Mistä vaatteesi on tehty?

Rana Plazan muistopäivän sekä Eetti ry:n #Lempivaatteeni ajankohdan kunniaksi halusin kirjoittaa vaatteiden materiaaleista. Olen kirjoittanut kahtena vuonna Lempivaatteesta mitkä voit lukea alempaa:

#Lempivaatteeni
Shoppailusta, opituista tavoista, ostoskeskus työpaikkana, miten olla olematta osa pikamuodin kulutusta?

#Lempivaatteeni ja Rana Plaza

Vältettävissä olleesta tapaturmasta vaateteollisuuden tehtaassa, itsestäänselvyyksiä pikamuodista, sekä se, miten voit shopata eettisesti.

Halusin kuitenkin tänään miettiä niitä hyviä ja kestäviä materiaaleja sekä kirjoittaa ylös tällaisen cheatsheatin mistä voi tarkistaa että mitä aines paidassa nyt siis olikaan. Haluan myös tarkistella mitkä näistä on ekologisia ja eettisiä. 

Vaatteessa käytetty materiaali voi olla joko eettinen ja ok, se voi olla monella tapaa ok mutta muutamien ongelma kohtien kanssa taikka täysin vältettävä jos vain mahdollista. Tämä kirjoitus kannattaa ottaa ylös esimerkiksi selaimen kirjanmerkkeihin, niin voit sitten löytää sen helposti kiperän paikan tullen.

Materiaalin eettisyyteen vaikuttaa sen kasvattamiseen/valmistukseen käytettävä maaperä, vesi, kuormitus ympäristölle, kemikaalien käyttö, saatavuus, ihmisoikeudet sekä kestävyys.

Luonnolliset kasviperäiset materiaalit

Yleisesti parhaat materiaalit on luonnon kasviperäiset kuidut. Näissäkin on kuitenkin ns tasoeroja joten jaottelin kaikki raaka-aine kategoriat kolmeen.

Ei niin ekologiset

- Rami (kestävä, hometta ja likaa hylkivä materiaali mutta käy ison prosessin usein käsityönä joten on siksi myös hintavampi, tykkää kasvaa kosteassa eli vaatii vettä)

- Juutti (edullinen valmistaa mutta säänkesto on heikkoa eli ei ole niin kestävä materiaali)

- Puuvilla (kuluttaa paljon vettä, kemikaaleja ja suurkysynnän kera myös kuormittaa paljon maaperää)

Ok ja suositellut materiaalit

- Reilun kaupan puuvilla (ei sallita haitallisia kemikaaleja, työntekijät saavat reilun kaupan palkkaa eikä kysyntä tee tuotteelle suurkysyntää. Yhä käyttää paljon kuitenkin vettä)

- Kierrätetty puuvilla (koko tuotantoprosessi on jo tehty ja kuitu on yhä kestävä kierrätettynäkin)

- Luomu puuvilla (luomu takaa ettei käytetä ympäristöä kuormittavia torjunta-aineita, mutta yhä kuluttaa paljon vettä)

- Pellava (saadaan kasvin varresta, kestävä ja hyvä materiaali. Ympäristön kannalta hyvä lannoite, veden käyttö ja kemikaali mielessä mutta sen liuotus saastuttaa jos se tehdään luonnonvesissä. Liuotusaltaat on parempi vaihtoehto, kunhan jätevesi käsitellään asianmukaisesti)

- Nokkonen (ei tarvitse paljoa vettä tai kemikaaleja ja siitä saa käytettyä lähes kaikki osat)

- Hamppu (ei tarvitse suuria määriä vettä, lannoitetta tai kemikaaleja. Kestävä materiaali kaikessa)

- Sisal (agave kasvin lehdistä saatava, kova kuitu joten käytetään enemmän köysissä ja säkeissä)

- Manilla (myös kova kuitu mitä saadaan baananikasveihin kuuluvan kasvin lehtiruodista, käytetään köysissä ja säkeissä jne)

- Kookoskuitu (karhea kuitu jonka valmistusprosessi on yksinkertainen, liuotusta lähinnä)

Luonnolliset eläinperäiset materiaalit

Eläinperäinen nykypäivänä yleensä tarkoittaa eläimen kärsimystä, koska kapitalistinen yhteiskunta haluaa maksimoida voitot, oli kyseessä sitten jonkun hyvinvointi tai elämä. Kuitenkin on tilaa myös pienille yrittäjille jotka esim kasvattavat omalla takapihallaan paria eläintä jotka inhimillisesti keritsee ilman kärsimystä. Heti alkuun laittaisin vaihtoehdoista pois nämä vältettävät.

Vältettävät: 

- Angora (häkkikanit keiden karva revitään irti)

- Kashmir (aiheuttaa aavikoitumista, ympäristön kuormittumista ja käyttää paljon vettä)

- Mohair (käyttää paljon vettä ja kemikaaleja ympäristöön)

- Nahka (eläimen henki ja kaikki muut nahan käsitteystä värjäämiseen aiheuttaa ympäristö ja ihmisoikeusrikkomuksia)

- Silkki (viljelyssä toukat tapetaan kuumalla ilmalla tai höyryttämällä ennen kuoriutumista)

- Turkis (olosuhteet, sairaudet ja kaikki muu mitä tiedämme, lue: Miten kukaan voisi tukea turkistarhautta?)

Ok riippuen olosuhteista:

- Lampaanvilla (raakavilla vie paljon vettä, mutta ei käytetä kemikaaleja ja pienillä tiloilla olot voi olla inhimiliset ja lampaan tarpeita kunnioittavat). Mutta esim Australiassa sallitaan yhä mulesing (kivulias toimenpide missä poistetaan peräaukon ympäriltä ihoa) etenkin merinovillakasvatuksessa.

- Alpakan villa. (sillä saa todella lämpimiä ja kestäviä villavaatteita ja niiden keritseminen on yleensä eettistä ja ekologista oli kyseessä sitten villit tai tarhatut alpakat. Kuitenkin suosittelisin ottamaan selvää firman läpinäkyvyydestä ja eläinten olosuhteista.)

Ok ja paras kategorian vaihtoehto:

- Kierrätetty villa (pitää yhä hyvät ominaisuutensa mutta ei kuluta luonnonvaroja)

- Kierrätetty nahka (jos prosessi on jo tehty olisi hyvä saada ne hyötykäyttöön, koska nahka itsessään on pitkäikäinen ja kestävä materiaali.)

- Kierrätetyt eläinperäiset materiaalit. Periaatteessa jos prosessi on jo tehty olisi tärkeää ettei sitä tehdä turhaan, joten kirppisteltynä nämä materiaalit on ok käyttää loppuun.

Keino- ja muuntokuidut

Suoraan luonnollisten materiaalien lisäksi on iso kasa sekotteita, kasveista sekä synteettisesti. Tässä myös heille oma ranking. Usein näiden sekotteiden ongelmat tulee muovin käytössä, ajan kestämättömyydessä sekä kuormituksessa ympäristölle ja veden käytölle.

Vältettävät

- Akryyli (ei ole biohajoava, päästää mikromuovia ympäristöön mikä erittäin huono asia)

- Modakryyli (tulipaloriskissä paranneltu versio akryylistä)

- Elastaani (ei ole biohajoava, kallis ja monimutkainen valmistusprosessi eikä ole kestävä)

- Polymidi & Nylon (ei ole biohajoava ja päästää mikromuovia ympäristöön, öljyteollisuuden sivutuote)

- Polyesteri (ei ole biohajoava ja päästää mikromuovia ympäristöön. Mineraaliöljyistä)

- Polypropeiini (öljyteollisuuden puhdistusjätteistä, nopea valmistus mutta ei ole biohajoava, mutta voidaan myös tehdä biohajoavana)

- Polyuretaani (ei ole biohajoava, sen kierrätys olisi teknisesti mahdollista mutta ei yleistä)

- Triasetaatti (sen valmistuksessa käytetään myrkillisiä liuoksia mitkä ovat kiellettyjä monissa maissa)

- Viskoosi (valmistus kuluttaa paljon vettä, energiaa ja kemikaaleja. Viskoosi itsessään on biohajoavaa mutta sekoitteena sen maatuvuus laskee. Tehdastyöntekijät kärsii paljon tapaturmia viskoosin valmistuksessa käytettävän hiilen takia). 

Jos on pakko valita tästä kategoriasta niin

- Asetaatti (biohajoava puuvillajätteen raaka-aine, syrjäytetyssä asemassa mutta voi löytyä vielä)

- Ioncell (uusi muutoskuitu mikä voidaan valmistaa kierrätyspahveista, papereista tms. Tulee syrjäyttämään viskoosin)

- Kupro (puuselluloosasta tehty mutta kallis kuitu mitä käytetään lähinnä Japanissa ja Italiassa)

- Lyocell (usein eukalyptuksesta valmistettu kuitu on ekologisempaa kuin viskoosi ja on biohajoava)

- Modaali (valmistuu pyökkiselluloosasta ja on viskoosin kaltainen selluloosamuutos)

- Polylaktidi (uudehko biohajoava kuitu, mikä tehdään maissitärkkelyksestä tai sokeriruo'sta, kuitenkin isot kasvihuonepäästöt sekä kuluttaa maaperää)

- Näissäkin kierrätettynä ostettu on usein paras ostopäätös, kuitenkin muovia sisältävät tuotteet jatkuvasti irroittaa mikromuovia ympäristöön milloin niiden tuotteiden "loppuun käyttö" ei välttämättä ole paras päätös. Kuitenkin materiaalit mitkä on jo vaatinut vettä sekä ympäristön kuormitusta olisi hyvä viedä tiensä loppuun ja uutena panostaa vain eettisiin materiaaleihin.

Tässä rankingissa on hyödynnetty Weecosin materiaaliopasta: Weecos materiaaliopas. Muita lähteitä ja lukemista: Nokkosesta ekologisena kasvina, ekovaatteiden etsintä tuottaa haasteita, tiesitkö tämän viskoosista?, onko viskoosi ekologinen valinta?, kymmenet vaateketjut luopuvat mohairin käytöstä, ioncell Aalto yliopisto, Ekologisen muodin ammattilainen, trashionista Outi Pyy haluaa saada kuluttajat havahtumaan elastaanin haittoihin. Eettinen lammastuotanto, onko sitä?, Lammastuotanto, Ylistaron Kehräämön edustajan mukaan suomalaisen villan osuus Suomessa myytävistä villatuotteista on arviolta korkeintaan 15 prosenttia. täten ulkomailta tuleva myös aiheellista tutkia Is wool ethical? 

#Lempivaatteeni ja Rana Plaza

Tänään on kulunut seitsemän vuotta päivälleen Rana Plazan romahtamisesta joten on aika taas puhua
pikamuodista. Voit lukea aikaisemman #Lempivaatteeni kirjoituksen alla olevasta linkistä, aiheina on lempivaatteen lisäksi True cost- dokumenttisarja sekä kulutuskulttuuri.

Lue: #Lempivaatteeni

Jos nyt kurkkaat paitasi made-in lappua, mitä se sanoo? Kiina? Turkki? Bangladesh? Varmaan viimeisin. Valmistusmaa vaihtuu aina sen mukaan missä on vähiten ihmisoikeus-lakeja suojella työntekijöitä & halvinta työvoimaa. Bangladesh oli pitkään yksi isoimpia ja vuonna 2013 Rana Plazan tehdasrakennus romahti, tappaen yli tuhat ihmistä. (1100 kuollut, 2500 loukkaantui). Tästä päivästä on siis kehittynyt päivä jolloin muistamme todellisen hinnan tuon t-paidan taustalla.

Aihe on saanut enemmän huomiota maailmassa Rana Plazan ja muiden valoon tulleiden faktojen jälkeen. Tuntuu että ihmiset ovat enemmän tietoisia siitä miten roskiin heitetyt vaatteet saastuttaa kaatopaikoilla vuosisatoja maatumatta, miten kemikaaleilla värjääminen saastuttaa paikalliset juomavedet ja miten ihminen joka tekee 9h per päivä/6 päivää viikossa saa koko päivän palkaksi kolme euroa. Ainakin itsestä tuntuu että nämä ovat päivänselviä asioita ja siksi en halua olla osana sitä kulutuskulttuuria missä läntinen maailmamme elää, tai ainakin vältän sen niin pitkälle kuin vain ihmisenä pystyn.

Kuitenkin välillä sen hokaa itsekkin ettei nämä asiat ole itsestäänselvyyksiä monelle. Ei kaikki näe sitä ympäristöä ja ihmisoikeuksia tuhoavaa tapahtumaketjua mikä on käynyt ennenkuin paita päätyy rekistä kaappiin. Moni ei tiedä että jokut ihmiset tekee paitoja työkseen, mutta ettei heillä ole muuta elämää. Moni ei tiedä miten aivopestyjä olemme toimimaan kulutuskulttuurissa missä jokainen murhe voidaan ratkaista "tällä mekolla"! Mutta tietty jos sulla on jo tämä mekko, niin osta se toisessa värissä! Meillä vallitsee muoti missä sesonki vaihtuu joka viikko ja ylijäämä heitetään pois. Se että sulla on värjätty paita, saattaa tarkottaa että sen värjääjällä on syöpä tai ihosairaus. Moni ei tiedä että paidan kuitu on lähtöisin eri maasta kuin missä se kootaan, mikä on eri maa kuin missä se värjätään, eri maa kuin missä se pakataan ja eri maa kuin missä se myydään. Ostat yhden vaatteen ja olet jo saastuttanut kuudessa eri maassa. Moni ei tiedä että ne kalliit merkkivaatteet tehdään samalla laadulla ja samalla ihmisoikeuksia polkevalla tavalla siellä samoissa tehtaissa.

Siksi näistä asioista pitää jatkaa keskustelua, koska kaikille nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Jos tunnet näitä lukiessa tunteen "Ah taas tästä, eiks tää oo jo ihan selkeä juttu?" - Voit laskea itsesi onnekkaaksi koska tiedät. Ja nyt voit jakaa asiasta jollekkin, joka ei ehkä tiedä. Joka voisi pysähtyä ihan hetkeksi ja miettiä sitä todellista hintaa sen vaatteen takana.

Joskus tarvitsemme vaatteita, siitä ei pääse mihinkään. Ostin "juuri" vuosi sitten neljät uudet pikkarit koska vanhat oli loppuun käytetyt, revenneet ja reikäiset. En ala aatteeni takia liikkumaan kommandona, ainakaan vielä.. Pointti on keskittyä siihen mitä sä oikeasti tarvitset? Jos haluat mennä shoppaileen pahan olosi pois, käsittele se. Jos haluat juhlistaa jotain tapahtumaa uudella kuteella, käsittele se ja löydä uusia rutiineja.

Mitä voin shopata?

Jos itse shoppailemaan meneminen yksin tai kaverien kanssa on se sun lempipuuha, niin kolutkaa
edes kirpputoreja läpi. Saatte sitä yhteistä aikaa kaverien kanssa ja kaikki löydöt on guilty-free.

Itse olen tehnyt yhden muistiinpano-kirjauksen puhelimeeni nimeltä "Hanki", mihin kirjaan ne vaatteet, kengät tai tavarat mitkä haluan. Esimerkiksi kun olin yläasteella, mulla oli sellaset läpsykengät mitkä nasahti aina kantapäähän kävellessä. Halusin samanlaiset mutta meni yli 6 vuotta ennekö löysin sellaiset mitkä oli juuri oikeat, eli varpaat suljetut ja ilman korkoa. Eri variaatioita löytyi matkalla mutta kun se oli ylhäällä tiesin mitä etsin.

Kun tiedät mitä oikeasti haluat on siitä helppo lähteä etsimään. Esim Facebook on täynnä ryhmiä ekologisesta muodista ja kotimaisista yrittäjistä joiden vaatteen tapahtumaketjua näkee todella pitkälle, kangas on luomua ja ihmiset ovat saaneet palkkaa sen teosta. Voit laittaa esim kyselyn näihin ryhmiin: "Etsin mustia legginsejä jotka olisi eettisesti valmistettu" - Ja sit siihen saa kaikki mainostaa omiaan & muut käyttäjät yleensä suosittelee omaa lemppariaan. Ja jos mietit sitä hintaa, mikä tietenkin on kovempi koska siitä on maksettukkin, voit miettiä että jos et shoppaa yhtäkään vitosen paitaa enää H&Mstä, voit hyvin ostaa silloin tällöin sen kalliimman vaatekappaleen, minkä oikeasti jopa tahdot.

Omalta listalta löytyy myös kivipestyt farkut sekä 80-luvun urheilutoppi mikä onkin vaikeampi löytää sekä toinen samanlainen paita kuin tämän kerran lempivaate.

Tämä on ollut alunperin isäni paita. Hän kuulemma myi näitä 80-luvulla pienen lisätienestin toivossa ja yksi paita jäi jäljelle. Hän antoi tämän siskolleen joka sen kännipäissään antoi veljelleni. Veljeni unohti joululahjani useana vuonna peräkkäin joten sanoin että anna mulle se iskän paita ja näin se löysi tiensä luokseni, enkä siitä luovu. Isästä on jäljellä hänen armeija-kaulakoru, kivi minkä toi lapista kun oli lapsi sekä tämä paita ja se on Eminem-paitojeni lisäksi #Lempivaatteeni.

Jos aihe kiinnostaa lisää, suosittelen todella katsomaan Yle Areenasta dokumenttisarjan "Verta, hikeä & T-paitoja". Se on suomenkielinen, ei tuomitseva tai vihainen vaan hyvin informoiva ja koukuttava katsoa. Siinä vaatteen koko matkan oppii ensikädessä Susani Mahadura, Sandra Hagelstam, Maiju Voutilainen, Joona Puhakka, sekä Veikko Seppälä.

Sekä yhä suosittelen vanhempaa englanninkielistä dokumenttia The True Cost jonka voi katsoa ilmaiseksi tästä linkistä: truecostmovie.com

Lue lisää vaateteollisuudesta sekä esimerkiksi suomalaisita vaatemerkeistä heidän vastuullisuudesta täältä: eetti.fi/vastuullisia-vaatteita

Katso myös uusin Youtube videoni vaatekaapin läpikäymisestä ja vinkeistä! www.youtube.com/vaatteetläpi

#LempiVaatteeni

En usko että kenellekkään tutulleni tulee yllätyksenä se, että minulla on joku mielipide vaateteollisuuteen liittyen. Vuoden alussa oli tämä ihana #lempivaatteeni kampanja, joka on mielestäni jatkuvasti päällä oleva aihe. Se sai taas mehut pyörimään.

Edit 24.04.20 Lue myös uusin aihe #Lempivaatteeni ja Rana Plaza

Lapsena kun asioita ei osattu niinkään kyseenalaistaa, kuului synttäri ja viikonloppu tekemisiin juurikin shoppaaminen. Yhteinen tyttöjen ajanvietto, josta en silloinkaan kovasti pitänyt. Muistan että äidin kanssa oltiin tunnin shoppauksen jälkeen ihan kypsiä ja haluttiin vaan lähtee jo kotiin. Ystävien kanssa käytiin ja se oli silloin vain hauskaa kun sai ujutettua jonkun glitter-huulirasvan salaa laukkuun samalla reissulla (hyi tytöt, pahat tytöt, soo soo!).

Kärsin ala-asteelta asti paino sekä omakuva ongelmista joten minulle shoppaus tarkoitti myös sitä, että "ei mulle mahdu mikään kuitenkaan" tai "näytän rumalta kaikessa". Shoppaaminen ei siis ikinä ollut oikeastaan mukavaa ajanvietettä. (Lue lisää: Nyt puhutaan kiloista)

Aikuis-iällä lihosin lääkkeistä niin paljon, että se vei tästäkin hommasta vikatkin mehut - mikään ei mahtunut päälle. Pukeuduin huppariin ja höntsyihin parin vuoden ajan kunnes alkoi elämässäni iso muutos. Kaiken sen laihtumisen, ekologisemman ymmärryksen, lihansyönnin lopettamisen, alkoholin lopettamisen keskellä heräsin myös tähän vaate-asiaan. Heräsin tähän vaateteollisuuden orjamaiseen älyttömyyteen sekä ihmisten liikakulutukseen. En halunnut olla osana sitä.

En ole kunnolla shoppaillut vuosiin. Jos tarvitsen, ostan sukkia ja alkkareita vanhojen repeytyessä. Urheilun kun aloitin ostin myös urheiluvaatteet. Olen myös ostanut muutaman mekon Indiskasta, mutta näitäkin on mahtunut noin yksi per vuosi. Kirppari löytöjä löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta tosi asiassa isoin muutos tapahtuu siinä opitussa tavassa. Sen sijaan että tuhoat ahdistuksesi shoppailuun, käsittele miksi sinua ahdistaa. Tylsyyteen shoppaamiseen löytyy varmasti vähintään kaksikymmentä muutakin tekemistä, mitkä ei tallaa ihmisoikeuksia. Ja "Mä vaan tarviin" ei ole syy mihinkään muuhun kuin menkat + suklaa.

Kaapistani löytyy kyllä aikamoisia aarteita. Olen ostanut kutosluokalla vuonna 2006 topin, jota pidin biletoppina teini-iän ryypyssä. Jonka venytin kanssani yli satakiloiseen minuun ja jota käytän vieläkin. Se on nuutunut ja vähän rikki, mutta se on jo yli 13 vuoden ikäinen ja palvelee yhä hyvin.

Minulla on myös vuonna 2009 ostettu villakangastakki, joka jäi hihoista pieneksi kun lihosin. No, kun laihduin oli takki yhä hihoista pieni, joten leikkasin hihat pois ja tein itselleni todella sopivan, kauniin liivin.

Ostin vuonna 2008 MicMacistä punaisen topin. Venytin sen kanssani isoihin kokoihin ja se palvelee yhä. Toinen olkain on melkein poikki, mutta ei vielä. Näitä löytyy.

Kolme vuotta sitten katsoin dokumentin "The True Cost" ja kirjoitin aiheesta sen aikaiseen blogiini. Tässä ote neljän vuoden takaa:
"Isot bileet tulossa, tarvitsetko varmasti uuden mekon? Pikamuotiteollisuus, eli ne rakkaat h&m sun muut, ovat vastuussa ihmishengistä, ympäristöongelmista ja vaikka mistä. Suurin osa vaatteista ei ole biohajoavaa, ja suurin osa päätyy kaatopaikoille, jossa ne parisataa vuotta hajottaa ilmaan haitallisia kemikaaleja. Usasta suurin osa lahjoitetuista vaatteista menee Haitille, tai muihin kehitysmaihin, joihin vaatteita tulee liikaa, ja niitä on kadut pullollaan. -''Mitä sitten teen kun en voi heittää pois tai lahjoittaa?'' - Älä osta turhaan. Mieti, ennekö kulutat rahasi vaatteeseen, jota tulet käyttämään sen kerran tai kaksi. Tue parempia kauppoja sekä kirppareita. Ihmishenki vai materialismi?"

Suosittelen katsomaan kyseisen dokumentin. Se löytyy yhä ilmaiseksi Netflixistä sekä heidän kotisivulta tämän linkin takaa: The True Cost

''Yksi nykymallin ongelmista on pelkkään voittoon keskittyminen. Silloin ei oteta huomioon kaiken todellisen hintaa. Veden saastumista, työvoimaa, kalteroituja ikkunoita, joiden tähden ihmiset kuolevat tehdaspaloissa, maanviljelijöitä, joilla ei ole varaa opiskeluun ja terveydenhuoltoon. Eli todellista hintaa ei oikeastaan tiedetä.'' -The True Cost

Paras tapa omassa elämässä taistella tätä järjetöntä ihmisoikeuksia polkevaa ympäristökatastrofi systeemia vastaan, on yksinkertaisesti olla ostamatta vaatteita. Turha shoppaus pois. Kirppareita voi koluta mielin määrin, mutta pikamuoti on se itse pahuus.

Aikanaan kun olin ostoskeskuksessa töissä, jouduin paljon näkemään vaatekauppoja, ihmisten shoppaamista ja kulutusta. Kahdeksan tunnin työpäivien aikana tämä vei todella paljon mehuja. Kirjoitin silloin tämän somepäivityksen, mikä kiteytti ajatukseni: 

"I hate that I work in a place that gathers all the #fastfashion brands together, to promote this twisted culture. I don't work at the shops, but I see them through my workday. Usually I can put on my work-goggles and adjust, but somedays.. Like this, it makes me so angry, and hopeless. We know the facts, we know these clothes are made by poor women and children in bad conditions, working for a few cents a day. We know the fabrics are of bad quality, and irritate our skin (our biggest organ, we should take care of it, not rub it in chemicals). We know that because of fast fashion, most of the clothes from last "season" end up in the junkyards and oceans and doesn't compose in decades. But still, you feel like buing a shirt? Really? Just don't, wake up from your little entitled bubble and don't. Peace.✌🏽" -jowi

Ja tämä kaikki paasaaminen päästää meidät viimeinkin kirjoituksen kohokohtaan, eli Lempivaatteeseeni. No, niinkuin kirjoituksen kuvasarja saattaa ehdottaa, lempivaatteeni on tämä Eminem-paita. Olen fanittanut Eminemiä jo ala-asteelta asti tosi tarkoituksella </3 ja ostin tämän paidan kirpputorilta vuonna 2011. Ei hajuakaan mistä se on alunperin maailmaan tullut, mutta se on rakkain ja kärsinein omaisuuteni. Se repsottaa vähän jokapaikasta, ja kainaloista se on auennut kokonaan. Se on täynnä pieniä reikiä ja se on nykyään jopa vähän iso, kun olen sen aikoinaan kiloillani venyttänyt. Mutta se pysyy yhä matkassa mukana. Se on rakas. Se on #Lempivaatteeni.

Lue toinen aiheeni: #Lempivaatteeni ja Rana Plaza