Näppärä näppis

Vuonna 2015, kun kirjoitus intoni oli huipussaan, mietin että tarvitsen jonkun helpon tavan kirjoittaa, aina kun siltä tuntuu. Menin ja ostin torista miniläppärin. Ihanan pienen läppärin, jonka koristelin tarroilla ja kannoin mukanani. Näin kirjoitus inspiraation tullen, voin vain ottaa sen esiin ja alkaa typettään! Tämä toimikin hetken aikaa, tuntui että vaikka se vähä painoi, ja oli hidas, ja vaati mobiilista netin jaon, se oli sen arvoista. Sillä laitoin puolet kirjani saduistakin aluilleen.

Kuitenkin tässä parin vuoden aikana mainitut ongelmat alkoivat käymään liian isoiksi, ja miniläppäri jäi laatikon pohjalle. Usean siivouksen aikana en sitä ole heittänyt pois, koska jotenkin päässäni on ollut se kuvitelma, että kyllähän minä sitä vielä käytän. Surukseni on pakko todeta, että en kyllä käytä, viimeksi vuonna 2016. Tässä oli muutenkin jo vuoden writer's block, enkä blogia jaksanut myöskään pitää. Jotenkin se, että pitäisi aina odottaa kotio pääsyä, tai mennä kahvilaan sitä motia varta vasten hakemaan tuntui liian pakotetulta, eikä se toiminut myöskään.

Nyt uudelleen kirjotusinnon noustua, mietin jälleen tätä ongelmaa. Pitäisi olla tarpeeksi pieni läppäri aina mukana, että voi kirjoittaa kun inspiraatio iskee. Puhelimen näppäimistö aiheuttaa vain peukkukramppeja. Läppäri ei saisi silti olla hidas, eikä painava eikä hankala että sitä tulisi jopa käytettyä, joten mitä ihmettä keksin?

Olin kahvilassa istumassa, miettimässä tätä, ja sitten se iski! Kuin salama kirkkaalta taivaalta: Erillinen mininäppäimistö puhelimeen. Näin on aina netti (sekä bloggerin oma app puhelimessa), puhelin nyt on aina mukana, ja nyt vain tämä pienen pieni näppis myöskin. Luurini takana on popsocket mikä pitää puhelimen näyttöä läppärin tavoin esillä, ja taidampa jopa tehdä pienen pussukan näppikselle niin se tulee tyylillä mukana kanssa.

Jos kirjoittamiseen haluan panostaa, niin tämä oli ehdottomasti ostos mitä tarvitsin. Minimalisti puoleni haluaa nyt vaihtoehtoisesti myydä tuon miniläppärin, niin tavaran määrä ei lisääntyisi, ja onhan se aika turha atm. Rakas mutta turha.

Tämä on Rapoo E6350 Bluetooth Ultra-Slim keyboard

Saa ainakin Koskikeskuksen Teknik magasinet kaupasta.

54,99€ jonka otin itse 9,99€/kk osamaksulle koska olen köyhäpaska. :D

Kuuntele hetki

Istun junassa ja kaivan reppuani. Tajuan unohtaneeni kuulokkeet mikä tarkoittaa että elämä pakottaa minut kuuntelemaan junan ääniä, ihmisiä, sekä junan hurinaa. Yleensä ihmisjoukot aiheuttavat lähinnä päänsärkyä, ja kun vain mahdollista pakenen musiikin tai podcastien maailmaan. Tänään pako olisi ollut tarpeen.

Viime yönä nukuin vähän päälle kolme tuntia ennen herätystä, ja matkasin juna-asemalle. Päätäni särkee ja nyt minua vastapäätä junassa istuu kaksi naista, jotka haaveleivat vaateliikkeiden saapumisesta heidän lähelleen. Sanat kuten Zara ja Mango aiheuttaa päässäni lähinnä pahemman päänsäryn, kun mietin mitä kaikkea nuo liikkeet kantavat mukanaan. Vaateteollisuuden orjuuden, kulutuskulttuurin sekä ison kasan ihmisoikeusloukkauksia. Voi kun nyt olisi musiikkia ja pääsisin pakoon.

Saan ärtymykseni purettua tekstareissa ystävälleni, mutta sitten vavahdun kuulemaan, miten toisella puolella käytävää istuva naispari juttelee siitä, miten on vain pakko shopata, vaikkei mitään tarvitsekkaan. "Mulla tuntuu vain olevan sellanen tarve ostaa!" Suosittelisin puhumaan terapeutille, jos tunnet tälläistä tarvetta, jotta voit selvittää mistä se oikeasti kumpuaa. Shoppailu on vain laastari johonkin isompaan.

Ironista tässä on se, että olen matkalla ilmastomarssiin sekä koulutukseen vaikuttamistoiminnasta. Kun itse (monen muun tavoin junassa) olen matkalla vähän vielä laajempaan tietoon sekä mahdollisuuteen vaikuttaa ja olla vieläki vihreämpi, joidenkin mielessä on vain shoppailu ja kulutus. Miten monta eri elämää voikin matkustaa yhdessä junassa.

Enkä minä tietenkään voi tietää kuinka vihreitä he ovat. He saattavat olla täysin vegaaneja, entisiä shopaholikkeja jotka ovat tulleet jo pitkälle shoppailun-vähentämis suunnassaan. Se, että he ostavat vain sen yhden paidan tällä viikolla, saattaa olla monta kertaa parempi kuin miten he ovat joskus toimineet.

Kuulokkeiden olemassaolo tässä tilanteessa olisi saattanut vain lisätä tätä pientä kytevää ihmisärsykettä, mutta koska minun piti kuunnella, ja miettiä yksilökehitystä, en tunne tuota ärsykettä enää. Onneksi siis ei ollut musiikkia.