Haku

elokuuta 11, 2025

Suomikulttuuria Minnesotassa & Michiganissa


Matkallani oli tiedossa jotain Suomi-juttuja, meninhän sentään alueelle, minne Suomalaisia lähti aikanaan paljonkin töihin ja uuden elämän makuun. Siirtolaisuuden huippukausi oli  vuosina1900–1914. Yhdysvaltoihin muutti vuosina 1870–1930 noin 350 000 suomalaista. Näistä noin neljännes on palannut takaisin Suomeen. Matkalla tuli näitä "Suomipäiviä" kaksi kappaletta, toinen Minnesotassa ja toinen Michiganissa. Minnesotassa vietin Suomi-yhdstyksen kanssa Juhannusta, tanssin kansantansseja ja join Juhla Mokkaa. Michiganissa vierailin Suomi museossa ja juttelin paikallisen jenkin kanssa Suomeksi pitkän tovin! Kerron näistä enemmän tässä. 

Minnesotassa



Sain ystäväni perhetutuilta kuulla reissussa ollessa, että viikonloppuna (Juhannuksena) on Minnesotan "suomi-yhdistyksen" oma juhlistus. Ensi kertaa alueen eri Suomi-aiheiset yhdistykset yhdisti verkkonsa ja päätti juhlia yhdessä Juhannusta. 

Matka alkoi sillä että piti ajaa St. Pauliin, mikä ei houkuttanut oikeastaan yhtään! Tässä pitää ajaa tuolta landelta missä asustin, keskutaan. Onneksi tajusin valita reitin mikä saapuu keskustaan ns sivusta, eikä ihan lävitse ja ihan hyvin meni. Vähän nelikaistasta motaria ja työmaita ja outoja navigointeja mutta perille pääsin. Jätin auton lähellä olevalle uimarannalle koska pelkäsin että lähemmät parkit olisi ihan täynnä - ja mietin että käyn uimassa tuolla rannassa sitten tapahtuman jälkeen. 

Oliha Minnesotassa tällöin +30c tuntuu kuin +40c..


Tapahtumassa olin kyllä ohjelmaakin. Avauksen teki Amerikkalainen artisti joka soitti Suomalaisa kappaleita joista hän oli saanut voimaa huonoina aikoina. Hänen isoäiti oli Suomalainen joten liittyi vahvasti omaan perintöön tutustumiseen. Olin tämän aikana sivussa juttelemassa tälle perhetutun tutulle, joka oli innoissaan Suomalaisesta juttelukaverista ja pakko sanoa, että teki todella hyvää päästä rankan perjantain jälkeen "omiensa" luokse Juhannuksen viettoon, vieraassa maassa yksin matkaavana. Saimme monet päät kääntymään kun saavuimme laulualueelle laulaen mukana Ultra bran Jäätelöautoa.

Tapahtumassa oli myös Kalevala-runon lausuntaa, runolaulua, joitain yhteislauluja ja tanssia. Minutkin vietiin tanssimaan ja sain paljon juttelua aikaan. Olin aikalailla nuorin, tatskattu ja ns OG-Suomalainen niin se oli hirmu hauskaa kaikille. Paikalla oli myös juhla-mokkaa roudattuna suomesta saakka, huutokauppakoreja täynnä Suomi-juttuja (millä kerätään tapahtuman varoja) sekä lettuja. Kaikki oli hyvää paitsi kahvi, koska ei ollut kauramaitoa, laitoin ainutta kasvismaitoa eli kookosmaitoa ja se ei sopinut kahvin kanssa ollenkaan :D


Tapahtuma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Olin matkaa suunnitellessa jo luopunut ajatuksesta viettää Juhannusta vuonna 2025 mutta toisin kävi. Paikalla oli myös sauna mutta koska ulkona oli se ~+40c ei tainnut kukaan saunoa. Juhlan järjesti Finnish American Association, tässä vielä kuva päivän tapahtumasta, illan kokko oli peruttu ja juhlat loppuivat neljän aikaan (tulipalovaara kuivuuden takia)


Tämän jälkeen kävelin vaatteet päällä järveen ja sitten lähdin ajelemaan takaisin. Pysähdyin matkalla Good Willissä mistä löysin oivan lisän Topi & Tessu kokoelmaani, eli Amerikkalaisen VHS:n.

Michiganissa


Julkaisu tulossa: Roadtrip päivä 2 - Michigan & Upper Peninsula

Kun lähdin Roadtripilleni Minnesotasta kohti Detroittia, ajoin yläkautta, eli Upper Peninsulan kautta. Siellä on erityisesti alueita mihin Suomalaiset ovat asettuneet aikanaan. Liikkeitä Suomalaisilla nimillä, tiennimiä ja muuta. Kaupat oli valitettavasti suljettu, osittain työmaiden takia joten en niissä päässyt piipahtamaan, mutta pääsin käymään Finnish American Heritage Center:illä. Siellä oli Suomalaisista kuuluisuuksista patsaita, kuten Jean Sibelius ja Elias Lönnrot. 

Kiersin paikan museon ja juttelin työntekijöiden kanssa jonkin aikaa. Tunnistin miehen Ylen dokumentista "Tämä on Amerikka" koska dokumentin tekijätkin haastattelivat häntä. Oli yhtä lämminhenkinen ihminen myös livenä! He vinkkasivat naapurissa olevasta marimekolla-koritellusta rakennuksesta, missä on lahjapuoti. Suuntasin siis sinne seuraavaksi. 

Löysin kaupasta muutaman postikortin, ja vaikka yleensä jenkeissä on luultu paikalliseksi, tunnistettiin Suomipaikoissa aksenttini samantien. Nytkin kaupan kassa kysyi olenko Suomalainen mihin vastasin myöntävästi ja vähän ihmeissäni! He kertoivat että kaupassa on töissä mies joka haluisi kovasti puhua Suomea ja näin kävikin. Opin että hänen isovanhemmat oli Suomalaisia vaikka itse oli kasvanut Pennsylvaniassa. Hän oli aikuisiällä kiinnostunut perimästään ja palkannut Suomenkielenopettajan ja käynyt jopa vaihdossa opiskelemassa Jyväskylässä missä oppi puhekielenkin tuon kirjakielen lisäksi. Hänen Suomenkieli oli todella hyvä siihen nähden että hän ei asunut Suomessa ja saanut päivittäistä harjoitusta! Juttelimme hetken ennenkuin oli aika jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä ajo vielä Peninsulan perälle ja huipulle ennen takaisin alasajoa hotelliin yöksi. Roadtrip päivistä voit lukea lisää myöhemmin!


Näiden rakennusten välissä ulkona oli "Maailman pisin mies" kyltti Suomalaisamerikkalaisesta miehestä, Louis (Lassi) Moilasesta. Hänet oli mitattu eläessä 236cm pitkäksi ja kuollessaan 246cm pitkäksi. Häntä sanottiinkin lempeäksi jättiläiseksi joka teki erilaisia töitä kaupungissa, mutta uteliaat silmät uuvutti hänet muuttamaan aina takaisin kotitilalleen, missä hän kuoli 26-vuotiaana tuberkulooriseen aivokalvontulehdukseen vuonna 1913.

Tästä PIN ja osotteita ylös sun reissua varten!

Finnish American Heritage Center
435 Quincy St, Hancock, MI 49930
Marimekko kauppa oikealla sisäänkäynniltä.

Yle Areena, Tämä on Amerikka

Lassi Moilanen: Louis Moilanen Wikipedia

Kauppa missä en käynyt, mut mitä on tässä keskustassa:
Suomi Home Bakery & Restaurant
54 Huron St, Houghton, MI 49931

heinäkuuta 31, 2025

Iowa - Pocahontas ja ei enää uudestaan

Yksi päiväreissu minkä tein harjoitteluni aikana oli Iowan pohjois-osiolle. Pakko sanoa että vaikka oli hyvää, oli myös vähän inhottavaa ja niistä kerron nyt lisää. En tiedä haluanko uudelleen Iowaan!


Hyvät puolet! Syy koko päiväreissulle ja ehdoton gem keskellä maissipeltoja - oli Pocahontas niminen kylä. Tämä on pieni, noin 1800 ihmisen asuttama vuonna 1892 perustettu pieni alue mikä tuli myös tunnetuksi Alaskassa toimineen sarjamurhaajan kotikaupunkina. Itselle tämä oli uusi tieto koska tietysti päädyin sinne Pocahontas nimen takia.

Rakkaus Pocahontasiin on varmasti alkanut perinteisesti Disney-elokuvan myötä ja myöhemmin syventynyt historiaan ja alkuperäiskansojen kulttuuriin ja tilanteeseen Amerikassa ja Kanadassa. Jos mietitään tätä elokuvaa pelkästään (ilman historiallisia puolia) se on osoitus itsenäisyydestä, rakkaudesta katsomatta alkuperään ja syvä kunniallinen osoitus luonnolle. Värit Tuulen Arja Korisevan laulamana on yhä soittolistallani koska se on niin kaunis teos, käännös ja toteutus. Muutama suora lainaus heille jotka eivät ole kuulleet sitten julkaisuvuosien:

On kaikki sinulle vain omaisuutta
Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät;
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
Elämä ja henki on sisällään.

Voit kieriskellä rikkauksissa aina,
huomaat sen mikä niiden arvo on.

On veljiäni sade sekä tuuli
ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen
joka tietä elämän käy kulkien.

Käy näin puumme korkeuksiin,
jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan...

Sanat mitkä ihmisten pitäisi nykyäänkin kuulla ja ymmärtää. Tietysti Pocahontaksen, kuten monien muidenkin Disneynaisten suhde luonnoneläimiin oli jotain mitä tälläinen tuleva eläintenhoitaja pienokainen myös ihaili. Pocahontas ei jäänyt odottamaan pelastumista vaan vaikutti omaan tiehensä. 


Elokuva sai tultuaan osittain huonoja arvosteluja. Pocahontaksen isän, Chiefin, ääninäyttelijä ja alkuperäiskansojen aktivisti Russell Means ylisti elokuvaa sanoen "Pocahontas on ensimmäinen kerta kun eurooppa-keskeinen mies-yhteiskunta myöntää historiallisen petoksensa" ja että se tekee "hämmästyttävän tunnustuksen" siitä, että eurooppalaisten Amerikan siirtokuntien tarkoituksena oli "tappaa intiaaneja ja raiskata ja ryöstää maa".

("Pocahontas is the first time Eurocentric male society has admitted its historical deceit", and that it makes the "stunning admission" that the purpose of the European colonization of the Americas was "to kill Indians and rape and pillage the land.")

Mutta sitten on tietysti se historiallinen puoli tarinasta. Oikea Pocahontas, Powathan heimopäällikön (Wahunsenacawhin) tytär jonka Englantilaiset siirtomaalaiset kidnappasivat ja pitivät lunnaita vastaan, pakottivat kääntymään kristinuskoon, kastoivat uudelle nimelle Rebecca ja naittivat tupakkakasvattaja John Rolfen kanssa, kenen kanssa hän sai lapsen tammikuussa 1615 noin 17-vuotiaana. Pocahontas kuoli 20-vuotiaana Englannissa.

Smithin kirjoitusten mukaan tilanne, missä hänet oltiin tappamassa ja Pocahontas tuli väliin oikeasti tapahtui, mistä myöhemmin Disney-elokuva on varmasti saanut idean romanttisesta tarinasta. Kuitenkin tämän lisäyksen Smith teki vasta kun Pocahontas meni naimisiin John Rolfen kanssa. Smith oli myöskin karski niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan, toisin kuin elokuvassa eikä heillä ollut Pocahontasin kanssa mitään romanttista suhdetta mistä tiedettäisiin (myös, Pocahontas oli vielä lapsi). Pocahontasin uskottiin olevan lempinimi lapselle (playful one, leikkisä) mutta elokuvassa nimi yhä pitää, hänellä uskottiin olleen myös muita nimiä: Matoaka ja Amonute.


Uusi tieto itselle oli, että Pocahontasin jälkeläisiä on yhä elossa. Esimerkiksi Fight Club elokuvasta tuttu näyttelijä Edward Norton on Pocahontasin jälkeläinen 12.sukupolvessa.

Ymmärrän Disneyn pulman, eivät he voi tehdä elokuvaa missä 14-vuotias lapsi tapaa kolmekymppisen miehen, mies kiinnostuu lapsesta ja ottaa omakseen. Ei tietenkään. Kysymys ehkä onkin, että oliko tarpeellista tehdä sitten elokuvaa ollenkaan? 

Itse ajattelen että monella tapaa (vaikkei historiallisesti oikein) elokuva toi esiin monia tärkeitä elementtejä historiasta lapsi-ystävällisellä tavalla. Historiallisesti oikean luonteen siirtolaisten agressiivisesta valloituksesta, alkuperäiskansoja vastaan taistelusta ja heitä ylimielisesti "villeiksi" kutsumisesta. Etenkin Usa:ssa on yhä jotenkin onnellinen käsitys maiden kaappauksesta ja sitä jopa juhlistetaan Kiitospäivänjuhlana (Thanksgiving). Tosiasiassa tuosta päivästä alkoi alkuperäiskansojen kansanmurha. 


Elokuvassa myös valkoiset näytetään pahiksina ja alkuperäiskansat hyviksinä, asia mitä ei usein tähän aikaan ole nähty. Luontosuhde on ihailtava, tietynlainen itsenäisen elämän valinnan tärkeys sen järjestetyn avioliiton sijaan ja jopa Pocahontas viedään toisessa osassa Englantiin, puetaan korsetteihin ja hänen koko maailmankuvansa muutetaan, yrittäen saada mahtumaan kuvaan mitä hän ei yksinkertaisesti ole. Monia hyviä oppeja ja ainakin tälläiselle Suomalaiselle pikkutytölle oli ihan uutta oppia "intiaaneista" ja siitä miten upeita he ovat ja olivat. Tietysti myös opin Pocahontasin oikean tarinan myöhemmin ja se ehkä onkin tärkeää. Että kukaan ei unohtaisi miten historia oikeasti meni.


Olin Pocahontasin kylässä vähän pettynyt siihen, miten vähän mitään souvenier-hommia siellä oli. Eli siis ei käytännössä yhtään! Kävelin keskustassa hetken (+30c joten todella hetken) ja löysin kirjakaupan mikä oli juuri sulkeutumassa. Sieltä löysin kauppiaan itsetekemän magneetin ja postikortin missä oli kuva tämän kirjoituksen ensimmäisestä kuvasta. Eli jotain sain ja sentään sit käsityönä! Tuli kyllä inspiraatio tehdä heille jokin korttityö vapaaseen käyttöön.. Lisään sen tänne jos joskus innostun. 

Olen iloinen siitä että kävin Pocahontasissa ja tulipa uusi osavaltiokin zekattua. Kuitenkin Iowassa oli vielä edessä uskonnollisuuden huomaaminen sekä se kun sheriffi pysäytti!


Heti kun "astuit" osavaltioon, alkoi näkyä erityisen paljon kylttejä "God bless you", "Have a blessed day" sekä esim. abortin vastaisia kylttejä. Yksi mikä toistui (myös Minnesotan rajalla) oli vauvan kuva ja "I have fingerprints at conception" (=Minulla on sormenjäljet jo hedelmöittymisestä). Järkyttävää. Pysähdyin myös yhdellä uskonnollisella kohteella, toiveissa että heidän Giftshopissa olisi jotain "Iowa" aiheista. Palvontapaikka: Shrine of the Grotto of the Redemption oli kyllä hieno, pienistä kivistä tehty pyhäpaikka. Sain kuitenkin ikävää palvelua, aika varmasti tatuointieni takia. En ole "uskovainen" mutta en sitä tuo esiin vieraillessani, koska haluan kunnioittaa heidän päätöksiään kerta menen heidän alueelleen ihailemaan kädentaitoja tai kirkkoja, mitkä nyt yleensä ovat ne historialliset ja säilyneet rakennukset. Olin sit varmaan vaan ulkoisesti heille liikaa, varmaan näytin joltain saatananpalvojalta heille vaikka animisti olen. 


Muut nähtävyydet alueella oli lähinnä kivimaalauksia missä näkyi isänmaallisuus tai uskonto. Kun lähdin ajamaan kohti seuraavaa kivenmurikkaa, sheriffi pysäytti!

Olin mennyt vähän ylinopeutta ja sheriffi ilmestyi taakse ja tajusin siirtyä tiensivuun. Pieni paniikki iski, koska jos jotain tietää Amerikkalaista poliiseista, niin sen ettei ole turvassa. Oma etuoikeus on onneksi se, että olen valkoinen niin ei tarvinnut pelätä niin paljon, kuin mitä monet muut joutuvat. Hän kysyi ajokortin ja rekisteriotteen, annoin ajokorttini, passini ja kansainvälisen ajokorttini. Rekisteriotetta minulla ei ollut ja hän pyysi tulemaan istumaan hänen autoonsa kun katsoo tiedot ja autovuokraus asian läpi. Istahdin siis sheriffin etupenkille ja autoin häntä navigoimaan läpi ajokorttini. Heillä kun lukee yleensä osoite suoraan kortissa niin piti selittää ettei "Väylä ja Liikennevirasto" ole mun osoite. Piti myös näyttää ostokuitti sähköpostista auton vuokraamisesta, mikä oli suomeksi joten piti sekin kääntää. Sheriffi oli tosi mukava ja päästi mut varoituksella jatkamaan. Kuitenkin tässä vaiheessa kellokin alkoi olla sen verran että aika suunnata se kolme tuntia takaisin päin. 

Iowasta jäi käteen ihana Pocahontas, huonot tuliais-kaupat, poliisin pysäytys ja uskonto-overload. En siis usko että tarvii tänne enää toiste tulla, ellei sitten ole jokin läpiajo matka joskus kyseessä!

Myöhempää varten voit pinnata julkaisun ja laittaa nämä osoitteet ylös! Pistän myös kohteet missä en itse viihtynyt jospa ne jollain muulla resonoi=) 

Pocahontas Roadside Statue and Teepee (patsas)
23001-23019 520th St, Pocahontas, IA 50574

Heart Designs LLC, dba Creator's - Books, Crafts & More (kirjakauppa)
326 N Main St, Pocahontas, IA 50574

Shrine of the Grotto of the Redemption
208 1st Ave NW, West Bend, IA 50597

Pocahontas County, Rolfe Iowa Freedom Rock
805 Broad St, Rolfe, IA 50581

Livermore Freedom Rock Humboldt County
400 4th Ave, Livermore, IA 50558

Top of Iowa Welcome Center
4705 Wheelerwood Rd, Northwood, IA 50459