Ajokortti +25 vuotiaana 2/2

Lue eka osa: Ajokortti +25 vuotiaana 1/2

Lemmikkiseppeleet eivät ole ainoa asia mikä on oli suosittua viime syksynä. Elämääni on huovan lisäksi valloittanut ajotunnit, teoriatunnit ja lopulta teoriakoe sekä inssi. Mutta vaikka ensimmäisessä osassa paljon tätä manasin, nehän meni ykkösellä läpi!

En ole pitkään aikaan tuntenut niin kovaa stressiä mistään elämässäni, kuin tunsin autokoulusta. Se on toiminut yhtenä esimerkkinä alisuoriutumisen ymmärtämisessä. Olen aina miettinyt että pääsen ongelmista läpi todella helposti, opin uutta suhteellisen kevyesti enkä koe paljoa stressiä elämäni aikana. Kuitenkin jouduin välillä stressin takia perumaan ajotunnin viimetingassa, vieläpä niin että tunnista meni maksu kuitenkin. Ajotuntien aikana tajusin että usein koen uudet asiat helpoiksi, koska alitajuntaisesti valitsen sellaisien taitojen oppimisia, mitkä uskon jo etukäteen osaavani. Tätä autokoulu ei todellakaan ollut ja se muistutti siitä joka ikisellä ajotunnilla.

Onneksi kävin autokouluni Tampereen parhaassa paikassa, mikä sattui myös olemaan kolmen talon päässä omastani! Kissanmaan autokoulu on taidettu jopa äänestää virallisesti Tampereen parhaaksi jo useita vuosia putkeen. Meno siellä on rentoa, osaavaa ja stressitöntä. Voisin kuvitella kuinka pihalla olisin ollut jonkun muun opetuksen alla. Aina kun lähdettiin ajamaan ja opettaja ohjeisti hyvin - unohtui se stressikin.

Marraskuussa tuli inssi päivällenikin ensilumet ja sit se oli menoa. Auto sammui jopa risteysalueen keskellä, eikä sähköauto meinannut osata käynnistyä, mutta läpi se meni. Mulla oli ihan paras inssiope joka oli rauhallinen ja inhimillinen. Muistutti että tärkeintä on liikennesääntöjen mukaan ajaminen.

Kokemukseni ajokortin hankkimisesta +25 vuotiaana on: Jos mahdollista, aja se silloin kun olet nuori, mutta muista vastuullisuus ja turvallisuus. Kuitenkin, kyllä sen voi ajaa missä vaiheessa vaan. Pysyy vain tietoisena siitä, että liikenteessä ajaa kaikenlaisia ja kaikentaitoisia ihmisiä. Se ei ole tähtitiedettä, mutta saattaa aiheuttaa vähän ekstra stressiä elämään. Kun kortin saat niin aja säännöllisesti jotta ajotaito pysyy vaikket omaa autoa hankkisikaan. Aja yksin sekä ihmisten kanssa. Aja maalla ja keskustassa. Kun sain Joulukuussa (kuukausi inssin jälkeen) auton omaan käyttööni kun ystävä meni Egyptiin, ajoin joka päivä ja joka paikkaan. Ajoin pimeällä Orivedelle pieniä lamputtmia teitä, ajoin keskustassa Nääshallille reeneihin sekä Lielahteen töihin. Ajoin yöllä jakaen lehdet joutuen koko ajan "aloittamaan ja lopettamaan" ajamisen. Näin tuntuu että sain viikossa jo täyden itseluottamuksen olla ratin takana. Iästä huolimatta suositteluni siis!

Suosittelut myös Kissanmaan Autokoululle ja upealle porukalle ketkä siellä opettaa!

Pienen vessan henkisyys

Meillä on todella pieni vessa, mikä jakautuu niin että jokainen kulma on varattu. Vasemmalla on lavuaari peilikaappeineen ja pönttö - ja oikealla suihku ja pesukone. Ylimääräistä tilaa ei ole millekkään, ei ole ikkunoitakaan joten miten saada tästä tilasta visuaalisesti miellyttävä?

Lue myös: Eko kylppärini
Lue myös: What I use for my hair?

Ostin kuluneen suihkuverhon tilalle kauniin metsähenkisen suihkuverhon. Kotona kävi kuitenkin ilmi, että se oli liian lyhyt. Tai kapea on varmaankin se oikea sana, jotta pesukone pysyy kuivana jäi toinen pää vajaaksi sen 20cm mikä sitten kasteli vessapaperit joka suihkukerralla. Joten nyt ostin sitten taas uuden suihkuverhon, tällä kertaa oikean kokoisena - problem solved.

Kuitenkin pidin niin paljon metsän henkisestä suihkuverhosta että päätin käyttää sen osana vessan henkisyyttä ja sisustusta. Voin pestä hampaat ja katsella tätä metsää, voin käydä pissalla ja tuntea tummaa kuvioo sekä vihreyttä ympärilläni perus laattojen sijaan. Aina sanotaan että pieni tila täytyy pitää avarana jottei tunnu siltä että seinät kaatuu päälle. No, vaikka kuinka avara pieni tila on se silti kaatuu päälle. Tämä sentään luo sen illuusion kuin istuisin huussissa keskellä metsää.

Minimalistinen

Suihkupuoli ei täyty pulloista ja merkkien logoista kun löytyy vain saippua- ja shampoopalat. En pidä siitä että palasaippua ns sulaa muovi-alustaan kiinni joten olen väsännyt rautalangasta omat pedit näille paloille, jotka on kiinni muovialustoissa. Näin saippuat eivät "sula", ne kuivuu nopeasti, ne on helppo ottaa käyttöön ja alusta on helppo pestä.

Muovi on sellainen asia mistä olen päässyt eroon todella monessa asiassa elämässäni, tiedostan muovin olemassa olon jokaisen ostoksen mietinnässä enkä sitä pidä asunnossa jos on yhtään valinnan varaa. Esimerkiksi lähes koko kokkauskalusto keittiössä on muovitonta, samoin rikkalapiomme ja kun piti uusia ämpäri löytyi sekin muovittomana. Aika simppeleitä asioita mutta moni ei edes ajattelisi etsiä muovitonsa ratkaisua.

Mutta nämä Ikean muovikukat olen vielä toistaiseksi pitänyt asunnossa. Haluan omakotitalooni suihkutilaan kasveja ja kiviä - luontoa. Tätä olen paljon jo suunnitellut ja myös valinnut kasveja mitkä selviää vähällä valolla & kosteudella. Vielä on kuitenkin se tilanne etten pysty tätä toteuttamaan asunnossamme, joten pidän nämä muovikukat visuaalisena ilona. Ne ei korvaa aitoja kukkia, mutta näiden olemassa olo suihkussamme estää minua menemästä ajatusmalliin "sittenkun" - mitä yritän välttää. Joten feikkiviidakko pysyy vielä!

Tilan hyötykäyttö

Urheilemme paljon ja hikisiä vaatteita ei voi/kannata heittää suoraan pyykkikoriin ettei lemahda
siellä, joten kuivusmistila on siis tarpeen.

Meidän koko asunto on hyvin pieni ja näille kuivusmivaiheille on ollut väliaikaisia ratkasuja kuten eteisen kaappien ovissa, penkkien päällä, ovien päällä jne. Kuitenkin kun miettii että tämä on asia mitä tapahtuu monta kertaa viikossa, se tarvitsisi oman tilansa. Mulla oli vielä viime vuonna 5 x viikossa fyysinen työ ja 2x reenit. J käy lenkillä keskimäärin 4x viikossa. Vaatteita kuluu ja ne kuivuu.

Asunnosta löytyy rekki pesukoneen päältä, mutta olen 164cm pitkä eli en todellakaan ylety kurottelemaan ja asettamaan pyykkejä roikkumaan rekistä. Kekkasin käyttää kasvikoukut (mitä en tällä hetkellä tarvitse) lisäämään roikkumistilaa. Näin niitä saa siirreltyä ja jopa lyhyt jowi ylttää laittamaan. Mahtuu myös enemmän pyykkiä kun tila kuluu pysty-suunnassa eikä leveys-suunnassa!

Vuosi Courierina

Irtisanouduin yöpostin jaosta vuoden ja kuukauden työnteon jälkeen. Tämä on oma kokemukseni courierin työstä. Äitini aina naureskelee miten valitsen ulkotyöni pahimpien jäiden, pakkasten ja lumimyrskyjen aikaan. Ensin oli feissaus, ja nyt tämä Alma.

Lue myös: Tietoa Hyväntekeväisyydestä 

Tämä Alman työ onkin siitä vielä pahempi, että se on jatkuvaa liikuntaa, eli hikoilet talvivaatteet päällä rapuissa mutta astut siitä takaisin pakkasiin. Alkuvuoden piirini oli niin iso mitoitetulle ajalle, että liikuin non-stoppina joskus seitsemänkin tuntia putkeen, pelkkiä rappusia, kävelyä ja pyöräilyä. Jalkani olivat litimärät lumen takia polviin asti ja askeltaessa kuuluikin vain lits-läts kun painettiin eteenpäin. Myöskin, tähän aikaa yöstä tiet ovat jäätyneet loskan muokkaamiksi radoiksi, eikä hiekottajat ole vielä käyneet töihin. Yön pienet lumisateet usein myös peittävät peilijäät, tehden pyöräilystä aika vaarallista. Tämä onneksi huomioidaan lisätunteina pahimmissa keleissä.

Miten tänne päädyttiin?

Omat mielenterveys ongelmat ovat upottaneet juurensa myös työelämään ja työelämässä toimimiseen. Olen kirjoittanutkin tästä vähän aiheessa Avoimeen yliopistoon, mutta simppelisti sanottuna kaikki näihin aihepiireihin liittyen on muutaman asteen vaikeampaa minulle - kuin ns normaaleille ihmisille. Tapahtumaketju yleensä eskaloituu yhdellä ryminällä, alkaen paniikinomaisella työnhaulla, missä yritän kompensoida tätä heikkouttani. Haen töitä mitkä eivät natsaa taitojeni, intohimojeni, tai edes koulutuksieni kanssa. Lopulta laskeutuen "väliaikaiseen" työsopimukseen random työssä ja uuden paniikin odottamiseen. Oma valttini on kuitenkin se, että löydän aina kaikesta hyvän puolen - minun on yleisesti helppo hyväksyä työ kuin työ.

Koskikeskuksen siivoomisen (2018) ja pienen burnoutin jälkeen kaipasin todella työtä mikä olisi yörytmiimme sopiva, ja missä olisin yksin. Alman työ oli molempia ja tämän lisäksi liikuntaa mitä kovasti elämään kaipasin. Ensimmäinen talvi 2+1 piirin kanssa ei ollut iloinen, vaan täynnä älytöntä väsymystä, liian lyhyelle mitotettuja piirejä, 21 rappua viidenteen kerrokseen ilman hissiä, housut jäätyneenä polviin asti sekä kengät märät koko yön. Hyviä puolia oli tottakai yksinolo, uskomaton liikunta ja - 12kg (tein työt kaikenlisäksi miinus 500-1000 kcal vajeessa) sekä se yörytmi. Useina aamuina nautin auringon vilahduksista sekä muutoksesta peilikuvassa. Toisina oli pakko mennä uimahallin saunaan sulamaan syväjäästä.

Katso Lokakuun elämäntapadiettivideoni missä puhun Siivouskohteen huonoista puolista: Lokakuu video

Kun oma kunto kasvoi ja jakamisesta tuli tuttua rutiinia, helpotti työt huomattavasti. Kärsin alottaessa selkä & polvi-vaivoista koska en osannut laskeutua rappusia tarpeeksi hallitusti, mutta kun oppii työn tekniikat kaikki sujuu hyvin. Kesä sujui hyvin kun oli aloittanut rankalla talvijaksolla. Kodin ilmastointilaitteen kanssa sai nukkua myöhään viileässä ja paeta kuumaa kesää. Työt sai mennä ihanassa kelissä, valosalla ja nauttia tästä ajasta. Pyörällä oli myös mahtava kulkea kun tie ei yritä tappaa sinua eikä paljon saunaa kaivattu työpäivän päätteeksi. Kuitenkin kun talvi lähestyi tajusin väliaikaisen ratkaisun eskaloituneen taas vuoden jutuksi, enkä halua kokea tuota jakotalvea uudestaan.

Nyt on tilanne missä olen seilaamassa uusiin tuuliin, ja kelaterapian avulla myös ymmärtänyt että on ok hyväksyä omat vajavaisuudet ja rajoitukset. Koska ei niitä voi ennen sitä alkaa korjaamaankaan. Tähän asti olen painanut itseäni henkisesti alemmas tämän takia, torunut ja potenut huonoa omaatuntoa. Mutta minun on hyväksyttävä itseni kokonaisuutena - ja rakastaa tätä oliota, miksi olen muotoutunut.

Tämä oli ensimmäinen työ, mikä minulla on ollut kokoaikaisesti yli vuoden. Vaikka työpäiviä lopussa oli vain muutama, ne oli joka ikinen viikko. Se on ensimmäinen askel kun puhutaan kuntoutuksesta, seuraavana olisi varmaan handlata tämä toinen palkkatyöni, eli kolme työpäivää viikossa, joka viikko. So far so good. 

Sain Courierin työstä paljon kokemusta, niin työelämään kuin omaankin elämään. Tein yötyötä yli vuoden ja vaikka se usein vaikutti sosiaaliseen elämääni - olen iloinen tästä kokemuksesta. Ei ole helppoa tehdä yötyötä jatkuvasti vaihtuvalla viikkorytmillä ja taistellen ihanan ympäristömme olosuhteita vastaan. Satoi tai paistoi, siellä jaetaan. Oli se sitten super tornado myrskyt jotka viskoo aamulehtiä taikka peilijäät mitkä saa sut kaatumaan, siellä jaetaan. Viikonloppujaot ovat aikataulullisesti paremmat mutta usein saat pidättää hississä happea ettet joudu haistelemaan oksennuksia. Olen pelästyttänyt kahden käden sormin laskettavan määrän ihmisiä rapussa, ja tullut itse pelästytetyksi muutaman aamuvirkku-mummon toimesta. Olen neuvonut tien ABC:lle, Prismaan sekä auttanut alastomana huutavan miehen laskuhumalaa. Olen sujauttanut kymmeniä unohtuneita kotiavaimia lukoista takaisin kotiin ja sulkenut auki jääneitä ovia. Olen nähnyt upeita ovikransseja ja niistä motivoitunut tekemään omaan yritykseenikin ovikransseja!

Olen nauttinut täysikuusta ja tehnyt hätäkuset lähimetsään. Mennyt suoraan yövuorosta aamutunnille kouluun ja samoilla silmillä hoitanut päivän menoja kuten ns normaali kansalainen. Olen saanut kahtena jouluna oviin jätettyjä "Aamulehden jakajalle" - lahjapusseja jotka ovat saaneet ilon kyynelien partaalle, ja tästä joulusta alkaen annan itsekkin jakalalle lahjapussin. Arvostetaan yötyöläisiä, ja kaikkia jotka tekevät talvet ulkona töitä. Kiitos teille, ja kiitos Almalle työkokemuksesta.

Hyvää yötä @07:18

Lue myös: Iltaihminen aamujen maailmassa

Miun pinot moroyönä

Työyön päätteeksi auraa ja saunaa

Pyöräkelit

Hississä jakoliivimasulla

Pientä lumessa kahlaamista