Haku
marraskuuta 29, 2021
Miten nautin hetkestä?
marraskuuta 27, 2021
Projektina "Therefore" - 60 päivää ja 6 asiaa
Huomaa Stardew Valley tatuointi sekä Modern Familyn Phil tatuointi <3 Love them. |
Mikä on Therefore? Se on todella fancy sana yhdistelmälle 60 päivää ja 6 asiaa. Ajaksi tulee kaksi kuukautta minkä aikana teet kuutta (tai jos et keksi niin montaa niin viittä) eri asiaa lähes joka päivä, tavoite olisi tehdä jokatoinen päivä näitä ettei paineita ole liikaa ja jotta aivot kerkeää myös sisäistämään opitun. Nämä kuusi asiaa on asioita mitä olet aina halunnut opetella, harrastaa tai lisätä kehittymistäsi. Ne voi olla ihan mitä vain, mitä kannattaa tehdä joka päivä.
Jos haluat lisätä kodinhoitotaitojasi tai ruoanlaittoa, voi yksi asia listalla olla "Siivoa jotain" asunnosta, esim uunin putsaus, mikron siivous, keittiön seinät, ikkunat jne. Tai "Kokkaa jokin ruoka" ja sitten joka päivä kokkaat jotain, yleensä pääruoka kestää parikin päivää niin silloin kokkaat iltapalaksi vaikka uunileivän tai teet jälkkärin.
Asioita ei tehdä useita tunteja. Teet oman jaksamisesi mukaan, se voi olla 5min-30min. Oman jaksamisen mukaan, kunhan teet. Kunhan saat jalkasi sille joogamatolle tai soittimen käteen.
Yleisiä aiheealueita on oppia jotain uutta, esim soitin, kieli tai taito.
Omat valintani on sellaiset mitä olen miettinyt tarkkaan ja tässä kirjoitan ne ylös. Therefore projektissa aina kirjoitetaan tai dokumentoidaan aluksi oma taitotaso ylös jotta on jotain mihin verrata kuukauden päästä. Olen myös tehnyt kalenteriini bujo-tyylillä taulukot mistä voin seurata matkaani. Sieltä väritän aina tehdyn päivän pois. Aikataulu on joustava, jos tiedät että on tulossa viikonloppuna juominen+krapula etkä ole Therefore kunnossa, voit suorittaa viikolla usean päivän putkeen ja sit pitää taukoa. Tai esim nyt joulukuussa Yule laittaa miettimään aikataulutusta.
Kirjoitan ja julkaisen tämän aiheen jo etukäteen, jos muutkin haluaa kokeilla tätä. Päivitän tuloksia tähän samaan postaukseen kun tuo aika on mennyt. Aikaväli on siis 02.12.2021 - 31.01.2022
Sali/lenkki/ringfit
Haluan tehdä jonkun liikunnan joka päivä - tai joka toinen päivä. Oli se sitten aerobista tai salireeniä tai talvisesta viileydestä nauttiminen lenkillä tai kotona ringfit kisaamista. Tämä auttaa siinä.
Taitotaso 02.12.2021: Kunto on tällä hetkellä ihan hyvä, mutta on tullut syötyä sen verran huonosti että huomaan olon olevan väsynyt ja energiaton. Ringfitissä olen liikaa jäljessä puolisoa - pitää voittaa :D
Taitotaso 31.01.2022: -
Lue myös: Vege keto ja puolimaraton harjoittelu (Ajalta kun olin ketolla)
Viro
Olemme mahdollisesti muuttamassa Tallinnaan parin vuoden sisään ja täten aloitin Viron kielen opiskelun. Tämä asuinmaa ei toki ole lukkoon lyöty mutta mietin että olisi ihan kiva osata Viron perusteet, sekun on niin lähellä omaa kieltämme kuitenkin. Olen harjoitellut vasta pari päivää ja kaipaan tähän lisämotivaatiota. Tavoite olisi osata puhua vähän enemmän kuin mina ja sa tere tulemast.
Taitotaso 02.12.2021: Surkea. Luulin pitkään että Viron kieliset sanat ja lauseet oli jotain Kummelivitsejä eli kirittävää olisi ihan olan takaa. Osaan muutamia sanoja sieltä täältä kuten että tuoli on tool. Taitotaso on alle 1/5.
Taitotaso 31.01.2022: -
Jooga/tanssi
Joogaa teinkin kesällä sen 27 päivää putkeen ja kyllä se vaan usein enemmän helpotti kuin vitutti ja halusin sen ottaa takaisin. Tähän riittää ihan aamunavaus, venyttely, meditaatio tai kunnon hikijooga jos siltä tuntuu. Pääasia on päästä matolle. Tässä on kaksi vaihtoehtoa ja toinen on opetella shuffle tanssia koska sitä olen halunnut oppia jo vuosia ilman että edes oikeastaan kokeilen! Voin siis tehdä joko joogan, tanssin tai molemmat.
Taitotaso 02.12.2021: Joogassa oikein hyvä, mutta säännöllisyydessä huono. Taitotasolta varmaan 3½/5. Tanssissa tiedän about miten se pitäisi tehdä mutta en osaa yhtään, taitotaso 1/5.
Taitotaso 31.01.2022: -
Kalimba
Olen omistanut kalimban jo useamman vuoden ja olen sen soittoa myös harjoitellut. Kuitenkin unohdan koko soittimen olemmassaolon ja harjoitus jää liian kevyeksi. Haluan oppia soittamaan sitä paremmin ja tavoitteena olisi kokonainen kappale/säkeistö ulkoa.
Taitotaso 02.12.2021: Osaan sitä näpytellä sen verran että millainen soundi tulee mistäkin koskettimesta ja osaan lukea itsetekemiäni nuotteja mutta tatsi puuttuu. Taitotaso on: 1/5.
Taitotaso 31.01.2022: -
Matkakalimbani |
Kehon kuivaharjaus + öljy
Kun aikanaan lihoin 50 kiloa puolessa vuodessa lääkityksen takia, jäi tästä nopeasti lihomisesta ja sitä seuranneesta laihtumisesta vähän ekstra ihoa mukaan. Kuivaharjauksesta puhutaan ihoa kiinteyttävänä voimana, koska se aktivoi pintaverenkiertoa. En tiedä kuinka totta tämä on mutta haluan kokeilla ja katsoa. Eli kuivaharjaus päivittäin ja tähän päälle joskus tuo öljy. En ole kova öljyjen käyttäjä kuten sauna aiheessa sanoin, mutta tämän pitäisi myös auttaa ihon kanssa joten yritän parhaani sen käytössä. Öljy ei kuitenkaan ole osa päivärutiinia.
Lue myös: Nyt puhutaan kiloista
Lue myös: Muoviton sauna
Lähtötilanne 02.12.2021: Otan kuvat etukäteen jotta voin verrata niitä kahden kuukauden päähän. Ihoa on! Tässäkin se rutiininomaisuus on se mikä tuntuu pettävän.
Lopputilanne 31.01.2022: -
Jos lähdet myös toteuttamaan tätä projektia olisi kiva kuulla somessa lisää! Merkitse minut tarinaasi tai jaa julkaisuani liittyen tähän niin voidaan lisätä tänne listaa tai kokemusta muiden menosta! Have fun!
Instagram: @jowibarina
marraskuuta 21, 2021
Muoviton sauna
Ja mä olen onnellinen
On rauhallista ja hämärää
Kesäyö mua hereillä pitää
Ja koskettaa mun sielun seinämää
Ei ees hyvää tangoa tarvita tähän hetkeen soimaan
Kesäyö kun sykkii pientä, hentoa, voimaa
- Laura Sippola, Kesäyö
Muovittomuus on asia mitä yritän arjessa miettiä aktiivisesti. Sitä ei voi oikein välttää, mutta sen voi viedä niin minimiin kuin haluaa - pienet arkiset päätökset tekee paljon. Don't get me wrong, muovista on paljon hyötyä meidän modernissa yhteiskunnassa. Ilman sitä voisi olla vaikea ylläpitää nykyistä lääketieteellistä kehitystä, tiettyjä koneiden osia jne. Kamun lempipuuhaa on kun hänen peppua taputtaa tyhjällä muovipullolla koska se antaa vähän periksi ja ns kimpoaa. Ei sillä että Kamun leikit olisi samalla viivalla lääketieteen kanssa mutta..
marraskuuta 13, 2021
Aikuisuuden suurin huijaus
Kun mietin mikä on aikuisuuden suurin huijaus, on pakko myöntää että mieleen tulee kaksi eri asiaa. Toisen koin 26-vuotiaana kun ajoin ajokorttini. Olin toki ollut liikenteessä, mennyt sen mukana ja tiesin miten asiat siellä toimii. Kuitenkin vasta ensimmäisen soolomatkani aikana huomasin Kaleva-Lielahti välillä, ettei kukaan noudattanut liikennesääntöjä. Auto millä ajoin oli mitattu joten tiesin meneväni rajoitusten mukaa, kun moni meni jopa 10km nopeampaa. Tästä nämä huomiot alkoi, ihan sama missä menen - saan yhä yllättyä siitä miten iso huijaus koko autoliikenne on. Asia minkä opin niin myöhään että näin asian "tuoreilla silmillä" - sen, ettei liikennesäännöt olekkaan asia, mitä ihmiset noudattaisi.
Lue: Ajokortti +25-vuotiaana 1/2 & Ajokortti +25-vuotiaana 2/2
Kun käyt autokoulun täysi-ikäisyyden kynnyksellä olet vielä nuori ja peloton. Ajokortti hankitaan koska vitsi tottakai, se on siistii ja sit pääsee ajeleen. Sillä todistat baarissa että olet täysi-ikäinen ja kurvailu taidoilla näytät tinder-treffilles että oot hyvä tyyppi. Mutta mitäs sitten kun oot vetäny sen nuoren, päheen ja pelottoman ikävaiheesi jo 15-21 vuotiaana? Nykyään sua alkaa huimaan jos kurkkaat sängyn alle ja laitat mielummin ne mukavat housut jalkaan, kuin ahtaat itsesi skinny jeanseihin. Tässä vaiheessa sitten päätät lähtee harjotteleen ajaan sellasta metallilohkoa, mikä tappaa tuhansia ihmisiä päivittäin. "Jei mennään oleen osa tota"
Kuitenkin se isoin huijaus mistä tänään haluan puhua ei ole liikennesäännöt, vaan parisuhteet.
Olin jo nuorena teininä toivoton romantikko ja halusin parisuhdetta todella paljon. Näin ympärilläni ihmisten pariutuvan, Disneyn satumaiset yhteensopimiset ja tietyllä tavalla näin parisuhteen ns saavutettuna tilana, jossa kaikki on hyvin. Taustalla varmasti vaikuttaa nämä "happily ever after" sadut. Ajattelin parisuhteen paikkana missä toiset ovat löytäneet toisensa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, löytäneet toisilleen sopivan kumppanin ja aloittaneet rakentaa elämää yhdessä. Ajattelin heidän olevan niin onnekkaita ja onnellisia. Mielessäni parisuhde oli yhtäkuin onnellinen elämäntilanne. Parisuhde-neitsynä tämä oli helppo illuusio uskoa, vaikkei asia tietenkään näin mene.
Kuitenkin kun tulemme vanhemmiksi ja kaikki ympärillä alkoi tositarkoituksella pariutua, mennä kihloihin, naimisiin ja hankkimaan lapsia, tuli toinen puoli esiin. Tämä puoli tuli esiin Jodelista, ystäviltä, uutisista ja joka piipusta. Miten moni oli suhteessa missä ei halua olla, miten lasten takia enää oltu yhdessä viimeiset 10 vuotta, miten rahallinen tilanne olisi niin paljon huonompi jos eroaisi, miten rakastaa kuten kämppistä muttei ole rakastunut, miten haluaisi erota mutta velvollisuuksia ja hoidettavia asioita olisi liikaa, miten tietää että kaikki on aika perseestä mutta jaksaa uskoa että asiat kääntyy, miten tulee kohdelluksi kuin roskaa mutta olettaa sen olevan osa parisuhteita, suostuu avoimeen suhteeseen ettei menetä toista ja sattuu joka päivä, miten ei olla pantu 7 vuoteen mutta muuten menee hyvin, miten ei ole mitään yhteistä joten pannaan vaan koko ajan, miten ei koeta että voisi ansaita parempaakaan ja lista vain jatkuu.
Pääsin itsekin parisuhteiden maailmaan hiukan vanhemmalla iällä ja olinkin hyvin "kriittinen" siitä mitä haluan suhteelta ja puolisolta. Kriittinen on ehkä väärä sana, kun vain tiedät mitä haluat etkä halua tyytyä johonkin mikä ei tee sinua onnelliseksi. Olen kirjoittanut tästä aikaisemmin, mitä askelia olisi otettava ennen parisuhdetta, sekä miten rakentuu (mielestäni) terve parisuhde. Voit lukea ne täältä:
Miten löydän elämänkumppanin? & Mistä rakentuu terve parisuhde?
Olen onnellisessa parisuhteessa ja koen että sain sen mitä aina näin kasvaessa. Pidin parisuhdetta elämää parantavana asiana ja itse onnellisuutena - ja vaikka olenkin (onneksi) oppinut sen ettei parisuhde tee onnea, olen silti parisuhteen kautta onnellisempi.
Se mielikuva on todella vaikea selittää, tuntuu kuin juoksisi jotain maratonia ja mietit että noi maalissa olevat ovat niin onnellisia nyt "voi vitsi!" ja kun saavut kanssa maaliin onnea täynnä, ovatkin kanssa-kumppanit surullisia, ahdistuneita tai loukkaantuneita. Parisuhde ei tietenkään ole jokin maratonin kaltainen saavutus, eikä edes asia mitä ihmisten pitäisi elämäänsä saada, mutta esimerkillä koitan kartoittaa sitä fiilistä mikä tuntuu olevan (ainakin omassa elämässäni) aikuisuuden suurin huijaus.
Mielikuvani ovat olleet romantisoidut ja ehkä epäaidot mutta koska en koskaan seurustellut edes nuorena, ne ovat pystyneet syntymään. Olen ollut monesti rakastunut, minuun on oltu ihastuneita mutta en ole kokenut samaa takaisin ja löytyy joukosta yksi klassinen narsisti-exä keissi. Parisuhteeksi ei tuota 3kk tappelua voinut edes laskea. Oli monta kertaa kun olisin voinut tyytyä, voinut jäädä tilanteeseen minkä tiesin ettei palvele onneani tai valita kumppanin kenen kanssa olimme liian erilaisia, mutta halusin mielummin olla aina yksin kuin potentiaalisesti huonossa suhteessa. Jotenkin näin että ne ketkä ovat päässeet tämän vaiheen läpi siihen solid-parisuhteeseen - mikä ei vaatinut tyytymistä vaan oli "perfetta", olisivat niissä suhteissa tietenkin onnellisia. Mitä todellisuus ei kuitenkaan ole.
Tämä tuntuu vähän samalta kuin se, kun ekan kerran pääsin ulkomaille. Olin läpällä varma 23-vuotiaaksi asti että aina kun porukka "menee ulkomaille" he menevät tyyliin Yyteriin ottaan hiekkaisia lomakuvia koska eihän ulkomaita voi olla olemassa. Tietenkin tiesin miten asiat ovat - mutta se tuntui niin kaukaiselta kun sitä ei ollut koskaan kokenut, että tunne oli irrallinen todellisuudesta. Kuten liikenteen kanssa, kuten parisuhteiden kanssa.
En halua julkaisulla tarkoittaa että parisuhde on jokin elämän goal. Kaikki eivät päädy parisuhteisiin ja jotkut voi päätyä vaikka useamman kumppanin kokoiseen perheeseen. Mutta henkilölle joka ei ikinä kasvaessa päässyt kokemaan sitä, vaan rakensi sitä mielikuvaa päässään tipahti korkealta kun näkikin että ne siellä "maalissa" olivatkin usein todella epäonnellisia. Yksi vilkaisu Jodelin parisuhde kanavaa saa kysymään että mitä ihmiset parisuhteelta odottaa? Mitkä ovat omat rajat? Miltä haluat että sinusta tuntuu ja voisitko lähteä jos tämä tunne ei täyty?
Aikuisuuden suurin ja surullisin huijaus on se, että parisuhteelle tehdään kiiltävä somekuva eikä todellisuus ole sen mukainen. Suurin huijaus on se, miten moni jää huonoihin parisuhteisiin koska eivät halua olla yksin. Koska eivät koe ansaitsevansa parempaa. Koska eivät usko, että on parempaa.
Kaikille jotka ovat löytäneet terveen ja onnellisen parisuhteen, nostan hattua ja onnittelen. Matka siihen ei aina ole helppo. Ja kaikille jotka painivat ja punnitsevat suhteensa eri puolia toivon voimia taistella loppuun, oli lopputulos sitten ero tai vahvempi ja parempi parisuhde. Lähtökohtaisesti kuitenkin, ansaitset olla onnellinen - ihan sama kuka olet.
Mikä on sinusta aikuisuuden isoin huijaus, missä kävelit kuplan ulkopuolelle ja kaikki olikin harmaata? Missä laskit valokuvan kauniista maisemasta nähdäksesi avohakatun metsän. Missä kiipesit jäätikön yli nähdäksesi vuoria ja löysit lätäkön.
Lisää kirjoituksia
Tämä postaus oli kirjoitettu osana isompaa yhteistyöpostausta ja suosittelenkin siirtymään lukemaan muiden kirjoittajien postaukset aiheesta "Aikuisuuden suurin huijaus". Mielenkiintoisia näkökulmia!
Fin in Tirol - Aikuisuuden suurin huijaus, mikä se on?
I don't speak Polish - Aikuisuuden suurin huijaus
Unelma 5 - Aikuisuuden suurin huijaus
Tuli vaan mieleen - Aikuisuuden suurin huijaus
Via Per Aspera Ad Astra - Aikuisuuden suurin huijaus - Vapaa tahto
Aito ajatus - Aikuisuuden suurin huijaus
marraskuuta 08, 2021
Muumit - Mielipiteitä jakavat uudet animaatiot
Keräily
Luulisi että tälläisenä keräilijäfriikkinä olisin hurahtanut myös mnuumeihin. Kuitenkin lähes kaikki animaatioihin liittyvä on tullut vedettyä yli, omia kotisivuja, yli kymmenen Disney & Ghibli aiheista tatuointia, jopa erikoisin fanitukseni lapsena oli Dumle hahmo. Sitä oli vaikea fanittaa niin piirsin sitä vain tekemässä erilaisia asioita. Myös Viking Linen Ville Viikinki oli fanituslistalla sekä perus Tehotytöt, Witch sekä eri pelien hahmot.
Ehkä muumit oli liian selkeä fanituskohde, olen selkeästi ammattilainen aiheille ja hahmoille keitä ei moni tiedä, tai on jotenkin vähän niche. Kaikki hehkutti muumimukeja ja se jotenkin sitten työnsi pois sen harrastuksen luota. Vaikka toki lapsena minulla oli iso Muumipappa pehmo sekä muumileikkitalo figuureineen mitä rakastin kovin.
Nykyään kyllä muumivalikoimasta löytyy litran SIGGin mörköjuomapullo sekä "muumipeikko ja niiskuneiti halaamassa" vedenkeitin. Tämä toki valikoitui muovittomuuden takia eikä itse muumien. Puolison mukana tuli yhteenmuuttaessa pari muumimukia mitkä oli jostain (arvaten anoppilasta?) saanut ja koska juomme kahvin kahvimukin kokoisista mukeista meni toinen muumimukeista samaan käyttötarkoitukseen kuin hänen edellisessä asunnossa, eli tuhkakupiksi. Toisella annostellaan kissoille kuivamuonaa - siihen koko on täydellinen.
Tämän vedenkeittimen kansi sekä päälle laitto nappi on puuta. Kannu on keraaminen kuten myös kannen sisäosa. Sen sähkäjohtoa ympäröi muovi/kangas sekoite ja alusta missä se lepää on muovia. Tämä on kuitenkin muovittomin minkä olen löytänyt.
Animaatio-sarja
"Muumilaakson tarinoita" on Tove Janssonin animaatiosarja joka tehtiin vuosina 1990-1992. Sarja minkä parissa kasvoimme ja mitä VHS-kaseteilta pyöritimme oli tietenkin alkuperäinen, kaunis muumi sarja. Muumit oli täysin käsinpiiretyt ja sen näkee - kauniita maisemia ja hetkiä mitä ei usein piiretyissä näe.
Muumeissa on sellainen tietty rauhallinen, melankolinen, ajaton tunnelma missä kaipaat asumaan keskelle kukkaniittyjä taloon missä ei ole edes sähköjä. Että voit päivän keitellä kurpitsasoppaa ja lapset leikkii kiipeillen puihin ja juosten metsissä. Asiat ovat yksinkertaisia ja ongelmattomia - täydellinen vastakohta modernille maailmallemme.
Jo pelkästään uudet ääninäyttelijät olivat suuri pettymys - ei pelkästään siksi että nostalgiamieleni ei kestä muita kuin alkuperäiset ääninäyttelijät, vaan myös siksi että tuntuu ettei uusissa äänissä ole samaa raukeutta ja sielua kuin vanhoissa. Kaikki vaan huutaa ja draamailee - mikä on nykyään todella yleinen tapa, mutta ei mielestäni sovi muumeihin. Vanhat dubbaukset sisältävät paljon kuluneita sukupuolirooleja mitkä toki ovat osa historiaa - mutta ymmärrän niiden poiston ettei moiset lausahdukset pysy kielenkäytössä. Ongelma ei ole niiden poisto, vaan keskustelutavat uusilla hahmoilla. Ne eivät ole aitoja eivätkä "muumimaisia".
Esimerkkinä, vanhoissa jaksoissa peikko ja neiti istuu kivellä lähekkäin ja vain kertovat miten ihanaa siinä on olla erilaisin ilmaisuin, että siitä huokuu rakkaus ilman että sitä sanotaan. Uusissa dubeissa he vain istuvat kivellä ja sanovat "rakastan sinua" "mäkin sinua" pirteästi, mikä ei ole yhtään sitä viatonta romanttista tunnelmaa mitä Muumilaakso tarjoaa. Tai ennen Niiskuneiti huokaisisi poliisin perättömään syytökseen "en varmasti" huolestuen, nyt uusi Niiskuneiti tokaisee "No en todellakaan!" - missä on täysin eri tunnelma.
Ääni on kuitenkin piirretyn hahmon tärkein ominaisuus sen luonteen rakentamisessa. Jotkut uusista äänistä myötäilee yhä alkuperäisiä hahmoja kuten Niisku, Niiskuneiti ja Muumimamma mutta otetaan vaikka Nuuskamuikkunen esimerkiksi. Nuuskamuikkunen on ollut aina se rauhallinen introvertti, järjen-ääni auktoriteetilla mutta sanomatta mitään - ja uusissa äänissä pirtsakka eräjorma. Koko hahmo muuttui ja siksi se pilasi sen. Tai Muumipappa oli ennen vähän hömelö ääninen ja nykyään vakava ja möreä - hahmo muuttui, ei hyvä.
Vaapukkamehukin on poistettu - en ole varma miksi. Vaikka sanaa ei käytetä modernin maailman puhekielessä, se poistuu varmasti jos se poistetaan alkuperäisestä lähteestä. Se on muumienjuttu joten olisi saanut pysyä muumijuttuna.
Uudet ääninäyttelijät on tietynlainen pakollinen paha joka castattiin vähän mönkään. Tämä oli jo iso miinus, mutta nytkun vastaan käveli nämä uudet täysin animoidut jaksot meni kaikki toivo. Voisin pitkään kertoa taiteen katoamisesta, mielikuvituksesta, muumimaisuudesta ja rahasta - mutta voin sanoa vain.. ei.
Muisto tatuointi
Vaikken muumeja ole hc fanittanut, ovat ne minulle tärkeä aihe, kuten monille ikäisilleni nuorille. Muistan tunnelman minkä pystyi saamaan vain muumeja katsomalla ja muistan kun teininä olin "liian vanha niille" mutta salaa katsoin silti kotona emomeikit naamassa vähän muumeja.
Mulle tuli keväällä yhtäkkiä mieleen kuva muumeista - piirakka. En saanut googletettua että mikä piirakka olisi kyseessä koska "muumi piirakka" tuo enemmän markkinoituja tuotteita kuin kohtauksia hakuvaihtoehtoihin niin otin tehtäväksi katsoa kaikki muumit, löytää piirakka, tehdä piirakka ja hankkia se jalkaan. Vihkoon kaikki jaksot ylös jotta voin piirtää aina sydämen siihen minkä olen katsonut.
Leivoimme luumupiirakan punaiseen sydämenmuotoiseen vuokaan teemaan sopien ja hyvää oli! Taikinapohja, sen päälle luumuviipaleita, sen päälle kananmuna+kermaviili sekoitus ja sokeria. Nam!
Tatuointiin tallettui vampyyri jakson lepakko syömässä vaapukkahilloa (vaapukka kirjailtuna protestina purnukkaan) sekä se piirakkavuoka minkä muumit leipoo. Taustakukiksi otimme muumeista tuttuja kasveja. Olen todella iloinen värilisäyksestä ja erittäin tyytyväinen tatuointiin <3 Kiitos Hennalle siitä!