Matkani Shamanismiin

Monille sana shamaani tuo mieleen noituuden, poppakonstit, taikuuden ja rumpujen rytinän. Vaikka nämä ovatkin historiassa olleet keskeisiä tekijöitä, ja ovat osittain yhä, on shamanismi paljon muutakin. Toivoisinkin että tätä lukiessa, pidät avoimen mielen. Shamanismia voi harjoittaa kristinuskoon, wiccaan tai buddhalaisuuteen kuuluvana. Sitä voi harjoittaa ateistit ja/tai täysin psykologisena menetelmänä. Se ei ole uskonto, vaan enemmänkin elämänkatsomustapa. Kaikella on sielu ja kaikki on yhteydessä toisiinsa. Shamanismi myöskin kehittyy ajan kuluessa ja sen mukaan, toisin kuin esim monet uskonnot.

"Shamaani on yhteisönsä henkinen ekspertti, jonka osaamisalue on voinut vaihdella mielenkiinnon ja taipumusten mukaan. Jotkut shamaanit ovat olleet näkijöitä ja tietäjiä, toiset unennäkijöitä ja unenselittäjiä, suuri osa parantajia ja aikansa psykologeja eli mielenterveyden hoitajia." -Thuleian Tupa

Tiedän että monille on vaikea ymmärtää shamanismia. Heidän pitäisi vain ottaa kaikki taika siitä pois, maaginen tai alinen. Miettiä sitä täysin psykologisena toolina. Esimerkiksi loitsujen sanominen samalla kun poistat negatiivista energiaa auttaa psykologisena tapana, tällöin tekijä keskittyy sanojensa kautta tekemään paremman hoidon, lisäsivät sanat sitten taikaa puuhaan tai ei. Sama kuin terapiassa asioiden sanominen ääneen pakottaa sinua miettimään niitä, mikä saa sinut käsittelemään niitä, vaikka ei siinä taikaa mukana olekkaan.

Energiat on koko ajan ympärillämme. Voit tuntea sen astuessasi huoneeseen missä on juuri tapeltu. Sen voisi leikata kahtia kun olet samassa tilassa kahden toisiinsa seksuaalisesti vetoavan ihmisen kanssa. Ja tunnet sen kun joku on surullinen. Myös eläimet tuntevat energiat. Kissa tietää kun omistaja on surullinen ja koittaa lohduttaa. Koira tunnistaa ihmisen joka ei pidä koirista tai lähettää muita negatiivisia tai väkivaltaisia energioita. Saaliseläin voi tuntea että häntä vaanitaan, siitä mitä energiaa jännitys laukaisee. Shamaani keskittyy näihin, vaikuttaa, siirtää ja käsittelee niitä. Osa uskon voimin, osa psykologisin tavoin.

 Oman kutsumukseni olen aina tuntenut, tavalla tai toisella. Koko elämäni olen tuntenut vetoa johonkin, mitä en tunnistanut. En tiennyt mikä oli tuo energia joka veti puoleensa. Tunsin sen jokaisessa aallossa missä uin, jokaisessa metsässä missä vierailin sekä jokaisessa myrskyssä missä silmäni suljin. Kaatosateet ja kovat myrskyt saavat minut itkun partaalle, se energian sekä yhteneväisyyden määrä on uskomaton. Suuren empatia kyvyn omaavana paikkani on ollut ja tulee olemaan auttajana sekä kuuntelijana. Kovat kokemukset varhaisiässä kasvatti minusta vahvan naisen, ja nyt kun menneisyyteni ei enää varjosta jokaista elämäni osa-aluetta, pääsen kehittämään itseäni siksi, mitä olen aina ollut.

Mutta vasta muutama vuosi sitten ymmärsin mistä tuo energia tulee, ja aloin asiaa opiskella. Tein vuonna 2013 suuren elämäntapa remontin. Siitä olen jo joitain aiheita kirjoittanut, ja kirjoitan kyllä tulevaisuudessa lisääkin.
Lopetin alkoholin ylikäytön, pidin ensimmäisen kaksi vuotta kestäneen herkkulakkoni, aloitin joogan sekä meditaation ja lopetin lihansyönnin. Myöhempinä vuosina tämä menestyi myös shamanismin opiskeluun sekä oman polun tallaamiseen, kevyt yrittäjyyteen sekä käsitöihin. Mitä pidemmälle elän, sitä enemmän näen mitä kaikkea onkaan elämässä tapahtunut, missä pitää vielä muutosta tapahtua ja tunnen matkani arvon sydämessäni. Tämä on kaikki osa matkaani shamanismiin. Elämässäni vapaus, puhtaus, luonto sekä rakkaus on isoissa osissa.

Osa harjoitustani on luoda, ja toteuttaa polkuani. Tämä tapahtuu lukuisien asioiden sekä elämänkatsomusten lisäksi käsitöideni parissa, mitkä sinut on mahdollisesti tällekkin sivulle tuoneet. Jowisfreelife shamaanituotteeni on omaan ilooni sekä harjoitukseeni tehtyjä tuotteita, joita rakastan tehdä enemmän kuin mitä tarvitsen. Olen päätynyt siis näitä myös myymään, ja jakamaan tuotteiden tuomaa iloa & apua. Jokainen tuote on tehty ajatus selkeänä mielessä, rakkaudella sekä täysin by me.

 Ymmärrän että monille asiakkailleni tuotteet ovat pelkästään esteettisiä, missä ei ole mitään väärää. Esteettisyys on tie mielen rauhaan, ja mielihyvää tuovien esineiden pitäminen ympäristössämme sekä kodeissamme on osa tätä. Iso osa asiakaistani myös käyttää tuotteita omassa harjoituksissaan, elämässään sekä hyvinvoinnissaan. Uskon siis tuotteideni kautta auttavani muita, oman toimeentuloni lisäksi. En vielä elä töilläni, mutta toivottavasti joku päivä.

Omassa shamanismissani en käytä poron nahkaa tuotteissani, vaan koitan löytää ympäristöystävällisempiä tapoja. Tämä on osa omaa harjoitustani, sekä tapaani olla enemmän yhteydessä luontoon. Ainoastaan löydetyt käyvät. Esim jos löydän luonnollisesti kuolleen eläimen luita, saattaisin ne ottaa käyttöön. En käyttäisi rahaa nahan ostamiseen, koska vaikka se on ollut hyödyllinen ja kestävä materiaali menneisyyden shamaaneilla, se ei ole samassa asemassa enää nykyään. Maailma on muuttunut, sekä ihmiset ovat muuttuneet. Uus-shamanismissa eläinten arvo on noussut, henkiolennon lisäksi samanvertaisiksi olennoiksi.

En ole kuluneina vuosina aiheesta koskaan kirjoittanut, tai tehnyt matkaani julkiseksi. Nykyään on kuitenkin niin paljon kulttuurilainausta, etten halunnut kenenkään katsovan töitäni ja kuvittelevan että lainaan shamaanikulttuurista vain mieluisia asioita. Tämä on oma kulttuurini, oma heimoni ja oma kotini.

Shamanismin oppiminen tulee olemaan koko elämän kestävä prosessi, mutta olen onnellinen siitä jokaisella askeleella. Se on harmonia luonnon kanssa, se on suhde eläinkunnan kanssa. Se on mindfullness sekä tässä hetkessä eläminen. Se on terveys, parantaminen sekä auttaminen. Shamanismi on the essence of life. Ilman shamaaneja, tietoisia tai ei, maailmasta puuttuisi tietynlainen tasapaino.

Iltaihminen aamujen maailmassa

Lähiaikoina on noussut huomattavasti enemmän taas mieleen tämä koko elämän kestänyt aihe: Olla ilta/yöihminen, aamuihmisten yhteiskunnassa.

Äitini on kertonut usein tarinaa siitä, miten nukkumaan menon jälkeen näki oven raosta kun hyppäsin pois sängystä ja jatkoin leikkejäni pimeässä hiljakseen. Viikolla koulu rytmi meni joten kuten kasaan vaikka ei ollutkaan mukava heräillä aamun sarastaessa, ja jo ala-asteen lopulla aloin nukkua koulun yli. Silloin lintsaus oli vielä hankalaa, mutta yläasteella ja siitä eteenpäin se lähti kunnolla käyntiin. Äiti meni aikaisemmin töihin, joten ei ollut ketään kuka valvoisi sitä menenkö kouluun vai en. Mutta heti tässäkin herää tuo negatiivinen sävy, "lintsaus" sekä "pakotus kouluun". Sain monen muun tavoin kärsiä paljon negatiivisuutta opettajilta, vanhemmiltani sekä jopa ystävien vanhemmilta koska nukuin ja valvoin myöhään. Sain siis kärsiä jostain, missä ei ole mitään vikaa. Se nyt vain on hiukan erilaista, eli monen mielestä varmasti väärin.

Tälläisistä asioista en siis kärsinyt vain minä, vaan niin moni muukin jotka leimattiin laiskoiksi sen takia, että nukkuivat myöhään. Ihan sama oliko tuntimäärä mikä, mutta jostain syystä kellonaika onkin se mikä määräsi. Aihe nousi mieleeni yhden ihanan facebook-ryhmän avulla, missä joku muu oli avannut aiheen iltaihmisistä, ja yhtäkkiä huomasin lukevani samaistuttavia kommentteja yksi toisensa jälkeen. Miten joillekkin on "tehty palvelus" herättämällä aikaisin, miten koulussa ekat tunnit menee koomatessa - eikä oppiessa ja aktiivisimpaan aikaan pitäisi olla nukkumassa.

Moni oli myös kokenut elämänsä aikana tätä itsellekkin tuttua kuittailua, "joko heräsit, kylläpä nukuit pitkään, menee koko päivä hukkaan, kannattaako nukkua koko päivää, mikä aamu se tommonen keskipäivä on, aamupala meni jo" Ja niin edelleen. Aina pitämässä olla puolustamassa ja anteeks pyytelemässä, nousevan itseinhon tunteen kanssa.

Voin kuvitella kuinka ihanaa olisi herätä kun aurinko nousee, mennä nukkuun kun se laskee, ja talvisin talvehtia kun aurinko ei suomeen viitti tulla. Mutta ei se asia toivomalla toteudu, hetkellisesti siihen aamurytmiinkin on saanut itseensä "tottumaan", mutta illat valvoo itselleen luonnollisesti myöhemmälle, jolloin se mihin se johtaa on unen puute.

Ylä-asteelta toiselle amikselleni eli yli kuuden vuoden ajan, tein ns. rytmin kääntöä. Minulla oli koulun rytmiin nähden väärä elämänrytmi, en herännyt ja keräsin luokasta eniten poissaoloja. Tein sellaista että "käännän rytmini", valvomalla koko yön ja menemällä samoilla silmissä kouluun. Olimpahan ainakin paikalla. Samana iltana 30 tuntia myöhemmin nukkumaan, nukuin 12 tuntia, ja taas aamulla kouluun. Kuitenkin seuraava ilta meni taas luonnollisesti myöhään ja pian olikin kouluun lähtö. Tästä tuli osa normi rytmiä, valvoa joka toinen yö aktiivisimpaan aikaani ja nukkua sitten joka toinen. Ei terveellistä, mutta muuten en koulua olisi voinut käydä.

Myöskin vaikka pidän ajatuksesta herätä luonnonrytmien mukaan, tykkään iltarytmistäni myös. Olen aktiivisimmillani iltaisin, kun kaupunki on rauhaisa. Ei ole häiriötekijöitä, ei ruuhkia, voin käydä lenkillä rauhassa, pimeässä, yksin. Voin tehdä paljon työjuttujani ilman että liikenne huutaa ikkunani toisella puolen, ja luovuuteni pääsee keskeyttämättä vauhtiin. Kuitenkin koko elämä kerrostaloissa rajoittaa tätäkin, hiljaisuus kun on 22-07, on lukematon lista asioita mitä en voi tehdä. Ei voi siivous-innon iskiessä alkaa imuroimaan, tiski tai pyykkikonetta laittaa päälle, kuunnella musiikkia tai edes sarjoja sellaisella äänentasolla mikä ei stressaisi. Ei voi tulostella tai pitää mitään kovia ääniä. Tämä vie todella paljon energiaa. Kaipaan kovasti maalle omakotitaloon.

Valtaosan väestöstä ollessa aamuihimisä, on tietenkin palvelutkin heidän mukaansa. Nykyään on onnea kun lähikauppa on 23 asti auki, sekä 24h abc löytyy myös pyörämatkan päästä. Olen muutenkin oppinut vuosien opiskelijaelämän aikana hamstraamaan kuiva-aineita ja pakasteita kotiin niin, että jos zombi-apocalypse tulee, selviän. Kuitenkin ongelmia ilmenee lääkärin vastaanottojen ja soittoaikojen kanssa, nykyään jo kehtaan kysyäkin että mikä on mahd. myöhäinen aika ja varaan sinne. Itse käyn kuitenkin vähintään joka viikko vastaanotolla, joten kyllä se vähän rytmiä rikkoo jos pitää useasti herätä vääriin aikoihin.

Samassa facebook-ryhmän keskustelussa joku oli tehnyt myös hyvän pointin siitä, että aamupäivällä kettuillaan sille kuka herää myöhemmin, kun taas illalla baarissa ei tajuta että siellä yöihmiset kaataa heille juomia. Yöihmisiäkin tarvitaan, he laittavat sen öljyn aamuihmisten rattaisiin, jakavat lehdet yöllä että saat lukea sen aamukahvisi kanssa. Vartoivat liiketiloja että sulla on paikka mihin mennä aamulla töihin, ajavat taksia että pääset reissusta kotio ja pakkaavat kuormia että lähikaupastasi löytyy tuoreita tomaatteja. Iltaihmiset ovat osa aamuihmisten yhteiskuntaa, he ovat se näkymätön kansa jotka saavat niskaansa paljon ihmetyksiä rytmiensä takia. Joten seuraavan kerran kun joku iltarytminen ystäväsi herää myöhemmin, älä kommentoi. Käyttää sanaa aamu keskellä päivää, älä kommentoi. Valvoo koko yön ennen lääkäriin menoa, älä kommentoi. Kehittyvässä hyväksymiskulttuurissa olisi aika saada tämäkin asia pois häpeästä.

Ugh.