Joskus kaikki muuttuu kerralla, joskus asioilla kestää ikuisuus liikkua mihinkään. En tiedä onko tällä postauksella "pointtia" muutakuin alerttaa lukijan tuleviin muutoksiin, koska tällä kertaa - kaikki muuttuu kerralla.
Työpaikka
"No siis mä siivoon nyt mut oon ammatiltani eläintenhoitaja"
"Jaan tällä hetkellä öisin postia mutta etin siis oman alan töitä"
"Emmätiä, kaikkee paskaduunii vaan haha"
Kysymykseen "Mitä teet työksesi"on ollut itkuista vastata, kun on hakenut oman alan töitä sen seitsemän vuotta. Pettymyksiä on tullut vastaan ja pitänyt vain niellä ikävät tunteet ja mennä tekemään jotain työtä, jotain mikä aina lopulta vähän poltti loppuun koska sielu ei ollut siinä mukana. En enää itsekkään uskonut itseäni kun kuulin nuo sanat "Mutta etsin ja toivottavasti saan oman alan töitä" ja monesti meinasin jo luovuttaa hakemalla vaan jonkun aspaduunin tai no, kaikki työkokemukseni. Jokaisen elämässä etenemisen kanssa se on ollut kompastuskivi, ainoita asioita mitä tahdoin eniten muuttaa, mutta mihin itsellä ei loppujen lopuksi ollut hirveästi sanavaltaa. Sain usein kehuja resumeestani ja kokemuksestani mutta joskus voitti parempi ehdokas, useimmin palkkauksenpuute.
Nyt kaikki muuttuu, koska sain oman alan töitä!
Minulla on ollut upea tilanne etsiä oman alan töitä ympäri Suomea ja paikka löytyi paikasta missä kävin vuonna 2018 vierailulla ja rakastuin. Rakastuin tähän paikkaan mutta myös sen omistajiin, meillä klikkasi heti ja vierailusta jäi positiivinen muisto sydämeen. Menen paikkaan töihin missä hoidan laajan skaalan eläimiä, jopa lempieläintäni eli kettua. Paikkaan mikä kohtelee eläimiään hyvin ja missä sometaitoni voisi päästä hyötymään. Paikka missä henkilökunta on samaistuttavaa porukkaa ja uskon että tulen kaikkien kanssa toimeen hyvin. Eläinalalla ei ole tavallista saada täysmittaista päivää ja viikkoa, mutta sekin luonnistui. Työssä on vaihtelevuutta ja rutiinia ja kaikkea mitä kaipaan, erikoisesti odotan jo päivärytmiä vuosien ilta/yöpainottumisen jälkeen.
Sen alkaminen tuntuu absurdilta, jännältä, upealta ja hihittävältä. Että voisi tehdä työtä, mitä oikeasti haluaa tehdä? Wau. Somessa kiertäneen "what jobs have you had" tarinakyselyn ollessa ajankohtainen tuli mietittyä tehtyjä töitäkin. En ole vielä tehnyt palkkatyötä, mitä erityisesti haluaisin tehdä. Mikä on valitettavan normaalia tässä kilpailevassa yhteiskuntamallissa. Ehdottomasti jotain uutta tiedossa.
Työpaikan saaminen muuttaa monta asiaa - mm sen että muutan 2,5 tunnin päähän Tampereelta (jälleen) ja tällä kertaa niin että pidämme hetken kahta asuntoa puolisoni kanssa.
Asunto
Asunto tuntuu monella tapaa täydelliseltä. Vaikka kyseessä on huonokuntoinen kaupungin asunto, se vain klikkasi. Sijainti on isolta tieltä sivuun pienemmälle tielle, vaikkei toki Siuntion läpi menevää tietä voisi isoksi kutsua - on tämä asunto rauhassa äänisaasteelta. Auton riippuvuutta vähentää kilometrin päässä oleva juna-asema sekä 600 metrin päässä oleva ruokakauppa. Lenkkipolut, metsä ja frisbeeegolf on parin sadan metrin päässä. Tien toisella puolella on nykyisestä puolet edullisempi kuntosali missä voin työstää fyssarin liikkeitä ja 400 metrin päässä on niin eläinlääkäri kuin kylän ainoa kahvila, pääsen testaamaan uuden kirjoitusmestan, tottakai.
Asunto on tilava, isolla verkotetulla parvekkeella ja omalla sisäänkäynnillä varusteltu luhtitalo. Sauna ja pesutupa löytyy samasta talosta, piha ja naapurit ovat hiljaisia. Edellinen asukas jopa jättää minulle pyykinpesukoneensa ja muutaman hyllyn. Tarkoitus olisi tehdä makuuhuoneesta työhuone ja perustaa se toiminimikin tässä seuraavassa elämänvaiheessa. Nytkun ei tarvitse heti olla fulltime yrittäjä.
Tien toisella puolella on terveyskeskus ja töihin on matkaa peltomaisemia katsellen 10km, mitä varten hankin vähän vastentahtoiseti mutta kuitenkin - auton.
Auto
En ole koskaan oikein halunnut autoa elämääni. Ajoin ajokortinkin vasta 26-vuotiaana ja ylläpitänyt ajotaitoa ystävien autoilla ja vuokra-autoilla. Syyt autottomuuteen on ollut enimmäkseen ekologiset mutta myös taloudelliset. Olen aina miettinyt että auto varmaan jollain tapaa kuuluisi elämään jossain vaiheessa, esim äkillisiä eläinlääkärireissuja varten, isompia kauppareissuja missä samalla viedään kaikki kierrätetävät kierrätyspisteille jne. Mutta sellainen tilanne missä matka mihinkään olisi tunnin ajon takana ja autosta olisi täysin riippuvainen, olisi omanlainen painajainen. Tämä on luonut vaikeuden löytää paikkaa mihin asettua; keskeltä metsää ilman ihmisiä & julkisten varrella 😅 Mutta foreverhome ei ole vielä ajankohtainen vaan mennään tällä pienen kaupungin ihmeellä nyt hetki.
Lue myös: Ajokortti +25-vuotiaana 1/2 & 2/2
Nyt pärjään myös autotta kaikissa perus asioissa jotka löytyy Siuntiosta mutta työmatka on 10 km mitä varten auto lähinnä hankittiin. Matka on sellainen että ideaalisti voin sen kulkea keväästä-syksyyn myös vaihtoehtoisin tavoin kuten pyörällä tai sähöpotkulaudalla, mutta etenkin talvisin matka taittuu autolla. Auto valittiin sen alhaisen kulutuksen mukaan joten ajamista tai päästöjä ei onneksi silti tule paljoa.
Työmatkat, kissojen siirto Tampereen asuntoon ja satunnaiset muut ajot tulee nyt kuulumaan elämään mutta ne olkoon tervetulleita. Pääsen toteuttamaan unelmatyötäni, elämään poissa isosta kaupungista ja perustamaan ihan toiminimenkin nyt kun ei ole painetta saada siitä heti isoja tuloja. Tarkoitus on silti elää mahdollisimman ekologisesti.
Niin paljon muuttuu kerralla. Yhtäkkiä sitä menee keikkalaisesta yötyöläisestä vakituiseen päivärytmiin, neljä vuotta puolison kanssa yhdessä asumisesta erilleen, autottomuudesta säännöllisyyteen sekä ensimmäiseen talviajoon ensimmäisellä omalla autolla sekä tietenkin muutto uudelle paikkakunnalle yksin. Siitä sentään on kokemusta jo aikaisempaa, kun muutin Kauhajoelle opiskelemaan tätä alaani. Saattaa siis olla nyt hiukan hiljaisempi hetki blogissa kun pakkaan, muutan, asetun ja nukun kamalasti uutta arkea arjeksi. Myöskin pitää päivittää kaikki kotisivujen tiedot "Tampereelta" teksteistä Siuntioon jne! Huh huh!
Vielä kuukausi aikaa muuttoon ja puoltoista kuukautta töiden alkuun. Tulee montaa asiaa nykyisessä elämässä ikävä, kuten sitä että meillä on puolison kanssa todella paljon aikaa yhdessä, kun olen ollut osa-aikaisesti työtön ja hän tekee töitä kotoa. Tai sitä että reissuun voi lähteä halutessaan kun ei ole vakivuoroja tai ylipäätään läheisyyttä toisen kanssa. Postin töistä en varmaan jää ikävöimään isommin mitään, tein sitä työtä kahteen eri kertaan ja useankin talven ja sain siitä annokseni. Tampereelle jää tietenkin ystävät ja perhe vaikkakin kun aloin laskea niin taidan olla viimeisiä jotka asuu itse Tampereella enää, iso osa muuttanut Orivedelle, Nokialle, Kuruun ja Kangasalle. Minunkin vuoroni lähteä, vähän kauemmaksi vain.
Odotan kuitenkin innolla myös uutta alkua. Päästä vihdoin tekemään sitä mitä olen vuosia odottanut. Sitä että on oikeasti tuloja ja myös omaa aikaa. Kaikessa on puolensa ja se on meidän tehtävämme löytää niistä se positiivinen puoli ja valo.
