella ja kertoa asioista parhaani mukaan ja tarjota myös vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita elämässä. Oon käynyt kouluvierailukoulutuksia ja ollut vähän vapaaehtoisenakin, mutta aivan liian vähän. Voisin tehdä paljon enemmänkin. Haluaisin perustaa villieläinhoitolan missä luonnoneläimet voi toipua. Haluaisin pelastaa tarhaketun ja levittää sanomaa turkiseläintentiloista. Haluisin ostaa isot kasat metsää jottei kukaan voisi mennä hakkaamaan niitä alas. Haluisin muuttaa mökkiin keskelle tälläistä metsää, missä mitään pahaa ei tapahdu enkä kokisi tätä arkista ahdistusta maailmamme tilasta. 

Tiedän myös että voisin tehdä niin paljon enemmän ja sekin ahdistaa.

Tän piti olla 6 vuotta vegenä postaus mutta tästä tulikin jotain aivan muuta.

Tästä tuli hätähuuto elämälle.

Luettavaa: Grönlannin suurimmat jäätiköt voivat sulaa vielä pelättyäkin nopeammin, Grönlannin huipulla satoi vettä ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa, Tutkimus: Grönlannin jäätiköiden sulamista ei voida enää pysäyttää, Sukupuutto, Käynnissä oleva sukupuuttoaalto on ympäristöongelmista vakavin, Kanadan kodissa varjossa 40 ja auringossa 50 astetta, Amazonin sademetsän hävitys jatkuu voimakkaana, Tulevaisuutemme on Amazonin varassa, Brasilian Amazonin sademetsäkato suurinta 15 vuoteen, Nykymuotoinen eläintuotanto on kestämätöntä, Maailmassa teurastetaan yli 60 miljardia eläintä joka vuosi, Ihmisten veressä havaittiin muovia, Porsitushäkki estää emakkoa liikkumasta, 

Miten kukaan voisi tukea turkistarhaa?

Kuluva viikko on ollut eläintenviikko, joten eläinten oikeuksiin liittyvä postaus on paikallaan.

Turkistarhaus on varmasti yksi puhutuimmista eläinten hyvinvointiin liittyneistä aiheista viimeiseltä parilta vuosikymmeneltä. Itse kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran 2013 milloin ensimmäinen kuvakin on otettu. Turkistarhauksen tarpeellisuus ihmisten lämmittäjänä on poistunut modernin yhteiskunnan myötä kun saamme vaatteet tehtyä lämpimiksi muista aineista, sekä talomme pysyvät lämpimänä myös yön yli. Turkikset ovat nykyiseltään turhia, mutta niiden vuoksi silti kasvatetaan ja tapetaan miljoonia eläimiä vuosittain. Pelkästään Suomessa - kolme miljoonaa.

Turkistarhoilla eläinten hyvinvointi on mahdotonta saavuttaa. He elävät koko elämänsä verkkojen päällä, pienessä tilassa ilman mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Luonnon eläiminä minkin pitäisi päästä uimaan ja ketun vaeltamaan useita kilometrejä päivässä - mitkä eivät verkkohäkissä toteudu. Turkistarhautta ei voi tukea, koska kyseessä on brutaali eläinrääkkäys, ilman mitään muuta tarkoitusperää, kuin tehdä rahaa.

Turkistarhaus rahassa ja politiikassa

Meillä kävi vuonna 2013 koulussa puhumassa Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Toiminnanjohtaja Marja Tiura, eli luvassa oli heti puolueellinen luento. Kyllä huomasi että kyseessä on entinen poliitikko (kok), kun kuunteli sitä manipuloinnin ja psykologisen mielipelin määrää. Jokaisen kysymyksen mitä kysyttiin, hän osasi kiertää tavalla tai toisella. Vetosi kuuntelijoiden omiin eläimiin ja tunteisiin, haki sääliä turkistarhojen pitäjille ja väänteli kaiken epäsuorasti omaksi edukseen.

Hän vertasi turkiseläimen elämää lemmikkin elämään, vaikka nämä kaksi eivät ole verrattavissa keskenään. Turkiseläin elää lyhyen elämän pienissä tiloissa, vähillä virikkeillä, joissa ei pääse toteuttamaan luontaista käyttäytymistä, ne elävät vain sitä varten että heistä tulee turkiksia. Lemmikki elää pitkään ja rakastettuna perheenjäsenenä, (toivottavasti) mahdollisuudella luontaisen käyttäytymisen toteuttamiseen.

Hän myös kuvaili ketun lopettamisen nätiksi, siistiksi ja kivuttomaksi kuolemaksi. Ja todellisuudessahan se ei sitä ole. Rauta-tanko perseeseen ja suuhun sähköiskulla eli ole nättiä, siistiä tai kivutonta. Myöskin minkkien lopetustapa kuullosti enemmänkin holokaustilta. ("Minkit lopetetaan hiilidioksidikaasulla tai hiilimonoksidilla, ketut ja suomensupit sähköllä." -Turkiskaupan liitto)

Hienosti hän myös myönsi, että turkikset lähetetään Kiinaan muotoiltavaksi ja värjättäväksi edullisuuden takia. Koska Kiinassa se on halvempaa, kuin täällä turkismaa-Suomessa. Eli samalla lisätään tuotantoketjua halvempiin maihin, työn arvon "halpuus" tulee usein ihmisoikeuksia rikkomalla ja mahdollisesti lapsityövoimasta. Samalla tuotteen saastuttava jalanjälki kasvaa entisestään. Turkikset ovat jo muutenkin kaukana ekologisuudesta, lue lisää: Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.

Lue myös: #Lempivaatteeni ja Rana Plaza

Pixabay Kuva

Ainoa syy miksi turkistarhausta nykyään vielä harjoitetaan, on rahan lisäksi se, että se työllistää. Kuitenkin jos haluamme yhteiskuntana mennä eteenpäin on myös osattava luopua haitallisista ammateista. Työ ei saa olla tekijä kun puhutaan päätöksistä koko ihmishistoriassa. Moni muukin työ on menossa ulos kierrosta koska siten maailman toimii. Turkistarhan on aika tippua kierrosta.

On usein häpeä olla Suomalainen, kun maa on täynnä sulkeutuneita ihmisiä jotka pitää meidät kehityksen silmästä erossa, tullaan kuus korttelia hitaampaa paikalle, korjataan karjala-lippiksen asentoa ja todetaan että no jos kaikki muutkin niin kai se on pakko. 

32 maata on jo kieltäneet turkistarhauksen tai tehneet siitä niin hankalaa laillisesti ettei se kannata. Täyden kiellon on tehneet mm. Alankomaat, Belgia, Bosnia-Herzegovina, Iso-Britannia, Skotlanti, Irlanti, Japani ja useat muut. Voit katsoa koko listan täältä: Turkistarhauskiellot maailmalla. Myös useat maat kuten Intia ja Israel ovat kieltäneet uusien turkisten myynnin. Suomalaisten ongelma on se, että loogisuudella, faktalla ja tieteellä on usein vähäpätöisempi tilanne jos vastassa on "Näin on aina tehty" päsmärit. Miksi kuunnella järkeä kun voi päättäväisesti ripustautua uppoavaan laivaan. Tässäkin asiassa tullaan varmaan vikana. "Katsotaan ensin mitä Portugali ja Italia aikoo".

Pohjanmaalla

"Turkistarhaus on ala, jota rajoitetaan voimakkaasti muualla Euroopassa. Suomi on jäämässä Euroopan viimeisiksi maiksi, joissa turkistarhaukseen ei ole puututtu lainkaan. Turkisala on kuitenkin supistunut voimakkaasti myös meillä turkisvastaisuuden lisääntymisen vuoksi: turkistarhoja on Suomessa jäljellä enää alle 800. Lähes kaikki Suomen turkistarhat sijaitsevat Pohjanmaalla". -Animalia

Kuva: Pixabay

Pari vuotta Pohjanmaalla opiskelleena en ihmettele tätä ollenkaan. Opiskelin eläintenhoitajaksi ja kävimme jopa tutustumassa turkistarhaan vuonna 2013. Pohjanmaa ja sen kulttuuriero vaatisi täysin oman aiheensa koska siellä usein eläimenarvo mitataan vain rahassa. Muistan olleeni järkyttynyt miten turkistarhan pitäjä kertoi innoissaan valmistuneensa eläintenhoitajaksi koska eläimet ovat hänelle tärkeitä - ja hän piti turkistarhaa. Näkee miten rikkinäiset asetelmat muuttuu päässä normeiksi kun kasvamme niiden ympärillä, minkä takia onkin tärkeää imeä uutta tietoa kuin sieni ja olla valmis muutoksille. 

Se hyöty mitä saadaan siitä että eläimen oikeuksia ei kunnioiteta, on etenkin nykymaailmassa pieni. Utilitaristisesti joskus tuskaakin pitää sietää, mutta vain jos teosta saatava hyöty yhteiskunnalle on suhteessa paljon suurempi. Joitakin vuosisatoja sitten eläimen tappaminen ruoaksi, vaatteeksi ja lämmöksi pelasti ihmisten selviämisen esimerkiksi kylmien kelien läpi ja tällöin pystyi sanomaan että toisen olennon tappamisella oli iso hyöty ihmiskunnalle. Tällöin eläimiä ei myöskään kasvatettu ja tapettu ihmistä varten, vaan he elivät hyvin onnellisesti kunnes tämä tappo vain tapahtui. Tässä tilanteessa yhteisön isompi hyöty oli eettisesti oikein, myös koska ihmisiä oli vähemmän ja eläimestä käytettiin kaikki hyödyksi - tätä tapahtui harvemmin ja enemmän yhteiskunnan tarpeeseen.

Kuitenkin nykypäivänä kun meillä on lämpöä, vaihtoehtoisia kangasmateriaaleja, kasvisruokavaliot ja kaikki tieto miten elää terveellisesti ilman lihaa tai turkkeja - ei eläinten oikeuksien polkeminen ja vangitseminen ole pakollista, eikä täten palvele isompaa yhteiskuntaa. Tässä yhteiskunnassa eläimen lukitseminen huonoihin olosuhteisiin ja jalostaen luonnoneläintä palvelemaan omia esteettisiä hyötyjä on eläintenkidutusta. Se on kaikinpuolin väärin eikä sille ole miteen perusteluita.

On aika jättää turkistarhaus historiaan. Itseasiassa se aika on ollut jo aika kauan, mutta on aika ottaa vikatkin stepit sitä kohti. Omassa elämässäsi voit vaikuttaa olemaan ostamatta turkiksia ja allekirjoittamaan kansalaisaloitteita jos ja kun ne kohdallesi tulevat.

Olisi hienoa tulla näihin asioihin ylpeänä Suomalaisena mutta takarivistä on noloa vilkuttaa. Ehkä kannabiksen dekrimibalisoinnissa logiikka, fakta ja tiede auttaa meidät ensimmäisten joukossa kohti oikeaa hyvinvointivaltiota - eikä tarvi olla siinäkin sitten vika maa joka ymmärtää kuunnella tiedettä, faktaa ja loogisuutta sen "näin on aina tehty" päsmärin sijaan.

Lue lisää ja opi

https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/turkistarhauksen-ymparistovaikutukset/

https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/turkiselainten-hyvinvointiongelmat/

https://oikeuttaelaimille.fi/tietoa/turkistarhaus-suomessa

Kortti: Eläintenoikeus postikortit

Lue myös: Hidaslorin viesti

Lue myös: WWF Öljyntorjuntajoukot

(Update 13.10 muokattu vähemmän triggeröivään muotoon.)

Miksi en käytä meikkiä?

Käytin viimeksi meikkiä vuonna 2016 kun loppui ihastus-suhteen alku ja halusin lähteä baanalle. Värjäsin silloin myös hiukseni vikaa kertaa kaupan kemikaaleilla (Lue myös: Takkujen värjäys Henna-värillä & Värjäyshistoria) ja tälläydyin perus-meikilläni. Perusmeikki tuolloin oli ripsari sekä kajaalilla 50's yläluomen meikit. Kulmiin väritin kynällä vähän muotoa mutta silloinkin meikki oli hillitty. Meikkaustyyli on joskus ollut aika räväkkä, kun elettiin vielä meikkauksen kunkkuvuosia ylä-asteella ja amiksessa. 

Voit lukea aikaisemman merkintäni aiheesta täältä: Ei meikkiä / No Makeup - missä on enemmän muistelua aikoihin milloin vielä meikkasin. 

Emo, teini, amis, ja viimeiset meikkini 26.10.2016 :D

Todella monessa asiassa elämässä, mutta sellainen luonnollisuus tuntuu korostuvan arvomaailmassa. Mäkin kuitenkin vielä opettelen tuntemaan itseäni ja tapoja miten haluan elää - joten olen aina iloinen kun tajuan tekojen pohjalla olevia syitä. Tykkään siitä että asiat on mitä on. Sen takia en puhu seläntakana mitään, mitä en voisi suoraankin sanoa, miksi en ennen seurustelua pelannut mitään "pelejä" ja miksi vaatteeni ja asuni ovat yksinkertaisia ja monikäyttöisiä. En halua pukea jotain mikä on todella epäkäytännöllinen tai koristaa asua kaikenlaisilla koruilla. Ne korut mitä käytän ovatkin sellaisia mitkä vain ovat - kuten sormukseni, huulikoruni ja aikanaan pidin kaulakorua - koska ne ovat päälläni 247. Puhuin Täyteaineet ja itsensä muokkaus, uhka vai mahdollisuus - aiheessa juuri tästä luonnollisuudesta, miten vieraalta tuntuisi tunkea muovia huuliin tai jatkaa kynsiäni epäluonnollisen pitkiksi kynsiksi millä olisi vaikeampi toimia arjenaskareissa. Mun kynnet vain on, ja mun huulet vain on. Kuten Kikkaratukkainen jousiampuja -aiheessa jo vähän pohdin asiaa sanojen kuten käytönnöllinen sekä helppous avulla.  

Sama pätee meikkiin, halua pystyä hieromaan silmiä jos kutittaa, kastua vesisateessa tai hypätä uimaan ilman että pitää miettiä meikkejä. Haluan että mun naama on sama aamusta iltaan ja olen koko maailmalle aina se kuka olen. Meillä onkin sellainen erikoinen piirre suhteessamme, että kihlattuni ei ole koskaan nähnyt minua meikattuna. Sitä harvalla on, mutta mielummin myös näin päin kuin ettei kumppani ole koskaan nähnyt ilman meikkiä. :D

Luonnollisuuden lisäksi en halua tukea eläinkokeita, jos aihe kiinnostaa niin Animalian sivulla on listattu kaikki eläinkokeettomat kosmetiikat: Suomessa, Euroopassa sekä Amerikassa.

Huomioon kannattaa ottaa myös "viherpesu" myös tässä asiassa, esimerkiksi The Body Shopia kehutaan luonnonmukaiseksi kosmetiikkaliikkeeksi mutta oli 100% cruelty free vain vuoteen 2006 asti kunnes Loreal sen osti, mikä ei todellakaan ole cruelty free yhtiö. He esim. käyttivät eläinkokeita, koska isoin asiakas (Kiina) niitä vaatii omilla markkinoillaan. Vasta nyt vuonna 2017 Loreal myi sen eteenpäin Brazilialaiselle yhtiölle, ketkä tähtää eläinkokeettomaan kosmetiikkaan. Kuitenkin moni on ajatellut koko ajan että The Body Shop olisi niin sanottu "Hyvä paikka" vaikka tämä on pitänyt paikkansa yhteensä vain muutamia vuosia.

Yksi syy meikittömyyden takana on myöskin ns terveys puoli. Ei meikit nyt mitään vakavaa damagee iholle tee, mutta ajatus ihohuokosten tukkimisesta puuterein tai meikkivoitein ei houkuttele. Muistan kun vielä meikkasin ja tämä oli jo silloin vähän ahdistava tunne, sen kuitenkin hyväksyi kuuluisin toksisin sanoin "kauneuden eteen pitää kärsiä". Onneksi nykyään on luonnollinen look myös trendien joukossa niin ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, meikein ja ilman. Olin aikanaan myös todella laiska pesemään meikkejä pois, joten on tätäkin kautta helpompaa olla ilman. Meikinpoistoaineella naaman pyyhkiminen kuivattaa ihoa, minkä jälkeen tarvitset rasvaa ja yhtäkkiä tarvitaan viisi eri tuotetta vain että voit pitää meikkiä - ei kiitos.

Kyllä omakin iho kukkii, tulee finnejä ja sitkun niitä vielä räjäyttelen tulee rupia ja arpia, mutta näen tämän osana elämää. Jos syön paskasti se näkyy iholla ja se on ok! Finnit on ok, tummat silmänaluset on ok, epätasaisuudet on ok. Ehkä tämä on myös oma taisteluni kauneusihanteita ja naisten laittamista tiettyyn lokeroon - ajattelua vastaan. Ei miehienkään oleteta meikkaavan finnejä piiloon tai muuta vastaavaa, ei pitäisi naistenkaan. 

Lue myös aiheeni: Naisten kengät ja korkkarit

Haluan silti että kaikilla on mahdollisuus ja oikeus tehdä mitä haluaa. Videot missä ihmiset tekee kunnon maalauksia meikeillään ovat todella hienoja, taidetta ihan. On myös mielenkiintoista nähdä miten paljon meikki-kulttuuri on muuttunut jo oman elämän aikana, että vuonna 2009 meikkivoiteella läträttiin sormin koko naama täyteen huulia myöden ja nykyään laitetaan kaikenlaiset varjostukset sun muut millä voi jopa muuttaa kasvojen muotoa (illuusiona siis). Hiukan pelottavaa mutta samalla hyvin mielenkiintoista. 

Olen katsonut tämän James Charlesin videon varmaan kahdeksan kertaa, kun nykytavoin huippumeikkaaja yrittää tehdä Youtuben ensimmäisen meikkitutorialian itse myös ja hän pelästyy heti alussa sitä että video kestää vain pari minuuttia =D 

Video: I TRIED FOLLOWING THE FIRST EVER MAKEUP TUTORIAL

Olen tyytyväinen polkuun minkä valitsin vuosia sitten, enkä näe että aikoisin meikata enää elämässäni. Tämä on myös osa matkaani itseni rakastamiseen ja uskoisin että se toimii. Kun tunnen oloni kauniiksi, se on mun naama eikä vain "hyvin laitettu" naama.

Kaikki saa meikata jos niin haluavat, mutta ehkä se mitä haluan tuoda kirjoituksella esiin, on nimenomaan se että on myös ok, olla meikkaamatta ja on ok olla täysin luonnollinen. Oikeasti pohtia sitä miltä halaut näyttää ja mitkä osat siinä vaikuttaa. 

Dyr - Hidaslorin viesti

Kirjoitus on alunperin kirjoitettu toisessa blogissani 09.05.2015 - päivitettynä nyt täällä. Dyr on eläintenoikeuksiin keskittyvä kirjoitus- sekä tuotesarjani.

Eläin joka on yleistynyt maailmalla ''söpönä lemmikkinä'' - ei lemmikiksi kuulu.
Hidaslori on lorien heimoon kuuluva aasialainen puoliapinalaji. Se on varmasti yksi maailman suloisimmista myrkyllisistä eläimistä, suuret silmät, tarttuvaiset käpälät sekä pörröinen turkki ihastuttaa maailmalla. Tämäkin eläin kuuluisi kauas ihmisistä, elämään omaa vapaata elämää - mutta ei.

Hidaslorejen uhanalaisuusluokittelu on erittäin uhanalainen. Viisi vuotta sitten kun kirjoitin aiheen ensimmäisen kerran oli heidän uhanalaisuusluokittelu vaaraantunut, eli tilanne on pahentunut.

Ihmiset jotka kauppaavat loreja lemmikkimarkkinoille, ovat ne laittomasti napanneet luonnosta, pitävät niitä häkeissä ja käyttävät heihin väkivaltaa. Salakuljetus tapahtuu ahtaissa, ylitäytetyissä laatikoissa, usein ilman ilmareikiä ja suurin osa loreista kuoleekin matkalla torille.

Ennenkuin lorit myydään lemmikeiksi, niiden myrkkyhampaat katkaistaan tai revitään pois, ilman mitään puudutus-aineita, mikä voi johtaa tulehduksiin tai kivuliaaseen kuolemaan. Hidaslorien silmät ovat erityisen herkät valolle joten he kärsivät muiden tapojen lisäksi silmiensä puolesta matkustuksesta, torimyynnistä sekä lemmikiksi joutumisesta. Lorit kulkevat luonnossa todella pitkiä matkoja, eivätkä siis sovellu häkkieläimeksi saatika lemmikiksi.

Hidaslorin vale-elämää ''hyvänä lemmikkinä'' levittää pahiten youtube-videot, joissa kuvaajien mukaan: ''Hidaslori venyttelee koska tykkää rapsutuksista'', vaikka tosiasiassa hidaslori nostaa kädet päänsä päälle kun se yrittää kauhuissaan suojautua. (En linkkaa videota tähän ja toivon ettei kukaan lähde googlaamaan koska tämä vain antaa lisää näkymäkertoja tämän tyyppisille videoille.) Tämä ''kutitus'' on lorille erittäin kivuliasta. Käsien ylös nostaminen on luonnossa sen tapa suojautua. Käsiensä suojissa lori nuolee kainalossa olevan erikoistuneen hikirauhasen öljyistä eritettä. Se sekoittaa eritteen sylkeensä, jolloin yhdistelmästä tulee myrkyllistä, ja kuorruttaa terävät etuhampaansa seoksella. Lemmikkilorien poistettujen hampaiden takia, ne eivät voi puolustautua.

"Mutta lorikseni syntyi eläinkaupassa" - Tämä argumentti on mitä ilmeisimmin vale, näin on saatettu sanoa ostajalle mutta totuus on että lähes kaikki lorikset tulevat pimeästi. Loriksella voi mennä jopa 16kk saada poikasia ja eläinkaupan tarjota viidakolliset olosuhteet tämän tapahtumiselle, välttäen kiinni jäämistä laittomasta kasvatuksesta on lähes mahdottomat. Mutta, vaikka loris olisikin syntynyt ihmisen luona, se ei ole domestikoitunut laji, se ei sovellu tähän valojen maailmaan ja se silti tarvitsee suuren ympäristön missä liikkua, eikä häkki/asunto riitä.

"Mutta tällä lorilla on kaikki sen hampaat" - Näiden omistajien videoissa ei juuri koskaan näy hampaat sen vertaa että väite voisi pitää paikkansa. Yleensä nämä ihmiset siis valehtelee. Joskus on niitäkin tapauksia kun kauppiaat irroittavat vain osan tai palasia hampaista jolloin saattaaa näyttää siltä että hampaat olisi koskemattomat.

"Mutta lorit on vaaraantuneet, joten tämähän on hyvä asia" - Tässä argumentissa ei ole mitään pohjaa. Luonnosta loriksien kaappaaminen ei auta heidän vaaraantunutta uhanalaisuusluokitusta, vaan enemmänkin pahentaa sitä. Loriksia on lähes mahdoton lisäännyttää häkeissä eikä näin turha argumentti voi mitenkään sallia kaappausta, kidutusta tai elinikäistä tuskaa eläimelle. Paras tapa lorien vaaraantumisen estämiksesi on se, ettei heidän elintilojaan tuhota sekä ottamalla kantaa. 

Miten vaikuttaa? 

Allekirjoita kutitus on kidutusta ja koita olla ottamatta kantaa tähän lemmikki-lori-fantasiaan. Ei katselua tai jakoa. Yksi voi-kun-söpö-jako sosiaalisessa mediassa voi tehdä yhden voi-haluan-tollaisen-ajatuksen jollekin muulle. Olet jo tehnyt ensimmäisen asian tämän tekstin lukemalla, olet tietoinen ongelmasta. Voit Tickling is torture -sivulla vaikuttaa monella tapaa, voit ostaa paidan, ryhtyä kuukausikummiksi ja niin edelleen. Ole osa ratkaisua, älä ongelmaa.

Lisäluettavaa: 

Miten lorista tulee jonkun lemmikki?

Adoptoi hidaslori

Hidaslori ei sovellu lemmikiksi

Tämän postauksen kuvat ovat International Animal Rescuen sivuilta.

Elämäni viimeinen raketti - miksi?

Vuoden 2020-2021 vaihteessa mietittiin Jn kanssa että pitäisikö ostaa vielä yksi raketti? Itse olen tainnut viimeksi ostaa raketteja lapsena (/äiti osti minulle) koska teininä uuden vuoden rahat meni juominkiin ja opiskelija-elämässä ei ollut sellaisiin varaa - edes silloin kun en enää juonutkaan. Aina jollain niitä raketteja oli joten paukkeesta sai nauttia ja ajan kanssa niiden suosio alkoi luonnollisesti vähentymään.

Mietittiin että menee varmaan pari vuotta kunnes yksilöiden ostamat raketit kielletään ja siitä pari vuotta kunnes kaupungin järjestämä ilotulitus lopetetaan myös. Vietämme vuoden vaihteen kummilapsen kanssa ja ajattelimme että olisi ihan mukavaa että tämä pari vuotias pääsisi luomaan muiston rakettien väreistä ja suuruudesta vielä kun on mahdollista. Raketti toimisi samalla itselleni hyvästeinä tälle lapsuuden tavalle ja uuden erilaisen uv:n toivotukselle. 

Meillä kävi pieni kommunikaatiovirhe, kun J sanoi että älä osta kaikkein halvinta pataa vaan joku hyvä (Hän tarkoitti että ei niitä viiden euron pieniä jotka vaan kaatuu heti). Menin rakettimiehen tiskille ja sanoin että anna joku tosi hyvä pata mulle. Mies sanoi että kallein on tuo 90 euron, mutta en (onneksi) ostanut sitä vaan sellaisen 50 euron mötikän. No, mentiin 30 eurolla ohi toisistamme mutta nyt oli melkonen pata meillä. Tämä vain vaatisi jotain tiiliskiviä sivuille ettei kaatuisi joten vähän piti improvisoida - lopulta se tuettiin lumella ja hyvin pysyi pystyssä. 

Kummityttö tietysti pelästyi kovaa ääntä mutta lopulta kertoi myös kauniista väreistä mitä näki. Muistan joskus yhden vuoden itsekin pelänneeni raketteja teini-iässä - se tuli ihan yhtäkkiä ja odottamatta ja kun raketit alkoi räjähdellä, pelkäsin. Mikä myös tuo meidät ensimmäiseen syyhyn siinä, miksi en enää halua ostaa raketteja. 

Kova pauke - eläimet

Eläimet eivät tiedä mikä on ilotulitus. He eivät tiedä että se kestää vain vuoden vaihteen ajan, tai että se tehdään tahalleen ja huvin vuoksi. Sitä ei myöskään voi heille selittää samalla tavalla kuin esim lapsille voi. Koirista todella moni pelkää rakettien pauketta ja viettää yön syömättä ja juomatta pelkotilassa olohuoneen nurkassa. Koiria ei välttämättä voi viedä paukepäivänä lenkille koska ihmiset eivät seuraa annettuja ohjeita rakettien paukuttelu ajasta. Pahimmissa tapauksissa skidit heittelee papatteja koiria kohti. Koirat eivät kuitenkaan ole ainoat eläimet jotka pelkää, kaikki luonnon eläimet pelkäävät tätä pauketta - koska se ei ole luonnollista. Villieläimet sinkoilevat enemmän pelon takia ja jäävät tilastollisesti enemmän auton alle, vaarantaen näin itsensä lisäksi myös autoilijat.

Lemmikeissä etenkin kissat, kanit ja jyrsijät gerbiilejä myöten pelkäävät pauketta.

"Hänninen haluaa myös tuoda esiin, kuinka ihminen ei välttämättä ymmärrä, kuinka erilainen kokemus ilotulitteet ovat lemmikkieläimelle niiden herkempien aistien vuoksi.

– Kaikilla meidän hallussa olevilla nisäkkäillä on esimerkiksi paljon herkempi kuulokynnys. Kissat ja koirat kuulevat pari oktaavia korkeampia ääniä kuin ihmiset. Jyrsijöillä kuuloalue on jo aivan toista. Äänisaastetta on taajuuksilla, joita emme tajuakaan." - Yle

Suomen hevostietokeskus on tehnyt Youtubeen videon missä näytetään miten paljon hevonenkin saaliseläimenä reagoi epäluonnolliseen paukkeeseen. Iso hevonen joka pelästyy voi olla vaaraksi muille sekä itselleen, siitostamma voi pelon takia saada jopa keskenmenon.

Tämä on isoin syy itselläni siihen, miksi en raketteja halua enää ostaa. En tue ihmiskeskeistä maailmankuvaa missä me olemme kaiken keskipiste ja muu maailma vaan pyörii ympärillämme. Kaikki eläimet ihmisen kanssa sekä luonto - ovat tasa-arvoisia. Ei ole oikein räjäytellä saastepaketteja taivaalla aiheuttaen tuskaa kaikille, kun se hyöty on täysin viihdekäytöllinen. Mielummin tuen Ruotsin meininkiä ja odotan että Suomeenkin saadaan laser-showt pystyyn. Omat kissani eivät pelkää raketteja mutta voisin vain kuvitella miten kikseissä olisivat laser-showsta!

Saatuttaminen - luonto

 

"Saksan ympäristövirasto on ilmoittanut, että uudenvuoden ilotulitteiden hiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden hiukkaspäästöistä." - (Yle)

 Suomessa on mitattu erilaisia piikkejä saastumisen kanssa, vuodenvaihteessa 2000 oli isoimmat mittarilukemat, yleensä paikoin otetut mittaukset ovat samaa kastia ison tulipalon hiukkaspäästöjen kanssa. Pakkanen ja tuulen puute kuitenkin voivat pitää hiukkaspäästöjä alueellisesti yli 20 kertaisina - ja ne todella pienet hiukkaset mitä raketit päästää menee syvälle keuhkoihin.

Ympäristö kärsii ilmanlaadun lisäksi myös isosta roskamäärästä minkä ihmiset jättävät jälkeensä. Hauska idea olisikin että 1-2. tammikuuta saisi muovipussillista tuliteroskaa vastaan vaikka kauppaan 5€ lahjakortin - teinit innostuisi keräämään jätteet ja varmaan etsisi nekin paukut mitkä ei ole räjähtänyt - tätä ainakin itse harrastettiin muksuina. 

Rakettien värit muodostuu erilaisista kemiallisista yhdistelmistä joiden seassa on todella myrkyllisiäkin yhdistelmiä. Paljon on jo niistä osattu karsia, mutta matkaa olisi myös vielä tehtävissä. 

"Kieltolistalle pääsi ansaitusti myös punaista väriä ja rätinää tuottanut heksaklooribentseeni, jota aikaisemmin käytettiin myös sienimyrkkynä maataloudessa. Pieninäkin annoksina myrkyllinen, syöpää aiheuttava yhdiste kertyy helposti luontoon, koska se hajoaa hyvin hitaasti." - Uudenkaupungin sanomat

Saastehiukkaset päätyy luontoon ja vesiin, eläimiin ja lihaasyövillä vielä takaisin omaan kehoon. Ilotulitus on onneksi harvinainen tapahtuma vuoden kiertokulussa, mutta yleistyneet ilotulituspäivät Suoemssa myös lisäävät ympäristölle kohdistuvaa haittaa - tämä aihe kaipaisi lisää tutkimusta. 

Muut

Tähän voidaan lisäksi ottaa huomioon tilastot kuinka moni on satuttanut itsensä, naapurin, saanut palovammoja tai tullut sokeaksi. Räjähdyksen läheinen etäisyys korvaan ja muut riskit. Joillekkin nämä ovat ne tärkeimmät, etenkin jos on omakohtaista kokemusta mutta itse olen aina ollut ehkä liian naiivi että nämä painaisivat vaakakupissa. 

Mun karvabootseihin on heitetty kranutulitus, K Citymarketin iso raketti lähti vinoon ja räjähti pihamme päällä, ja alempi kuva on hieno esimerkki siitä kun toisen porukan raketti kaatui ja tuli suoraan jalkoihimme ja räjähti. Luulisi että näistä olisin oppinut pelkäämään terveydellisiä riskejä, mutta silti ylemmät syyt painavat omassa päätöksessäni raketittomuuteen eniten. 

"Jowi down, jowi down!"

Joten, tervetuloa elämä ilman ilotulituksia. 

Dyr - Eläinoikeus-kuvituksen muut tuotteet

 Alkuperäiset eläinoikeus vesiväri työt olen tehnyt vuonna 2020. Näistä on tehty postikortteja, mistä voit lukea lisää täältä: Eläinoikeuspostikortit

Eläinoikeus-tarrat

Pari muuta merchiä mitä näillä eläinoikeuskuvituksilla on esim nämä tarrat! Kyseessä on neljän setti tarroja eli yksi jokaista kuvaa.

Aika makee lisä sun läppäriin tai bujoiluun - tuo esiin aatteesi, arvosi sekä eettinen kannanotto ihan vain lisäämällä kaunis värikäs tarra koneen takaosaan. Tarrat toimii myös kirjekuorien koristeena jos sellaista harrastaa! Itse olen tykännyt laittaa bujoilun merkeissä esimerkiksi kalenteriin eläintenoikeuspäivälle tälläisen tarran - tai kisujen synttärien kohdalle. 

Hinta: Neljän kuvan setti - 5,00€

Eläinoikeus-vihot

Oon ite aika vihko rakas, kun alotin avoimen yliopiston tammikuussa 2020 menin sinne penaalien ja vihkojen kanssa - oma joka luennolle. Olin yksi ainoita niiden läppärin tuhinoiden seassa mutta se on vain oma mukavuusalue. (Lue myös: Avoimeen yliopistoon) 

Tykkään että vihon kannessa on jotain pysäyttävää, taiteellista, kantaa ottavaa, söpöä tai kaunista. Olen tehnyt nämä eläinoikeusvesivärityöt ehdottomasti ilman syyllistävää sävyä - ei ole verta eikä kahleita, on vain eläimet keitä käytetään otsikon kuvaamassa asiassa hyödyksi - minkä on muututtava. Kannet vihoissa siis toimii kantaa ottavana mutta samalla taiteena sekä todella piristävinä sateenkaarineen!

Vihot myydään mieluiten setteinä, kahdessa eri kokoluokassa. Settiin kuuluu kaksi isompaa vihkoa (A5) ja kaksi pienempää vihkoa (A6). Ruutupaperilliset.

Hinnat: Iso vihko 15,00€ pieni 10,00€ ruutupaperi.
Yhteensä: 4kpl / 50,0€

Eläinoikeus-mukit

Eläinoikeus tuotesarjaa olen teettänyt muutaman eri vaihtoehdon. Tässä mukissa on kaikki neljä kuvitusta vierekkäin - muki on ns. perusmukin kokoinen! On ollut ihan lemppari aamukahville. Työ tulee suoraan sinulle tilauspaikasta, jotta vältämme turhat postikulut sekä rasituksen ympäistölle tupla-kuljetuksesta. 

Hinta: Mukin hinta on 20,00€

Dyr - Eläinoikeus postikortit

 

Eläinoikeuskortit

Tervetuloa joukkoomme uusi rakas tuote! Neljä erilaista eläintenoikeuksista puhuvaa postikorttia. He siirtyvät uuteen osoitteeseen yksin tai erikseen, voit siis poimia oman lempparisi tai ostaa koko setin säästämällä muutaman sentin. 

Itselleni näin eläintenhoitajana on aina eläimet olleet lähellä sydäntä ja olen aina lapsenaki lukenut perheemme kissankin yhdeksi perheenjäseneksi. Eläimet ovat viisaita, persoonallisia ja upeita viattomia otuksia jotka ovat osa yhteiskuntaamme ja luontoamme. Olemme samanvertaisia keskenämme, vaikka ihmisten tapa elää tällä yhteisellä pallolla onkin ollut enemmän tuhoava ja dominoiva - kuin harmoninen. Mutta onneksi voimme myös muuttaa asioita sen sijaan että vain toimimme sokeasti samalla tavalla kuin joskus vuosien alussa. 

Olen lahjoittanut kolmea näistä korteista Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle. Voit ostaa kortteja heiltä, tai jopa saada arvontojen yhteydessä tälläisen taideteoksen. Lue lisää Tuulispään toiminnasta täältä: Eläinsuojelukeskus Tuulispää

Tulen aina panostamaan töissäni arvoihini. Jowisfreelife on kuitenkin minun vapaa elämäni missä isossa osassa on ekologisuus sekä ihmisten ja eläinten arvot. Olen super innoissani näistä korteista koska niissä pystyin yhdistämään maalaus intoni arvojeni kanssa. Tämä on ensimmäinen muttei toki viimeinen korttisarja mitä aion tehdä. Tähän alle olen kirjoittanut enemmän tietoa per kortti. 

Osta korttisi suoraan Etsystä: Eläinoikeuskortit

"No Pills"

Suomessa käytetään vuosittain yli satatuhatta koe-eläintä. Tieteen ja tutkimuksen nimissä eläimille aiheutetaan huomattavaa kärsimystä. Koe-eläinten määrää voidaan kuitenkin vähentää eläinkokeettomilla, eettisillä tutkimusmenetelmillä, jotka ovat eläinkokeita luotettavampia, nopeampia ja halvempia.

Koe-eläimiä käyttävät pääasiassa yliopistot, lääketehtaat sekä muut yritykset ja tutkimuslaitokset. Yleisimmät koe-eläimet Suomessa ovat hiiri, kala ja rotta, mutta kokeissa käytetään myös kaneja, marsuja, koiria, sikoja, hevosia, lampaita ja kanoja. Lisäksi suomalaiset yritykset ovat teettäneet apinakokeita ulkomailla. Eläimiä käytetään koe-eläinlaitoksissa myös kasvatukseen ja sellaiseen tutkimukseen, jota ei määritellä virallisesti eläinkokeeksi.

- Animalia

Eläimiä käytetään törkeästi hyödyksi kosmetiikassa sekä lääkeainetutkinnassa. Kun puhutaan siitä onko joku meikkivoide ihoa ärsyttävää tai miten helposti hiuslisäkkeet lähtee kasvamaan uudessa ihossa, en näe että eläinten kuuluisi tästä syystä kärsiä. Eläimiä kuolee näissä testeissä, niille aiheutetaan hermokipua tai juotetaan alkohlia tutkimusten nimissä. Elinoloja rajoitetaan myös niin etteivät esim. rotat mahdu välttämättä venyttelemään häkeissään tai hiiret kiipeämään ja toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. 

Eläinkokeet on useassa tilanteessa myös turhia koska testattava eläin reagoi eritavalla kuin ihminen ja täten tietyt reaktiot eivät välttämättä esiinny eläimessä. Kenenkään hiustenlähtöä ei korjata yhdenkään eläimen sielulla. 

Voit vaikuttaa omassa elämässäsi myös esimerkiksi valitsemalla eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Paina näistä siirtymällä eri alueiden listoihin: Suomessa, Usassa, Euroopassa.

Voit lukea lisää koe-eläimistä tästä: Koe-eläimet

"No Amusement"

Monet eläinten viihdekäytön muodot aiheuttavat eläimille kärsimystä. Eläimiä käytetään esimerkiksi sirkuksissa, delfinaarioissa, erilaisissa eläinnäytöksissä, eläintarhoissa ja muissa viihdetarkoituksissa niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Suomessa tulisi kieltää villieläinten käyttö sirkuksissa ja delfinaarioissa.

-Animalia

Kuvaan valitsin usean viihdekäytön kahleissa elävän eläimen. Kaukomatkojen kuvat missä ihminen poseeraa tiikerin kanssa tarkoittaa että tämä eläin on huumattu poseeraamaan tähän kuvaan ja että tätä eläintä on pidetty huumattuna varmaan suurinosa hänen elämäänsä. Myös elefanttiajelut on vain vuosien tulos kidutuksesta ja hakaamisesta toimimaan käskyjen alla. Brutaalia menoa mitä ei pitäisi tukea.

Delfiinit eivät kuulu akvaarioihin, kuten eivät myöskään temppuja ruoasta tekevä merileijona kuulu yleisön eteen. Koko eläintarha konsepti on vanhentunut ja siitä olenkin kirjoittanut aikaisemmin. Sirkus on vanhentunut kidutuksen ja viihteen yhtälö missä eläimiä kohdellaan rajulla kädellä, he siirtyvät paikasta toiseen koko ajan ja esimerkiksi villikissat viettävät aviolta ~90% elämästään häkissä. 

Voit vaikuttaa esimerkiksi sillä, että et osta näitä palveluita kohdemaissa missä voi ottaa kuvan tiikerin kanssa tai ratsastaa elefantilla. Myöskin voit skipata Sirkuksen maissa missä eläinten käyttö sallitaan (esim Suomessa). Maat mitkä ovat estäneet villieläinten käytön koknaan on: Hollanti, Belgia, Itävalta, Kroatia, Kreikka ja Malta.

Voit lukea lisää eläimistä viihdekäytössä tästä: Eläinten viihdekäyttö

"No Coat"

Turkiseläimillä on tallella villien lajitoveriensa käyttäytymistarpeet, kuten tarve saalistamiseen, reviirin puolustamiseen, pariutumiseen ja lajille tyypillisten sosiaalisten suhteiden muodostamiseen. Ahtaissa ja virikkeettömissä verkkohäkeissä lähes kaikkien luontaisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen estyy ja turkiseläimet kärsivät käytöshäiriöistä, pelkotiloista ja monista sairauksista.

- Animalia

Nykyaikana ja herran vuonna 2020 ei ole enää mitään tarvetta turkistarhaukselle. Se on ollut joskus ainut tapa selvitä kylmemmissä olosuhteissa kun ihmisen oli pakko lähteä asumaan alueille missä ei selviäisi muuten, oli heille loogista tappaa muutama eläin ruoaksi ja käyttää siitä kaikki hyödyksi - toki. Mutta me emme elä tuota elämää enää, emmehän? Meillä on talot, takat, lämpöpatterit ja Netflix ympäri vuoden. Me ollaan kehitytty yli sen tarpeen että toisen täytyy kuolla jotta voimme selvitä. Lämpimiä vaatteita tehdään ilman turkista ja eliitit selviää ilman hanhenhöyhentyynyjä. 

Ainoa puolusteltava syy mitä kuulee turkistarhaukselle on se, että se on elinkeino. Kuinka monta vuotta meidän pitää vielä hyväksyä kidustus ja eläimenmurha ennekö muistetaan että työ on lopulta vain työ - ja aina voi tehdä jotain muuta. Oli joku puuseppäkin varmaan harmissaan kun ei päässyt enää rakentaa rovioita missä polttaa naisia jotka söi yrttejä, tai ne talonherrat harmissaan kun työvoima saikin ihmisoikeudet ja piti ite oma perse pyyhkiä - Harmi todella. Työ ei ole mikään syy sille ettei systeemi muutu. Etenkin me täällä Suomessa joilla on hyvät opiskelumahdollisuudet voimme opiskella uuden ammatin itsellemme. Mistä olisitkaan kiinnostunut jos tekisit jotain muuta kuin sähköllä tappaisit minkkejä? Vaihtoehtosi ovat auki joten tartu siihen kirjaan ja lue itsellesi uusi elämä, turkiksien aika on ohi. 

Voit vaikuttaa esimerkiksi tukemalla vaateliikkeittä missä turkista ei käytetä, voit olla käyttämättä turkiksia ja osallistua adressien allekirjoitukseen kun ne tilanteet tulee. 

Lue lisää turkistarhaudesta: Turkiseläimet

"No Food"

Tuotantotilat tarjoavat vain harvoin eläimille sellaiset olosuhteet, joissa ne voivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Esimerkiksi porsimishäkit, joissa siat eivät pääse kääntymään tai liikkumaan paria askelta enempää, estävät emakoilta myös pesänrakentamisen ja kanssakäymisen porsaiden kanssa, vaikka nämä olisivat emakolle voimakkaita tarpeita. Parsinavetoissa elää noin puolet suomalaisista lehmistä, eivätkä nekään pysty juurikaan liikkumaan suurimpana osana vuodesta.

Eläinjalostus on tehnyt eläimistä niin nopeasti kasvavia ja tehokkaasti tuottavia, että se vaarantaa eläinten hyvinvoinnin. Esimerkiksi broilerien nopea kasvu reilussa kuukaudessa teuraspainokseksi linnuksi aiheuttaa broilereille jalkasairauksia ja sydänvikoja.

Tuotantoeläimille suoritetaan myös monia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat niille tarpeetonta kipua. Suomessa saa kastroida porsaat tai nupouttaa eli polttaa sarvenalut vasikoilta ilman rauhoitusta ja kivunlievitystä.

Eläinten systemaattinen tappaminen ruoaksi on turhaa, törkeää sekä erittäin itsekästä. Tuotantoeläinten pitäminen ei ole johtanut pelkästään ihmisten terveysongelmiin vaan myös ilmastonmuutokseen missä elämme. Kaikki se maa mitä käytetään tällä hetkellä tuotantoeläinten ruokkimiseen on pian joko elinkelvotonta tai voitaisiin käyttää suoraan ihmisten ruoan kasvatukseen. Ihminenkin on sekasyöjä eikä todellakaan rakennettu syömään niin paljoa lihaa kuin mitä tänä päivänä ihminen keskimäärin syö. 

Tällä hetkellä pitkänmatkan tavoite olisi saada tehotuotanto tuottamattomaksi, mutta koska sinne on matkaa on eläimillä oltava myös suotavat elintilat ja eläimet kuuluisi nähdä arvokkaina yksilöinä eikä vain "paljonko vie tilaa per neliömetri".

Voit tehdä osasi lisäämällä kasvisruoka päiviä lihaviikkoosi ja siirtymällä kasvisruokavalioon, toivottavasti lopulta myös vegaaniksi / sinne päin. Kaikki on kotiinpäin. 

Lue lisää: Tuotantoeläimet

Osta korttisi suoraan Etsystä: Eläinoikeuskortit

Muut eläintenoikeuksiin liittyvät tuotteeni

#SaveUs kangaskassit

Tämän sarjan aiheena on eläimet ketkä ovat uhanalaisia tai vaaraantuneita ja täten vaarassa hävitä kokoaan. Syinä on usein salametsästys, tilan puute sekä ilmastonmuutos. Kasseilla levitetään tietoa heistä jotka eivät voi uhastaan itse puhua. Kaksipuoleisen kassin toisella puolen on yksi #SaveUs eläin käsinmaalattuna ja uniikkina teoksena, kun taas toiselta puolen läydät tuon infoläjäyksen eläimen tilanteesta. Jokainen työ on käsinmaalattu ja siten on myös odotettavissa erilaisuuksia kassien välillä. 

🌈 Jokaisesta kangaskassista lahjoitetaan järjestölle 5 euroa. Lahjoituskohde on kassikohtainen.
Kultapanda & Mursu kassien lahjoituskohteena on WWF.
Saiga antiloopin kassista menee lahjoitus Saiga Conservation Alliance:lle.
Ahma kassista menee lahjoitus Suomen luonnonsuojeluliitolle, uhanalaisille lajeille (liito-orava, ahma, hömötiainen)

Lue lisää: #SaveUs Kangaskassit

Teen myös makrametöitä missä on kiinni lahjoitus eri kohteisiin. Eri kohteita on Naisten pankki ja Animalia. Tällöin työn kuvauksessa on kerrottu mihin tarkoitukseen raha lahojitetaan. Lue lisää osuudesta: Hyväntekeväisyystyöt ja löydät Facebook-sivultani oman albumin missä on lahjoitus-töitä. 

Olen rakentamassa omia kotisivuja eläintenhoitaja / eläinoikeus puolelle. Sivut ovat vielä kesken, mutta tästä linkistä pääset niitä tutkimaan ja jakamaan.

https://jowisurl.wixsite.com/elaintenhoitaja