Saako enää laihduttaa?

Haluan heti aloittaa sanomalla, miten hienoa on että elämme maailmassa missä on ihanaa että kaikki saavat olla sitä kehoa kuin haluavat, itseä opetellaan arvostamaan missä kehossa vain, kehopositiivuus on noussut tagiksi ja fatsheimaus ikäviin piirteiisiin ihmisessä. Se on vain myös - harmillisesti tehnyt laihduttamisesta täyden tabun. 

Ylipainon pois tiputtaminen on nykyaikana melkein synti ja tarkoittaa automaattisesti sitä, ettet pidä itsestäsi. Tämä on se varjopuoli mikä on tullut kehopositiivisuus-aallon mukana. Saako enää laihduttaa?

2013 - 2021

Jos olet ylipainoisessa kehossa, on sinulla faktana erilaisia terveysriskejä kuten nivelten isompi rasittuminen, diabetesriski, uniapnea, nivelrikko, lapsettomuus, kohonnut verenpaine, ihon venyminen, alempi eliniän odote ja mahdollisesti ruokailuun liittyvistä ongelmista sydän- ja verisuonitauti riskejä. On täysin ok, jos et halua pitää terveyttäsi riskissä. On myös täysin ok, jos sinulle terveysriskit eivät ole suuri ongelma tai vältyt niiltä isolta osin. Kaikkia ei kiinnosta terveys yhtä paljoa kuin esim täysillä eläminen ja hetkestä nauttiminen (=not kalorien laskeminen). Itsellä on ylipainoa mutta kaikki arvoni verikokeissa on aina huippuluokkaa (paitsi anemia mikä ei liity ylipainoon: Koko elämän anemia ja rautainfuusio) - koska en kuitenkaan elä huonolla ruoalla enkä täten ole riskissä monissa niissä asioissa missä monet ylipainoiset ovat. Joskus olin myös ylipainoinen todella surkealla ruokavaliolla milloin oli myös varmasti riskiä juurikin sydän- ja verisuoni asioissa.

Maailmassa on myös tilanteita ja ihmisiä joiden on lähes mahdoton tiputtaa painoa, tai muut tekijät elämässä pitävät painoa yllä eikä heille olisi mitenkään optimaalista koko ajan tähdätä johonkin saavuttamattomissa olevaan painoon ja elää kituutellen vaan nimenomaan hyväksyä oma tilanne ja nauttia elämästä täysin rinnoin. Ymmärrän kehopositiivisuuden pointin, mutta haluankin puhua tästä varjopuolesta. Ylipainoakaan ei edes halutessaan tiputeta pois yhdessä yössä, joskus vasta yhdessä vuosikymmenessä ja onkin elintärkeää rakastaa itseään myös matkalla siihen terveempään kehoon mitä havittelee. 

Kuitenkin kun olemme lisänneet hyväksyntää sille ettei ihmisten tarvitse laihduttaa, olemme lisänneet skismaa heille jotka haluavat ja tällä tavoin jatkaneet fatsheimausta vielä entisestään. 

Ylipainossa puhutaan kuitenkin fyysisen terveyden ongelmista, mielenterveysongelmista sekä jaksamiseen liittyvistä asioista. Jos tavoitteissasi on olla hyvä kuntoinen ja hyvinvoiva ihminen, on täysin ok haluta tiputtaa painoa jotta pääset pois terveysriskeistä ja sellaiseen kehoon mikä mukautuu hyvin liikkuvaan elämään. Ettei esim tarivtse kantaa vaelluksilla 20 ekstrakiloa mukana. Tästäkin pitäisi saada puhua, koska muuten lisäisimme vain skismaa ylipainoisten kesken jotka haluavat terveempään kehoon. Siinä ei ole mitään väärää.

Jos joku haluaa pudottaa painoa, sitä ei pitäisi joutua perustelemaan tai pitämään alkuspiikkejä siitä että "ei siis kaikkien tarvitse eikä edes vaikka olisi minun kokoiseni tarkoita että pitäisi mutta itse koen että minun ehkä pitäisi" - koska paino on useille jo itsessään vaikea aihe eikä ansaitse päälleen vielä uutta kasaa häpeää ja selittelyä, toki niin voi tehdä jos ei koe siitä ongelmaa. 

2012

Minulle on aivan sama haluaako joku normaalipainoinen tiputtaa sen kaksi kiloa jotta housut istuu paremmin tai se todella ylipainoinen puolet painostaan jotta pääsisi joskus tavoitteisiinsa. Laihduttaa saa, mieluiten ilman pikadiettejä (koska ne ei toimi & ovat rasite keholle), terveellisesti, päämäärätietoisesti ja itseään arvostavasti. Enemmänkin meidän tapa miettiä laihduttamista on se minkä pitäisi muuttua siitä että sinun täytyy, siihen että itse haluat. Samanlainen itsetutkiskelun paikka kuitenkin kuin Täyteaineet ja itsensä ehostaminen aiheessa, tuleeko se päätös sinulta vai ympärilläsi piilevistä paineista, odotuksista ja kulttuurista? En itse usko että BMI on paras mittari mitata kehon tilaa saatika että sitä käytettäisiin aina oiken (esim. ala-asteella kasvaville lapsille kertominen että hei oot ylipainoinen aiheuttaa enemmän hallaa kuin mitään hyötyä) mutta se on ihan oma aiheensa.

Jotain mitä kannattaa miettiä kun puhuu ja kuuntelee ihmisten puhuvan kehopositiivisuudesta ja laihduttamisesta. Olemmeko niin avoinmielisiä kuin kuvittelemme vai ainoastaan niistä asioista mitkä sopivat siihen narratiiviin mitä kerromme?

Miten taistelen mielitekoja vastaan?

Pitkäntähtäimen laihduttaminen / painonpudotus on vaikeaa. Vaikka kyseessä on hyvin matemaattinen yhtälö "syö vähemmän kuin kulutat" - olemme ihmisiä ja inhimillisyytemme tuhoaa tämänkin täydellisen yhtälön.

Meillä on stressiä, sydänsuruja, työkiireitä, ilon hetkiä, onnitteluja, juhlia ja arkisuutta. Meillä on viallisia käytösmalleja, opittuja tapoja ja traumoja. Syömme suruun, koululiikunta on pilannut urheilun ja yhteiskuntamme erikoistuu rahan tekoon pikaruoalla, suolalla ja rasvalla - ei terveydellä ja sillä mikä olisi ihmiselle hyväksi.

Joten, ei ihme että painon kanssa on ongelmia! Myös se, että kuka vaan pystyy taistelemaan tuulimyllyjä vastaan hetken aikaa, mutta painonpudotus on pitkä prosessi mikä vaatii jatkuvaa itsekuria, rakkautta, ymmärrystä ja sitä kapitalismin roskaruokaa vastaan taistelua.

Kulttuurimme kannustaa photoshopattuun kauneuteen mutta markkinoi ylipainoon. Aihe mikä ansaitsisi usean päivityksen tekstiä, mutta tänään puhumme tavoista taistella niitä tuulimyllyjä vastaan. Miten jaksaa houkutusten maailmassa? Tässä muutama tapa mitä olen itse oppinut noudattamaan.

Lue myös: 5 vinkkiä tasaiseen laihdutukseen
Lue myös oma matkani kiloissa: Nyt puhutaan kiloista

- Kalorittomia / Vähäkalorisia nesteitä.
Itselläni toimii se, että minulla on juotavaa kalorityngille Pukka-tee Day to Night lajitelma päiville. Jotta voin syödä oikeina aterioina päivän kalorit on tietty helpoin välttää sokeriliemiä ja latteja ja muita kaloripitoisia juomia. Tykkään juoda paljon teetä mihin laitan tl inkiväärisiirappia ja lorauksen ikaffea. Tämän teen kalorimääräksi tulee alle 10kcal per muki. Se auttaa niinä hetkinä kun minulla ei ole nälkä, vaan tekee vain mieli "jotain". Lue myös:

- Sumukatse
Yksi tapa vaatii pientä "sumukatsetta". Eli kun käyn ruokakaupassa, en edes katso hyllyihin mitkä aiheuttaa mielitekoja. En katso mitä uutuuksia on tullut enkä kurki mitä voisin haluta. Älä ole itsesi pahin sabotoija, vaan laita aivot sumukatseelle kauppaan mennessäsi. Kun en katso sipsejä tai karkkeja en voi alkaa niitä haluamaankaan. Kaupassa tarkkana nappaa vain ne ostokset mitä sinne meni ostamaan.

- Salli poikkeukset - Pidä arki.
Koska painonpudotus on pitkäaikainen projekti ja elämä on tehty elämistä varten ei kannata laittaa itseensä täyteen kieltoon 247. Usein täysi kielto kaikesta samaan aikaan myös johtaa täysi tuhoon ja lopulta kaiken kaksinkerroin syömiseen. Kunhan arki pelaa, saat herkkuja nauttia "karkkipäivänä" tai esim juhlissa. Oma ongelmani herkkujen kanssa on aina se, että niitä syödään paljon ja monta päivää putkeen. Mutta jos saat herkuttoman arjen kestämään useita päiviä putkeen, voit nauttia herkkuja yhden päivän ja taas palata ruotuun.

- Ole vahva
Moni meistä on täysin vietävissä silloin kun olemme tässä herkästi-manipuloitavissa olevassa tilassa ja riittää että joku sanoo "Hei pitäskö tilata pizzat ja hakea jäätelöä" - että sanomme vain KYLLÄ ennekö vahvuutemme tulee paikalle. Vahvuudella nyt viittaan siihen, että kun olet asettanut itsellesi selkät rajat siihen mitä saat ja mitä et saa syödä, on ne rajat helppo vetää myös muille ja rohkeasti sanottava että hei, voitasko vaihtaa aihetta kun en nyt halua miettiä pizzaa. Toivottavasti ympärilläsi olevat ihmiset arvostavat pyyntöäsi ja ajan kanssa oppivat etteivät ehkä ehdotakkaan sulle niitä asioita mitkä olet asettanut rajojen ulkopuolelle. Sumukatse omaan lähipiiriisi myös.

- Tarkat rajat
Juuri ne rajat mistä äsken puhuin. Kun aikanaan olin 2 vuotta täysin ilman sipsiä ja suklaata, sen onnistuminen johtui osittain siitä että ei ollut harmaata aluetta, vaan tietyt rajat. Jos joku tarjosi keksiä, tiesin että voin syödä sen jos haluan. Jos joku tarjosi fazerin sinistä, tiesin kieltäytyä. Laitoin banniin ne herkut mitkä oli omia heikkouksia, mutta pidin muut vapaana riistana koska niitä ei tekisi niin paljoa mieli että söisin niitä överisti. Enemmänkin, jos teki hulluna mieli makeaa saatoin hakea keksiä mikä tyydyttää sen, mutta mitä en halua pieneen makeannälkään koska sitä ei tee mieli. Tieks? Laita banniin ne mitkä ovat suurimpia heikkouksiasi mutta hyväksy ne mitä ei yleensä tee mieli.

- Opi tuntemaan nälkä ja jano
Limakalvot kuivat? Tekee mieli niellä? Huulia kuivaa hengitys? Sulla on varmaan jano. Päänsärky ja niskajumi voi olla myös oire janosta. Ihmisen pitäs juoda vettä painosta riippuen +2 litraa per päivä, joten isoin palvelus itselle on juoda vettä niiden pepsien ja muiden seassa. Myöskin, haluatko syödä sitä pastaruokaa koska se on hyvää vai söisitkö yhtä mielelläsi nyt jotain keittoa? Jos et, sinulla ei ole nälkä vaan mieliteko. Opettele tunnistamaan nälän tunne ja kun se tulee, rakenna iso ravitseikas annos. Jos siirryt suurista ruokamääristä normaaleihin ruokamääriin mahalaukkusi on saattanut venyä, mikä tarkoittaa että tunnet nälkää vaikka kalorimäärällisesti olet syönyt tarpeeksi. Tällöin kannattaa tehdä semmoinen "kikka" keholle, että juot vettä aina ennen ruokaa ainakin sen lasin verran. Näin olet ns enemmän täynnä kuin mitä ruokasi määrä on.

Tässä muutama tapa miten taistella mielitekoja vastaan. Zemppiä kaikille jotka ovat omalla painonpudotus matkallaan!

Kuvat: Vegesafkaa Porin Jazzeilla, Nutella-kakkua Amsterdamissa, Energiajuomaa 15-vuotiaana, Kahvia Tammelassa, English Breakfast Skotlannissa ja kuvauskeikka Tampereella.

Nyt puhutaan kiloista

Ei ole mitään uutta että nykymaailman luomat ihanteet ja oletukset aiheuttavat meille naisille, sekä miehille epävarmuuksia kehoistamme. Tahdon jakaa oman matkani, joka on alkanut jo varhaislapsuudessa.

Uskoisin ensimmäisen omakuvaani vaikuttaneen tekijän olleen vertaaminen parhaaseen ystävääni.
Paras ystäväni on aina ollut todella laiha, ja olemme olleet ystäviä ihan vauvasta asti. Olen koko elämäni kasvanut verraten itseäni häneen. Eikä hänen laihuudessaan ole siis mitään vikaa. Kuitenkin samaan aikaan kun kaikki hänen laihuuttaan ihmetteli ja toisti ääneen, muokkautui tästä kuva omaan päähän "Eli minä en ole". Kun koko lapsuuden ja teini-iän vertaa itsensä siihen todella laihaan, alkaa omakuva näyttämään huomattavasti isommalta, kun mitä ehkä pitäisi.

Muistan ala-asteella ostaneeni XL kokoisia toppeja, ja joutunut niitä sitten ompelemaan kotona pienimmiksi. Peilistä katsottuna näin vain todella suuren tytön. Koulukiusaamiset eivät asiaa auttaneet kun sai joka päivä ala-asteella kuulla olevansa läski ja ruma. Kids can be mean.

Myöskin ystäväni mummu kertoi minulle kuusivuotiaana miten minun olisi hyvä mennä laihikselle. Ei ihmekkään että aikuisiällä terapiakäynneissä ollaan mietitty että mulla oli hyvin mahdollisesti lapsuudessa lievää anoreksiaa. Nykyään tuota aikaa miettii kauhulla ja mieli tekisi mennä puhumaan vähän järkeä sen tytön, ja myös mummun päähän.

Laihdutus-ajatukset alkoivat siis jo siinä kuusivuotiaana, joten ei ollut todellakaan mikään paras setuppi tulevalle teini-iälle, missä nämä ajatukset pyöri vahvana mielessä. Oikeasti olin lapsena ja teininä ihan normaalikokoinen. Kasvot ollut aina vähän pyöreät mikä varmaan aiheutti sen illuusion että olisi "super-iso".

Teini-iässä painin bulimian sekä bedin kanssa vuoronperään, mutta onneksi tätäkin kesti vain hetken aikaa. Henkinen kärsimys oli huomattavasti pahempi kuin fyysinen.

Iso osa teini-ikääni meni ryypätessä ja kuten tiedämme, se lihottaa. Kasvuiän jälkeen alkoi se alkoholi ja sen aiheuttamat mässytkin kertyä kropassa.

18-vuotiaana masennukseni paheni ja sain siihen lääkityksen. Tästä ajasta en muista oikein mitään muuta, kuin sen että lihosin puolessa vuodessa lähes 50 kiloa. Kiitos, tämä auttoikin siihen masennukseen ihan sikana. Voitte kuvitella mitä keho tykkää melkein tuplata kokonsa lyhyessä ajassa? Repesin aikalailla joka suuntaan.

Lääkkeet keräsi nestettä ja lisäsi ruokahalua. Alkoholin käyttö oli yhä runsasta, asuin yksin, ja olin liian masentunut edes tehdäkseni ruokaa. Ruokavalioni oli HK:n valmishamppareita, pakastepizzaa, muita valmisruokia sekä iso kasa sipsiä ja suklaata. Kilot tuli kuitenkin niin nopeasti, ettei sitä oikein tajunnut. Sitä ajatteli näyttävänsä tietynlaiselta mutta aina peilin ohi kun meni tuli pieni oho-hetki.

"Ei saatana"

Koitin laihduttaa, lopetin juomisen ekaa kertaa sitten sen aloituksen, kävin uimassa kolme kertaa viikossa. Kävin AA-klinikalla, ravitsemusterapeutilla, sekä psykiatrilla. Sain paljon liikuntaa ja paremmat ruoat päiviini, mutta paino vain jatkoi nousuaan. Kaikkien kanssa ihmeteltiin miten paino voi vain nousta, kunnes sitten itse luin lääkkeeni haittavaikutuksista ja löysin sieltä useaan kertaan lihoamisen. Lopetin lääkkeet seinään.

Ekan kahden viikon aikana lääkkeiden lopettamisesta, tippui 15 kiloa nestettä tekemättä mitään. Tämä antoi myös sen illuusion, ettei mitään tarvii tehdä kun paino vaan tippuu, eli tuon 15 kilon jälkeen olikin pieni tauko ilman edistymistä.

2013 vuoden loppupuolella muutin Kauhajoelle opiskelemaan. Tämä oli elämässäni käännekohta, koska sain periaatteessa aloittaa alusta. Kukaan ei tiennyt ryyppyhistoriastani, joten alkoholin vähentäminen/ lopettaminen oli ihanan helppoa. En ole viinaan koskenut nyt viiteen vuoteen, ja aion jatkossakin pysyä viineissä ja lonkeroissa, silloin harvoin kun edes juon.

Pääsin vihdoin kasvamaan aikuiseksi, ja ryhdistäytymään. Pääsin opiskelemaan unelma-alaani ja katsomaan maailmaa ensimmäisen kerran selvin silmin. Arvoni alkoivat hahmottua ja tuntuu että persoonani pääsi vihdoin kukoistamaan, ilman viinanhuuruista peittoa.

Lääkkeiden aiheuttamat himot jäivät opituiksi tavoiksi vielä lääkkeiden lopettamisenkin jälkeen. Saman päivän aikana psykiatrini pelkäsi minulle kehittyvän diabeteksen ja hammaslääkärini mietti saammeko hampaitani ikinä kuntoon kun reikiä tuli koko ajan lisää. Tämä oli se mitä vaadittiin että saatiin minutkin tajuamaan asian vakavuuden. Maltti ei ole valttini, vaan laitoin täyden kiellon päälle. Ei suklaata, karkkia, leivoksia tai sipsiä. Tämä johti jopa kaksi vuotta kestäneeseen ja onnistuneeseen suklaa & sipsilakkoon. Yksiä parhaista päätöksistäni. Tuon kahden vuoden aikana myöskin tiputin lihan pois ruokavaliostani ja vähensin juomista entisestään. Paino oli tässä vaiheessa pudonnut 35 kiloa siitä, mihin se pahimmillaan päätyi.

Muistan kyllä miten ravitsemusterapeuttikin ehdotti esim. porkkanan ja kurkun dippausta sipsin sijaan, mutta teki mieli heittää dipit seinille, kun ei ne vaan ole sama asia. Ehdotti myös suklaalevyn sijaan, jos ostaisin suklaapatukan. Tämä teki vain sen että kävin lähi siwassa useasti saman illan aikana ostamassa patukoita ja lopulta sen levynkin. Jos himot tuntuvat olevan poissa käsistäsi, tai liikunnan lisäyskään ei tee muutoksia, niin suosittelen tarkastamaan lääkekaapin.

Suklaa ja sipsilakko kun päättyi vuonna 2017, olikin ihan uusi vapaus taas elämässä. Oli tullut myös todella monta uutuutta noiden parin vuoden aikana mitä piti päästä maistamaan. Alkoholin tissuttelukin tuntui taas voimistuvan, ja kun seurustelu alkoi, olikin yhtäkkiä tullut 10 kiloa lisää.

Nyt on taas matka alaspäin alkanut. Tavoite olisi päästä mahdollisen terveelliseen kuntoon. Lihasta, ja terveellinen elämä. Ei äkki-diettejä vaan elämäntapamuutosta. Hyvä kunto, ja vahva kroppa. Aloitin muutama kuukausi sitten uuden suklaa & sipsi lakon missä olen nyt kieltänyt itseltäni myös jäätelön, keksit ja limsat. Joten vähän isompi muutos edelliseen. Pidin täyden neljän kuukauden alkoholitauon, toki sen kanssa ei tällä hetkellä ongelmakäytöstä onneksi olekkaan.

Olen myös nyt fyysisessä työssä mikä tulee varmasti olemaan ratkaiseva tekijä tällä kertaa. Tavoite olisi saada 15-20 kiloa pois, tai edes vaihdettua ne lihakseen.

Laihdutusmatkani on kestänyt koko elämäni. Se on ollut mehupaastoa, sairaalakeittodiettiä, sairauksia, liikuntaa, nopeaa sekä hidasta. Tuntuu välillä että eikö tässä ole jo kaikki konstit kokeiltu, mutta jostain aina uuden tuulen motivaatio yllättää.

En enää samalla tavalla vertaa itseäni ystäväpiiriini. Meillä kaikilla on se oma matka, ja oma polku jota kuljemme. Meillä on sairaudet ja geenit mitkä vaikuttaa. He ketkä eivät ole käyttäneet viimeistä 20 vuotta painonsa kanssa kamppailuun, saavat tuntea helpotusta. Tämä ei ole ajatusmalli mitä kenellekkään pitäisi toivoa. Te jotka painitte painon kanssa, muistakaa oma tahtinne. Äkki laihdutuksilla jää nahka roikkumaan, eikä se paino pysy poissa. Pitkällä muutoksella, uusien terveempien elämäntapojen opettelulla ja kestävällä liikunnalla tapahtuu paljon enemmän hyvää ja pysyvää muutosta.

Olen pitänyt kesäkuusta asti "Elämäntapadietti" videoita Youtube kanavallani. Täältä pääset seuraamaan laihtumistani ja saamaan vinkkejä. Kesäkuusta on painoa tippunut 7 kiloa, mutta isoin muutos näkyy peilissä. En jaksa odottaa aikaa, milloin ei tarvitsisi tätä ikuista laihdutus-aihetta miettiä. Opin samalla matkani aikana olemaan sinut kroppani kanssa, missä tahansa muodossa se onkaan. Kuitenkin tiedostan ettei tämä ole terveellistä, eikä minulle hyväksi joten matkan on jatkuttava. On Ok rakastaa itseään lihavana, kunhan ei siihen halua jäädä. Ei ulkonäkö syistä, vaan terveyssyistä.

Youtube: Ilovelaso: Elämäntapadietti videot
(Kuvassa 3 vuotta, ja 35 kiloa eroa)

Aiheesta tulee kyllä vielä lisää tekstiä. Tämä on kuitenkin aika iso (pun intended) aihe. Kiitos kun luit tänne asti. Peace on earth <3