Pride Minneapoliksessa (MN)

Kesäkuisen Pride kuukauden kunniaksi halusin kertoa mun viimevuoden Pridestä! Olin meinaan Minnesotassa kesä-heinäkuun 2025 aikaan kuukauden ja siellä ollessa oli Minneapoliksen Pride, minne tietysti suuntasin. Mulla oli jopa tälle ajalle hotelli yhdeksi yöksi ihan keskustasta. Majoituksista tulee myöhemmin oma postaus, mutta tässä myös muut jenkkireissuni aiheet lukuun: 

Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Minnesotan suurin karkkikauppa

Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip intro

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Kun alunperin saavuin Minneapoliksen lentokentälle, piti vuokra-auto ajaa pois keskustasta kohti asutustani. Priden koittaessa ei hotsittanut ajella keskustaan enää uudelleen, joten selvitin itselleni läheltä keskustaa parkkihallin ja varasin sieltä autolle paikan. Sitten tilasin Lyftin siihen ja pääsin pahimman ruuhkan läpi Lyftillä hotellille, mistä oli kävelymatka Prideille. 

Autottomuus isossa kaupungissa missä oli kaksi valtavaa tapahtumaa samaan aikaan oli aika järkevää. Pääsin myös Lyftillä matkasessa katsoon vähän maisemia ja ottamaan kuvia ikkunasta!

Suomessa tuntuu noi jäähilejuomat olevan se The Juttu - mut täällä ei niitä näkynyt, oli vaan "shaved ice cones" eli tälläsii sheivattua jäätä/jäähilettä muovitöttörössä. Soosipöydässä sait kaataa eri makusiirappeja mauksi, mut pakko sanoa että tää oli pettymys ja suurinosa meni roskiin. Lähinnä siitä tuli olo että olispa jäätelöä tai jäähilejuomaa. Jää oli joko mautonta kun siirappi valunut pohjalle, tai sitten liian siirappista koska maut oli tosi makeita. Minnesotan helleaallossa tämä ei siltikään edes viilentänyt vaan aivot jäätyi syödessä!

Pridet oli puistossa Minneapoliksen keskustassa, vain muutamalla sisäänkäynnillä. Juhlat oli todella isot ja jotenkin ns suljetummat. Ehkä koska puiston reunoja kiersi käsityö- ja ruokakojut luoden sisäänsä suojaisan festarialueen. Puisto oli myös esim. Tampereen sorsapuistoa noin 4x isompi, kojuja oli ihan joka lähtöön mutta silti oli tilaa vain istua nurtsillakin ns rauhassa. En muista syöneeni hirveästi, koska vegaanisia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut ja laktoosi-intorelantikkona pitää miettiä aina juustoruokien kanssa vähän veskien sijainteja. Taisin jotkut juustokuutiot tilata, kun niitä jenkeissä saa joka paikasta. Laktoosinpilkkojien maku (vanilija) tuli jo loppureissusta korvista ulos, pilasi vanilijan mulle kyllä täysin!

Asuvaihtoehtona toisena päivänä oli Save A Foxin "Yoga with Foxes" paita jossa on hieno solmuvärjäys ja toisena päivänä Goodwillista ostamani halinallepaita missä menee sateenkaari keskellä nallejen kanssa. Olin kuukauden reissussa rinkan kanssa, joten vaatevalikoima oli aika pieni - kuitenkin nämä kaksi löytä oli täältä!

Ihanin asia kojuilla oli se, että monet jakoi ilmaiseksi tarroja. Tarroja, tarroja, tarroja - joka paikassa oli tarroja! Piti ihan pitää itsensä ruodussa etten anasta kaikkia niistä. Paljon oli myös käsityöntekijöitä ja alla on löytöni, vasemmalla ilmaiseksi saadut ja oikealla maksulliset: 

Pride käsikoru ja kaulakoru meni tuliaisina kummilapsille. Myös näitä ilmaisia Pride-tarroja meni muille kummilapsille. Ne tulee kuitenkin tökättyä johonkin mekon reunaan, satukirjan sivuun tai sängyn alle niin on ihan ok, ettei ne ole maksanut kauheasti ja ovat samalla todella reissusta saamiani tuliaisia, hyvästä asiasta ja ihanan värikkäitä!

Ystävälle meni trans aksolotli, itselle ace ja muutaman tarran ostin myös ystäville. Ostin reissuni aikana Mall of Americasta retron hupparin "Rags" kaupasta. Siitä tulisi reissupaitani, ja nyt löysin Priden käsityöpuodista useamman kangasmerkin, mitkä oli juuri niissä väreissä mitä paitanikin on. Astronautti, pehmeät kukat ja hymynaama tuli yhdeltä tekijältä ja "Randy" nimikyltti piti tietty kanssa ostaa toiselta. Olisi ehkä pitänyt ostaa näitä useampikin, olisi ollut hieno jossain haalarissakin. Näissä iskee vain se pelko helposti että "olen jo käyttänyt varmaan sata euroa" ja todellisuudessa olisit voinut käyttää sen 2e toiseen nimikylttiin. 

Kerään myös erilaisia kettukortteja sekä kettutarroja, niin reissusta sain muutaman molempiin kokoelmiin,
mm. tämä kettutarra!

Perjantaina Priden jälkeen matkalla hotelliini olin katsonut että naapurirakennuksessa on kattoterassiravintola joten suuntasin sinne, todella väsyneenä ja liian vähän syöneenä. Sieltä löytyi ensimmäinen suoraan vegaaninen tuote menusta, Beyond Meat Burgeri. Tilasin sen ja kesäisen drinkin mitä siemailin odotellessa ruokaa. Olin niin väsynyt ja kuivunut että drinkki nousi todella kätevästi päähän ja sain fiilistellä iltaa keskenäni tässä upeassa ravintolassa. Ruoka oli erinomaista (CRAVE Food & Drink LaSalle Plaza-Minneapolis).

Hotellissa huomasin että Pridejen afterbaari oli ikkunaani vastapäätä ja musiikki tuli huoneeseen todella kovalla volyymilla. Seurasin illan uutisia koska myös tornado-varoitus oli lähestymässä Minneapolista kovaa tahtia. Klo 00 kuitenkin Pridebileet hiljeni huomattavasti ja päätin että menen nukkumaan, mikäli tornadovaroitus tulee, siitä kyllä sitten ilmoitetaan hotellin puolesta, koputellaan ovia tms. Aamulla kun heräsin oli klo 01 tullut tälläinen ilmoitus puhelimeen: 

Luin myöhemmin että se oli usea tornado pyörinyt alueella, joku ottanut usean kosketuksen maahan ja nämä lueketeltiin EF-0, EF-1 ja EF-2 tasoisiksi Tornadoiksi. Nukuin sikeästi ikkunan vieressä, mutta toki uskon yhä että jos hotellilla oltaisiin oltu huolissaan, olisivat he herättäneet kaikki jollain hälytyksellä tms! 

Mutta tulipahan sekin "koettua".

Toisena Pridepäivänä tapasin ystäväni isän vanhan bändikaverin ja hänen perheensä piknikille. Suomi, torille jne! Meillä oli kyllä mukava päivä, kiersimme kojuja ja katsoimme tanssiesityksiä. 

Jos vertaan ilmapiiriä Suomen Prideihin mihin olen osallistunut (Lähinnä Tampereen Manse Pride) tuntuu että meno oli täällä todella vapautunut. Enemmän topless menoa, enemmän biletyshenkeä ja ehkä vain ihmisiä enemmän sekä tilaa enemmän.

Hieno Pride-kokemus ja oli kiva viettää Minnesota reissun aikana aikaa myös Minneapoliksessa. Tokana Pridepäivänä tuli nähtyä myös keskustapuiston LOVE-kyltti, mikä on jo toinen tällainen matkoiltani (toinen oli New Yorkissa) sekä Minneapoliksen kuuluisa kirsikka-lusikka. 

Pipestonen kansallismonumentti Minnesotassa

Mielenkiintoinen kohde samalla suunnalla kuin Etelä-Dakota ja Sioux Falls, oli tämä Pipestonen kansallismonumentti, mikä on historiallinen Amerikan alkuperäiskansojen piippukiven louhosalue. Piippukiveä on louhittu rauhanpiippuihin ja alue oli jaettu, sinne sai tulla heimosta kuin heimosta louhimaan. Tulin tänne Sioux Fallsien jälkeen, joten olin täällä käytännössä ilta-auringon aikaan. 

Muutama vuosisata sitten tällaiset preeriat ovat kukoistaneet, kuten myös luonto ja eläimet niissä. Nykyään on preerioita vain 1% jäljellä niiden entisistä ajoista ja tämä paikka on yksi niistä alueista. Parkkialueen vieressä on museo ja lahjapuoti ja sen ympärillä kulkee noin 1,2km lenkki missä näkee alueen kauneudet. Polulta ei saa poistua jotta luonto pysyisi koskemattomana. Sain olla alueella lähes yksin, nauttien hiljaisuudesta ja kuvankauniista maisemista.

Tapasin lähempää maaoravan! Meillä oli pieni tuijotuskilpailu kunnes säpsähdin vähän liikaa ja pikku Yrjö juoksi pusikkoon piiloon. Yrjö-maaoravan lisäksi alueella vaelteli vapaana maailman pikkuisimpia jänöjä, sammakoita ja muita öttiäisiä.

Monumentin vierailukeskuksessa en kerennyt valitettavasti käymään museo-alueilla ollenkaan, mutta puodissa oli taidemyyjä paikalla ja juttelin hänen kanssaan tovin. 

Artisti nimeltä Holly Young teki upeaa taidetta, ja tutustutti minut uudelle taiteen ja historian käsitteelle. Tasankointiaanien käyttämää "antique ledger paper". Tasankointiaanien elämäntyyli kävi läpi valtavan ja pakotetun kulttuurisen ja sosiaalisen muutoksen kun valkoiset vei alueet, pakotti reservaateille ja karkoitti villieläimet ja luonnon ympäriltään. Siouxin alueella käytiin sotia ja elämä oli epävarmaa. Tasankointiaanit kävi vaihtokauppaa näistä kirjanpitopapereista tai keräsi niitä sodassa kaatuneilta sotilailta ja työsti taidettaan niihin. 

Kanvas on nimeltään "antique ledger paper" ja siihen käytetyt taiteet oli vanhoja mutta alustana se oli uusi ja rekisteröi Tasankointiaanien historiaa taiteen avulla. Jotkut artistit kuten Holly Young ylläpitää tätä perinnettä ja tekee tänäpäivänäkin kaunista ja historiallisesti merkittävää taidetta tällä menetelmällä. Ostin itse yhden printin hänen töistään.

Holly Young löytyy Instagramista nimellä: holly_young_artist ja kotisivut täältä.

Kävelyreitin varrella on istumapaikkoja, kasvien tietoja, jonkinverran infotauluja, itse piippukivityksen seinämää sekä tämä kaunis vesiputous. Se oli ensimmäinen reissuni vesiputous ja sen kohina olikin valtava koska itse tila mihin se laskeutuu on seinämien peitossa, ääni kantoi vaikka lopulta itse putous onkin hiukan pieni. 

Kaikista kohteista missä tulikin käytyä - jäi tämä paikka erityisesti mieleen. Jotenki se miten rauhassa sai olla, käytännössä täydelliseen aikaan ja lähellä jotain historiallista ja kaunista. Olen aina ollut kiinnostunut Amerikan alkuperäiskansojen historiasta ja jopa opettelin puhumaan vähän Navajoo. Oli merkittävä tunne päästä näihin kohteisiin reissussani ja animistina koin läheisyyttä tähän kohteeseen. 

Läheitä: The Ledger Art Collection, What is Ledger art?, Tasankointiaanit Wikipedia, Holly Young, Miten puhua intiaaneista?

Tämä komeus löytyy Minnesotan lounais-osiolla. Tästä osoitetta ylös ja tallenna myöhempää varten!

Pipestone National Monument

36 Reservation Ave, Pipestone, MN 56164, Yhdysvallat

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

USA - ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Ensimmäinen reissupäivä lyhyesti: 379km 7h 42min matkantekoa, Mississippi-joen ylitys, Wisconsin osavaltio, Chippewa Fallsin jäätelö, Ruotsalainen alkuperäiskylä, Maailman isoin mäyrä-patsas ja Intiaanikasino.

Kolmen viikon Minnesotassa reissaamisen jälkeen alkoi roadtrip kolmen osavaltion läpi Minnesota - Wisconsin - Michigan. Matkalla paljon nähtävyyksiä, luontokohteita ja viisi hotellia ennen saapumista Detroittiin ja Eminemin kotikulmille. 

Ekalle päivälle päätin katsoa kohteita vähän löyhemmin, koska tiesin että aikataulu saattaa aamulla muuttua ja niinhän se muuttuikin. Aamulla tein loppusiivoukseni Saveafoxilla, sanoin vaikeita heippoja pitkän bondailun päätteeksi - ja sitten olikin aika lähteä. Saveafoxin portit sulkeutui takanani, pistin suunnaksi Domino's Pizzerian ja päätin että sieltä nappaan jotain mitä voin napostella aina ajon välissä. Roadtrippini aikana tulen viimeistään huomaamaan miten huonot ruoka/juoma-vaihteohdot tässä maassa on, toki ne oli tulleet jo tutuksi tämän parin viikon aikana.

Lähdin Minnesotan läpi ja ensimmäinen mielenkiintoinen asia oli Mississippi-joen ylitys. Ei niinkään sen maisemien kannalta mitkä oli keskivertoiset, vaan sen kulttuurisen merkityksen takia! Joen ylityksen jälkeen näin rampin alas joen varrelle ja päätin kääntyä. Vesi oli likaista ja täynnä hylättyjä tavaroita, vähän sad. 

Mississippi on Pohjois-Amerikan toiseksi pisin joki. Mississippi on noin 3 750 kilometriä pitkä. Aikanaan intiaanit antoivat joelle nimeksi ’Vesien isä’. Nimi tulee algonkininkielisistä sanoista misi, ’iso’ ja sipi, ’vesi’. Intiaaneille Mississippi oli tärkeä kulkuväylä ja kalastuspaikka. (Wikipedia)

Tavoite oli päästä Molelake Casinolle mistä olin varannut majoituksen. Pieni kuumotus siitä oli, koska sieltä en saanut ikinä vahvistusviestiä, pelkästään koodin! Aina kun nettisivulla koodia käytti, se kyllä näytti varauksen mutta oli todella erikoista etteivät he harrasta sähköpostivarmistuksia tuolla Molelakella :D Itse Wisconsinin osavaltioon saapuessa huomasi isoimman eron luonnossa. Minnesota, ja Iowan alue missä kävin, on ollut lopulta aika tasaista ja tämän kautta paljon maataloutta. Maissipeltoja ja tuotantoeläintiloja. Käytännössä heti kun saapui Wisconsinin rajan yli muuttui luonto rajusti ja korkeita kukkuloita kohosi suoraan tien vierestä. Joku Saveafoxilla kertoi, että aikanaan jääkaudella mantereiden muuttuessa jokin raivaus joka tasoitti Minnesotan, missasi Wisconsinin ja tämän takia se on jäänyt niin kukkulaiseksi.

Wisconsin is "hillier" than Minnesota because the last major glacier did not reach the southwestern part of Wisconsin, creating the rugged, hilly "Driftless Area," while glaciers flattened the vast majority of Minnesota and the rest of the Midwest, depositing glacial drift and leaving behind flatter, smoother terrain. Eaglebluff

Korkeiden paikkojen ja maisemahunttausta rakastavana nämä kukkulat ja näkymät tuli tarpeeseen. Jenkeissä on todella mietitty tälläinen roadtrippaus ja maakuntamatkailu, koska esim tämä kaunis alue oli varusteltu noin 100m välein levähdyspaikkoja, missä oli vielä joku historiallinen pläkki luettavissa. Siinä sai ihan valita parhaita paikkoja missä katsoa maisemaa. 

Pysähdin Wisconsinissa myös muutamaan kylään. Joku "juustopuoti" oli minulla jo merkattuna kohteena, lähinnä sen nimen "Yellowstone" takia, mutta en usko että tällä puodilla oli mitään tekemistä tuon ensimmäisen luonnonsuojelualueen kanssa (Yellowstone, Montana). Sain siitä lähinnä pissapaikan ja sitten pysähdyinkin Tukholmassa! Tai Stockholm oli pieni kylä missä oli putiikki Scandihoo (:D) mistä ostin heidän kaikki (5kpl) kansainvälisiä postimerkkejä. Ostin sieltä myös muutaman kortin ja juttelin puodin myyjän kanssa joka kertoi että Ruotsalaiset jotka sinne aikanaan asettui halusin nimetä paikan kotinsa mukaan. Samaa mitä me tehtiin Suomalaisina kun nimesimme alueita meidän kielellä. 

Toinen kaupunki missä pysähdyin postittamassa kortit ja löysin Wisconsin-magneetit ja kortit oli Chippewa Falls. Tämä oli eka paikka missä muistan että kuumotti jättää auto ja käydä kävelemässä niin kaukana autosta. Olin varma, että kun tulen takaisin, on autoon murtauduttu ja omaisuus on tiessään. Taisin jopa vähän juosta takaisin, osittain aikataulun kirimisen ja osittain varmaan tämän pelon takia! Ennenkuin stressi nousi näille leveleille, kävin jäätelöpuodissa ja kysyin että mikä on vähiten ostettu maku, se oli lakritsi joten nautin sellaisen. Yksi omia Suomalaisia lemppareitani! Kuten olen muutamassa aiheessa maininnut, ostan aina uudesta maasta/osavaltiosta magneetin itselleni ja äidilleni sekä postikortit mitkä myös postitan molemmille. Tällä reissulla keräsin myös kangasmerkit jotka tulee olemaan osa matkahupapriani, siitä myöhemmin lisää.

Se, että reissussa oli +30 astetta lämmintä koko ajan ei tullut uutisena jäätelöltä, joka törkeästi suli käsiini kun käppäilin Chippewa Fallsissa. 

Auringon laskiessa tein matkaa pidemmälle Wisconsiniin. Suomalaisena on tottunut siihen että kesät on valoisat ja tuli uutena asiana se, että täällä todella tulee pimeää iltaisin. Pilkkopimeää. Joten tiesin että valoisa aika tulee aina maksimoida. Pissahätä alkoi iskeä ja tarvitsin jonkun kohteen mihin tähdätä. Kartasta tuli vastaan "World's biggest badger sculpture" mitä kävin sitten katsomassa puskapissan kera. Olihan se iso joo! 

Ilmeisesti nämä patsaat oli jonkun "Gentleman's club" paikan pihassa eli nyt googlen mukaan olen käynyt siellä. Kun ajoin tästä Pohjois-Wisconsinin puolelle kohti mysteerimajoitusta, ympäristö muuttui paljon enemmän tutuksi kuusimetsäksi ja asutus hävisi kauemmaksi. Suomen luonto on niin lähellä tätä luontoa, että välillä kun kuunteli suomenkielistä äänikirjaa ja ajoi näitä maisemia, havahtui siihen että "ai niin, en ookkaan Suomessa". Melkein joka päivä siis kun oli näitä pidempiä ajoja. Kuusimetsäinen tie mitä on sieltä-täältä paikkailtu, oli kuin olisi Jämsässä ajanut. 

Eka päivä meni matkan taitossa aikalailla kuten ajattelinkin. Nälkä oli kun saavuin kohteeseen ja oli siellä jopa huone varattuna. Kamat huoneeseen ja kohti kasinoa. Nythän ei ollut kyseessä mikään Vegasin kaltainen valtava kasino, vaan enemmänkin sellainen Seinäjoen kasino. Vähän ysäri, vähän nuutunut, vähän täynnä vakkareita ja pari tällästä turistia tiistai-iltana. Respa oli innoissaan tatskoistani ja käytännössä kertoi koko elämäntarinansa siinä smalltalkin yhteydessä. Hänen puolisonsa oli vartijana samassa paikassa, samassa vuorossa. Ostin lahjapuodista sammakko-figuurin tuliaiseksi ystävälle.

Huoneessani oli kaksi sänkyä ja sain näkymän autolle suoraan ikkunasta. Roadtripillä tiesin että lähinnä nukun majoituksissani mutta en jätä mitään autoon, eli aina rinkan ja ostosten raahaus huoneeseen yöksi. Vaikka olin poikki, tiesin että kasinolla pitää käydä. Kasinon baarissa join muutaman juoman, nostin 20 dollaria mitkä hävisin sukkana Buffaloon (kuten aina Amsterdamissakin) ja söin dinnerin nimeltä "Pizza fries" mikä oli aika kamala kokemus. Ei kiitos. 

Olen iloinen siitä että otin ekaksi Roadtripin majoitukseksi perinteisemmän hotellin, missä on vastaanottorespa ja kaikki. Koska vähän jännitti liikkelle lähtö niin oli kiva ettei majoitus tuonut (ainakaan hirveästi) stressiä. Olisivatpa vielä vastanneet sähköpostiin vahvistuksen niin ei olisi ollut sitä vähääkään. Aamulla on klo 8 herätys päivä kakkoseen, missä vielä loput Wisconsinista (kuten introkuvan peurat) ja siirrytään niin ylös kuin vain pääsee.

Pävän saldo: 379km 7h 42min

Lue myös:
Roadtrip intro
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä
Roadtrip päivä 3 - Luonno läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Ja muu matkaamiseni Pohjois-Amerikassa ennen roadtrippiä:

Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa

Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..

Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D

Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)

Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa

Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!

Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center

https://fahc.finlandiafoundation.org/ 

435 Quincy St, Hancock, MI 49930

Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

https://areena.yle.fi/1-71693644

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

Minnesotan suurin karkkikauppa

 

Tää kohde tuli listalle täysin vahingossa, ja silti tuli käytettyä 80 dollaria sinne. Olin menossa Mill Pondille uimaan ja huomasin tämän kartassa reitilläni. Paikka oli ulkoa jo todella mielenkiintoinen, valtava seinäpalapeli, spiderman kiipeilemässä seinää pitkin ja erilaisia maalauksia johdatellen sisäänkäynnille. Niiden crazy teema myös jatkui sisällä, Toy Story aihetta sekä isossa kupolissa kuulemma vaihtuu aihe säännöllisesti.

Tänne kannattaa varata ainakin tunti tai kaksi, jos haluaa rauhassa katsoa vaihtoehdot läpi. Keskellä on riveittäin erilaisia karkkeja, toffeita ja nugaita mitä voi punnita pusseihin ja reunoja koristaa kaikenlainen artesaanituote, sinappeja, hunajaa, mausteita ja makeisia. Paikasta löytyy myös kansainvälisiä herkkuja kuten Fazerin sinistä, mitä vein maistettavaksi majoitukseeni. 

Amerikkalaiset suklaat maistuu ihan jaloille, joten voitte kuvitella miten iso hitti oli meidän sinisemme. Kaikki vaparit kehui sen koostumusta sekä makua. Jopa paikalliset jotka ovat tottuneet "huonoon" suklaaseen, vapautti makunystyränsä ja koki jotain uskomatonta suklaan nautintoa. 

Löytyi tälläinen ennätys-karkki-käärme. Näyttää hienolta mutta on varmaan aika karseen makuinen!

Karkkikaupassa oli myös valokuva-automaatti mistä sai muistaakseni 2 dollarilla tälläiset kuvat otettua, ja niitä tuli 2 kopioo (jos oot esim jonkun kanssa niin molemmat saa!). Lähetin toisen äidille ja toisen pistän reissukirjan väliin! Lue myös: Matkakirjan DIY ohje

Itselle tarttui mukaan jonkinverran tuliaisia, sweet water toffeeta (se mainitaan liian usein sarjoissa ettenkö sitä ostaisi), fazerin sinistä töihin, hunajakeppejä rakkaalle teen-juoja ystävälle tuliaiseksi ja muutama muu asia. Kuitenkin se herkku mitä odotin ehkä eniten tästä karkkikaupasta oli kuitenkin kassalta ostettu "candid apple". Oletin, että se on varmaan aika meh - mutta oli muuten tosi hyvää. Omena sai jotenkin parhaat puolensa enemmän esiin tällä tiukalla kinuskikuorrutteella. Eikä kinuski ollut ollenkaan valuvaa vaan pysyi hyvin päällä. 5/5!

Menin Mill Pondin rantaan syömään ompun ja uimaan. Tää oli yks kivoimmista uintipaikoista Minnesotassa, ranta oli aika tyhjä ja vesi kirkkaampaa kuin monessa muussa paikassa. Täällä usein pienien kylien nimet lukee noissa vesitorneissa, tää pikkualue on Jordan mutta jos paikat kiinnostaa ne löytyy täältä:

Karkkikauppa:
20430 Johnson Memorial Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Mill Pond:
300 Park Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat