Me eletään todella uutta aikaa ihmisen historiassa. Me ollaan menty todella lyhyessä ajassa siitä, että tietokone vei huoneen verran tilaa siihen, että kaikilla on taskussa oma tietokone. Sekä kotona mahdollisesti muutamakin. Meillä on myös yhteiskunnallisesti uusi tapa jakaa elämäämme, mikä on some. Some on monelle kuin päiväkirja tai uudenaikainen kuva-albumi. Sinne jaetaan arjen asioita elämästä, lemmikeistä, parisuhteesta, aamukahvista ja kaikesta muusta mikä on yksilölle tärkeää. Joten ei ihmekkään että sinne haluaa myös jakaa lapsestaan kuvia, tapahtumakertomuksia tai videoita. Hauska tapahtuma päivällä tarinaan? Tai leikkipuistohuvitteluista kuvia? Ensiaskeleet, opitaan uimaan, tai muut milestonet tuntuu varmasti siltä että ne joko jakaa - tai mikä pointti koko somessa edes olisi?
Asia mikä on noussut tästä pinnalle on se, että vaikka lemmikkiäsi ei vahingoita olla somessa, lasta saattaa. Lapsi ei pysty antamaan tietoista suostumusta siihen, että hänestä on kuvia sosiaalisessa mediassa. Paikassa mihin kuvan ladattua se jää sinne käytettäväksi ja löydettäväksi ikuisesti. Lapsi ei vielä tiedä haluaako olla osa sitä vai ei, ja onkin paljon kiistelty siitä, saako vanhemmat päättää tämän lapsen puolesta.
Jos lapsi kasvaa teini-ikään ja sanoo ettei halua olla somessa, ei ole enää mahdollista poistaa viimeisen 15 vuoden postauksia, tai sitä mitä niillä on jakanut. Kaikki ei ehkä halua että sottasuu-ruokakuvat on nähnyt kaikki naapurin Vesat tai se että opit ite pyyhkimään on nyt joku yleinen tieto sinusta. Jokainen päätös postata, tai olla postaamatta on tietoinen päätös, minkä vanhempi tekee lapsen puolesta. Joku voi kaivata täyttä anonyymeyttä vanhempana mutta ekat 15 vuotta on jaettu tuhansille seuraajille, kun ei voida tietää.
Lapsesta välittäminen ja some
Pro-argumenttina olen kuullut että yksi ystäväni kokisi ettei vanhempi välitä, jos ei ole postannut sinusta, mikä on varmasti yksi näkökulma asiaan. Ehkä ala-aste iässä lapset vertailee some-presenssiään keskenään ja se kenestä ei ole kuvia missään, voi joutua "nobody" leiman alle lasten kiusoittelussa. Tai teini-iässä jos on jo ehkä ennestään kommunikaation puutetta / huonot välit vanhempaan voi tälläinen kuvien puute äidin somessa luoda sellaista kuvaa ettei "äiti välittänyt edes sen vertaa", että aamukahvit ja puutarhan antimet postattiin, muttei minua. Nämä ovat varmasti ihan valideja huolia mitä tulee moderniin kasvatukseen. Emmehän ole tosiaan tätä aikaa ennen eläneet.
Kuitenkin sitä toivoisi että ensimmäisenä korjataan suhde lapseen, ja kerrotaan ja näytetään hänelle muilla tavoin miten tärkeä ja rakas hän on, eikä somen avustuksella. Opetetaan lapsille ottamaan vastaan ja näyttämään muille rakkautta ja se että rakkaus tulee jostain ihan muualta kuin somen sisällöstä. Opetetaan myös mitä kiusaaminen on, miksi jotkut niin tekee ja miksi emme lähde siihen mukaan. Opetetaan tietoisuutta.
Kuvioihin tulee myös toinen ongelma, jos lapsi on somessa alusta asti. Jossain vaiheessa hän hokaa tykkäyksien tulvan ja feikkiposeeraamisen kuvia varten, jos vanhempi ottaa kuvia silloin kun lapsella ei ehkä ole sellainen olo että tekee mieli poseerata. Tai voi tulla kyttäämään vanhemman kanssa kun tykkäyksiä satelee, mikä on todettu jo teini-ikäisillä alentavan itsetuntoa, kun oma arvo liitetään tykkäysten määrään (NorwegianSciTech). Lapsilla on mielestäni upea viattomuus minkä somen maailma saattaa tuhota, joten miksi aikaistaa tätä.
Yksityinen vs julkinen profiili
Yksityisellä tilillä kuvat, jotka ovat edustavia ja kuvaavat arkea on myös asia erikseen. Jos lasta ei pidetä ällösöpö-sottanaama valossa ja kohdeyleisönä on vain sata lähintä ystävää ja sukulaista, onko se silloin eettisempää? Jos kuvien aiheet ei ole "noloja" tai loukkaavia, ei lapsi välttämättä niistä pahastuisi myöhemmällä iällä. Ja jos oman profiilin aihe on jakaa sitä elämää vain lähimmäisille, ei mene kuvat niin suurelle tuntemattomalle yleisölle.
Kuvat toki voivat vuotaa nettiin, oli tili yksityinen tai ei. Ja vaikka seuraajia olisi sata, tiedätkö ketä he kaikki ovat? Suosittelen myös katsomaan Netflixistä dokumentin "The Social Dilemma".
Joidenkin mielestä on ok laittaa vauva-ajalta kuvia ennenkö lapsi alkaa kehittymään ns enemmän itsensä näköiseksi - koska kaikki vauvat näyttää lähes samalta michelinmies kamalta ekan vauvavuoden ajan. Tällä vedotaan siihen että tunnistettavuus ei ole samaa luokkaa kuin esim. kolme vuotiaalla.
Monelle äiteys on ihan kokopäiväinen työ, eli myös siitä sometetaan, tehdään kaupallisia yhteistöitä lapsiin liittyvien merkkien kanssa ja tavallaan sun lapsi on sun tuote. Tämä voisi lukeutua ehkä molempiin kategorioihin, koska kyseessä ei ole taito, vaan kirjaimellisesti markkinoit lapsesi. Someposeeraus sekä lapselle todella läsnä oleva materialismi olisi negatiivisissa puolissa. Plussana tietty se että voit jakaa vinkkejä, vertaistukea ja sitä "honest" mammamaisuutta somessasi, mikä voi olla iso henkinen voimavara muille vanhemmille - mutta tämäkään ei välttämättä tarvitse lapsen naaman näkymistä.
Voit ottaa tuotekuvan vauvanpeppurasvasta vaikka niin että lapsi leikkii taustalla leluilla ja kuva on sumeahko muusta kohtaa kuin tästä pyllyrasvapurkista. Esim @aamukahvilla bloggaaja ns "käyttää" vauvaansa hyvin postauksissa ilman että lapsen yksityisyys kärsii.
Seuratuista löytyy monta "mammaprofiilia" missä lapsi on isossa osassa, niissä kuvat on aina ilman kasvoja, ja lapseen viitataan esim "apinana" "nöttösenä" tai "Vempulana" - ilman etunimeä. Tavallaan samaa teen puolisoni kanssa, kun viittaan häneen vain J kirjaimella.
Oma suhtautuminen
Puolisoni ei ole somessa, eikä halua siellä olla. Minä jaan aika laajasti elämääni somessa mutta pystyn hyvin jakamaan kaiken, vaikken puolisoa someta. Pystyn silti puhumaan siitä missä käyty, mitä lahjoja hankittu, mitä ruokaa tehty jne - ilman että postaan hänestä yhtään mitään. Uskon että teemme saman jos lapsia joskus elämään tulisi (Lue myös: Miksi en halua biologisia lapsia?). Nytkin kummilasten kanssa olen ottanut sellaisen linjan että kasvot eivät näy. Voin ottaa kuvia missä katsomme Pipsa Possua, syömme mustikoita, ollaan puistossa tai syödään jäätelöä ilman että postaan mitään tunnistettavaa.
Lasten laittaminen someen on mielestäni ok silloin kun ne ei ole tunnistettavissa.
Voisin kuvitella että jos lapsia tulisi, ottaisin sen tyylisiä kuvia instaan missä saattaa näkyä lapsen käsi, tai kuva metsästä missä lapsi menee edellä - tai sellaisia missä lapsi on osa hetkeä minkä haluan jakaa, ilman että laitan hänen kasvoja sinne. Perheryhmät on sitten Whatsapissa erikseen jos on joku "Niiiinsöpö" kuva minkä haluan jakaa jollekkin perheen ulkopuoliselle - jolloin se on myös verrattavissa vanhaan aikaan kun näytit kyläillessä valokuvia. Tai juurikin näyttää puhelimen galleriasta parhaat aarteet paikanpäällä.
Toisaalta olen kuitenkin vielä ehkä tuon michelinmies-vauva-ajan kanssa samalla linjalla- koska tarvisten vauvaa pitämään vauvoille suunnattuja tuotteitani tuotekuviin. Mutta ehkä tässä puhuu se kuuluisa oma lehmä ojassa argumentti. Toki, en halua enempää näitä kuvia ottaa vaan toivottavasti pärjään niillä mitä kummilapsen kanssa on otettu hänen ollessa ihan vauveli. Ymmärrän sen puolen, että lasten vaatteita tai tarvikkeita on kaikkein tehokkain markkinoida sen lapsen kanssa.
Lapsella on myös yksityisyyteen oikeus siitä hetkestä kun hän syntyy. Hänellä on oikeus koskemattomuuteen, lapsen viattomuuteen ja vapauteen. Hänellä on oikeus päättää mitä hänestä postataan mutta koska ei siihen kykene, vanhemman pitää tehdä se päätös hänen puolestaan. Yleisesti somen kanssa olisi hyvä miettiä se, mitä haluaa jakaa ja miksi. Onko se yksityinen elämänjako paikka läheisille vai tähdätäänkö isompaan profiiliin laajalla yleisöllä? Mitä se on mitä voit - tai haluat tarjota isommalle yleisölle - ja miksi?
Nämä ovat todella tärkeitä kysymyksiä ja ehdottomasti osa nykyaikaista vanhemmuutta. Some on - ja tulee olemaan iso osa syntyvien ja jo kasvavien lasten elämää. Ei pelkästään some presenssi mutta myös se koska lapsi saa oman puhelimen? Jos myöhään, miten siitä kiusatuksi tulemiseen puututaan? Mitkä apit on hyväksyttäviä? Opetetaanko myös kiinnostumaan maailmasta sen ulkopuolella? Käytetäänkö lapseen ja sen mielenkiinnonkohteisiin tarpeeksi aikaa? Jos somen käyttö menee yli, kielletäänkö vai keskustellaanko? Jne. Some on avannut ison arkun vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä ja aiheita ja toivon kaikilla lapsia kasvattaville
good luckia tämän modernin kasvatusasian kanssa!
