Heippa Nuijatie

"Minun tieni ovat etsijän teitä.

Onneton, ken mua seuraa!

Ma olen huono opas.

Käy tieni kautta harhain.

On kotiin jäädä parhain

jokahisen, jolla koti on.

Mun kotini on siellä, missä taivaan tähdet tuikkii."

- Eino Leino - Minun tieni -

Vuodet 1993-2002 asuin Nuijatiellä, Tampereen Viialassa. Nämä talot puretaan pian ja halusin hetkeksi uppoutua tuonne kotikulmille.

Kävimme kesäkuussa Jn kanssa kävelemässä todella tärkeän reitin. Kävelimme Jankan Lidliltä, sinisen sillan kautta Messukylän ala-asteelle. Tästä Tuomiokirkon eteen istahtamaan ja golf kentän kautta Turtolaan. Tästä omakotitalo-alueen poikki lapsuuteni kerrostaloihin Nuijatielle. Reitillä on paljon muistoja koulumatkoista, liikkatunneista ja myös synkemmistä hetkistä (Lue myös: Kasvanut masennukseen). Oli tärkeää ja yhtyettä lisäävää jakaa nämä paikanpäällä puolisolle. Todella idyllistä ysärilapsen elämää.

Pääkohteemme oli Nuijatie 31. Kuvassa takana oleva tummankeltainen talo oli kasvupaikkani. Minulla oli ihana, lähes samanikäinen naapuri jonka kanssa leikimme, toisellakin puolen ystäviä ja jopa äitini pikkuserkku - itseni ikäinen ystävä kenen kanssa yhä olemme ystäviä, kaikki samassa talossa. Pihalla oli iso nurtsi missä kaikki pihan lapset leikki. Joskus piilosta, joskus vesialtaassa leikkejä ja joskus kiipeiltiin puihin. 

Itse talohan oli rakennettu ilman perusteita, tarkoittaen sitä että rakennus on uponnut jonkinverran maan alle, aiheuttaen kosteusongelmia sekä hometta. Asuimme alimmassa kerroksessa ja nämä ongelmat kyllä näkyi terveydessä. Muistan miten leijuin ystäville koulussa että "mullapa onki aina yskä" - koska homeyskä onkin niin leijumisen arvoinen rehentely. 

Tapasin pihan hiekkalaatikolla parhaan ystäväni, kenen kanssa olemme olleet ystäviä 2-vuotiaasta asti, kohta siis 26 vuotta. Ei voi moni kyllä samaa sanoa! Hän asui viereisessä vaalean keltaisessa talossa, missä asui myös toinen ystäväni kenen kanssa olemme myös yhä ystäviä. Paljon jäänyt ihmisiä tältä alueelta. Parhaan ystäväni kanssa kerran karkasimme kotoa, koska hän halusi näyttää tarhansa minulle. Oli koko naapurusto ollut meitä etsimässä ja kun pyysivät hyppäämään kyytiin että veisivät meidät takaisin kotiin - emme nousseet tuntemattomien kyytiin ja vain totesimme tämän auttajille. 

Vierailullamme jo purettu leikkikenttä herätti kyllä paljon muistoja, paikka minne liittyy paljon tuntemuksia tulee olemaan vuoden päästä jonkun uuden, modernin ja korkean kerrostalon alla. Ulkoasu ei tule olemaan vain "tummankeltainen" vaan varmaan jotain nykyistä arkkitehtuuria, esim Torni-hotellin lailla keskeneräisen näköinen työmaa tai Turtolan kulman uudet talot muovipleksiparvekkeineen. Kamalaa aikaa arkkitehtuurissa elämme - ainakin noin visuaalisesti puhuttuna.

Alueella on myös todella rikas luonto (suoalue) ja esim vanhoja, vanhoja puita mitä ei saisi missään nimessä kaataa. Lintujen pesimärauhaakin tullaan rikkomaan, jos purkutyöt aloitetaan ennen 31.7. Näissä sitä toivoisi että luonto ja eläintenoikeudet painaisi enemmän kupissa kuin mitä tällä hetkellä.

On hyvin selkeää että taloissa asui vähävaraisia perheitä, meilläkin äiti oli yksinhuoltaja kahdelle lapselle ja kävi töissä sekä opiskeli samaan aikaan. Hometaloihin oli helppoa laittaa halpa vuokra mikä sit keräsi saman tulontason ihmisiä paikalle. Tietenkään yleistämättä, mutta ei kukaan tainnut varakasta keskiluokkaa olla.

Muistan asunnon pinta-alan todella tarkasti, muistan kerrossängyn minkä veljeni kanssa jaoimme sekä lopulta omat huoneemme kun äiti laittoi itselleen olohuoneeseen parven. Muistan vaatehuoneen oven mikä ei mennyt kiinni ja pimeyden mikä sen raosta katsoi minua suoraan silmiin yrittäessäni nukkua. Muistan isäni polvenkokoisen reiän makkarinovessa sekä nyrkin jäljen keittiön ovessa. Muistan jääkaapin alta liikkuvat muurahaiset sekä yläkerran naapurinpoikaan tuntemani ihastuksen. Muistan monet leikit viereisessä suometsässä sekä surun kun aluetta kaadettiin uusien talojen tieltä. Vaikka alle kuusi vuotias, se tunne oli ikävä. Menetin Pocahontas-kukkulani. 

Muutimme Nuijatieltä Turtolahoodseille ennen 2.luokkaa ja perheeni asuu siellä yhä. Nuijatien muistoihin ei voi purkujen jälkeen enää samalla tavalla palata, ei livenä. Siksi halusin hetken muistella tätä aluetta. Muistoja sieltä ja nousevaa surua sille kun luonto raivataan pois "kehityksen" tieltä. Otsikko varmaan pitäisi olla "Kasvanut aktivistiksi" tai jotain muuta herättelevää. Mutta tämä oli heipat Nuijatielle. 

Sininen silta Janka-Messukylän välissä. Koulumatkat taittui usein tätä kautta ylä-asteelle.

Messukylän vanhakirkko on Tampereen vanhin rakennus.

Hieno hetki Viiala-kävelyllämme oli kun piipahdimme vanhalle Helin Kioskille. Heli on pitäyt kioskia yli 50 vuotta ja kun saavuimme sateelta suojaan hän tunnisti minut "naapuruston tytöksi" ja kertoi pitävänsä tatuoinneistani. Meillä oli ihana, täydellinen visiitti mikä kruunasi reissumme. Ostimme pienen pussin irtokarkkeja valiten "eurolla noita, viidelläkytäsentillä noita" - kuten lapsena.

Helin kioski - 2009

Miksi ABC on oiva kahvila?

Päivittys: 4.12.2021 - Tämä postaus on kirjoitettu ennenkuin Kalevan ABC teki remontin ja pilasi koko paikan. He vaihtoivat kahvikupit kerttiksiin, ottivat ruoan pois linjastosta ja jättivät tilanne vain hesen ja arnoldsin. He laskivat teevalikoiman kolmeen vaihtoehtoon ja ottivat esim hunajan pois. Työntekijät vaihtuivat samalla. Harmi, se oli hyvä kahvila. Pidän postauksen silti, jos se vaikka motivoisi heitä vaihtamaan vähän takaisin.

________________

Mä niin haluisin kertoa teille, että lempi paikkani kirjoittaa on jokin pienyrittäjän ylläpitämä rauhallinen keskustan läheisyydessä sijaitseva idyllinen kahvila minkä tuotoista 5% menee vähävaraisille yksinhuoltajaperheille ja valikoima on täysin sertifioitu sekä vegaaninen. Mä niin haluisin tukea tälläistä paikkaa, mutta sit löydän itseni toistamiseen Abcltä. Miksi?

Sijainti & Tila

Autottomana sijainti on yksi tekijä. En pidä ihmismassoista mikä heti tekee kaupungin kahviloista epämiellyttäviä, enkä pääse kovin kauas kotoa ilman että itse siirtymisestä tulee yksi aktiviteetti - joten lähellä sijaitseva Abc palvelee mukavasti. Keskustan pikkukahviloissa on myös se ongelma, että jokainen maksava asiakas on tärkeä, ja vaikka tietty tilaan kahvin ja usein muutakin, vien silti pöytäpaikkaa mahdollisesti useamman tunnin enkä ole välttämättä se kannattavin asiakas heille. Minusta ei tuntuisi mukavalta keskittyä työhöni samaan aikaan kun porukka haahuilee etsien jotain vapaata pallia mihin istahtaa. 

Abc on myös todella tilava, niin että seuraaviin kahvittelijoihin on sen verran etäisyyttä että voikin keskittyä omaan juttuun. Ei kolise selkänojat yhteen. Sekä rahaa tulee kuitenkin käytettyä kannatavana asiakkaana kun usein ostan kaupan puolelta vichyn, evästä ja kahvilaan kahvin. Jos työskentelen pitkään on siinä saattanut jokin hesen soijasalaattikin upota pahempaan nälkään. Abc on tarpeeksi iso ettei niitä just kiinnosta istunko pöydässä tunnin vai kaksi.

Aukioloajat

Keskustan ulkopuolella on parikin kahvilaa mitkä kiinnostaa ja mitä olenkin kokeillut - mitkä olisi pienyrityksiä ja tarjoaa sopivaa purtavaa ja juotavaa, mutta ne menee kiinni 17-18 aikoihin. Ensimmäinen kahvila missä kirjoitin Tampereella oli kotitoimiston lisäksi Wayne's Coffee, tämän jälkeisiä muita ollut ajoittain Pella's Cafe, Puisto Kahvila sekä Mimosa. Kuitenkin joko tilanpuute, jäisen kylmä tila talvella tai aikainen sulkemisaika on pitänyt näistä poissa. Yörytmisenä on ollut game changer saada työskennellä paikassa missä et stressaa sulkemisaikaa. Ennen koronaa Abc oli 274, nykyään kahvilanpuoli on auki 21 asti. 

Aikana ennen koronaa kaveri soitti usein samoihin aikoihin kun nyrkkeilyreenit loppui (kasin jälkeen) ja lähettiin Abcille. Oli mukava että on paikka mikä on auki, talvella etenkin kun ulkona ei aikaansa enempää viitsi marssia. Ja missä voitiin puida päivän juttuja pari tuntia ennen kotiin menoa.

Tarjonta

Tarjonta tietenkin on aina silti ratkaisevassa osassa. Heiltä saa juhlamokkaa sekä välillä UTZ sertifikaatin* kahvia. Mutta aina Oatlyn ikaffea, mikä on yksinkertaisesti parasta kahvissa.

*UTZ sertifikaatti on vuonna 2002 perustettu kahvin, kaakaon ja teen sertifiointijärjestelmä. UTZ-sertifikaattia voi käyttää kuka tahansa valmistaja tuotteesta, joka täyttää UTZ-järjestelmän kriteerit ja jolle järjestö on antanut oikeuden käyttää sertifikaattia. Kriteerit ovat tuotannon sosiaalisiin ja ympäristövaatimuksiin liittyviä.

Merkki on saanut osakseen jonkin verran kritiikkiä heikoista vaatimuksista ja kaipaisi työstöä. Tästä lisää eri aiheessa. Abclla on tietenkin myös kauppa, joten siellä on voinut millä ruokavaliolla tahansa löytää ruokaa syötäväksi, olin sitten ketolla ja haen avokadon kaupasta ja dietillä ja haen jotain pepsi maxia kaupasta! Se täten palvelee hyvin erilaisia ruokavalioita jos ymmärtää käyttää kauppaa hyödyksi. Ei pelkoa ettei olekkaan mitään, mitä voisit syödä.

Huonoina puolina olisi tottakai jokapaikanmestana jokapaikanporukka. Itkeviä lapsia, alkoholisoitutta pöytään nojailua sun muuta. Toki yörytmi yleensä karkoittaa kirkuvien lasten ajan kun ovat jo nukkumassa, mutta huomaa kyllä eron jos on siellä päivällä vs illalla. Toki joskus nämä johtaa myös empiirisiin tutkimuksiin kun seuraa miten 10v skidit osaa lajitella roskat ja nostaa tuolit pöydän alle noustessaan - on siellä nykynuorissa niitä hyviäkin hedelmiä!

Silti paras paikka kirjoittaa silloin kun et tarvitse läppäriä on lähimetsän kallioinen auringonlaskupaikka, nojaillen puuhun ja nauttien tuulenvireestä. Tätä ei voita mikään.