Vuosi kihloissa - Sormukset

 

Siitä on kulunut nyt vuosi kun J kosi 15.11.2019 ja pääsimme kihloihin. Halusin tänään puhua meidän sormuksista - ne on herättäneet paljon ihailua ja halusin nyt myös jakaa miksi ne on just eikä melkein meidän näköset ja absoluuttisen ihanat. 

Sormukset on valmistanut Ahjon Akka jonka valikoiman bongasin jo vuonna 2017 Tampereen Joulutorilla. Ahjon Akka toimii Porissa on onkin takonut menemään jo vuosia. Kaunista kädenjälkeä sekä taitoa siis löytyy. Siirry Ahjon kotisivuille: Ahjon Akka

Olimme vuonna 2017 ystäväni kanssa kävelemässä pitkin Tampereen Joulutoria, tietämättä että myös J oli ystävänsä kanssa eksynyt sinne kävelyillään. Pysähdyimme ystäväni kanssa Ahjon pisteelle ja löysin vihdoin sormukset missä yhdistyi kaikki mitä sormukselta halusin. Ulkonäöltä karu, taottu, puhdas, rehellinen. Luonnollinen, ei liian fiini, yksilöllinen, kädentaito. 

Juttelimme myyjän kanssa hetken ja päätin tuolloin että jos J joskus kosii - tämä on se sormus mikä mulle tulee. Olimme olleet tässä vaiheessa vasta muutaman kuukauden yhdessä, joten oli hauska kun törmättiin kaikki neljä yhteen torilla ja ystäväni kertoi kovaan ääneen että Jonna löysi teille kihlasormukset! No ei se J siitä onneksi pelästynyt. 

Kuva minkä otin talteen vuonna 2017

Tämä sormus on yksilöllinen, luonnollinen, nais-yrittäjyyttä tukeva käsityö. Se on aina erilainen sisar-sormuksistaan ja olen sen onnellinen kantaja. Sormuksia ei voi pienentää koska ne on käsin taottu, mutta ne eivät maksaneetkaan kuin päälle 50€ yhteensä, joten suunniteltiin että jos ne joskus jää isoiksi, niin kehystetään ne ja ostetaan uudet sormukset uudelle luvulle elämässä. 

Nämä taotut sormukset pystyi kaiverruttamaan paikassa missä on timanttiterä, koska mikään muu ei siihen uponnut. Sormuksiemme sisään on laitettu 02072017 - mikä ei ole kihlapäivämme, vaan päivä milloin yhteinen tarinamme alkoi. 

Muita syitä

En ole ikinä halunnut isoja timantteja. Ulkonevat timantit jäävät taskuihin ja hiuksiin kiinni, ärsyttää jos se ei ole symmetrisesti keskellä sormea enkä muutenkaan usko tähän "sormuksen pitää maksaa kahden kuun palkan verran" aatteeseen, mikä pohjautuu tasan siihen että miehen pitää olla varakas ostamaan joku hely naisellensa jotta tämä voi kosinnan hyväksyä. Nykyään ei enää eletä koko elämä sen miehen varassa, joten tälläinen rahan checkaus on todella vanhanaikasta - ja vähän gold diggeriä. 

Sormuksia on annettu kihlajaislahjaksi jo vuosisatoja, mutta se että timantti kuuluu sormukseen on markkinointikikka joka keksittiin luomaan kysyntää timanttimarkkinoille 40-luvulla. Toinen ongelma on myös veritimantit. Nykyään onneksi ollaan enemmän tietoisia siitä, että timanttikaupat rahottaa sotia kaivausmaissa ja tätä yritetään valvoa eri setrifikaattien voimalla - mutta timanttikauppa ei ole tarpeeksi läpinäkyvää että voisi varmaksi sanoa sormuksen timantin olevan death-free.

Sun sormuksen pitää näyttää sulta. Uskalla kyseenalaistaa timantin tarve ja mieti mikä siinä sormuksessa on sulle tärkeää? Onko se ekologisuus? Se että saat hukata sen miettimättä tonnien losseja? Onko se luonnollisuus ja käsitöiden tukeminen? Ihmisoikeuksien tärkeys? Onko se kirkkaus tai kimallus mikä tekee sulle sen jutun? Onko se kulta, valkokulta, rauta, puu vai mikä? 

Sitkun oot tutkinut mieltäsi ja kumppanisi kanssa puhunut, se tulee todella kestämään ikuisesti - koska sitä todella halusit.