Haku

lokakuuta 09, 2025

Tämä tässä on vatsamakkara

Lehtipihvi, maissikana, viljaporsas, lihapulla, kalakukko, halloumpihvi, leipäjuusto, prinssinakki, hedelmäliha, suklaamuna, maapähkinävoi, merimakkara, mustamakkara, perunamakkara, makkara-tyyny sekä vatsamakkara.

Jos ei vegepihvi, ei myöskään kalapihvi. Jos ei vegehampurilainen, ei myöskään kanahampurilainen. Maito pitäisi siis aina olla lehmänmaito, vuohenmaito - jos se on jo kookosmaito tai kuten on fiksusti tehty: kauramaito. Ei pelkkä "maito". Nimikkeet mitä nyt halutaan pois eivät kuvaa lihaa, vaikka niitä onkin lihatuotteiden kuvailussa käytetty. Perus makkarahan on lähinnä jauhoa, eli kasvista. Tällä päätöksellä pitäisi lähteä sitten myös siskonmakkarat ja grilletit uudelleen brändäykseen.

Nakki on pitkulainen muoto. Makkara tuhdimpi. Burgeri on koottu ruoka, yleensä muodostuu kahdesta sämpylästä ja keskellä olevasta pihvistä ja niiden välissä olevista kastikkeita ja salaateista. Pihvi on litteä ja pyöreä ruoka. Pyörykkä on pyöreä. 

Saako Maman kananuudeli sanoa "Chicken" kun se on täysin vegaaninen? Ellei prinssinakkia varten ole aatelisia uhrattu niin tätäkin nimeä vastaan pitäisi olla. Kalakukolla ei ole kukosta tietoakaan ja tämä tässä on vatsamakkara.



Olisi tärkeämpiäkin asioita mihin keskittyä ja surettaa että lihateollisuudella on niin pitkät lonkerot että he saavat tälläiselle paskalle kulutettua aikaa ja resursseja. Miksi lihateollisuutta tuetaan rahallisesti, kun he käyttävät aikaansa tälläiseen turhuukseen? Turhuukseen, mikä ei poista kasvisyöntiä vaan lopulta johtaisi koko suomen kielen muutokseen. Kaikki terveyssuositukset kehottaa kasvisruoan lisäämiseen ja kuvaava muoto kertoo millainen ruoka on = miten sitä voisi käyttää. Miksei lihamakkaroita sanota peräreiänpala-nänni-nenärusto-mössöksi?

Nämä lihaasyövät oikestolaiset ovat ilmeisen tyhmiä kun ovat näin monesti erehtyneet luulemaan vegenakkia lihaisaksi nakiksi. Kyllä varmaan nyt hävettää. Etenkin sitten kun tajuavat ettei se "liha"nakkikaan lihaa sisällä kuin 10%.

lokakuuta 03, 2025

Roadtrip päivä 1 - Wisconsin, Kasino ja kohti tuntematonta

USA - ROADTRIP

Kolme osavaltiota, 6 majoitusta, tuhansia kilometrejä ja yksi soolona matkaava nainen. Ensimmäinen reissupäivä lyhyesti: 379km 7h 42min matkantekoa, Mississippi-joen ylitys, Wisconsin osavaltio, Chippewa Fallsin jäätelö, Ruotsalainen alkuperäiskylä, Maailman isoin mäyrä-patsas ja Intiaanikasino.


Kolmen viikon Minnesotassa reissaamisen jälkeen alkoi roadtrip kolmen osavaltion läpi Minnesota - Wisconsin - Michigan. Matkalla paljon nähtävyyksiä, luontokohteita ja viisi hotellia ennen saapumista Detroittiin ja Eminemin kotikulmille. 

Ekalle päivälle päätin katsoa kohteita vähän löyhemmin, koska tiesin että aikataulu saattaa aamulla muuttua ja niinhän se muuttuikin. Aamulla tein loppusiivoukseni Saveafoxilla, sanoin vaikeita heippoja pitkän bondailun päätteeksi - ja sitten olikin aika lähteä. Saveafoxin portit sulkeutui takanani, pistin suunnaksi Domino's Pizzerian ja päätin että sieltä nappaan jotain mitä voin napostella aina ajon välissä. Roadtrippini aikana tulen viimeistään huomaamaan miten huonot ruoka/juoma-vaihteohdot tässä maassa on, toki ne oli tulleet jo tutuksi tämän parin viikon aikana.


Lähdin Minnesotan läpi ja ensimmäinen mielenkiintoinen asia oli Mississippi-joen ylitys. Ei niinkään sen maisemien kannalta mitkä oli keskivertoiset, vaan sen kulttuurisen merkityksen takia! Joen ylityksen jälkeen näin rampin alas joen varrelle ja päätin kääntyä. Vesi oli likaista ja täynnä hylättyjä tavaroita, vähän sad. 

Mississippi on Pohjois-Amerikan toiseksi pisin joki. Mississippi on noin 3 750 kilometriä pitkä. Aikanaan intiaanit antoivat joelle nimeksi ’Vesien isä’. Nimi tulee algonkininkielisistä sanoista misi, ’iso’ ja sipi, ’vesi’. Intiaaneille Mississippi oli tärkeä kulkuväylä ja kalastuspaikka. (Wikipedia)


Tavoite oli päästä Molelake Casinolle mistä olin varannut majoituksen. Pieni kuumotus siitä oli, koska sieltä en saanut ikinä vahvistusviestiä, pelkästään koodin! Aina kun nettisivulla koodia käytti, se kyllä näytti varauksen mutta oli todella erikoista etteivät he harrasta sähköpostivarmistuksia tuolla Molelakella :D Itse Wisconsinin osavaltioon saapuessa huomasi isoimman eron luonnossa. Minnesota, ja Iowan alue missä kävin, on ollut lopulta aika tasaista ja tämän kautta paljon maataloutta. Maissipeltoja ja tuotantoeläintiloja. Käytännössä heti kun saapui Wisconsinin rajan yli muuttui luonto rajusti ja korkeita kukkuloita kohosi suoraan tien vierestä. Joku Saveafoxilla kertoi, että aikanaan jääkaudella mantereiden muuttuessa jokin raivaus joka tasoitti Minnesotan, missasi Wisconsinin ja tämän takia se on jäänyt niin kukkulaiseksi.

Wisconsin is "hillier" than Minnesota because the last major glacier did not reach the southwestern part of Wisconsin, creating the rugged, hilly "Driftless Area," while glaciers flattened the vast majority of Minnesota and the rest of the Midwest, depositing glacial drift and leaving behind flatter, smoother terrain. Eaglebluff



Korkeiden paikkojen ja maisemahunttausta rakastavana nämä kukkulat ja näkymät tuli tarpeeseen. Jenkeissä on todella mietitty tälläinen roadtrippaus ja maakuntamatkailu, koska esim tämä kaunis alue oli varusteltu noin 100m välein levähdyspaikkoja, missä oli vielä joku historiallinen pläkki luettavissa. Siinä sai ihan valita parhaita paikkoja missä katsoa maisemaa. 

Pysähdin Wisconsinissa myös muutamaan kylään. Joku "juustopuoti" oli minulla jo merkattuna kohteena, lähinnä sen nimen "Yellowstone" takia, mutta en usko että tällä puodilla oli mitään tekemistä tuon ensimmäisen luonnonsuojelualueen kanssa (Yellowstone, Montana). Sain siitä lähinnä pissapaikan ja sitten pysähdyinkin Tukholmassa! Tai Stockholm oli pieni kylä missä oli putiikki Scandihoo (:D) mistä ostin heidän kaikki (5kpl) kansainvälisiä postimerkkejä. Ostin sieltä myös muutaman kortin ja juttelin puodin myyjän kanssa joka kertoi että Ruotsalaiset jotka sinne aikanaan asettui halusin nimetä paikan kotinsa mukaan. Samaa mitä me tehtiin Suomalaisina kun nimesimme alueita meidän kielellä. 


Toinen kaupunki missä pysähdyin postittamassa kortit ja löysin Wisconsin-magneetit ja kortit oli Chippewa Falls. Tämä oli eka paikka missä muistan että kuumotti jättää auto ja käydä kävelemässä niin kaukana autosta. Olin varma, että kun tulen takaisin, on autoon murtauduttu ja omaisuus on tiessään. Taisin jopa vähän juosta takaisin, osittain aikataulun kirimisen ja osittain varmaan tämän pelon takia! Ennenkuin stressi nousi näille leveleille, kävin jäätelöpuodissa ja kysyin että mikä on vähiten ostettu maku, se oli lakritsi joten nautin sellaisen. Yksi omia Suomalaisia lemppareitani! Kuten olen muutamassa aiheessa maininnut, ostan aina uudesta maasta/osavaltiosta magneetin itselleni ja äidilleni sekä postikortit mitkä myös postitan molemmille. Tällä reissulla keräsin myös kangasmerkit jotka tulee olemaan osa matkahupapriani, siitä myöhemmin lisää.

Se, että reissussa oli +30 astetta lämmintä koko ajan ei tullut uutisena jäätelöltä, joka törkeästi suli käsiini kun käppäilin Chippewa Fallsissa. 


Auringon laskiessa tein matkaa pidemmälle Wisconsiniin. Suomalaisena on tottunut siihen että kesät on valoisat ja tuli uutena asiana se, että täällä todella tulee pimeää iltaisin. Pilkkopimeää. Joten tiesin että valoisa aika tulee aina maksimoida. Pissahätä alkoi iskeä ja tarvitsin jonkun kohteen mihin tähdätä. Kartasta tuli vastaan "World's biggest badger sculpture" mitä kävin sitten katsomassa puskapissan kera. Olihan se iso joo! 

Ilmeisesti nämä patsaat oli jonkun "Gentleman's club" paikan pihassa eli nyt googlen mukaan olen käynyt siellä. Kun ajoin tästä Pohjois-Wisconsinin puolelle kohti mysteerimajoitusta, ympäristö muuttui paljon enemmän tutuksi kuusimetsäksi ja asutus hävisi kauemmaksi. Suomen luonto on niin lähellä tätä luontoa, että välillä kun kuunteli suomenkielistä äänikirjaa ja ajoi näitä maisemia, havahtui siihen että "ai niin, en ookkaan Suomessa". Melkein joka päivä siis kun oli näitä pidempiä ajoja. Kuusimetsäinen tie mitä on sieltä-täältä paikkailtu, oli kuin olisi Jämsässä ajanut. 


Eka päivä meni matkan taitossa aikalailla kuten ajattelinkin. Nälkä oli kun saavuin kohteeseen ja oli siellä jopa huone varattuna. Kamat huoneeseen ja kohti kasinoa. Nythän ei ollut kyseessä mikään Vegasin kaltainen valtava kasino, vaan enemmänkin sellainen Seinäjoen kasino. Vähän ysäri, vähän nuutunut, vähän täynnä vakkareita ja pari tällästä turistia tiistai-iltana. Respa oli innoissaan tatskoistani ja käytännössä kertoi koko elämäntarinansa siinä smalltalkin yhteydessä. Hänen puolisonsa oli vartijana samassa paikassa, samassa vuorossa. Ostin lahjapuodista sammakko-figuurin tuliaiseksi ystävälle.


Huoneessani oli kaksi sänkyä ja sain näkymän autolle suoraan ikkunasta. Roadtripillä tiesin että lähinnä nukun majoituksissani mutta en jätä mitään autoon, eli aina rinkan ja ostosten raahaus huoneeseen yöksi. Vaikka olin poikki, tiesin että kasinolla pitää käydä. Kasinon baarissa join muutaman juoman, nostin 20 dollaria mitkä hävisin sukkana Buffaloon (kuten aina Amsterdamissakin) ja söin dinnerin nimeltä "Pizza fries" mikä oli aika kamala kokemus. Ei kiitos. 


Olen iloinen siitä että otin ekaksi Roadtripin majoitukseksi perinteisemmän hotellin, missä on vastaanottorespa ja kaikki. Koska vähän jännitti liikkelle lähtö niin oli kiva ettei majoitus tuonut (ainakaan hirveästi) stressiä. Olisivatpa vielä vastanneet sähköpostiin vahvistuksen niin ei olisi ollut sitä vähääkään. Aamulla on klo 8 herätys päivä kakkoseen, missä vielä loput Wisconsinista (kuten introkuvan peurat) ja siirrytään niin ylös kuin vain pääsee.

Pävän saldo: 379km 7h 42min

Lue myös:
Roadtrip intro
Suomikulttuuria Minnesotassa ja Michiganissa
Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan
Minnesotan suurin karkkikauppa
Etelä-Dakota ja Sioux Falls