Kannattaako lähteä lyhytvaihtoon?

Tämä postaus on tarkoitettu ensisijaisesti mun korkeakoulun Hamkin opiskelijoille!

Mä en pysty lähtee opintojen aikana pitkille vaihto-opinnoille koska on kissavauva ja kissavanhus kotona, mutta haluan silti maksimoida vaihdot opiskellessa. Eli sillon kuvaan astuu lyhyt vaihdot eli RUN-EU vaihdot! Puhun nyt tosiaan meidän Hamkin tiedoista, en ole varma miten nää muissa kouluissa menee!

Näitä RUN-EU:n lyhytvaihtoja saat tehä yhen per lukuvuosi ja saat niistä noppia. Kyllä kissat, koira, poikkis, hubby ja lapset pärjää ja hoidetaan viikoksi että saat lähteä ottamaan kokemuksia irti. 

Viikon reissu ulkomailla, opintopisteitä ja apuraha millä maksat tämän lystin? Todellakin. 

Meidän sosionomien opintoihin kuuluu "Kansainvälisyysosaaminen 2op" joka on osa pakollisia opintoja. Se on non-stop opinto, eli sen voi tehdä missä vaiheessa opintoja tahansa. Se toteutetaan yleensä Hamkin omilla kansainvälisyyspäivillä, missä osallistut Hämeenlinnan kampuksen toimintaan viikon ajan tai (keskusteltua enkunopen kanssa) voit suorittaa sen myös vaihtona!

Jos haluat osallistua myös kansainvälisille päiville Hamkilla, voit myös tehdä vaihdon ja laittaa lyhytvaihdon sun vapaasti valittaviin opintoihin. Sinnekkin kuitenkin menee se 15 opintopistettä jostain, niin miksipä ei tästä. Vaihto pitää siis saada sisällytettyä opintoihin. Itsellä oli mielenkiintoinen tilanne, kun oli vapaasti valitut opinnot jo ahotoitu, eikä niitä saa un-ahotoitua (opo tarkisti ja sanoi ettei oo ennen kukaan kysynyt tähän suuntaan - mutta ei voi). Joten itse olen tehnyt niin, että sisällytän kaikki 3 vaihtoa joihinkin muihin opintoihin. Esim. 1.lukuvuooden Sosiokulttuurinen innostaminen oli täydellinen pari vaihdolle, millä sain ahotoitua yhden isomman tehtävän tältä kurssilta. Kakkosvuoden vaihto menee Monikulttuuriseen osaamiseen ja kolmas sitten tuohon kansainväliseen osaamiseen - mutta mä teenkin nyt ihan vaikeimman kautta kun helpollakin pääsee (aikaisemmin mainitut!)

Okei kiinnostaa - miten haen ja tutustun lisää?

Run-Eun sivulta hoituu tämä asia (https://run.eu). Kirjaudu sisään koulun tunnuksilla ja luo itsellesi CV sinne. Eli sinne tulee kuva, opintopolkusi sekä tekstiä. Kohtaan: Study programme in the organisation: Bachelor of Social Services

Kun oma profiili on kunnossa, voit mennä tutkimaan "tuotteita" eli vaihtoja sivulta "Products". Nämä vaihdot on kaikille aloille joten kannattaa tutustua vaihtokuvauksiin jotta tietää mitä se sisältää. Kun avaat vaihdon siellä lukee aikataulu, yleensä opintoja on ensin verkossa ja sitten on live-viikko ja sitten saattaa olla kerta tai pari vielä verkossa. "Face-to-Face Week" kertoo kohdemaan ja yliopiston missä vaihtoviikko järjestetään. Eli katso ensin viikon ajankohta jotta tiedät voitko sitoutua siihen vai et! Sitten laita hakemus, vastaa siinä esitettyihin kysymyksiin ja sitten odottelemaan. 

Huom. Voit hakea useampaan vaihtoon samaan aikaan ja täten maksimoida mahdollisuutesi päästä vaihtoon. Keväällä kun hain ekaa paikkaa, laitoin 7 hakemusta, mistä taisin neljään päästä. Syksyllä laitoin yhden hakemuksen ja pääsin siihen. Nämä eivät siis ole mitenkään "mahdottomia". 

Tässä mun hakemukset ja niissä näkyvien tilojen selitykset.

Kun sut sitten hyväksytään vaihtoon, otat yhteyttä lyhytvaihtojen opettajalle ja kerrot että "Jee mut hyväksyttiin mitäs sit!" - ja hän antaa ohjeet eteenpäin esim. apurahan hakemiseen. Sain mun Portugalin vaihtoon apurahaa 1130€ millä ostin sitten lennot ja majoituksen ja ruokailua siellä. Apurahan suuruus riippuu kohdemaasta ja sillä apurahalla sitten ostat tarvittavat asiat kuten majoituksen, lennot, junat, tms. Se, miten ja koska menet on omalla vastuullasi kunhan saavut ja toteutat vaihdon. 

Portugaliin menin yksi päivä ennen vaihtoa ja jäin vielä Leiriassa vietetyn viikon jälkeen Lissaboniin muutamaksi yöksi. Nyt tokanvuoden vaihdossa aion Irlannissa mennä ensin Galwayihin pariksi päiväksi, sitten Athlonessa vaihtoviikko ja siitä vielä viikoksi Dubliniin. Omaa rahaa menee siis myös mutta se on ok!

Suosittelen saapumaan ja ottamaan hotellin 1 päivä ennen - sekä jälkeen, jotta kerkeät saapumaan ja lopettamaan viikon hyvällä energialla. 

RUN-EU-allianssiin kuuluvat Alankomaista NHL Stenden University of Applied Sciences Leeuwardenissa, Belgiasta Howest University of Applied Sciences Kortrijkissa ja Bruggessa, Espanjasta University of Burgos Burgosissa, Irlannista Technological University of the Shannon Athlonessa ja Limerickissä, Itävallasta Vorarlberg University of Applied Sciences Dornbirnissa, Portugalista University of Leiria Leiriassa sekä Polytechnic University of Cávado and Ave Barcelosissa, Romaniasta "Dunărea de Jos" University of Galați Galațissa, Suomesta Hämeen ammattikorkeakoulu Hämeenlinnassa ja Tšekistä Technical University of Liberec Liberecissä.

Nämä yhteistyökoulut on yleensä jossain pienemmällä kaupungilla, kuten meilläkin Hämeenlinnassa. Eli pääset näkemään vähän enemmänkin kuin pääkaupungin. Jos tulee kysyttävää niin mulle voi laittaa viestiä opojen ja kansainvälisyysopejen lisäksi!=) 

  Ota kokemuksesta kaikki irti nyt kun pystyy. Aikaa painaa duunii ja viettää talvea Suomessa varmasti  riittää, joten käytä opinto-aikaa parhaalla tavalla: keräten kokemuksia ja muistoja!  

Kirjoitan myöhemmin myös Portugalin vaihdostani postauksen minkä linkkaan sitten tähän perään.

Pride Minneapoliksessa (MN)

Kesäkuisen Pride kuukauden kunniaksi halusin kertoa mun viimevuoden Pridestä! Olin meinaan Minnesotassa kesä-heinäkuun 2025 aikaan kuukauden ja siellä ollessa oli Minneapoliksen Pride, minne tietysti suuntasin. Mulla oli jopa tälle ajalle hotelli yhdeksi yöksi ihan keskustasta. Majoituksista tulee myöhemmin oma postaus, mutta tässä myös muut jenkkireissuni aiheet lukuun: 

Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Minnesotan suurin karkkikauppa

Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Roadtrip intro

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa

Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät
Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

Kun alunperin saavuin Minneapoliksen lentokentälle, piti vuokra-auto ajaa pois keskustasta kohti asutustani. Priden koittaessa ei hotsittanut ajella keskustaan enää uudelleen, joten selvitin itselleni läheltä keskustaa parkkihallin ja varasin sieltä autolle paikan. Sitten tilasin Lyftin siihen ja pääsin pahimman ruuhkan läpi Lyftillä hotellille, mistä oli kävelymatka Prideille. 

Autottomuus isossa kaupungissa missä oli kaksi valtavaa tapahtumaa samaan aikaan oli aika järkevää. Pääsin myös Lyftillä matkasessa katsoon vähän maisemia ja ottamaan kuvia ikkunasta!

Suomessa tuntuu noi jäähilejuomat olevan se The Juttu - mut täällä ei niitä näkynyt, oli vaan "shaved ice cones" eli tälläsii sheivattua jäätä/jäähilettä muovitöttörössä. Soosipöydässä sait kaataa eri makusiirappeja mauksi, mut pakko sanoa että tää oli pettymys ja suurinosa meni roskiin. Lähinnä siitä tuli olo että olispa jäätelöä tai jäähilejuomaa. Jää oli joko mautonta kun siirappi valunut pohjalle, tai sitten liian siirappista koska maut oli tosi makeita. Minnesotan helleaallossa tämä ei siltikään edes viilentänyt vaan aivot jäätyi syödessä!

Pridet oli puistossa Minneapoliksen keskustassa, vain muutamalla sisäänkäynnillä. Juhlat oli todella isot ja jotenkin ns suljetummat. Ehkä koska puiston reunoja kiersi käsityö- ja ruokakojut luoden sisäänsä suojaisan festarialueen. Puisto oli myös esim. Tampereen sorsapuistoa noin 4x isompi, kojuja oli ihan joka lähtöön mutta silti oli tilaa vain istua nurtsillakin ns rauhassa. En muista syöneeni hirveästi, koska vegaanisia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut ja laktoosi-intorelantikkona pitää miettiä aina juustoruokien kanssa vähän veskien sijainteja. Taisin jotkut juustokuutiot tilata, kun niitä jenkeissä saa joka paikasta. Laktoosinpilkkojien maku (vanilija) tuli jo loppureissusta korvista ulos, pilasi vanilijan mulle kyllä täysin!

Asuvaihtoehtona toisena päivänä oli Save A Foxin "Yoga with Foxes" paita jossa on hieno solmuvärjäys ja toisena päivänä Goodwillista ostamani halinallepaita missä menee sateenkaari keskellä nallejen kanssa. Olin kuukauden reissussa rinkan kanssa, joten vaatevalikoima oli aika pieni - kuitenkin nämä kaksi löytä oli täältä!

Ihanin asia kojuilla oli se, että monet jakoi ilmaiseksi tarroja. Tarroja, tarroja, tarroja - joka paikassa oli tarroja! Piti ihan pitää itsensä ruodussa etten anasta kaikkia niistä. Paljon oli myös käsityöntekijöitä ja alla on löytöni, vasemmalla ilmaiseksi saadut ja oikealla maksulliset: 

Pride käsikoru ja kaulakoru meni tuliaisina kummilapsille. Myös näitä ilmaisia Pride-tarroja meni muille kummilapsille. Ne tulee kuitenkin tökättyä johonkin mekon reunaan, satukirjan sivuun tai sängyn alle niin on ihan ok, ettei ne ole maksanut kauheasti ja ovat samalla todella reissusta saamiani tuliaisia, hyvästä asiasta ja ihanan värikkäitä!

Ystävälle meni trans aksolotli, itselle ace ja muutaman tarran ostin myös ystäville. Ostin reissuni aikana Mall of Americasta retron hupparin "Rags" kaupasta. Siitä tulisi reissupaitani, ja nyt löysin Priden käsityöpuodista useamman kangasmerkin, mitkä oli juuri niissä väreissä mitä paitanikin on. Astronautti, pehmeät kukat ja hymynaama tuli yhdeltä tekijältä ja "Randy" nimikyltti piti tietty kanssa ostaa toiselta. Olisi ehkä pitänyt ostaa näitä useampikin, olisi ollut hieno jossain haalarissakin. Näissä iskee vain se pelko helposti että "olen jo käyttänyt varmaan sata euroa" ja todellisuudessa olisit voinut käyttää sen 2e toiseen nimikylttiin. 

Kerään myös erilaisia kettukortteja sekä kettutarroja, niin reissusta sain muutaman molempiin kokoelmiin,
mm. tämä kettutarra!

Perjantaina Priden jälkeen matkalla hotelliini olin katsonut että naapurirakennuksessa on kattoterassiravintola joten suuntasin sinne, todella väsyneenä ja liian vähän syöneenä. Sieltä löytyi ensimmäinen suoraan vegaaninen tuote menusta, Beyond Meat Burgeri. Tilasin sen ja kesäisen drinkin mitä siemailin odotellessa ruokaa. Olin niin väsynyt ja kuivunut että drinkki nousi todella kätevästi päähän ja sain fiilistellä iltaa keskenäni tässä upeassa ravintolassa. Ruoka oli erinomaista (CRAVE Food & Drink LaSalle Plaza-Minneapolis).

Hotellissa huomasin että Pridejen afterbaari oli ikkunaani vastapäätä ja musiikki tuli huoneeseen todella kovalla volyymilla. Seurasin illan uutisia koska myös tornado-varoitus oli lähestymässä Minneapolista kovaa tahtia. Klo 00 kuitenkin Pridebileet hiljeni huomattavasti ja päätin että menen nukkumaan, mikäli tornadovaroitus tulee, siitä kyllä sitten ilmoitetaan hotellin puolesta, koputellaan ovia tms. Aamulla kun heräsin oli klo 01 tullut tälläinen ilmoitus puhelimeen: 

Luin myöhemmin että se oli usea tornado pyörinyt alueella, joku ottanut usean kosketuksen maahan ja nämä lueketeltiin EF-0, EF-1 ja EF-2 tasoisiksi Tornadoiksi. Nukuin sikeästi ikkunan vieressä, mutta toki uskon yhä että jos hotellilla oltaisiin oltu huolissaan, olisivat he herättäneet kaikki jollain hälytyksellä tms! 

Mutta tulipahan sekin "koettua".

Toisena Pridepäivänä tapasin ystäväni isän vanhan bändikaverin ja hänen perheensä piknikille. Suomi, torille jne! Meillä oli kyllä mukava päivä, kiersimme kojuja ja katsoimme tanssiesityksiä. 

Jos vertaan ilmapiiriä Suomen Prideihin mihin olen osallistunut (Lähinnä Tampereen Manse Pride) tuntuu että meno oli täällä todella vapautunut. Enemmän topless menoa, enemmän biletyshenkeä ja ehkä vain ihmisiä enemmän sekä tilaa enemmän.

Hieno Pride-kokemus ja oli kiva viettää Minnesota reissun aikana aikaa myös Minneapoliksessa. Tokana Pridepäivänä tuli nähtyä myös keskustapuiston LOVE-kyltti, mikä on jo toinen tällainen matkoiltani (toinen oli New Yorkissa) sekä Minneapoliksen kuuluisa kirsikka-lusikka. 

Roadtrip päivä 5 - Saapuminen Detroittiin, Eminemin talo ja historiaa

USA ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Viimeinen roadtrip päivä lyhyesti: 93 km 5h 10 min. Eminemin kotitalo ja siellä hälytyksen aiheuttaminen, White Castle hampparit, autovuokran palautus ja lyfti.

Tänään oli monella tapaa jännittävin päivä reissusta. Päämääräni, eli Detroit häämötti jo horisontissa, edessä olisi auton palautus ja viimeinen osa matkaa. En halunnut ajaa Detroitissa autolla, etenkin kun kohteet missä haluan käydä ovat isolta osin lähellä toisiaan, joten tavoite oli ottaa pari Detroitin laidalla sijaitsevaa kohdetta, käydä autopesussa ja sitten palauttaa auto Detroitin lentokentälle. 

Pakkasin auton ja lähdin kohti roadtripin kohokohtaa: Eminemin taloa. 

Tälläisenä total-fanina tiedän että fanina minun pitäisi kunnioittaa hänen rauhaansa - ja näin aioinkin tehdä. Samalla tietty se, että jotenkin edes saan toteutettua superfanitustani olisi ideaalia. Eminemin koti sijaitsee ihan perus naapurustossa (ei aidattu) ja hiekkatien varrella. Jätin auton pienelle parkkipaikalle lähellä ja päätin että teen kävelyn tällä julkisella tiellä missä kävelen hänen talonsa ohi. Se olisi minulle tarpeeksi. Olen vain yksi ihminen naapurustossa kävelyllä. Nappasin vesipullon ja lähdin hellepäivän kävelylleni, ohitin Eminemin talon, mikä tuntui aivan uskomattomalta. Poimin jopa maasta lehden talteen itselleni. Kävelin tietä jonkin aikaa ja päätin kääntyä takaisin, nyt kun taas pysähdyin hetkeksi talon kohdalle ottaakaseni kuvan: 

Eminemin kotitalosta ja portista, oli ilmeisesti kahdesti portilla hengailu putkeen riittävästi häirötä aiheuttaakseen hälytyksen. Pieni sireeni taisi soida ja kuului "warning" tms - äkkiä pyytelin anteeksi ja lähdin kävelemään pois alueelta. En usko että tämä menee Eminemille asti, ja todella toivon näin koska en halua olla taas yksi fani joka menee rajan yli, mutta tietty samalla olin. Enkä voi sitä perua. 

Uskon että hälytys menee liiketunnistimella ja vasta jos se ei riitä vaan triggeröityy uudelleen, tulee ns oikea hälytys. Nähdä missä Eminem asuu oli hieno kokemus, en voi kiistää. Jopa kun kävin tankkaamassa lähellä tämän jälkeen mietin "onkohan eminem käyttänyt tätä bensa-asemaa", "onkohan hän tankannut tällä samalla kahvalla" jne- ihan kreisiä. Em on myös harvoja noin julkkiksia ihmisiä jotka eivät ole vain muuttaneet johonkin Kaliforniaan tai New Yorkiin, hän on pysynyt Detroitissa, tukee yhteisöä, maksaa vähävaraisten lasten kouluruokavelkoja ja on mukana parantamassa Detroittia. Se on ollut hänenkin elämä, hän tietää mitä on olla köyhä ja kasvaa naapurustoissa. Tulin myös oppimaan että hän on myös paikallisten silmissä pidetty henkilö. 

White Castle oli yksi pikaruokala missä halusin käydä reissun aikana. En ole siellä koskaan käynyt ja se on kuitenkin populaarikulttuurissa tuttu paikka. Heillä on nykyään myös vegevaihtoehto joten päätös oli helppo! Puoliso halusi tietää miltä se maistuu ja kuvasin hänelle täältä maisteluvideonkin. Se oli ihan jees, mutta ei niin hyvä kuin ehkä olisin toivonut! 6/10. Innostunut videoni löytyy täältä.

Kävin autopesulassa, tankkaamassa vielä ihan tappiin auton ja sitten ajelin Detroitin lentokentälle sen palautukseen. Yritin siellä ollessa vielä siistiä vikoja räkäpapereita mutta siivoojat oli ihan yllättyneitä ja sanoivat että älä siivoo et me tehää se ennekö auto menee tarkastukseen. Sakko siisteydestä koskeekin siis varmaan ns oikeita sotkuja (oksennusta, paskaa jne). Sain kuitin myöhemmin, ja tiedon että ajoin reissuni aikana lähes 5000 km.

Lentokentältä otin Lyftin majoitukseen ja sain odottaa siellä tunnin verran aulassa. Join vettä ja lepäsin, myös sain hienot keskustelut kahden työntekijän kanssa jotka ilmeisesti hoitavat jotain asioita siellä, mutta ei huoneita. Kysyin heiltä että onko se noloa tulla Michiganiin vain Eminemin takia, kun heille hän on tietty aika arkipäiväinen asia. Mutta he sanoivat että ei missään nimessä. Eminemlove on myös paikallisten keskuudessa iso juttu. Hän tukee urheiluseuroja ja on jollain tavoin osana yhteisöä. Myöhemmin opin lyft kuskeilta, että he käyvät paljon hänen ravintolassaan (Mom's spaghetti) koska se on edullinen ja hyvällä paikalla. Keskustelut oli lämpimiä ja aulassa odotti ruotsalainenkin pariskunta, saatiin vähän suomi vs ruotsi vitsiä heitettyä ennenkö päästiin huoneisiin. Laitan majoituksista oman postauksen mutta vihdoin oli keittiö ja täällä viettäisin sitten seuraavat kolme päivää.

Detroisissa vietin yhteensä kolme päivää ja kaksi yötä ennen poistumista vielä maaseudulle, walk-in tatskaan ja toiseen ketturescueen missä kävin tutustumassa. Kaikista Eminemiin liittyvistä tekemisistä teen oman aiheen. 

Lue: Reissupäivät Detroitissa, Eminem, 8 Mile & Mom's Spaghetti

Detroitilla on mielenkiintoinen ja surullinen historia. Detroitista kasvoi suurkaupunki 1900-luvun alussa, kun Henry Ford perusti sinne ensimmäisen T-Fordeja valmistaneen autotehtaansa. 1960- ja 1970-luvuilla kaupunki kuitenkin alkoi rappeutua öljykriisin ja tuontiautojen lisääntymisen takia. Kaupungin asukasluku on puolittunut 1950-luvun 1,8 miljoonasta nykyiseen reiluun 900 000 asukkaaseen. 

1900-1930 luvuilla Detroitin asukasluku viisinkertaistui ja Detroit oli rikkaimpia kaupunkeja Pohjois-Amerikassa ja joidenkin lähteiden mukaan heillä oli koko maailman paras elintaso (Wikipedia). Kuitenkin heti 30-luvun lama veti Detroitin alas, työttömyys luvut pamahti kattoon ison väkiluvun myötä. Kolmessa vuodessa Detroittiin oli muodostunut "rotusota" missä hyväpalkkaiset työt säästettiin valkoisille ja tummaihoisille annettiin vain huonopalkkaisia töitä, valkoihoiset polttivat tummaihoisten asutuksia, menivät lakkoon jos "joutuivat" tekemään töitä tummaihoisten kanssa ja kaikki tämä johti myös 30 ihmisen kuolemaan (Detroithistorical). 60-80-luvuilla aluelle muutti enemmän tummaihoisia autotehtaiden töiden perässä, mikä sai valkoiset ja parempi palkkaiset muuttamaan lähiöihin pohjoiseen, minne ei tummaihoiset voineet edes muuttaa. 

Tämä loi 8 Mile valtaväylän sosiaaliseksi ja merkittäväksi tunnukseksi rasismista Detroitissa, missä valkoiset ja rikkaat asui pohjoisessa ja tummaihoiset ja köyhät etelässä.

Siniset kuvastaa tummaihoista aluetta, punaiset pisteet valkoista lähiöö. Rajana 8 mile valtatie.

90-luvulla yhdistustoimin tien ympäristöä siistittiin ja tehtiin turvallisemmaksi. Yleinen rasismi on laantunut mikä on yhdistänyt alueita enemmän sulavakaksi kokonaisuudeksi. Tie toimii yhä rotujen välisenä seinänä mutta alueet sen ympärillä on turvallisempia ja huollettuja. (Urbanhistory). Kävin 8 Milella tietysti reissuni aikana, siitä lue täältä: Reissupäivät Detroitissa, Eminem, 8 Mile & Mom's Spaghetti (tulossa)

Yllätyin siitä erityisesti, että Detroitissa oli pilvenpiirtäjiä. Keskusta oli todella iso, maineikkaan näköinen ja jopa ylellinen. Samaan aikaan pilvenpiirtäjien joukossa oli tehtaita ja lähellä hylättyjä rakennuksia. Yhtenä päivänä liikkuessa saavuin Eastern-market nimiselle alueelle missä oli menossa lauantaimarkkinat. Täysin yllättävä tapahtuma, koska olin alueella vain etsimässä D12 muraalia, mikä oli ilmeisesti peitetty tai aidatun alueen takana. 

Vanha pariskunta myi kuulakärkikyniä ja sellaisen ostin kun oli hieno. Se on valitettavasti mennyt rikki kotona ollessa, en tiedä oliko vika minussa vai kynässä mutta nyt se on jossain laatikon pohjalla. Muuta en tainnut täältä ostaa, mutta oli kivaa kierrellä ja jutella ihmisten kanssa.

Lopulta kuukauden reissuni alkoi Minnesotasta ja loppu Detroittiin. Vuokrasin vikalle päivälleni vielä auton koska check-out oli 11sta ja lento 9 illalla. Kävin ottamssa walk-in tatuoinnin (lisää toisessa aiheessa) ja ajelin vielä toiselle ketturescuelle tutustumaan. Sehän oli mitä olin tehnyt muutaman viikon täällä jenkeissä ollessa. Kun palasin Suomeen tuli ystäväni hakemaan minua ja sitten sai alkaa kotiutumaan taas. Upea, kamala ja tapahtumarikas reissu. 

Tähän loppui Roadtrip osuus. 

Pävän saldo: 93 km 5h 10min

Lue myös:
Roadtrip intro

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta
Roadtrip päivä 2 - Upper Peninsula Michiganissa, Suomikulttuuri ja paras näkymä

Roadtrip päivä 3 - Luonnon läsnäolo Michiganissa
Roadtrip päivä 4 - Itsenäisyyspäivän paraati ja hiekkasärkät

Sekä muut kuukauden reissustani Pohjois-Amerikassa:
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls

Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa

Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa

Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..

Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D

Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)

Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa

Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!

Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center

https://fahc.finlandiafoundation.org/ 

435 Quincy St, Hancock, MI 49930

Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

https://areena.yle.fi/1-71693644

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Yksi päiväreissu minkä tein harjoitteluni aikana oli Iowan pohjois-osiolle. Pakko sanoa että vaikka oli hyvää, oli myös vähän inhottavaa ja niistä kerron nyt lisää. En tiedä haluanko uudelleen Iowaan!

Hyvät puolet! Syy koko päiväreissulle ja ehdoton gem keskellä maissipeltoja - oli Pocahontas niminen kylä. Tämä on pieni, noin 1800 ihmisen asuttama vuonna 1892 perustettu pieni alue mikä tuli myös tunnetuksi Alaskassa toimineen sarjamurhaajan kotikaupunkina. Itselle tämä oli uusi tieto koska tietysti päädyin sinne Pocahontas nimen takia.

Rakkaus Pocahontasiin on varmasti alkanut perinteisesti Disney-elokuvan myötä ja myöhemmin syventynyt historiaan ja alkuperäiskansojen kulttuuriin ja tilanteeseen Amerikassa ja Kanadassa. Jos mietitään tätä elokuvaa pelkästään (ilman historiallisia puolia) se on osoitus itsenäisyydestä, rakkaudesta katsomatta alkuperään ja syvä kunniallinen osoitus luonnolle. Värit Tuulen Arja Korisevan laulamana on yhä soittolistallani koska se on niin kaunis teos, käännös ja toteutus. Muutama suora lainaus heille jotka eivät ole kuulleet sitten julkaisuvuosien:

On kaikki sinulle vain omaisuutta
Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät;
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
Elämä ja henki on sisällään.

Voit kieriskellä rikkauksissa aina,
huomaat sen mikä niiden arvo on.

On veljiäni sade sekä tuuli
ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen
joka tietä elämän käy kulkien.

Käy näin puumme korkeuksiin,
jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan...

Sanat mitkä ihmisten pitäisi nykyäänkin kuulla ja ymmärtää. Tietysti Pocahontaksen, kuten monien muidenkin Disneynaisten suhde luonnoneläimiin oli jotain mitä tälläinen tuleva eläintenhoitaja pienokainen myös ihaili. Pocahontas ei jäänyt odottamaan pelastumista vaan vaikutti omaan tiehensä. 

Elokuva sai tultuaan osittain huonoja arvosteluja. Pocahontaksen isän, Chiefin, ääninäyttelijä ja alkuperäiskansojen aktivisti Russell Means ylisti elokuvaa sanoen "Pocahontas on ensimmäinen kerta kun eurooppa-keskeinen mies-yhteiskunta myöntää historiallisen petoksensa" ja että se tekee "hämmästyttävän tunnustuksen" siitä, että eurooppalaisten Amerikan siirtokuntien tarkoituksena oli "tappaa intiaaneja ja raiskata ja ryöstää maa".

("Pocahontas is the first time Eurocentric male society has admitted its historical deceit", and that it makes the "stunning admission" that the purpose of the European colonization of the Americas was "to kill Indians and rape and pillage the land.")

Mutta sitten on tietysti se historiallinen puoli tarinasta. Oikea Pocahontas, Powathan heimopäällikön (Wahunsenacawhin) tytär jonka Englantilaiset siirtomaalaiset kidnappasivat ja pitivät lunnaita vastaan, pakottivat kääntymään kristinuskoon, kastoivat uudelle nimelle Rebecca ja naittivat tupakkakasvattaja John Rolfen kanssa, kenen kanssa hän sai lapsen tammikuussa 1615 noin 17-vuotiaana. Pocahontas kuoli 20-vuotiaana Englannissa.

Smithin kirjoitusten mukaan tilanne, missä hänet oltiin tappamassa ja Pocahontas tuli väliin oikeasti tapahtui, mistä myöhemmin Disney-elokuva on varmasti saanut idean romanttisesta tarinasta. Kuitenkin tämän lisäyksen Smith teki vasta kun Pocahontas meni naimisiin John Rolfen kanssa. Smith oli myöskin karski niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan, toisin kuin elokuvassa eikä heillä ollut Pocahontasin kanssa mitään romanttista suhdetta mistä tiedettäisiin (myös, Pocahontas oli vielä lapsi). Pocahontasin uskottiin olevan lempinimi lapselle (playful one, leikkisä) mutta elokuvassa nimi yhä pitää, hänellä uskottiin olleen myös muita nimiä: Matoaka ja Amonute.

Uusi tieto itselle oli, että Pocahontasin jälkeläisiä on yhä elossa. Esimerkiksi Fight Club elokuvasta tuttu näyttelijä Edward Norton on Pocahontasin jälkeläinen 12.sukupolvessa.

Ymmärrän Disneyn pulman, eivät he voi tehdä elokuvaa missä 14-vuotias lapsi tapaa kolmekymppisen miehen, mies kiinnostuu lapsesta ja ottaa omakseen. Ei tietenkään. Kysymys ehkä onkin, että oliko tarpeellista tehdä sitten elokuvaa ollenkaan? 

Itse ajattelen että monella tapaa (vaikkei historiallisesti oikein) elokuva toi esiin monia tärkeitä elementtejä historiasta lapsi-ystävällisellä tavalla. Historiallisesti oikean luonteen siirtolaisten agressiivisesta valloituksesta, alkuperäiskansoja vastaan taistelusta ja heitä ylimielisesti "villeiksi" kutsumisesta. Etenkin Usa:ssa on yhä jotenkin onnellinen käsitys maiden kaappauksesta ja sitä jopa juhlistetaan Kiitospäivänjuhlana (Thanksgiving). Tosiasiassa tuosta päivästä alkoi alkuperäiskansojen kansanmurha. 

Elokuvassa myös valkoiset näytetään pahiksina ja alkuperäiskansat hyviksinä, asia mitä ei usein tähän aikaan ole nähty. Luontosuhde on ihailtava, tietynlainen itsenäisen elämän valinnan tärkeys sen järjestetyn avioliiton sijaan ja jopa Pocahontas viedään toisessa osassa Englantiin, puetaan korsetteihin ja hänen koko maailmankuvansa muutetaan, yrittäen saada mahtumaan kuvaan mitä hän ei yksinkertaisesti ole. Monia hyviä oppeja ja ainakin tälläiselle Suomalaiselle pikkutytölle oli ihan uutta oppia "intiaaneista" ja siitä miten upeita he ovat ja olivat. Tietysti myös opin Pocahontasin oikean tarinan myöhemmin ja se ehkä onkin tärkeää. Että kukaan ei unohtaisi miten historia oikeasti meni.

Olin Pocahontasin kylässä vähän pettynyt siihen, miten vähän mitään souvenier-hommia siellä oli. Eli siis ei käytännössä yhtään! Kävelin keskustassa hetken (+30c joten todella hetken) ja löysin kirjakaupan mikä oli juuri sulkeutumassa. Sieltä löysin kauppiaan itsetekemän magneetin ja postikortin missä oli kuva tämän kirjoituksen ensimmäisestä kuvasta. Eli jotain sain ja sentään sit käsityönä! Tuli kyllä inspiraatio tehdä heille jokin korttityö vapaaseen käyttöön.. Lisään sen tänne jos joskus innostun. 

Olen iloinen siitä että kävin Pocahontasissa ja tulipa uusi osavaltiokin zekattua. Kuitenkin Iowassa oli vielä edessä uskonnollisuuden huomaaminen sekä se kun sheriffi pysäytti!

Heti kun "astuit" osavaltioon, alkoi näkyä erityisen paljon kylttejä "God bless you", "Have a blessed day" sekä esim. abortin vastaisia kylttejä. Yksi mikä toistui (myös Minnesotan rajalla) oli vauvan kuva ja "I have fingerprints at conception" (=Minulla on sormenjäljet jo hedelmöittymisestä). Järkyttävää. Pysähdyin myös yhdellä uskonnollisella kohteella, toiveissa että heidän Giftshopissa olisi jotain "Iowa" aiheista. Palvontapaikka: Shrine of the Grotto of the Redemption oli kyllä hieno, pienistä kivistä tehty pyhäpaikka. Sain kuitenkin ikävää palvelua, aika varmasti tatuointieni takia. En ole "uskovainen" mutta en sitä tuo esiin vieraillessani, koska haluan kunnioittaa heidän päätöksiään kerta menen heidän alueelleen ihailemaan kädentaitoja tai kirkkoja, mitkä nyt yleensä ovat ne historialliset ja säilyneet rakennukset. Olin sit varmaan vaan ulkoisesti heille liikaa, varmaan näytin joltain saatananpalvojalta heille vaikka animisti olen. 

Muut nähtävyydet alueella oli lähinnä kivimaalauksia missä näkyi isänmaallisuus tai uskonto. Kun lähdin ajamaan kohti seuraavaa kivenmurikkaa, sheriffi pysäytti!

Olin mennyt vähän ylinopeutta ja sheriffi ilmestyi taakse ja tajusin siirtyä tiensivuun. Pieni paniikki iski, koska jos jotain tietää Amerikkalaista poliiseista, niin sen ettei ole turvassa. Oma etuoikeus on onneksi se, että olen valkoinen niin ei tarvinnut pelätä niin paljon, kuin mitä monet muut joutuvat. Hän kysyi ajokortin ja rekisteriotteen, annoin ajokorttini, passini ja kansainvälisen ajokorttini. Rekisteriotetta minulla ei ollut ja hän pyysi tulemaan istumaan hänen autoonsa kun katsoo tiedot ja autovuokraus asian läpi. Istahdin siis sheriffin etupenkille ja autoin häntä navigoimaan läpi ajokorttini. Heillä kun lukee yleensä osoite suoraan kortissa niin piti selittää ettei "Väylä ja Liikennevirasto" ole mun osoite. Piti myös näyttää ostokuitti sähköpostista auton vuokraamisesta, mikä oli suomeksi joten piti sekin kääntää. Sheriffi oli tosi mukava ja päästi mut varoituksella jatkamaan. Kuitenkin tässä vaiheessa kellokin alkoi olla sen verran että aika suunnata se kolme tuntia takaisin päin. 

Iowasta jäi käteen ihana Pocahontas, huonot tuliais-kaupat, poliisin pysäytys ja uskonto-overload. En siis usko että tarvii tänne enää toiste tulla, ellei sitten ole jokin läpiajo matka joskus kyseessä!

Myöhempää varten voit pinnata julkaisun ja laittaa nämä osoitteet ylös! Pistän myös kohteet missä en itse viihtynyt jospa ne jollain muulla resonoi=) 

Pocahontas Roadside Statue and Teepee (patsas)

23001-23019 520th St, Pocahontas, IA 50574

Heart Designs LLC, dba Creator's - Books, Crafts & More (kirjakauppa)

326 N Main St, Pocahontas, IA 50574

Shrine of the Grotto of the Redemption

208 1st Ave NW, West Bend, IA 50597

Pocahontas County, Rolfe Iowa Freedom Rock

805 Broad St, Rolfe, IA 50581

Livermore Freedom Rock Humboldt County

400 4th Ave, Livermore, IA 50558

Top of Iowa Welcome Center

4705 Wheelerwood Rd, Northwood, IA 50459

Minnesotan suurin karkkikauppa

 

Tää kohde tuli listalle täysin vahingossa, ja silti tuli käytettyä 80 dollaria sinne. Olin menossa Mill Pondille uimaan ja huomasin tämän kartassa reitilläni. Paikka oli ulkoa jo todella mielenkiintoinen, valtava seinäpalapeli, spiderman kiipeilemässä seinää pitkin ja erilaisia maalauksia johdatellen sisäänkäynnille. Niiden crazy teema myös jatkui sisällä, Toy Story aihetta sekä isossa kupolissa kuulemma vaihtuu aihe säännöllisesti.

Tänne kannattaa varata ainakin tunti tai kaksi, jos haluaa rauhassa katsoa vaihtoehdot läpi. Keskellä on riveittäin erilaisia karkkeja, toffeita ja nugaita mitä voi punnita pusseihin ja reunoja koristaa kaikenlainen artesaanituote, sinappeja, hunajaa, mausteita ja makeisia. Paikasta löytyy myös kansainvälisiä herkkuja kuten Fazerin sinistä, mitä vein maistettavaksi majoitukseeni. 

Amerikkalaiset suklaat maistuu ihan jaloille, joten voitte kuvitella miten iso hitti oli meidän sinisemme. Kaikki vaparit kehui sen koostumusta sekä makua. Jopa paikalliset jotka ovat tottuneet "huonoon" suklaaseen, vapautti makunystyränsä ja koki jotain uskomatonta suklaan nautintoa. 

Löytyi tälläinen ennätys-karkki-käärme. Näyttää hienolta mutta on varmaan aika karseen makuinen!

Karkkikaupassa oli myös valokuva-automaatti mistä sai muistaakseni 2 dollarilla tälläiset kuvat otettua, ja niitä tuli 2 kopioo (jos oot esim jonkun kanssa niin molemmat saa!). Lähetin toisen äidille ja toisen pistän reissukirjan väliin! Lue myös: Matkakirjan DIY ohje

Itselle tarttui mukaan jonkinverran tuliaisia, sweet water toffeeta (se mainitaan liian usein sarjoissa ettenkö sitä ostaisi), fazerin sinistä töihin, hunajakeppejä rakkaalle teen-juoja ystävälle tuliaiseksi ja muutama muu asia. Kuitenkin se herkku mitä odotin ehkä eniten tästä karkkikaupasta oli kuitenkin kassalta ostettu "candid apple". Oletin, että se on varmaan aika meh - mutta oli muuten tosi hyvää. Omena sai jotenkin parhaat puolensa enemmän esiin tällä tiukalla kinuskikuorrutteella. Eikä kinuski ollut ollenkaan valuvaa vaan pysyi hyvin päällä. 5/5!

Menin Mill Pondin rantaan syömään ompun ja uimaan. Tää oli yks kivoimmista uintipaikoista Minnesotassa, ranta oli aika tyhjä ja vesi kirkkaampaa kuin monessa muussa paikassa. Täällä usein pienien kylien nimet lukee noissa vesitorneissa, tää pikkualue on Jordan mutta jos paikat kiinnostaa ne löytyy täältä:

Karkkikauppa:
20430 Johnson Memorial Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Mill Pond:
300 Park Dr, Jordan, MN 55352, Yhdysvallat

Etelä-Dakota ja Sioux Falls

 

Tiesin matkani alussa että tulen matkaamaan ainakin neljällä osavaltiolla, kuitenkaan Etelä-Dakota ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Sitten tilasin paidan minkä pystyi noutamaan täältä ja tajusin että tässä olisi ihan Minnesotan rajalla jopa pari paikkaa missä halusin käydä - ja näin muodostui päiväreissu Sioux Fallseille!

Kosken päällä on kahvila/ravintola missä oli ihan hyviä tarjottavia sekä myytiin jonkinverran muistoesineitä. Sieltä nappasin jäälaten mantelimaidolla ja suuntasin vesiputouksille. Hauskaa tässä paikassa on se, että se todella on ihan keskustan ytimessä. Kaupunki on rakennettu vesiputousten ympärille.

Etelä-Dakotan reissu on Jakso 4 videoissani mitkä löytyy instasta, tiktokista, fbstä sekä youtubesta!

Vaikka paikka on keskellä kaupunkia ja saavuin sopivaan ruuhka-aikaan, oli ihmismäärä pienempi kuin mitä voisi kuvitella. Moni vain istui kallioilla nautiskellen hyvästä säästä ja kahvilan tarjottavista. Tänne voisi helposti tulla viettämääm pidemmänkin ajan, ottaa luovan piirros/kirjoitushetken itselleen tai viettää treffiaikaa. Putous oli todella kaunis.

Fallsin alueella pääsee kulkemaan pidemmänkin reitin tai kävelemään kosken läpi menevää siltaa toiselle puolelle. Siellä on vähän isompi matkamuistokauppa sekä näkötorni (minne pääsee joko rappusia tai hissillä) mistä maisema oli oikein mieluisa.

Että jos pyörit Minnesotan, Iowan ja Etelä-Dakotan lähistöllä olet hyvällä sijainnilla päiväreissulle Sioux Fallseille. Tässä lähellä oli myös kolmen osavaltion tapaamiskohta, missä pylvästä ympäri pörräämällä pystyit vierailemaan kaikissa kolmessa osavaltiossa. Hauska pikku kivi keskellä peltoa. Tästä vinkit ylös:

Sioux Falls

131 E Falls Park Dr, Sioux Falls, SD 57104, Yhdysvallat

Kolmen osavaltion pysäkki

26799 488th Ave, Valley Springs, SD 57068, Yhdysvallat

Tallenna myöhempää varten:

Vrbnik ja maailman kapein katu

Kesäisellä Kroatian matkallamme pysähdyimme Krk:n rantojen jälkeen vielä muutaman tunnin päiväreissulle Vrbnikkiin - joka on perustettu keskiajalla. Sen historia ja vanhat rakennukset näkyvät kaikessa sen ympärillä. Kaupungin pieni koko ja vain noin tuhannen ihmisen asutus luo todella kauniin päiväreissun kuljettavaksi. 

Jätimme auton "public parking space" alueelle ja kolikoilla saimme kaksi tuntia kävelyaikaa. Suosittelisin heti alkuun ottamaan 3 tai jopa 4 tuntia kiekkoon koska meille tuo aika oli vähän tiukka ja sen pelasti vain se että ruoka saapui ravintolassa mihin päädyimme- seitsemässä minuutissa. Tästä kuljimme Supec tien suuntaan ja saavuimme Zgribnica Beach - rannalle missä pulahdin uimaan. Vesi oli jotenkin lämpimämpää täällä kuin Krk:n saarella, mutta uinti jäi lyhyeen energiavajeen takia. Tässä vaiheessa olimme matkanneet jo viikon Itävallasta saakka ja edellinen alkoholin täytteinen yö oli menty ihan muutaman tunnin unilla. 

Lue myös: Pieni kaupunki Kočevje, Vanha ja historiallinen Wien

Rannalta nousimme ylös maisemapaikkoja kohti ja siitä ns vanhaa kaupunkia kiertämään. Sieltä löydät maailman kapeimman kadun, tai ainakin yksi kapeimmista. Tien nimi on Klančić ja sen leveys on huimat 43cm. Ruokailu kannattaakin jättää nautittavaksi vasta tämän nähtävyyden jälkeen. Maailmaennätyskirjojen mukaan Saksassa on vielä kapeampi tie (40cm) joten sinne sitten seuraavaksi eikös niin.

 

Riippuen siitä koska matkustat Kroatiaan, kannattaa ottaa huomioon raha. Sinne on tulossa/asettumassa eurot joten periaatteessa siellä hyväksytään eurot käteisenä, mutta koska tämä käytäntö ei ole täysin muuttunut vielä on joidenkin kauppojen vaikea hyväksyä euroja koska saavat ne lunastettua käyttöön vasta jonkun ajan kuluttua. Kuitenkin, mitä isompi on ostoksesi hinta sen helpommin saat käyttää eurojasi - as its hyödyllisempää myös heille. Sekä toki jos tätä postausta lukiessa on aikaa meidän 2022 kesästä jo kulunut tarpeeksi, saat varmasti eurosi käyttää heti.

Ostan aina postikortteja kun matkustan joista lähetän äidilleni yhden, valikoiduille ystäville ja perheelle omat sekä yhden itselleni kotiin, minkä sitten asetan teipillä matkakirjan takakanteen reissun jälkeen.

Lue myös: Matkakirjan DIY teko-ohje

Tiesimme että aika alkaa käymään vähiin ennenkö mittarista loppuu aika, emmekä halunneet reissulle toista sakkoa niin päätimme kiiruhtaa ruokapaikkaa kohti. Postikortit oli vielä hakematta koska Krk:n rantojen puodeissa ei niitä myyty joten pysähdyimme matkalla jollekkin puodille keskellä vanhoja rakennuksia korttia ostamaan. Oli varmaan nopein kauppa koskaan, kysyin montako korttia eurolla (vai kahdella) saa, vastaus oli kaksi, nappasin rekistä kaksi korttia ja annoin kolikon miehelle. Pääsimme minuuttia myöhemmin syömään ja nyt oli kortitkin mukana.

Olimme nääntymässä nälkään kun pääsimme ravintolaan ja tilasimme kaikki omat pizzat sekä kaksi salaattia jaettavaksi. Oli onnemme että ruoat tuli alle kymmenessä minuutissa ja taisimme syödä samaan tahtiin koska emme myöhästyneet autolle pääsystäkään. Kaikki poltti selkänsä reissussa Kroatian puolella ja lähdimme onnellisten muistojen kera takaisin kohti Sloveniaa ja siitä Itävaltaa.

Olen todella iloinen siitä että ystävämme Tea vei meitä pitkin maita näkemään paikkoja mistä emme ehkä olisi muutoin edes kuulleet tai osanneet haluta käydä siellä. Muistoja tuli niin paljon että tuntuu että vieläkin prosessoin niitä. Vrbnik jäi kuitenkin viimeiseksi tämän reissukokonaisuuen kohteeksi mutta paluumatka se vasta oma reissunsa olikin. Draamaa, unenpuutetta, vararikkoa ja jännitettä ei puuttunut. Siitä tuleekin oma postaus samalla kun kokoan koko roadtripin yhdeksi julkaisuksi - helpottaa myös muita matkaajia jotka suunnitelee jotain samantyyppistä läpiajoa!

Lue myös tältä reissulta: Vanha ja historiallinen Wien, Pieni kaupunki Kocevje

Lue myös Hollannista: Amsterdamin vegeruoat, Amsterdamin budjetti nähtävyydet, Vapaus Hollannissa, Haag & Mövenpick, Päivä Goudassa