Ero ei ole epäonnistuminen

Parisuhdeaiheita on tullut ulos blogissani jo muutama ja ne ovat aina olleet kovin suosittuja. Olen myös törmännyt uudelleenjakoihin mikä aina lämmittää sydäntä & toivonkin että niistä olisi joillekkin apua tai iloa. Aikaisempia aiheita pääset lukemaan klikkailemalla: Miten löydän elämänkumppanin?, Mistä rakentuu terve parisuhde?, Mikä ei ole oikein parisuhteessa, Yksinolo on tärkeää ja Aikuisuuden suurin huijaus. Olen lukenut lähiaikoina todella paljon kirjoja jotka kertovat henkisestä ja fyysisestä väkivallasta parisuhteissa (voit lukea kirja-arviot näistä "Mikä ei ole oikein parisuhteessa" kirjoituksesta) ja keskeinen teema uhreilla on ollut se, että ero on nähty epäonnistumisena.

Mikä saa ihmiset jäämään huonoihin suhteisiin? 

Useiden eri lähteiden mukaan moni saattaa ignoorata alkusuhteen punaisena liehuvat liput sen takia, koska ovat juuri epäonnistuneet pitkässä parisuhteessa, eivätkä halua epäonnistua heti uudelleen. He saattavat jäädä huonoihin suhteisiin koska pelkäävät epäonnistumista ja täten selitellä monet asiat sillä että kyllä ne asiat korjaantuu. Punaiset liput vähätellään ja laitetaan erilaisten asioiden piikkiin siinä toivossa että ne vain menisivät pois.

Voin kuvitella tilanteen missä olet juuri eronnut puolisostasi monen vuoden jälkeen, jotkut vähän ihmettelevät eroa koska olitte se "täydellinen pari" ja koet sosiaalista häpeää (mikä on turhaa mutta miten yhteiskunnassamme toimitaan) ja tapaat jonkun uuden. Koet että se on saatava toimimaan niin kaikki ymmärtää aikaisemman erosi. Ero onkin nyt hyvä asia koska sen avulla löysit tämän oikeasti hyvän suhteen. Ja kun väkivalta, rajoittaminen ja henkinen painostus alkaakin, koet ettet voi epäonnistua uudestaan ja peität väkivallan.

Tulee mieleen Ross Frendeissä, joka ei mitätöinyt kännissä tehtyä avioliittoa ystävänsä kanssa, koska ei halunnut olla kolmesti eronnut. Ero, liitetään epäonnistumiseen. Ehkä sen juuret tulee vanhasta ajasta, missä mentiin naimisiin ekan pojan kanssa kenen kanssa tunsi mitään, tehtiin lapset, työskenneltiin tehtaissa ja pysyttiin yhdessä vanhaan ikään saakka. Ne naiset jotka miehensä jätti sai kauhistuksen reaktioita ja olivat marttakerhon juorun kohde "kuulitko jo Heidistä? Sekin nyt sit erosi siitä miehestä. Ei saanut kestämään". Tai jos olit eronnut ja vielä vanhana yksin olit "hullu kissanainen" tai se tarkoitti että sinussa on jotain vikaa.

Sosiaalinen paine ja häpeä saa ihmiset nielemään paljon kuraa vain sen vuoksi, ettei suhde olisi "epäonnistunut". 

Että olemme varmasti tehneet ja antaneet kaikkemme parisuhteelle, eikä kukaan voisi syyttää sinua helposti jättäväksi. Ettet saisi toksisesta suhteesta lähtemisestä vielä päälle syyllistystä siitä, että miten se Martti-Petteri nyt jätettiin yksin. Ero, ei ole syyllistämisen paikka.

Tykkään kuitenkin enemmän Himymin Barneyn ja Robinin ajattelusta. Kun he erosivat, olivat heidän ystävät surullisia tästä epäonnistuneesta avioliitosta, mihin he vastasitvat että ei se ollut epäonnistunut liitto, vaan todella onnistunut liitto mikä sattui kestämään vain muutaman vuoden. 

Ja kun mietitään taas sitä vanhaa aikaa, miksi se on nostettu jalustalle? Moni eläkeläinen on antanut ilmi eliniän pituisia väkivallan kokemuksia, parisuhteet missä ei ole ollut mitään yhteistä kuin se painostettu liitto ja lapset. On toki onnellisia loppujakin, mutta olisi aika muistaa että nykyään meillä on valintoja. Meillä on vaihtoehtoja sen ensimmäisen tapaamamme kultakutrisen henkilön lisäksi. Meillä on omat tarpeemme ja halumme. Omat arvot ja haaveet elämälle ja on tärkeää löytää rinnalle joku kenen kanssa nämä jakaa (Miten löydän elämänkumppanin?) Ja sitä varten tapailu on. Tapailu ei ole vielä lupaus liitosta ja senkin saa lopettaa heti jos siltä tuntuu.

Voimme tapailla ihmisiä, deittailla ja treffailla ja jos jokin ei tunnu meistä hyvältä voimme hidastaa. Jos henkilö ei sovi meille, voimme päättää tapailun. Voimme alkaa suhteeseen ja kun ajan kanssa käy ilmi ettei suhde toimi tai henkilö muuttuu siitä henkilöstä kehen rakastuimme, voimme myös lopettaa suhteen. Mikään ei velvoita sinua jäämään huonoon tilanteeseen tai näyttämään maailmalle miten "nyt et epäonnistu" vaan olet suhteessa. 

Eikö se todellinen epäonnistunut liitto ole sellainen, missä roikumme kynsin ja hampain, vaikka voimme huonosti, emme elä elämää mitä halusimme, kärsimme mahdollisesti päivittäin ja pyörittelemme mielessä eroa vaihtoehtona? Tämä on epäonnistunut liitto joten se kannattaisi silloin lopettaa. Eikö vain?

Sosiaalinen häpeän paine on toisaalta siinäkin, että miten ihmiset suhtautuvat minuun sen jälkeen, kun eroan ja käy ilmi että puolisoni petti ja hakkasi minua viimeiset kymmenen vuotta. Tämä helposti johtaa siihen että ei erota, ettei tämä realisoidu. Jos siitä ei muut tiedä, voi esittää ettei se ole totta.

Mikä riittää lähtöön

Tai jos suhde toimii arjessa ihan hyvin, koti ja koirat hoidetaan, huumorintaju kohtaa ja riitoja ei ole, mutta et ole onnellinen - voitko erota? Monille on niin selkeää että sua lyötiin - Ero. Mutta jos sä haluat seikkailuja ja matkustaa ympäri maailmaa asettumatta ja puolisosi ei, on kysymys enemmänkin "miten niin ero?" Ei ymmärretä niiden pienienkin asioiden vaikutuksia. Jos et saa älykästä keskustelua puolisosi kanssa, seksiä tarpeeksi omaan libidoosi nähden tai haaveilette erilaisista tulevaisuuksista on silloin samantekevää se kuinka arkenne pyörii ja vitsit lentää. Jos et saa onnea suhteesta, eikä sinua lyödä, saat silti erota.

Tietenkin olisi parasta jo alunperin koittaa löytää sellainen ihminen rinnalle kenen kanssa jakaa potentiaalisen tulevaisuuden, mutta etenkin nuorena tavanneet parit voivat kasvaa erilleen kun arvomaailmat vasta kehittyvät. Ihminen on täysin kehittynyt vasta noin 25 vuotiaana, joten on hyvin mahdollista rakastua ja rakentaa elämä jonkun kanssa, joka ei myöhemmin enää tarjoa samaa tunnetta. Onkin silloin tärkeä punnita omat ilot ja halut elämässä ja sitten joko jäädä tai erota, mutta muistaen ettei se ero ole epäonnistuminen. 

Siinä vaiheessa olet onnistunut, kun elät onnellista elämää yksin tai jonkun kanssa. Tai joidenkin kanssa jos se on sun juttusi. Mutta älä tuhlaa elämääsi miettien joka päivä lähtemistä. Silloin olisi jo pitänyt lähteä kauan sitten.