Ekologisuus vertailu nahka- vs kangaskengissä?

En ole ikinä aikaisemmin ostanut nahkakenkiä. Pelkkä ajatuskin toisen eläimen ihosta käärittynä jalkani ympärille tuntui väärältä, kun löytyy kuitenkin vaihtoehtoisia materiaaleja. Mutta materiaalit mitkä ei kestä aikaa ei kuullosta myöskään toimivalta vaihtoehdolta. Tänään punnitsemme kumpi on eettistä ja ekologista, nahka vai kangas? - Lopussa myös lisähaastattelut kenkäkaupalta sekä kenkätuottajalta!

Lähtökohta

Alunalkaen ekologisuus kysymys alkaa siitä, onko hankinnalle tarvetta? On ihan sama mikä hankinta on jos sille ei ole tarvetta, vaan hommataan ns muuten vain, se ei silloin ole kestävä valinta. Huomiona että sinulla voi olla 20 paria kenkiä mitä kaikkia käytät säännöllisesti seuraavat 50 vuotta - silloin ne ovat kaikki kestäviä valintoja. Mutta sitten se että hommataan kivat kengät jotka myydään tai heitetään pois vuoden päästä, ei ollut kestävä valinta alunalkaenkaan. Jokainen ostos tai hankinta minkä teemme kuluttaa luonnonvaroja joten lähtökohtaisesti olisi parasta käydä ensin läpi mitä ostaa, miksi ja koska. 

Kangas

Usein tässä mielletään ekologisemmaksi tai ainakin eettisemmäksi valinnaksi kangas, koska yksikään eläin ei ole kuollut sen takia. Kangaskenkien ongelmaksi yleensä muodostuu kuitenkin sama rata kuin pikamuodin kanssa. Vaatteen ja kengän materiaalit kerätään yhdessä maassa (ilman elämiseen riittävää palkkaa), jonka jälkeen ne matkustaa toiseen maahan ompeluun ja kolmanteen ja neljänteen ja kaikki matkalla tapahtuva värjäys, kuljetus ja jäte kuormittaa ympäristöä. Ihmisoikeuksia poljetaan eikä työntekijät saa asianmukaista palkkaa. Kengät päätyy meille kauppoihin myyntiin mistä joku ne ostaa, mutta koska materiaali ei ole kestävää, ne kestää sen vuoden tai kaksi kunnes on reikiä täynnä ja sit hankitaan uudet. Tämä ei ole kestävä reitti, moneltakaan kantilta. 

Jos löytyy kenkävalmistaja joka esimerkiksi on Suomalainen yritys, jotka valmistaa kenkänsä Latviassa maksaen EUn määräämän palkan työntekijöilleen, materiaali on luomupuuvillaa toisesta maasta missä myöskin maksetaan hyvät palkat ja materiaali on kasvatettu ilman ylikuormittavaa tekoa ympäristölle, värjätty kasviväreillä ja ommeltu ja kasattu Latviassa - on kyseessä jo aika ekologiset kengät. Ei ympäristön kuormitusta, eikä ihmisoikeuksien polkemista - marvelous. Tälläisessä tilanteessa tietenkin kenkien hintalappu on aika korkea koska jostain ne palkat ja kalliimmat materiaalit pitää maksaa, joten kuka sitten on valmis maksamaan isomman lapun kengistä, jotka siltikään eivät kestä paria vuotta pidempään? Kenkien kestävyyden kun saisi vielä hipomaan vuoden sijaan vuosikymmentä olisi siinä resepti uudelle ekologisemmalle kenkäparille. 

Kangaskenkien ekologisuus lähtökohta voisi olla hallussa, mutta kestävyys sitä tuhoaa. Kuitenkin on tullut markkinoille vegaani-nahkaa joka tehdään sienistä ja muita eli prosessi on kyllä käynnissä!

Keinonahka valmistetaan lähes aina ihmisoikeuksia polkevissa maissa, mutta sen lisäksi aiheuttaen valtavat määrät saastetta ympäristöön. Keinonahkakenkiä tekevät kylät on ruoka- ja juomavaroista tuhottu ja asukkaat sairastavat paljon erilaisia ihosairauksia sekä syöpää. Kestää ehkä paremmin kulutusta, mutta ei eettistä eikä ekologista. 

Lue myös: #Lempivaatteeni
Lue myös: #Lempivaatteeni ja Rana Plaza

Nahka

Nahka menee toisinpäin, se on materiaalina aikaa kestävä mikä on samantien ekologisuudelle iso mittari. Jos hoidat ja huollat nahkakenkäsi hyvin voit käyttää niitä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kuitenkin lähtökohdat ovat monella tapaa samojen ongelmien kanssa liikkeellä kuin kangaskengät ja tähän lisäksi tulee vielä sekin puoli, että joku on tapettu niiden takia. 

Nahkakenkiä valmistetaan myös maissa missä työntekijät eivät saa elämiseen riittävää palkkaa, monessa eri maassa saastuttaen matkalla ja käsittelee samoja ongelmakohtia pikamuodin kanssa. Nahan käsittely vaatii monta steppiä, missä sitä liotetaan ja värjätään mikä saastuttaa ympäristöä. Monesti nahka myös käsitellään kromilla milloin ympäristöön pääsee myrkyllisiä aineita.

Sen lisäksi että usein nahan ainoa selviytymiskeino on se, että liha- ja maitotuotanto on käynnissä. Nahka on usein peräisin teurastamoista mutta on myös laskettu osaksi eläimen arvoa - milloin sen ostaminen osaltaan tukee niin nahkateollisuutta mutta myös liha- ja maitotuotantoa.

"Nahkateollisuus käyttää niin eläintuotannossa olevia kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Nahka voi nautojen lisäksi olla peräisin muun muassa sioista, hevosista, lampaista, vuohista, poroista, biisoneista, mufloneista, kenguruista, koirista, käärmeistä, kameleista, strutseista ja alligaattoreista. Myös ankeriaan-, sammakon-, seepran-, villisian-, saksanhirven-, norsun-, tiikerin-, hain-, delfiinin-, hylkeen- ja mursunnahkaa käytetään. Esimerkiksi kengurunnahkaa käytetään muun muassa urheilujalkineissa. Noin kolmannes eksoottisten eläinlajien nahoista on peräisin uhanalaisista eläimistä." -Oikeutta Eläimille

Toisaalta parempi on ostaa nahka lähteestä missä eläin tapetaan ruoaksi, ja käyttää siitä eläimestä kaikki - kuin että eläin kasvatetaan nahan takia, mutta näistä teollisuuksista vaadittaisiin paljon enemmän läpinäkyvyyttä ja tietoa. Iso osa yrityksistä on touhussa mukana rahan ja maineen takia mutta joitain oikeasti jopa kiinnostaa tuotteen tekoprosessi ja minimoida sen eettinen tai ekologinen kuormitus - mutta mistä löytää näitä? Tietenkin lukeminen, tiedon etsiminen ja listatut brändit auttaa. Esimerkiksi Eetti on tehnyt vaatteille läpinäkyvyysmittaria, Lue lisää: Rank a brand.

Lopputuloksena

Mikään kenkä ei ole ekologinen, koska pelkkä hankinta kuormittaa ympäristöä. Jos kengät haluaa ns muuten vain ja usein kyllästyy ja myy kenkiä eteenpäin, tällöin se ei ole tarpeeseen eikä ole kestävää. Mutta jos ja kun kengille on tarve, kumpi? Olisipa maailma niin mustavalkoinen että voisimme tässä päättää kumpi on aina parempi vaihtoehto, mutta tämä riippuu täysin valmistajasta ja siitä koko ketjusta mikä tuotteelle on valittu. Nahka ei ole aina ekologinen eikä kangas ole aina ekologinen. Jos löydät kenkämerkin joka tekee kengät arvostaen jokaista työvaihetta ympäristön sekä ihmisoikeuksien puolesta - sekä kengät tulevat käyttöön, se on ekologista.

Jotta voit omistaa ekologiset kengät, sinun pitää tietää tuotteen matka. Jos ostat 15€ tennarit H&Mstä, ne eivät ole ekologiset eivätkä eettiset. Jos löydät kotimaiset kengät joiden koko valmistusprosessi on eettinen ja saat niiden elinikää huollolla ja huolellisella käytöllä venytettyä usealle vuodelle (tai et yksinkertaisesti saa niitä kulumaan arjessasi) nii ne ovat silloin ekologiset sekä eettiset. 

Jos löydät nahkakengät jotka on tuotettu mahdollisimman ekologisesti, ympäristöä kuluttamatta, ihmisoikeuksia polkematta ja saat ne kestämään 10 vuotta ostamatta muita kenkiä - ne ovat ekologiset sekä eettiset. 

Kirpputorilta voit ostaa "halpis"kenkiä ja käyttää niitä loppuun ilman että raha menee isoille firmoille voittona, mutta ympäristö silti kuorimittuu pois heitosta. Voit myös löytää nahkakengät milloin raha ei mene nahan tukemiseen mutta toisaalta kenkä on jo muotoutunut toisen ihmisen jalkaan ja voi olla ettei sitä ole huollettu hyvin mikä vähentää käyttöikää - kuitenkin kirppiskengät on monellakin tapaa ne ekologisimmat kengät, materiasta riippumatta.

Täysin uusia guilt-free kenkiä on mahdoton löytää - ainakin vielä toistaiseksi joten pitää miettiä mistä sen hinnan ottaa. Olen ostanut monet kangaskengät ja viimeisimmät olivat vielä kalliit, hyvältä firmalta ja tekijältä ja kaikki oli tehty hyvin koko valmistuksen ajan - kestivät silti vain kaksi vuotta ja taas oltiin kenkäkaupoilla. (Lue lisää: Naisten kengät ja korkkarit) mutta nyt sitten ensimmäistä kertaa elämässäni ostin nahkakengät. Itse en kaipaa vaihtelua kengissäni vaan jopa enemmän miellän sen lookin identiteettiini, joten mieluusti käytänkin samaa paria läpi vuosien kuin vaihdan vakioparia vuosittain.

Eetti ry on juuri tehnyt myös oman kirjoituksensa kenkien ekologisuudesta minkä voit lukea täältä: Rank a brand - Kenkäränkkäys

Omat nahkakengät

Ostin Kenkäreposta nahkakengät. Niiden lesti on leveä ja niiden tyyli ajaton. Tämä tarkoittaa ettei kengät kulu rikki pikkuvarpaiden kohdalta, kuten mulla yleensä käy ja ensimmäiset merkit kenkien periksi annosta tapahtuukin nimenomaan lestin leveyden takia. Ilmeisesti suurimalla osalla Suomalaisista on leveä lesti mutta moni ei itse edes tiedä omasta jalastaan tätä, olemme niin suorakatseisia kengän sirouden suhteen ettemme pysähdy miettimään mikä jalallemme sopii. 

Kengän merkki on Ten Points, mikä on Ruotsalainen firma, joka valmistaa kenkänsä Portugalissa. Tässä ei ole lähdetty ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin hintalapun alhaisuus edellä, vaan työntekijöiden oloja parantaa monet lait ja julistukset. Ten Pointsilla on We are sustanaible - kirjoitus kotisivuillaan missä kertovat etteivät toteuta pikamuotia, ja nahka on kromivapaa, raskasmetalli vapaa ja kasviparkattu. Heidän Portugalin tehtaissa käytetään REACH* sopimusta sekä EUn alaisia lainsäädöksiä elämiseen riittävään palkkaan. Kaikki laput ja liput on kierrätettyä paperia. He käyttävät sisäpinnoilla kromivapaata nahkaa tai villaa, jolloin villa on aina mulesing-vapaata**. 

*REACH-asetus on Euroopan unionin säädös. Sen tavoitteena on parantaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua kemikaalien mahdollisesti aiheuttamilta riskeiltä ja tehostaa EU:n kemikaaliteollisuuden kilpailukykyä. Sillä edistetään myös aineiden vaarojen arvioimiseen tarkoitettujen vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä, jotta eläinkokeiden määrää voidaan vähentää. Lue lisää

** Mulesing on toimenpide missä lampaiden peräaukon ja vulvan ympäriltä poistetaan ihoa ja usein häntä typistetään. Toimenpide tehdään usein ilman puudutusta ja on aiheeton julmuus eläimelle. Operaation pointti on ettei loiskärpäset pääse munimaan arpeutuneelle kudokselle, mutta jos eläin hoidetaan hyvin ja hygienisesti ei toukkapesimää tapahdu. Lue lisää

Halusin tietää lisää myös Kenkäreposta sekä ostamieni kenkien merkistä Ten Points:sta. Alla haastattelupyyntöjeni vastauksia.

Kenkärepo

Kenkärepo Oy on v. 1966 perustettu perheyritys Valkeakoskelle. Kenkärepo on pysynyt perheellä Tampereella sekä Valkeakoskella ja vuonna 1993 sukupolven vaihdoksella siirtyi perheen sisässä seuraavalle, nykyiselle omistajalle.

"Ensin toimimme keskustorilla 4 vuotta ja siitä 17 vuotta Hämeenkatu 14:sta nykyistä liiketilaa vastapäätä. Nyt siis Hämeenkatu 13 b on ollut sijainti vuodesta 2006 asti. Huhtikuussa tulee 15 vuotta tässä nykyisessä osoitteessa".

"Toimintatapoihinmme on kuulunut aina laadukkaat kengät ja asiantunteva - hyvä palvelu. Tänäpäivänä korostuu entistä enemmän laatu ja miten se tuotetaan sekä ekologisuus mahdollisimman säästävällä tavalla." - Repo kertoo etteivät pysty täysin valvomaan tehtaita mistä kengät tulevat, mutta voivat toimia sellaisten kanssa joilla arvot on kohdallaan. 

"Yhteistä näissä ns. merkkikengissä on se, että ne ovat suurennuslasin alla joka puolella maailmaa ja siten toiminnan pitää olla melko läpinäkyvää, kun eettiset innovaatiot tulevat esille nopeasti. Tämä edistää myös kuluttajien luottamusta yritykseen."

"Me myymme paljon nahkakenkiä, koska se on vieläkin monessa suhteessa ekologista ja varsinkin kun on siirytty yhä enemmän kasvisparkittujen nahkojen käyttöön (ennen kromiparkinta oli yleisintä). Myös tekstiilikengissä on tapahtunut paljon myönteistä edistystä, johtuen kierrätysmateriaalien lisääntymisestä ja ekologisesti viljellyn puuvillan lisääntyvästä käytöstä. Yksi hyvä esimerkki on Espanjalaisen El Natura Lista tehtaan kenkä jota myymme. Se on tehty meristä löydetyistä kalaverkoista ja on siten loistava näyttö siitä mitä nykyaikainen säästävä ajattelu saa aikaan! Tuotteita joista maapallo kiittää ja siten myöskin loppukäyttäjät eli asiakkaat".

"Vaate- ja kenkäteollisuus joutuu kokoajan ottamaan kantaa enemmän prosessin eettisyyteen ja ekologisuuteen, koska kuluttaja-asiakkaat ovat yhä valveutuneenpia ja suosivat entistä enemmän kestävää kulutusta. Loistava tilanne on se, jos kaupallisuus ja arvot kohtaavat hyvällä tavalla toisensa. Se on loppupelissä kaikkien etu."

www.kenkarepo.fi
www.facebook.com/kenkarepo

Ten Points

Ten Points on Ruotsalainen kenkämerkki, ja heillä on kaksi toimistoa. Toinen on Ruotissa ja toinen on Portugalissa. Ruotsissa työskentelee seitsemän työntekijää ja Portugalin toimistossa kaksi työntekijää. He työskentelevät vain pitkäkestoisien työsuhteiden kanssa ja ovat olleet samojen tehtaiden kanssa yhteistyössä alusta asti, eli tuntevat toisensa hyvin.

"Valmistusvaiheiden aikana käymme vierailemassa tehtaillamme säännöllisesti, tänä aikana se voi olla 2-3 kertaa yhden päivän aikana. Varmistamme että kengät tehdään oikealla tavalla ja että kaikki sujuu hyvin. Olemme päättäneet työskennellä vain tehtaiden kanssa keillä on hyvät standardit, työskentyliolosuhteet sekä noudattavat Portugalin/Eu:n määräämiä sääntöjä. Päätehtaamme keiden kanssa työskentelemme on ISO-sertifikaatti*. Tehtaissa vierailee henkilökunnan lisäksi suunnittelijamme (desinger) sekä minä itse (manager direcdtor). Vierailemme kaikissa tehtaissa muutamia kertoja vuodessa (toki pandemiavuosi oli poikkeuksellinen)".

*ISO-Sertifikaatti on maailmanlaajuinen laadunhallinnan ja laadunvarmistuksen järjestelmä, se ei ole minkään hallituksen alainen, mutta standardiensa välityksellä sillä merkittävä vaikutusvalta. Lue lisää: ISO & ISO 9000

Kysyin rakennusten kunnosta (esimerkkinä Rana Plaza missä rakennus romahti tappaen satoja työntekijöitä) sekä että tekevätkö he kyselyitä olosuhteista?

"Olen vieraillut kaikissa tehtaissa keiden kanssa teemme töitä ja usein ne ovat vain yksikerroksisia rakennuksia - joskus toimistot voi olla toisessa kerroksessa. En tietenkään voi tietää rakennuksista määräänsä enempää mutta ovat olleet hyviä ja vankkoja rakennuksia, rakennettu Portugalin/Eu:n lakien alla. Me emme itse tee kyselyitä, mutta Portugalin hallitus tekee katsoakseen että yritykset seuraavat lakeja, myös meille".

Kaikki nahka Ten Pointsille tulee lihatuotannolta eli eläimiä ei kasvateta nahkaa varten. He eivät käytä vasikannahkaa. Eläimet mistä heille nahka tulee on nauta, sika, hevonen sekä lammas.

Kysyin valmistusketjusta, missä maissa se tapahtuu?

"Riippuu materiaalista, mutta suurinosa parkitsemisesta tapahtuu Portugalissa, Italiassa tai Espanjassa. Kuitenkaan kaikki raa'at materiaalit ei aina tule näistä maista. Kenkien tuotantovaihe tapahtuu 100% Portugalissa (kokoaminen, ompelu jne). 

www.tenpoints.se

www.facebook.com/tenpointsfootwear

Älyttömän iso kiitos Kenkärepolle sekä Ten Pointsille vastauksista haastattelupyyntöihini. Thank you so much. 

Jos voin ostaa kerran vuosikymmenessä kengät mitkä on tehty Euroopassa, maksaen työntekijöille asianmukaista palkkaa, hyötykäyttäen tämän maailmantilanteen lihateollisuus jätettä, tuhoamalla mahdollisimman vähän ympäristöä niitä tehdessä - ne on silloin aika ekologiset kengät jos sellaiset pitää hankkia. Kiitos kun luit arvioni nahan sekä tekstiilin välillä, asiat ei ole aina niin mustavalkoisia ja päätökset vaatiikiin yleensä kuluttajalta paljon tietoa ja tahtoa oppia. Toki nyt kun luit tämän, tiedät taas vähän lisää! Voit myös pyytää lempikenkämerkkiäsi avaamaan ekologisuuttaan sekä tuotantoketjua tuotteen takana. 

Miksi en halua kuivausrumpua? + Pyykit

Pistin intagram tarinaan avautumisen että "En halua kuivausrumpua enkä tule haluamaan" sekä samaan syssyyn kyselyn että "Onko blogipostauksen arvoinen 😂" ja vaikka vähän läpällä tämän kirjasin niin yllättävän iso osa halusi tietää syyn - joten tässä miksi!

Ensimmäinen syy on se sähköisyys. Vaatteet tulee todella sähköisinä ulos ja nyt kun töissä on "joutunut" sitä kokemaan se on vain vahvistanut niitä muita pieniä syitä. Työpaikan kuivausrumpu on laadukas ja uusi kone, ja sillä pestään ihan "normipyykkiä" myös, kuten pyyhkeitä ja vilttejä. Sähköiskujen määrä on tietty maksimissa fleece vaatteiden kanssa mutta myös "normi" pyykistä tulee todella epämukavat zäpit. 

Toimivuus on yksi aspekti, vaikka olisi kyseessä laadukas kone, se saattaa ylikuumentua, ohjelmat eivät mene loppuun asti tai vain päättää että toimii parin tunnin päästä kun on jäähtynyt. En kaipaa yhtään enempää teknologian ihmeitä elämään mitä saa sitten kestää kun eivät toimikkaan kuten pitäisi. Vaatteet myös tulee usein nihkeinä ulos mikä tarkoittaa että ne pitää silti ripustaa narulle kuivumaan - vieden sitä pientä pointtia mikä kuivausrummulla on.

Kaikkea ei kuivausrumpuun edes voi laittaa kun ne kutistuu tai esim isot vetoketjut kolisee ja tuhoaa sitä pikkuhiljaa sisältä päin. Voi ne varmasti laittaa mutta itseä ei houkuta kalliin koneen tuhous, ja taas tarvittais narua anyway.

Kuivausrummutus kuluttaa vaatteita vähentäen niiden käyttöikää mikä sitten on omia vihreitä arvoja vastaan. (Lue: #Lempivaatteeni). Joidenkin arvioiden mukaan 20% nukkasihdin löydöksistä on vaatteesi kulumaa (loput pölyä, karvaa jne).

Kuivausrumpu myös kuluttaa sähköä ja omavaraisessa elämisen tavoitteessa kaikki tälläinen ekstra on vähän turhaa - mielummin käytän sen sähkön kokkaukseen, latureihin tai johonkin elämän kannalta tärkeään kuten videpelien pelaamiseen. Toki tiedän että tämä sähkön kulutuksen määrä on pieni, mutta pienistä puroista ja niin edelleen - samat pienet purot niissä vaatteiden kulumisessa.

Omakotitalo-elämisessä odotan innolla myös sitä että saan laitettua pyykin kuivumaan ulos narulle, tätä raikkautta ei voita mikään. Tuntuu että se on se tapa miten vaatteiden pitäisikin kuivua, tuulessa ja raikkaina. Täällä betonihelvetissä ei voi tai ne on täysin saastuneet / joku varastaa. Siihen mielikuvaan vaatteista narulla kuivumassa kun hyppää teolliseen kuivausrumpuun tuntuu todella erikoiselta. Ja itselle väärältä. 

Talvella sitten voi pitää naruilla sisällä, kuten teen nytkin. 

Pyykit

Olen pessyt pyykkini pesupähkinöillä jo lähemmäs viisi vuotta. Ne pesee kaiken kissan kusesta-reenivaatteisiin. Ne ovat luonnollinen vaihtoehto kaupan kemikaalipommeille ja onkin ihanaa kun vaatteet eivät haise miltään. Teen itse huuhteluaineen pyykeille. 

Ostin kerran kirpparilta paidan mikä oli pesty huuhteluaineiden kera ja vaikka ostoksesta on yli vuosi aikaa, se haisee yhä.

Pyykkinaruna toimii puinen teline ja mattojen hakkaajana kuvanmukainen paju. Lue lisää eko kylppäristä allaolevista linkeistä.

Lue myös: Eko Kylppärini

Lue myös: Oikeasti luonnollinen huuhteluaine

Taidenäyttely: Masennus

Olen kuvannut Gta V pelissä taidekuvia - etenkin viisi vuotta sitten kun peliin hurahdin ja pelasin sitä satoja, satoja tunteja. Nykyään olen aloittanut pelin uudelleen ja myös valokuvausintoni on säilynyt nämä vuodet. Haluan tehdä tänne sivuilleni "netti taidenäyttelyitä" jotka liittyy tiettyihin aiheisiin, kollaaseja jne! Jokaisesta postauksesta löydät linkit myös muihin näyttelyihin. 

Lue myös: Gta V - Elämässäni
Taidenäyttely vanhoista valokuvista: Kasiluokan taidekuvia
Taidenäyttely Gta V: Vähävaraisuus

Tämän päivän näyttelyn kuvien aiheena on "masennus", miten se näkyy, mitä se on klassisesti, mitä se on jos sitä ei oleta, miltä tunnetila voisi tuntua. Olen itse kärsinyt masennuksesta lapsuuden vuosista saakka - olen diagnoosien mukaan mennyt vaikeasta masennuksesta lievään sekä tähän tilaan missä olen nyt, missä en ole riski, en ole itsetuhoinen, en ole vaaraksi läheisilleni ja pystyn ottamaan aika paljon hiittiä niskaani ennenkö alan oireilemaan. Masennuksesta tuskin koskaan täysin parantuu, koska vähintään alttius jää - mutta vailla parempaa sanaa asialle, olen parantunut. Aiheista voit lukea lisää allaolevista linkeistä.

Lue aiheeni: Kasvanut masennukseen - Ja sen yli
Lue aiheeni: Alkoholisti, absolutisti, mikä lie
Lue lyhyt tarinat: Tuiskeessa 1/3, Tuiskeessa 2/3, Tuiskeessa 3/3

Nyt kuvien kimppuun. 

© Jonna jowi Sihvonen

Alkoholisti, absolutisti, mikä lie?

Olen päättänyt kirjoittaa masennuksesta moni-osaisen kollaasin. Nyt on menossa kampanjointia #psykoterapianpuolesta ja tajusin etten ole aiheesta kunnolla tänne kirjoittanut - vaikka masennus varjosti koko lapsuuttani sekä nuoruuttani. 

Voit lukea tähän aiheeseen pohjustavan aiheen täältä: 

Kasvanut masennukseen - Ja sen yli

Taidenäyttely: Masennus

Kun nuorelle lapselle lyödään lautaselle iso kasa tuhoavia tapahtumia, muistoja ja asioita käsiteltäväksi, olisi hyvä jos pöydästä löytyy luotettava aikuinen tai joku terveellinen tapa käsitellä asioita. Toki vaikka nämä ratkaisut olisi saatavilla, saattaa kaveripiiriin sopeutumisen paine tai omien rajojen testaaminen houkuttaa siltikin enemmän. 

Jälkiviisaana pystyn sanomaan että juomiseni meni yli. Voin sanoa että minulla oli jonkintasoinen alkoholiongelma ja sen koki valitettavasti kaikki ympärilläni olevat ihmiset myös. Ikävuosina 15-21 join joka viikonloppu. Vähintään kerran. Joskus myös arkena jos raha-asiat antoi periksi ja jos viikonloppuna ei ollut bileitä jonkun kaveriporukan kautta, join yksin kotona. Asuin 17-vuotiaaksi asti kotona porukoillani joten tämä sunnuntaikänni tarkoitti koneella istumista ja viunan, Kossu beachin tai Gin Lemonin korkkaamista - mitä nyt hakija päätti tuoda. Kunhan kännin sai aikaan ei ollut väliä, ei ollut elämässä millään väliä.

Olen kirjoittanut lyhyt tarinan nimeltä Tuiskeessa mikä kertoo tästä vilkkaasta elämänvaiheesta. Elämästä missä juotiin aamuun asti, hypättiin vieraiden kyytiin ja ajettiin vaikka silmät ristissä, riskeistä viis. Itsetuhoista elämää, tuhoisaa myös muille. Onneksi mitään vakavaa ei koskaan sattunut, eikä yksikään kännissä ajettu matka päätynyt kolareihin, kokonainen nuoruuskunta joka voi huonosti, purkaa oloaan yhteiskuntaan missä kipuilut on alkaneet. 

Lue: Tuiskeessa 1/3, Tuiskeessa 2/3, Tuiskeessa 3/3

Absolutisti

Ennen teini-ikää olin todella vahvasti juomista vastaan. Olin nähnyt lähipiirissäni aikuisia jotka joivat ja muuttuivat vastenmielisiksi sösertäjiksi. Jotka käyttäytyivät ahdistaen ja eritavalla, kuin se ihminen keinä heidät selvinpäin tunsin. Alkoholi oli myrkky mikä muutti mukavan ihmisen katkeraksi ja vihaiseksi. Tein jopa porukoilleni pienen vihon mikä oli täynnä tupakka-askien varoitustekstejä koska en hyväksynyt sitäkään.

Olin kasiluokalla kun vahingossa kutsuin itse itseni kaverin kotibileisiin. "Siellä sit juodaan" hän sanoi vähän varoen tietäen kantani alkoholiin - mutta olin aika yksinäinen ja halusin sopia joukkoon joten ajattelin olla avoimin mielin. No, tein bileissä ekan drinkkini: Sekoitus viinaa ja lonkeroa. Drinkki oli hyvä vaikkakin väkevä ja kun parin lasin jälkeen alkoi tuntua jotain erikoista, minulle kerrottiin musiikin yli "Sä oot Jonna kännissä!" - ja tajusin että mullahan oli hauskaa, arjen ongelmat ei vainonneet enkä ollut yhtään samanlainen kuin känniset aikuiset ketä olin nähnyt. Siitä syntyi pakokeino. Ja tulihan se tupakointi mukaan myös. (Lukuvinkki: Quit smoking eng)

Alkoholisti

"Hyvä puoli" laajoissa kaveripiireissä oli se, että aina jossain juotiin. Ja koska aina jossain juotiin, syntyi itselle tietynlainen maine myös sellaisena joka varmasti vetää kaiken mitä eteen tuodaan - paitsi kaljan koska hyi vittu =D 

Kuuden vuoden alkoholiongelmien, masennuksen, masennuslääkkeiden, AA-klinikan ja monen muun mutkan jälkeen tuli seinä vastaan. Enään ei alotteluun riittänyt pullo viinaa, känni ei tuntuntu enää samalta ja jotta saisin diagnoosin masennuksestani pitäisi olla vähintään kuukausi selvinpäin.

Ryyppääminen oli mennyt kielletystä teini-ajan puistohengailusta ja sekoilusta baareiluun. Baarissa ei voinut jutella kenenkään kanssa koska oli meteliä, en tykännyt tanssia joten päädyin pitelemään laukkuja, olin lihonnut 50 kiloa lääkkeideni takia joten ne ainoat housut mitkä edes mahtui päälle ei juurikaan imarrellut oloani - etenkin kun kaikki ystäväni ovat langanlaihoja, kauniita ja naisellisia. Itse olin se turvonnut masentunut peruna. Ryyppäys oli kalliimpaa eikä noussut samalla tavalla heduun - hauskat ajat oli ohi ja surullinen todellisuus iski vasten kasvoja - en ole enää teini ja minulla on alkoholin kanssa ongelma.

Diagnoosin saamisen takia lopetin juomisen, tai ainakin vähensin. Juominen oli mennyt jo jokapäiväiseksi somersbyn nauttimiseksi ja tajusin että edessä olisi pääsiäisloma, kaverin synttärit, mun synttärit, vappu, parhaan kaverin synttärit, koulujen loppu, yo-jatkot, juhannus ja näin jo tulevat pari kuukautta edessäni. Teininä merkki bileistä oli ilouutinen mutta nyt se lähinnä ahdisti - diagnoosin saaminen tuli siis hyvään vaiheeseen. Kesän jälkeen myös muutin toiselle paikkakunnalle missä kukaan ei tiennyt kuka olen, kukaan ei olettanut mun juovan, ja jos joku kysy "Juotko?" saatoin vastata "Noo joskus" ja se oli ok. Loin itseni tavallaan uusiksi. 

Absolutisti

Sen jälkeen kun lopetin juomisen, tuntuu et mun piti lopettaa se ainakin hetkellisesti täysin. Mun piti
olla sitä vastaan jotta saan sen kynnet pois mun ihosta. Vaikka ne asiat mitä mietin sitä kohtaan oli välillä typeäriä, liian pelkistettyjä tai jyrkkiä - se auttoi sen lopettamisen. En ihan täysin absolutisti ollut oikein missään vaiheessa, kun sen aikaisiin ystäviin kuului parin absolutistin lisäksi yksi jonka kanssa pidettiin sitten viini-iltaa ja juteltiin. Mutta jos ennen join joka viikko vähintään kerran, nyt juotiin ehkä parin kuukauden välein ja lopulta ehkä kerran puoleen vuoteen - oli meno aika absolutistia. 

Takaisin tampereelle muuttaessa jäi viinitkin vähemmälle ja olin enemmän ja enemmän täysin alkoton. En sillä tavalla ikinä ollut alkoholisti että pelkkä huikka saisi minut lankeamaan vanhoihin tapoihini - vaan enemmänkin pakoilin sitä omaa elämääni ja elämäntilannetta sen avulla. Terapian ja parantumisen myötä ei tälle ollut enää tarvetta. Huomasin kuitenkin asettaneeni tästäkin pakkomielteen päähäni että minun "pitää olla juomatta" koska olen näin päättänyt, mikä ei myöskään ollut enää vuosien lähes-absolutismin jälkeen pakollista. Viina oli poissa elämästäni. 

Mikä lie?

Nykyään tilanne on se, etten tee mitään vain jotta voisin sanoa olevani absolutisti tai olleeni alkoholisti.
Jos haluan juoda - juon ja jos en halua - en juo. Koitan pysyä itselleni rehellisenä tästä koska nykyään tilanne onkin se, ettei mieleni halua juoda oikein koskaan. Viimeksi taisin juoda jouluna punkkuglögiä, tai tammikuun alussa wowia pelatessa vähän viintä ja juustoja. 

Tykätään Jn kanssa streemata ja sillon on mukava joskus ottaa. Tykkään mennä lasilliselle tai ulkomailla ottaa yhden, mutta en koe enää tarvetta paeta arkeani alkoholin avulla. Rakastan elämääni ja olen joka päivä onnellinen siihen todellisuuteen mihin herään (jos ei lasketa ihanaa ilmastoahdistusta).

En kadu tekemisiäni tai katso katkerana taaksepäin. Saimme uskomattomia muistoja ja tarnoita, teimme asioita mitä monet ei tehneet ja  todella kokeiltiin rajojamme. Elettiin niin sanottua Skins-nuoruutta ja vaikka lähtökohdat olisi väärät, aika kultaa muistot. Voin olla tyytyväinen kokemuksien rikkaudesta ilman halua elää sitä elämää enää.

Juon nautintoon, mutta edes silloin kun juon enemmän kuin pari en pysty olemaan juomatta vettä kun tunnen heti miten kehoni kuivuu ja sitä kaipaa. En usko että osaisin edes juoda jäätäviä kännejä kun miettii mitä krapulat on aikuisiällä. Saldo on tällä hetkellä yhdet kännit vuoteen, jos sitäkään. Mielelläni nautin elämästä juomalla yhden Ginger Joen illalla puistossa, mutta en enää halua päätäni sekaisin. Se on ollut ihan tarpeeksi sekaisin, monien vuosien edestä.

En pidä kännisistä ihmisistä ja ymmärsin että lapsuuden "absolutisti" vaiheeni oli tietynlainen trauma, ja yhä reagoin jos läheinen tai tuntematon on kovassa humalassa. Henkilö on silloin eri kuin kenenä hänet tunnen ja aiheuttaa ahdistusta. Olen avun piirissä ja käsittelen taustaa tälle, miksi känniset ahdistaa, ja vaikka edistystä on tehty ei se kokonaan poissa vielä ole. Kestän kyllä känniläisiä mutta mieluusti en laita itseäni niihin tilanteisiin, missä heitä joutuu katselemaan. 

Alkoholi voi toimia pakokeinona, mutta asiat jää silloin käsittelemättä ja luovat lisää ongelmia. Alkoholi myöskin vaikuttaa mieleen ja jos tunnet masennusta tai ahdistusta, olis silloin paras olla päihteittä - vaikka tuntuisi että juuri silloin niitä tarvitset. Koita päästä avun piiriin ja puhu läheisillesi olostasi. Jos läheltä ei löydy ketään joka voisi auttaa, soita yleiseen tukinumeroon: 0925250111

09 2525 011109 2525 0111

Kriisipuhelin - Mieli.fi

Tukea ja apua - Mieli.fi

"Haluan puhua tästä koska mielenterveysongelmat pitää saada näkyväksi ja poistaa skismaa. Haluan toimia esimerkkinä siitä, että vaikka lähtökohdat olisi elämässä todella paskat - ja paskaa sataisi niskaan, aina voi nousta. Haluan nostaa aiheen esiin koska Suomessa tarvitaan aina psykoterapeutteja ja tähän ammattiin kouluttautuminen maksaa 20-60 000 euroa. Tällä hetkellä on menossa kampanja mikä toimii tämän ammatin opiskelun maksuttomuuden puolesta. Mielenterveysongelmat ei ole poistumassa meidän yhteiskunnasta. Ainoa tapa vaikuttaa on normalisoida avun hankinta, se että pääsee avun piiriin aikaisemmin kuin 6kk jonojen jälkeen ja että se apu on mahdollista myös vähävaraisille."

#mielenterveysnäkyväksi #psykoterapianpuolesta

Kannata aloitetta täältä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7206