Haku

lokakuuta 31, 2021

Maailman paras simpukkapuhelin


Olen todella iloinen siitä, että pääsin elämään puhelimien kehityksen ajan. Meillä oli lapsena lankapuhelin kuten kaikilla kavereillanikin. Kasvoimme ilman tätä pientä näyttöä, mutta toki pikkukakkosen ja muumien kera. Juostiin huoneisiin pakoon unihiekkaa ja oikeesti vietettiin aikaa ulkona, silloin kun kaupungissakin oli ulkona puita ja hiekkateitä asvaltin sijaan. Me haettiin toisiamme leikkimään soittamalla ovikelloa ja jos kaveri oli mummolassa niin käveltiin kilsat takasin kotiin. Sitten alkoi tulla kännykät. Oltiin liian nuoria valtaville antennimötisköille mutta Nokian 320 maailmaan saavuttiin sopivasti. Kummini osti mulle ekan luurin kun menin 2- vai 3 luokalle, jotta voimme soitella ja pari tekstariakin lähettää. Puhelimessa oli antenni ja nuolinäppäimet vain ylös tai alaspäin. Tästä meni pari nokiaa ja yksi Särkänniemessä hukkunut Siemens eteenpäin, kunnes sain (taas kummiltani) maailman parhaan simppukkapuhelimen. 

Samsung SGH X450

Piti ihan googlata että mikä tämän puhelimen nimi oli, yleensä kutsuin sitä vain sielunkumppaniksi. Puhelimessa ei ollut edes kameraa ja viestin kirjoitukseen kun meni, se oli aina jostain syystä caps lockilla ja piti ekana aina painaa se pois. Seuraava askel caps lockista olikin kaikki pienellä, joten usein viestini alkoivat vain pienellä alkukirjaimella. Tämä puhelin oli täydellinen tekstausväline, olin sillä myös älyttömän nopea kirjoittamaan. Joskus pidin sitä pöydän alla ja kuuntelin pöydän ääressä käytyä keskustelua ja kirjoitin sen kokonaan tekstiviestiin. Virheettömästi ofc. 

Sen kulmassa oli valopaikka, missä tuli erivärinen valo riippuen kuka laittoi viestin. Viestiääni ja soittoääni oli valittu tarkoin ja pikkurilliini on jopa muotoutunut pieni loivennus siihen, missä puhelinta aina lepuutin. 


Minulla oli tämä puhelin kuusi, vai kahdeksan vuotta ja se toimi moitteettomasti. Samaan aikaan kaikkien kaverien Nokiat meni rikki pelkästä tuulen puhalluksesta. Kavein simpukka-nokia katkesi kahtia kun hän vain avasi sen ja toisen kaverin nokia kastuessaan tilttas ikiajoiksi vaikka oli uusinta mallia. Aina kun jonkun puhelin meni rikki, kysyin "Oliko Nokia?" ja vastaus kaikui "Oli...". Tämä SGH on tippunut neljännestä kerroksesta puskaan ja selvinnyt ja kerran meidät vietiin vaatteet päällä suihkuun, puhelin taskussa eikä puhelin ollut moksiskaan. 

Vuosien jälkeen puhelimessa alkoi olla akun kanssa ongelmia ja metsästimme äitini kanssa kaikkia eri varaosaliikkeitä etsiessämme uutta akkua. kaikki myyjät vain kehotti jo siirtymään uudempiin malleihin mutta kamppailin vastaan. Vaihdoimme akun mutta se ei auttanut, vika olikin laturissa ja sekin vaihdettiin ja toimivuutta saatiin taas lisää.

Hänelläkin kuitenkin oli heikko kohta, aikansa tärkein elin - antenni. Yksissä kotibileissä kaverini katkaisi sen irti. Puhelin toimi yhä mutta yhteyttä ei meinannut enää saada ja pian käyttö olikin aika mahdotonta. Luovuin siitä haikein mielin ja se jää ikuisesti elämään maailman parhaana simpukkapuhelimena muistoihini. 


Nykyään puhelimet eivät ole enää samanlaisia. Olemme menneet kestävistä akuista ja puhelimista lyhyempiin käyttöikiin. Jotta kuluttaisimme lisää ja enemmän. Jotta emme kiintyisi vuosiksi samaan malliin vaan vaihtaisimme aina kalliimpaan malliin. Muistatteko Samsungin kaksirivisen puhelimen mikä aukesi 180 astetta? Vitsi se oli hieno. Simpukkaluurit tai liukunäytöt? Niissä oli sitä jotain. Puhelin oli osa sun tyyliä, luonnetta ja persoonaa. Olitko beige nokian minimalisti vai tekninen likunäyttö käyttäjä? Sillä oli väliä.

Nykyään ei ole edes väliä mikä luuri siellä muovikuoren alla on, kun ne ovat kaikki samanlaisia. Kaipaan tätä aikaa kun puhelin oli soittelua ja tekstausta varten. Siihen kiteytyi jotain ihan omaa ajanjaksoa. Se oli kaveri, ei se joka pitää sua somekoukussa. Se sai unohtua yöks jonnekkin ilman että maailma kaatuu ja jos oli kamera, sillä otettiin hauskoja tilannekuvia eikä posetettuja täydellisyyksiä. 

Maailma muuttuu ja sen mukana muututaan, olisi vaikea elää tässä maailmassa ilman älypuhelinta (etenkin kun työjuttuja on niin paljon puhelimen kautta) tai ottaa salamalla "rumia" kuvia someen ja ihmetellä miksei kukaan löydä blogikirjoituksiin. 2000/2010-luvun skidit on oppinut älypuhelimien maailmaan ja siihen mitä kaikkea se sisältää. Lapset osaa käyttää tablettia ennenkö osaavat puhua, valitsevat ohjelmia katsottavaksi samalla kun syövät ja ne on jo integroitu niin kiinni elämään, pienestä asi. Minkä takia olenkin iloinen että elimme tämän simpukkapuhelin ajan. Että synnyimme ysärillä ja sitä ennen. Ainakin muistamme vielä - mikä se tunne oli kun puhelin oli osa sua, eikä sun kaikki.

Lue myös: Lapset somessa

lokakuuta 09, 2021

Miten kukaan voisi tukea turkistarhaa?


Kuluva viikko on ollut eläintenviikko, joten eläinten oikeuksiin liittyvä postaus on paikallaan.

Turkistarhaus on varmasti yksi puhutuimmista eläinten hyvinvointiin liittyneistä aiheista viimeiseltä parilta vuosikymmeneltä. Itse kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran 2013 milloin ensimmäinen kuvakin on otettu. Turkistarhauksen tarpeellisuus ihmisten lämmittäjänä on poistunut modernin yhteiskunnan myötä kun saamme vaatteet tehtyä lämpimiksi muista aineista, sekä talomme pysyvät lämpimänä myös yön yli. Turkikset ovat nykyiseltään turhia, mutta niiden vuoksi silti kasvatetaan ja tapetaan miljoonia eläimiä vuosittain. Pelkästään Suomessa - kolme miljoonaa.

Turkistarhoilla eläinten hyvinvointi on mahdotonta saavuttaa. He elävät koko elämänsä verkkojen päällä, pienessä tilassa ilman mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Luonnon eläiminä minkin pitäisi päästä uimaan ja ketun vaeltamaan useita kilometrejä päivässä - mitkä eivät verkkohäkissä toteudu. Turkistarhautta ei voi tukea, koska kyseessä on brutaali eläinrääkkäys, ilman mitään muuta tarkoitusperää, kuin tehdä rahaa.

Turkistarhaus rahassa ja politiikassa


Meillä kävi vuonna 2013 koulussa puhumassa Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Toiminnanjohtaja Marja Tiura, eli luvassa oli heti puolueellinen luento. Kyllä huomasi että kyseessä on entinen poliitikko (kok), kun kuunteli sitä manipuloinnin ja psykologisen mielipelin määrää. Jokaisen kysymyksen mitä kysyttiin, hän osasi kiertää tavalla tai toisella. Vetosi kuuntelijoiden omiin eläimiin ja tunteisiin, haki sääliä turkistarhojen pitäjille ja väänteli kaiken epäsuorasti omaksi edukseen.

Hän vertasi turkiseläimen elämää lemmikkin elämään, vaikka nämä kaksi eivät ole verrattavissa keskenään. Turkiseläin elää lyhyen elämän pienissä tiloissa, vähillä virikkeillä, joissa ei pääse toteuttamaan luontaista käyttäytymistä, ne elävät vain sitä varten että heistä tulee turkiksia. Lemmikki elää pitkään ja rakastettuna perheenjäsenenä, (toivottavasti) mahdollisuudella luontaisen käyttäytymisen toteuttamiseen.

Hän myös kuvaili ketun lopettamisen nätiksi, siistiksi ja kivuttomaksi kuolemaksi. Ja todellisuudessahan se ei sitä ole. Rauta-tanko perseeseen ja suuhun sähköiskulla eli ole nättiä, siistiä tai kivutonta. Myöskin minkkien lopetustapa kuullosti enemmänkin holokaustilta. ("Minkit lopetetaan hiilidioksidikaasulla tai hiilimonoksidilla, ketut ja suomensupit sähköllä." -Turkiskaupan liitto)

Hienosti hän myös myönsi, että turkikset lähetetään Kiinaan muotoiltavaksi ja värjättäväksi edullisuuden takia. Koska Kiinassa se on halvempaa, kuin täällä turkismaa-Suomessa. Eli samalla lisätään tuotantoketjua halvempiin maihin, työn arvon "halpuus" tulee usein ihmisoikeuksia rikkomalla ja mahdollisesti lapsityövoimasta. Samalla tuotteen saastuttava jalanjälki kasvaa entisestään. Turkikset ovat jo muutenkin kaukana ekologisuudesta, lue lisää: Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.


Pixabay Kuva

Ainoa syy miksi turkistarhausta nykyään vielä harjoitetaan, on rahan lisäksi se, että se työllistää. Kuitenkin jos haluamme yhteiskuntana mennä eteenpäin on myös osattava luopua haitallisista ammateista. Työ ei saa olla tekijä kun puhutaan päätöksistä koko ihmishistoriassa. Moni muukin työ on menossa ulos kierrosta koska siten maailman toimii. Turkistarhan on aika tippua kierrosta.

On usein häpeä olla Suomalainen, kun maa on täynnä sulkeutuneita ihmisiä jotka pitää meidät kehityksen silmästä erossa, tullaan kuus korttelia hitaampaa paikalle, korjataan karjala-lippiksen asentoa ja todetaan että no jos kaikki muutkin niin kai se on pakko. 

32 maata on jo kieltäneet turkistarhauksen tai tehneet siitä niin hankalaa laillisesti ettei se kannata. Täyden kiellon on tehneet mm. Alankomaat, Belgia, Bosnia-Herzegovina, Iso-Britannia, Skotlanti, Irlanti, Japani ja useat muut. Voit katsoa koko listan täältä: Turkistarhauskiellot maailmalla. Myös useat maat kuten Intia ja Israel ovat kieltäneet uusien turkisten myynnin. Suomalaisten ongelma on se, että loogisuudella, faktalla ja tieteellä on usein vähäpätöisempi tilanne jos vastassa on "Näin on aina tehty" päsmärit. Miksi kuunnella järkeä kun voi päättäväisesti ripustautua uppoavaan laivaan. Tässäkin asiassa tullaan varmaan vikana. "Katsotaan ensin mitä Portugali ja Italia aikoo".

Pohjanmaalla


"Turkistarhaus on ala, jota rajoitetaan voimakkaasti muualla Euroopassa. Suomi on jäämässä Euroopan viimeisiksi maiksi, joissa turkistarhaukseen ei ole puututtu lainkaan. Turkisala on kuitenkin supistunut voimakkaasti myös meillä turkisvastaisuuden lisääntymisen vuoksi: turkistarhoja on Suomessa jäljellä enää alle 800. Lähes kaikki Suomen turkistarhat sijaitsevat Pohjanmaalla". -Animalia

Kuva: Pixabay

Pari vuotta Pohjanmaalla opiskelleena en ihmettele tätä ollenkaan. Opiskelin eläintenhoitajaksi ja kävimme jopa tutustumassa turkistarhaan vuonna 2013. Pohjanmaa ja sen kulttuuriero vaatisi täysin oman aiheensa koska siellä usein eläimenarvo mitataan vain rahassa. Muistan olleeni järkyttynyt miten turkistarhan pitäjä kertoi innoissaan valmistuneensa eläintenhoitajaksi koska eläimet ovat hänelle tärkeitä - ja hän piti turkistarhaa. Näkee miten rikkinäiset asetelmat muuttuu päässä normeiksi kun kasvamme niiden ympärillä, minkä takia onkin tärkeää imeä uutta tietoa kuin sieni ja olla valmis muutoksille. 

Se hyöty mitä saadaan siitä että eläimen oikeuksia ei kunnioiteta, on etenkin nykymaailmassa pieni. Utilitaristisesti joskus tuskaakin pitää sietää, mutta vain jos teosta saatava hyöty yhteiskunnalle on suhteessa paljon suurempi. Joitakin vuosisatoja sitten eläimen tappaminen ruoaksi, vaatteeksi ja lämmöksi pelasti ihmisten selviämisen esimerkiksi kylmien kelien läpi ja tällöin pystyi sanomaan että toisen olennon tappamisella oli iso hyöty ihmiskunnalle. Tällöin eläimiä ei myöskään kasvatettu ja tapettu ihmistä varten, vaan he elivät hyvin onnellisesti kunnes tämä tappo vain tapahtui. Tässä tilanteessa yhteisön isompi hyöty oli eettisesti oikein, myös koska ihmisiä oli vähemmän ja eläimestä käytettiin kaikki hyödyksi - tätä tapahtui harvemmin ja enemmän yhteiskunnan tarpeeseen.

Kuitenkin nykypäivänä kun meillä on lämpöä, vaihtoehtoisia kangasmateriaaleja, kasvisruokavaliot ja kaikki tieto miten elää terveellisesti ilman lihaa tai turkkeja - ei eläinten oikeuksien polkeminen ja vangitseminen ole pakollista, eikä täten palvele isompaa yhteiskuntaa. Tässä yhteiskunnassa eläimen lukitseminen huonoihin olosuhteisiin ja jalostaen luonnoneläintä palvelemaan omia esteettisiä hyötyjä on eläintenkidutusta. Se on kaikinpuolin väärin eikä sille ole miteen perusteluita.


On aika jättää turkistarhaus historiaan. Itseasiassa se aika on ollut jo aika kauan, mutta on aika ottaa vikatkin stepit sitä kohti. Omassa elämässäsi voit vaikuttaa olemaan ostamatta turkiksia ja allekirjoittamaan kansalaisaloitteita jos ja kun ne kohdallesi tulevat.

Olisi hienoa tulla näihin asioihin ylpeänä Suomalaisena mutta takarivistä on noloa vilkuttaa. Ehkä kannabiksen dekrimibalisoinnissa logiikka, fakta ja tiede auttaa meidät ensimmäisten joukossa kohti oikeaa hyvinvointivaltiota - eikä tarvi olla siinäkin sitten vika maa joka ymmärtää kuunnella tiedettä, faktaa ja loogisuutta sen "näin on aina tehty" päsmärin sijaan.

Lue lisää ja opi


(Update 13.10 muokattu vähemmän triggeröivään muotoon.)