Meidän perheessä on työn takia tiedossa, että muutto ulkomaille saattaa tulla, ja se saattaa tulla nopeasti. Muutto olisi johonkin Euroopan maahan, mukaan otettaisiin vain tarpeelliset ja toivottavasti yhdellä lennolla saisi homman hoidettua.
Kun olet viimeisen yhdeksän vuoden ajan siirtynyt 17-vuotiaasta "ihan sama mitä ryyppykämpäs on" tytöstä, tähän joka ei halua ekstraa, mutta kuitenkin on kiintynyt kotinsa tavaroihin. Että ne mitä täällä on, on jotenkin... kivoja. On todella mielenkiintoinen fiilis alkaa miettimään asioiden myymistä, varastoimista ja niitä mitä mukaan ottaisit.
Sisällä kasvava minimalistini on muutaman vuoden ajan yrittänyt poistaa turhaa tavaraa, ja on paljon aikaankin saanut. Kamaa on lähtenyt huonekaluista koruihin asti, ja isoja määriä. Vuosi sitten kumppanin kanssa tavaroiden yhteen liittäminen nosti taas tavaran määrää, mutta olemme niitä yhdessä ja erikseen päässeet käymään läpi. Asuntomme on vain 50 neliön kokoinen, joten tuntuu että tavaran holttittomassa määrässä on tällä hetkellä ihan rauhaisa olo, tilan pienuus vain saa pienenkin määrämme näyttämään suurelta. Mutta juuri kun pääni alkaa hyväksymään tavaran määrän, tajuan että muutto saattaa olla ihan oven takana, ja taas alan käymään kaappeja läpi.
Muutto ulkomaille pienen omaisuuden kanssa on minimalisesti ajatellen aivan ihana mahdollisuus. Että sulla on vain ne oikeasti tärkeät, joka päiväiset asiat mukana, eikä mitään ekstraa. Huonekalut kuten sänky ja pöytä, voidaan hommata kun saavutaan. Mutta se, kun olet valikoinut tarkasti elämässäsi ne asiat mitä sinulla on, ja sitten pitäisi ne myydä ja hommata niitä paikallisesta tokmannista uudestaan? Ei hotsita.
Esimerkiksi juustohöyläni on käsinmaalatussa posliinissa, ostettu Hollannista. Pullonavaajamme on käsintaottu Fiskarsissa. Sohvatäkkimme on minun itse käsinompelema ja kynttilät käsintehtyjä myös. Asiat mitä arkipäiväisessä elämässä käytän, ovat vähän tokmannia merkityksellisempiä, joten kauhistuttaa ajatus mennä johonkin senttikauppaan ja hommata näitä samoja asioita sitten sinne uuteen asuntoon, uudessa maassa.
Mutta! Siinä taas se oma minimalisti puoli huutaa että "Mitä sitten!". Ne onkin nimenomaan niitä tavaroita, asioita, huonekaluja, ziisus juustohöyliä millä ei ole mitään väliä. Jos ja kun asumme ulkomailla, en mieti aikaani Kissanmaalla ajatuksilla kuten "Harmi kun siellä oli niin kauniit vesilasit", vaan mietin niitä hetkiä ja muistoja mitä kämpässä koimme. Miten vihasimme vieressä pauhaavaa työmaata, miten lähellä kauppi oli, ja miten saatoin mennä Prismaan pariksi tunniksi vain lukemaan tuoteselostuksia koska se oli niin lähellä. Se on osa sitä haastetta kun siirrät elämäsi toiseen maahan, päästää irti niistä materialistisista omaisuuksita. Otat mukaan ilon, perheen, ja rakkauden. Et lamppua, paskaa sohvaa & tulostinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kopioi viestisi koska jos se häviää bittiavaruuteen voit yrittää uudestaan! Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua - pidäthän viestisi asiallisena :>