Haku

joulukuuta 05, 2018

Iltaihminen aamujen maailmassa


Lähiaikoina on noussut huomattavasti enemmän taas mieleen tämä koko elämän kestänyt aihe: Olla ilta/yöihminen, aamuihmisten yhteiskunnassa.

Äitini on kertonut usein tarinaa siitä, miten nukkumaan menon jälkeen näki oven raosta kun hyppäsin pois sängystä ja jatkoin leikkejäni pimeässä hiljakseen. Viikolla koulu rytmi meni joten kuten kasaan vaikka ei ollutkaan mukava heräillä aamun sarastaessa, ja jo ala-asteen lopulla aloin nukkua koulun yli. Silloin lintsaus oli vielä hankalaa, mutta yläasteella ja siitä eteenpäin se lähti kunnolla käyntiin. Äiti meni aikaisemmin töihin, joten ei ollut ketään kuka valvoisi sitä menenkö kouluun vai en. Mutta heti tässäkin herää tuo negatiivinen sävy, "lintsaus" sekä "pakotus kouluun". Sain monen muun tavoin kärsiä paljon negatiivisuutta opettajilta, vanhemmiltani sekä jopa ystävien vanhemmilta koska nukuin ja valvoin myöhään. Sain siis kärsiä jostain, missä ei ole mitään vikaa. Se nyt vain on hiukan erilaista, eli monen mielestä varmasti väärin.

Tälläisistä asioista en siis kärsinyt vain minä, vaan niin moni muukin jotka leimattiin laiskoiksi sen takia, että nukkuivat myöhään. Ihan sama oliko tuntimäärä mikä, mutta jostain syystä kellonaika onkin se mikä määräsi. Aihe nousi mieleeni yhden ihanan facebook-ryhmän avulla, missä joku muu oli avannut aiheen iltaihmisistä, ja yhtäkkiä huomasin lukevani samaistuttavia kommentteja yksi toisensa jälkeen. Miten joillekkin on "tehty palvelus" herättämällä aikaisin, miten koulussa ekat tunnit menee koomatessa - eikä oppiessa ja aktiivisimpaan aikaan pitäisi olla nukkumassa.

Moni oli myös kokenut elämänsä aikana tätä itsellekkin tuttua kuittailua, "joko heräsit, kylläpä nukuit pitkään, menee koko päivä hukkaan, kannattaako nukkua koko päivää, mikä aamu se tommonen keskipäivä on, aamupala meni jo" Ja niin edelleen. Aina pitämässä olla puolustamassa ja anteeks pyytelemässä, nousevan itseinhon tunteen kanssa.

Voin kuvitella kuinka ihanaa olisi herätä kun aurinko nousee, mennä nukkuun kun se laskee, ja talvisin talvehtia kun aurinko ei suomeen viitti tulla. Mutta ei se asia toivomalla toteudu, hetkellisesti siihen aamurytmiinkin on saanut itseensä "tottumaan", mutta illat valvoo itselleen luonnollisesti myöhemmälle, jolloin se mihin se johtaa on unen puute.

Ylä-asteelta toiselle amikselleni eli yli kuuden vuoden ajan, tein ns. rytmin kääntöä. Minulla oli koulun rytmiin nähden väärä elämänrytmi, en herännyt ja keräsin luokasta eniten poissaoloja. Tein sellaista että "käännän rytmini", valvomalla koko yön ja menemällä samoilla silmissä kouluun. Olimpahan ainakin paikalla. Samana iltana 30 tuntia myöhemmin nukkumaan, nukuin 12 tuntia, ja taas aamulla kouluun. Kuitenkin seuraava ilta meni taas luonnollisesti myöhään ja pian olikin kouluun lähtö. Tästä tuli osa normi rytmiä, valvoa joka toinen yö aktiivisimpaan aikaani ja nukkua sitten joka toinen. Ei terveellistä, mutta muuten en koulua olisi voinut käydä.


Myöskin vaikka pidän ajatuksesta herätä luonnonrytmien mukaan, tykkään iltarytmistäni myös. Olen aktiivisimmillani iltaisin, kun kaupunki on rauhaisa. Ei ole häiriötekijöitä, ei ruuhkia, voin käydä lenkillä rauhassa, pimeässä, yksin. Voin tehdä paljon työjuttujani ilman että liikenne huutaa ikkunani toisella puolen, ja luovuuteni pääsee keskeyttämättä vauhtiin. Kuitenkin koko elämä kerrostaloissa rajoittaa tätäkin, hiljaisuus kun on 22-07, on lukematon lista asioita mitä en voi tehdä. Ei voi siivous-innon iskiessä alkaa imuroimaan, tiski tai pyykkikonetta laittaa päälle, kuunnella musiikkia tai edes sarjoja sellaisella äänentasolla mikä ei stressaisi. Ei voi tulostella tai pitää mitään kovia ääniä. Tämä vie todella paljon energiaa. Kaipaan kovasti maalle omakotitaloon.

Valtaosan väestöstä ollessa aamuihimisä, on tietenkin palvelutkin heidän mukaansa. Nykyään on onnea kun lähikauppa on 23 asti auki, sekä 24h abc löytyy myös pyörämatkan päästä. Olen muutenkin oppinut vuosien opiskelijaelämän aikana hamstraamaan kuiva-aineita ja pakasteita kotiin niin, että jos zombi-apocalypse tulee, selviän. Kuitenkin ongelmia ilmenee lääkärin vastaanottojen ja soittoaikojen kanssa, nykyään jo kehtaan kysyäkin että mikä on mahd. myöhäinen aika ja varaan sinne. Itse käyn kuitenkin vähintään joka viikko vastaanotolla, joten kyllä se vähän rytmiä rikkoo jos pitää useasti herätä vääriin aikoihin.

Samassa facebook-ryhmän keskustelussa joku oli tehnyt myös hyvän pointin siitä, että aamupäivällä kettuillaan sille kuka herää myöhemmin, kun taas illalla baarissa ei tajuta että siellä yöihmiset kaataa heille juomia. Yöihmisiäkin tarvitaan, he laittavat sen öljyn aamuihmisten rattaisiin, jakavat lehdet yöllä että saat lukea sen aamukahvisi kanssa. Vartoivat liiketiloja että sulla on paikka mihin mennä aamulla töihin, ajavat taksia että pääset reissusta kotio ja pakkaavat kuormia että lähikaupastasi löytyy tuoreita tomaatteja. Iltaihmiset ovat osa aamuihmisten yhteiskuntaa, he ovat se näkymätön kansa jotka saavat niskaansa paljon ihmetyksiä rytmiensä takia. Joten seuraavan kerran kun joku iltarytminen ystäväsi herää myöhemmin, älä kommentoi. Käyttää sanaa aamu keskellä päivää, älä kommentoi. Valvoo koko yön ennen lääkäriin menoa, älä kommentoi. Kehittyvässä hyväksymiskulttuurissa olisi aika saada tämäkin asia pois häpeästä.

Ugh.

1 kommentti:

  1. Erittäin hyvää pohdintaa. En ole ymmärtänytkään, että tällaistakin joutuu häpeämään? Erit. tykkäsin kohdasta, jossa muistutettiin, että yöihmiset on näkymätön kansa, jonka ansioista aamuihmiset pääsee käyntiin <3

    VastaaPoista