Minecraft - Elämässäni

 

Peli mihin en ikinä ajatellut hurahtavani, ennenkuin J sitä ehdotti pari vuotta sitten ja sille tielle jäätiin, on Mincraft. Toki, olen enemmän yhteisöjen rakentaja kuin enderiin tähtäävä pelaaja. Jos löydän portin alun metsästä en mieti miten sen saisi rakennettua loppuun vaan varastan kullat sisustuselementeiksi! 

Mutta jokainen tavallaan I guess. Sarjojen lisäksi pelit ovat olleet minulle suuri henkireikä jo Halo 2 ajoista ala-asteen alussa sekä esim The Sims 2 läpi elämän. Olen löytänyt pelimaailmasta ihastuksen, ystäviä, parisuhteen laatuaikaa ja saanut vain yksinkertaisesti vietettyä aikaa itseni kanssa niiden parissa. Liika on kaikessa liikaa - mutta eivät videopelit ole se iso paha susi miten se aikanaan meille opetettiin. Lue aiheet: Gta V - Elämässäni sekä Zelda - Elämässäni.

Sekä muut saman aihe-alueen kirjoitukset: Muumit - Elämässäni ja Digimon - Elämässäni

Minecraftissa voit pelata luovaa tilaa missä käytännössä lennetään ja rakennetaan ilman zombi-uhkia tai avointa maailmaa missä on vaikeusasteet (mikä vaikuttaa mm. siihen, kuinka paljon örkit ja monsterit hyökkäilee kimppuusi).

Pelaan itse molempia näistä, mutta "tiloja" on muitakin. Luovassa tilassa tykkään rakennella erilaisia kartanoita, linnoja, puumajoja tai igluja kun materiaalia on koko ajan saatavilla eikä sitä tarvitse itse louhia. Sekä siksi, että voit lentää ja näin ihastella tekeleitäsi ilmasta käsin.

Avoimessa maailmassa yö spawnaa kartalle eli örkkejä kuten zombeja tai creepereitä mitkä sitten räjähtelevät ja yrittävät tappaa sinut. Rakennat itsellesi majoja tai taloja missä olet turvassa heiltä ja onkin aika jännää pelailla välillä öisin kun katselet heitä turvasta rakentamastasi lasitornista. Mappeja on myös monenlaisia, synnyt randomilla erilaiseen maastoon mikä voi olla koivumetsä, suoalue, vuoristo tai vaikka sienimetsä. Kaikki mitä näet on louhittavissa ja kaikesta saat tavaraa, millä voit rakentaa ja tehdä lisää eri tavaraa! Esim louhit hakulla hiilikiveä ja kirveellä puuta jotta voit tehdä puukimpaleesta tikkuja ja sitten tikuista+hiilestä soihtuja! Näin saat valoa reitellesi/taloosi eikä zombit spawnaa sinne. 

Myöskin, zombit eivät ole mitään juoksevia masiinoita kuten ne tuntuu nykyään olevan elokuvissa (ei zombit viddu juokse?) vaan aika lällyjä hakkaajia jotka voitat helposti. Vaara tuntuu ainakin itsellä olevan enemmän äänissä ja pimeydessä - hyvin toimii.

Suosittelen tätä peliä monenikäisille, siellä voi todella toteuttaa sitä omaa meininkiä. Kasvattaa eläimiä, rakennella tai lähteä vaikka sinne enderiinkin voittamaan koko peli läpi. Tiedän että pelistä nauttii niin nuoret kuin vanhemmatkin ja se tarjoaa vähän jotain jokaiselle.

Meillä on puolison kanssa yhteinen servu eli siis olemme samassa maailmassa yhdessä. Hän pelaa peliä ns kuten pitäisikin eli yrittää louhia meille timanttia ja tehdä loitsuja, rakentaa levu-taloja ja kaikke mitä itse en harrasta alkuunkaan. Itse laitan kaikkia kasveja kasvamaan kauniissa muodostelmissa ja teen isoja elintiloja eri eläimille mitä sit päästän takaisin luontoonkin :D Tykkään tehdä majoja ja ns kylää, etenkin ikkuna alueet on omaa suosikkia pelissä. Mutta tämä toimiikin meillä hyvin kun molemmat saa tehä omaa juttua, ja molempien omat jutut auttaa toisenkin juttuja! Esim hän saa syötävää taisteluihinsa ettei kuolisi - ja itse saan välineitä ja materiaalia talojen rakennukseen. Perinteistä.

Omaa aikaa saa vietettyä tällei pelien äärellä myös. Korkkaa lohilo-jäätelön tai lasin viiniä ja peli auki. Mahtavaa. Lue myös: Yksinolo on tärkeää ja Miten nautin hetkestä?

Zelda - Elämässäni

Tänään puhutaan peleistä.

Mä rakastan videopelejä. Jo ala-asteella pelattiin Halo kakkosta ja Gta San Andreasia. Ennen tätä pelattiin iskän kanssa hänen tietokonepelejä sekä vanhaa kunnon Super Marioo. Videopelit on ollut tapa käsitellä pahaa oloa, ne on tapa rentoutua päivän päätteeksi ja niissä voi toteuttaa luovuutta. Enemmän puin pelimaailman tarjoamaa tukea aiheessani: GTA V - Elämässäni. 

Kuten on jo pariin kertaan todettu tällä sivulla - kun fanitan jotain asiaa, teen sen kunnolla. Tämä pätee myös peliin nimeltä Zelda Breath of the Wild. 

Peliin minut tutustutti puolisoni silloin kun aloimme tapailemaan, hän ensin itse pelasi tätä ja katsoin vierestä tutustuen peliin ja kun hänen piti aloittaa taas tekemään enemmän töitä, pelasin vieressä +9h päiviä Zeldan maailmassa. The Legend of Zeldan pelejähän on ollu jo vuodesta 1986 ja ovat kehittyneet tähän avoimeen maailmaan minkä Botw (=breath of the wild) tarjoaa. En ole siis hardcore fani koska olen aloittanut uusimmasta - mutta toki katsonut vierestä kun puoliso on pelannut vanhempia läpi! 

Pelin maailma on uskomaton, kaikki mitä näet - voit kiivetä. Yleensä peleissä näkyy ns kartan rajat mitkä näyttää kauniilta vuorilta mutta ovat vain pitämässä rajaa mistä eteenpäin et voi mennä. Botwissa jos näet vuoren huipun, voit kiivetä sinne. Maailma on myös täynnä pieniä tehtäviä (isojen tehtävien lisäksi) joten yleensä vuoren kiipeäminen palkitsee myös salaisuudella tai keräiltävällä esineellä. Rakastan luontoa ja vapautta peleissä ja se on yksi syy mikä tähänkin maailmaan koukutti.

Pelissä voit löytää Korok nimisiä pikku otuksia 900kpl pitkin maailmaa piiloitettuna joten tottakai tein Korok aiheiset pehmolelut! Näistä tuli jotenkin todella upeat, etenkin kun miettii miten vähän ompelutaitoja minulla on. Näitä olis upea myydä (ja kysyntääkin olisi) mutta valitettavasti copyright ongelmat tulee siinä vastaan. Joten jäivät omaksi iloksi :)

Korok on päässyt myös puolison veljenlapsen synttärikorttien kuvitukseen ja ajattelin jatkaa teemaa niin kauan kun henki pihisee & kädet toimii näitä kuvittamaan. Hän tuskin elää 900 vuotta että kerkeisi keräämään kaikki, mutta ison kokoelman varmasti näistä saa! Lue lisää vesiväritöistä sekä oman kortin tilaamisesta: Vesivärityöt

Julkaisun ensimmäisessä kuvassa on kaksi Zelda-aiheista asiaa. Toinen on mukini (olen tarkka mukeista mitä omistan, niiden pitää olla jotenkin tärkeitä) sekä tatuointini. Ystäväni Henna teki mulle Zeldan logon käteen raskausarpia peittämään. Tää tatska on niin upee ja just hyvällä sijainnilla - saa otettua myös samaan kuvaan kauniisti Zelda mukin kanssa. 

Rakastan botwissa sitä kun päähahmo Link kokkaa, ne äänet on jotenkin ihanat ja kotoisat enkä koskaan skippaa kokkauspätkää - tein sitten kerran Jlle tälläisen videon (missä siis Zeldan kokkausäänet taustalla) ja lähetin videon kera viestin: Ruoka valmis! =D Video: Hearty Seitan Broccoli

Kun käytiin New Yorkissa vuonna 2018, ostin Jlle tuliaiseksi Zelda paidan - se vaan valitettavasti jäi mulle eikä tuliainen ikinä päässyt perille asti. On kyllä yksi suosikki paidoista! Aikanaan kun mulla oli vielä medusa-lävistys huomasi tarkimmat Zelda fanit että triforce muodostui kaikista läväreistäkin, toki Nyki reissun jälkeen otin medusan pois. 

Zeldalla on "Sheikah Slate" mistä katsotaan karttaa ja kuvia ja tehdään kaikkia juttuja pelissä, en tietenkään voinut jättää tilaisuutta käyttämättä ja muokkasin oman puhelimeni kuoriin myös tämän saman kuvioinnin! Valitettavasti puhelin meni pian vaihtoon ja tämä kuorineen eteenpäin ystävälle. Kuva siitäkin pikku hommasta kuitenkin jäi muistoihin.

Olen myös älyttömän motivoitunut Zeldan hahmojen tyylistä! Tästä kirjoitan aiheessa Kikkaratukkainen jousiampuja. Botwissa on pieniä kyliä keskellä isoa avointa luontorikasta maailmaa, ja se omalla tavallaan tuo sellaista "näin pitäisi olla" harmoniaa missä asiat ovat vain todella simppeleitä. Hateno Village on oma lempparini, kyläläiset asuvat tuulimyllyissä, lapset juoksee kylässä leikkien ja voit värjätä hahmosi vaatteita kasviväreillä. Kylän ihmisten vaatteet ovat käytännöllisiä, kauniita ja rakennettu seikkailuja varten. 

Olen pelannut Zeldaa jo useaa sataa tuntia, enkä ole vieläkään mennyt loppupomoon koska maailma on minulle kaikkein mielenkiintoisin. Nyt viime pelaamisesta taitaa olla pyörähtänyt jo vuosi tai kaksi ja mietin että odotan niin kauan etten enää muista kaikkia salaisuuksia tai tehtäviä, ja aloitan sen alusta. Sitten kun voin taas lapsentavoin uppoutua tuohon kauniiseen maailmaan koko päiväksi. 

Kiinnostaisiko aihe videopelien vaikutuksesta lapsiin, sekä uudistunut asenne niitä kohtaan? Vieläkin tulee ilmi että vanhemman sukupolven ihmiset liittää videopelit ainoastaan väkivaltaan ja siihen että lapsella on puukko taskussa on Gtan syytä. Tässä olis niin paljon kumottavaa ja ajateltavaa että aihe voisi olla paikallaan?

Taidenäyttely: Masennus

Olen kuvannut Gta V pelissä taidekuvia - etenkin viisi vuotta sitten kun peliin hurahdin ja pelasin sitä satoja, satoja tunteja. Nykyään olen aloittanut pelin uudelleen ja myös valokuvausintoni on säilynyt nämä vuodet. Haluan tehdä tänne sivuilleni "netti taidenäyttelyitä" jotka liittyy tiettyihin aiheisiin, kollaaseja jne! Jokaisesta postauksesta löydät linkit myös muihin näyttelyihin. 

Lue myös: Gta V - Elämässäni
Taidenäyttely vanhoista valokuvista: Kasiluokan taidekuvia
Taidenäyttely Gta V: Vähävaraisuus

Tämän päivän näyttelyn kuvien aiheena on "masennus", miten se näkyy, mitä se on klassisesti, mitä se on jos sitä ei oleta, miltä tunnetila voisi tuntua. Olen itse kärsinyt masennuksesta lapsuuden vuosista saakka - olen diagnoosien mukaan mennyt vaikeasta masennuksesta lievään sekä tähän tilaan missä olen nyt, missä en ole riski, en ole itsetuhoinen, en ole vaaraksi läheisilleni ja pystyn ottamaan aika paljon hiittiä niskaani ennenkö alan oireilemaan. Masennuksesta tuskin koskaan täysin parantuu, koska vähintään alttius jää - mutta vailla parempaa sanaa asialle, olen parantunut. Aiheista voit lukea lisää allaolevista linkeistä.

Lue aiheeni: Kasvanut masennukseen - Ja sen yli
Lue aiheeni: Alkoholisti, absolutisti, mikä lie
Lue lyhyt tarinat: Tuiskeessa 1/3, Tuiskeessa 2/3, Tuiskeessa 3/3

Nyt kuvien kimppuun. 

© Jonna jowi Sihvonen