Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

 USA ROADTRIP 

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Toinen päivä roadtrippia lyhyesti: 614 km 13h 45min matkantekoa. Suomen maahanmuuttohistoriaa, Michiganin pohjoisin kolkka ja sen maisemat, uiminen Lake Superiorissa ja pimeällä seuraavaan majapaikkaan navigoimista. 

Tiesin että tästä päivästä tulee piiiitkä.

Wisconsinin majoituksen hieno lisä oli se, että siellä oli oma Starbucks, joten aamulla kipaisin käytännössä yökkäris hakemaan sieltä kahvin että saan tarvittavan energia pakata kamat autoon ja lähteä kohti pisintä matkauspäivää. 

Pohjois-Wisconsinissa pysähdyin tankkaamaan ja tien toisella puolella näytti olevan jotain muistomerkkejä joten kävin ne katsomassa, perus tankkien, aseiden ja muistolaattojen takaa pilkisti peuroja, joten tietty juoksin heidän luokse. En tiennyt miksi ne ovat siinä ja ketä varten, mutta aitauksessa oli usea peura, joille sai ostaa kolikoilla automaatista maissinjyviä, mitä peurat söi tutusti kädestä aidan rakojen välistä. Myöhemmän Googlailun mukaan paikan nimi on Crandon Deer mutten löytänyt mitään syytä sille, miksi peurat oli siellä. Vierailin myös muistopuiston käsityöliikkeessä mutta en löytänyt sieltä mitään kotiin vietävää. Liityin myöhemmin alueen FB ryhmään vain tiedustellakseni peurojen alkuperää ja pitosyytä mutta moni sanoi vain että siellä on aina ollut peuroja heidän koko elämä, joku sanoi että niitä rokotetaan jotain tautia vastaan ja toinen sanoi että ne on emottomia rescueita. Mene ja tiedä.

Seuraaville kohteille oli aikaa monta tuntia, joten katsoin kartasta muutaman random pysähdyksen ettei suoraa ajamista tulisi liikaa, tälläisiä extempore kohteita tuli siis myös - kuten ekan roadtrippäivän eläinpatsaat (linkki alhaalla). Pysähdyin jollakin koskella, mutta kävi ilmi että se olikin vain padottu putous eikä siellä ollut mitään nähtävää. Tämäkin on osa matkustusta, kaikki kohteet ei ole "superhienoja" ja joskus käy ilmi ettei niitä ole edes olemassa. Kuitenkin kun ajoi näin keskelle metsää pääsi puskapissalle ja jatkamaan taas matkaa.

Toinen pysähdys tälle vajaan 3h ajolle oli tämä Van Gogh seinämaalaus - harmillisesti katoksen alle ei näe enää samalla tavalla kuin ennen katosta, mikä on vuoden 2025 lisäys. Maalaus itsessään oli pienen kylän tapaisen alueen keskellä, ilman erityistä huomiota. Se oli vähän sad mutta hauskaa, että se oli siellä. *selfie!*

Nämä kohteet oli sellaisia mitä en ollut merkinnyt etukäteen vaan katsoin ne aamulla hakiessani kahvia. Yli 400 merkintää olin reissua varten tehnyt mutta silti päätyi ihan uusiinkin paikkoihin!

Sanoin heipat Wisconsinin osavaltiolle ja jatkoin Michiganin yläosuuteen. Tämä oli nyt osavaltio 5/5 reissulle ja loppuajan pysyisinkin Michiganin osavaltiossa. Koska täällä päin luonto on hyvin samanlaista kuin Suomessa, tiet hyvin samannäköisiä ja kuuntelin paljon suomeksi äänikirjoja ja podcasteja tuhansien kilometrien ajojen aikana, usein kävi niin että havahduin ajaessa siihen, etten olekaan suomessa! Tulee vastaan esim. kyltti englanninkielisillä teksteillä tai outo rekisterinumero ja silloin aina muisti missä on. Muutoin maisemat ja ajokokemus voisi mennä Suomesta. Mutta toki vain päivisin. Yöt täällä on kesällä pimeitä ja ötökät hakkautuu valopilkkuun, eli autoon koko ajan. Siihen ei tottunut. 

Iha ku suooomes

Minnesotan tapaan, paljon suomalaisia on asettunut aikanaan näille maille. Mitä lähemmäks menee Hancockin ja Houghtonin kaupunkeja, sitä enemmän näkyy tienviittoja ja tiennimiä Suomeksi. Valitettavasti monet suomiputiikit oli kiinni sinne saapuessa, joten suuntasin suoraan Hancokin pääkadulle, missä kävin kirpputorilla sekä Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. mistä voit lukea täältä lisää: Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Upper Peninsula tai "UP" kuten täällä sanotaan oli alue mitä odotin pitkään. Jotenkin ajatus siitä, että pääsen ylimpään kohtaan Michiganissa tuntui houkuttelevalta. Hancockin ja Houghtonin jälkeen alkoi todella rehevä ja lehtipuinen ajo ylöspäin. Roadtrippini oli erittäin kuumaan aikaan heinäkuun ekalla viikolla ja heatwave-varoituksia näkyi kaikkialla, ensitöikseni siis kävin uimassa Lake Superiorissa!

Lake Superior

Olo oli kuin olisi meressä uinut. Suomessa on tottunut siihen, että järvissä näkee pitkälti rantaviivaa ja vastarantaa tai pieniä saaria. Lake Superior eli Yläjärvi on yksi Pohjois-Amerikan isoista järvistä. Näistä kahdessa uin reissuni aikana. Se on niin suuri, että tuntui kuin olisi merelle katsonut. Yyteri kokemukset myöskin veivät suoraan meri-maisemiin hiekkarannan ja aaltojen kera. Parkkipaikka rannalle oli todella "jenkkimäinen", eli tien vieressä oli puuaita, parkkipaikat ja piknik pöytiä ja roskiksia. Siitä raput alas rannalle, missä ei ollut hirveästi ihmisiä pyyhkeillä vaan he sitten istuivat tuolla tien vieressä. Jos tulisin tänne viettämään perheen kanssa aikaa, koen että rannalla oleminen tuntuisi järkevältä niin lasten tarkkailussa aallokossa kuin maiseman ja äänimaailman takia. Olin kuitenkin pulahdusreissulla, niin vaihdoin vaatteet autolla kahden-oven taktiikalla ja join red bullin ihaillen maisemaa edessäni, kunnes oli aika jatkaa ajamista syvemmälle peninsulaan.

Pelkkä ajaminen täällä oli todella kaunista. Tuli vähän mieleen kun ajat Suomessa jossain vähän "paremmalla" mökkialueella, missä on hienoja yksityiskohtaisia aitoja, kukka-asetelmia, lipputankoja jossa ihania erilaisia pride-lippuja ja kaikki maalit mökeissä on priimakunnossa. Sellainen, että näistä pidetään huolta. Uskon siis että tämä on kallista ja haluttua aluetta, mikä pitää mökit tässä kunnossa. Alue oli myös korkealla, eli maisemat näistä mökeistä oli toinen toistaan kauniimpia. Matkalla "huipulle" tuntui että olisi voinut koko ajan pysähtyä ottamaan kuvia. 

Luonto oli Suomi steroideissa, kukkulaa ja kaikkea vielä villimpää kasvia sekaisin tuttujen kuusi- ja lehtipuiden kanssa. Samaan aikaan tunsi koko ajan että valo tulee loppumaan kesken päivän, on outoa että kesäisin loppuu valo kesken!

Brockway Mountain huiputettu autolla:D

Brockway Mountain Dr vei näköalapaikalta vielä kivalle maisemapaikalle ja siitä sitten takaisin alas pohjoisimmasta peninsulasta. Ihan "kärjessä" en käynyt koska siellä ei olisi ollut mitään "suurta" merkkipaalua eikä kai edes autolla ajamiseen reittiä, mutta jos joku lukija kävi esim. Cobber Harborin jälkeen Keweenaw Rocket Rangella, niin let me know! Voin sitten harmitella jos siellä olikin joku upea paikka!

Ajoin koko matkan alas jonkun nuoren pariskunnan kanssa ja tuli kunnon sellainen suomalainen kiusallisuus, tulin eka yhdelle pysähdykselle, he tuli perässä ja parkkeeras mun taakse, sit he lähti ennen mua ja sitten pysähdyin seuraavassa heidän taakse ja kuljettiin jonossa näköalapaikoille. Miten sitä voisi kokea olonsa yksinäiseksi kun on tälläisiä kohtaamisia, mitä se pariskunta ei varmaan edes huomannut!

Ajoin loppumatkan seuraavalle hotellilleni pitkälti pimeässä kuunnellen Eminemiä, olihan häneen liittyvät kohteet enää parin päivän päässä. Pysähdyin Marquettessa hakemassa Taco Belliä ja lähes 14 tuntia myöhemmin pääsin majoitukseeni. Se on aina vähän mysteeri että mitä on vastassa, mutta samalla väsymyksen takia kaikki käy. Onneksi en kerennyt suihkuun, koska vedenpainetta ei ollut lainkaan. Se oli sit unelle koska huomenna olisi taas aikainen herätys. 

Pävän saldo: 614 km 13h 45min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

USA - ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Ensimmäinen reissupäivä lyhyesti: 379km 7h 42min matkantekoa, Mississippi-joen ylitys, Wisconsin osavaltio, Chippewa Fallsin jäätelö, Ruotsalainen alkuperäiskylä, Maailman isoin mäyrä-patsas ja Intiaanikasino.

Kolmen viikon Minnesotassa reissaamisen jälkeen alkoi roadtrip kolmen osavaltion läpi Minnesota - Wisconsin - Michigan. Matkalla paljon nähtävyyksiä, luontokohteita ja viisi hotellia ennen saapumista Detroittiin ja Eminemin kotikulmille. 

Ekalle päivälle päätin katsoa kohteita vähän löyhemmin, koska tiesin että aikataulu saattaa aamulla muuttua ja niinhän se muuttuikin. Aamulla tein loppusiivoukseni Saveafoxilla, sanoin vaikeita heippoja pitkän bondailun päätteeksi - ja sitten olikin aika lähteä. Saveafoxin portit sulkeutui takanani, pistin suunnaksi Domino's Pizzerian ja päätin että sieltä nappaan jotain mitä voin napostella aina ajon välissä. Roadtrippini aikana tulen viimeistään huomaamaan miten huonot ruoka/juoma-vaihteohdot tässä maassa on, toki ne oli tulleet jo tutuksi tämän parin viikon aikana.

Lähdin Minnesotan läpi ja ensimmäinen mielenkiintoinen asia oli Mississippi-joen ylitys. Ei niinkään sen maisemien kannalta mitkä oli keskivertoiset, vaan sen kulttuurisen merkityksen takia! Joen ylityksen jälkeen näin rampin alas joen varrelle ja päätin kääntyä. Vesi oli likaista ja täynnä hylättyjä tavaroita, vähän sad. 

Mississippi on Pohjois-Amerikan toiseksi pisin joki. Mississippi on noin 3 750 kilometriä pitkä. Aikanaan intiaanit antoivat joelle nimeksi ’Vesien isä’. Nimi tulee algonkininkielisistä sanoista misi, ’iso’ ja sipi, ’vesi’. Intiaaneille Mississippi oli tärkeä kulkuväylä ja kalastuspaikka. (Wikipedia)

Tavoite oli päästä Molelake Casinolle mistä olin varannut majoituksen. Pieni kuumotus siitä oli, koska sieltä en saanut ikinä vahvistusviestiä, pelkästään koodin! Aina kun nettisivulla koodia käytti, se kyllä näytti varauksen mutta oli todella erikoista etteivät he harrasta sähköpostivarmistuksia tuolla Molelakella :D Itse Wisconsinin osavaltioon saapuessa huomasi isoimman eron luonnossa. Minnesota, ja Iowan alue missä kävin, on ollut lopulta aika tasaista ja tämän kautta paljon maataloutta. Maissipeltoja ja tuotantoeläintiloja. Käytännössä heti kun saapui Wisconsinin rajan yli muuttui luonto rajusti ja korkeita kukkuloita kohosi suoraan tien vierestä. Joku Saveafoxilla kertoi, että aikanaan jääkaudella mantereiden muuttuessa jokin raivaus joka tasoitti Minnesotan, missasi Wisconsinin ja tämän takia se on jäänyt niin kukkulaiseksi.

Wisconsin is "hillier" than Minnesota because the last major glacier did not reach the southwestern part of Wisconsin, creating the rugged, hilly "Driftless Area," while glaciers flattened the vast majority of Minnesota and the rest of the Midwest, depositing glacial drift and leaving behind flatter, smoother terrain. Eaglebluff

Korkeiden paikkojen ja maisemahunttausta rakastavana nämä kukkulat ja näkymät tuli tarpeeseen. Jenkeissä on todella mietitty tälläinen roadtrippaus ja maakuntamatkailu, koska esim tämä kaunis alue oli varusteltu noin 100m välein levähdyspaikkoja, missä oli vielä joku historiallinen pläkki luettavissa. Siinä sai ihan valita parhaita paikkoja missä katsoa maisemaa. 

Pysähdin Wisconsinissa myös muutamaan kylään. Joku "juustopuoti" oli minulla jo merkattuna kohteena, lähinnä sen nimen "Yellowstone" takia, mutta en usko että tällä puodilla oli mitään tekemistä tuon ensimmäisen luonnonsuojelualueen kanssa (Yellowstone, Montana). Sain siitä lähinnä pissapaikan ja sitten pysähdyinkin Tukholmassa! Tai Stockholm oli pieni kylä missä oli putiikki Scandihoo (:D) mistä ostin heidän kaikki (5kpl) kansainvälisiä postimerkkejä. Ostin sieltä myös muutaman kortin ja juttelin puodin myyjän kanssa joka kertoi että Ruotsalaiset jotka sinne aikanaan asettui halusin nimetä paikan kotinsa mukaan. Samaa mitä me tehtiin Suomalaisina kun nimesimme alueita meidän kielellä. 

Toinen kaupunki missä pysähdyin postittamassa kortit ja löysin Wisconsin-magneetit ja kortit oli Chippewa Falls. Tämä oli eka paikka missä muistan että kuumotti jättää auto ja käydä kävelemässä niin kaukana autosta. Olin varma, että kun tulen takaisin, on autoon murtauduttu ja omaisuus on tiessään. Taisin jopa vähän juosta takaisin, osittain aikataulun kirimisen ja osittain varmaan tämän pelon takia! Ennenkuin stressi nousi näille leveleille, kävin jäätelöpuodissa ja kysyin että mikä on vähiten ostettu maku, se oli lakritsi joten nautin sellaisen. Yksi omia Suomalaisia lemppareitani! Kuten olen muutamassa aiheessa maininnut, ostan aina uudesta maasta/osavaltiosta magneetin itselleni ja äidilleni sekä postikortit mitkä myös postitan molemmille. Tällä reissulla keräsin myös kangasmerkit jotka tulee olemaan osa matkahupapriani, siitä myöhemmin lisää.

Se, että reissussa oli +30 astetta lämmintä koko ajan ei tullut uutisena jäätelöltä, joka törkeästi suli käsiini kun käppäilin Chippewa Fallsissa. 

Auringon laskiessa tein matkaa pidemmälle Wisconsiniin. Suomalaisena on tottunut siihen että kesät on valoisat ja tuli uutena asiana se, että täällä todella tulee pimeää iltaisin. Pilkkopimeää. Joten tiesin että valoisa aika tulee aina maksimoida. Pissahätä alkoi iskeä ja tarvitsin jonkun kohteen mihin tähdätä. Kartasta tuli vastaan "World's biggest badger sculpture" mitä kävin sitten katsomassa puskapissan kera. Olihan se iso joo! 

Ilmeisesti nämä patsaat oli jonkun "Gentleman's club" paikan pihassa eli nyt googlen mukaan olen käynyt siellä. Kun ajoin tästä Pohjois-Wisconsinin puolelle kohti mysteerimajoitusta, ympäristö muuttui paljon enemmän tutuksi kuusimetsäksi ja asutus hävisi kauemmaksi. Suomen luonto on niin lähellä tätä luontoa, että välillä kun kuunteli suomenkielistä äänikirjaa ja ajoi näitä maisemia, havahtui siihen että "ai niin, en ookkaan Suomessa". Melkein joka päivä siis kun oli näitä pidempiä ajoja. Kuusimetsäinen tie mitä on sieltä-täältä paikkailtu, oli kuin olisi Jämsässä ajanut. 

Eka päivä meni matkan taitossa aikalailla kuten ajattelinkin. Nälkä oli kun saavuin kohteeseen ja oli siellä jopa huone varattuna. Kamat huoneeseen ja kohti kasinoa. Nythän ei ollut kyseessä mikään Vegasin kaltainen valtava kasino, vaan enemmänkin sellainen Seinäjoen kasino. Vähän ysäri, vähän nuutunut, vähän täynnä vakkareita ja pari tällästä turistia tiistai-iltana. Respa oli innoissaan tatskoistani ja käytännössä kertoi koko elämäntarinansa siinä smalltalkin yhteydessä. Hänen puolisonsa oli vartijana samassa paikassa, samassa vuorossa. Ostin lahjapuodista sammakko-figuurin tuliaiseksi ystävälle.

Huoneessani oli kaksi sänkyä ja sain näkymän autolle suoraan ikkunasta. Roadtripillä tiesin että lähinnä nukun majoituksissani mutta en jätä mitään autoon, eli aina rinkan ja ostosten raahaus huoneeseen yöksi. Vaikka olin poikki, tiesin että kasinolla pitää käydä. Kasinon baarissa join muutaman juoman, nostin 20 dollaria mitkä hävisin sukkana Buffaloon (kuten aina Amsterdamissakin) ja söin dinnerin nimeltä "Pizza fries" mikä oli aika kamala kokemus. Ei kiitos. 

Olen iloinen siitä että otin ekaksi Roadtripin majoitukseksi perinteisemmän hotellin, missä on vastaanottorespa ja kaikki. Koska vähän jännitti liikkelle lähtö niin oli kiva ettei majoitus tuonut (ainakaan hirveästi) stressiä. Olisivatpa vielä vastanneet sähköpostiin vahvistuksen niin ei olisi ollut sitä vähääkään. Aamulla on klo 8 herätys päivä kakkoseen, missä vielä loput Wisconsinista (kuten introkuvan peurat) ja siirrytään niin ylös kuin vain pääsee.

Pävän saldo: 379km 7h 42min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 3 - Luonno läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Ja muu matkaamiseni Pohjois-Amerikassa ennen roadtrippiä:

Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip yksin kolmen osavaltion läpi

Jenkkireissu alkoi ja olin ekat kaksi viikkoa Minnesotassa, missä olin vapaaehtoisena oppihenkilönä Saveafox Rescuella. Tämän jälkeen lähdin toteuttamaan toista unelmaa. 

Olen ollut koko elämäni Eminem-fani. Kun olin vitos-kutosluokkalainen napero, löysin hänet Demi-lehden julisteiden välistä ja söpöyden perässä tuli musiikkikin, yhtä vahvana ensireaktiona. Olen usein sanonut että masennukseni pelasti kissani sekä Eminem, koska ihan sama mitä paskaa koin päiväni aikana, kuinka pahalta elämä tuntui, aina Eminemin luukutus täysillä auttoi. Aina. (ja tietty The Sims2)

Joten kun olin Minnesotassa, vain kahden osavaltion päässä Eminemistä, tiesin että Detroittiin pitäisi päästä. En halunnut lentää osavaltioiden läpi, koska tuskastutti jo se lentämisen määrä mitä piti tehdä vain päästäkseni tänne - sekä olisihan se hienoa nähdä tuo matka myös. 

Näin alkoi viiden päivän kestänyt roadtrip, mistä kerron jokaisesta päivästä erikseen, myöhemmin. Ensin päivä 1 Wisconsiniin kasinohotelliin, päivä 2 ylös Upper Peninsulan huipulle ja takaisin alas. Päivä 3 oli Michiganin luontoalueita ja Kanadan rajan tähystelyä. Päivä 4 ajoin alas itsenäisyyspäivän paraatin nähtyäni hiekkasärkien kautta Saginawaan ja Päivä 5 saavuin Detroittiin.

Detroisissa kävin Eminemin nykyisellä sekä lapsuudenkodilla ja monella 8 Mile elokuvan kuvauspaikalla, mutta niistä myöhemmin myös. Hitsi miten paljon kerrottavaa! Sen verran kerron nyt, että kävin kahdesti syömässä Eminemin ravintolassa, Mom's Spaghettissa ja vegaaniversio eli "Rabbit Balls" oli yks parhaista pastoista mitä oon eläessäni syönyt - not even joking.