Kaikki sivut

Sivut

Sivut

tammikuuta 17, 2021

Elämäni viimeinen raketti - miksi?

Vuoden 2020-2021 vaihteessa mietittiin Jn kanssa että pitäisikö ostaa vielä yksi raketti? Itse olen tainnut viimeksi ostaa raketteja lapsena (/äiti osti minulle) koska teininä uuden vuoden rahat meni juominkiin ja opiskelija-elämässä ei ollut sellaisiin varaa - edes silloin kun en enää juonutkaan. Aina jollain niitä raketteja oli joten paukkeesta sai nauttia ja ajan kanssa niiden suosio alkoi luonnollisesti vähentymään.

Mietittiin että menee varmaan pari vuotta kunnes yksilöiden ostamat raketit kielletään ja siitä pari vuotta kunnes kaupungin järjestämä ilotulitus lopetetaan myös. Vietämme vuoden vaihteen kummilapsen kanssa ja ajattelimme että olisi ihan mukavaa että tämä pari vuotias pääsisi luomaan muiston rakettien väreistä ja suuruudesta vielä kun on mahdollista. Raketti toimisi samalla itselleni hyvästeinä tälle lapsuuden tavalle ja uuden erilaisen uv:n toivotukselle. 

Meillä kävi pieni kommunikaatiovirhe, kun J sanoi että älä osta kaikkein halvinta pataa vaan joku hyvä (Hän tarkoitti että ei niitä viiden euron pieniä jotka vaan kaatuu heti). Menin rakettimiehen tiskille ja sanoin että anna joku tosi hyvä pata mulle. Mies sanoi että kallein on tuo 90 euron, mutta en (onneksi) ostanut sitä vaan sellaisen 50 euron mötikän. No, mentiin 30 eurolla ohi toisistamme mutta nyt oli melkonen pata meillä. Tämä vain vaatisi jotain tiiliskiviä sivuille ettei kaatuisi joten vähän piti improvisoida - lopulta se tuettiin lumella ja hyvin pysyi pystyssä. 

Kummityttö tietysti pelästyi kovaa ääntä mutta lopulta kertoi myös kauniista väreistä mitä näki. Muistan joskus yhden vuoden itsekin pelänneeni raketteja teini-iässä - se tuli ihan yhtäkkiä ja odottamatta ja kun raketit alkoi räjähdellä, pelkäsin. Mikä myös tuo meidät ensimmäiseen syyhyn siinä, miksi en enää halua ostaa raketteja. 


Kova pauke - eläimet


Eläimet eivät tiedä mikä on ilotulitus. He eivät tiedä että se kestää vain vuoden vaihteen ajan, tai että se tehdään tahalleen ja huvin vuoksi. Sitä ei myöskään voi heille selittää samalla tavalla kuin esim lapsille voi. Koirista todella moni pelkää rakettien pauketta ja viettää yön syömättä ja juomatta pelkotilassa olohuoneen nurkassa. Koiria ei välttämättä voi viedä paukepäivänä lenkille koska ihmiset eivät seuraa annettuja ohjeita rakettien paukuttelu ajasta. Pahimmissa tapauksissa skidit heittelee papatteja koiria kohti. Koirat eivät kuitenkaan ole ainoat eläimet jotka pelkää, kaikki luonnon eläimet pelkäävät tätä pauketta - koska se ei ole luonnollista. Villieläimet sinkoilevat enemmän pelon takia ja jäävät tilastollisesti enemmän auton alle, vaarantaen näin itsensä lisäksi myös autoilijat.

Lemmikeissä etenkin kissat, kanit ja jyrsijät gerbiilejä myöten pelkäävät pauketta.


"Hänninen haluaa myös tuoda esiin, kuinka ihminen ei välttämättä ymmärrä, kuinka erilainen kokemus ilotulitteet ovat lemmikkieläimelle niiden herkempien aistien vuoksi.

– Kaikilla meidän hallussa olevilla nisäkkäillä on esimerkiksi paljon herkempi kuulokynnys. Kissat ja koirat kuulevat pari oktaavia korkeampia ääniä kuin ihmiset. Jyrsijöillä kuuloalue on jo aivan toista. Äänisaastetta on taajuuksilla, joita emme tajuakaan." - Yle

Suomen hevostietokeskus on tehnyt Youtubeen videon missä näytetään miten paljon hevonenkin saaliseläimenä reagoi epäluonnolliseen paukkeeseen. Iso hevonen joka pelästyy voi olla vaaraksi muille sekä itselleen, siitostamma voi pelon takia saada jopa keskenmenon.

Tämä on isoin syy itselläni siihen, miksi en raketteja halua enää ostaa. En tue ihmiskeskeistä maailmankuvaa missä me olemme kaiken keskipiste ja muu maailma vaan pyörii ympärillämme. Kaikki eläimet ihmisen kanssa sekä luonto - ovat tasa-arvoisia. Ei ole oikein räjäytellä saastepaketteja taivaalla aiheuttaen tuskaa kaikille, kun se hyöty on täysin viihdekäytöllinen. Mielummin tuen Ruotsin meininkiä ja odotan että Suomeenkin saadaan laser-showt pystyyn. Omat kissani eivät pelkää raketteja mutta voisin vain kuvitella miten kikseissä olisivat laser-showsta!


Saatuttaminen - luonto

 

"Saksan ympäristövirasto on ilmoittanut, että uudenvuoden ilotulitteiden hiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden hiukkaspäästöistä." - (Yle)

 Suomessa on mitattu erilaisia piikkejä saastumisen kanssa, vuodenvaihteessa 2000 oli isoimmat mittarilukemat, yleensä paikoin otetut mittaukset ovat samaa kastia ison tulipalon hiukkaspäästöjen kanssa. Pakkanen ja tuulen puute kuitenkin voivat pitää hiukkaspäästöjä alueellisesti yli 20 kertaisina - ja ne todella pienet hiukkaset mitä raketit päästää menee syvälle keuhkoihin.

Ympäristö kärsii ilmanlaadun lisäksi myös isosta roskamäärästä minkä ihmiset jättävät jälkeensä. Hauska idea olisikin että 1-2. tammikuuta saisi muovipussillista tuliteroskaa vastaan vaikka kauppaan 5€ lahjakortin - teinit innostuisi keräämään jätteet ja varmaan etsisi nekin paukut mitkä ei ole räjähtänyt - tätä ainakin itse harrastettiin muksuina. 

Rakettien värit muodostuu erilaisista kemiallisista yhdistelmistä joiden seassa on todella myrkyllisiäkin yhdistelmiä. Paljon on jo niistä osattu karsia, mutta matkaa olisi myös vielä tehtävissä. 

"Kieltolistalle pääsi ansaitusti myös punaista väriä ja rätinää tuottanut heksaklooribentseeni, jota aikaisemmin käytettiin myös sienimyrkkynä maataloudessa. Pieninäkin annoksina myrkyllinen, syöpää aiheuttava yhdiste kertyy helposti luontoon, koska se hajoaa hyvin hitaasti." - Uudenkaupungin sanomat
Saastehiukkaset päätyy luontoon ja vesiin, eläimiin ja lihaasyövillä vielä takaisin omaan kehoon. Ilotulitus on onneksi harvinainen tapahtuma vuoden kiertokulussa, mutta yleistyneet ilotulituspäivät Suoemssa myös lisäävät ympäristölle kohdistuvaa haittaa - tämä aihe kaipaisi lisää tutkimusta. 


Muut


Tähän voidaan lisäksi ottaa huomioon tilastot kuinka moni on satuttanut itsensä, naapurin, saanut palovammoja tai tullut sokeaksi. Räjähdyksen läheinen etäisyys korvaan ja muut riskit. Joillekkin nämä ovat ne tärkeimmät, etenkin jos on omakohtaista kokemusta mutta itse olen aina ollut ehkä liian naiivi että nämä painaisivat vaakakupissa. 

Mun karvabootseihin on heitetty kranutulitus, K Citymarketin iso raketti lähti vinoon ja räjähti pihamme päällä, ja alempi kuva on hieno esimerkki siitä kun toisen porukan raketti kaatui ja tuli suoraan jalkoihimme ja räjähti. Luulisi että näistä olisin oppinut pelkäämään terveydellisiä riskejä, mutta silti ylemmät syyt painavat omassa päätöksessäni raketittomuuteen eniten. 

"Jowi down, jowi down!"

Joten, tervetuloa elämä ilman ilotulituksia. 

6 kommenttia:

  1. Munkin mielestä nuo ilotulitteet ja muutkin pommit saisivat olla pala historiaa. Olen nähnyt pari valoshowta ja ne ovat jopa monimuotoisempia ja näyttävämpiä kuin ilotulitukset. Se on nykyaikaa, nykytekniikkaa. Eihän me enää puupolttoisilla autoillakaan ajella tai polteta autonrenkaita pääsiäiskokossa. Aikansa kutakin ja kaikkia aikanaan.

    En ole järin koskaan innostunut yksilöiden omista ilotulituksista. Ne on kuitenkin yksittäisiä paukahduksia ja kokonaisuutena pieniä. Silloin niistä on tullut edes vähän näyttäviä, kun on ollut jokin isompi yhteisö, joka on laittanut resurssit yhteen. Vaikka yksilön raketit ja pommit olisivat satojen tai muutaman tonninkin arvoiset niin se jää kuitenkin aika pieneksi esitykseksi loppu kädessä. Monesti kaupunkienkin järjestämät ovat melko vaatimattomia. Niitä on tullut katsottua, jos paikalle on osunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasershow olisi kyllä hieno päästä näkemään, se on sitä tulevaisuutta!

      Poista
  2. Itse tykkään tosi paljon uudenvuoden ilotulituksesta. En tosin itse osta ikinä raketteja vaan seuraan kaupungin tai muun tahon järjestämää näytöstä. En oikeastaan keksi juurikaan syytä puolustella raketteja, joten haikein mielin olen myös niistä valmis luopumaan.

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita ovat kyllä - uskon että kaupunkien tuliteshowt pysyy vauhdissa vielä pitkään.

      Poista
  3. Tämä postaus oli minulle varsin avartava. En ikinä ajatellut asiaa näistä näkökulmista. Kiitos!
    Itse pelkään raketteja enemmän kuin kissat ja koirat. En tiedä miksi. Kaikista pahin mitä minulle on tapahtunut, on pilalle menneet vaatteet, kun porukka heitti pikkupatoja jalkoihin. Eli siis, pelkoni on periaatteessa irrationaalinen. En ikinä ostanut raketteja omille lapsille (silloin kuin mieheni lapset olivat vielä pieniä) enkä meinaa. Ehkä pelkään, että teoriassa jotain VOI mennä pieleen.
    Olen nähnyt ensimmäinen laser-shown Pariisissa 2001. Se oli lumoavan kaunista. Muuten, yksi DMX kalusto (vaikka kalliskin sellainen) kestää vuosikymmenen täydessä iskussa. Eli se on varsin ekologinen vaihtoehto. Ongelmana on enimmäkseen se, ettei DMX-tekniikkaa hallitsevia ammattilaisia ole kovin monta maailmassa. Ja nyt koronan takia suurin osa heistä on hyllytettynä (he ovat yleensä tapahtuma-alan tekijöitä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, ei varmasti ole mikään hullu kysyntä sillä alalla ja sit se riski miten paljon olet kiinni tapahtumissa. Toisaalta pieni tekijämäärä tarjoaa enemmän kilpailumahdollisuuksia!

      Poista

Kopioi viestisi koska jos se häviää bittiavaruuteen voit yrittää uudestaan! Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua - pidäthän viestisi asiallisena :>