Rastojen Henna-värjäys & Värjäyshistoria

En ole värjännyt hiuksiani sitten vuoden 2016 jälkeen. Olin tässäkin vaiheessa pitäytynyt värjäämisestä jo noin vuodeksi, mutta kun säätö lomaromanssin kanssa loppui piti tästä surkuna  tottakai tehdä New Me-look ja värjätä tukka tummalla.

Kuitenkin yksi hippiäis-luonnollisuus puolestani on kemikaaliton elämä - ei myrkkyjä kehoon tai kehon lähelle, joten tietty hiusten väriaineet olivat eliminointi-listalla heti shamppoiden ja saippuoiden jälkeen. Suihkujutut on vielä suhteellisen helppo paikka aloittaa, ne tekee silti saman asian kuin mitä kemikaalipullot tekee - toki vain paremmin ja tuhoamatta hiuksiasi. Mutta niiden kanssa ei tarvitse tehdä suuria päätöksiä, toisin kuin päättää ettet värjää enää hiuksiasi.

2016 - Sydänsurut ja uusi asenne :D Tottakai.

Oma suhteeni hiusten värjäykseen on alkanut nuorella iällä, taisin olla kolmannella luokalla kun sain luvan värjätä hiukseni kestovärillä, mikä oli tottakai kirkkaan punainen, että kaikki tietää & mikäs sen parempi pohja kaikille tuleville väreille. Aika pian meno oli mustassa värissä ja iskikin ihana emo-vaihe ja tukka meni osittain sähkön siniseksi, ja loput mustaksi. Mustalla mentiin muutama vuosi kunnes alkoi tulemaan punaisia raitoja/ blondeja raitoja mukaan, jossain vaiheessa hiukset oli alta kokonaan blondit ja sitten leikattiin melkein kaikki pois. Alkutaipaleella aikuisuuteen oltiin platinablondeja, sitten pinkkejä, sitten punapäitä ja taas mustaksi.

2007-2009

2010-2013

Kauhajoelle kun muutin vedin taas blondiksi, johon laitoin pinkkejä ja vihreitä raitoja tehden itsestäni My Little Pony version Jowista. Näiden jälkeen mentiin taas pinkiksi ja siitä taidettiin mennä ruskeaksi - ekaa kertaa. Kauhajoella alkoi niin moni asia elämässä kirkastumaan, että kyllähän se tukan värikin jäi miettimättä muutamaksi vuodeksi samaan aikaan kun kasvatin sitä rotanpesästä hiukan pidemmälle. Mukaan alkoi tulemaan sulkia ja kuiturastoja muttei mitään kovin hälyttävää. Tampereella takaisin asettuessa mentiin taas pikkuletteihin ja rastoihin (osa pään) kunnes lopulta vedin liipasinta ja laitoin ala-osan hiuksistani rastoille. (Ja lopulta ne loputkin)

2014-2015

2017 ennen rastoja

Kuitenkin jatkot mitkä laitoin rastoihin saadakseni tämän ns oikean pituuteni, olivat paljon haaleempia kuin oma värini ja tukka näytti hyvinkin epätasaiselta väritykseltään, joten halusin yhtenäisyyttä. Kuitenkin kun kemikaaleilla värjääminen ei kuulu enää asioihin mitä itselleni tai ympäristölle tekisin, niin onneksi löytyi maailmasta Henna-värit!

Rastojen värjääminen Hennalla

Katso Youtube video tästä: Rutiini & Rastojen henna-värjäys

Omat rastani ovat noin 40-60cm pitkät. Minulla on todellisia paksukaisia sekä ohuita yksilöitä. Rastoja on noin 50 kpl päässäni ja keskimäärin varmaan aika normaalin paksuiset.

Tähän rastamäärään/tiheyteen minkä varmaan kuvistakin osaa arvioida meni 2 pussia Henna-väriä ja noin litran verran vettä. Kuitenkin niin että tuosta litrasta mahtui tekemään kupin kahvia.

Aloitan värjäyksen niin, että laitan kaikki rastat ponnarille pään päälle, ja sieltä vetelen yksitellen ne värjäykseen. Hennaa otetaan kouraan ja vedetään, puristellaan ja katsotaan että väri leviää tasaisesti. Värissä olevien rastojen annan vain olla vapaana - vähän sotkien yöpaitaa. Eli kannattaa valita paita millä ei ole niin väliä tai vetää nudena. Lopulta puristelen niitä vielä kasana - sekä laitan nutturalle pään päälle. Rastat muodostavat mukavan savimöykyn mihin kiedon pyyhkeen ympärille ja sitten hengataan näin tunnin-kahden verran.

Rastoja värjätessä niitä pitää pyörittelyn lisäksi myös puristella jotta väri menee tasaisesti koko rastaan. Värjää myös juurikasvu sekä irtotukka!

Touhu on sotkuisaa, ja kumihanskat on enemmän kuin tarpeen. Väri on luonnonaine, joten se on kyllä helppo pestä pois. Väriaine on siis kuin mutaa ja vähän haiskahtaakin siltä - mutta ei hätää vain ensimmäiset pari päivää ja sitten hajukin helpottaa. Mutta muista, että ainakin tämä haju on luonnollinen - toisin kuin kemikaaliväriaine mitä ei saisi edes pienessä tilassa liikaa hengitellä.

Huuhtele huolella. Puristele lähes jokainen rasta erikseen ja niin kauan kunnes vesi on kirkasta. Pese shampoolla irtotukka ja voi sitä palaa rastoissakin pyöräyttää. Kuivaa hyvin ennen petiä.

Oletko kiinnostunut ennakkotilaamaan kirjan missä esitellään +10 helppoa rastakampausta, syväpuhdistus-ohjeet, henna värjäys ohjeet sekä listataan Suomen takkutaitureita? Laita sähköpostia jonna.jowi.sihvonen@gmail.com

Rastojen syväpuhdistus

Olen siirtänyt tätä pikku projektia jo vähän liiankin kauan. Se vain aina tuntuu olevan liian ajallinen sitoutuminen, tehdä puhdistusvesi, dunkata siellä puoli tuntia sitten vielä suihkupuristella takut ja antaa kuivua neljä päivää. Tälläiseen ei vain tunnu ikinä löytyvän sopivaa ajankohtaa.

Mutta nyt joululomalla sen tein. Ei ole työyötä edessä, rento meininki eikä käsitöitä tekemättä tälle iltaa. Olen muutenkin viettämäsä iltaa yksin, eikä takkujen kuivuminen nyt ihan neljää päivää ole, vaikka se siltä joskus tuntuukin. Tällä illalla oli tarjolla siis täydellinen setuppi.

Ekana pesin tuon meidän ainoan moppiämpärin, mikä muistuttaakin sanomaan että: katso ettei vatisi ole pölyinen tai muutoin likainen ennen puhdistuveden tekemistä!

Keitin kattilassa ja vedenkeittimessä muutamat satsit vettä ja vastapainoksi kylmää vettä sekaan myös, ettei pää pala. Sekaan laitoin:
- n. 14 tl ruokasoodaa
- loraus MCT-kookosöljyä
- 5 tippaa eteriistä piparminttu öljyä
- muutama tl sitruunamehua

Oma makoilu-alustani oli puolet sohvasta, ja rahi, minkä päähän asetin vesiämpärin. Laitoin ämpärin uunivuoan päälle, ettei se olisi liian alhaalla. En kuitenkaan halua että niskat menee!

Tässä sitten makasin 30 minuuttia takut vadissa. Puristelin niitä muutamaan kertaan, ja katsoin että takaraivosta on päänahkakin vedessä. Lähinnä vain makoilin paikallaan ja annoin seoksen tehdä loput. Tämän ajan kuluttua, nosta päätäsi hitaasti ja puristele isoimmat vedet takaisin kulhoon ison sotkun estämiseksi, kiedo pyyhe takkujen ympärille ja anna olla toiset puoli tuntia.

Me asumme ihan tien vieressä, joten katupöly on kunnon ongelma asunnossamme. Lemmikit ja siivouksen puute lisää pölyä. Olen käynyt kylpylässäkin muutaman kerran enkä edes haluaisi ajatella sitä bakteeriallasta missä takut ovat lilluneet, joten olen todella iloinen että sain tämän tehtyä. Tavoite olisi jatkossa dunkata nämä puhdistusveteen sen pari kertaa vuodessa.

Vadissa on siis puolentoista vuoden liat. Ja takuttomat menevät varmaan ihan just paniikkiin joten kerrompa nyt myös että; Ei ne sieltä karkaa jos niihin koskee, ei takkuja kannata pelätä,
ei ne suhun tartu. Kaikki hyvin. Tämä on lähinnä vain jännä sivutuote, minkä saat esiin sooda-sitruuna räjähdyksellä.

Tästä onkin hyvä punkun kanssa jatkaa rentoutumis-iltaa, ja ehkä yhden käsityön aloitankin jo tänään. Tipaton kesti 4kk ja olen nyt juonut tätä samaa pulloa 4 päivää. Eiköhän tämä tästä.

Päivitys 07/2020
Oletko kiinnostunut ennakkotilaamaan kirjan missä esitellään +10 helppoa rastakampausta, syväpuhdistus-ohjeet, henna värjäys ohjeet sekä listataan Suomen takkutaitureita? Laita sähköpostia jonna.jowi.sihvonen@gmail.com

4 Hyvää sekä huonoa puolta takuista

Jokaisen pörröpään takkukokemus on varmasti henkilökohtainen, enkä halua että kukaan vain tämän kirjoituksen perusteella ottaa - tai on ottamatta takkuja. Haluan vain jakaa omat kokemukseni, nyt kun takut ovat täyttäneet vuoden!

Rastojen hyvät puolet:

- No ihan ekana tietenkin se että jos ne tuntuu omilta jo ajatustasolla, saada ne päähän on sen arvoista. Halusin rastat jo ekan kerran iha teininä, mutta pelotti ajatus kemikaaleista sekä hiusten tappamisesta. Että siili odottaa sit jos kyllästyy! No mutta tämähän ei ole keissi nykyään enää ollenkaan, takut esim. koukutetaan ja tupeerataan jolloin jos ne auki haluat, aika varmasti saat. Ekana plussana siis tuntea itsesi, itseksi.

- Helppo hoitoisuus. Pitkien hiusten ärsyttävä, pitkä kuivumisaika suihkun jälkeen, sähköisyys, shampoon meno jne. Nykyään pesen oikeastaan vain otsatukkaa suihkussa ja välillä päänahkaa myös, mutta itse takut pysyvät suuren osan aikaa kuivina. Joten kuivumisaika on lyhyt, samoin shamppoon kuluminen. Hiuksia ei tarvitse harjata, ne vain ovat. Ja on melkein mahdotonta saada "bad-hair-day", ja jos tälläisen saa, se on enemmänkin otsatukka mikä kettuilee.

- Jatkuva tekeminen. Tämä on asia mitä kaikki eivät tee, eikä ole mitenkään pakollinen takkujen olemassa olon kannalta. Mutta tykkään itse hirveästi hipeltää, tutkia, pyöritellä ja koukutella hiuksiani. Väkertää irtohiuksia sisälle ja tutkia missä on lenkkejä, vähän sama asia kuin lävistysten kanssa, niitä on esim ajatuksissaan vain todella mukava näprätä. Joskus tämä on tooodella ärsyttävää, mutta yleisesti enemmän tuottaa outoa mielihyvää (:D)

- Rastoista saa tehtyä kivoja kampauksia, enkä tarvitse ponnaria jos haluan ne pois naamalta, kunhan sidon vain. Ne tekevät upean nutun pään päälle, ja saa helposti näyttämään erilaiselta. Jälleen siis itsensä toteuttaminen huipussaan. 

Rastojen huonot puolet:

- Hoidosta puheenollen, tämä on miinus vain joillekkin. Mutta huolto. Jos et halua takkujesi elävän omaa elämää villinä ja vapaana, niitä pitää vähän huoltaa. Huollolla siis tarkoitetaan että silmukoita koukutetaan takaisin rastan sisään, paksut ja ohuet kohdat yritetään tasata parhaan mukaan ja irtohiukset koukutetaan messiin mukaan. Jotkut eivät tätä tee ollenkaan, joille se ei tietenkään ole silloin huono puoli, ja jotkut tekevät, mutta eivät näe huonona asiana, eli täysin sinusa itsestä kiinni.

- Kutina. Itsellä tämä oli ensimmäinen negatiivinen asia minkä huomasin, etenkin kun oli vielä paksummat jatkot päässä, rastat kutitti selkää. Kutina tuntui paidan läpi, välilä erityisen ärsyttävänä piirteenä, joka ei ole täysin mennyt pois, mutta helpotti jatkojen vaihduttua, ja tietenkin kaikenlaiseen sitä tottuu myös.

- Sauna. Etenkin viime kesän ollessa superkuuma ja jatkuva uinti piti pään pitkään märkänä. Joskus hiukset ylhäällä, mutta kuumimmat päivät vaativat veteen dippausta. Saunoessa myöskin aina pesen koko pään, ja takut kastuvat. Tällöin kuivuminen vie aika kauan, kastelet sohvat ja sängyt, ja pää painaa vähän enemmän kuin mitä haluaisit. 

- Neljäs huono puoli olisi tuo mainittu paino. Etenkin kuuman kesän johdosta jouduin pitämään hiuksia paljon ylhäällä, jolloin pään paino ei tee kivaa esim. niskalle. Yleensä tämä ei ole ongelma, kun hiukset ovat harmonisesti ylhäällä sekä alhaalla, mutta joskus huomaa että "okei, nyt ollut liian kauan tukka pystyssä" kun niskaa alkaa jomottaan. 

Kaikki nämä riippuu myös paljon ihmisestä, sekä ihan siitä minkä pituiset rastasi ovat. Itse kaikenlisäksi nukun mahalteen, eli niskani ovat aina vähän jumissa. Se, että saat tuntea itsesi, itseksesi on isoin plussa mitä voi laittaa, joten itselläni kyllä plussat voittavat miinukset, ja rakastan tukkaani. Tässä ovat siis minun elämässäni huomatut hyvät sekä huonot puolet rastojen olemassaolosta, ne voivat olla erilaiset jokaiselle.

Omat rastani olen saanut Kalma Dreads & Inkissä, mutta nykyään Kalmaa ei enää ole ja Tampereella toimii Kalman tiloissa kasvanut Kylänmahdin Marras Dreads. 

Kirja julkaistu!
Oletko kiinnostunut tilaamaan kirjan missä esitellään +10 helppoa rastakampausta, syväpuhdistus-ohjeet, henna värjäys ohjeet sekä listataan Suomen takkutaitureita?

Etsy: Takkunuttu - Kaikki takuista