23-vuotiaan ensimmäinen matka

Melkeimpä kaikki tuttuni ovat matkustaneet vauvana, taaperona, lapsena tai viimeistään teininä ekoille ulkomaan matkoillensa. He ovat käyneet katsomassa sukulaisia Ruotsissa ja hakeneen vanhemmalla iällä viinaa Virosta. Itse en tälläisiä ole päässyt kokemaan.

Oma ensimmäinen ulkomaan matkani oli vasta 23-vuotiaana, vuonna 2016 kun vihdoin oli sen aika. Seitsemän vuoden opiskelut olivat nyt vihdoin takana, enkä asunut enää missään Kauhajoen peräkylässä mistä matka lenkokentälle olisi jo (bussi 10e + juna 40e tuohon aikaan) sen viisikymmentä euroa molempiin suuntiin, eli iso osa omaa köyhää budjettia. Nyt siivosin työkseni joten rahaakin jäi jopa vuokran jälkeen käteen.

Ensimmäinen maa kohteeni ei ollut ruotsi tai viro, missä en ole itseasiassa vieläkään käynyt. Tähtäsin unelmiin, eli Skotlantiin. Tätä maata olen monista syistä "fanittanut" koko nuoren ikäni. Säkkipillien soite, rakas Candy Candy sarjani tuoma romanttinen twisti, kuningatar Mary Stuart ja skotti miesten aksentti. Vanhat kivitalot sekä avoimet niityt vain kutsui minua ja tiesin että sinne olisi päästävä.

Viikon reissun taitoimme parhaan ystäväni kanssa. Menimme Skotlannin läpi vaakatasossa reppureissaus tyylillä. Ensimmäisenä sohvasurffaus Edinburghissa nudistin sohvalla. Seuraava yö tinder-miehen maksamassa hotellissa ihan kaksistaan kaverin kanssa ja kolmas yö randomisti Island of Arranin saarella, kun missasimme vikan lautan ja jäimme sinne jumiin. Loppu matka vietettiin ystävän sohvalla Glasgowssa. Itse asiassa, kotisivujeni pääkuva on otettu juurikin tuolla Goat Fellin vuoren tyngällä.

Matkaan mahtui pari yökerhoa, känninen tinder-mätsi joka piti hylätä hotelliin kun ei krapualastaan herännyt, Botanical Garden missä jalkojen voimat olivat jo täysin loppu sekä junailua ja kaunista maisemaa lampaiden laiduntamisesta. Saimme viettää aikaa lentokentällä halpojen vaihtojen uhreina ja minulle uutena kokemuksena ylipäätään mennä lentokoneella. Nousu oli kuin jännittävä huvipuistolaite ja ihmettelin sitä koko matkan!

Ennen tätä matkaa, ulkomaita ei ollut olemassa. Se on vaikea kuvailla jollekkin joka on matkustanut, mutta ne tuntuvat niin kaukaisilta. Että ne sarjat ja elokuvat mitä katsot, on kuin avaruudesta ja kaikki kuvat mitä kaverit ottaa on oikeesti jostain yyteristä. Muistan miettineeni esim New Yorkia, miten muka jotkut sinkkuelämää-jaksot on kuvattu siellä ja että se olisi todellinen paikka. Se tuntui uskomattomalta, kunnes kävin siellä ja todistin että tämä paikka on oikeasti olemassa. No, se tuntuu yhä uskomattomalta mutta nyt se on pakko uskoa.

Tuttujen ja kavereiden lomakohteet ja reissut tuntui kuin yhteiseltä salaisuudelta minkä kaikki tiesi, mutta kukaan ei kertonut mulle että se on salaisuus. Mietin välillä onko tässä joku Truman-show menossa kun niitä paikkoja ei hehkuteta tarpeeksi, sitä miljöötä ei ihkuteta tarpeeksi, ja miksi oi miksi jotkut vietää aikaa Kreikan Suomi-baarissa? Sä olet Kreikassa!

Tiesin että haluan ottaa matkustuksesta kaiken irti. Kun menen jonnekkin, haluan uppoutua sen kulttuuriin, haluan nähdä miten siellä eletään ja haluan tuntea kuuluvuutta vaikka olisinkin ulkopuolinen. Siksi olen myös onnellinen tästä ekasta matkasta. Emme tyytyneet pääkaupunkiin vaan menimme junalla toiselle puolelle, koettiin ihania seikkailuja ja kauniita rakennuksia. Kuten Glasgown yliopisto.

Glasgown yliopisto on perustettu vuonna 1451 ja on täten yksi maailman vanhimpia yliopistoja, Skotlannissa toisiksi vanhin. Se näytti ihan tylypahkalta ja mentiinkin sinne leikkimään ja tekemään taikoja. Matka meni kuin pienessä usvassa uusien kokemuksien sekä kuuluisan lomaromanssin kanssa. Unelmani kävi toteen, koin Skotlannin.

Glasgown kaunista taidetta oli bongattavissa useassa eri rakennuksen seinässä. Haluaisin kokemuksena suositella uppopaistettua mars-patukkaa, joka on Skotlannissa kehitelty (Itse asiassa Aberdeenin lähellä Stonehavenissa missä myös kävin eri reissulla), mutta makuelämykseltään se muistutti sydänkohtausta. En siis tästä syystä edes viitsi suositella! Me otettiin Mimmin kanssa puoliksi se niin ei tullut kuin veritulppa ja penikkatauti.

Ensimmäinen matkani ulkomaille oli vasta 23-vuotiaana. Ja henkilölle joka on joutunut aikuistumaan jo ala-asteella, tämä oli pitkän odotuksen takana. Olen tämän jälkeen nauttinut monta ihanaa matkaa ystävien ja kumppanin kanssa, mutta tämä vei matka-neitsyyden. Minulla on ollut sellainen etuoikeus "vanhana" matkustaessa, että päätin pitää päiväkirjaa reissusta, ja tulostaa reissukuvia pitkin kirjaa kun pääsen kotiin. Ja olen tehnyt tämän jokaisesta matkastani. Voisin esitellä ne teille täällä blogissa joku päivä, jos on kiinnostusta?