Se jäi jotenkin mieleen, pidän simppeleistä asioista, asioista jotka ovat mitä ovat ilman hirveästi extraa. Kuten pyörä auton sijaan, kasvot ilman meikkiä, hiukset ilman aineita, vaatteet ilman koruja jne. Se yksinkertaisuus ja puhtaus jotenkin ihastuttaa, ja tämä vetosi jousipyssyssäkin, ei aseita, mutta taipuva osa joka ponkaisee nuolen puuhun, taidetta.
Kuitenkin ihanne jousuammuntaan puhkesi kukkaan vielä enemmän Zelda pelien aikana. Pienien kylien hahmojen vaatetus ja se simppeli elämä mitä elivät jotenkin vetosi minuun, ja näin aloin purkamaan tätä ihastusta kokeilemalla jousiammuntaa sekä kyseisen tyylisten vaatteiden tekoa.
Jousiammunta oli kyllä hienoa! Heti kun tekniikasta sai vähän kiinni se alkoi tuntua niin hienolta. En vain oppinut käden suoristusta tarpeeksi ajoissa ja sain komean mustelman haban alle. Tästä huolimatta, käteen jäi sen lisäksi mukava kokemus. Kun työllistyn paremmin, ajattelin tämän aloittaa ihan joka viikkoisena harrastuksena, tällä hetkellä pienikin summa on liian tyyris.
Brave elokuvan tavoin jousiammuntaan sekä tämän tyyliseen vaatetukseen liittyy vahvasti mielikuva kikkaratukkaisesta tytöstä, simppeleissä vaatteissa, ei mitään korsetteja vaan mukavat, joustavat vaatteet päällä, ratsastaa hevosen selässä ja ampuu maalitauluja jousipyssyllä. Tämä on jotenkin jäänyt todella vahvasti mieleen. Zelda pelin kylissä tulee nimenomaan tämä pieni, simppeli, elämä ja vaatetus mieleen. Seikkaillaan, ja käydään auttaan kyläläisiä monsterijahdissa, kiivetään vuorelle ratkomaan mysteereitä ja värjätään kasviväreillä niihin vaatteisiin päivitystä. Yleisesti legginsit alla (koska kuka nyt sukkiksia käyttää), siihen pidempi paita, pepun yli ja vyötärölle vyö+laukku kombo. Olen todennut tämän vyö+laukku systeemin erittäin mukavaksi sekä käteväksi! Kaikki ei paina taskuissa, saatika olkapäällä iso laukku.
Uskon siis tämän ns. lookin tuovan mukanaan unohdetun käytännöllisyyden, helppouden ja kätevyyden, koska välillä tuntuu ettei nykyään vaatteita ole tehty kestämään elämistä. Usko että ne kestäisi. Monessa tyylissä ei myöskään ole vaatteen tarkoituksen kanssa harmoniaa, kuten että nilkat vilkkuu paljaana pakkasilla, tai pipo mikä menee korvien yli pakkasella. Olkapäälaukku mikä tungetaan täyteen tavaraa vuosia ja sitten ihmetellään kun on toispuoleinen ryhti. Vyölaukku mikä tungetaan tissien väliin vetämään painopistettä keskiselkään. Itsellekkin on jäänyt olkalaukusta huono ryhti joten nykyään osaan arvostaa helpompia tapoja, ja etsiä niistä kauneutta.
On ihana tunne oppia itsestä vähän lisää, ja tuntea oman polun näyttävän vielä vähän enemmän itseltä.
