Haku

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampere kaleva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampere kaleva. Näytä kaikki tekstit

syyskuuta 24, 2024

Tampere silloin ja nyt - Ei enää sama kaupunki

Välillä mietin että miksi kipuilen Tampereella asumisen kanssa, olenhan asunut täälllä koko ikäni, enkä lapsena muista kipuilleeni yhtä paljoa. Toki, lapsena on muut asiat mielessä eikä oikein vielä edes tiedä mitkä ne asiat ovat mistä saa energiaa tai mitkä ovat energiasyöppöjä. Kävimme sukulaisissa todella usein ja siellä sai aimoannoksen luontoa mikä onkin noussut itselle voimavaraksi. 

Olen nyt hurahtanut Google Street Viewn maailmaan ja joskus kun joku mietti miksi en halua asua enää Tampereella ja se selittyy hyvin näiden kuvien kautta. Tampere on muuttunut hirveästi siitä kaupungista missä kasvoin, se on ottanut kymmeniä tuhansia ihmisiä lisää sisäänsä ja tietysti kaikelle tälle määrälle on pitänyt lisätä taloja, palveluita ja muuta sellaista. Nämä on johtanut korkeisiin taloihin nykyisellä aikamme rumimmalla arkkitehtuurilla - eli mustia laatikoita muoviparvekkeilla sekä luonnon puuttumiseen. En sano että Tampereen yleiskuva olisi ennen ollut jostain luontolehdestä, mutta yllättävän paljon ne puut ja vihreet pläntit tekee yleisellä ilmapiirillä.

En täällä kasvaessa ikinä miettinyt luonnon puutetta, edes Kauhajoen jälkeen kun asia nousi enemmän arvokseni ei se niin haitannut koska asuin Nekalassa, mikä on niin suojeltua aluetta ettei sitä voida rysätä pilvenpiirtäjien tieltä matalaksi. Luonnon puutteen huomasi kyllä aina kun Nekalasta poistui.

Kissanmaa ja vuodet tässä onkin herättänyt enemmän tajuntaan sen miten eri paikka tämä nykyään on, Kalevat ja Taysit ihan naapurissa. Meidän talokin oli vuonna 2009 puiden saartama, nykyään ei yhtäkään. Illalla ikkunasta sisään ei porota kuu vaan katulamppu. Suoraan silmään.

Onneksi lähellä on sentään kauppikin, niin voi siitä nauttia kunnes löydetään hyvä paikka jatkolle. Toki nyt kauppiakin aiotaan haudata talojen alle. 

Enemmän ehkä tämän kuvakollaasin kanssa halusin muistuttaa Tamperelaisia siitä mikä on jalkojemme alla pikkuhiljaa muuttunut, sekä uusille kaupungissa ymmärtämään mistä puhutaan kun sanotaan jonkun olevan "ihan erilailla". Ja sen, että on ihan OK kipuilla näiden muutosten kanssa. Alla muutama esimerkkki.









helmikuuta 07, 2022

Harmaan Kalevan uusi harmaa laatikko


Taas uusi harmaa laatikko nousi Kotikalevaan. Arkkitehtiä ei varmaan ole tässä käytetty, vaan on menty jollain katalogin malliston "tästä budjetilla" valinnalla. Sisältä harmaus ja valitut liikkeet suretti. Taas lisää postin automaatteja mitä on jo Kalevan Prismassa, ABC:lla, S-Marketissa ja nyt täälläkin, mutta itse Postin työt on jätetty R-kioskilaisten nojaan -tuplasti lisää työtä muttei näy palkassa. Olisikohan Suomalaiset valmiita maksamaan vähän enemmän postituksista, jos sillä saataisiin ihka oikea Postikin Tampereelle, ydinkeskustan tälle puolelle? Ainakin R-kioski gate on tulossa ja varmasti..

Sisään uuteen Laatikkoon olisi voinut laittaa pieniä ja edullisia tiloja pienyrittäjille, joku kahvila tai ravintola mikä ei olisi ketju tai vaikka kirpputori mitä alueella ei vielä ole - mutta ei. Samat jutut mitä Kalevasta jo löytyy kuten iso ruokakauppa ja Subway. Pancho sentään on Kalevassa uusi, mutta sekin sisältä vain halli mitä on heitetty sombrero hatulla - olet yhä harmauden syleilyssä. Jos isossa ja uudessa olisi haluttu tukea pienyrittäjyyttä tai jotain näiden ketjujen ulkopuolelta, se olisi ollut hyvin mahdollista. Potentiaalia oli mutta se heitettiin taas suoraan haikaloille. 

Ulkoa tämä laatikko ei myöskään ilahduta. Se on keskeisellä paikalla sijaintinsa puolesta ja näkyy vähän joka suunnalta. Nimi taidettiin päättää jonkin Face kilpailun perusteella? Kalu tai jokin sellainen Uros areena tyylinen maskuliininen nimi. 

En näe mitään eroa.

Hollannissa kaltevat pystytalot, nykissä pilvenpiirtäjät - millä tampereesta saisi kulttuurisen? Mikä erottaa meidät vain toisesta pohjoismaan kaupungista? Maamerkkien sekaan on noussut keskeneräiseltä työmaalta näyttävä Tornihotelli ja uudet kerrostalot saa muovipleksejä parvekkeille kuin 2000-luvun tietämättömyyden alussa. Vanha kaunis arkkitehtuuri on jäänyt historian kirjoihin ja tilalle laitetaan halpaa ja nopeasti. Rakennustyömailla se kuka antaa halvimman hinnan saa urakan, polkien yleensä joko ihmisoikeuksissa tai laadussa. Työmaat kasataan niin nopeasti kuntoon että edes elementit ei aina ole kuivia kun ne jo pystytetään. Nopea tahti takaa myös pidemmän ajan ongelmia esim kosteuden kanssa ja lopulta tilitetään enemmän kuin jos olisi kerralla satsattu - mutta ne näkyy sitten vasta seuraavan quorterin tuloksissa.


Kamalinta tässä on se, että Tampereella olisi kulttuurista voimaa. Meillä on punatiili mitä voisimme jatkaa ja tehdä tästä jopa turisteille kauniin paikan vierailla. Miksi korvaamme tämän harmailla laatikoilla? Onko Tampereen tuleva mainos "hae kaamos meiltä"? Kuinka kauniita olisivat olleet tunnelin poistoilman putketkin jos niiden ympärille olisi laitettu punatiili muuraus? Tai palkattu paikallisia graffiti taiteilijoita ne koristelemaan - työllistetty nuoria, tuettu taidetta ja saatu jotain yksilöllistä. Voihan ne sirkustelttatornit vieläkin peittää, vink vink..


Olin hetken innoissani kun kissanmaankadulla julkisivurempattiin muutamaa taloa, mietin että jos nekin tulisi keltaiseksi kuten lähes kaikki talot tällä tiellä, olisi koko tie täynnä lähes keltaisen sävyisiä taloja. Ehkä siitä voisi tehdä naapurusto jutun, keltaiset lyhtypylväät ja ehkä erityisluvalla keltaiset suojatiet. Jotain mikä lisäisi erilaisuutta ja luovuutta maailmassamme. Jotain mikä erottaisi meidät harmaasta massasta. Tällaiset pienet kulttuurihelmet on myös niitä millä niitä turisteja saadaan paikalle ottamaan iloisia keltaisia instagram postauksia jotka sitten lisätään Pinterestiin kansioon "Must see in Finland" - ei niillä harmailla laatikoilla. Pettymys oli suuri kun työmaakuvun alta paljastui vihreä talo ja keltaisen tie oli enää vain hetken ajateltu haave.

Ehkä jossain vaiheessa huomataan että puoli-ilmaiset ja nopeat työmaat on pois kaikilta, työntekijät saa uupumuksen, talot home-ongelmia ja julkisivut täyttyy surusta ja rumuudesta. Ehkä jossain vaiheessa halutaan satsata taas rakennuksien pitkään ikään ja kauneuteen, niin että niitä halutaan myös katsoa se pitkä ikä. Ehkä aika näyttää, miltä Tampere lopulta näyttää. 

Flat Iron Building - New York

Kaunis ovi - Aberdeen

Värikkäitä taloja - Amsterdam