Kaikki sivut

Sivut

Sivut

helmikuuta 27, 2021

Kasvanut masennukseen - Ja sen yli

Tajusin yksi päivä etten ole hirveästi avannut mielenterveysasioita blogissani. On jännä miten olen halunnut ja tajunnut jakaa joitain niin pieniä ja arkisia asioita täällä itsestäni, näyttää esimerkkiä miten myös puiset hammasharjat ovat yhtä tehokkaita tai miksi en käytä meikkiä, mutta en ole tajunnut puhua siitä elefantista joka on varjostanut minua koko elämäni. Masennuksesta. Aihe on pitkä, joten malttia.


Nimesin tekstin "Kasvanut masennukseen" koska en muista ajanjaksoa elämässäni, lapsuudessani kun en olisi ollut masentunut. Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön takia muistini on "heikko niinkuin jäinen keli" mikä toki rajoittaa muistojen määrää. Koin traumaattisia asioita hyvin nuorella iällä kun isäni katosi teille tuntemattomille ollessani vain 6-vuotias. Ala-asteella oireilin masennusta isäni lähdön sekä esimerkiksi koulukiusaamisen takia, mutta opettajille olin vain näsäviisas tai laiska. Näin uskoin itsekin, en jaksanut koulua ja pojat haukkui läskiksi - olin siis vain laiska läski. 

"en jaksanut koulua ja pojat haukkui läskiksi - olin siis vain laiska läski"

En usko että kellään oli tuolloin ysärin lopussa/2000-luvun alussa oikein tutkaa edes näille asioille. Nykyään onkin paljon puhuttu miten esim ADHD lapset ovat saaneet paskan maineen aina kouluissa vaikka kyse ei ole ollut heidän "haitallisesta piirteestä" vaan käytöksen takana on ollut legit syy. Nykyään tiedetään enemmän ja moni varmaan katsoisi minunkin menoa ja toteaisi että tämä lapsi tarvitsee apua. 

No, ilman apua tämä tilanne ei johtanut mihinkään muuhun kuin emo-skidiin joka alkoi lääkitä oloaan viiltelyllä sekä alkoholilla. Löysin keinon paeta todellisuutta, oloani, arkeani, kaikkea sitä mitä masennus oli varjostanut jo vuosia ja käytin tilaisuuden hyväksi. Voit lukea aiheesta lisää: Alkoholisti, absolutisti, mikä lie


Voin vain kuvitella miten ärsyttävää ryyppyseuraa välillä olin: Vedin aina pään täyteen, raivosin "Kuka on juonut mun viinat" ja periaate oli että pää pitää saada niin sekaisin kuin vain mahdollista. Koska en oikein osannut käsitellä oloani muulla tavoin ja yritin pitää kulisseja yllä arjessani, oli aika perus että avauduin kännissä sitten asioista tutuille, tuntemattomille ja kelle vaan joka sattui röökille samaan aikaan purkaukseni kanssa. Tehtiin typeriä ja itsetuhoisia asioita koska tavoite oli usein kuolla. Hyvin simppelisti. Sekakäyttöä ja randomien mukaan lähtöä. Yritin itsemurhaa useita kertoja, joskus vakavasti, joskus en onnistunut koska en päässyt kiipeämään sillan kaiteen yli kun toisessa kädessä oli pullo viinaa ja toisessa rööki - joten naurahdin ja jätin myöhemmälle.

Asia mitä masennukseni ei tajunnut huomioida elämässäni plussana oli se, että minulla oli ala-asteen kiusaamisten jälkeen ylä-asteella aika laajakin kaveripiiri, on yhä. Parhaan ystävän kanssa ollaankin tunnettu 2-vuotiaasta asti, koulukavereita kuoriutui useampi ja ylä-aste toi mukanaan lisää. Erilaiset ryyppyporukat ja hengausporukat koostui 10-30 nuoresta joiden kaikkien kanssa oli jollain tasolla ystäviä. Silloin silti tuntui että oli niin yksin - Mikä kyllä piti myös paikkaansa koska en saanut tarvittavaa apua masennukseeni.

Yhdessä kaveriporukassa oli nuoria jotka näkivät etten voi hyvin. Jotka pelkäsivät puolestani. Nämä ystävät veivät teräni tai puhuivat kanssani kun osuin syvälle ja puhuivat minut tyrehdyttämään vuodon. He kuuntelivat itkujani, haluani kuolla, itsemurhayrityksiä ja aina jaksoivat olla tukena. Eivät varmaan nähneet vaihtoehtoa, koska jos eivät olisikaan paikalla, mitä tekisin? 


Tämä on ollut varmasti uskomattoman raskas taakka 16-vuotiaille nuorille. Ja olen pahoillani aiheuttamasti draamasta, pelosta ja kaikesta. Meni vuosia ennenkuin näistä ystävistä yhä elämässäni olevat oppi avautumaan myös minulle, että en ole enää rikki ja kestän sen. Ettei ystävyytemme ole enää yksisuuntainen vaan haluan sen tasapainoiseksi. "Valita mulle, ihan sama mistä!"

Nämä ystävät raahasivat minut psykiatrille juttelemaan. Tai oikeastaan he kertoivat historiani ja tilanteeni tälle ihmiselle ja muistan vain raapineeni lyijykynästä sitä keltaista maalia pois - olin pinnallisesti vähän vihainen tästä huiputuksesta, mutta samaan aikaan tuntui kuin jyrkäle olisi nostettu rintani päältä ja pystyin hengittämään. Tämä ei ala-ikäisyyteni takia oikein johtanut mihinkään sen isompaan hoitokontaktiin mutta opin luottamaan terapeutteihin ja "psykoihin". 

Ennen tätä ainoa kokemukseni minkään mielenterveyden työntekijän kanssa oli koulun kuraattori, jolle ystävä oli puhunut minusta ja huolesta vointiani kohtaan. "Jouduin" hänen vastaanotolle ja ensin hän 30 minuuttia kertoo miten mikään ei poistu tästä huoneesta, kaikki jää meidän väliseksi ja miten voin puhua. Sanoin kaksi lausetta ja hän totesi että soittaa äidilleni. Luotto meni samantien, joten ystävien "pakotus" psykiatrille oli lopulta opettavainen kokemus ja pakotti nousemaan takaisin hevosen selkään.

Joku oikeasti jopa sanoi että olen "liian vaikea tapaus" hänen taidoilleen.

18-vuotiaana hakeuduin terapiaan, mutta aina kun sain kerrottua jollekkin menneisyyteni, minut pistettiin seuraavalle. Joku oikeasti jopa sanoi että olen "liian vaikea tapaus" hänen taidoilleen. Se oli erikoinen kommentti mutta otin sen silloin enemmänkin kohteliaisuutena. "En ihan turhaan ole ollut näin sekaisin". Sain lopetettua viiltelyn lähinnä sen takia miten isot jäljet siitä jäi. Mua ei haittaa arvet mutta en jaksanut sitä miten ihmiset tuijotti ja tuomitsi minua käteni takia. Viimeisin viilto oli 18-vuotiaana, nilkkaan ja syvyytensä takia ne näkyykin vieläkin. Tämän jälkeen asuin itsemurhayksiössäni, en nukkunut, tein tatskoja arpieni päälle, pelasin simssiä, katsoin sarjoja ja söin. En voinut hyvin ja sainkin sen aikaiselta terapeutilta masennuslääkkeet. 


Masennuslääkkeet auttoi pahimpaan oloon, mutta veivät myös kaikki huiput elämästä, ne hyvät sekä ne huonot. Lihosin 50kg alle puolessa vuodessa eikä tämä aikankaan helpottanut itsetuntoa, omakuvaa tai no, oloa. Kun repeää tuolla tavalla joka suuntaan se jättää elinikäiset traumat kehoon joista kärsin vielä tänäkin päivänä. 

Lue myös: Nyt puhutaan kiloista

Olen tässä yksiö-vaiheessa ollut masentunut yli kymmenen vuotta. Minulla on selkeät syyt ja tekijät taustalla, joten ei pitäisi kenellekkään olla epäselvää missä mennään. Kuitenkin jotta saan diagnoosin pitää minun lopettaa juominen. Kävin sitten samanaikaisesti AA-klinikalla, psykolla sekä vielä kun ihmeteltiin mistä kilot kertyy (mistäköhän), kävin myös ravitsemusterapeutilla. Kukaan ei keksinyt miksi lihosin, kunnes yksi yö luin haittavaikutuksia ja löysin useasti mainittuna nesteen kertymisen, ruokahalun nousun, painonnousun jne. Lopetin lääkkeet siihen. Isoin apu olooni oli vihaamani kokkikoulun loppuminen (valmistuminen) sekä Kauhajoelle muutto ja ns alusta aloittaminen.

"Lihosin 50kg alle puolessa vuodessa eikä tämä aikankaan helpottanut oloa"

Kävin kymmenen vuotta psykoilla jotka kysyivät vain "mitä kuuluu" kun suurinpiirtein vuodan ranteista verta heidän edessään. Kuraattorilla joka tuhoaa pohjan luottamukselle sekä seksuaaliterapeutilla joka kertoo että seksuaalisuus -käsitteeni on "ihan väärin" mutta ei kerro miten väärin? Olen aikalailla hoitanut itse itseni ja kun pääsin nykyiselle psykoterapeutilleni hän sanoi ettei ole törmännyt ennen näin vaikean menneisyyden kokeneeseen joka olisi näin hyvin itse itsensä korjannut. Ongelmat mitä en osannut itse korjata, korjaamme niitä psykoni kanssa.

Kuten puhuin Nyt puhutaan kiloista aiheessa, Kauhajoelle muutto oli käännekohta elämässäni. Alkoholin lopetus, arvoihin herääminen ja siihen astisen elämäni parhaan psykon saaminen - samalla opiskellen unelma-alaa keskellä luontoa teki todellakin hyvää. En tiedä mikä on salaisuus paranemiseen, onko sellaista edes. Osa syy oli masennuslääkkeet kun nostivat syvästä suosta, mutta päihteet vaikuttaa mielenterveyteen, ei pelkästään silloin kun niitä käytät vaan vielä päiviä tai jopa viikkoja sen jälkeen. Jos juot joka viikko - ne vaikuttaa päässäsi koko ajan. Olosuhteiden muutos oli iso tekijä ja sen energian löytäminen toteuttaa asioita elämässä mitkä antoi innostusta. 

"aina säilyy tietynlainen "herkkyys" sairaudelle"

En sano että asiat muuttui heti täydelliseksi, ekan 6kk jälkeen en pystynyt käymään koulussa aamuntunneilla ja aloin valvomaan joka toisen yön ja nukkumaan joka toisen. Mutta se on kaikki osa sitä pidempää prosessia missä otetaan askel kerrallaan eteenpäin. Nyt vaikeimmista ajoista on jo yli 7 vuotta enkä koe olevani vakavasti masentunut enää. Viimeisin "virallinen diagnoosi" taisi olla jopa ettei masennusta ole ollenkaan. Tiedän kyllä että tulen aina oireilemaan jotenkin, ja aina säilyy tietynlainen "herkkyys" sairaudelle - mutta muutoin koen olevani parantunut masennuksesta. On hyvin erilainen kokemus "kasvaa masennukseen" kun et tavallaan tiedä että sinussa on vikaa - tai tiedät muttet osaa suhteuttaa sitä. Kuin sitten sairastua masennukseen kun pystyt miettimään pakonomaisesti että "haluan takaisin sen mitä minulla oli". Minulle jokainen päivä ilman masennusta on tavallaan sellainen "Aa ompa tää kyl mukavaa - olimpa paskana joskus" tajuaminen. Sama kuin anemiani kanssa, sairastanut sitä koko ikäni mutta vasta kun sain rautinfuusion sain sellaisen "tältä pitäisi tuntua" haistattelun päivän ajaksi ja sit palattiin takaisin omaan normiin. En olisi ehkä halunnut tietää. 

Elämääni on isommilta osin varjostanut masennus tai muut mielenterveys - sekä syömishäiriöt ja ne ovat myös kouluttaneet musta hyvän kuuntelijan ja ongelmien ymmärtäjän. Olen haaveillut psykoterapeutin ammatista jo ylä-asteelta saakka mutta vasta 2020 lähdin sitä tavoittelemaan (kiitos masennuksen aiheuttamat rajoitukset elämässä - Lue koko juttu: Avoimeen yliopistoon). Siksi myös päätin nyt avata tämän oven elämääni täysin, on aika puhua psykoterapiasta.

Halusin kirjoittaa kiitokset kaikille heille jotka oli mun tukena teininä. En tiedä mitä olisi käynyt jos ei olisi ollut joitain jolle purkaa oloa, joku joka varmistaa että olen elossa ja vain antaa, vaikkei multa saanut varmaan yhtään mitään takaisin. Haluan puhua tästä koska mielenterveysongelmat pitää saada näkyväksi ja poistaa skismaa. Haluan toimia esimerkkinä siitä, että vaikka lähtökohdat olisi elämässä todella paskat - ja paskaa sataisi niskaan, aina voi nousta. Haluan nostaa aiheen esiin koska Suomessa tarvitaan aina psykoterapeutteja ja tähän ammattiin kouluttautuminen maksaa 20-60 000 euroa. Tällä hetkellä on menossa kampanja mikä toimii tämän ammatin opiskelun maksuttomuuden puolesta. Mielenterveysongelmat ei ole poistumassa meidän yhteiskunnasta. Ainoa tapa vaikuttaa on normalisoida avun hankinta, se että pääsee avun piiriin aikaisemmin kuin 6kk jonojen jälkeen ja että se apu on mahdollista myös vähävaraisille. 

Lue lisää aiheesta: Psykoterapian puolesta – Kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi sekä Kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi etenee eduskuntaan

#mielenterveysnäkyväksi #psykoterapianpuolesta


Kannata aloitetta täältä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7206


#Psykoterapianpuolesta kirjoitukseni:
Masennuslääkkeet lihotti 50kg (tulossa)

helmikuuta 24, 2021

Nextiiliin voi lahjoittaa kankaita!

 Kai olet jo kuullut paikasta nimeltä Nextiili? 


Nextiili on Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n ylläpitämä tekstiilinkierrätyspaja. Meille voi tuoda rikkinäisetkin vaatteet ja kodintekstiilit (esimerkiksi reiät tai pesussa lähtemättömät tahrat eivät haittaa), ehjät laukut ja kengät, kankaat, kangastilkut ja käsityötarvikkeet. Materiaalipankista myymme ja lahjoitamme kankaita ja käsityötarvikkeita. Myymälässämme on myös vintagepuoti. - Nextiili

Tämä laukku on suosikkilöytöni Nextiilistä. Olen sieltä ostanut kankaita, kangaskeriä, vetoketjuja, avaimenperän osia, vyön juhla-asuuni ja vaikka mitä - mutta tämä laukku on upea. Se on vanha, retro, usea taskuinen sekä täydellinen läppärilaukku. Ei maksanut viittäkymppiä, ei edes kymppiä, vaan 2,80€. Laukku on löydös Nextiilin vintagepuolelta.


Korona ja kaappien tyhjennys


Korona-aika on ollut monelle kotona kökkimässä olleelle se hetki kun kaappeja aletaan meneen läpi. Kun on aika lajitella käyttämättömät vaatesäkit ja tehdä radikaalejakin päätöksiä kotitoimiston tai joogatilan raivaamisen myötä. Moni on myös alkanut miettimään materiaa, sen arvoa ja sitä miten paljon elämässämme vain säilytämme roinaa. Moni on hurahtanut minimalismin tielle tai Konmariin ja nyt sitä jätettä sitten olisi.

Ensimmäinen steppi monelle vaatteelle, lakanalle, pyyhkeelle jne - olisi laittaa myyntiin facekirppareille, toriin tai ihka aidoille kirpputoreille. Sit käydä kaveripiirit läpi "Tarviiko kukaan?" periaatteella, minkä jälkeen et jaksa säilyttää parin euron tienestipaitaa enää kaapissa ja laitat ilmoituksen roskalavalle. Jokainen taho yleensä ottaa jotakin. 

Huoltsu


Miesten vaatteille lahjoituskohteena suosittelen Huoltsua. Tampereen seudulla päivätoimintakeskus - matalan kynnyksen paikka päihteiden ongelmakäyttäjille. Huoltsussa on rajoittuneesti tilaa lahjoituksille joten tarkista ensin, mille siellä on juuri nyt tarve! 

Jos sinulla on mielessä vaatteiden lahjoitusta ja vielä tarkempia kysymyksiä, voit laittaa viestin heille Facebookissa tai soittaa vaatehuollon vastaavalle työntekijälle puh. 040 6618820 klo 12-20.


"Huoltsu ottaa vastaan apua" - Jowisfreelife

Vaatelahjoitusten ja kaverien asuntoihin säkkien raahaamisen jälkeen onkin helposti jäljellä vielä se "ongelma"- tekstiili. Esimerkiksi vaatteet joissa on tahroja mitkä ei peseydy pois taikka niin isoja reikiä ettei vaatteet enää päälle pantavaksi sovellu ja kaipaavatkin uuden elämän itselleen. Nämä voit lahjoittaa Nextiiliin. Niistä tehdään kangaslankoja ja kaikki osat nappeja ja vetoketjuja myöten otetaan talteen - ja myyntiin. Voit suositella paikkaa myös käsityöihmisille jolloin saadaan myös näitä osia liikkumaan sieltä uusiin koteihin sekä tämä kierrätysympyrä sulkeutuu. 

Itse ostan paljonkin materiaalia Nextiilistä, joskus kori on ihan täynnä eikä ostokset maksa muutamaa lanttia enempää. Ei ole siis mitään high-elitist kamaa, vaan hyötykäyttöön pienellä rahalla meneviä materiaaleja. Nykyään Nextiili sijaitsee Lielahdessa missä on toisella puolen myös kierrätyskeskus, ehdottomasti vierailun arvoinen mesta sekin!

Juhan työ joka myytiin 2020 sisälsi "mummola"kerän lankaa molemmissa sivuissaan Nextiilistä.

helmikuuta 14, 2021

Väylä ry & Kestorätit

 ~ Kaupallinen yhteistyö: Väylä ryn kanssa ~


Moni matkaani seurannut onkin varmasti jo tuttu sen asian kanssa, että tähtään elämässäni (ja keittiössäni) mahdollisimman muovittomaan sekä kestävään systeemiin. Oikeasti vihreitä valintoja, tapoja mitkä kestää aikaa ja kulumaa ja tukevat tietä ekologisessa elämisessä. Olen tiskannut tiskini luonnollisilla aineilla, puuharjoilla ja käyttänyt muovittomia lastoja ja kippoja jo vuosia, mutta tiskirättien kanssa on ollut vähän umpikuja. 

Omistan yhden kestoliinan minkä ystäväni osti minulle joululahjaksi. Kun rättejä on vain yksi on vaikea heittää se pesuun, kun sillä välin tarviit jonkun muun rätin käyttöön ja asit asia vähän unohtuu. Joulun alla sain lahjaksi kaksi Suomen luonnonsuojeluliiton kestoliinaa ja nyt kokoelmani täydensi Väylä ry:n upea ja kookas keltainen pirtsakka kestoliina!

Väylä ry


Väylä ry on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokainen kehitysvammainen saa tekemästään työstä asiallisen palkan.  Heidän palveluihin kuuluu siivouspalvelut mutta etenkin koronan rajoitteiden takia toiminta on siirtynyt enemmän ompelupalveluihin.

Mikä kehitysvammaisten työllisyystilanteessa on pielessä?

Suomessa on 25 000 työikäistä kehitysvammaista, joista tuhannet työskentelevät päivittäin palkatta. Palkkatöissä heistä on vain 2-3%.

Palkatonta työtä kutsutaan työtoiminnaksi, avotyöksi tai tuetuksi työtoiminnaksi. Yhteistä näille kaikille on, että kyseessä on oikea työ työpaikoilla, tai yrityksille tehdyt alihankintatyöt työkeskuksissa, joista ei makseta tekijöille palkkaa. Työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, mutta työntekijä ei ole oikeutettu työterveyshuoltoon, palkallisiin lomiin tai sairaslomiin, eikä hänelle kerry työeläkettä. Työtoiminnoista kunta voi maksaa työosuusrahaa 0-12€/osallistumispäivä ja keskimäärin se on 7 euroa päivässä. Työosuusrahasta vähennetään mahdollinen lounasmaksu 4,90€/päivä.

Kehitysvammaisen henkilön tekemästä työstä on maksettava asiallinen palkka. Mitään estettä tähän ei ole, kysymys on asenteista ja tahdosta. Työn teettäminen kehitysvammaisella henkilöllä palkatta on eettisesti väärin ja YK:n vammaissopimuksen vastaista, sekä vastoin ihmisoikeuksien toteutumista. Lisäksi se rikkoo työlainsäädäntöä, sosiaalihuoltolakia ja yhdenvertaisuuslakia.
Väylä ry

Kun törmäsin Väylän sivuihin (kiitos minimalistien Facebook ryhmän <3) halusin heti tukea tätä järjestöä. Haluan että ne asiat mitä omistan on jotenkin ekstra tärkeitä. En halua omistaa turhaa muovikrääsää joten jos jotain asiaa pidän hyllyssä sen on oltava erikoinen. Kuten Hollannista ostettu juustohöylä tai Joulutorilta tuettu kahvimitta. Tulen ostamaan tulevaisuudessa kestoliinani Väylältä.


Jos mietit kestoliinojen lisäämistä kotitalouteesi, suuntaisin nokkani Väylän suuntaan. Jos voit samalla nostaa keittiössä vihreää kestävän kehityksen tasoa sekä tukea kehitysvammaisten työllistämistä Suomessa - teet oikean ratkaisun. 

Sain paketin mukana myös kestotalouspaperia. Sitä käytetään kuin perus talouspaperia mutta sen sijaan että heität meneen ja ostat jatkuvasti uutta, laitat pyykkiin ja otat uudelleen käyttöön! Kuten tiskirättien kanssa. En oo oikein ikinä ollut talouspaperin kuluttuja, mutta puolison mukana tuli tämä traditio taloon. Onhan se käytännöllisempää käyttää talouspaperia kuin esim vessapaperia kaikkeen kun se imee enemmän, mutta vielä parempi olisi jos sen käytön saisi ensin minimoitua kestotalouspaperin avulla ja sitten ehkä joskus luovuttua kokonaan!

Kestotalouspaperi tekee tehtävänsä ja todella kuivaa märät pinnat. Ne myös kuivuvat nopeasti ja saat ne pian taas uuteen käyttöön - monta käyttöä ennen pesun tarvetta. Kestorätin koko antaa paljon käyttöpintaa eri tahroihin ja tuntuu tekevän homman ihan 5/5!

Luonnollinen siivoussuihke (Candle Light story), käsityönä valmsitettu saippuateline sekä luonnollinen käsisaippua (Nurme), kirppislöytynä emali siivilä sekä puiset tiskiharjat (Ruohonjuuri) ja uusimpana ylhäällä roikkuu kuivumassa talouspaperiliina (Väylä ry) sekä pirteä tiskirätti (Väylä ry) MuovitonKeittiö

Tutustu Väylän kotisivuilla enemmän heidän vaikuttamistyöhön, muihin palveluihin kuten pakkaus ja kokoonpanotöihin, siivouspalveluihin sekä tietenkin näihin ekologisiin avustajiin keittiössä. Keittiöliinojen lisäksi ompelupalvelupuolelta saa asusteita, maskeja ja kestovanulappuja! 

Väylän kotisivut: Väylä ry
Väylän Facebook-sivu: Väylä ry
Väylän Instagram-sivu: Väylä ry

Väylän porukka oli myös niin ihania että antoi mun lukijoille alennuskoodin maaliskuun puolille asti, eli hyödynnä tämä heidän verkkokaupassa!

Väylän verkkokauppa, koodilla JOWI21 saat 10% alennuksen ostamistasi tuotteista! Väylän verkkokauppaan TÄSTÄ


Vinkki!


Asetin keittiöön korin minkä etunokassa on kaikki kestoliinat ja takana tyhjää. Kun likainen rätti on kuiva ja pesuvalmis, voin heittää sen korin takaosaan ja sitten kun on vain pari jäljellä - pestä kaikki likaiset kerralla muun pyykin ohessa. Korin vieressä on kirppislöytönä metallinen Clipper-tee laatikko.

Ylähyllyllä on paperinkeräys, vastuullisesta keittiöstä pitää löytyä paloturvallisuus-apuja. Seinällä palopeitteen alla roikkuu puiset leikkuulaudat. Alimmalla hyllyllä on tee-valikoima, hunajat ja agavet sekä teepannu minkä sisässä on oikeasti ompelurasia. 

Teepannu vai ompelurasia?

Olen laittanut Jowisfreelifen instagramiin oman osuuden projekteille mitä tulee tehtyä kaiken muun ohessa. Sieltä onkin joku saattanut bongata tämän teepannun, mikä ei oikeasti ole teepannu!


Ostin torista tämän teepannun, sen kannen sisäpuolelle kuumaliimasin kankaan jonka sisässä oli poismenevän tyynyn sisälmyksiä. Näin kannesta tulee neulatyyny jonka voi myös neulojen laiton ajaksi asetella pannun suuaukolle "nurinpäin". Sisäpuolelta teippasin jesarilla teeaukon siivilän ettei neulat tms mene sinne jumiin. Muutoin täytin pannun ompelutarvikkeillani mitä ei selkeästi ihan hirveästi ollut lähtökohtaisestikaan. 

Pannu on helppo ottaa esille kun sitä tarvitsen ja se sopii astiakaappiin piiloon. Tässä pannussa oli vielä puinen punottu kahva joten se oli ekstra hieno!





helmikuuta 07, 2021

Miksi en käytä meikkiä?


Käytin viimeksi meikkiä vuonna 2016 kun loppui ihastus-suhteen alku ja halusin lähteä baanalle. Värjäsin silloin myös hiukseni vikaa kertaa kaupan kemikaaleilla (Lue myös: Takkujen värjäys Henna-värillä & Värjäyshistoria) ja tälläydyin perus-meikilläni. Perusmeikki tuolloin oli ripsari sekä kajaalilla 50's yläluomen meikit. Kulmiin väritin kynällä vähän muotoa mutta silloinkin meikki oli hillitty. Meikkaustyyli on joskus ollut aika räväkkä, kun elettiin vielä meikkauksen kunkkuvuosia ylä-asteella ja amiksessa. 

Voit lukea aikaisemman merkintäni aiheesta täältä: Ei meikkiä / No Makeup - missä on enemmän muistelua aikoihin milloin vielä meikkasin. 

Emo, teini, amis, ja viimeiset meikkini 26.10.2016 :D


Todella monessa asiassa elämässä, mutta sellainen luonnollisuus tuntuu korostuvan arvomaailmassa. Mäkin kuitenkin vielä opettelen tuntemaan itseäni ja tapoja miten haluan elää - joten olen aina iloinen kun tajuan tekojen pohjalla olevia syitä. Tykkään siitä että asiat on mitä on. Sen takia en puhu seläntakana mitään, mitä en voisi suoraankin sanoa, miksi en ennen seurustelua pelannut mitään "pelejä" ja miksi vaatteeni ja asuni ovat yksinkertaisia ja monikäyttöisiä. En halua pukea jotain mikä on todella epäkäytännöllinen tai koristaa asua kaikenlaisilla koruilla. Ne korut mitä käytän ovatkin sellaisia mitkä vain ovat - kuten sormukseni, huulikoruni ja aikanaan pidin kaulakorua - koska ne ovat päälläni 247. Puhuin Täyteaineet ja itsensä muokkaus, uhka vai mahdollisuus - aiheessa juuri tästä luonnollisuudesta, miten vieraalta tuntuisi tunkea muovia huuliin tai jatkaa kynsiäni epäluonnollisen pitkiksi kynsiksi millä olisi vaikeampi toimia arjenaskareissa. Mun kynnet vain on, ja mun huulet vain on. Kuten Kikkaratukkainen jousiampuja -aiheessa jo vähän pohdin asiaa sanojen kuten käytönnöllinen sekä helppous avulla.  

Sama pätee meikkiin, halua pystyä hieromaan silmiä jos kutittaa, kastua vesisateessa tai hypätä uimaan ilman että pitää miettiä meikkejä. Haluan että mun naama on sama aamusta iltaan ja olen koko maailmalle aina se kuka olen. Meillä onkin sellainen erikoinen piirre suhteessamme, että kihlattuni ei ole koskaan nähnyt minua meikattuna. Sitä harvalla on, mutta mielummin myös näin päin kuin ettei kumppani ole koskaan nähnyt ilman meikkiä. :D



Luonnollisuuden lisäksi en halua tukea eläinkokeita, jos aihe kiinnostaa niin Animalian sivulla on listattu kaikki eläinkokeettomat kosmetiikat: Suomessa, Euroopassa sekä Amerikassa.

Huomioon kannattaa ottaa myös "viherpesu" myös tässä asiassa, esimerkiksi The Body Shopia kehutaan luonnonmukaiseksi kosmetiikkaliikkeeksi mutta oli 100% cruelty free vain vuoteen 2006 asti kunnes Loreal sen osti, mikä ei todellakaan ole cruelty free yhtiö. He esim. käyttivät eläinkokeita, koska isoin asiakas (Kiina) niitä vaatii omilla markkinoillaan. Vasta nyt vuonna 2017 Loreal myi sen eteenpäin Brazilialaiselle yhtiölle, ketkä tähtää eläinkokeettomaan kosmetiikkaan. Kuitenkin moni on ajatellut koko ajan että The Body Shop olisi niin sanottu "Hyvä paikka" vaikka tämä on pitänyt paikkansa yhteensä vain muutamia vuosia.

Yksi syy meikittömyyden takana on myöskin ns terveys puoli. Ei meikit nyt mitään vakavaa damagee iholle tee, mutta ajatus ihohuokosten tukkimisesta puuterein tai meikkivoitein ei houkuttele. Muistan kun vielä meikkasin ja tämä oli jo silloin vähän ahdistava tunne, sen kuitenkin hyväksyi kuuluisin toksisin sanoin "kauneuden eteen pitää kärsiä". Onneksi nykyään on luonnollinen look myös trendien joukossa niin ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, meikein ja ilman. Olin aikanaan myös todella laiska pesemään meikkejä pois, joten on tätäkin kautta helpompaa olla ilman. Meikinpoistoaineella naaman pyyhkiminen kuivattaa ihoa, minkä jälkeen tarvitset rasvaa ja yhtäkkiä tarvitaan viisi eri tuotetta vain että voit pitää meikkiä - ei kiitos.

Kyllä omakin iho kukkii, tulee finnejä ja sitkun niitä vielä räjäyttelen tulee rupia ja arpia, mutta näen tämän osana elämää. Jos syön paskasti se näkyy iholla ja se on ok! Finnit on ok, tummat silmänaluset on ok, epätasaisuudet on ok. Ehkä tämä on myös oma taisteluni kauneusihanteita ja naisten laittamista tiettyyn lokeroon - ajattelua vastaan. Ei miehienkään oleteta meikkaavan finnejä piiloon tai muuta vastaavaa, ei pitäisi naistenkaan. 

Lue myös aiheeni: Naisten kengät ja korkkarit


Haluan silti että kaikilla on mahdollisuus ja oikeus tehdä mitä haluaa. Videot missä ihmiset tekee kunnon maalauksia meikeillään ovat todella hienoja, taidetta ihan. On myös mielenkiintoista nähdä miten paljon meikki-kulttuuri on muuttunut jo oman elämän aikana, että vuonna 2009 meikkivoiteella läträttiin sormin koko naama täyteen huulia myöden ja nykyään laitetaan kaikenlaiset varjostukset sun muut millä voi jopa muuttaa kasvojen muotoa (illuusiona siis). Hiukan pelottavaa mutta samalla hyvin mielenkiintoista. 

Olen katsonut tämän James Charlesin videon varmaan kahdeksan kertaa, kun nykytavoin huippumeikkaaja yrittää tehdä Youtuben ensimmäisen meikkitutorialian itse myös ja hän pelästyy heti alussa sitä että video kestää vain pari minuuttia =D 

Video: I TRIED FOLLOWING THE FIRST EVER MAKEUP TUTORIAL

Olen tyytyväinen polkuun minkä valitsin vuosia sitten, enkä näe että aikoisin meikata enää elämässäni. Tämä on myös osa matkaani itseni rakastamiseen ja uskoisin että se toimii. Kun tunnen oloni kauniiksi, se on mun naama eikä vain "hyvin laitettu" naama.

Kaikki saa meikata jos niin haluavat, mutta ehkä se mitä haluan tuoda kirjoituksella esiin, on nimenomaan se että on myös ok, olla meikkaamatta ja on ok olla täysin luonnollinen. Oikeasti pohtia sitä miltä halaut näyttää ja mitkä osat siinä vaikuttaa.