Tampere silloin ja nyt - Ei enää sama kaupunki

Välillä mietin että miksi kipuilen Tampereella asumisen kanssa, olenhan asunut täälllä koko ikäni, enkä lapsena muista kipuilleeni yhtä paljoa. Toki, lapsena on muut asiat mielessä eikä oikein vielä edes tiedä mitkä ne asiat ovat mistä saa energiaa tai mitkä ovat energiasyöppöjä. Kävimme sukulaisissa todella usein ja siellä sai aimoannoksen luontoa mikä onkin noussut itselle voimavaraksi. 

Olen nyt hurahtanut Google Street Viewn maailmaan ja joskus kun joku mietti miksi en halua asua enää Tampereella ja se selittyy hyvin näiden kuvien kautta. Tampere on muuttunut hirveästi siitä kaupungista missä kasvoin, se on ottanut kymmeniä tuhansia ihmisiä lisää sisäänsä ja tietysti kaikelle tälle määrälle on pitänyt lisätä taloja, palveluita ja muuta sellaista. Nämä on johtanut korkeisiin taloihin nykyisellä aikamme rumimmalla arkkitehtuurilla - eli mustia laatikoita muoviparvekkeilla sekä luonnon puuttumiseen. En sano että Tampereen yleiskuva olisi ennen ollut jostain luontolehdestä, mutta yllättävän paljon ne puut ja vihreet pläntit tekee yleisellä ilmapiirillä.

En täällä kasvaessa ikinä miettinyt luonnon puutetta, edes Kauhajoen jälkeen kun asia nousi enemmän arvokseni ei se niin haitannut koska asuin Nekalassa, mikä on niin suojeltua aluetta ettei sitä voida rysätä pilvenpiirtäjien tieltä matalaksi. Luonnon puutteen huomasi kyllä aina kun Nekalasta poistui.

Kissanmaa ja vuodet tässä onkin herättänyt enemmän tajuntaan sen miten eri paikka tämä nykyään on, Kalevat ja Taysit ihan naapurissa. Meidän talokin oli vuonna 2009 puiden saartama, nykyään ei yhtäkään. Illalla ikkunasta sisään ei porota kuu vaan katulamppu. Suoraan silmään.

Onneksi lähellä on sentään kauppikin, niin voi siitä nauttia kunnes löydetään hyvä paikka jatkolle. Toki nyt kauppiakin aiotaan haudata talojen alle. 

Enemmän ehkä tämän kuvakollaasin kanssa halusin muistuttaa Tamperelaisia siitä mikä on jalkojemme alla pikkuhiljaa muuttunut, sekä uusille kaupungissa ymmärtämään mistä puhutaan kun sanotaan jonkun olevan "ihan erilailla". Ja sen, että on ihan OK kipuilla näiden muutosten kanssa. Alla muutama esimerkkki.

Diy - Röntgentaulut

Uudelleenkäytettyjä, vuosia vanhoja röntgenkuvia eläinlääkäriasemalta. Ne muuttui tauluiksi, kehyksiin mitkä voi seistä itsellään tai ripustaa. Päädyin myymään nämä kaikki, kun olivatkin niin haluttuja. 



On kivaa ottaa jotain, mitä ollaan heittämässä pois ja tehdä siitä taidetta. Osa kuvista meni eläinlääkärien ja hoitajien lapsille leikkeihin, voivat ripustaa kuvia esiin nukkesairaalassa tai muissa leikeissä! Osan annoin ystävälle ja lopuista tein nämä. 



Kierrätys on iso juttu omissa taiteissa ja kevyt yrityksessä. Yritän aiina parhaani mukaan ottaa kaiken talteen (ylijäämä narut tai palat) ja tehdä niistä jotain muuta. Antaa asioille uusi merkitys ja pakata kaikki kierrätyspahveihin. Tästä tein viime vuonna videonkin Youtubeen, kanavalleni ilovelaso. Sieltä näkee vähän että miten tämä kaikki käytännössä tapahtuu! 

Youtube - Jowisfreelife kierrätys, jämälangat & uusiokäyttö

Kaikista kuvista on leikattu pois mitkään tunnistettavat tiedot ja lajiteltu sopimaan toisiinsa. Esim yksi työ on täysin beige kun toinen harmaa. Sitten oli sekatöitä kanssa. Jos sinulla on eläinlääkäri kontakteja joista näitä kuvia voisi vielä saada, otan lahjoituksena vastaan jotta saadaan lisää näitä myyntiin! 

Burn outista ei puhuta ilman työtä

 

Oletko koskaan googlettanut burn outin itse-hoitoa, oireita tai muuta? Jos olet, olet varmaan huomannut että uupumuksesta puhuessa puhutaan aina työuupumuksesta. Tiestikö että voit uupua myös ilman työtä?

Nyt ei puhuta masennuksesta. Uupumus on kuitenkin eri asia, nyt voin omalla kohdallani sanoa myös niiden olevan eriasia koska molemmat on menty läpi. Ero on sinänsä ihan huvittavakin, koska kun olin masentunu ja kun vihdoin hain apua sain sitä semi nopeasti (13-vuotta sitten) ja toisaalta nytkun olen uupunut, en akuutti, en ilman tukiverkostoa tai energiaa tehdä edes jotain, ei minua otettu vastaan mielenterveys jonoonkaan. Ei ole työtä mistä olen uupunut joten ei ole työterveyttäkään. Mistä apua?

Uupumukseni alkoi työstä mutta jatkui työn loppumisenkin jälkeen.

Kriisikeskukset ovat ehkä vähän väärä paikka koska kriisiä ei sinällään ole. Sinne soittaminen veisi paikan joltain joka kipeästi tarvitsee sitä. Tuntuu että tarvitsisin elämästä loman. Aivoista loman. 

Voiko maailmamme painaa näin paljon mieltä? Toki. 

Olen hoitanut uupumusta olemalla tekemättä mitään mutta toki silloin mieltä painaa kaikki velvollisuudet mitä nyt ignooraat mikä tekee aika laiskan olon. Olen hoitanut uupumusta myös tekemällä niitä asioita mitkä tuo nautintoa ja iloa - mutta nämä päivät venyy pitkiksi tai kotona odottaa jokin yllättävä käänne (esim kissat riehunut ja rikkonut jotain) ja sit ei auta kuin mennä ylikierroksilla = uupua lisää. Nukun sentään ihan hyvin, vaikkakin liian lyhyitä unia. Masentuneena ongelma oli päinvastainen koska sillon ongelma oli enemmänkin nukahtamisvaikeudet mutta ajallisesti nukkui jopa liikaa ilman että palautui.

Mikä neuvoksi?

Elämä on ollut hiukan kiireinen mutta sentään läheisten kanssa ja hyvissä maisemissa. Brittikaveri vietiin taas Helvetissä käymään, käyty saunomassa, jutellut ystäville ja syönyt hyviä ruokia. Katsonut lemppari sarjoja, pelannut lemppari pelejä ja taiteitakin tehnyt - silti kun tulee pienikin mutka päivään on kaikki energia mennyttä. 

Tuntuu että tämä on sellainen "pikkuhiljaa" juttu, eikä tähän ole nopeita ratkaisuja. Kesä meni näissä tunnelmissa mutta syksyllä innostuin jopa hakeutumaan kouluun, ottamaan kursseja ja miettimään tulevaa. Nyt kirjoitan tätä melkein vuosi burnoutista ja voisin todeta että aika on ollut paras apukeino, toki kaikki mitä mainittu oli tärkeä sisältö siihen aikaan.

Burn out elämään ei ole sinänsä ihmeellistä kun miettii että meillä on ilmastoahdistukset ja kaikki. Jos keksin avun tälle kymmenvuotiselle ahdistukselle niin jaan sen täällä blogissa sitten. Burn out elämään ei kait ole niin uutta kun miettii miten oma hallituskin pikkuhiljaa tuhoaa pitkään rakennettuja ihmisoikeuksia ja inhimillistä elämää mutta toivoa vaan voi että tämä hallitus vielä kaatuu ja toivo palaa ihmisten mieleen. 

Tämä vasta löytö, tämä vasta helmi

Tänään  vietin päivän Hämeenlinnassa kun odottelin sukulaisen leikkaukseesta heräämistä. Kävin moikkaamassa ystävää, tutustumassa keikkatyöpaikkaan ensi kevättä varten sekä pyörin kirppareilla. Päätin kuitenkin että olen ansainnut tässä pääsykokeisiin lukemisen, asunnon etsimisen sekä koulun ohella hetken puhtaaseen rentoutumiseen ja päätin testata Hämeenlinnassa sijaitsevaa Aulangon kylpylää. 

Olen käynyt useassa kylpylässä ja uimahallit on ihan tuttuja. Tampereella asuessa tottunutkin siihen että niissä on mekkalaa mutta aika kuluu. No yllätyimpä toden teolla kun astuin tänne sisään. Sisäänpääsymaksu hotellin ulkopuoliselle oli noin 18 euroa ja sillä sai viipyä noin kolme tuntia. Salikin kuului hintaan mutten tänään sinne suunnannut. Kylpylän sauna osastolta löytyi perussaunan lisäksi höyrysauna sekä suolakivisauna mikä oli kiva ylläri, höyrysaunassa oli ihana lasiseinä mikä päästi luonnonvaloa (?) sisään. Allasosasto oli pienehkö mutta samaan aikaan todella tarjosi erilaisia asioita. Siellä oli pitkä 25m allas, perus lämmin allas missä oli kaakelituoleja poreilla, oli iso poreamme sekä ulkoallas missä myös kaakelituoli poreilla. Ja kaikki ihanan Aulangon järvimaiseman edessä, isot puut näkyi mistä tahansa katselitkaan. Vietin useita kymmeniä minuutteja vain katsellen puita, taivasta ja maisemaa. Poreissa ja polskien tai sauna-osastolla. Ja mikä parhainta: Ei ihmisiä. 

Vapaaehtoisesti lapsettomana ihmisenä harmittaa usein, että kaikki ei-alkoholillinen tekeminen on lähes poikkeuksetta sitten täynnä lapsia. Haluan nauttia ilman kirkumista ja huutoa etenkin jos maksan siitä. Etenkin kylpylät houkuttelee lapsiperheitä mutta tuntuu että tänne ei suuntaa ne riehakkaat lapsiperheet vaan Aulangon aluetta arvostetaan aikuismaisella tavalla. Koko ajan tuntui olevan max 10 henkilöä jakautuneena altaille ja saunoille, oli rauhaisaa, pientä puheen solinaa ja oli niitä lapsiakin mutta ei lapsi yksinään aiheuta sitä kaikuvaa kirkumista mikä esim uimahalleissa on. 

Olin niin rentoutunut että puoliso kehotti ottamaan sieltä hotellin pariksi yöksi ennen uuden elämänvaiheen alkua. Ehkä otankin. Halusin tämän jakaa ja samalla avata blogin taas pitkän kirjoitustauon jälkeen. Löytyi vihdoin paikka, minne voisi mennä vaikka joka kevät nollaamaan. Yläkerran kahviosta sai kauramaitoa, on auki ilta kahdeksaan ja kertoivat että aikalailla aina on hiljaista alkuviikosta, eli tästä vinkki jakoon. 

I'm back baby.