Uusi vuosi & takaisin katsominen

Aika rankan lapsuuden ja nuoruusiän jälkeen paranemisprosessi on tuonut uusia rutiineja. Kun olet elänyt ahdingossa, toivoen kuolemaa, odottaen sitä ilman mitään elämänintoa - on todellinen lahja kun voit viettää uudenvuoden oikeasti kiittäen menneestä vuodesta ja odottaen innolla tulevaa. Vaikka olenkin ollut mielenterveyden paremmalla puolen jo lähes vuosikymmenen on tämä tapa kestänyt vasta muutaman vuoden. Ihan vahingossa on tullut instagramiin päivitettyä tilannetta vuodesta 2018 ja haluan jakaa ne nyt. Viimeisenä tämän kuluneen vuoden ajatukset ja suunnitelmat. 

Ihanaa uutta kierrosta auringon ympäri.

 Vuonna 2018

Olin iloinen kuluneesta vuodesta. Olin käynyt vartijankoulutuksen jotta voisin mahdollisesti hakea yörytmiin sopivia töitä siltä alalta. Tämä oli iso muutos koska en ollut mikään kiltein lapsi, mutta pätevyys kourassa tässä seistään yhä. Matkustin New Yorkiin mistä on tulossa matkaopaskirjakin, puolisoni vei minut Berliiniin joululahjaksi keikalle katsomaan toista suosikki artistiani ja vietimme ihania hetkiä elämässä. Muutimme myös yhteen ja aloin enemmän kiinnittämään huomiota liikkumiseeni sekä syömiseen. Matka terveisiin elämäntapoihin on ollut pitkä ja tulee olemaan pitkä, mutta mitään ei ikinä tapahdu ellei aloita jostain. 

Tulevalle vuodelle tavoitteissa oli oman alan työtä, lisää jatketta terveille elämäntavoille, uuden ammatin hommaamista ja stressitöntä elämää. 

"Elämä on joskus mennyt niin kovaa alamäkeen, että nykyään tuntuu joka uv menneen paremmin. Tää on hyvä. Happy new year 🌈✨🎉"

Lukuvinkki: Nyt puhutaan kiloista
Lukuvinkki: Berlin 2017
Lukuvinkki: New York kirjasta ja blogeista

Vuonna 2019

Uuden ammatin periaattessa hankinkin koska seuraavan vuoden verran jaoin courierina aamulehteä ja yötyökin täyttyi. Paremmin vain, koska sain urheilua sisältävän työn missä voin kuunnella musiikkia, podcasteja ja äänikirjoja. Kuitenkin myös siivoojan sopparini yhtäkkiä aktivoitui vuoden tauon jälkeen ja sain sieltäkin työvuorot. Yrittäjyyskurssikin jatkui ja teinkin yhtäkkiä aamu, ilta ja yöhommia. Läheinen sairastui ja kahden työn tekeminen tämän lisäksi aiheutti burn outin missä piti tehdä päätöksiä. Terveysprojekti olikin tällä kertaa henkinen ja lopetin ensin courierin työn ja siirryin kokoaikaiseksi siivoomaan ja tällä piti mennä seuraavaan vuoteen.

Vuoteen mahtui reissu Norjaan, Berliiniin ja Hollantiin. Ajoin vihdoin ajokorttini ja pääsin askeleen lähemmäs vanlife unelmaa.

Tulevalle vuodelle kaipasin rutiinia, iloa ja ihania hetkiä lempi ihmisten kanssa. Simple.

Oma kanava painoon liittyville jutuille instassa: @jowigetsfit
Lukuvinkki: Vuosi courierina
Lukuvinkki: Utøyan saarella
Lukuvinkki: Vapaus Hollannissa
Lukuvinkki: Äkkilähtö Berliiniin -19
Lukuvinkki: Ajokortti +25 vuotiaana
Lukuvinkki: Jowisvanlife

Vuonna 2020

Vuosi kyllä alkoi mukavalla rutiinilla. Ma, ke ja pe oli työvuoro, sitä ennen salille. Tiistaisin peppuvatsa-jumppa ja torstaisin yrittäjyyspuolta. Henkisen burn outin jälkeen ilmottauduin Tampereen avoimeen yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja filosofiaa ja nämä luennot oli aina aamuisin, lähes joka päivä. Menoa ja rutiinia siis riitti. Iloa tuli myös siitä, että vihdoin lähdin toteuttamaan itseäni ja lapuudesta asti nousseita unelmia. Julkaisin myös toisen kirjani.

Sitten tuli korona. Siivoojantyöni loppui ja opiselut meni etähommiksi. Tämä oli meille ihan ok tilanne, puolisoni tekee kotoa töitä ja tehtiin jopa kokeilu missä oltiin todella vapaaehtoisessa karanteenissa lähes 4kk - minimoiden kaikki sosiaaliset näkemiset ja missään käymiset. Ruoka tilattiin kotiin ja ulkoiltiin yhdessä öisin. Tuli ihan uusia rutiineja ja paljon niitä lempihetkiä lempi-ihmiseni kanssa. Toki "oikeat" rutiinit on sellasia mitkä elämästä yhä uupuu.

Tulevalle vuodelle halusin oman alan töitä, panostaa kirjailijan uraan ja nauttia siitä mihin voi itse vaikuttaa.

Tavoite panostaa kirjailija-puoleeni sekä eläintenhoitaja-puoleeni. Vuodelle 2021 tulee ehkä neljäs perheenjäsen, ehkä muutto ulkomaille, ehkä korkeakoulua - paljon on auki. Keskitytään siihen mihin voidaan vaikuttaa ❤️❄️

Videovinkki: Korona ja kotona oleminen - 1kk vai 4kk?
Lukuvinkki: Mikä susta tulee isona? 
Lukuvinkki: Avoimeen yliopistoon

Vuonna 2021

Pääsin heti vuoden alusta toteuttamaan oman alan hommia ja tein 3kk työkokeilun eläinklinikalla. Jyväskylän avoimessa yliopistossa jatkui psykologian opiskelu sekä Oulun avoimessa luovan kerronnan perusteet sekä proosakerronnan kurssi eli kirjailijan uraan panostettu. Vuoden 2021 loppuun sain suoritettua Proosakerronnan sekä Psykologian perusteet! Olen myös kahta kirjaa työstänyt lähes valmiiseen kuntoon ja jos kuvitusasiat sujuu kuten olen suunnitellut niin ainakin toinen julkaistaan vuonna 2022. Uusi (karvainen) perheenjäsen tulee vasta seuraavaan asuinrakennukseen ja ulkomaille muutto onkin asia mikä ei ole meidän käsissä. Seuraavan vuoden avoin yliopisto onkin Helsingissä missä suoritan toivottavasti vielä filosofian opinnot tähän päälle. Kävin uimassa säännöllisesti kesäkuusta syyskuuhun, sain päätökseen kolmen vuoden psykoterapian ja kaivettiin viiden vuoden aikakapselikin ylös.  

Vuosi oli monella tapaa sellainen kuin halusinkin ja olen iloinen tästäkin kierroksesta auringon ympäri.

Tulevalle vuodelle toivon julkaistua kirjaa, uuden asian oppimista, etätenttejä Helsingin avoimesta (:D), rauhaa, luontoa ja lisää puihin kiipeämistä. Haluan käydä tekemässä taas vapaaehtoistyötä Tuulispäällä, tehdä asioita valmiiksi tulevaa varten, panostaa enemmän taidepuoleen ja kuunnella monta kirjaa. 

Lukuvinkki: Veikkauksen monopoli pitäisi lakkauttaa
Lukuvinkki: Näin teet viiden vuoden aikakapselin

Elämäni viimeinen raketti - miksi?

Vuoden 2020-2021 vaihteessa mietittiin Jn kanssa että pitäisikö ostaa vielä yksi raketti? Itse olen tainnut viimeksi ostaa raketteja lapsena (/äiti osti minulle) koska teininä uuden vuoden rahat meni juominkiin ja opiskelija-elämässä ei ollut sellaisiin varaa - edes silloin kun en enää juonutkaan. Aina jollain niitä raketteja oli joten paukkeesta sai nauttia ja ajan kanssa niiden suosio alkoi luonnollisesti vähentymään.

Mietittiin että menee varmaan pari vuotta kunnes yksilöiden ostamat raketit kielletään ja siitä pari vuotta kunnes kaupungin järjestämä ilotulitus lopetetaan myös. Vietämme vuoden vaihteen kummilapsen kanssa ja ajattelimme että olisi ihan mukavaa että tämä pari vuotias pääsisi luomaan muiston rakettien väreistä ja suuruudesta vielä kun on mahdollista. Raketti toimisi samalla itselleni hyvästeinä tälle lapsuuden tavalle ja uuden erilaisen uv:n toivotukselle. 

Meillä kävi pieni kommunikaatiovirhe, kun J sanoi että älä osta kaikkein halvinta pataa vaan joku hyvä (Hän tarkoitti että ei niitä viiden euron pieniä jotka vaan kaatuu heti). Menin rakettimiehen tiskille ja sanoin että anna joku tosi hyvä pata mulle. Mies sanoi että kallein on tuo 90 euron, mutta en (onneksi) ostanut sitä vaan sellaisen 50 euron mötikän. No, mentiin 30 eurolla ohi toisistamme mutta nyt oli melkonen pata meillä. Tämä vain vaatisi jotain tiiliskiviä sivuille ettei kaatuisi joten vähän piti improvisoida - lopulta se tuettiin lumella ja hyvin pysyi pystyssä. 

Kummityttö tietysti pelästyi kovaa ääntä mutta lopulta kertoi myös kauniista väreistä mitä näki. Muistan joskus yhden vuoden itsekin pelänneeni raketteja teini-iässä - se tuli ihan yhtäkkiä ja odottamatta ja kun raketit alkoi räjähdellä, pelkäsin. Mikä myös tuo meidät ensimmäiseen syyhyn siinä, miksi en enää halua ostaa raketteja. 

Kova pauke - eläimet

Eläimet eivät tiedä mikä on ilotulitus. He eivät tiedä että se kestää vain vuoden vaihteen ajan, tai että se tehdään tahalleen ja huvin vuoksi. Sitä ei myöskään voi heille selittää samalla tavalla kuin esim lapsille voi. Koirista todella moni pelkää rakettien pauketta ja viettää yön syömättä ja juomatta pelkotilassa olohuoneen nurkassa. Koiria ei välttämättä voi viedä paukepäivänä lenkille koska ihmiset eivät seuraa annettuja ohjeita rakettien paukuttelu ajasta. Pahimmissa tapauksissa skidit heittelee papatteja koiria kohti. Koirat eivät kuitenkaan ole ainoat eläimet jotka pelkää, kaikki luonnon eläimet pelkäävät tätä pauketta - koska se ei ole luonnollista. Villieläimet sinkoilevat enemmän pelon takia ja jäävät tilastollisesti enemmän auton alle, vaarantaen näin itsensä lisäksi myös autoilijat.

Lemmikeissä etenkin kissat, kanit ja jyrsijät gerbiilejä myöten pelkäävät pauketta.

"Hänninen haluaa myös tuoda esiin, kuinka ihminen ei välttämättä ymmärrä, kuinka erilainen kokemus ilotulitteet ovat lemmikkieläimelle niiden herkempien aistien vuoksi.

– Kaikilla meidän hallussa olevilla nisäkkäillä on esimerkiksi paljon herkempi kuulokynnys. Kissat ja koirat kuulevat pari oktaavia korkeampia ääniä kuin ihmiset. Jyrsijöillä kuuloalue on jo aivan toista. Äänisaastetta on taajuuksilla, joita emme tajuakaan." - Yle

Suomen hevostietokeskus on tehnyt Youtubeen videon missä näytetään miten paljon hevonenkin saaliseläimenä reagoi epäluonnolliseen paukkeeseen. Iso hevonen joka pelästyy voi olla vaaraksi muille sekä itselleen, siitostamma voi pelon takia saada jopa keskenmenon.

Tämä on isoin syy itselläni siihen, miksi en raketteja halua enää ostaa. En tue ihmiskeskeistä maailmankuvaa missä me olemme kaiken keskipiste ja muu maailma vaan pyörii ympärillämme. Kaikki eläimet ihmisen kanssa sekä luonto - ovat tasa-arvoisia. Ei ole oikein räjäytellä saastepaketteja taivaalla aiheuttaen tuskaa kaikille, kun se hyöty on täysin viihdekäytöllinen. Mielummin tuen Ruotsin meininkiä ja odotan että Suomeenkin saadaan laser-showt pystyyn. Omat kissani eivät pelkää raketteja mutta voisin vain kuvitella miten kikseissä olisivat laser-showsta!

Saatuttaminen - luonto

 

"Saksan ympäristövirasto on ilmoittanut, että uudenvuoden ilotulitteiden hiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden hiukkaspäästöistä." - (Yle)

 Suomessa on mitattu erilaisia piikkejä saastumisen kanssa, vuodenvaihteessa 2000 oli isoimmat mittarilukemat, yleensä paikoin otetut mittaukset ovat samaa kastia ison tulipalon hiukkaspäästöjen kanssa. Pakkanen ja tuulen puute kuitenkin voivat pitää hiukkaspäästöjä alueellisesti yli 20 kertaisina - ja ne todella pienet hiukkaset mitä raketit päästää menee syvälle keuhkoihin.

Ympäristö kärsii ilmanlaadun lisäksi myös isosta roskamäärästä minkä ihmiset jättävät jälkeensä. Hauska idea olisikin että 1-2. tammikuuta saisi muovipussillista tuliteroskaa vastaan vaikka kauppaan 5€ lahjakortin - teinit innostuisi keräämään jätteet ja varmaan etsisi nekin paukut mitkä ei ole räjähtänyt - tätä ainakin itse harrastettiin muksuina. 

Rakettien värit muodostuu erilaisista kemiallisista yhdistelmistä joiden seassa on todella myrkyllisiäkin yhdistelmiä. Paljon on jo niistä osattu karsia, mutta matkaa olisi myös vielä tehtävissä. 

"Kieltolistalle pääsi ansaitusti myös punaista väriä ja rätinää tuottanut heksaklooribentseeni, jota aikaisemmin käytettiin myös sienimyrkkynä maataloudessa. Pieninäkin annoksina myrkyllinen, syöpää aiheuttava yhdiste kertyy helposti luontoon, koska se hajoaa hyvin hitaasti." - Uudenkaupungin sanomat

Saastehiukkaset päätyy luontoon ja vesiin, eläimiin ja lihaasyövillä vielä takaisin omaan kehoon. Ilotulitus on onneksi harvinainen tapahtuma vuoden kiertokulussa, mutta yleistyneet ilotulituspäivät Suoemssa myös lisäävät ympäristölle kohdistuvaa haittaa - tämä aihe kaipaisi lisää tutkimusta. 

Muut

Tähän voidaan lisäksi ottaa huomioon tilastot kuinka moni on satuttanut itsensä, naapurin, saanut palovammoja tai tullut sokeaksi. Räjähdyksen läheinen etäisyys korvaan ja muut riskit. Joillekkin nämä ovat ne tärkeimmät, etenkin jos on omakohtaista kokemusta mutta itse olen aina ollut ehkä liian naiivi että nämä painaisivat vaakakupissa. 

Mun karvabootseihin on heitetty kranutulitus, K Citymarketin iso raketti lähti vinoon ja räjähti pihamme päällä, ja alempi kuva on hieno esimerkki siitä kun toisen porukan raketti kaatui ja tuli suoraan jalkoihimme ja räjähti. Luulisi että näistä olisin oppinut pelkäämään terveydellisiä riskejä, mutta silti ylemmät syyt painavat omassa päätöksessäni raketittomuuteen eniten. 

"Jowi down, jowi down!"

Joten, tervetuloa elämä ilman ilotulituksia.