jowisfreelife: Vuosi Courierina

Irtisanouduin yöpostin jaosta vuoden ja kuukauden työnteon jälkeen. Tämä on oma kokemukseni courierin työstä. Äitini aina naureskelee miten valitsen ulkotyöni pahimpien jäiden, pakkasten ja lumimyrskyjen aikaan. Ensin oli feissaus, ja nyt tämä Alma.

Lue myös: Tietoa Hyväntekeväisyydestä

Tämä Alman työ onkin siitä vielä pahempi, että se on jatkuvaa liikuntaa, eli hikoilet talvivaatteet päällä rapuissa mutta astut siitä takaisin pakkasiin. Alkuvuoden piirini oli niin iso mitoitetulle ajalle, että liikuin non-stoppina joskus seitsemänkin tuntia putkeen, pelkkiä rappusia, kävelyä ja pyöräilyä. Jalkani olivat litimärät lumen takia polviin asti ja askeltaessa kuuluikin vain lits-läts kun painettiin eteenpäin. Myöskin, tähän aikaa yöstä tiet ovat jäätyneet loskan muokkaamiksi radoiksi, eikä hiekottajat ole vielä käyneet töihin. Yön pienet lumisateet usein myös peittävät peilijäät, tehden pyöräilystä aika vaarallista. Tämä onneksi huomioidaan lisätunteina pahimmissa keleissä.

Miten tänne päädyttiin?

Omat mielenterveys ongelmat ovat upottaneet juurensa myös työelämään ja työelämässä toimimiseen. Olen kirjoittanutkin tästä vähän aiheessa Avoimeen yliopistoon, mutta simppelisti sanottuna kaikki näihin aihepiireihin liittyen on muutaman asteen vaikeampaa minulle - kuin ns normaaleille ihmisille. Tapahtumaketju yleensä eskaloituu yhdellä ryminällä, alkaen paniikinomaisella työnhaulla, missä yritän kompensoida tätä heikkouttani. Haen töitä mitkä eivät natsaa taitojeni, intohimojeni, tai edes koulutuksieni kanssa. Lopulta laskeutuen "väliaikaiseen" työsopimukseen random työssä ja uuden paniikin odottamiseen. Oma valttini on kuitenkin se, että löydän aina kaikesta hyvän puolen - minun on yleisesti helppo hyväksyä työ kuin työ.

Koskikeskuksen siivoomisen (2018) ja pienen burnoutin jälkeen kaipasin todella työtä mikä olisi yörytmiimme sopiva, ja missä olisin yksin. Alman työ oli molempia ja tämän lisäksi liikuntaa mitä kovasti elämään kaipasin. Ensimmäinen talvi 2+1 piirin kanssa ei ollut iloinen, vaan täynnä älytöntä väsymystä, liian lyhyelle mitotettuja piirejä, 21 rappua viidenteen kerrokseen ilman hissiä, housut jäätyneenä polviin asti sekä kengät märät koko yön. Hyviä puolia oli tottakai yksinolo, uskomaton liikunta ja - 12kg (tein työt kaikenlisäksi miinus 500-1000 kcal vajeessa) sekä se yörytmi. Useina aamuina nautin auringon vilahduksista sekä muutoksesta peilikuvassa. Toisina oli pakko mennä uimahallin saunaan sulamaan syväjäästä.

Katso Lokakuun elämäntapadiettivideoni missä puhun Siivouskohteen huonoista puolista: Lokakuu video

Kun oma kunto kasvoi ja jakamisesta tuli tuttua rutiinia, helpotti työt huomattavasti. Kärsin alottaessa selkä & polvi-vaivoista koska en osannut laskeutua rappusia tarpeeksi hallitusti, mutta kun oppii työn tekniikat kaikki sujuu hyvin. Kesä sujui hyvin kun oli aloittanut rankalla talvijaksolla. Kodin ilmastointilaitteen kanssa sai nukkua myöhään viileässä ja paeta kuumaa kesää. Työt sai mennä ihanassa kelissä, valosalla ja nauttia tästä ajasta. Pyörällä oli myös mahtava kulkea kun tie ei yritä tappaa sinua eikä paljon saunaa kaivattu työpäivän päätteeksi. Kuitenkin kun talvi lähestyi tajusin väliaikaisen ratkaisun eskaloituneen taas vuoden jutuksi, enkä halua kokea tuota jakotalvea uudestaan.

Nyt on tilanne missä olen seilaamassa uusiin tuuliin, ja kelaterapian avulla myös ymmärtänyt että on ok hyväksyä omat vajavaisuudet ja rajoitukset. Koska ei niitä voi ennen sitä alkaa korjaamaankaan. Tähän asti olen painanut itseäni henkisesti alemmas tämän takia, torunut ja potenut huonoa omaatuntoa. Mutta minun on hyväksyttävä itseni kokonaisuutena - ja rakastaa tätä oliota, miksi olen muotoutunut.

Tämä oli ensimmäinen työ, mikä minulla on ollut kokoaikaisesti yli vuoden. Vaikka työpäiviä lopussa oli vain muutama, ne oli joka ikinen viikko. Se on ensimmäinen askel kun puhutaan kuntoutuksesta, seuraavana olisi varmaan handlata tämä toinen palkkatyöni, eli kolme työpäivää viikossa, joka viikko. So far so good.

Sain Courierin työstä paljon kokemusta, niin työelämään kuin omaankin elämään. Tein yötyötä yli vuoden ja vaikka se usein vaikutti sosiaaliseen elämääni - olen iloinen tästä kokemuksesta. Ei ole helppoa tehdä yötyötä jatkuvasti vaihtuvalla viikkorytmillä ja taistellen ihanan ympäristömme olosuhteita vastaan. Satoi tai paistoi, siellä jaetaan. Oli se sitten super tornado myrskyt jotka viskoo aamulehtiä taikka peilijäät mitkä saa sut kaatumaan, siellä jaetaan. Viikonloppujaot ovat aikataulullisesti paremmat mutta usein saat pidättää hississä happea ettet joudu haistelemaan oksennuksia. Olen pelästyttänyt kahden käden sormin laskettavan määrän ihmisiä rapussa, ja tullut itse pelästytetyksi muutaman aamuvirkku-mummon toimesta. Olen neuvonut tien ABC:lle, Prismaan sekä auttanut alastomana huutavan miehen laskuhumalaa. Olen sujauttanut kymmeniä unohtuneita kotiavaimia lukoista takaisin kotiin ja sulkenut auki jääneitä ovia. Olen nähnyt upeita ovikransseja ja niistä motivoitunut tekemään omaan yritykseenikin ovikransseja!

Olen nauttinut täysikuusta ja tehnyt hätäkuset lähimetsään. Mennyt suoraan yövuorosta aamutunnille kouluun ja samoilla silmillä hoitanut päivän menoja kuten ns normaali kansalainen. Olen saanut kahtena jouluna oviin jätettyjä "Aamulehden jakajalle" - lahjapusseja jotka ovat saaneet ilon kyynelien partaalle, ja tästä joulusta alkaen annan itsekkin jakalalle lahjapussin. Arvostetaan yötyöläisiä, ja kaikkia jotka tekevät talvet ulkona töitä. Kiitos teille, ja kiitos Almalle työkokemuksesta.

Hyvää yötä @07:18

Lue myös: Iltaihminen aamujen maailmassa